CE-merkinnän hankkiminen säkityslaitteistolle

Joona Keränen

CE-merkinnän hankkiminen säkityslaitteistolle

Insinööri (AMK) Konetekniikka Kevät 2020

Tiivistelmä

Tekijä(t): Keränen Joona

Työn nimi: CE-merkinnän hankkiminen säkityslaitteistolle Tutkintonimike: Insinööri (AMK), konetekniikka

Asiasanat: CE-merkintä, konedirektiivi, EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, standardit

Tämän insinöörityön aiheena oli säkityslaitteiston CE-merkinnän hankkiminen ja siihen liittyvän dokumentaation laatiminen tämän toteutumiseksi. Uusi laitteisto pohjautuu sen aikaisempaan versioon, jossa jo hyväksi todettu laitteisto on muutettu noudattamaan Euroopan unionin sää- döksiä myöhempää markkinoille saattamista varten. Työ on toteutettu toimeksiantaja Vumos OY:n puolesta. Työssä esiteltyyn säkityslaitteistoon ei ole voitu vielä tehdä kaikkia CE-merkinnän vaatimia arviointeja ja testauksia fyysisten tuotteiden puuttumisen vuoksi.

CE-merkintä todistaa, että merkinnän omaava tuote täyttää EU:n vaatimat direktiivit sekä asetus- ten olennaiset vaatimukset. CE-merkinnän omaavaa tuotetta saa myydä ja kuljettaa vapaasti Eu- roopan alueella. Koneasetuksen mukaan vähimmäisvaatimuksena koneella pitää olla CE-merkintä ja muut määritellyt tiedot, kuten valmistajan nimi ja osoite, koneen nimi sekä sen yksilöintimer- kinnät. Koneen tai laitteen riskin arviointiin kuuluu riskianalyysi, joka sisältää koneen raja-arvojen määrittämisen, vaarojen tunnistuksen sekä riskin suuruuden arvioinnin.

Työn kohteena olevan säkityslaitteiston tarkoituksena on ottaa talteen teollista materiaalia suur- säkkeihin ja täten helpottaa materiaalin liikuteltavuutta jatkossa. Laitteisto on suunniteltu käyt- täen SolidWorks 3d-mallinnusohjelmaa. Osa laitteistoon liittyvästä dokumentaatiosta on voitu aloittaa laitteiston puuttumisesta huolimatta, mutta useita dokumentteja jää odottamaan valmiin laitteen saapumista. Laitteistosta kerätään sen tekninen rakennetiedosto ja myöhemmin sen val- mistuessa tullaan testaamaan standardien mukaisesti.

Abstract

Author(s): Keränen Joona

Title of the Publication: Obtaining the CE-certificate for big bagging equipment Degree Title: Bachelor of Engineering, Mechanical engineer

Keywords: CE-certificate, machinery directive, EU declaration of conformity, standards

The subject of this thesis was to obtain the CE mark for big bagging equipment and gather all the documents for this to succeed. The new big bagging equipment is based on its earlier model, where the old, already good unit has been modified to meet all the European Union’s directives to be later launched on the market. This thesis has been made for a company called Vumos Ltd.

It has not yet been possible to draw up all the needed documentation or do the necessary testing for the CE mark, because of the missing physical version of the equipment.

CE marking is a proof that the product meets the standards and directives set by the European Union. CE marked products can be sold and transported freely inside the European region. Ac- cording to the machine regulation, the minimum requirement for a machine must be the CE mark and other specified information, such as the name and address of the manufacturer, the name of the machine and its identification marks. The risk assessment of a machine or device includes a risk analysis, i.e. the limit values of the machine, identification of hazards and the assessment of the magnitude of the risk.

The purpose of the big bagging equipment is to collect industrial material in bulk bags and to facilitate the mobility of a bag and its transport in the future. The equipment presented in this work has been designed and modelled using SolidWorks 3d-modelling software. Some of the equipment related documentation has been possible to compile despite the lack of the physical equipment, but several documents remain to wait for the finished product to arrive. A technical construction file of the equipment will be collected and later, when completed, it will be tested in accordance with the standards.

Sisällysluettelo

1 Johdanto ... 1

2 CE-merkintä ... 2

2.1 Mikä on CE-merkintä? ... 2

2.2 Merkin vaatimukset... 4

2.3 Merkinnän asianmukaisuus ... 4

2.4 CE-merkintärikkomus ... 4

2.5 Ilmoitettu laitos ... 5

3 Standardit ... 6

3.1 RoHS-direktiivi ... 6

3.2 Sähkö- tai elektroniikkalaitteen määritelmä... 7

4 Konedirektiivi ... 8

4.1 Direktiivit ... 8

4.2 Koneen määritelmä ... 8

4.3 Koneasetus ... 8

4.4 Konekilpi ... 9

4.5 Väärennetty konekilpi ... 10

4.6 Käyttöönottotarkastus... 12

4.7 Standardista poikkeamisen periaate ... 12

4.8 Koneturvallisuus ... 13

4.9 Käyttöohjekirja ... 13

4.10 EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ... 14

4.11 Laitemeludirektiivi ... 15

4.12 EMC-direktiivi ... 17

4.13 Pienjännitedirektiivi ... 17

5 Riskin arviointi ... 19

5.1 Vaarojen tunnistaminen ... 19

5.2 Riskin suuruuden arviointi ... 20

6 Toteutettava työ ... 24

6.1 Esittely ... 24

6.2 Vaatimustenmukaisuusvakuutus ... 26

6.3 Käyttöönottotarkastus... 27

6.4 Turvallisuusvaatimusten todentaminen ... 28

6.5 Riskin arviointi ... 31

6.6 CE-merkinnän huomioiminen suunnittelussa ... 33

6.7 Standardeja suunnitteluun ... 34

6.8 Käyttöohjekirja ja muut ohjeet ... 35

6.9 Tekniset rakennetiedostot ... 36

6.10 CE-merkintä ja konekilpi ... 37

7 Yhteenveto... 38

Lähteet ... 39

Liitteet ... 1

Lyhenneluettelo

ATEX Räjähdysvaarallisten tilojen laitteiden lainsäädäntö ja -standardisointi CE Merkintä, joka osoittaa tuotteen täyttävän Euroopan unionin vaatimukset

Conformité Européenne

CAD Tietokoneavusteinen suunnittelu, Computer Aided Design

CEN Euroopan Standardisoimisjärjestö, Comité Européen de Normalisation EN Eurooppalainen standardi

ETA Euroopan talousalue

EU Euroopan unioni

EY Euroopan Yhteisöt (nyk. EU)

ISO Kansainvälinen Standardisoimisjärjestö International Organization for Standardization RoHS Vaaralliset aineet sähkö- ja elektroniikkalaitteissa

Restriction of Hazardous Substances SFS Suomen Standardisoimisliitto STM Sosiaali- ja terveysministeriö Tukes Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Traficom Liikenne- ja viestintävirasto

Valvira Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

1 Johdanto

CE-merkintä vaaditaan moniin erilaisiin tuotteisiin, jotta näitä voidaan myydä EU-maissa. CE-mer- kintä osoittaa, että tuote täyttää EU:n vaatimat turvallisuus-, terveys- ja ympäristövaatimukset ja on ennen markkinoille saattamista tarkastettu kriteerien mukaisesti. Tässä insinöörityössä käsi- tellään CE-merkinnän hankkimista yleisesti, sekä sen hankkimista säkityslaitteistolle (Big bagging equipment) Työssä käsitellään myös säkityslaitteiston CE-merkintään tarvittavia olennaisia stan- dardeja ja konedirektiiviä sekä tämän turvallisuus- ja terveysvaatimuksia. Työssä tavoitteena on CE-merkinnän laatimisen suunnittelu kohdeyrityksen laitteistolle myöhempää markkinoille saat- tamista varten.

Insinöörityö on laadittu toimeksiantaja Vumos OY:lle. Vumos OY on kajaanilainen moniosaajayri- tys, joka koostuu Vumos Industrial Solutions- ja Vumos Green-palvelukokonaisuuksista. Vumos Green koostuu viher- ja ympäristörakentamisesta, jotka yritys tarpeen tullen suunnittelee ja kun- nossapitää. Vumos Greenin kompetenssi on pohjarakentaminen sekä nurmetukset, istutukset ja kivityöt. Lisäksi Green erikoistuu leikkivälineiden- ja urheiluareenoiden asennuksiin turva-alusto- jen kera [1]. Vumos Green toimii Kainuun talousalueella ja pääkaupunkiseudulla. [2.]

Vumos Industrial Solutionsin päätoiminnat ovat teollisten materiaalivirtojen logistiikkapalvelut, koneurakoinnit, konevuokraukset ja muut tukitoiminnot, kuten pumppaus ja ulkoalueiden hoito.

Teollisen materiaalin käsittelyssä yritys on erikoistunut lastaustoimintoihin ja säkitykseen suur- säkkeihin [1]. Vumos Industrial Solutions sijoittuu kaivosalueille ympäri Suomea ja pohjoismaihin [2]. Vumoksen henkilöstö on noin 50 henkilöä. Yrityksen työntekijöiden määrä vaihtelee kausi- luontoisesti, sen huipun ollessa kesällä, jolloin kausityöntekijöitä tarvitaan vihertöihin. Tämä työ on tehty Vumos Industrial Solutions -puolelle.

2 CE-merkintä

Seuraavissa kappaleissa käsitellään sitä: mikä on CE-merkintä ja mihin sitä tarvitaan? Kuka tekee merkinnän ja mitä seuraa, jos merkintä on laadittu väärin? Luvussa käsitellään myös virallisten CE- ja virheellisten ”China Export” -merkintöjen tunnistamista.

2.1 Mikä on CE-merkintä?

CE-merkintä todistaa, että merkinnän omaava tuote täyttää EU:n vaatimat direktiivit sekä asetus- ten olennaiset vaatimukset. CE-merkinnän omaavaa tuotetta saa myydä ja kuljettaa vapaasti Eu- roopan alueella. Tuotteen CE-merkinnän hankkimisen hoitaa valmistaja tai muu valtuutettu taho.

CE-merkintä on hankkijalle ilmainen, jos hän tekee vaatimustenmukaisuusarvioinnin itse. [3.]

Tuotteen valmistanut yritys on vastuussa siitä, että tuote on kaikkien vaatimusten mukainen. CE- merkinnän laatiminen ei vaadi keneltäkään lupaa. Ennen merkinnän tekemistä tuotteen valmis- tajan täytyy testata tuote ja täten varmistaa, että tuote on kaikkien sitä koskevien EU-vaatimus- ten mukainen. Merkintää hankkiessa on myös tärkeää tietää, voiko itse arvioida tuotteen vaati- mustenmukaisuuden ja laatia tarvittavat tekniset asiakirjat, jotka täyttävät EU:n asettamat vaati- mukset. Tuotteesta on laadittava kaikki direktiivien edellyttämät asiakirjat, joiden avulla voidaan todentaa tuotteen vastaavuus kriteereihin. Vaatimustenmukaisuutta koskeva ilmoitus ja tekniset asiakirjat on esitettävä pyynnöstä kansallisille viranomaisille. [3.]

