Asiallisesti Poliisikoulusta
Poliisikoulun www-sivujen arviointia Auvo Mäkinen
Tampereen yliopisto Tiedotusopin laitos Pro gradu -tutkielma marraskuu 2007
TAMPEREEN YLIOPISTO Tiedotusopin laitos
MÄKINEN, AUVO: Asiallisesti Poliisikoulusta – Poliisikoulun www-sivujen arviointia
Pro gradu –tutkielma, 110 s., 8 liites., Cd-rom-levy Tiedotusoppi
Marraskuu 2007
--- Tässä pro gradu –työssä arvioidaan Poliisikoulun www-sivuja. Tutkimuksessa selvitetään toteutuvatko hyvän www-suunnittelun periaatteet Poliisikoulun si- vuilla. Tavoitteena on avata Poliisikoulun www-sivuston rakennetta ja tehtävää ja muodostaa tältä pohjalta johtopäätöksiä. Alatutkimuskysymyksenä on, näky- vätkö Poliisikoulun oman viestintäsuunnitelman linjanvedot Internet-sivustossa.
Lähdeaineistossa on painotettu julkishallinnon omia viestintäohjeistuksia. Niitä on täydennetty alan arvostettujen tutkijoiden, kuten Jukka K. Korpelan ja Jacob Nielsenin teoksilla. Tutkimus on käytännönläheinen ja pohjaa tapaustutkimuksen perinteeseen. Menetelmä antaa mahdollisuuden tutkijan omakohtaisiin havain- nointeihin.
Tutkimuksen tuloksen mukaan Poliisikoulun verkkosivusto noudattaa pääpiir- teissään hyvän julkishallinnon www-sivuston tunnuspiirteitä ja koulun oman viestintäsuunnitelman linjanvetoja. Sivuston perusrakenne on varsin selkeä ja sisältö on pääosin hyvin mietittyä. Kokonaisuutta voi kuvailla asialliseksi. Pa- rannettavaa kuitenkin löytyi. Osa virheistä aiheutti toiminnallisia ongelmia, osa taas vaikeutti tiedon perille menoa ja ymmärtämistä. Tutkimus myös osoitti, että ainakaan kaikilta osin sivustoa ei ole testattu eri selain- ja laiteympäristöissä.
Tutkimuksen pohjalta on edellytykset kehittää Poliisikoulun ja muiden vastaavi- en julkisorganisaatioiden www-tiedotusta ja Internet-sivuja.
Asiasanat: verkkoviestintä, Internet, vuorovaikutteisuus, poliisi, poliisikoulutus.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Taustaa...1
1.2 Tutkimusasetelma...4
2 KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ ... 9
2.1 Tietotekniikan sanastoa ...9
2.2 Keskeisiä viranomaiskäsitteitä ...12
3 POLIISIN TIEDOTTAMINEN OSANA VALTIONHALLINNON TIEDOTTAMISTA... 14
3.1 Valtionhallinnon viestinnän lähtökohdat...14
3.1.1 Viestinnän tavoitteet ja periaate ...15
3.1.2 Avoimuus / julkisuus...16
3.1.3 Valtionhallinto verkossa...18
3.2 Poliisin viestintä ...20
3.2.1 Poliisin tehtävät ...20
3.2.2 Poliisiviestinnän tehtävä...23
3.2.3 Poliisi verkossa...25
4 POLIISIKOULUN TIEDOTTAMINEN WWW- AIKAKAUDELLA... 30
4.1 Poliisikoulun tehtävät ...30
4.2 Poliisikoulun viestintä viestintäsuunnitelman näkökulmasta...33
4.3 Poliisikoulun viestintä tunnusluvuilla mitattuna ...35
5 WWW-SUUNNITTELUN YLEISIÄ
SUUNNITTELUPERIAATTEITA ...38
5.1 Yleiset suunnitteluperiaatteet ...39
5.2 Esteettömyys...40
5.3 Ulkoasu ja toiminnallinen suunnittelu...42
5.4 Löydettävyys ...47
5.5 Verkkopalveluiden käyttäjälähtöinen suunnittelu ...48
5.6 Verkkoon kirjoittaminen ...52
5.6.1 Kieliversiot ...54
5.7 Sisältö ...55
5.7.1 Tekijänoikeudet ...56
5.8 Metatiedot...57
5.9 Vuorovaikutteisuus...59
5.10 Verkkopalvelun riskit...60
6 KÄYTÄNNÖNLÄHEISTÄ TAPAUSTUTKIMUSTA ...61
7 ASIALLISESTI POLIISIKOULUSTA – TULOSTEN ESITTELYÄ...65
7.1 Etusivu – portti poliisikoulutukseen...65
7.1.1 Löydettävyys ...66
7.1.2 Selkeä etusivu...67
7.2 Sivuston rakenne ...70
7.3 Sivuston sisältö...77
7.4 Ulkoasu ja visuaalisuus ...80
7.4.1 Kuvat kertovat ...85
7.5 Verkkopalvelun käyttäjälähtöisyys ...88
7.5.1 Vuorovaikutteisuus...91
7.6 Esteettömyys...94
7.7 Metatiedot...97
7.8 Tekijänoikeudet ...99
7.9 Omien viestintäsuositusten toteutuminen www-sivuilla...100
8 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ... 102
LÄHTEET... 106
LIITTEET ... 111
1 Johdanto
Tässä tutkimuksessa arvioidaan Poliisikoulun www-sivustoja. Poliisikoulu on poliisin valtakunnallinen yksikkö, jolla on tärkeä asema poliisiorganisaatiossa.
Poliisiksi Suomessa voi valmistua vain Poliisikoulusta Tampereelta. Kun koulu valitsee uusia opiskelijoita, se tekee samalla päätöksen, ketkä ovat tulevaisuuden poliiseja, ketkä huolehtivat yhteiskuntamme sisäisestä turvallisuudesta seuraa- vien kymmenien vuosien ajan. Tämä asettaa haasteen Poliisikoulun viestinnälle.
Olin itse Poliisikoulun palveluksessa vuosina 2003–2004 tiedottajana ja johto- ryhmän jäsenenä. Tehtävässäni huomasin, että Internetin merkitys viranomais- viestinnässä on voimakkaassa kasvussa. Perinteisten viestintämenetelmien vaiku- tus on vähenemässä, yhä useammin tietoa haetaan www-sivuilta. Tämän tutki- muksen tarkoituksena on edesauttaa yhden julkishallinnon organisaation viestin- nän kehittämistä.
1.1 Taustaa
Laajemmin tutkimuksen taustana on se, että viestinnän merkitys yhteiskunnassa on voimakkaasti kasvanut.
Saksalaisen Johannes Gutenbergin keksintö, kirjapainotaito, käynnisti tiedon- välityksen vallankumouksen 1450-luvulla. Seuraava suuri muutos ihmiskunnan historiassa oli teollinen vallankumous 1800-luvulla. Nyt elämme informaatio- vallankumouksen aikaa, jonka voi sanoa vastaavan vaikutuksiltaan hyvinkin kahta aikaisempaa mullistusta.
Kuvasta 1 näkyy viestintäverkkojen kehitys länsimaissa 1450-luvulta alkaen.
Kirkoissa kuullut saarnat olivat useiden satojen vuosien ajan tavallisen kansan
tärkein tietolähde. Huomionarvoista on kehityksen kiihtyvä vauhti sadan viime vuoden aikana. Sähköiset kommunikaatiovälineet ovat tuoneet tiedon kaikkien ulottuville. Kaikkein nopeinta on ollut Internetin levittäytyminen yleiseksi vies- tintävälineeksi.
Kuva 1. Tiedonvälityksen kehittyminen (Honkasalo 1999, 3).
n.
Kehityksen seurauksena ihmisten suhde tietoon ja sen käyttämiseen on voimak- kaasti muuttumassa. Tämä vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Tietokoneen ja Inter- netin käyttötaito on nykyään lähes yhtä tärkeä taito kuin lukutaito muutama vuosikymmen sitte
Vuonna 1994 perustettiin valtiovarainministeriön johdolla toimiva työryhmä laatimaan tietoyhteiskuntastrategiaa. Suomi tietoyhteiskunnaksi – kansalliset linjauk- set –raportti julkaistiin tammikuussa 1995, ja silloinen hallitus hyväksyi sen yleislinjat iltakoulussaan. Tietoyhteiskuntastrategian tavoitteena oli edistää koko yhteiskunnan päämääriä tieto- ja viestintätekniikan suomia mahdollisuuksia hyö- dyntäen. Julkista sektoria koskevaksi tavoitteeksi asetettiin palvelu- ja kilpailu- kyvyn ja tietoon pohjautuvan sivistysvaltion kehittäminen.
Paavo Lipposen II hallituksen ohjelmassa todetaan, että Suomi haluaa olla edel- läkävijä ihmisystävällisen ja kestävän tietoyhteiskunnan toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sähköisten palvelujen sekä kulttuuri- ja tietosisältöjen kehittämistä helppokäyttöisiksi ja turvallisiksi kaikkien ihmisten käyttöön.
(Hallitusohjelma 1999.)
Hallitusohjelmassa todetaan myös, että julkisen sektorin toimintaprosesseja, säh- köistä asiointia ja päätöksenteon avoimuutta on kehitettävä tieto- ja viestintä- tekniikan tarjoamista mahdollisuuksista käsin. Sähköisellä asioinnilla paranne- taan julkisen hallinnon palvelukykyä ja tehokkuutta sekä ehkäistään kansalaisten ja alueiden syrjäytymistä. (Emt.)
Asia on edelleen ajankohtainen. Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa pide- tään samoja asioita tärkeinä. Hallitusohjelmassa puhutaan arjen tietoyhteis- kunnasta. Nyt on huomattu myös, että sähköisten palveluiden käytön osaamista pitää kehittää, niin tuottajien kuin käyttäjienkin. Samoin kaikille kansalaisille tulee tarjota tasavertainen mahdollisuus monipuolisten ja korkealaatuisten viesti- palveluiden saamiseen edistämällä tietoverkkojen kehitystä myös julkisin varoin.
(Hallitusohjelma 2007.)
