Lasten usko yliluonnolliseen : satuhahmoille tutkimuksessa annetut merkitykset kognitiivisesta näkökulmasta

Lasten usko yliluonnolliseen

Satuhahmoille tutkimuksessa annetut merkitykset kognitiivisesta näkökulmasta

Anukaisa Tuuliainen Uskontotieteen pro gradu –tutkielma Syksy 2017 Läntinen teologia Itä-Suomen Yliopisto

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School Läntinen teologia Tekijät – Author

Anukaisa Tuuliainen Työn nimi – Title

Lasten usko yliluonnolliseen. Satuhahmoille tutkimuksessa annetut merkitykset kognitiivisesta näkökulmasta.

Pääaine – Main

subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Uskontotiede Pro gradu -tutkielma x

26.11.2017 61

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata siihen, mitä merkityksiä tutkijat näkevät saduilla ja niiden hahmoilla olevan lapsille kognitiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Toinen tutkimuskysymys on se, ovatko annetut merkitykset kognitiivisesta näkökulmasta uskonnollisia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on kognitiivinen uskontotiede. Kognitiivinen uskontotiede auttaa näkemään, miksi satuja ja uskontoja on mielekästä verrata. Tutkimusmetodi on sisällönanalyysi. Sisällönanalyysi keskittyy tutkimaan tiettyä ilmiötä kokonaisvaltaisesti. Ilmiö tässä tutkielmassa on saduissa annetut merkitykset kognitiivisesta näkökulmasta.

Tutkimuksen lähteinä olivat psykologian (muun muassa Bruno Bettelheim), psykoterapian (muun muassa Armelle Hours) ja kirjallisuustieteen (muun muassa Hilkka Ylönen sekä Steven Swann Jones) satujen merkitystä koskevia tutkimuksia.

Lähteitä analysoitiin kuuden kognitiivisen uskontotieteen käsitteen avulla. Nämä olivat (1) teleologisten selitysten antaminen, (2) intuitionvastaiset ja intentionaaliset toimijat sekä mielikuvien syntyminen niistä, (3) maaginen ajattelu, (4) strateginen informaatio, (5) narratiivien muodostaminen ja (6) jaettu mieli. Luvut etenevät tässä järjestyksessä siten, että luku 4.1 sisältää teleologiset selitykset sekä intuitionvastaiset toimijat;

luku 4.2 sisältää intentionaaliset toimijat, strategisen informaation ja maagisen ajattelun; luku 4.3 sisältää narratiivien ja jaetun mielen muodostamisen.

Lähteissä tutkijat antoivat saduille merkityksiä liittyen (1) tunteisiin, kuten vihaan ja pelkoon, (2) lasten kehitykseen, kuten irtautumiseen vanhemmista, (3) moraaliin sekä (4) tilanteisiin, joita todellisessa maailmassa kohdataan. Kun näitä analysoitiin edellä mainittujen kuuden käsitteen avulla, päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin. Lähteistä ilmeni, että (1) saduissa on teleologisia selityksiä, sillä niissä kuvaillaan esimerkiksi tilanteita, joiden taustalla uskotaan jonkun intuitionvastaisen toimijan vaikuttaneen. Teleologiset selitykset liittyivät saduissa myös rooleihin. Saduissa oli myös mukana (2) intuitionvastaisia toimijoita ja esineitä, esimerkiksi ihmesaduissa. Lähteiden mukaan saduissa ilmenee myös (3) satuhahmoja, joihin uskomiseen ja yhteyden tuntemiseen liittyy maagista ajattelua. Lisäksi saduissa ilmeni lähteiden pohjalta (4) hahmojen strategista informaatiota, kuten kykyä tunnistaa toisen hahmon tunteita ja olla empatiakykyinen.

Tämän taustalla uskotaan myös olevan hahmojen intentionaalisen mielen. Sadut osoittautuivat myös olevan (5) narratiiveja, jotka esimerkiksi muodostuvat samankaltaisesti kuin uskonnolliset kertomukset. Saduissa oli mukana myös (6) jaettua mieltä, joka oli tulkittavissa esimerkiksi saman sadun samankaltaisista arvoista ja normeista eri kulttuurien variaatioissa. Saduille annetut merkitykset ovat samankaltaisia kuin uskonnon keskeiset piirteet kognitiivisen tutkimuksen mukaan.

Avainsanat – Keywords

Satuhahmot, kognitiivinen uskontotiede, merkitykset, lapset.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School

School of Western Theology Tekijät – Author

Anukaisa Tuuliainen Työn nimi – Title

Children’s Belief in the Supernatural. The Meanings Given to Fictional Characters in Fairy Tales from a Cognitive Point of View.