Sähkölaitteissa täytyy olla merkitty laitteen tyyppi sekä erä- tai sarjanumero, jonka avulla tuote on helposti tunnistettavissa. Jos vaadittavien tietojen kiinnittäminen tuotteen koon tai luonteen takia ei onnistu, on edellä mainitut asiat ilmoitettava joko tuotteen pakkauksessa tai laitteen mu- kana tulevassa asiakirjassa. [4.]

Vaikka tuotteessa on CE-merkintä, tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että tuote olisi turvallinen käyttää. Tuotteen paremmuutta CE-merkintä ei määritä. Vaikka markkinoilla saatavana olevissa tuotteissa on CE-merkintä, ei se tarkoita, että tuotteen laatu olisi erityisen hyvä taikka se olisi suunniteltu helpoksi käyttää. Joihinkin tuotteisiin vaaditaan CE-merkinnän lisäksi muita merkin- töjä. Tukes on säätänyt vaatimukset näille tuotteille ja palveluille erikseen. Erikseen säädettyihin tuotteisiin kuuluvat muun muassa yleiset kulutustavarat, räjähteet, sähkö- ja kaasulaitteet sekä muut erityistä laatua tarvitsevat tuotteet, kuten hissit sekä henkilösuojaimet. [4.]

Joissain tuoteryhmissä on edellytetty, että tuotteen vaatimustenmukaisuusarvioinnin on tehnyt ilmoitettu laitos. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen [Liite1] ja CE-merkinnän voi valmistaja laa- tia vasta, kun arviointi on hyväksytysti suoritettu. Arvioinnissa ilmoitettu laitos arvioi tuotteen itsessään, sen ominaisuudet, tuotantoprosessin ja laadunvarmistamisen. Ilmoitetun laitoksen ar- viointi pitää sisällyttää vaatimustenmukaisuusarviointiin tuotteissa, jotka ovat esimerkiksi mit- tauslaitteita, tiettyjä rakennustuotteita, hissejä sekä henkilöturvallisuutta parantamaan tehtyjä tuotteita, kuten suojakypärät ja hengityssuojaimet. Näistä on säätänyt STM, Traficom, Tukes ja Valvira. [4.]

Kuvassa 1 oleva “China Export” -merkintä on CE-merkinnän kopio, jota on vaikea erottaa alkupe- räisestä lähes identtisen muotoilun takia. Merkkien sekoittuessa voi helposti luulla, että kyseisellä merkinnällä merkattu tuote on EU:n standardien mukainen. Kiinasta tulevissa tuotteissa tämä merkintä on yleinen, mutta niille ei ole tehty EU:n vaatimia riskianalyyseja, turvallisuusarviointeja tai -testausta. Kyseisellä “China Export” -merkinnällä varustetut tuotteet saattavat siis olla mitä tahansa hyvän ja vaarallisen suunnittelun väliltä. Hyviä esimerkkejä tuotteista, joissa ”China Ex- port” -merkintä usein esiintyy, ovat laitteiden virtalähteet ja laturit. [5.]

Kuva 1. Virallisen CE-merkin sekä kiinalaisen kopion merkintäerot [5.]

Asetuksen 12.6.2008/400 luvussa 3, yhdeksännen pykälän liitteessä 3 kerrotaan virallisen CE-mer- kinnän ulkonäön kriteereistä. Asetuksessa on ilmoitettu, että merkinässä oleva ”CE” kuuluu olla vähintään 5 millimetriä korkea ja ympyrät saman korkuisia, sekä limittäin piirretyt. Merkin ulko- asu ja väri saavat vaihdella. Jos merkkiä halutaan pienentää tai suurentaa, täytyy noudattaa ku- vassa 1. esitetyn kirjoitustavan suhteita. [6.]

2.2 Merkin vaatimukset

CE-merkinnän kiinnittämisen tuotteeseen hoitaa valmistaja tai tämän valtuuttama edustaja ETA- maissa tai Turkissa. Merkintä on kiinnitettävä näkyvästi, helposti luettavasti sekä pysyvästi tuot- teeseen tai tuotteessa olevaan tyyppikilpeen. Jos tuotteeseen kiinnittäminen ei ole mahdollista, on CE-merkintä kiinnitettävä pakkaukseen ja tuotteen mukana tuleviin asiakirjoihin. Mikäli tuo- tevalvontavaiheeseen on osallistunut jokin tarkastuslaitos, niin on sen tiedoissa oltava myös lai- toksen tunnistusnumero. Valmistaja huolehtii EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laadin- nasta ja allekirjoittamisesta. Tällä vielä osoittaen, että tuote vastaa kaikkia EU:n asetuksia sekä vaatimuksia. [6.]

2.3 Merkinnän asianmukaisuus

CE-merkintä on asianmukainen vain, jos merkintä on kiinnitetty konedirektiivin soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin tai koneisiin. Kone ei myöskään ole asianmukainen, jos kyseisen koneen CE- merkintä tai EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus puuttuu. Koneeseen ei voi kiinnittää merkintöjä, jotka kolmannen luvun yhdeksännen pykälän mukaan voivat muodon tai merkityksen vuoksi se- koittua CE-merkinnän kanssa. Merkintöjä voidaan kiinnittää koneeseen, kunhan ne eivät vaikeuta CE-merkinnän luettavuutta, näkyvyyttä tai merkitystä. [6.]

2.4 CE-merkintärikkomus

CE-merkintärikkomuksesta säädetyn lain 19.3.2010/187 mukaan merkintärikkomus tapahtuu, jos CE-merkinnän kiinnittävä henkilö on joku muu kuin tuotteen valmistaja tai valmistajan valtuut- tama henkilö. CE-merkintärikkomuksen muita kriteerejä ovat myös muun muassa tilanteet, joissa merkintä on kiinnitetty tuotteeseen, vaikka yhteisön yhdenmukaistamislainsäädäntö ei ole kysei- selle tuotteelle CE-merkintäpakkoa säätänyt, tai tuote ei ole säädettyjen vaatimusten mukainen.

Lain 187/2010 pykälässä 3 on säädetty myös CE-merkittyyn tuotteeseen erilaisten merkkien sekä

kirjoituksien kiinnittämisestä, joiden takia CE-merkinnän tarkoitus tai graafinen esitystapa voi olla harhaanjohdettu. Rangaistuksena merkintärikoksesta tuote voidaan määrätä poistettavaksi markkinoilta sekä rikkomuksista syytetty henkilö tuomitaan sakkoon, ellei teosta ole säädetty muualle lakiin ankarampaa rangaistusta tai teko on liian vähäinen. [7.]

2.5 Ilmoitettu laitos

Ilmoitettu laitos on EU-maassa sijaitseva yhteisö tai yritys, jonka valtio on nimittänyt arvioimaan tuotteiden sopivuutta markkinoille standardien sekä määritysten avulla. Valmistaja voi vapaasti valita sopivan ilmoitetun laitoksen omalta pätevyysalueeltaan. Ilmoitettu laitos on yleensä päte- vyyden osoittanut testauslaboratorio, sertifiointiorganisaatio tai tarkastuslaitos. [8.]

3 Standardit

Tuotetta suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon laaja määrä standardeja. Standardi määrittää miten jokin tietty ”asia” pitäisi tehdä. Olipa kyseessä henkilön turvallisuus, ergonomia tai aisteihin vaikuttava tekijä, on tähän olemassa standardi. Standardeja on määritetty lähes joka asian teke- miseen. Standardeja määrittää maailmalla kansainvälinen standardisoimisjärjestö eli Internati- onal Organization for Standardization, josta lyhenteenä käytetään kirjaimia ISO. Tähän laajaan organisaatioon kuuluvat kaikki kansalliset standardoimisjärjestöt. Euroopan mittakaavalla stan- dardoinnin hoitaa CEN-CENELEC eli European Committee for Standardization. Suomessa standar- disoinnin hoitaa Suomen Standardisoimisliitto eli SFS. Standardit ovat saatavissa asiakirjoina niin internetistä kuin fyysisenä opuksena. Standardien käyttö ja hyödyntäminen on maksutonta, mutta niiden hankkiminen maksullista. Standardit ovat alun perin englanniksi, mutta niiden suo- mentamisen hoitaa SFS. [9.]

Standardeja selatessa saattaa törmätä sellaisiin standardeihin, jotka ovat kumottuja. Kumottu standardi tarkoittaa, että siitä on olemassa uudistettu versio tai kokonaan uusi standardi, joka täten kumoaa vanhan. Standardeissa yleensä mukana olevat SFS, EN ja ISO- tekstit tarkoittavat, että standardi on niiden vahvistamansa. Tämä tarkoittaen, että SFS-standardit on vahvistettu Suomessa, EN-standardi CEN:ssä eli Euroopassa ja ISO kansainvälisesti. [10.]

3.1 RoHS-direktiivi

RoHS eli Restriction of Hazardous Substances on asetus, jonka tarkoituksena on rajoittaa tietyn- laisten haitallisten aineiden hyödyntämistä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Asetus pyrkii myös laskemaan sähkö- ja elektroniikkaromun määrää ja siitä koituvia haittoja, sekä parantaa romujen käsittelyä ja hyödynnettävyyttä ihmistä ja ympäristöä säästävällä tavalla. RoHS:ia alettiin sovelta- maan 2019 heinäkuusta eteenpäin kaikkiin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin. [11.]

RoHS:n rajoittamia aineita sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, niiden liitäntäjohdoissa ja varaosissa ovat muun muassa kadmium (Cd), lyijy (Pb), elohopea (Hg), kuudenarvoinen kromi (Cr6+), polyb- romatut bifenyylit (PBB) ja -difenyylieetterit (PBDE). Rajoitetuille aineille on myös määritetty sal- litut enimmäispitoisuudet. Kadmium on ainut erikseen rajoitettu, sen enimmäispitoisuus on 0.01 p-%. Muiden kadmiumin kanssa lueteltujen aineiden lisäksi muutamalle muulle aineelle määri-

tetty enimmäispitoisuus on 0,1 p-%. Tiettyihin käyttötarkoituksiin valmistetuissa tuotteissa ko- missio on sallinut rajoitettujen aineiden käytön. Syitä rajoitettujen aineiden käyttämiselle ovat esimerkiksi tieteelliset ja teknilliset syyt, jolloin rajoitettua ainetta ei voida korvata muilla aineilla.

[11.]