Viestintään vaikuttavana suurena mullistuksena julkishallinnossa voidaan pitää vuonna 1999 toteutettua laajaa julkisuus- ja salassapitolainsäädännön kokonais- uudistusta. Tarkoituksena on ollut edistää viranomaisen toiminnan julkisuutta ja avoimuutta. Viranomaiselle on säädetty velvollisuus tiedottamiseen, vieläpä ak- tiiviseen tiedottamiseen. Tiedottamisesta on tehty virkavelvollisuus.
Oikea-aikainen ja asian kannalta olennainen tieto on tärkeää päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Se mahdollistaa yksilöiden ja yhteisöjen osal- listumisen asioiden valmisteluun ja päättämiseen. (Sisäasianministeriön viestintä- suunnitelma 2003, 4.)
Informaatiovallankumous yhdessä lainsäädännön muuttumisen kanssa on saanut julkishallinnon voimakkaasti kehittämään tiedotuspalveluitaan. Varsinkin Inter- netin tarjoamat mahdollisuudet on haluttu hyödyntää. Tämä on lähtökohtana tutkimukselle Poliisikoulun tiedottamisesta www-aikakaudella.
1.2 Tutkimusasetelma
Poliisi on tärkeä osa julkishallintoa. Poliisi näkyy yhteiskunnassa, niin katuku- vassa kuin tiedotusvälineissäkin. Vauhti ja vaaralliset tilanteet herättävät mielen- kiintoa. Samoin uteliaisuutta herättävät asiat, joista poliisi vaikenee.
Poliisilain 1. luvun 2. §:n mukaan poliisin tärkeimmät tehtävät yhteiskunnas- samme ovat oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennaltaehkäiseminen ja syytehar- kintaan saattaminen. Poliisi toimii yhteistoiminnassa muiden viranomaisten, yhteisöjen ja kansalaisten kanssa. (493/1995.)
Onnistuneella viestinnällä ja tiedotuksella on yhteistoiminnassa tärkeä merkitys.
Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa poliisia on syytetty niin tietojen ennen- aikaisesta julkistamisesta kuin tietojen pihtaamisestakin. Poliisin tiedottamista säätelee muun muassa yksilön suojaan liittyvä lainsäädäntö. Toisaalta taas toi- mintaperiaatteita määrittää laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli julkisuuslaki (621/1999), jonka peruslähtökohta on avoimuus. Sen mukaan salas- sapito on poikkeus, jolle pitää olla laissa määritelty peruste. Valtiohallinnon viestintäsuosituksen sekä poliisin omien viestintämääräyksien ja ohjeiden pitäisi helpottaa rajanvetoa. Yksittäiselle virkamiehelle viestintään liittyvät päätökset eivät kuitenkaan ole aina helppoja.
Suomen poliisi toimii sisäasiaministeriön alaisuudessa. Poliisin ylijohtona toimii ministeriön poliisiosasto. Poliisikoulu taas toimii suoraan sen alaisuudessa. Polii- sikoulu vastaa poliisin perustutkinnon ja alipäällystötutkinnon opiskelijavalin- noista, poliisin perustutkinto- ja alipäällystökoulutuksesta ja antaa toimialaansa liittyvää ammatillista erikoistumiskoulutusta ja kouluttajakoulutusta. Poliisiksi voi Suomessa valmistua vain Poliisikoulusta Tampereen Hervannassa. Poliisin päällystökoulutuksesta huolehtii Poliisiammattikorkeakoulu Espoossa. (Tilanne vuonna 2007.)
Tässä pro gradu –työssä tutkin Poliisikoulun www-sivustoa.
Toimin Poliisikoulun tiedottajana ja johtoryhmän jäsenenä vuosina 2003–2004.
Virkasuhteeni aikana olin poliisin www-sivuja suunnittelevan ja hallinnoivan poliisin Internet-sivujen toimitusneuvoston jäsenenä. Puheenjohtajana olin Polii- sikoulun Internet-toimitusneuvostossa. Minulla oli näin ollen vastuu koulun www-sivustosta.
Tehtäväni päättymisestä on tätä tutkimusta laadittaessa kulunut yli kolme vuotta.
Katson, että tänä aikana minulle on kertynyt aihealueeseen riittävästi etäisyyttä, jotta voin tarkastella sitä akateemisesti. Varsinkin, kun sivuston käytännön päivi- tystyön virkasuhteeni aikana hoitivat muut henkilöt, eikä minulla ollut aikaa eikä mahdollisuutta osallistua sivuston tekemiseen. Toisaalta kuulumiseni organisaa- tioon on avannut minulle tietoväyliä ja näkökulmia aiheeseen, jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta.
Tutkimukseni on poikkitieteellinen. Julkishallinnon ja poliisin toimintaa säätelee hyvin pitkälti lainsäädäntö. Ilman säädöspohjan selvittämistä poliisin ja Poliisi- koulun viestintää on vaikea ymmärtää. Sivuston arvioinnissa olen käyttänyt tietoverkkojen maisteriohjelmassa hankkimiani tietoja informaatiotutkimuksesta, tiedotusopista, tietojenkäsittelyopista ja hypermediasta.
Julkishallinnon viestinnästä on tehty paljon tutkimuksia. Sen sijaan poliisin viestintää on tutkittu aika vähän. Aihealueeseen liittyvistä aiemmista tutkimuk- sista on syytä nostaa esiin esimerkkeinä Vaasan yliopiston humanistisessa tiede- kunnassa vuonna 2000 tehty viestintäalan kvalitatiivinen pro gradu –tutkielma
”Poliisi ja julkisuus. Näkökulmia poliisin ulkoiseen viestintään” (Aho 2000). Tampereen yliopiston taloudellis-hallinnollisessa tiedekunnassa aiheesta on tehty samana vuonna pro gradu -työ otsikolla ”Poliisilaitoksen ulkoinen tiedottaminen.
Oulun läänin kihlakuntien poliisilaitosten ulkoista tiedottamista koskeva kysely- tutkimus” (Kinnunen 2000). Hieman toisenlaisesta näkökulmasta asiaa on tutkittu vuonna 2002 Helsingin yliopistossa tehdyssä pro gradu –työssä: ”Tiedottaminen poliisissa. Hallinto-oikeudellinen tutkimus poliisihallinnon ulkoisesta
tiedottamisesta” (Wasastjerna 2002). Kaikkein tuorein tutkimuksista on Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle tehty pro gradu -tutkimus ”Rikospoliisi ei laula:
Helsingin poliisin ulkoinen tiedotus” (Kuusisto 2006).
Poliisin Internet-viestinnästä ei ole tieteellistä tutkimusta. Www-sivut ovat kui- tenkin useimmille kansalaisille tärkein informaation välittäjä. Poliisikoulu tekee koulun valintakokeisiin osallistuneille palautekyselyn. Siinä tiedustellaan, mikä on herättänyt kiinnostuksen poliisin ammattiin, mistä hakija oli saanut tärkeim- mät tiedot ammatista ja koulutuksesta sekä mikä vaikutti päätökseen hakea opis- kelemaan. Vuonna 2005 tärkein kiinnostuksen herättäjä oli tuttu poliisi, mutta lähes yhtä suuri osuus oli Internetillä. Tiedon jakajana ja hakupäätökseen vaikut- tajana Internet oli selkeä ykkönen (ks. Kuva 2.). Aikaisempina vuosina tutun po- liisin vaikutus ja tiedot ovat olleet tärkeämmät, mutta Internet on ohittanut heidät informaation lähteenä. (Tilinpäätös 2006, 11–12.)
Kuva 2. Palautekysely Poliisikoulun pääsykokeisiin osallistuneille. Vuonna 2005 vastaajien mielestä tärkein informaation välittäjä poliisikoulutuksesta heille oli ollut Internet.(Tilinpäätös 2006, 11.)
Koska www-sivut ovat Poliisikoulun toiminnan ja poliisin ammattiin rekrytoin- nin kannalta muuttuneet näin tärkeiksi, niiden toimivuutta on mielestäni syytä tutkia.
Tässä pro gradu -tutkimuksessa päätutkimuskysymykseni on: Toteutuvatko hy- vän www-suunnittelun periaatteet Poliisikoulun sivuilla? Avaan Poliisikoulun www-sivuston rakennetta ja tehtävää ja teen niistä johtopäätöksiä. Alatutkimus- kysymykseni on: Näkyvätkö Poliisikoulun oman viestintäsuunnitelman linjan- vedot Poliisikoulun www-sivustossa? Tutkimukseni pohjaa tapaustutkimuksen perinteeseen.
Tutkimukseni ei ole käyttäjätutkimus, sillä se mitä kirjoitan, perustuu tietoverk- komaisterin koulutusohjelmassa saatuun tietoon ja yleisiin kirjallisiin ja nettiläh- teisiin. Yritän pitää tutkimuksen käytännönläheisenä ja välttää pitkälle menevää teoretisointia. Uskon, että näin tutkimuksen tuloksia voidaan paremmin hyödyn- tää jatkossa myös Poliisikoulun www-sivuston kehitystyössä. Tutkimusmene- telmästä kerron luvussa 6.
Näkökulmani tässä tutkimuksessa on Poliisikouluun opiskelijaksi pyrkivän näkökulma. Tämä ryhmä on käsitykseni mukaan koulun www-sivuston pää- kohderyhmä. Perustelen näkemystäni sillä, että opiskelijoille, henkilökunnalle ja poliisin muulle organisaatiolle tiedotus hoidetaan pääosin sähköpostin ja intranetin kautta. Sivuston sisältö on taas suurimmalta osin sellaista tietoa, josta juuri opiskelijaksi hakijat ovat kiinnostuneita: tietoa hakuvaatimuksista, pääsy- kokeista ja opiskelusta Poliisikoulussa.
Näkökulmasta seuraa se, että tässä tutkimuksessa keskitytään poliisin normaaliin ulkoiseen viranomaisviestintään ja jätetään poliisin operatiivinen ja tutkintavies- tintä tutkimuksen ulkopuolelle.
Aihealueen, niin tietotekniikan kuin julkishallinnonkin, termit ovat yleisessä käytössä. Usein niitä kuitenkin käytetään väärässä merkityksessä tai ymmärre- tään väärin. Avaan tutkimukseen liittyvää termistöä lyhyesti luvussa 2.