Pääaine – Main

subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Comparative Religion Pro gradu -tutkielma x

26.11.2017 61

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

This master’s thesis aims to answer what meanings children have given to fairy tales and the characters in them from a cognitive point of view, according to researchers. The other research question is that are the given meanings considered religious from a cognitive point of view. The theoretic framework in this master’s thesis is the cognitive research of religion. The cognitive research of religion helps us to see how one can compare fairy tales and religions. The method used in this research is content analysis. The content analysis is focused on studying one particular phenomenon comprehensively. The phenomenon in this research is meanings in fairy tales from a cognitive point of view.

The source material used in this research included research of psychology (i.a. Bruno Bettelheim), psychotherapy (i.a. Armelle Hours) and the study of literature (i.a. Hilkka Ylönen and Steven Swann Jones), all of which were studies about the meanings found in fairy tales.

The sources were analyzed using the six concepts of the cognitive research of religion: (1) given teleological explanations, (2) counterintuitive and intentional agents and the formation of mental images of them, (3) magical thinking, (4) strategic information, (5) the formation of narratives and (6) the collective consciousness. The chapters proceed in this order so that chapter 4.1 is about teleological explanations and counterintuitive agents; the chapter 4.2 is about intentional agents, strategic information and magical thinking; the chapter 4.3 is about narratives and the collective consciousness.

According to the sources, the researchers gave meanings to fairy tales concerning (1) feelings, e.g. anger and fear, (2) children’s development, e.g. the separation from the parents, (3) moral and (4) situations which are faced in the real world. When these were analyzed using the six concepts mentioned, the conclusion was as follows. According to the sources (1) there are teleological explanations in fairy tales because they, for example, include situations that are believed to have been caused by some counterintuitive agent. The teleological explanations in fairy tales were also related to the roles of the fictional characters. There were also (2) counterintuitive agents and objects in fairy tales, e.g. in magic tales. According to the sources there are also (3) fictional characters, the belief in which and feeling a connection to, can be considered magical thinking. Furthermore, according to the sources (4) fictional characters had strategic information, for example the capability to identify feelings and being capable of empathy. The intentional mind of the characters is believed to be behind this. Fairy tales also proved to be (5) narratives which form in the same way as religious tales. Fairy tales also included (6) collective consciousnesses which were interpretable from the similar values and norms in different cultural variations. According to cognitive research, meanings given to fairy tales are similar to central features in religion.

Avainsanat – Keywords

Fictional characters in fairy tales, the cognitive research of religion, meanings, children.

SISÄLLYSLUETTELO

Lasten usko yliluonnolliseen. Satuhahmoille tutkimuksessa annetut merkitykset kognitiivisesta näkökulmasta.

1 Johdanto ...

2 Teoreettiset lähtökohdat ... 5

3 Aineisto ja metodi

3.2 Metodi ... 11

4 Saduille tutkimuksessa annetut merkitykset kognitiivisen uskontotieteen käsitteiden valossa ... 19

4.2 Intentionaaliset toimijat maagisessa ajattelussa sekä strateginen informaatio ... 30

4.3 Narratiivit ja jaettu mieli saduissa ... 40

5 Johtopäätökset ... 51

Lähdeluettelo ... 58

1

1 Johdanto

Yleisesti on ajateltu niin, että vanhempi, vanhemmat tai jokin muu lähiomainen kertoo pienelle lapselle yliluonnollisesta: lapselle kerrotaan esimerkiksi suojelusenkelistä, jumalista ja pahoista hengistä. Lapselle siis annetaan opetusta myös yliluonnollisista asioista, tavallisten asioiden rinnalla. Mikäli puhutaan uskonnollisesta uskomisesta ja sen opettamisesta lapsille, voidaan indoktrinaatiohypoteesi liittää keskusteluun mukaan. Indoktrinaatiohypoteesi väittää, että vanhemmat tai muut aikuiset opettavat lapsille uskomista yliluonnollisiin asioihin.¹ Jean Piaget’n mukaan jo hyvin varhaisessa iässä olevat lapset liittävät vanhempiinsa piirteitä, joita uskonnoissa liitetään jumaliin eli he eivät siis tee eroa intuitionvastaisten olentojen ja ”tavallisten” ontologisten kategorioiden, kuten ihmisen, välillä.² Ihmiset olettavat asiat, esineet ja toimijat erilaisiksi, ja jakavat ne ulkoisten piirteidensä avulla erilaisiin kategorioihin, joita kutsutaan ontologisiksi kategorioiksi. Ontologiset kategoriat ovat samankaltaisia riippumatta siitä, missä kulttuurissa ollaan: yksilöt luokittelevat tiettyjen piirteiden kautta olennon esimerkiksi ihmiseksi tai eläimeksi.³