3.2 Sähkö- tai elektroniikkalaitteen määritelmä

Mikäli kyseessä oleva laite vaatii tehtävänsä tehdäkseen sähkövirtaa tai -magneettisia kenttiä tai tuottaa, mittaa tai siirtää niitä, on kyseessä tällöin sähkö- tai elektroniikkalaite. Määritelmän täyt- tääkseen täytyy laitteella olla sähkövirran maksimiarvo 1000 volttia vaihtojännitteellä tai 1500 volttia tasajännitteellä. [11.]

Sähkö- tai elektroniikkalaitteisiin kuuluvat muun muassa: verkkovirtakäyttöiset laitteet mutta myös näiden lisäksi akkukäyttöiset työkalut, rannekellot, matkapuhelimet sekä palovaroittimet ja muut valvontalaitteet. Sähkölaitteen määritelmään kuuluvat jopa tuotteet, kuten paristoilla toi- mivat valot. Tämän takia jopa valollinen tekstiilituote, kuten valollinen pipo, on sähkölaite. [11.]

4 Konedirektiivi

4.1 Direktiivit

Direktiivit ovat Euroopan unionin tapa ohjeistaa jäsenmailleen tavoitteita, joita joka maan on to- teltava. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi maat voivat säätää itse laeista, joiden avulla tavoite toteutuu [12]. Seuraavaksi työssä käsitellään konedirektiiviä sekä siihen liittyviä tärkeitä doku- mentteja.

4.2 Koneen määritelmä

Koneella tarkoitetaan yhdistelmää, joka koostuu toisiinsa liitetyistä osista tai komponenteista, jotka on tarkoitettu käytettäväksi voimansiirtojärjestelmällä. Sen yksi komponentti on oltava liik- kuva ja se ei tarvitse eläimiä tai ihmisiä toimiakseen. Kone on rakennettu jotain erityistä toimintoa varten. Tukesin mukaan poikkeuksina aiempaan koneen määritelmään sisältyvät myös käsivinssit, tunkit sekä kaikki muut käsikäyttöiset nostamiseen tarkoitetut laitteet. Näiden lisäksi myös ko- neiksi luettavia tuotteita ovat erilaiset turvakomponentit, nostoapuvälineet, nostoköydet, -ketjut ja -vyöt. [13.]

Koneeksi luokitellaan myös yhdistelmät, joissa sen paikan päällä -kytkemiseen tai voimanlähtee- seen liittämiseen tarvittavat komponentit puuttuvat. Määritelmän mukaan kone voi olla myös liikennevälineisiin, rakennuksiin tai rakennelmiin valmiiksi liitettävä yhdistelmä, jota ei voi käyttää ilman liittämistä. [14.]

4.3 Koneasetus

Vuoden 2009 joulukuussa Suomessa julkaistiin uusi koneasetus, joka pohjautuu EU:n vuonna 2006 julkaisemaan konedirektiiviin [15]. Koneasetuksessa määritellään koneen valmistajan vel- vollisuudet suunnitella ja rakentaa terveys- ja turvallisuusvaatimukset täyttävä kone. Vähimmäis- vaatimuksena koneella pitää olla CE-merkintä ja muut määritellyt tiedot, kuten valmistajan nimi ja osoite, koneen nimi sekä sen yksilöintimerkinnät. Koneeseen täytyy kiinnittää konekilpi sekä

toimittaa asiakkaalle asialliset koneen käyttö- ja huolto-ohjeet sekä vaatimustenmukaisuusvakuu- tus (liite 1). Suomen sisälle jäävissä tuotteissa asiakirjojen kielet vaaditaan suomeksi ja ruotsiksi.

[13.]

4.4 Konekilpi

Konekilpi on koneeseen kiinnitetty sen yksilöivä levy. Kilpi täytyy kiinnittää koneeseen tai laittee- seen pysyvästi näkyvälle paikalle. Konekilpi on pakollinen markkinoitavalle koneelle ja -laitteelle.

Sen laatiminen myös konekokonaisuudesta löytyville konekomponenteille olisi hyvä, sillä tämä helpottaa jatkossa niiden tunnistettavuutta. Kilvestä on löydyttävä ainakin seuraavat asiat: ko- neen valmistajan nimi ja osoite, laitteelle hankittu CE-merkintä, koneen kuvaus, sarjanumero ja valmistusvuosi. Koneesta täytyy ilmoittaa myös sen moottoriteho kilowatteina sekä koko koneen paino kilogrammoina. [16, s. 34.]

Kilven materiaali vaihtelee käyttökohteen mukaan mutta on se monesti ruostumatonta terästä.

Muita kilpeen käytettäviä materiaaleja ovat muun muassa alumiini, värieloksoitu alumiini ja kai- verrusmuovi. Kilven tekstien ja muiden merkintöjen tekoon on olemassa useita tapoja. Laser- merkkaus on yleinen tapa kilven merkintöjen kirjoittamiseen. Merkinnät voidaan tehdä myös la- serilla läpileikkaamalla tai kaivertamalla. [17.]

Kuvassa 2 on esitetty oikeanlainen konekilpi. Aikaisemmin mainittujen tietojen lisäksi on vielä kyltissä ilmoitettu laitteen valmistusmaa. Kilven tekstit on tehty pysyviksi sekä kilpi on kiinnitetty niin, että sen irrottaminen ilman voimakeinoja on mahdotonta. Kyltistä löytyvät kaikki valmista- jasta ja tuotteesta tarvittavat tiedot sekä virallinen CE-merkintä, joka on selkeästi nähtävissä.

Kuva 2. Oikeanlainen konekilpi [16, s. 34]

4.5 Väärennetty konekilpi

Konekilpiä pystyy väärentämään usealla eri tavalla. Ne ovat usein aidon näköisiä, mutta niiden tärkeisiin tietoihin, kuten valmistajan nimeen, on voitu jättää tai on voinut tulla kirjoitusvirhe.

Väärennetyt kyltit voivat myös olla täysin oikeanlaisia ulkonäöllisesti, mutta ne ovat virheellisiä kiinnityksiltään, kuten alla esitetyssä kuvassa 3. Kuvassa 3 oleva Hitachin konekilpi näyttää muu- ten sisältävän kaikki tarvittavat tiedot mutta yleisesti metallia oleva kyltti on vain tarra ja täten virheellinen.

Kuva 3. Virheellinen konekilpi 1. [16, s. 35]

Kuvassa 4 on Daewoon koneeseen liittämä kilpi. Kilpi on asianmukaisesti kiinnitetty sekä metalli- nen ja sisältää kirjoitusvirheistä huolimatta tarvittaville tiedoille omat rivit. Väärennöksen tässä kilvessä paljastaa kilpeen tehdyt merkinnät. Kilpi on selkeästi tehty ensin, ja tämän jälkeen tarvit- tavat tiedot on myöhemmin merkitty sähkökynällä. Kilvessä oleva CE-merkintä on myös väären- nös, eli kyseessä on ”China Export” -merkintä.

Kuva 4. Väärennetty konekilpi ja CE-merkintä [16, s. 37]

Kuvassa 5 esitetyssä konekilvessä on virallinen CE-merkintä ja kilven kiinnitys on ollut oikeanlai- nen, mutta kiinnitykseen on aika tehnyt tehtävänsä. Konekilvestä väärennyksen tekee laitteesta ja valmistajasta puutteelliseksi jääneet tiedot. Valmistajan nimi, osoite ynnä muut heidän yhteys- tietonsa puuttuvat kokonaan, eikä laitteella tai koneella ole sitä yksilöivää tuotetunnusta tai mal- linumeroa.

Kuva 5. Väärennetty konekilpi [16, s. 36]

4.6 Käyttöönottotarkastus

Laitteeseen kuuluu työturvallisuuslain mukaan tehdä käyttöönottotarkastus, jossa varmistetaan, että laite voidaan asentaa oikein sitä koskevien vaatimusten mukaisesti ja että kaikki laitteen turva- ja hallintalaitteet toimivat oikein. Käyttöönottotarkastus tehdään ennen kuin laitetta ollaan ottamassa käyttöön ensimmäisen kerran tai jos se asennetaan uuteen paikkaan. Tarkastus tulee suorittaa myös, jos laitteeseen on tehty merkittävä turvallisuuteen vaikuttava muutos. Työturval- lisuuslain mukaan vain riippumaton asiantuntija tai asiantuntijayhteisö voi suorittaa vaarallisen laitteen tai muun työvälineen tarkastuksen. [18.]

4.7 Standardista poikkeamisen periaate

Tapio Siirilän kirjoittamassa Koneturvallisuus-kirjassa mainitaan, että standardien vaatimuksista saa koneturvallisuuden yleisen periaatteen mukaan aina poiketa, jos poikkeavan ratkaisun valit- sija pystyy osoittamaan ratkaisun olevan vähintään yhtä turvallinen kuin standardien mukainen ratkaisu. [19, s. 344.]

4.8 Koneturvallisuus

Koneen suunnittelijan ja valmistajan kuuluu tunnistaa koneen vaarat ja näiden kautta riskit. Ko- neen suunnittelussa kuuluu huomioida mahdolliset jäljelle jäävät riskit ja minimoida nämä. Jäljelle jäävät riskit voidaan hallita ensisijaisesti suojuksia ja muita turvalaitteita käyttämällä. [20.]

Koneturvallisuuteen kuuluu myös tekninen dokumentaatio, kuten koneen turvallisuusohjeet. Ko- neen turvallisuusohjeissa kuuluu ilmoittaa koneen turvallisesta käytöstä, kuinka kone tarkaste- taan ja miten konetta kunnossapidetään. Kunnossapidossa täytyy mainita koneen säädöstä, mah- dollisista huolloista sekä sisällyttää tarkastusohjeet. Turvallisuusohjeissa kuuluu ilmoittaa myös koneen melutaso ja jäännösriskit sekä miten näitä jäännösriskejä hallitaan. [20.]

4.9 Käyttöohjekirja

Käyttöohjekirjaa kirjoittaessa on kuvailtava tuotteen toiminnallisuutta ja ennakoitava käyttäjän mahdolliset kysymykset, kuten Missä? Miksi? Kuka? Mitä? Milloin? Miten? ja vastattava kysymyk- siin tarkoituksenmukaisesti. Informaation määrä riippuu siitä, millaiselle kohderyhmälle tuote on suunniteltu. Kirjassa ohjeistetaan kyseiselle kohderyhmälle, mitä koneelle tai laitteelle täytyy tehdä sen elinkaaren aikana ja kuka kyseiset toimenpiteet voi suorittaa. Tuotetta markkinoille saattaessa on huomioitava markkinat, joissa maallikoiden suorittamat asennukset ja huollot voi- vat olla kielletty kansallisissa laissa. Tämä kuuluu tehdä selväksi kaikissa ohjeiden kieliversioissa, jotka kyseisille markkinoille tehdään. [21, s. 36.]