Poliisikoulun viestinnän ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää julkishallinnon viestintää, samoin kuin pääorganisaation poliisin viestintää ja toimialuetta. Niistä kerron luvussa 3. Poliisikoulun asemasta poliisiorganisaatiossa ja koulun
viestinnästä kokonaisuudessaan kerron luvussa 4. Poliisikoulun www-viestintä on osa suurempaa kokonaisuutta.
Www-suunnittelusta on kirjoitettu paljon. Voi jopa sanoa, että lähdeaineistosta on runsauden pulaa. Samoin listauksia hyvistä suunnittelu- ja arviointiperusteista on kosolti. Osin ohjeistukset menevät hieman ristiin, suurelta osin ne kuitenkin tukevat toinen toisiaan. Myös julkishallinto on antanut omat ohjeistuksensa.
Poliisikoulu on osa julkishallintoa ja mielestäni on luonnollista tehdä sivuston arviointi hallinnon omilla kriteereillä. Alan arvostettujen tutkijoiden, kuten Jukka K. Korpelan ja Jacob Nielsenin, teoksia olen käyttänyt täydentämään niitä.
Kaikkia hyviä suunnitteluperiaatteita ei pro gradu –tasoisessa tutkimuksessa pysty arvioimaan. Olen poiminut lähdeaineiston pohjalta tutkittavaksi pääkohde- ryhmän kannalta tärkeimmät hyvän www-sivuston ominaisuudet ja keskittynyt niihin.
Www-suunnittelun yleisiä suunnitteluperiaatteita tarkastelen luvussa 5. Käyttä- mäni menetelmät selvitän kohdassa 6. Luvussa 7 esittelen saavuttamani tutki- mustulokset. Tutkimuksen lopuksi, luvussa 8, teen aiemmin tutkimani ja kirjoit- tamani pohjalta johtopäätöksiä.
2 Keskeisiä käsitteitä
Sanojen merkityssisällöstä syntyy helposti tulkintaeroja tai sitten ne yksinkertai- sesti ymmärretään väärin. Tässä tutkimuksessa käytän viestinnän ja tutkimuksen käsitteitä, mutta myös tietotekniikan erikoissanastoa. Myöskään ilman viran- omaiskäsitteitä, oikeustieteellisiä termejä ja poliisisanastoa tätä tutkielmaa ei pystyisi kirjoittamaan. Tässä luvussa avaan keskeisimpiä käsitteitä.
2.1 Tietotekniikan sanastoa
Tässä julkaistujen termien määritelmien pohjana on käytetty Tekniikan sanasto- keskuksen Tietotekniikan termitalkoot –projektin sanastoa, ellei toisin ole mainit- tu. Tutkimuksen kannalta kaikkein olennaisimmat käsitteet tulevat laajaan tar- kasteluun luvussa 5.
Termi Määritelmä
Aloitussivu Www-sivu, jolta käsin tietyn sivuston käyttö on tarkoitettu aloi- tettavaksi. Puhekielessä kotisivu, home page. Tässä tutkimukses- sa käytän synonyyminä myös nimitystä etusivu, joka mielestäni kuvaa paremmin sivun luonnetta.
Eväste Aputiedosto tai tunniste, jonka sisältämiä tietoja voidaan käyttää selaimen ja palvelimen välisen yhteydenpidon ohjaamiseen.
(Cookie)
Esteettömyys Ominaisuus, joka ilmentää sitä, kuinka helposti henkilö voi saada järjestelmän, laitteen, ohjelman tai palvelun käyttöönsä.
Esteettömyys määritellään tarkemmin luvussa 5.2.
Hakukone Ohjelma, joka etsii käyttäjän määrittelemää tietoa tietystä aineis- tosta, hakuohjelma.
HTML Hypertekstin rakenteen ja ulkoasun kuvaukseen käytettävä merkintäkieli. HTML:ää käytetään erityisesti Internetissä esitet- tävien dokumenttien kuvaamiseen.
Internet Maailmanlaajuinen TCP/IP-yhteyskäytäntöjä käyttävä avoin tietoverkko.
Käytettävyys Ominaisuuksien kokonaisuus, joka ilmentää sitä, miten järjes- telmä, laite, ohjelma tai palvelu soveltuu suunniteltuun tarkoi- tukseen tietylle kohderyhmälle.
Käyttäjäryhmä Sellaisten käyttäjien joukko, joilla on palvelun käyttöön liittyvät yhtäläiset valmiudet, rajoitteet tai tavoitteet. (Oma määritelmä.)
Käyttöliittymä Ohjelman tai laitteen osat, joiden kautta käyttäjä seuraa ja ohjaa ohjelman tai laitteen toimintaa ja saa tietoa toiminnasta.
Linkki Tekstissä tai muussa aineistossa oleva määritys, jonka avulla voidaan siirtyä määrättyyn kohteeseen samassa tai toisessa ai- neistossa.
Metatieto Tiedon sisältöä kuvailevaa (rakenteista) tietoa, jota käytetään mm. tiedon järjestämiseen ja hallintaan. (JHS 129 2005.) Meta- tiedoista kerrotaan tarkemmin luvussa 5.8.
PDF Portable Document Format. Adobe Systems -yhtiön kehittämä tiedostomuoto, jota käyttämällä voidaan varmistaa, että aineisto voidaan laitteistosta riippumatta toistaa näyttöön ja tulostaa alkuperäisten asettelujen ja muotoilujen mukaisesti.
Portaali Verkkopalvelu, joka omien toimintojensa lisäksi tarjoaa pääsyn useisiin muihin palveluihin.
Sisällöntuotanto Palveluna tai tietotuotteena tarjottavan aineiston tuottaminen.
Tyylitiedosto Www-sivujen ulkoasun määrittelytekniikka (Cascading Style Sheets, CSS). Kun sivun rakenne ja sisältö on määritetty html- koodin avulla, tyylitiedosto määrittelee sivun ulkoasun. Monelta verkkosivulta voidaan viitata samaan tyylitiedostoon, jolloin verkkopalveluun saadaan yhtenäinen, helposti ylläpidettävä ulkoasu. (JHS 129 2005.)
Verkkotunnus Tietyn palvelimen tai palvelinryhmän yksilöivä tunnus Internetin osoitehierarkiassa. (Domain name)
WWW (tai www)
Palvelujärjestelmä, jonka avulla käyttäjät voivat hyödyntää Internetissä olevia tiedostoja. (World wide web)
Www-osoite Www-pohjaisen palvelun, yksittäisen www-sivun tai sivuston yksilöivä tunnus.
Www-sivu Internetissä olevaan merkintäkieliseen tiedostoon perustuva tietokokonaisuus, joka voidaan esittää käyttäjän laitteistolla.
Www-sivusto Tietyn organisaation tuottama tai tiettyä aihetta käsittelevä ja siten selkeän kokonaisuuden muodostava www-sivujen joukko.
2.2 Keskeisiä viranomaiskäsitteitä
Julkishallinnossa tiedottamisella tarkoitetaan lähinnä viranomaisten omasta aloit- teesta tapahtuvaa tiedon välittämistä. Tällaista on esimerkiksi tiedottaminen tie- dotusvälineille tai kansalaisille ja kansalaisjärjestöille.
Tiedotusvälineet toimivat linkkinä suuren yleisön suuntaan ja ne ovat tärkeä kohderyhmä. Tiedottaminen tätä kautta on nopeaa ja laajaa. Joukkoviestimet ovat tiedotuksen tärkein kohderyhmä.
Toiminnan avoimuus ei kuitenkaan voi toteutua pelkästään tiedottamisen avulla.
Tästä syystä valtionhallinnon viestintäsuosituksissa puhutaan viestinnästä. Vies- tintä laajentaa tiedotus-käsitettä ja kattaa kaikki erilaiset tilanteet, joissa viran- omaiset tuottavat, vastaanottavat ja jakavat informaatiota. (Valtionhallinnon vies- tintäsuositus 2002, 9.)
Viestinnässä luodaan vuorovaikusta kansalaisten ja yhteisöjen kanssa. Viestintä on aina kaksisuuntaista. Tiedottaminen on yksi viestinnän osa-alue. (Sisäasianmi- nisteriön viestintäsuunnitelma 2003, 38.)
Joukkoviestimien kautta viranomainen saa palautetta omasta toiminnastaan ja viestinnän onnistumisesta (Sisäasiainministeriön viestintäsuunnitelma 2003, 32).
Palautetta saadaan luonnollisesti myös suoraan kansalaisilta.
Julkishallinnossa verkkopalvelut kattavat varsinaisen sähköisen asioinnin sekä muut suurelle yleisölle tarjottavat sähköiset palvelut. Varsinaisen sähköisen asi- oinnin lisäksi sähköisiä palveluita ovat mm. asiakasneuvonta, tiedotuspalvelut sekä viranomaisen ja asiakkaan välinen kommunikointi sähköisen tiedonsiirtojär- jestelmän avulla. (Poliisin verkkopalvelut 2002, 5–6.)
Sähköisellä asioinnilla julkishallinnossa tarkoitetaan asian vireillepanoa, käsitte- lyä ja ratkaisemista viranomaisessa sekä ratkaisujen tiedoksi antamista asiakkaal-
kohtaisilla käynneillä, kirjeillä, fakseilla ja puhelinsoitoilla, nyt asiat hoituvat tietokoneella.
JUNA-hanke (Julkisen verkkoasioinnin kehittämishanke) määrittelee julkiset verkkopalvelut palveluiksi, joita tarjotaan tietoverkkojen kautta kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille sekä toisille hallinnon yksiköille. Palvelut voivat ulottua yksinkertaisesta tietojen etsinnästä vuorovaikutteisten palvelujen tarjoamiseen ja mahdollisuuteen osallistua asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. (Kohti tie- toyhteiskuntaa 2000, 2.)
Verkkoasiointi on perinteistä asiointia täydentävää, korvaavaa ja uudistavaa jul- kisten palveluiden tuottamista, jakelua, käyttöä ja niihin liittyvää vuorovaikutus- ta, joka perustuu tietoverkkojen hyödyntämiseen (Kohti tietoyhteiskuntaa 2000, 2).