Antropomorfismihypoteesin mukaan puolestaan kaikki asiat maailmassa ovat ihmisten – eivät siis esimerkiksi jumalten – luomia. Lapset oppivat ensin ihmisten ydinolemuksesta, jonka jälkeen he vasta ymmärtävät jumalista yhdistäen ihmisistä oppimansa tiedon jumaliin.⁴ Piaget on esittänyt tähän hypoteesiin liittyen, että lapset ajattelevat Jumalan vastaavan omassa elämässään olevaa auktoriteettia eli vanhempaa.⁵ Hypoteesi poikkeaa kuitenkin kognitiivisen uskontotieteen huomiosta, jonka mukaan lapset eivät pidä Jumalaa tai muuta yliluonnolliseksi luokiteltua agenttia omana kategorianaan.

Justin L. Barrett ehdottaa, että lapset mieltävät kaikki agentit jotenkin jumalan kaltaisiksi olennoiksi. Merkittävintä tässä havainnossa on se, että lapset katsovat tiettyjen ominaisuuksien – kuten kuolemattomuuden, kaikkitietäväisyyden sekä suurten voimien omaamisen – liittyvän kaikkiin agentteihin, ennen kuin heille on edes opetettu jumalista tai muista intuitionvastaisista olennoista. Tämän perusteella voidaan olettaa, että lasten varhaisessa kehityksessä heidän

1 Barrett 2012, 78.

2 Barrett 2012, 120.

3 Kouri 2008, 154; Pyysiäinen 2008, 34.

4 Barrett 2012, 78–79.

5 Kelemen 2004, 295–296.

2

näkemyksensä eri olennoista muistuttaa enemmän jumalan kuin ihmisen kategoriaa.

Barrett lisää, että mikäli tämä on totta, lapsilla on olemassa jo ennen kenenkään antamaa opetusta käsitys jumalista tai muista intuitionvastaisista agenteista.⁶ Jos näin on, niin vanhemmat tai kukaan muukaan ei opeta lapsille jumalista, vaan lapsi itse omaa jo varhaisessa vaiheessa valmiuksia, joiden avulla muodostaa myöhemmin oman kuvansa Jumalasta tai jumalista.

Kognitiivisessa uskontotieteessä tehdyt viimeaikaiset tutkimukset tukevat oletusta, että joillakin ihmisillä on luontaisia taipumuksia uskoa yliluonnolliseen. Tämän perusteella kasvatuksen suurta osuutta uskomiseen on kyseenalaistettu. On todettu, että lapsen oman kognitiivisen järjestelmän rakenne ja toimintatapa ovat avainsanoja uskomisen selittämiseksi. Kognitiivisen järjestelmän rakenteeseen puolestaan kuuluu joko olla taipuvainen uskomiseen tai kallistua enemmän ateistiseen suuntaan. Emma Burdett, Barrettin oppilas, haastatteli synnynnäiseen kykyyn uskomisesta -teesin tueksi eräiden tutkimusten yhteydessä englantilaista äitiä, jonka viisivuotias poika paljastuikin äidin yllätykseksi Jumalaan uskovaksi. Lapsen kotona ei ollut koskaan puhuttu Jumalasta, koulussa lapselle oli tosin puhuttu Jumalasta, mutta äiti oli ollut vakuuttunut, että poika oli ateisti.⁷ Deborah Kelemen on esittänyt aiheeseen liittyen oletuksen lapsista intuitiivisina teisteinä. Kelemen on myös ehdottanut, että lapsilla on vahva taipumus ymmärtää maailma tarkoituksenmukaisesti järjestäytyneenä; lapset siis ymmärtävät tietyillä olennoilla olevan tietty tehtävä.⁸

Psykoanalyytikko Bruno Bettelheim liittää lasten taipumukseen uskoa yliluonnolliseen sen havainnon, että saduissa on vahvasti läsnä animismi. Animismin mukaan kaikki elollinen on mahdollinen ajattelemaan ja toimimaan agenttina. Lapsi yrittää ymmärtää maailmaa hakien koko ajan vastauksia, ja tämän johdosta lapsi voi uskoa esimerkiksi, että eläimet voivat puhua hänelle. Lapsesta tuntuu jopa rationaaliselta saada vastauksia esineiltä tai toimijoilta, jotka herättävät mielenkiintoa. Lasten mielessä esimerkiksi kaikki liikkuva voi olla jotain sellaista, jolla voidaan olettaa olevan kognitiivisia tiloja. Täten lapsista on normaalia ajatella