Käyttöohjeet pitää olla helposti tunnistettavissa. Niissä kuuluu myös ilmoittaa tunnusnumero, jul- kaisupäivämäärä sekä ohjeiden julkaisijan nimi, jos ohjeet julkaisee jokin muu taho kuin tuotteen toimittaja. Mikäli käyttöohjeita on muutettu, kuuluu tällöin ilmoittaa myös muutospäivämäärä.

[21, s. 36.]

Käyttöohjekirjassa tuote on määriteltävä niin, että käyttäjä voi tunnistaa sen joko tuotetunnus- numeron, sarjanumeron tai mallin perusteella. Tuotteen tunnistamista varten pitää olla myös toi- mittajan nimi, tuotteen käyttäjille suunnattu toimittajan puhelinnumero sekä mahdolliset muut viestintäkeinot. Ohjekirjassa kuuluu ilmoittaa mahdollisista tarvittavista erikoistyökaluista ja eri- koismateriaaleista. Teknisestä tuesta mainitaan tämän tarjoajien nimet sekä kaikkien näiden osoitteet, puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet ja verkkosivut.

Valmistajan tai valtuutetun edustajan tekemissä ohjeissa on oltava mainittava siitä, että ne ovat alkuperäiset ohjeet. Mikäli käyttöohjekirjan käännöksen on tehnyt joku muu kuin valmistaja tai valtuutettu edustaja, täytyy kirjassa mainita tämän olevan käännös alkuperäisistä käyttöohjeista [21, s. 36.]. Lainsäädännön vaatiessa käyttöohjeiden on sisällettävä vaatimustenmukaisuusvakuu- tuksessa olevat tiedot tai suoraan kopio vaatimustenmukaisuudesta. [22.]

Tuotteen määrittelyssä on annettava yleiskuvaus, josta selviää tuotteen vaatimukset, suoritus- kyky sekä sen ominaisuudet. Määrittelyn on sisällettävä myös tarvittavat yleistiedot, kuten tuot- teen massa, tilavuus, energiankulutus ja syöttöjännite, IEC 60529 standardin mukainen IP-luoki- tus, sähkömagneettinen yhteensopivuus, kaikki laitteen täyttämät standardit ja lakisäädökset sekä tarkoitetun käyttäjän tyypin kuvaus ja ennakoitavissa olevaa väärinkäyttöä koskevat huo- mautukset. [21, s. 36.]

4.10 EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa tuotteen valmistaja laatii ja allekirjoittaa asiakirjan, jolla vakuutetaan tuotteen olevan vaatimustenmukainen. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta laadittaessa kuuluu ilmoittaa seuraavat asiat: valmistajan tai valtuutetun edustajan nimi ja osoite, yksiselitteinen tunnistamiseen riittävä kuvaus tuotteesta, kaikki tuotteeseen käytetyt yhdenmu- kaistetut standardit sekä muut käytetyt tekniset standardit ja eritelmät. Jos mukana on ollut il- moitettu laitos, niin tämän nimi ja numero, tältä saadun päätöksen tai todistuksen viitetiedot, antamispäivämäärä vaatimuksenmukaisuusvakuutukselle sekä allekirjoituksella sitovan henkilön tunnistetiedot ja allekirjoitus. EU-vaatimustenvakuutus on oltava saatavilla muiden asiakirjojen kanssa vielä 10 vuotta markkinoille saattamisen jälkeen. Liitteessä 1. on kuvaesimerkki vaatimus- tenmukaisuusvakuutus asiakirjasta. [22.]

Tuotteen mennessä myyntiin EU-maihin on sen mukana sisällytettävä EU-vaatimustenmukaisuus- vakuutus, joka on käännetty kyseisen maan vaatimalle kielelle. Suomessa tuotetta myytäessä asiakirja täytyy löytyä suomeksi tai ruotsiksi. Lainsäädännön vaatiessa EU-vaatimustenmukaisuus- vakuutusta tai sen tietoja käyttöohjekirjaan, on ne aina sisällytettävä suomeksi ja ruotsiksi. [22.]

Tärkeitä vaatimuksenmukaisuusvakuutuksessa mainittavia asiaankuuluvia direktiivejä ovat muun muassa:

- Konedirektiivi 2006/42/EY

- Kansalliset säädökset (VNA 400/2008) - Laitemeludirektiivi 2000/14/EY

o Laitemeludirektiivissä ilmoitetaan laitteesta tai koneesta mitattu ja taattu ääni- tehotaso desibeleinä.

- Polttomoottoreiden päästödirektiivi 97/68/EC

o Tämä direktiivi on käytössä ainoastaan silloin, jos kone tai laite sisältää poltto- moottorin.

- EMC-direktiivi 2004/108/EY

[16, s. 40]

4.11 Laitemeludirektiivi

Koneen melupäästö eli niin sanottu laitemeludirektiivi 2000/14/EY pantiin Suomessa täytäntöön heinäkuussa 2001 asetuksella numero 621/2001. Tämä asetus käsittelee ulkona käytettävien lait- teiden ja koneiden melupäästöjä. Asetus koskee vain siinä mainittavia laitteita ja koneita. Asetuk- seen on myös määrätty laitteita, joiden aiheuttama ympäristömelu ei saa ylittää annettua raja- arvoa. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi kaivinkoneet, etukuormaajat, ajoneuvonosturit ja ruo- honleikkurit. Melumerkintä koskee kaikkia asetuksessa mainittuja laitteita ja koneita, myös niitä, joille asetuksessa ei ole raja-arvoa määritetty. Laitteissa, joille ei ole raja-arvoja melulle täytyy silti ilmoittaa niiden aiheuttama ympäristömelu. Näihin laitteisiin kuuluvat esimerkiksi raivaussahat, moottorisahat, kallionporauslaitteet ja betonimyllyt. Kuvassa 6 on esimerkki konekilven rinnalle kiinnitetystä melumerkinnästä. Melumerkinnässä ilmoitettava arvo on laitteesta tuleva taattu ää- nitehotaso desibeleinä (dB). [16, s. 44.]

Kuva 6. Esimerkki melumerkistä ja konekilvestä [16, s. 45]

Koneen sallittu äänitaso riippuu sen moottorin tehosta. Kuvassa 6 olevassa konekilvessä on moot- toritehoksi merkattu 102 kilowattia. Kun koneen moottoriteho on tiedossa, hyödynnetään alla olevaa taulukkoa 1, josta saadaan koneelle äänitehon raja-arvo. Moottorin tehon ollessa 102 ki- lowattia katsotaan saraketta, johon moottorin tehorajoiksi on merkitty 91…111 kilowattia. Tästä nähdään maksimiäänitehotason olevan 102 dB.

Taulukko 1. Koneen sallittu meluraja-arvo moottorin tehon perusteella. [16, s. 45]

4.12 EMC-direktiivi

EMC:ssä eli sähkömagneettisessa yhteensopivuusdirektiivissä tarkoituksena on asettaa sähkölait- teiden häiriöpäästöille ja -siedoille vaatimuksia. Kaikkien laitteiden vaikuttaessa muihin niiden lä- hellä oleviin laitteisiin, pyritään EMC:llä varmistamaan, etteivät toisiaan lähellä olevat sähkölait- teet aiheuttaisi häiriötä- tai häiriintyisi keskenään. Tätä direktiiviä ei sovelleta radiolaitteisiin, il- mailualan tuotteisiin eikä asiakaskohtaisiin arviointivälineisiin, jotka ovat tutkimus- ja kehitystyö- käytössä. Direktiiviä ei myöskään sovelleta silloin, jos laitteilla tai laitteistoilla on vähäinen vaiku- tus sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen. EMC-direktiivin ehtojen täyttymisestä on vastuussa sähkölaitteiston tai -laitteen valmistaja. [23.]

Sähkölaitteille ja -laitteistoille asetetut vaatimukset on huomioitava jo suunnittelussa siten, että niistä aiheutuva EMC-häiriö ei vaikuta radio- ja telelaitteiden toimintaan. Sähkölaitteen tai -lait- teiston on siedettävä siihen kohdistuvaa EMC-häirintää niin, että se ei vaikuta sen toimivuuteen kohtuuttomasti. [24.]

EMC-häiriöksi luetaan kaikki sähkölaitteissa tai -laitteistoissa esiintyvät, ei hyötykäyttöön tarkoi- tetut sähkömagneettiset ilmiöt. Häiriöiden leviäminen tapahtuu yleensä sähköjohtoja pitkin tai säteilemällä. Tällaisia häiriöitä ovat esimerkiksi radion rätinä, puhelimen GSM-taajuusalueen ai- heuttamat naputukset kaiuttimissa ja TV-kuvassa väreilevät raidat. [23.]

EMC-direktiivin säädökset ovat erilaiset sähkölaitteistoille kuin -laitteille. Tämä johtuu siitä, että vapaan liikkuvuuden periaatetta ei voida soveltaa laitteistoille. Laitteisto on suunniteltava niin, että se on hyvin huollettuna ja korjattuna sähkömagneettisesti yhteensopiva itsensä kanssa. [24.]

4.13 Pienjännitedirektiivi

Helmikuun 26. päivänä vuonna 2014 on annettu uudelleenlaadittu direktiivi 2014/35/EU, joka pohjautuu joulukuussa vuonna 2006 säädettyyn tietyllä jännitteellä toimivia laitteita koskevaan direktiiviin 2006/95/EY. LVD (Low Voltage Directive) eli pienjännitedirektiivillä säädetään sähkö- turvallisuudesta. Direktiivillä varmistetaan matalilla jännitteillä toimivien sähkölaitteiden turvalli- suus niitä käytettäessä sekä käytön ulkopuolella. Pienjännitedirektiiviin kuuluvat sähkölaitteet, jotka käyttävät nimellisjännitealueella vaihtovirralla 50–1000 V tai tasavirralla 75–1500 V. LVD-

direktiiviä ei sovelleta ATEX-laitteisiin, radiologiassa tai lääketieteessä käytettäviin sähkölaittei- siin, hisseihin, sähköpaimeniin tai erikoissähkölaitteissa, jotka on suunniteltu laivoihin, lentoko- neisiin tai rautateille. [25.]

5 Riskin arviointi

Riskin arviointiin kuuluu riskianalyysi, joka sisältää koneen raja-arvojen määrittämisen. Koneen erilaisia raja-arvoja ovat muun muassa käyttöraja, jossa on määritelty koneen tarkoitettu käyttö, sekä jotenkin ennakoitavissa oleva väärinkäyttö. Käyttörajoja määrittäessä täytyy ottaa huomioon koneen toimintatavat ja koneen käyttäjien puuttuminen koneen toimintaan.

Määritetään, kuka konetta käyttää ja sallittujen käyttäjien koulutustasot, kokeneisuudet tai kyvyt.

Muita koneille määritettäviä rajoja ovat tila-, aika-, puhtaanapito- ja ympäristöön liittyvät raja- arvot. Tilarajoissa täytyy ottaa huomioon koneen tekemän liikkeen laajuus ja koneen parissa työskentelevien ihmisten tilan tarve niin käyttötoiminnan kuin kunnossapidon aikana.