3 Poliisin tiedottaminen osana valtionhallinnon tiedottamista
Valtionhallinnon viestinnälliset lähtökohdat perustuvat lainsäädäntöön ja siltä pohjalta tehtyihin ohjeistuksiin. Tavoitteet ja toimintaperiaatteet pohjautuvat perusoikeuksiin, kuten oikeuteen saada tietoja viranomaisen julkisista asiakir- joista, sananvapauteen, osallistumis- ja vaikuttamisvapauteen, oikeusturvaan sekä oikeuteen omaan kieleen ja kulttuuriin.
3.1 Valtionhallinnon viestinnän lähtökohdat
Vuonna 1999 toteutettiin laaja julkisuus- ja salassapitolainsäädännön kokonais- uudistus. Uudistuksen keskeisin säädös on julkisuuslaki. Lain tarkoituksena on edistää viranomaisten toiminnan julkisuutta ja avoimuutta. Viranomaisille on säädetty velvollisuus tuottaa toimintaansa kuvaavaa aineistoa, tiedottaa ja antaa tietoja myös keskeneräisistä asioista. (621/1999.)
Julkisuuslain nojalla on annettu asetus viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta eli julkisuusasetus (1030/1999). Asetusta on muutet- tu 1.6.2002 voimaan tulleella asetuksella lisäämällä siihen säännökset valtionhal- linnon viestinnän suunnittelusta ja järjestämisestä (380/2002).
Pääministeri Paavo Lipponen ja valtioneuvoston tiedotuspäällikkö Asko Mattila toteavat valtionhallinnon viestintäsuositusten esipuheessa vuonna 2002:
”Hallinnon julkisuus sekä luottamus poliittiseen ja hallinnolliseen päätöksente- koon ovat demokratian peruspilareita. Viranomaisten toiminnan julkisuus mah- dollistaa valvonnan ja osallistumisen. Kansalaisilla tulee olla mahdollisuus
valvoa viranomaisten toimintaa ja julkisen vallan käyttöä sekä keskustella siitä.
Tämä ei ole mahdollista ilman tietoja viranomaisten toiminnasta eikä ilman mie- lipide- ja sananvapautta.” (Valtioneuvoston kanslian suositukset 2002.)
Viestintä rakentuu hyvin pitkälti avoimuuden ja kansalaisen tiedonsaantioikeu- den varaan. Julkisuuslaki antaa viranomaiselle selkeät raamit missä toimia. Lais- sa säädetään velvollisuus aktiiviseen tiedottamiseen. Viranomainen ei voi viestiä pelkästään itselleen myönteisistä asioista vaan viestintävelvoite koskee kaikkia merkittäviä asioita. Enää ei olla sen varassa, mitä kansalainen osaa kysyä.
Demokratian peruspilareita on myös kaikkinainen, myös kielellinen, tasa-arvo.
Valtionhallinnon on viestinnässään mahdollisuuksien mukaan kohdeltava suo- men- ja ruotsinkielistä väestöä tasa-arvoisesti. Keskeinen materiaali on oltava saatavilla molemmilla kielillä. Lisäksi maassamme asuu saamenkielisiä henkilöi- tä sekä huomattava määrä maahanmuuttajia ja muita erityisryhmiä. (Ks. kielilaki 423/2003.)
Viestinnän merkitys yhteiskunnassa on kasvanut. Tämä luo odotuksia valtionhal- linnon viestinnälle, toisaalta tämän voi nähdä myös mahdollisuutena viranomai- selle. Viestinnällä tehdään hallinto ja sen tehtävät tutuiksi ja luodaan edellytykset kansalaisten, yhteisöjen ja hallinnon vuorovaikutukselle.
3.1.1 Viestinnän tavoitteet ja periaate
Valtionhallinnon viestintä lähtee kansalaisten tarpeista. Sen tarkoituksena on luoda edellytykset demokratian toimivuudelle, kansalaisten oikeuksien toteutu- miselle sekä yhteisöjen ja yritysten toiminnalle. Lähtökohtana on, että valtion- hallinto ja sen viestintä ovat kansalaisia varten.
Viranomaisten viestinnän perustana ovat kansalaisten tarpeet. Kansalaiset tarvit- sevat tietoa, jonka perusteella he voivat arvioida viranomaisten toimintaa, valvoa etujaan ja oikeuksiaan ja vaikuttaa valmisteilla oleviin asioihin. Avoimuus on julkishallinnon viestinnän lähtökohta.
Viranomaisten viestintään on voitava myös luottaa. Riippumattomuus ja puolu- eettomuus ovat tärkeitä. Sähköinen tiedonvälitys, esimerkiksi kännykkäpuheli- met ja paikallisradiot, luo paineen myös viranomaistiedotuksen nopeudesta. Val- tionhallinnon viestintäsuosituksen mukaan viestinnän tulee olla oikea-aikaista ja riittävän nopeaa. Luotettavuudesta ei kuitenkaan saa tinkiä nopeuden kustannuk- sella. (Valtionhallinnon viestintäsuositus 2002, 5.)
Myös viestin ymmärrettävyydelle on asetettu vaatimukset. Uuden hallintolain 9.
§:n mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Vaatimus koskee kaikkia viestintätilanteita. (434/2003.)
3.1.2 Avoimuus / julkisuus
Julkisyhteisöjen toiminnassa noudatetaan julkisuusperiaatetta. Kenellä tahansa on halutessaan oikeus saada tietoa julkisesta vallankäytöstä ja viranomaisen toi- minnasta. Oikeus saada tietoa on yleinen lähtökohta. Julkisuusperiaate edellyttää yleensä avoimuutta ja se myös velvoittaa viranomaisen tiedottamaan toimin- nastaan.
”Viranomaisen tehtävänä on viestiä kaikista merkittävistä asioista, eikä se voi painottaa vain itselleen myönteisiä seikkoja”, toteaa pääministeri Paavo Lippo- nen Valtionhallinnon viestintäsuositusten esipuheessa (Valtionhallinnon viestin- täsuositus 2002).
Samoin Lipponen toteaa, että tiedon välittäminen hallinnosta on viranomaisen velvollisuus. Viranomaisen on viestittävä aktiivisesti toiminnastaan ja palveluis- taan sekä kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista (Emt.).
Kyseinen velvollisuus perustuu julkisuuslakiin. Lain perushenki on avoimuus ja salassapito on aina poikkeus. (621/1999.)
Laajemmin asia on sanottu Suomen perustuslain 12. §:n 2. momentissa. Siinä säädetään, että ”Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat
rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tietoa julkisesta asiakirjasta tai tallenteesta.”
(731/1999.)
Julkisuusperiaatteen omaksumiseen on useita syitä. Taustalla vaikuttavat muun muassa halu taata yksilöille tietty oikeusvarmuus ja oikeusturva. Julkisuusperiaa- te takaa kansalaisille edellytykset julkisen vallan käyttöön osallistumiselle. Sillä on myös ennalta vaikuttava, epäasiallista hallintotoimintaa ehkäisevä tarkoitus.
Demokraattisen yhteiskunnan ominaispiirre on pyrkimys avoimeen hallintoon.
Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole julkisia. Keskeisimmät asiakirjan salassapito- perusteet on koottu julkisuuslain 24. §:ään. Pykälästä löytyy 32 kohtaa. Salassa- pitoperusteita tulkitaan saman lain 17. §:n mukaan ahtaasti: jos vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava muusta osasta asiakirjaa.
(621/1999.)
Julkisuuslaki on yleislaki, jota sovelletaan lain soveltamisalaan kuuluviin asiakir- joihin ja asioihin, jollei erikseen ole toisin säädetty. Salassapitoperusteena voivat olla esimerkiksi julkinen etu, kuten valtion turvallisuus taikka rikosten ehkäise- minen tai syytteeseen saattaminen, tai yksityinen etu, esimerkiksi terveyden- tai sairaanhoito tai vastaavat yksityiset asiat. (621/1999.)
Monet näistä perusteista liittyvät läheisesti poliisin työhön eikä useinkaan ole helppoa yksiselitteisesti määritellä onko kyseessä salassa pidettävä asia. Jul- kisuuslain mukaan viranomaisen palveluksessa oleva ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä.
Julkisuus- ja salassapitosäännöstön hahmottamisen suurimpia vaikeuksia on säännöstön runsaus, mistä johtuen julkisuuslaki ei ratkaise kaikkia käytännön oikeudellisia ongelmia. Julkisuutta ja salassapitoa koskevia ja sivuavia säädöksiä on useita kymmeniä.
Poliisin julkisuusoppaassa (2003) ohjeistetaan poliisin henkilöstöä, missä kulkee julkisen ja salaisen raja. Vastaavanlaiset ohjeistukset ohjaavat myös muun
julkishallinnon tiedottamista. Asioista tulee informoida yleisellä tasolla avoimes- ti, mutta yksityiskohtiin ei useinkaan voida mennä. Tiedottamisessa sosiaali- ja terveystoimi on poliisin kanssa varsin samankaltaisessa asemassa. Yksilön suoja menee julkisuuden edelle.
3.1.3 Valtionhallinto verkossa
Jo pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen vuonna 1999 julkaistussa ohjel- massa nähdään tärkeäksi julkisen sektorin palvelukulttuurin nykyaikaistaminen teknologisten innovaatioiden avulla. Palvelukykyä ja tehokkuutta tulee parantaa ja toimintaprosesseja, sähköistä asiointia ja päätöksenteon avoimuutta tulee ke- hittää. (Pääministeri Lipposen hallitusohjelma 1999.)
Sisäasiainministeriö asetti 27.7.1999 Julkisen verkkoasioinnin kehittämishank- keen (JUNA) toteuttamaan hallitusohjelmaa hallinnon sähköisen asioinnin osal- ta. Taustalla oli tarve huolehtia hallinnon sähköisten asiointipalveluiden kehittä- misen kokonaisuudesta viranomaisten välisenä laajana yhteistyönä.
JUNA-hankkeen perusvisio vuodelle 2006 suomalaisesta julkisesta hallinnosta verkkopalvelujen tuottajana oli seuraava:
”Julkinen hallinto helpottaa elämää ja luo menestysedellytyksiä kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille tarjoamalla julkisia palveluita myös tietoverkkojen kaut- ta helposti ja luotettavasti”.(Juna vislas jo pois 2002, 4.)