6 Barrett 2012, 121.

7 Barrett 2012, 130–131.

8 Kelemen 2004, 295–296.

3

intuitionvastaisesti ja uskoa esimerkiksi maagiseen yhteyteen, joka saavutetaan esimerkiksi näkymättömissä olevan toimijan kanssa.⁹

Pro gradu -tutkielmani tutkimuskysymys on, mitä merkityksiä tutkijat näkevät saduilla ja niiden hahmoilla olevan lapsille sekä ovatko merkitykset kognitiivisesta näkökulmasta uskonnollisia. Kognitiiviseen uskontotieteeseen perustuva lähtöoletukseni on, että saduilla on yhtymäkohtia uskontoon liittyviin merkityksiin. Satuhahmoille annetaan samankaltaisia attribuutteja ja funktioita kuin jumalalle: esimerkiksi kertomukset satuhahmoista ja jumalista sisältävät molemmat ongelmallisen tilanteen, johon jumala tai satuhahmo tarjoaa ratkaisun.¹⁰

Myös uskominen satuhahmoihin on psykologisesti samankaltaista kuin jumaliin uskominen. Tätä hypoteesia perustelee esimerkiksi Pascal Boyer’n teoria siitä, että ihmiset pitävät todellisina mielessään tärkeäksi kokemansa toimijat.

Tällaisia toimijoita voivat olla esimerkiksi jumalat ja satuhahmot. Usko uskonnollisiin toimijoihin muodostuu siten samankaltaisesti kuin usko satuhahmoihin. Tähän liittyy esimerkiksi Boyer’n teoksessaan Ja ihminen loi jumalat: miten uskonto selitetään? tekemä uskonnollisten pyrkimysten luokittelu neljään eri skenaarioon sen mukaan, miksi uskoa johonkin yliluonnolliseen, kuten jumaliin tai fiktiivisiin hahmoihin ja tapahtumiin. Skenaariot ovat älyllinen, tunnepitoinen, sosiaalinen sekä uskonto harhakuvana. Älyllinen skenaario esittää uskomisen syyksi sen, että ihmisillä on halu selittää, ennustaa tai hallita tapahtumia;

tunnepitoinen skenaario puolestaan kuvaa ihmisten tarvetta etsiä lohtua ja turvaa elämän vaikeisiin tilanteisiin. Sosiaalinen skenaario esittää, millaisia tarpeita yhteisöllä on esimerkiksi moraalinormien laatimisen tai noudattamisen yhteydessä;

uskonto harhakuvana puolestaan kuvaa sitä, että ihmisillä on tarve selittää taikauskon vaikuttavan elämän tapahtumiin.¹¹

Seuraavassa luvussa kerron teoreettisesta viitekehyksestä eli kognitiivisesta uskontotieteestä ja sen tarjoamasta tiedosta liittyen tutkimuskysymykseeni. Luvussa 3 kerron valitsemastani aineistosta ja metodista.

Luvussa 4 esittelen sitä, millaisia merkityksiä lapset sekä lapsia tutkineet tutkijat antavat satuhahmoista aiemmissa tutkimuksissa, jotka ovat lähteeni. Lisäksi luvussa 4 selvitän, sisältävätkö sadut sellaisia merkityksiä, jotka kuuluvat tai liittyvät

9 Bettelheim 1984, 59.

10 Luumi & Ylönen 2002, 9.

11 Boyerin mukaan ihmiset ovat siinä mielessä taikauskoisia, että he uskovat mitä tahansa, mikä on helposti ymmärrettävää ja mielikuvitusta kiihottavaa; Boyer 2007, 25–26, 34, 37–38, 43–44.

4

uskontoon kognitiivisesta näkökulmasta ajateltuna. Etsin saduista yhteyttä uskonnollisuuteen kognitiivisen uskontotieteen käsitteillä. Luvussa 5 esitän johtopäätökset.

5

2 Teoreettiset lähtökohdat

Kognitiivinen uskontotiede perustuu olettamukseen, että uskonnollisen käyttäytymisen sekä ajattelun mahdollistavat tietyt, kehittyneet, jokaisella ihmisellä aivoissaan olevat kognitiiviset mekanismit. Nämä mekanismit selittävät samalla sen, miksi uskonnollisissa representaatioissa on samankaltaisia, toistuvia malleja.