Aikarajoissa määritetään koneeseen ennakoitavissa olevien osien elinikä sekä koneelle suositeltavat huoltovälit. Puhtaanapidon raja-arvo käsittää koneen puhtaudelle vaadittavan tason. Ympäristön raja-arvoihin määritellään suositeltavat enimmäis- ja vähimmäislämpötilat, missä konetta saa käyttää, miten kosteaa saa olla, sekä koneen pölyn- ja kosteudensietorajat. [26, s. 34, 36.]

5.1 Vaarojen tunnistaminen

Vaarojen tunnistaminen on seuraava tärkeä osa koneen riskien arviointia. Tässä vaiheessa huo- mioidaan järjestelmällisesti kohtuudella ennakoitavia vaaroja eli jatkuvasti esiintyviä sekä odot- tamattomasti ilmaantuvia vaaroja tai vaaratilanteita, joita voi tapahtua koneen elinkaaren kaik- kien vaiheiden aikana.

Näitä vaiheita ovat:

- Kuljetus, kasaaminen ja asennus - Käyttöönotto

- Käyttö

- Purkaminen, käytöstä poisto ja romuttaminen [26, s. 38.]

Vaarojen tunnistamisessa kuuluu myös huomioida edellä mainittuihin vaiheisiin liittyvät, koneen elinkaaren aikana käyttäjille tarkoitetut tehtäväluokat, kuten koneen asetusten tekeminen, tes- taus, koneen ohjelmointi tai opettaminen ohjelmointiin. Tehtäväluokkiin kuuluvat myös työkalun tai prosessin muuttaminen, laitteen käynnistäminen, tuotteen syöttäminen ja poistaminen ko- neesta sekä hätätilapysäytys. Käyttäjien kuuluu myös huolehtia koneen puhdistuksesta ja ylläpi- dosta sekä niin ennakoivasta kuin korjaavasta kunnossapidosta. [26, s. 38.]

5.2 Riskin suuruuden arviointi

Riskin suuruutta arvioidessa on katsottava tiettyä vaaratilanteeseen liittyvää riskiä. Vahingon va- kavuus ja todennäköisyys sen tapahtumiseen vaikuttavat riskin suuruuteen. Riskejä tunnistetta- essa löytyy riskejä paljon, mutta niitä kannattaa lähteä ratkaisemaan suuruus ja kiireellisyys jär- jestyksessä. Riskin suuruutta arvioidessa riskistä syntyvien vahinkojen suuruus sekä todennäköi- syys, jolla riski tapahtuu. Apuvälineenä arvioinnissa käytetään yleensä taulukkoa, johon on mer- kitty numeroarvot pystyakselilla tapahtuman todennäköisyyksille ja vaaka-akselilla sen seurauk- sille. [27.]

Taulukossa 2 esitetty riskin suuruuden arvioinnissa käytettävä taulukko, johon suuruudet on ar- vioitu numeroin 1…5, 1 on merkityksetön riski ja 5 sietämätön riski. Taulukon ylimmältä riviltä valitaan ensin riskin seurauksien suuruus, jonka jälkeen arvioidaan sen todennäköisyyttä vasem- malta pystyriviltä. Riskin suuruus saadaan näiden sarakkeiden kohtauspisteestä. [27.]

Taulukko 2, Riskin suuruuden arviointi. [27.]

Kuvassa 7 on kaaviollinen esitys riskin pienentämisprosessin toistuvasta kolmen askeleen menetelmästä. Kaavion käyttäminen helpottaa arvioitujen riskien pienentämistä yksinkertaisen rakenteen avulla.

Kuva 7. Kaavioesitys riskin pienentämisprosessin toistuvasta kolmen askeleen menetelmästä [26, s. 30]

Suunnittelijan tehdessä riskin arviointia tai pienentämistä on hänen tehtävä seuraavat vaiheet järjestyksessä.

- Koneelle on määritettävä raja-arvot, jotka sisältävät sen tarkoitetun käytön sekä enna- koitavissa olevan väärinkäytön.

- Vaarojen tunnistus ja niiden vaaratilanteet.

- Tunnistettujen vaarojen ja vaaratilanteiden osalta tehdään riskin suuruuden arviointi - Arvioidaan riskin merkitys ja sen mahdollinen pienentämisen tarve.

- Suojaustoimenpiteiden avulla riskien pienentäminen tai vaaran poisto kokonaan.

[26, s. 28]

Kuvassa 8 on havainnollistettu miten suunnittelija voi vaikuttaa riskien pienentämisessä, mutta hänen tekemänsä suojaustoimenpiteet tulevat voimaan vasta, kun hyödyntäjä on toteuttanut ne.

Kuva 8. Riskin pienentäminen suunnittelijan näkökulmasta [26, s. 32]

6 Toteutettava työ

Seuraavaksi esitellään työkohteesta yleiskuvaus sekä mitä työssä on tehty ja mitä tullaan teke- mään. Työssä esiteltyyn säkityslaitteistoon ei ole voitu vielä tehdä kaikkia CE-merkinnän vaatimia arviointeja ja testauksia fyysisten tuotteiden puuttumisen vuoksi.

6.1 Esittely

Työn tarkoituksena on laitteiston CE-merkinnän hankkiminen. Työn kohteena on säkityslaitteisto, jonka tarkoituksena on ottaa talteen teollista materiaalia suursäkkeihin ja täten helpottaa mate- riaalin liikuteltavuutta jatkossa. Laitteisto on rakennettu merikonttiin, jonne on asennettu vaa- kausjärjestelmä. Merikontti on tehty työskentelytilaksi, se on pölytiivis, valaistu sekä sisältää er- gonomiaa ja työntekoa helpottavat välineet. Yleisesti työntekijän käyttämiin varusteisiin kuuluvat suojakypärä, suojahaalari, turvakärkikengät, työhanskat, kuulonsuojaimet ja moottoroitu koko- naamari hengityssuojain. Työssä esitelty laitteisto on paranneltu versio jo ennestään olemassa olevasta säkityslaitteistosta. Uudessa laitteistossa on kaikki vanhan laitteiston puutteet huomi- oitu ja laitteistoa on monilta osin paranneltu. Kuvassa 10 laitteisto on mallinnettu käyttäen So- lidWorks CAD-ohjelmistoa.

Suursäkki voi olla kapasiteetiltaan viidestäsadasta kilosta jopa kahteen tuhanteen kiloon. Suur- säkkivalmistajat tekevät useanlaisia säkkityyppejä sekä kustomoivat niitä asiakkaalle sopiviksi.

Suursäkin ripustamiseen tarkoitetut nostolenkit voivat vaihdella lukumäärältään kahdesta nel- jään kappaletta. Myös niin säkin nostolenkit kuin sen rakenne voivat vaihdella. Säkkejä saa kau- luksellisina, täyttö- ja poistoputkellisina sekä sisältä vahvistettuina ja kaikkina näiden yhdisteinä.

Niitä valmistetaan useassa eri koossa, ja niiden painokapasiteetti vaihtelee 125…2000 kilogram- man välillä. Yleisimmillään käytössä on 500…1000 kilogramman säkit.

Laitteisto on pääasiallisesti suunniteltu käyttämään yrityksellä yleisesti käytössä olevia suursäk- kejä, jotka ovat kaksilenkkisiä, kauluksellisia 900 * 900 * 850 millimetrin kokoisia valkeita säkkejä, joiden maksimipainokapasiteetti on 1000 kilogrammaa. Laitteistossa yleisesti käytettyjen kaksiri- paisten suursäkkien sijasta voidaan käyttää myös neliripaisia. Säkin tyyppi voi vaihdella, kunhan säkin suuaukko ylittää 450 millimetriä. Laitteistolla täytettävien säkkien maksimipaino on 2000 kilogrammaa.

Säkin täyttäminen onnistuu merikontin päälle asennettavan suppilon kautta. Suppilo on suunni- teltu niin, että laitteistolla voi säkittää helposti tarttuvista, paakkuuntuvista tai kosteista materi- aaleista vapaasti virtaaviin jauheisiin ja kuiviin materiaaleihin. Laitteiston tehokkuus on 20–40 suursäkkiä tunnissa, mutta keskiarvona noin 300 säkkiä kahdeksassa tunnissa eli työvuorossa.

Laitteistolla työskentelee kolmesta viiteen henkilöä, mutta laitteiston optimaalisen työtehokkuu- den saavuttamiseksi täytyy työssä käyttää viittä työntekijää, yhtä pyöräkonetta ja yhtä trukkia.

Pyöräkone tuo säkitettävän materiaalin ja kaataa sitä suppiloon, josta se valuu säkkiin. Laitteis- toon kytketty automaattinen vaakausjärjestelmä näyttää numeronäytöllä säkin hetkellisen mas- san ja ilmoittaa merkkivaloilla, milloin säkki on täyttynyt haluttuun painoon. Säkin täyttämisen jälkeen trukki ottaa säkin ja vie sen seuraavaan paikkaan jatkokäsiteltäväksi kuljetusta varten.

Kuvassa 9 on visualisoitu säkintäyttömenetelmää.

Kuva 9. Säkin täyttö [28.]

Kuva 10. SolidWorks-ohjelmistossa oleva 3D-malli laitteesta [29.]

6.2 Vaatimustenmukaisuusvakuutus

Laitteistosta olemassa olevassa vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa vakuutetaan sen täyttävän asiakirjassa luetellut direktiivit ja vastaavat suomalaiset säädökset. Koneen kuvaus, kauppanimi, malli sekä yksilöity sarjanumero tai muu yksilöivä tieto ilmoitetaan tunnistamisen helpotta- miseksi. Asiakirjassa on maininta, että laitteisto täyttää seuraavat direktiivit ja säädökset:

- Konedirektiivi 2006/42/EY - EMC-direktiivi 2004/108/EY

- Vaarallisten aineiden käytön rajoittamista koskeva RoHS-direktiivi 2011/65/EU - Radio- ja telepäätelaite R&TTE-direktiivi 1999/5/EY 49

- Pienjännitedirektiivi LVD 2006/95/EY

Vakuutukseen sisälletään myös maininta koneen suunnittelussa käytetyistä ja myös muista ylei- sistä käytetyistä standardeista kuten:

- SFS-EN ISO 12100 (Koneturvallisuus)

- SFS-EN ISO 11201 (Laitemeludirektiivi)

- SFS-ISO/TR 14121-2 (Koneturvallisuus. Riskien arviointi. Osa 2: Käytännön opastus ja esi- merkki menetelmät)

- SFS-EN 60204-1 (Koneturvallisuus. Koneiden sähkölaitteisto. Osa 1: Yleiset vaatimukset) Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on ilmoitettu laitteiston valmistanut yritys eli Vumos ja tä- män osoite. Asiakirjaan on myös varalta laitettu kohta, johon tulee mahdollisesti työssä mukana ollut ilmoitettu laitos. Laitokselle on varattu paikka nimelle, raportin numerolle, sekä ilmoitus mu- kana sisälletystä testausraportin liitteestä. Viimeisenä asiakirjassa mainitaan teknisen rakenne- tiedoston kokoamiseen valtuutetun henkilön yritys, asema, etu- ja sukunimi ja hänen osoitteensa.