Vision toteutumisesta ei ole tehty yhteenvetoa. Oma käsitykseni kuitenkin on, että selvää edistymistä on tapahtunut.
Tieto- ja viestintäteknologian avulla voidaan parantaa hallinnon palvelutasoa ja sisäistä tehokkuutta sekä helpottaa resurssien yhteiskäyttöä. Yksi sähköisen asi- oinnin keskeisimmistä eduista perinteiseen asiointiin verrattuna on joustavuus:
asiointi on mahdollista viranomaisessa ajasta ja paikasta riippumatta, ja useat tahot voivat käsitellä asiaa samanaikaisesti. Asiakkailla uskotaan olevan nykyistä
monipuolisemmat mahdollisuudet vaikuttaa asioiden valmisteluun ja päätöksen- tekoon. Lisäksi sähköinen asiointi tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia niille, joiden itsenäistä suoriutumista on haitannut esimerkiksi vammaisuus, sairaus tai syrjäinen asuinpaikka. Asioita voi hoitaa Internetin kautta vaikkapa omassa ko- dissa. Tässä mielessä lainsäädäntö korostaa uuden teknologian merkitystä sekä henkilökohtaisen että alueellisen tasa-arvon edistämistä yhteiskunnassa. (Kohti tietoyhteiskuntaa 2000, 5.)
Viestintää tulee kehittää jatkuvasti. Valtionhallinnon viestintäsuosituksissa kehit- tämisen painopistealueiksi määritellään vuorovaikutteisuuden lisääminen, verk- koviestinnän hyödyntäminen sekä viestinnän monipuolinen käyttö johtamisen ja toiminnan tukena. (Valtionhallinnon viestintäsuositus 2002, 3)
Verkkosivujen avulla valtionhallinnon toiminnasta voidaan luoda kokonaisval- tainen kuva ja tarjota ajantasaista ja kattavaa tietoa. Julkisuuslaki (621/1999) edellyttää, että merkittävistä valmisteluvaiheessa olevista asioista, esillä olevista vaihtoehdoista sekä yksilöiden ja yhteisöjen vaikuttamismahdollisuuksista kerro- taan. Sivustot mahdollistavat palautteen antamisen ja osallistumisen asioiden valmisteluun.
Myös poikkeusolojen ja erityistilanteiden tiedottamisessa Internetillä on tärkeä merkitys. Päivitettyä, ajan tasalla olevaa tietoa pystytään antamaan koko ajan suoraan yleisölle.
On ymmärrettävää, että valtionhallinnon viestinnän painopistealueena on juuri verkkoviestinnän kehittäminen. Sehän on myös kustannuksia ajatellen järkevin tapa. Alkuvaiheessa verkkopalvelut lisäävät kustannuksia, vähitellen kuitenkin syntyy säästöä vähentyneinä paino-, puhelin-, postitus- ja työaikakuluina.
Vuonna 2001 hallinnon sähköisen asioinnin jaosto totesi toimintaohjelmassaan, että hallinnon siirtyminen vuorovaikutteisiin verkkopalveluihin on vielä kesken.
Silloinen arvio oli, että merkittäviltä osin siirtyminen vuorovaikutteisten verkko-
palveluiden rakentamiseen kestää vielä ainakin 5–10 vuotta. (Kohti hallittua mur- rosta 2001, 10.)
Nyt vuonna 2007 voidaan todeta, että hidasta edistymistä on tapahtunut, mutta tavoitteisiin pääsemiseen menee vielä monia vuosia.
3.2 Poliisin viestintä
Suomen poliisi toimii sisäasianministeriön alaisuudessa ja näin ollen on osa val- tion hallintoa.
Sisäasianministeriö on asettanut vuoden 2010 visiokseen, että Suomi on Euroo- pan turvallisin maa, jossa on elinvoimaiset alueet, ja hyvä hallinto takaa laaduk- kaat ja tasapuoliset palvelut. Sisäasiainministeriö on hyvin johdettu, yhteistyö- kykyinen ja ihmisten osaamista arvostava asiantuntijaorganisaatio. (Sisäasiain- ministeriön viestintäsuunnitelma 2003, 5.)
Toimiva viestintä liittyy olennaisena osana hyvään hallintoon ja tasapuoli- suuteen.
3.2.1 Poliisin tehtävät
Poliisin palveluksessa oli vuonna 2006 yhteensä 10 952 henkilöä. Näistä poliise- ja oli 7645 kappaletta. Asukaslukuun suhteutettuna Suomessa on yksi poliisi jokaista 683:a henkeä kohden. (Poliisi 2006 2007, 18.)
Kansainvälisesti vertaillen poliisien suhteellinen määrä Suomessa on varsin pie- ni. Esimerkiksi Ruotsissa oli vuoden 2006 lopussa 17 023 poliisia (Polisen 2007).
Tämä tarkoittaa yhtä poliisia noin 528:aa henkeä kohden.
Poliisin tehtävänä on poliisilain 1. §:n mukaan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennaltaehkäiseminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuu- den ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten, yhteisöjen ja kansalais- ten kanssa. Poliisille kuuluu myös muita sille erikseen säädettyjä tehtäviä, kuten erilaiset lupahallintotehtävät.(493/1995.)
Lainsäädännön lisäksi poliisin toimintaa ohjaavat erilaiset ihmisoikeussopi- mukset, poliisin eettiset normit ja tutkittu tieto kansalaisten odotuksista.
Sisäasianministeriön poliisiosasto toimii poliisin ylijohtona. Sen tehtävänä on johtaa ja kehittää poliisitoimintaa. Poliisiylijohdon alaisuudessa toimivat poliisin lääninjohdot viidessä lääninhallituksessa (ks. Kuva 3.). Paikallisesta poliisitoimin- nasta (paikallispoliisitoiminnasta) huolehtii yhdeksänkymmentä kihlakuntien poliisilaitosta. (110/1992.)
Kuva 3. Suomen poliisin organisaatio (www.poliisi.fi, 25.4.2007).
Suoraan poliisiylijohdon alaisia poliisin valtakunnallisia yksiköitä ovat keskusri- kospoliisi, suojelupoliisi, liikkuva poliisi, Poliisin tekniikkakeskus, Poliisin
tietohallintokeskus sekä Poliisiammattikorkeakoulu ja Poliisikoulu. Myös Hel- singin kihlakunnan poliisilaitos toimii suoraan sisäasianministeriön alaisuudessa.
(110/1992.)
Paikalliset poliisilaitokset toimivat läänien poliisiosastojen alaisuudessa. Paikal- lispoliisitoiminta jakautuu järjestyspoliisi-, lupahallinto- ja rikospoliisitehtäviin.
Suurimmissa poliisilaitoksissa, kuten esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella, rikospoliisi tutkii itsenäisesti kaikki alueellaan tapahtuneet rikokset. Pienimmissä yksiköissä vakavimmat ja vaikeasti selvitettävät rikokset tutkitaan yhteistyössä keskusrikospoliisin paikallisen yksikön kanssa. Joissakin tapauksissa tutkintavas- tuu kuuluu kokonaan keskusrikospoliisille. Paikallispoliisi toimii myös rikolli- suuden ennaltaehkäisemiseksi. (Suomen poliisi 1999.)
Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksella on lisäksi eräitä valtakunnallisia erityis- tehtäviä, kuten poliisin valmiusyksikkö, joka tunnetaan paremmin Karhu- ryhmänä. (Suomen poliisi 1999.)
Keskusrikospoliisin tehtävänä on torjua ja tutkia kansainvälistä, järjestäytynyttä ja ammattimaista rikollisuutta, kehittää rikostorjuntamenetelmiä sekä huolehtia rikostorjunnan tarvitsemista asiantuntijapalveluista. Keskusrikospoliisia työllis- tävät eniten talous- ja huumausainerikokset. Keskusrikospoliisi vastaa kansain- välisestä rikostorjuntayhteistyöstä. (282/2005.)
Suojelupoliisin tehtävänä on torjua hankkeita ja rikoksia, jotka voivat vaarantaa valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta sekä suorittaa tällaisten rikosten tutkintaa. Suojelupoliisi valvoo ja seuraa valta- kunnan turvallisuutta uhkaavia kansallisia ja kansainvälisiä ääriliikkeitä.
(110/1992.)
Suojelupoliisin tehtävänä on myös huolehtia valtio- ja muiden VIP-vieraiden henkilökohtaisesta turvallisuudesta heidän vieraillessaan Suomessa. Lisäksi suo- jelupoliisi osallistuu valtiojohtomme henkilösuojaustehtäviin ulkomailla ja tutkii
Liikkuva poliisi on erikoistunut liikennevalvontaan. Sen toiminnan pääpaino on erikoisosaamista ja erityiskalustoa vaativissa liikennevalvontatehtävissä, jollaisia ovat muun muassa pääteiden ja raskaan ajoneuvoliikenteen valvonta. Se hoitaa myös kiireellisiä hälytyksiä, vastaa ympärivuorokautisesta poliisitoiminnasta Helsinki–Vantaan lentoasemalla sekä osallistuu valtiovierailujen ja suurten ylei- sötapahtumien turvatehtäviin. Se huolehtii osaltaan myös tasavallan presidentin turvallisuudesta. (110/1992, Suomen poliisi 1999.)
Poliisin tekniikkakeskus hankkii valtaosan poliisin tarvitsemasta kalustosta ja välineistöstä. Sillä on myös omaa tuotekehitystoimintaa ja tutkimustoimintaa.
Poliisin muista yksiköistä poiketen tekniikkakeskus rahoittaa toimintansa tuot- teidensa ja palveluidensa myynnillä. (www.poliisi.fi 2007.)
Suomessa on kaksi poliisioppilaitosta, Poliisikoulu Tampereen Hervannassa ja Poliisiammattikorkeakoulu Espoossa. Oppilaitokset toimivat suoraan sisäasian- ministeriön poliisiylijohdon alaisuudessa (110/1992).
3.2.2 Poliisiviestinnän tehtävä
Sisäasiainministeriön viestinnän strategisena päämääränä on:
• tukea ministeriön edellisessä luvussa kerrotun vision toteutumista
• auttaa löytämään strategisille painopistealueille yhteistä sisältöä
• rakentaa yhtenäistä sisäasiainministeriötä
• toteuttaa sisäasiainministeriön arvoja viestinnässä.