Kognitiivisen uskontotieteen edustajat näkevät aivot kerääntymänä erilaisia pienempiä rakennelmia, joilla on kaikilla tietyt omat toimintonsa.¹² Kognitiivisessa uskontotieteessä esitetään, että ihmisillä voi olla synnynnäinen mekanismi yliluonnollisten toimijoiden uskomiseen tai että kaikki toimijat mielletään aluksi lapsena samankaltaisiksi. Kokemusten kautta ihmiset antavat erilaisia merkityksiä toimijoille ja peilaavat muiden toimijoiden kokemuksia omaan elämäänsä.¹³ Kognitiivinen uskontotiede auttaa näkemään, miksi satuja ja uskontoja on mielekästä verrata.

Kognitiivisen uskontotieteen pohjana ovat kognitiivinen psykologia, neurotiede ja kognitiotiede, jotka kaikki käsittelevät ihmismielen toimintaa.

Kognitiivinen uskontotiede pyrkii selittämään sitä, kuinka mielen mekanismit synnyttävät kokemuksia eri tunteista sekä sitä, kuinka uskomukset leviävät ja säilyvät maailmassa. Myös evoluutiotiede on kognitiivisen uskontotieteen kulmakivi, erityisesti liittyen ihmismielen kehittymiseen.¹⁴

Ihmisaivojen kognitiota tutkittaessa on erimielisyyttä siitä, ovatko uskomukset paikallistettavissa yksilön mieleen vai onko kyse vuorovaikutuksesta ympäristön, mielen ja kognition välillä. Kaiken kognitiivisen uskontotieteen taustalla on kuitenkin se oletus, että ihmisten mielessä on joitain mekanismeja, jotka saavat ihmiset kokemaan johonkin uskomisen tunteen. Tämä tunne on kognitiivisen uskontotieteen mukaan luonnollista, osa ihmisyyttä. Kognitiiviseen ajatteluun kuuluvat olennaisesti myös mielessä olevat mentaaliset representaatiot eli esitykset tai ”kuvat” todellisuudesta. Kognitiivinen uskontotiede on luonteeltaan myös reduktionistista, sillä siinä tutkittavat asiat, eli uskominen johonkin, palautetaan johonkin muuhun eli mielen mekanismeihin.¹⁵

12 Pyysiäinen & Anttonen 2002, 1.

13 Barrett 2012, 121.

14 Ketola, Pyysiäinen & Sjöblom 2008, 14–16, 23.

15 Ketola, Pyysiäinen & Sjöblom 2008, 14–16, 22–23.

6

Esineiden ja olentojen intuitiiviseen luokitteluun liittyy intuitiivinen ontologia. Käsitteeseen liittyy se, että kaikkien asioiden, esineiden ja toimijoiden oletetaan olevan erilaisia. Kuullessaan jostain uudesta asiasta ihminen olettaa intuitiivisesti sen kuuluvan johonkin tiettyyn ontologiseen kategoriaan: esimerkiksi puhuttaessa noidasta oletetaan, että noita on ihminen, joka tarvitsee ravintoa elääkseen, joka osaa mahdollisesti lentää luudalla ja niin edelleen. Jokainen asia, esine tai toimija omaa tietyn ydinolemuksen. Lisäksi se luokitellaan kulttuurin sisällä joko todeksi tai epätodeksi. Yhden tosi voi näin ollen olla toiselle epätosi;

esimerkiksi jumalat tai satuhahmot ovat tällaisia. Oleellista on myös huomata, että intuitionvastaiset agentit vaativat säilyäkseen ja helposti mieleen muistuakseen vain muutamia ontologista kategorisointia rikkovia piirteitä.¹⁶

Ajattelun kaksiprosessisen teorian (dual-process theories) mukaan ihmisen ajattelu muodostuu kahdesta erilaisesta kognitiivisesta prosessista. Näitä kutsutaan intuitiiviseksi ja analyyttiseksi prosessiksi ja ne toimivat ihmismielessä tiettyihin tilanteisiin sidoksissa. Erään suositun tulkinnan mukaan ihmisajattelua ohjaavat pääosin intuitiiviset prosessit, joiden toimintaa analyyttiset prosessit valvovat ja joihin ne saattavat tarvittaessa puuttua. Analyyttiset prosessit estävät ihmistä toimimasta impulsiivisesti. Tämän työn kannalta oleellista teoriassa ajattelun kaksiprosessisuudesta on se, että ihmismielessä voi hahmottua erilaisia mielikuvia mistä tahansa olennoista, kuten satuhahmoista tai Jumalasta.¹⁷