Näiden tietojen varmistamisen jälkeen on vaatimustenmukaisuusvakuutus allekirjoitusta vaille valmis. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta on havainnollistava versio liitteessä 2.

6.3 Käyttöönottotarkastus

Säkityslaitteiston käyttöönottotarkastus kuuluu tehdä huolellisesti. Säkityslaitteiston käyttöönot- totarkastus kuuluisi tehdä samassa järjestyksessä kuin myöhemmin oikeasti tapahtuva käyttöön- otto. Käyttöönottotarkastuksessa kuuluu huomioida laitteen ensimmäinen kasauskerta, laitteis- ton pakkaaminen takaisin kuljetusta varten sekä laitteiston kasaus uudelleen eri paikkaan.

Käyttöönottotarkastus täten kuuluisi aloittaa asettamalla kontti tasaiselle maalle. Kun kontti on vaaditussa tasassa, käyttöönottotarkastelu voidaan aloittaa avaamalla kontin ovet ja irrottamalla asennettavat komponentit kuljetuspaikaltaan. Komponenttien irrotuksen jälkeen aloitetaan lait- teen kasaus. Laitteiston asennus aloitetaan katolle tulevista kaiteista. Katolle kiivetessä käytetään erillisiä asennukseen tarkoitettuja tikkaita. Katolle tulevia komponentteja asennettaessa on asen- tajan käytettävä tavallisten henkilösuojainten lisäksi valjaita, sillä merikontin korkeuden ollessa 2,9 metriä on olemassa suuri putoamisvaara. Kun kaiteet on asennettu, seuraa laitteiston omien tikkaiden asennus. Laitteiston katolta putoamisen turvaamisen jälkeen voidaan aloittaa loppujen ylhäältä päin asennettavien komponenttien asennus. Komponenttien asennuksen jälkeen suori- tetaan aistinvarainen tarkastelu laitteistolle väärin asennettujen tai rikki menneiden komponent- tien, sähkökomponenttien tai -johtojen osalta. Kun komponentit on tarkastettu ulkoisin puolin, voidaan laitteeseen kiinnittää virtakaapeli ja testata vaa’an, katkaisijoiden, näyttöjen, valojen

sekä kaikkien muiden sähkölaitteiden toimivuus. Vaa’an toimivuus voidaan testata esimerkiksi vetämällä koukusta alaspäin. Laitetta koeajetaan useita työkiertoja.

Apuna käyttöönottotarkastuksessa tullaan käyttämään koneen tarkastuslomaketta. Tarkastuslo- makkeeseen on listattu pääotsikoiden alle niihin kuuluvia tarkistuksen vaativia seikkoja. Laitteis- tosta tarkastetaan sen perustiedot, hallintalaitteet, ohjausjärjestelmät, laitteiston käynnistämi- nen ja pysäyttäminen. Liitteessä 3 on kuvattu osa koneen tarkastuslomakkeesta.

6.4 Turvallisuusvaatimusten todentaminen

Turvallisuusvaatimukset voidaan todentaa testaamalla tai laskemalla. Laitteiston katolle asennet- tavien kaiteiden kestävyys voidaan laskea standardin SFS EN ISO 14122-3:2016 määrittelemällä tavalla. Standardi määrittelee, että kaiteet täytyy ensin testata asettamalla vaakasuoraan tuleva 300 N/m suuruinen voima ilman dynaamista kuormitusta [30, s. 19]. Ensimmäinen testausvoima painetaan kaiteen keskimmäisen kaidetolpan kohdalle käsijohteeseen. Seuraava testaus suorite- taan kaidetolppien keskelle käsijohteeseen, eli käsijohteen heikoimpaan kohtaan. Kaiteiden mah- dollisten taipumien F1 ja F2 mittaus tehdään käsijohteen keskilinjasta taipumamittaria käyttäen.

Ensimmäisen testin taipuma F1 mitataan kaiteen keskeltä ”L”. Toisen testin taipuma F2 mitataan kohdasta ”l”. Myöhemmin työssä esiintyvissä kuvissa 11 ja 12 on esitetty taipumatestausten koh- dat ”L” ja ”l”. [30, s. 20.]

Kaiteisiin kohdistuva kuormitus sen käytettävyyden todentamiseksi saadaan yhtälöllä 1.

Fu = 300 N/m * L

Lujuuden todentaminen tapahtuu yhtälöllä 2.

Fs = γ * Fu

Yhtälössä käytetty ainekerroin γ = 1.75 teräksellä.

FS = 525N/m * L

Kaiteita testatessa käytetään esikuormitusta, joka arvo saadaan yhtälöllä 3.

Fp=75N/m * L

Kaiteita testatessa ilman laskemista täytyy testiin käytettävät voimat kohdistaa samoille kohdille kuin aiemmin mainitussa laskumenetelmässä. Testausmenetelmässä kaiteen käsijohteeseen koh- distetaan yhtälöstä 3 saatu ”Fp”-esivoima yhden minuutin ajaksi. Kuormituksen jälkeen taipuma- mittari nollataan, jonka jälkeen samalle kohdalle asetetaan ”Fu”-voima. Tämän testin aikana kai- teen taipuma ei saa ylittää 30 millimetriä. Kun taipuma on mitattu, vaihdetaan kaiteeseen vaikut- tava voima suurempaan. Viimeisenä vaakavoimana kaiteeseen käytetään ”FS”-voimaa. Viimeisen kuorman poistamisen jälkeen kaiteen pysyvä taipuma ei saa ylittää 0,3 %:a kaiteen korkeudesta.

[30, s. 20.]

Toinen testi kohdalle ”l” tehdään yhden minuutin ajan voimalla ”Fp”. Tämän jälkeen taipumamit- tari jälleen nollataan ja samalle kohdalle asetetaan ”Fu” voima. Tämän testin jälkeen taipuma ei saa ylittää 30 millimetriä. [30, s. 20.]

Säkityslaitteiston kaiteita testattaessa lasketaan testauksessa käytettävälle kappaleelle tarvittava massa ja asetetaan sitten kappale roikkumaan esimerkiksi köydellä kaiteesta sen verran ylhäältä, että narun kiinnityspisteeseen tulee suora vaakavetovoima kuvan 11 ja 12 leikkaus A-A:n kaltai- sella tavalla. [30, s. 20.]

Kuva 11. Kaiteen testaus F1 voiman laskemalla määrittämiseksi [30, s. 21]

Kuva 12. Kaiteen testaus F2 voiman laskemalla määrittämiseksi [30, s. 21]

Standardissa EN ISO 14122-4:2016 on määritetty koneiden kiinteät kulkutiet ja kiinteät tikkaat.

Laitteiston tikkaiden testaus tehdään silmänmääräisesti tarkastamalla ja kuormitustesteillä. Tes- teissä tikkaita kuormitetaan aina vähintään 1 minuutin verran ja niiden muodonmuutoksien mit- taaminen aikaisintaan minuutin jälkeen kuorman poistamisesta. Tikkaiden pystyjohteiden vään- tyminen testataan ilman esikuormitusta ainakin 8:lta puolalta. Testissä käytettävä kuorma ”FTL”

on oltava 700 N. Testin jälkeen mitataan pystyjohteiden vääntymä. Pystyjohteisiin jäänyt muo- donmuutos täytyy olla pienempi kuin 0,3 % neljän puolan välin pituudesta. Kuvassa 13 on esitetty pystyjohteiden testaaminen. Kuvassa 13 oleva ”A” tarkoittaa tikkaiden puolien välistä matkaa eli 4A on 4 kertaa puolien välinen matka. [31.]

Tikkaiden puolien riittävä lujuus todennetaan kohdistamalla niihin 200 N esikuorma ”FPL”. Kuor- mituksen jälkeen vertailukohdaksi otetaan aiemmin testatun puolan sijainti ja asetetaan tähän 2,6 kN testauskuorma ”FTL”. Testauskuormien suunta tulee olla kohtisuorassa ja kohdistua tasai- sesti 100 millimetrin matkalle puolan päällä. Kohdistettavan voiman alusta täytyy olla jäykkä eikä siinä saa olla teräviä reunoja. Testin jälkeinen puolan taipuma ei saa ylittää 0,3 %:a puolan pituu- desta [31]. Tikkaiden puolien testaus on näytetty kuvassa 14. Siinä oleva numero 1 on alustakap- pale kohdistettavalle voimalle.

Kuva 13. Pystyjohteiden testaaminen [31.]

Kuva 14. Tikkaiden puolien testaus [31.]

6.5 Riskin arviointi

Työhön tehtävässä riskin arvioinnissa on otettu huomioon laitteistolle ympäristön aiheuttamat sekä muut yleiset vaarat. Laitteiston riskit on arvioitu yleistä koneturvallisuuden standardia SFS- EN ISO 12100 apuna käyttäen.

Ensin arvioinnissa on mietitty riski ja sen jälkeen mietitty tämän seuraamuksia. Seurauksien vakavuus riippuu työntekijöille tulevista mahdollisista vammoista sekä -terveyshaitoista.

Seurauksena riskistä voi myös olla laitteiston vahingoittuminen tai menettäminen. Riskit on numeroitu yhdestä kolmeen. Jos numeroiden tulo on suurempi kuin kolme, täytyy riskiä tarkastella tarkemmin ja miettiä sille toimenpide uhan vähentämiseksi. Toimenpiteen jälkeen arvioidaan toteutusaikataulu. Tämän jälkeen riskit arvioidaan uudelleen. Riskinumero 9 on työt pysäyttävä riski. Näin suuri riskiluku on yleensä helposti ennakoitavissa todennäköisyytensä ja vakavuutensa vuoksi eikä pääse valmiiseen laitteeseen, sillä se voidaan poistaa ajoissa jo

suunnitteluvaiheessa. Alla esitetty esimerkki numeron 9 riskistä on täysin fiktionaalinen, sillä työkonetta ajamaan ei päästetä eikä laiteta ketään kokematonta.

Esimerkki numero 9:n riskistä

Henkilö määrätään ajamaan työkonetta, johon hänellä ei ole kokemusta tai koulutusta. Työkone riistäytyy hänen hallinnastaan ja vaarantaa kanssatyöskentelijät. Kokemattoman kuskin virheet ovat todennäköisiä, varsinkin jos kyseessä on ympäristö, jossa on myös muita liikkuvia ajoneuvoja. Ajoneuvon riistäytyminen voi johtaa säkityslaitteen tuhoutumiseen tai aiheuttaa kanssatyöskentelijöille mittavia vammoja tai kuoleman.