(Sisäasiainministeriön viestintäsuunnitelma 2003, 5.)
Sisäasianministeriö määrittelee viestinnällisiksi arvoikseen luotettavuuden, muu- toskykyisyyden, yhteistyökykyisyyden ja avoimuuden. Huomionarvoista on erityisesti avoimuuden asettaminen arvoksi. Arvon määritellään käytännössä tarkoittavan muun muassa sitä, että asioita ei tule salata, ellei siihen ole erityistä syytä. (Emt., 6–7.)
Viestinnän tehtäväksi viestintäsuunnitelma kertoo ministeriön henkilöstön sekä yksilöiden ja yhteisöjen informoinnin sisäasianministeriön toiminnasta. Muita tehtäviä on osallisuuden edistäminen sekä ministeriön johtamisen ja yhteisö- kuvan tukeminen. (Emt., 8.)
”Aktiivinen ulkoinen tiedottaminen edesauttaa sitä, että yksilöt ja yhteisöt saavat tietoa poliisin toiminnasta ja voivat siten vapaasti muodostaa mielipiteensä siitä”, toteaa poliisin henkilöstölle suunnattu Poliisin ulkoinen tiedottaminen –ohje (2005, 2).
Poliisin viestinnän visio on helpottaa kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumista turvallisuutta koskevaan päätöksentekoon, palvella päätöksentekijöitä ja ehkäistä rikollisuutta. Arvoina taas nähdään osallistuvuus ja suunnitelmallisuus. (Poliisi- hallinnon viestintäsuunnitelma 2004, 4).
Poliisilain 2. §:ssä sanotaan, että poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. (493/95). Neu- vojen voidaan tulkita tarkoittavan myös tiedottamista.
Ennaltaehkäisevä työ on yksi tulevaisuuden painopistealueista (Poliisi 2003 2004, 4). Onnistuakseen se vaatii aktiivista tiedottamista.
Poliisin tekeillä olevan julkisuusoppaan mukaan viranomaisella on velvollisuus jakaa tietoa. Sen on edistettävä toimintansa avoimuutta ja laadittava tarvittaessa oppaita, tilastoja ja muita julkaisuja palveluistaan, ratkaisukäytännöstään sekä kehityksestä toimialallaan.. Viranomaisen on aktiivisesti tiedotettava toiminnas- taan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksis- ta toimialaansa liittyvissä asioissa. Tiedottamisen tulee olla myös nopeaa, luotet- tavaa ja tasapuolista. Ulkoisen tiedottamisen voi ajatella olevan osa poliisin palvelutoimintaa. (Poliisin julkisuusopas 2003, 11, 85.)
Julkisuusopas oli luonnosvaiheessa vielä syksyllä 2007.
Koska eri viranomaiset hoitavat erityyppisiä asioita, myös viestinnän painopis- teet vaihtelevat. Myös poliisin yksiköillä on hyvin erilaisia vastuu- ja tiedotta- misalueita.
Poliisin viestinnän tehtävät voidaan jakaa karkeasti kuuteen pääalueeseen:
• tiedottaa poliisin toiminnasta ja palveluista
• tukea poliisin operatiivista ja taktista toimintaa
• ehkäistä rikoksia
• lisätä kansalaisten turvallisuutta
• luoda poliisista myönteinen kuva
• parantaa työyhteisön toimivuutta.
(Poliisihallinnon viestintäsuunnitelma 2004, 8-9).
.
Ensimmäinen pääalue on tavanomaista viranomaistiedottamista, kuten mistä ja miten saa ajokortin, aseluvan tms. tai kuinka virastot ovat auki. Myös poliisi- oppilaitosten toiminnasta tiedottaminen kuuluu pääasiassa tähän toiminnasta ja palveluista kertovaan alueeseen.
3.2.3 Poliisi verkossa
Sisäasianministeriön vuonna 2002 tekemässä selvityksessä poliisin verkkopalve- luista todetaan, että Internetin kautta tarjotaan lähinnä informaatiopalveluita, kuten rikoksia, häiriöitä ja onnettomuuksia ennalta ehkäisevää tietoa sekä mah- dollisuutta olla yhteydessä poliisiin verkon kautta. Rikosilmoituksen voi myös jättää sähköisesti poliisille. (Poliisin verkkopalvelut 2002, 4.)
Tilanne ei ole vuodesta 2002 oleellisesti muuttunut.
Poliisilla on valtakunnallinen www-portaali, www.poliisi.fi (ks. Kuva 4.). Sen lisäksi kaikilla poliisin viidellä lääninjohdolla, seitsemällä valtakunnallisella yk- siköllä ja 71 kihlakunnan poliisilaitoksella 90:stä oli omat kotisivut toukokuussa 2005 (Lukkala 2005).
Ensimmäiset valtakunnalliset kotisivut julkistettiin vuonna 1996 ja toinen versio vuonna 1999. Vuonna 2002 oli ulkoasu-uudistus, joka sai jatkoa vuosina 2003 ja 2004. Viimeksi visuaalista ulkoasua on uudistettu 2007. (www.poliisi.fi 2007.) Vuoden 2002 aikana siirryttiin dynaamiseen tietokantapohjaiseen julkaisujärjes- telmään. Ennen uudistusta poliisin www-sivut oli tehty sekalaisilla ohjelmistoilla ja niistä puuttui yhtenäisyys. Uudistuksessa haluttiin samankaltaistaa käytännöt, jolloin kaikilla poliisin yksiköille taataan yhtäläiset mahdollisuudet tuottaa omat www-sivunsa ilman erillisiä kustannuksia. Uudistuksen yhteydessä sivujen ulko- asu yhtenäistettiin. Sivut pystytään päivittämään kaikilta poliisin koneilta selain- pohjaisella julkaisujärjestelmällä. (Lukkala 2005.)
Vuonna 2004 tehtiin pieniä ulkoasun uudistuksia. Muun muassa sivujen resoluu- tio muutettiin 600*800 pikselistä 800*1024 pikseliin ja laitosten etusivuille lisät- tiin kolmas palsta (Emt.). 2.5.2007 lähtien ulkoasu on noudattanut poliisin uutta graafista ohjeistusta. Samalla linkkitekstien paikkoja on osin selkeytetty.
Sivujen tarkkaa kokonaismäärää on vaikea ilmoittaa, koska ne toimivat dynaa- misessa tietokannassa. Sivun sisältö haetaan joka kerta erikseen. Poliisin valta- kunnallisessa tietokannassa on noin 40 000 objektia, joista kaikki eivät ole sivuja vaan mukana on myös kuvia ja muita tiedostoja. (Emt.)
Sivut tarjoavat tietoa poliisista ja poliisitoiminnasta, neuvoja ja ohjeita, ennalta estävää tietoa kuten ohjeita omaisuuden suojaamiseen, yhteystietoja, julkaisuja ja erilaisia tiedotteita. Sivuilta löytyy myös verkkolomakkeita, esimerkkinä ampu- ma-aseisiin liittyviä hakemuksia. Rikosilmoituksen voi tehdä sellaisista vähäisis- tä rikoksista, joista on olemassa omat lomakkeensa. Tällaisia ovat rikos-ilmoitus:
• anastetusta omaisuudesta
• anastetusta polkupyörästä
• anastetusta matkapuhelimesta
• vahingonteosta
• anastetusta tai kadonneesta ampuma-aseesta
• anastetusta tai kadonneesta poliisiviranomaisen myöntämästä asia- kirjasta.
Vuonna 2004 poliisi vastaanotti yleisöltä, yrityksiltä ja yhteisöltä noin 27 000 sähköistä rikosilmoitusta (Poliisin sähköisen asioinnin kehittäminen 2005, kuvailu- lehti).
Kuva 4. Poliisin www-sivuston aloitussivu 2.5.2007. Oikeanpuoleisen palstan puo- livälissä on linkki Poliisikoulun sivuille.
Kaikilla poliisin yksiköillä on sähköpostiosoite, jonka muodostamisperiaate on kerrottu www-sivuilla. Poliisin valtakunnallisilla sivuilla ja joidenkin yksiköiden sivuilla, mukaan lukien Poliisikoulu, on myös palautelomake. Lomakkeen kautta tulee pääasiassa poliisitoimintaan liittyviä kysymyksiä, mutta myös rikoksiin liittyviä vihjeitä (Poliisin verkkopalvelut 2002, 8).
Ulkoasu-uudistuksissa on pyritty siihen, että kaikkien yksikköjen sivustot olisi- vat ulkoasultaan mahdollisimman yhteneväisiä (Lukkala 2005). On tärkeää tunnis- taa sivut poliisin sivuiksi ja palveluiksi. Julkishallinnon www-sivuston suunnitte- luohjeen (JHS 129 2004) mukaan viranomaisen sivustolla on oltava yhtenäinen graafinen ilme. Ohjeista huolimatta poliisin sivustoissa on edelleen huomattavaa erilaisuutta sekä sisältörakenteessa että ulkoasussa.
Poliisin verkkopalveluista syntyy hyötyä sekä asiakkaille että poliisille. Monis- tus- ja painokustannuksia pystytään vähentämään, samoin palveluneuvontaan käytettyä aikaa. Asiakkaat puolestaan saavat haluamansa palvelut nopeasti ja haluamanaan aikana. Palvelujen saatavuus ei ole myöskään riippuvainen asuin- paikasta. (Poliisin verkkopalvelut 2002, 38–39.)
Poliisi on asettanut itselleen verkkopalveluvision vuodelle 2010. Se on seuraavanlainen:
”Poliisi tarjoaa asiakkailleen luotettavia, turvallisia ja helppokäyttöisiä verkko- palveluja keskeisimmillä tehtäväalueillaan.
Verkkopalvelut ovat käytettävissä koko maassa 24 tuntia vuorokaudessa, seitse- mänä päivänä viikossa. Sähköisesti vireille pantuja asioita käsitellään pääasiassa virka-aikana. Asiakkaat voivat seurata asiansa käsittelyä poliisissa sähköisesti.
Verkkopalveluja hyödynnetään poliisin toimintaa ja palveluprosesseja kehitettä- essä. Verkkopalveluilla on liittymät perusjärjestelmiin. Verkkopalveluilla ai- kaansaadaan säästöjä niin asiakkaan kuin poliisitoimen resurssien käytössä.