Voisi olettaa, että lapsille uskominen satuhahmoihin on helpompaa, mikäli ne eivät sisällä paljon erilaisia intuitionvastaisia piirteitä. Lasten on myös aikuisia helpompi mieltää eloton – kuten kivi, pilvi tai vaikka pimeässä lojuva vaatekappale – elolliseksi.¹⁸ Se, että osaamme luokitella jonkin johonkin tiettyyn ontologiseen kategoriaan sen piirteiden perusteella, on meillä jonkinlainen myötäsyntyinen valmius. Ihmiset ylipäänsä omaksuvat jo hyvin varhain paljon tietoa, ja olisi mahdotonta, että vauvaikäinen lapsi oppisi kaiken vain havainnoimalla ympäristöään. Jo pienet lapset osaavat myös erottaa kissan koirasta, leijonan tiikeristä ja niin edelleen; niiden ydinolemus on jotain, jonka jo lapset havaitsevat. Jo puolivuotiailla vauvoilla on havaittu olevan kyky nähdä ihmiset agentteina, joita eivät koske fyysisen ruumiin rajoitukset. Puolivuotiaat osaavat havaita ajan ja

16 Pyysiäinen 2008, 34.

17 Svedholm 2013, 22–23.

18 Kelemen 2004, 295–296.

7

paikan. Myöhemmällä iällä lapset myös osaavat jotenkin erottaa mielen ja ruumiin toisistaan: esimerkiksi jonkun kuoltua he ajattelevat, että ruumis hajoaa, mutta mieli säilyy.¹⁹

Näyttäisi olevan niin, että lasten kyky tehdä elottomasta elollista helposti liittyy jo vauvalla olevaan valmiuteen nähdä ihmiset jotenkin rajoista vapaina agentteina. Toisin sanoen ihmisillä on jo syntymässään jonkinlainen valmius uskoa johonkin näkymättömään toimijaan, eikä ympäristöllä olisi siten agenttiherkkyyteen ja uskomisen tunteeseen niin suurta vaikutusta kuin joskus oletetaan.

19 Pyysiäinen 2008, 34, 45–46.

8

3 Aineisto ja metodi 3.1 Aineisto

Käytän tutkielmani aineistona jo olemassa olevia tutkimuksia, jotka keskittyvät valikoituun länsimaalaiseen aineistoon. Aineisto on valikoitu tutkimuskysymyksen perusteella. Aineistoni koostuu sekä internetissä julkaistuista artikkeleista ja tutkimuksista että kirjoihin painetuista tutkimuksista. Aineistoni olen rajannut kirjallisuudentutkimuksen ja psykoanalyyttiseen aineistoon.

Ensimmäinen lähteeni on lapsipsykologi ja psykoanalyytikko Bruno Bettelheimin teos Satujen lumous, merkitys ja arvo. Siinä hän antaa esimerkkejä saduista ja eri ikäisistä satuja lukeneista lapsista. Teoksessa Bettelheim on muun muassa pohtinut ilkeän isä- tai äitipuolen roolia saduissa, hyvän ja pahan erottelua sekä lapsen todellisuudentajun hahmottumista satujen avulla. Tärkeä väite Bettelheimilla on se, että lapset sijoittavat mielessään satuhahmot mustavalkoisesti tiettyyn, yhteen rooliin. Toiseksi Bettelheim esittää, että satujen avulla lapsi pystyy käsittelemään omaan piilotajuntaansa liittyviä paineita. Sadut auttavat näkemään piilotajunnassa olevat paineet, joita satujen hahmot auttavat tarinan avulla jäsentämään ja käsittelemään. Bettelheimin mukaan sadut auttavat lasta myös itsenäistymään sekä kohtaaman pelkonsa. Bettelheim esittää lisäksi, että sadut auttavat luomaan mielikuvia tulevasta, ja tämä mielikuvien luominen on tärkeää ikävien asioiden sattuessa: lapsen mielikuva nykyhetkeä paremmasta, ikään kuin toivosta, auttaa lasta selviytymään.²⁰

Toinen lähteeni on kasvatustieteen tohtori Hilkka Ylösen tutkimus satujen rakenteesta. Ylönen on todennut kirjassaan Loihditut linnut: Satujen merkitys lapselle, että saduissa ilmenee aina metaforia, joihin heijastuu lukijan antamia merkityksiä satuhahmoista. Saduissa ei sanota mitään suoraan, vaan niiden kertomat asiat esitetään mielikuvin lukijoille tai kuuntelijoille. Lapset saavat paeta todellisesta maailmasta satumaailmaan, jossa kuitenkin esiintyy samoja teemoja kuin todellisessa maailmassa. Lapset voivat myös osallistua satuterapiaan, jos jotkut tosielämän ongelmat koetaan liian vaikeiksi käsitellä muuten.