Esimerkki ratkaisusta

Työntekijät, joita työkoneella ajo voi koskea, koulutetaan tämän käyttöön sekä perehdytetään säkityslaitteiston työympäristöön ennen työn aloittamista. Kaikki säkityslaitteiston parissa työskentelevät ohjeistetaan noudattamaan erityistä varovaisuutta työkoneiden liikkuessa.

Laitteiston riskienarviointi tehdään ajatellen jokaista vaihetta, jota laitteisto käy läpi elinkaarensa aikana. Näihin vaiheisiin kuuluvat muun muassa sen pakkaus kuljetukseen, kuljetuksesta pois purkaminen, laitteiston sekä komponenttien asennus, huoltotyöt sekä myös työnaikaiset vaarat.

Laitteistoon mahdollisesti jääviä jäännösriskejä hallitaan siihen kiinnitettävillä kylteillä ja merkeillä, jotka varoittavat tai kehottavat erityiseen varovaisuuteen. Liitteessä 4 on kuvattu lyhyesti laitteistoon käytettävää riskinarviointitaulukkoa. [32.]

6.6 CE-merkinnän huomioiminen suunnittelussa

Säkityslaitteisto on suunniteltu käyttäjämukavuutta ja -turvallisuutta ajatellen. Suunniteltaessa säkityslaitetta on täytynyt ottaa huomioon myös merikontin standardit, joissa määritellään kont- tien maksimiulkomitat. Kontti halutaan pitää alkuperäisen kokoisena ulkomitoiltaan, jotta tätä voisi myöhemmin siirtää ilman suurempia ongelmia.

Käyttäjämukavuuden parantamiseksi laitteistoon on suunniteltu korkeussäädettävä seisontata- sanne, joka helpottaa työntekijöiden käsien ja hartioiden taakkaa mahdollistamalla heidän työs- kentelynsä lähempänä suppiloa. Tärkeä suunnittelussa huomioitava seikka on myös hätä-seis-pai- nike ja muiden turvallisuutta parantavien sähkökomponenttien sijainnit ja korkeudet. Näille kor- keudet määritellään standardissa SFS-EN ISO 13850 (Hätäpysäytys. Suunnitteluperiaatteet).

Standardi EN ISO 14122-3 asettaa vaatimukset koneiden tai muiden rakennelmien osana oleviin ei-konekäyttöisiin portaisiin, porrastikkaisiin, suojakaiteisiin sekä käsikäyttöisiin säädettäviin tai liikuteltavissa oleviin kulkuteiden osiin. [30.]

Standardi EN ISO 14122-3 määrittelee myös tikkaille minimi- ja maksimikoot. Mikäli tikkaiden maksimikorkeus on yli 3 metriä, täytyy siinä olla selkäsuoja. Mikäli selkäsuoja on tarpeen, täytyy selkäsuoja asentaa alkavaksi 2,2 metrin ja 3 metrin välillä lattiasta tai tasosta. Selkäsuojan pys- tytuet täytyy asentaa maksimissaan 200 millimetrin päähän toisistaan niin, että suojukseen jää- vistä aukoista ei voi ihminen pudota läpi. Selkäsuojan sisähalkaisijan täytyy olla 700:sta 800:aan millimetriä. Katolle tai tasanteelle päättyvissä tikkaissa täytyy selkäsuojan pystyjohteiden nousta kaiteiden korkeudelle. [30.]

Mikäli tikkaiden ala- tai yläpäästä olevalta tasanteelta voi pudota yli 0,5 metriä, täytyy asentaa kaiteet. Jos tikkaat nousevat katolle tai paikalle, jossa on paljon tilaa, täytyy kaiteet asentaa vä- hintään 1,5 metrin matkalle tikkailta. Kaiteisiin jää aukko, jos tikkaat jätetään suojaamatta, joten tikkaiden yläpäässä täytyy olla aina portti. Portti täytyy olla sisäänpäin avattava ja mentävä kiinni itsestään. Portin sulkeutumiseen voidaan hyödyntää esimerkiksi jousimekanismia tai vastapai- noa. Portissa täytyy olla ainakin ylä- ja välijohde. Portti sijoitetaan etäälle tikkaista, että se ei ole tiellä tikkaille mennessä tai tikkailta ylös noustaessa. Portin etäisyyttä tikkaisiin ei ole tarkkaan määritelty, mutta etäisyyttä määrittäessä kannattaa huomioida tasanteen tai katon koko. [19, s.

347.]

Tikkaille standardissa EN ISO 14122-3 on määritelty puolien askelvälimitat sekä tikkaiden minimi- ja maksimileveys. Tikkaat saavat olla 400:sta 600:aan millimetriä leveät mitattuna tikkaan pysty- johteen sisäpuolelta sisäpuolelle. Puolien askelvälin mitta saa olla 225...300 millimetriä [19, s.346]. Tikkaiden puolien muoto täytyy olla kooltaan ja muodoltaan sellainen, että ihminen saa siitä hyvän otteen. Jos tikkaat vievät lepotasanteelle ja siitä jatkuvat toiset tikkaat, täytyy tikkai- den olla ainakin 700 millimetrin päässä toisistaan. [19, s. 346.]

Aiemmin mainitussa EN ISO 14122-3 standardissa on määritelty horjahtamista ja putoamista vas- taan kaiteiden koot seuraavilla mitoilla. Kaiteen minimikorkeuden täytyy ylittää 1100 millimetriä.

Kaiteen ylimmän vaakapalkin eli käsijohteen ja alemman palkin eli välijohteen väli saa olla maksi- missaan 500 millimetriä. Kaiteessa on oltava jalkalista, jonka korkeus on oltava ainakin 100 milli- metriä. Jalkalistan sekä laitteen lattian väliin saadaan mitoittaa maksimissaan vain 10 millimetrin rako. Jalkalistan ja lattian väliin jätetty rako parantaa laitteen kunnossapitoa helpottamalla katolla suoritettavia puhdistustöitä [19, s. 349.]. Kaiteiden väliin jäävä rako on oltava 50…120 millimetriä.

Kaidetolppien väli kuuluu olla enintään 1500 millimetriä; mikäli väli on pidempi, kuuluu kaiteiden kiinnityselimiin sekä lujuuteen kiinnittää erityistä huomiota. Suojakaiteet voivat olla haluttaessa myös pyöristetyt. (30, s. 14.)

Standardissa käsitellään vaihtoehtoisena putoamisestona käytettäväksi turvavaljaiden kiinnittä- miseen tarkoitettua kiskoa. Tosin kirjan mukaan EU:n konekomitea ei ole sitä täysin hyväksynyt, sillä lähtökohtaisesti koneiden on oltava riittävän turvallisia ilman henkilönsuojaimia, eli siis tur- vavaljaita [19, s. 346.]. Turvavaljaiden köyden kiinnityskiskon on kestettävä 1000 kilogramman kuormitus. [33.]

6.7 Standardeja suunnitteluun

Seuraavassa on lueteltu muutamia työssä hyödynnettyjä standardeja ja direktiivejä, joita on hyvä ottaa huomioon koneita, laitteita ja laitteistoja suunniteltaessa.

EN 12100 (Yleinen koneturvallisuus)

EN 418 (Hätäpysäytin)

EN ISO 14122-3 (Portaat ja kulkutiet) EN ISO 14122-4:2016 (Kiinteät tikkaat) EN 60204 (Koneiden sähköt LVD)

SFS-EN 60204-1 (Koneturvallisuus. Koneiden sähkölaitteisto. Osa 1: Yleiset vaatimukset) EN 50581 (RoHS, tekniset asiakirjat)

SFS-EN ISO 11201 (Laitemeludirektiivi)

SFS-ISO/TR 14121-2 (Koneturvallisuus. Riskin arviointi. Osa 2: Käytännön opastus ja esimerkki me- netelmät)

6.8 Käyttöohjekirja ja muut ohjeet

Käyttöohjekirja on tämän työn tekohetkellä vielä kesken fyysisen laitteen sekä laitteen tarvittavan testauksen puutteen vuoksi. Käyttöohjeet ovat valmistumassa suomeksi ja englanniksi, mutta ruotsinkielinen versio on vielä suunnitteluvaiheessa. Laitteen käyttöohjekirjaa on tehty käyttöoh- jeiden laatimisen standardin SFS-EN 82079-1 mukaan. Käyttöohjekirja tarjoaa tyhjentävän ja riit- tävän yksityiskohtaisen informaation laitteesta kohderyhmän tarpeiden mukaisesti.

Käyttöohjekirjaan voidaan laittaa tekstien vierelle erilaisia symboleja. Symboleilla voidaan helpot- taa tiedon löydettävyyttä ja selkeyttää lueteltuja ohjeita. Symboleiden merkitys on tärkeää avata kirjassa ennen niiden varsinaista esiintymistä tekstissä. Symboleja voidaan käyttää silloin, jos jos- sakin työvaiheessa on noudatettava erityistä varovaisuutta. Erityistä varovaisuutta vaativissa koh- dissa symbolina voidaan käyttää esimerkiksi varoituskolmiota, jossa on vielä tarkentava teksti, kuten: Varo sormiasi! Tämän lisäksi myös oikeaoppista käyttöä voidaan merkitä vaikkapa ”peu- kalo ylös” symbolilla. Loukkaantumisvaara-merkinnällä voidaan varoittaa helposti ennakoitavasta laitteen käyttöön liittyvästä riskistä, joka voi aiheuttaa työntekijän loukkaantumisen. Tällaisia ris- kejä ovat esimerkiksi työhön sopimattomien säkkien käyttäminen sekä väärin tehdyt työvaiheet,

kuten säkintäyttövaiheessa säkin maksimipainokapasiteetin ylittäminen ja tästä syystä sen mah- dollinen särkyminen.

Käyttöohjekirjassa tai erikseen tehtävässä asennusohjeessa ohjeistetaan laitteiston oikeaoppinen kasaus, joka tapahtuu sen saavuttua kohteeseen. Laitteistosta kirjoitetaan käyttöohjekirjan ja asennusohjeiden lisäksi myös huoltokirja, jossa on määritetty laitteiston vaatimat huollot kussa- kin sen elinkaaren vaiheessa ja henkilöt, joilla on lupa suorittaa huolto. Huoltokirjasta löytyvät ohjeet huolloille, jotka laitteen hankkija voi suorittaa. Lisäksi kirjasta löytyy lista, joka sisältää tek- nisen tuen ja muiden huoltoyritysten yhteystiedot ja puhelinnumerot.