Henkilöstö osaa verkkoasioinnin ja on sisäistänyt verkkoasioinnin mahdollisuu- det toiminnan kehittämiseen.” (Poliisin verkkopalvelut 2002, 39.)
* * *
Edellä kirjoitetusta voi havaita, että poliisin tiedottamista ohjailevat samat sää- dökset ja tavoitteet kuin muunkin julkishallinnon viestintää. Viestinnällä halu- taan tehdä hallintoa tutuksi ja luoda edellytyksiä vuorovaikutukselle. Tyypillistä on pyrkimys avoimuuteen. Asioista halutaan informoida yleisellä tasolla, tosin lainsäädännön asettamat rajoitukset estävät usein yksityiskohtiin menemisen.
Verkkoviestinnällä julkishallinto kokonaisuudessaan hakee palvelutason para- nemista ja tiedon jakelun nopeutta. Poliisi uskoo Internetin kautta pystyvänsä ehkäisemään rikollisuutta ja onnettomuuksia, toisaalta myös ratkaisemaan niitä entistä nopeammin.
4 Poliisikoulun tiedottaminen www-aikakaudella
Poliisikoulu toimii sisäasianministeriön alaisuudessa osana poliisihallintoa ja samalla osana valtionhallintoa. Se on sisäoppilaitos, jonka toimintaa lainsäädäntö ja poliisin ylijohto säätelevät.
Poliisiksi voi Suomessa valmistua vain Poliisikoulusta. Kun koulu valitsee uusia opiskelijoita, se tekee samalla päätöksen siitä, ketkä ovat tulevaisuuden poliiseja.
Tämä asettaa haasteen Poliisikoulun viestinnälle. Koulun pitää pystyä kilpaile- maan houkuttelevuudessa muiden oppilaitosten kanssa, jotta saataisiin mahdolli- simman hyvää oppilasainesta ja tätä kautta myös mahdollisimman hyviä poliiseja.
4.1 Poliisikoulun tehtävät
Tämän kappaleen tiedot ovat pääosin asetuksesta poliisikoulutuksesta (283/2005), laista poliisikoulutuksesta (68/2005) ja Poliisikoulun hakuoppaasta (2005) ja Poliisikoulun www-sivuilta (2007).
Poliisikoulu vastaa poliisin perustutkinnon ja alipäällystötutkinnon opiskelijava- linnoista, poliisin perustutkinto- ja alipäällystökoulutuksesta ja antaa toimialaan- sa liittyvää ammatillista erikoistumiskoulutusta ja kouluttajakoulutusta. Poliisi- koulun tulosyksikköinä toimivat poliisikoiralaitos Hämeenlinnassa ja 1.5.2004 perustettu Poliisimuseo Tampereella. Poliisikoulu vastaa osaltaan koulutuksen vaikuttavuustutkimuksista ja toiminta-analyyseistä sekä vastaa erikseen
sovituista poliisihallinnon kehittämishankkeista. Opetuksen tutkintokielinä ovat suomi ja ruotsi.
Poliisin perustutkinnon laajuus on 110 opintoviikkoa (ks. Kuva 5.). Opintoihin kuuluvat perusopinnot, ohjattu työharjoittelu, syventävät ammattiopinnot ja päät- tötyö. Opiskelu kestää noin 2,5 vuotta.
Kuva 5. Kaavio poliisin perustutkinnon rakenteesta (Tilinpäätös 2006, 14).
Poliisin ammattiin riittää kiinnostusta. Vuonna 2006 poliisin perustutkintokoulu- tukseen pyrki 1769 hakijaa ja koulutuksen aloitti 398 opiskelijaa (Poliisikoulu 2006/2007 2007, 7). Koulutus, majoitus ja ateriat ovat maksuttomia. Poliisikoke- laille maksetaan päivärahaa ja harjoittelujaksolta palkkaa.
Perustutkintoa suorittavan opiskelijan on käytettävä koulutuksessa poliisin virkapukua. Poliisikokelaalla on poliisin valtuudet hänen toimiessaan koulutta- jansa johdolla koulutukseen liittyvissä tehtävissä. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että poliisikoululaisilla on ratsiaharjoituksia yleisen liikenteen teillä. Tutkin- toon kuuluvan työharjoittelujakson aikana kokelaista tulee nuorempia konstaape- leita ja heillä on poliisimiehelle kuuluvat valtuudet, tosin nytkin työharjoittelun ohjaajan valvonnan alaisina.
Poliisialipäällystön koulutukseen voi pyrkiä vanhempi konstaapeli, jolla on vä- hintään kahden vuoden työkokemus. Esimiestaitoja painottavan tutkinnon laa- juus on vähintään 30 opintoviikkoa ja se suoritetaan työn ohessa kolmen vuoden aikana Poliisikoulussa. Koulun tehtäviin kuuluu myös ajankohtaisten kurssien ja seminaarien järjestäminen.
Vielä kirjoitushetkellä Espoossa toimiva Poliisiammattikorkeakoulu toteuttaa poliisin korkea-asteen koulutus-, tutkimus ja kehittämistoimintaa. Oppilaitos vastaa poliisin päällystökoulutuksen opiskelijavalinnoista, päällystön virkatut- kintokoulutuksesta, joka on ammattikorkeakoulututkinto, sekä muusta johtamis- koulutuksesta. Oppilaitos antaa myös toimintaansa liittyvää ammatillista erikois- tumiskoulutusta, huolehtii esimiesten jatkokoulutuksesta yhteistyöyliopistojen kanssa sekä osallistuu poliisitoiminnan kehittämiseen. Poliisiammattikorkeakou- lu huolehtii lisäksi yhdessä Poliisikoulun kanssa poliisialan ammattikirjaston toiminnasta ja kehittämisestä.
Oppilaitosten toimintaa valvoo yhteinen poliisioppilaitosten hallitus. Poliisin ylijohto nimittää sen kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hallitus tekee esityksiä opetuksen ja toiminnan kehittämiseksi ja käsittelee sille säädetyt oikaisu- vaatimukset.
Jatkossa poliisin oppilaitoskoulutus keskittyy kokonaisuudessaan Tampereen Hervantaan. Poliisiammattikorkeakoulu siirtyy Poliisikoulun yhteyteen viimeis- tään 1.1.2008. Oppilaitokset yhdistyvät myös hallinnollisesti.
4.2 Poliisikoulun viestintä viestintäsuunnitelman näkökulmasta
Vuonna 2002 voimaan tullut julkisuusasetuksen muutos korosti viestinnän suun- nitelmallisuuden merkitystä. Sen 2a luvun 8b §:n mukaan valtiohallinnon viran- omaiset ovat velvollisia laatimaan viestintäsuunnitelman. (380/2002).
Poliisikoulun viestintäsuunnitelma valmistui 31.5.2003. Viestintäsuunnitelma on laadittu valtiohallinnon viestintää säätelevän lainsäädännön pohjalta. Siinä on samat peruspiirteet kuin sisäasianministeriön ja poliisihallinnon viestintäsuunni- telmissa, joista on kerrottu aiemmin. Toisaalta siinä on otettu huomioon Poliisi- koulun toimintaympäristö poliiseja kouluttavana ja rekrytoivana oppilaitoksena ja siihen liittyvät viestinnälliset erityispiirteet. Koulun viestintä on luonteeltaan oppilaitosviestintää. (Poliisikoulun viestintäsuunnitelma 2003.)
Huomion kiinnittämistä viestintään edellyttävät myös viime aikojen muutokset.
Viestinnän hoitaminen on monimutkaistunut, koska tiedotusvälineiden määrä on lisääntynyt. Reaaliaikaisuuden vaatimukset ovat kasvaneet ja uutiskilpailu kiris- tynyt. Julkisuus on muodostunut tapahtumakentäksi, jolla näkymisellä on suuri merkitys. Samalla on tullut tärkeäksi maineen hallinta. Hyvä viestintä vaatii yhä enemmän ammattitaitoa ja suunnitelmallisuutta.
Poliisikoulun toiminnan periaatteet ja käytännöt ovat osa poliisin toimintaa. Sen lähtökohdista johdetaan myös Poliisikoulun viestinnälliset periaatteet ja käytän- nöt. (Poliisikoulun viestintäsuunnitelma 2003, 2.)
Viestinnän sisäisiksi kohderyhmiksi suunnitelmassa mainitaan henkilöstö ja opiskelijat. Sisäinen tiedotus Poliisikoulussa on hoidettu intranetin ja sähkö- postin kautta. Poliisikoululla on omat intranet-sivut, jotka näkyvät kaikilla poliisihallinnon koneilla. Myös opiskelijat lukevat näitä sivuja. Kaikille yhteisten näkymien lisäksi intranetissä on sivuja, joihin pääsy on rajattu tietylle joukolle.
Koko poliisihallinnon kattava intranet otettiin käyttöön vuonna 2006.
an.
Poliisikoulun johdolla ja esimiehillä on keskeinen rooli sisäisessä viestinnässä ja tiedonkulussa. Tulos- ja kehityskeskustelut, osasto- ja yksikkökokoukset, koulu- tus-, perehdyttämis- ja tiedotustilaisuudet ovat sisäisen viestinnän keinoja, joita käytetään toiminnan parantamiseen. (Emt, 4.)
Ulkoisia kohderyhmiä ovat kansalaiset, poliisihallinto, tiedotusvälineiden edusta- jat, viranomaiset ja eri koti- ja ulkomaiset yhteistyötahot. (Emt, 2.)
Viestintäsuunnitelma määrittelee ulkoisen viestinnän kanaviksi tiedotteet, tiedo- tustilaisuudet, verkkoviestinnän ja muun asiakaspalvelun. Kotisivuista mainitaan, että niissä on yleis- ja ajankohtaistietoa Poliisikoulusta ja poliisikoulutuksesta sekä haku- ja valintatietoa.