Muita Ylösen teoksia, joita tarkastelen, ovat hänen väitöskirjansa Taikahattu ja hopeakengät – sadun maailmaa: Lapsi päiväkodissa sadun kuulijana, näkijänä ja kokijana sekä Kertomus on tie – sadut ja raamatunkertomukset lasten

20 Bettelheim 1984, 17, 85–91, 155–156.

9

maailmassa, jonka Ylönen on kirjoittanut yhdessä opetusneuvos Pertti Luumin kanssa. Väitöskirja käsittelee sitä, mitä merkityksiä saduista on löydettävissä.

Tutkimuskohteena on terapeuttiseksi kuvatun sadun ”Oz-maan taikuri” lukeminen päiväkotiryhmässä, johon kuului 23 lasta. Tutkimuksesta huomattiin muun muassa se, kuinka keskeisessä asemassa tunne on lapsen maailmassa. Ylönen esitteli tässä yhteydessä kirjallisuudentutkija Arthur N. Applebeen huomioita satujen merkityksellisyydestä, mitä Applebee käsittelee teoksessaan The Child’s Concept of Story. Ylönen kertoi myös filosofian tutkija Erna Oeschin näkemyksistä satujen myyttisestä luonteesta. Lisäksi Ylönen totesi, että lapsen omasta persoonasta poikkeavien roolien esittäminen saduissa voi tehdä hyvää lapsen itsetunnolle.

Luumin kanssa kirjoittamassaan teoksessa Ylönen käy läpi sitä, mitä arvoja sadut ja Raamatun kertomukset pitävät sisällään. Ylönen ja Luumi myös kuvasivat, miten satuja ja Raamatun kertomuksia voidaan käyttää pedagogisiin tarkoituksiin. Satujen ja Raamatun kertomusten avulla voidaan esimerkiksi opettaa ihmiskäsityksestä sekä uskonnoista.²¹

Lähteenäni on myös satuja tutkineen Steven Swann Jonesin teos The Fairy Tale: The Magic Mirror of Imagination. Siinä Jones tarkastelee kansansatuja, satujen historiaa, syntyä ja tarkoitusta. Tutkimus painottuu siihen, miksi satujen viehätysvoima on kestänyt vuosisatoja. Jonesin mukaan saduista on löydettävissä yksilöllisten piirteiden lisäksi myös universaaleja arvoja ja normeja, jotka heijastelevat kulttuurien tai esimerkiksi uskontojen arvomaailmaa. Jones kertoo teoksessaan eroista ja samankaltaisuuksista eri kulttuurien saduissa. Hän kuvailee kulttuurista riippuvia eroja esimerkiksi nais- ja miespäähenkilöiden kautta. Jonesin mukaan ymmärtääkseen satuja yleensä pitää tutkia myös kansansatuja, jotka usein ovat suullisesti siirtyneet sukupolvelta toiselle. Kansansatujen pohjalta ovat syntyneet nykyisin laajalti tunnetut sadut, kuten ”Tuhkimo” ja ”Jaakko ja Pavunvarsi”.²²

Edelleen lähteenäni on kirjallisuustieteen tohtori Pirjo Suvilehdon ja äidinkielen pedagogiikkaa kehittäneen professori emerita Katri Karasman teos Ihmejuttuja ja tavattomia tarinoita: lasten- ja nuortenkirjallisuuden maailma. Se sisältää yleisiä havaintoja eri saduista ja niiden kirjoittajista. Teoksessa esitellään erilaisia satugenrejä, joista käsittelen ihmesatuja. Ihmesatujen kuvaus on lähtöisin

21 Ylönen 1998, 12, 23, 112; Ylönen 2000, 10, 30; Ylönen & Luumi 2002, 9.

22 Jones 2002, xi–xiv, 1–3.

10

Satu Apon teoksesta Ihmesadun rakenne: Juonien tyypit, pääjaksot ja henkilöasetelmat satukuntalaisessa kansansatuaineistossa. Ihmesadut sisältävät ihmispäähenkilön sekä vähintään yhden intuitionvastaisen elementin, kuten taikaesineen tai yliluonnollisen toimijan. Lisäksi Karasman teoksessa esitellään satu- ja kirjallisuusterapiaa.²³