6.9 Tekniset rakennetiedostot

Laitteistolle on käytössä teknisen rakennetiedoston yleinen pohja, josta löytyvät sarakkeet kunkin tarpeellisen dokumentin säilytyspaikasta ja arkistoinnista. Näiden tietojen viereen on vielä ilmoi- tettava, kenellä on ylläpitovastuu kyseisestä dokumentista. Laitteistosta tehdyt yleispiirustukset voidaan hyödyntää rakennetiedostoissa. Näiden kuvien lisäksi laitteistosta tehdään seuraavat asiat:

- Ohjauspiirien piirustukset ja kaikki muut asianmukaiset kuvaukset, joiden avulla laitteis- ton toiminta voidaan ymmärtää.

- Kaikki yksityiskohtaiset piirustukset komponenteista niiden testaustuloksineen, ainesto- distuksineen sekä kaikkine muine tarvittavine tietoineen.

- Kaikki käytetyt standardit ja direktiivit sekä arvioinnit, jotka valmistaja tai ilmoitettu laitos on tehnyt laitteistosta.

- Valmiita toisen valmistajan valmistamia tuotteita eli niin sanottuja puolivalmisteita lait- teistoon liitettäessä tarvitaan liittämisvakuutus ja liitettävän komponentin asianmukaiset ohjeet.

- Kaikkiin laitteiston komponentteihin tehdyt riskinarvioinnit ja luettelot mahdollisista jäännösriskeistä.

- Viimeisenä mukaan liitetään tuotteiden EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus.

6.10 CE-merkintä ja konekilpi

Laitteistolle laaditussa esimerkkikonekilvessä ilmoitetaan sen valmistaneen yrityksen tarvittavat tiedot. Kilpi sisältää varoitusmerkkejä sekä merkintöjä, jotka opastavat laitteiston oikeaan käyt- töön muun muassa lukemalla mukana sisällytetyt oppaat ja käyttöohjekirja. Kilvestä löytyvät myös laitteistolle tärkeät tiedot eli tuotenimi, sarjanumero, valmistusvuosi ja tekniset perustie- dot, kuten paino, ip-luokitus ja laitteen sähkön tarve ja -kulutus. Kilpeen on suunniteltu CE-mer- kintä jo ennakkoon, jotta sille nähdään jäävän tarvittava tila. Kuvassa 15 on esimerkkikilpi laitteis- tolle.

Kuva 15. esimerkki laitteiston konekilvestä ja CE-merkinnästä [34.]

7 Yhteenveto

Tämän insinöörityön aiheena oli hankkia säkityslaitteistolle CE-merkintä. Työn laitteistolle on teh- tävä paljon dokumentaatiota ja testausta ennen markkinoille saattamista. Laitteistosta jo ole- massa olevia dokumentteja täydennetään vastaamaan sen viimeisintä versiota. Tämän insinööri- työn tekeminen vaati perehtymistä laajaan määrään erilaisia standardeja sekä Euroopan unioniin ja sen oikeudellisiin asiakirjoihin, kuten direktiiveihin. Pääasiallisena lähteenä työssä toimivat suo- malaiset virastot, kuten turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja Euroopan Unionin viralliset net- tisivut.

Kaikkea CE-merkintään tarvittavia testauksia ja dokumentaatioita ei voitu tehdä fyysisen laitteis- ton puuttumisen vuoksi. Työtä kirjoittaessa tuli vastaan joitakin laitteistossa olevia suunnittelu- puutteita, jotka koskevat laitteiston turvallista käyttöä ja muutamaa standardia. Nämä puutteet tullaan korjaamaan laitteiston piirustuksiin tulevaisuudessa. Työssä läpi käytyjä vaiheita voidaan soveltaa jokaisen koneen, laitteen ja laitteiston kohdalla. CE-merkintään liittyvän materiaalin laa- juuden takia ei työstä ole voitu tehdä kaiken kattavaa, vaan siihen on rajattu tärkeimmät huomi- oitavat seikat.

CE-merkintään liittyvää tietoa on olemassa runsaasti. Tästä syystä tulevaisuudessa voitaisiin yrit- tää tehdä jonkinlainen CE-järjestelmä, johon on listattu konetyyppikohtaisesti siinä huomioitavat ja tarvittavat seikat. Tällainen järjestelmä helpottaisi CE-merkintäprosessia henkilöille, joilla ei ole asiasta aiempaa kokemusta. Järjestelmän voisi toteuttaa joko opas- tai hakukonemuodossa, jo- hon määritetään koneesta perustietoja. Tämän määrittelyn jälkeen löytyisi lista, jossa on tarvit- tavat huomioitavat standardit ja direktiivit kyseiselle koneelle tai -laitteelle.

Lähteet

(1) Vumos OY. Fonectan www-sivu. Viitattu 1.4.2020.

https://www.fonecta.fi/profiili/vumos-oy/1933577

(2) Kyllönen, T. 2020. Toimitusjohtaja. Vumos OY. Haastateltu 1.4.2020.

(3) CE-merkintä. Euroopan unionin tiedote.

https://europa.eu/youreurope/business/product-requirements/labels-markings/ce- marking/indexamp_fi.htm

(4) CE-merkintä. Tukesin www-sivu.

https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/ce-merkinta.

(5) Strålin, M. 2020. How To Distinguish A Real CE Mark From A Fake Chinese Export Mark.

CE-check:n artikkeli 2.2020.

https://support.ce-check.eu/hc/en-us/articles/360008642600-How-To-Distinguish-A- Real-CE-Mark-From-A-Fake-Chinese-Export-Mark

(6) Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta. Finlexin lainsäädäntö.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080400.

(7) Laki CE-merkintärikkomuksesta 19.3.2010/187. Edilexin tiedote. Viitattu 2.3.2020.

http://plus.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/20100187?toc=1 (8) Ilmoitetut laitokset. Finasin www-sivu. Viitattu 9.3.2020.

https://www.finas.fi/akkreditointi/Akkreditointialueet/Sivut/Ilmoitettujen-laitosten-toi- minta.aspx

(9) Standardit. Mitä standardisointi on? SFS Suomen standardisoimisliiton www-sivu. Vii- tattu 9.3.2020.

https://www.sfs.fi/standardien_laadinta/mita_standardisointi_on

(10) Kumottu standardi. SFS Suomen standardisoimisliiton www-sivu. Viitattu 31.3.2020.

https://www.sfs.fi/julkaisut_ja_palvelut/usein_kysyttya

(11) Vaaralliset aineet sähkö- ja elektroniikkalaitteissa – RoHS. Tukesin tiedote. Viitattu 2.3.2020.

https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/sahkolaitteet/sahkolaitteiden-vaatimuksia/vaaralli- set-aineet-sahko-ja-elektroniikkalaitteissa-rohs

(12) Direktiivit. Euroopan unionin www-sivu. Viitattu 7.4.2020.

https://europa.eu/european-union/eu-law/legal-acts_fi

(13) Koneita koskevat vaatimukset. Tukesin www-sivu. Viitattu 1.4.2020.

https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/koneet

(14) Koneen määritelmät. Työsuojelun www-sivu. Viitattu 23.3.2020.

https://www.tyosuojelu.fi/markkinavalvonta/koneet-ja-laitteet/tarkastettavat-koneet- ja-laitteet/koneiden-maaritelmat

(15) Koneturvallisuus. Työsuojelun opas. Viitattu 1.4.2020.

https://ttk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu/tyoturvallisuuden_perusteet/tyoympa- risto/koneturvallisuus

(16) Seppänen K. 2014. Konekilpi. Sosiaali- ja terveysministeriön diasarja 25.11.2014. Vii- tattu 1.4.2020.

http://www.rakennuskonepaallikot.fi/u_files/file/Rakennuskonepäivät%20Sosiaali-

%20ja%20terveysministeriö%20Työsuojeluosasto.pdf

(17) Kone- ja laitekilvet. Kilpi–koskisen www-sivu. Viitattu 2.4.2020.

https://www.kilpi-koskinen.fi/teollisuusopasteet/kone-ja-laitekilvet/

(18) Konetarkastukset. Työsuojelun tiedote. Viitattu 9.3.2020.

https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/koneet-ja-tyovalineet/konetarkastukset

(19) Siirilä, T. 2008. Koneturvallisuus. EU-määräysten mukainen koneturvallisuus. Viitattu 6.4.2020.

(20) Koneturvallisuus. Työturvallisuuskeskuksen www-sivu. Viitattu 30.3.2020.

https://ttk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu/tyoturvallisuuden_perusteet/tyoympa- risto/koneturvallisuus

(21) SFS-EN 82079-1. Käyttöohjeiden laatiminen. Jäsentäminen, sisältö ja esittäminen. Osa 1: Yleiset periaatteet ja yksityiskohtaiset vaatimukset Viitattu 10.3.2020.

(22)EU- vaatimustenmukaisuusvakuutus. Tukesin www-sivu. Viitattu 30.3.2020.

https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/vaatimustenmukaisuus/eu-vaatimustenmukaisuus- vakuutus

(23) Sähkömagneettinen yhteensopivuus - EMC. Tukesin www-sivu. Viitattu 7.4.2020.

https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/sahkolaitteet/sahkomagneettinen-yhteensopivuus- emc

(24)Valtioneuvoston asetus sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteenso- pivuudesta 21.12.2016/1436. Edilexin www-sivu. Viitattu 7.4.2020.

http://plus.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/20161436?toc=1

(25)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/35/EU. Pienjännitedirektiivi. Euroo- pan unionin virallinen lehti 29.3.2014. Viitattu 8.4.2020.

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3

(26) SFS-EN ISO 12100. Koneturvallisuus. Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja ris- kin pienentäminen. SFS Suomen standardisoimisliitto 13.12.2010. Viitattu 31.3.2020.

(27)Riskien suuruuden arviointi. Suomen Riskienhallintayhdistyksen www-sivu. Viitattu 1.4.2020.

https://pk-rh.fi/index.php?page=riskienhallintaprosessi

(28)Säkityslaitteiston työohje. Vumoksen dokumentti. Viitattu 9.3.2020.

(29)SolidWorks 3d-malli. Oma 3d-malli. Viitattu 10.4.2020.

(30) SFS-EN ISO 14122-3:2016 Koneturvallisuus. Koneiden kiinteät kulkutiet. Osa 3: Portaat, porrastikkaat ja suojakaiteet. SFS Suomen standardisoimisliiton hyväksymä standardi.

Viitattu 31.3.2020.

(31) SFS-EN ISO 14122-4:2016 Koneturvallisuus. Koneiden kiinteät kulkutiet. Osa 4 Kiinteät tikkaat. Viitattu 14.4.2020.

(32)Säkityslaitteiston riskinhallinta. Vumoksen dokumentti. Viitattu 1.4.2020.

(33) Putoamissuojaimet. Työterveyslaitoksen www-sivu. Viitattu 11.4.2020.

https://www.ttl.fi/tyoymparisto/henkilonsuojaimet/kaytto-ja-valinta/putoamissuojai- met/

(34)Säkityslaitteiston konekilpi. Vumoksen dokumentti. Viitattu 8.4.2020.

Liitteet

Liite 1.