Normaaliin poliisin toimintatapaan viestinnästä vastaa johtaja. Hänen apunaan käytännön viestintätyössä ovat Poliisikoulun apulaisjohtaja, hallintojohtaja, tiedotus ja yksiköiden esimiehet. Jokainen Poliisikoulussa työskentelevä ja opiskeleva on viestintävastuullinen omalla tehtäväalueella
Poliisikoulun tiedotus toimii suoraan johtajan alaisuudessa (ks. Kuva 6). Tiedo- tukseen kuuluu kolme henkeä: tiedottaja, tiedotussihteeri ja tiedotusharjoittelija (tilanne 5/2005). Tiedotuksen tiedonsaanti valmisteilla olevista asioista on tur- vattu siten, että tiedottaja kuuluu jäsenenä koulun johtoryhmään.
Mielenkiintoinen piirre viestinnän organisoinnissa on, että poliisin perustutkin- tokoulutuksen rekrytointiviestinnästä ja haku- ja valintamenettelyyn liittyvästä tiedottamisesta vastaa Poliisikoulun valintayksikkö (Poliisikoulun viestintä- suunnitelma 2003, 4).
Kuva 6. Poliisikoulun organisaatio (Tilinpäätös 2006, 43).
Koulun viestintäsuunnitelman mukaan erilaista esitemateriaalia on suomen, ruot- sin ja englannin kielellä; samoin kotisivuista tulee olla kieliversiot (Poliisikoulun viestintäsuunnitelma 2003, 8). Oppilaitoksen kaksikielisyyttä korostetaan useam- massakin kohdassa.
Poliisikoulun rekrytointiviestinnässä tärkeitä viestintäkanavia ovat myös lehti- ja TV-mainonta sekä messut ja näyttelyt. (Tiedotuskalenteri 2004.) Oletettavaa on, että nämä viestintämuodot säilyvät, sähköisen viestinnän kasvusta huolimatta.
4.3 Poliisikoulun viestintä tunnusluvuilla mitattuna
Tässä luvussa tarkastelen Poliisikoulun viestinnän toteutumista vuonna 2004 koulun omilla tunnusluvuilla mitattuna. Vuoden 2005 tiedot on myös julkistettu.
Ajanjakson tarkastelu ei kuitenkaan ole järkevää, viimeiset luotettavat tiedot ovat
vuodelta 2004. Tämä johtuu siitä, että poliisin sähköisen julkaisujärjestelmän kävijätilastoja ei vuodelta 2005 ole kattavasti käytettävissä (Tilinpäätös 2006, 25).
Tarkasteluvuonna Poliisikoulun ulkoisen ja sisäisen verkkotiedottamisen merki- tys kasvoi. Poliisikoulun tilinpäätösasiakirja 2004:n mukaan vuoden aikana sivuilla vieraili karkean arvion mukaan 340 000 kävijää, mikä on lähes 40 pro- senttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Lukumäärä on suuntaa antava, sillä tilas- tointijärjestelmässä tapahtui muutoksia. Www-palautepostiin tuli 470 viestiä, mikä on noin viidenneksen enemmän kuin vuotta aiemmin. Palautepostin määrän maltilliseen kasvuvauhtiin on päästy osin siksi, että koulun sivuille on koottu oma sivu kysytyimmille kysymyksille. (Tilinpäätösasiakirja 2005, 31.)
Kävijämäärien perusteella ylivoimaisesti suosituin Internet-sivu oli ”Usein kysy- tyt kysymykset”. Seuraavaksi eniten oli käyntejä etusivulla, ”Haku Poliisikou- luun”-sivulla, ”Valintakoe”-sivulla ja ”Hakuvaatimukset”-sivulla (Salmi-Hiltunen, 2005). En näe aiheelliseksi ilmoittaa tarkkoja kävijämääriä, koska tilastointijär- jestelmässä tapahtui vuoden aikana muutoksia.
Ruotsinkielisellä aloitussivulla käyneiden määrä oli noin neljä prosenttia suo- menkieliseen verrattuna ja englanninkielisen aloitussivun kävijöitä oli noin puo- let ruotsinkielisen määrästä (Emt).
Ulkoisia tiedotteita Poliisikoulusta lähetettiin vuonna 2004 yhteensä 19 kappalet- ta. Näistä 9 toimitettiin lehdistölle ja 10 julkaistiin pelkästään Poliisikoulun ja poliisin Internet-sivuilla. Viisi tiedotteista oli myös ruotsinkielisiä. Tiedotteiden aiheina olivat esimerkiksi hakujaksojen vaihtuminen, eettinen vala ja opintoihin liittyvät asiat. (Penttilä 2005.)
Poliisikoulun intranet vakiinnutti asemansa merkittävänä Poliisikoulun sisäisen tiedottamisen välineenä. Intranetin kävijämääriä on tilastoitu toukokuusta 2004 alkaen, ja puolen vuoden aikana intranetin sivuille tehtiin noin 110 000 vierailua.
Intranetin sivuja luettiin saman ajanjakson aikana noin 613 000 kertaa. Tiedotus
jaettavasta Viikkotiedotteesta luovuttiin kevään 2004 aikana. (Salmi-Hiltunen 2005.)
Poliisikoulua ja poliisikoulutusta koskevia artikkeleita julkaistiin valtakunnalli- sen mediaseurannan mukaan tiedotusvälineissä noin 480 kappaletta. Yksittäisistä teemoista mediassa saivat huomiota muun muassa poliisioppilaitosten tuleva yhdistäminen, poliisin kielitaitovaatimuksiin liittyvä kirjoittelu ja tunnistuskoira- toiminta. (Tilinpäätösasiakirja 2005, 31.)
Verkkoviestinnän kasvusta huolimatta Internet ei ole kokonaan korvannut paine- tun materiaalin käyttöä Poliisikoulun viestinnässä. Tarkasteluvuonna tiedotus tuotti vuosikertomuksen, Poliisikouluun-lehden sekä tasku- ja karttaesitteen.
Nämä kaikki ovat luettavissa myös koulun www-sivuilla.
5 Www-suunnittelun yleisiä suunnitteluperiaatteita
Kuten edellä on todettu, on poliisi kertonut verkkopalveluvisiossaan, että se tarjoaa asiakkailleen luotettavia, turvallisia ja helppokäyttöisiä verkkopalveluja.
Tarkemmin ei ole kuitenkaan määritelty, mitä termeillä tarkoitetaan. Tästä syystä olen käyttänyt tässä kappaleessa lähtökohtana lähinnä julkishallinnon www- viestinnän ja suunnittelun ohjeita. Poliisihan on osa julkishallintoa. Www- palvelun turvallisuuteen liittyvät asiat olen rajannut tämän tutkimuksen ulko- puolelle.
Hyvien verkkosivujen tekoon on kosolti ohjeita ja ohjeistusta. Seuraavassa esit- telen kuusi tämän työn kannalta keskeisintä ohjeistusta.
JHS 129, Julkishallinnon verkkopalvelun suunnittelun ja toteuttamisen periaat- teet -suositus opastaa viranomaisia verkkopalveluiden suunnittelussa, toteutuk- sessa ja hankinnassa. Suositus kuvaa verkkopalvelun tuottamisprosessin ja pää- huomio on erityisesti loppukäyttäjälle tarkoitetun käyttöliittymän toteutuksessa ja hyvän palvelun tuottamisessa. Erityistä huomiota on kiinnitetty verkkopalve- lun käytettävyyden ja saavutettavuuden varmistamiseen. (JHS 129, 2005.)
JHS 129, Julkishallinnon www-sivuston suunnittelun ohjeet käsittelee viran- omaisten www-sivuston rakentamista ja roolia tiedottamiskanavana. Suosituk- seen on koottu yleisperiaatteita ja ohjeita siitä, miten julkishallinnon organisaati- on olisi hyvä toteuttaa omat www-sivunsa. Ohjeet on julkaistu 13.12.2000, mutta niitä on ajantasaistettu linkkien osalta 25.5.2004. (JHS 129, 2004.)
TIEKE, Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry on tehnyt oppaan verkkosivujen
oppaassa korostetaan, että www-sivujen suunnittelussa tulee ottaa huomioon erilaiset ihmiset ja kohderyhmät. Julkaisu käsittelee sitä miten, verkkosivut saa- daan mahdollisimman hyvin kaikkien ihmisten, myös vammaisten, lasten, van- husten ja liikkuvaa työtä tekevien käytettäviksi. (Korpela 2006.)
Suomen Kuntaliitto ja kunnat ovat tehneet oman ohjeistuksensa Internetin käy- töstä: Kuntien www-viestinnän ohjeet (2001). Tämä ohje tukee kuntien ja kun- tayhtymien verkkoviestintää sekä sisällöntuotantoa tietoverkkoihin. Peruslähtö- kohta on kuitenkin sama kuin muillakin julkishallinnon sektoreilla.
Edellä mainittujen lisäksi olen tutustunut www-sivujen tekemiseen tarkoitettui- hin yleisiin oppaisiin kuten Korpela – Linjama: Web-suunnittelu (2005) ja Jakob Nielsen: Www-suunnittelu (2000). Näiden teosten tietoja olen käyttänyt tarvitta- essa täydentämään julkishallinnon oppaiden ohjeistusta. Suurelta osin Korpelan ja Nielsenin esittämät periaatteet on otettu huomioon julkishallinnon oppaissa.
5.1 Yleiset suunnitteluperiaatteet
Keskeisinä suunnitteluperiaatteina www-sivuja laadittaessa pidetään esteettö- myyttä, löydettävyyttä, palvelevuutta ja osallistuvuutta. (Ks. esim. JHS 129 2004, 1–3.)
Ohjeistuksissa keskeisiksi asioiksi nostetaan myös verkkopalveluiden käytettä- vyys, sisältö ja tietoturvallisuus (JHS 129 2005). Osin nämä asiat ovat päällekkäi- siä edellä mainittujen kanssa.
Esteettömyyttä voidaan arvioida sen mukaan, millaisia rajoituksia sivuston käyt- tö asettaa. Sivujen tulee toimia erilaisilla koneilla ja selaimilla, erityyppiset epä- tyypilliset käyttäjäryhmätkin tulee ottaa huomioon. Selaimien erilaiset resoluuti- ot, värimäärät eivätkä koneiden suorituskyky saa vaikuttaa olennaisesti sivujen näkymiseen. Www-sivuja luetaan uusissa mobiili- ja päätelaitteissa pieniltä näytöiltä, samoin jopa digi-TV:n ominaisuudet tulisi ottaa huomioon.