Satuterapiassa lapselle voidaan antaa rooli, joka ei edusta hänen todellista persoonaansa: esimerkiksi ujosta yksilöstä voidaan tehdä näkyvä, ulospäin suuntautunut sadun sankari. Tähän teemaan liittyen käytän lähteenä myös psykologi ja psykoanalyytikko Armelle Hoursin tutkimusta Reading Fairy Tales and Playing:

A Way of Treating Abused Children ranskalaisesta orpokodista, jossa hän työskenteli.

Laitoksessa satuterapiaa käytettiin osana lasten mielenterveyden hoitamista järjestämällä lapsille saturyhmiä, joiden avulla esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön uhrit saattoivat käsitellä kokemustaan.²⁴

Satuterapiaan keskittyy myös Margheritan, Martinon, Recanon ja Cameran tekemä tutkimus Invented Fairy Tales in Groups with Onco- haematological Children Napolin Pausiliponin lastensairaalasta, jossa syöpää sairastaville lapsille järjestettiin saturyhmiä. Näissä saturyhmissä käytettiin tietoisesti metaforia, jotka loivat vuorovaikutuksen satumaailman ja todellisen maailman välille. Metaforat saduissa liittyivät esimerkiksi lasten sairauteen, paranemiseen, kuoleman käsittelyyn yksilöllä sekä läheisten kokemuksiin lapsen sairaudesta.

Tutkijat huomasivat lasten myös olevan terapian jälkeen entistä sosiaalisempia.

Analyysinsä pohjalta tutkijat loivat neljä temaattista ryhmää, joiden avulla he luokittelivat metaforia. Temaattiset ryhmät olivat fantasia tarkoituksen etsimisenä, ryhmä illuusioiden paikkana, sairaus perheen ongelmana sekä todellisuuden ankkurointi.²⁵

Lähteenäni on myös Kreikan Kos-saarella vuonna 2008 tehty tutkimus Fairy Tales: A Compass for Children's Healthy Development – A Qualitative Study in a Greek Island jossa selvitettiin lasten vanhempien asenteita ja näkemyksiä satujen ja niiden hahmojen merkityksestä lapselle. Tutkimuksen tekivät P. Tsitsani, S.

Psyllidou, S. P. Batzios, S. Livas, M. Ouranos sekä D. Cassimos. Tutkimus tehtiin 3–

5-vuotiaille, paikallisissa päiväkodeissa oleville tai sairaalassa vierailleille lapsille

23 Apo 1986; Karasma & Suvilehto 2014, 9–10, 55.

24 Hours 2014, 144–145.

25 Termit alun perin englanninkielisiä: Fantasy as search for a meaning, the group as a space for illusions, the illness as a family problem ja anchoring reality; Camera et al. 2014, 426.

11

sekä heidän vanhemmilleen. Tutkimus sisälsi lisäksi postikyselyn, jossa kysyttiin vanhemmilta muun muassa sadun ja sen hahmojen merkityksestä lapsen elämässä sekä satuhahmoihin liittyvistä asenteista.²⁶

Lähteenäni on edelleen Guang-Lea Leen tutkimus Teaching Traditional Values through Folk Literature in Korea, joka keskittyy lapsen arvomaailman ja identiteetin muodostamiseen Korean tasavallassa. Tutkimuksessa käsitellään sitä, miten eteläkorealaiset sadut esittelevät erääseen valtiossa yhteiskunnallisesti merkittävään uskontoon eli konfutselaisuuteen liittyviä arvoja ja normeja. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, onko saduista opituista arvoista ja normeista hyötyä myöhemmin elämässä yhteiskunnan jäsenenä.²⁷

3.2 Metodi

Metodini on sisällönanalyysi. Sisällönanalyysi on kvalitatiivisen tutkimuksen laji, jonka avulla voidaan analysoida ihmisten tuottamia kulttuurisia tekstejä. Tekstejä analysoidaan, jotta löydettäisiin niihin sisältyviä tai kulttuurisesti määrittyviä merkityksiä. Sisällönanalyysi keskittyy tutkimaan tiettyä ilmiötä niin yksityiskohtaisesti kuin on vain mahdollista. Tässä mielessä ilmiötä tutkitaan kokonaisvaltaisesti. Ylipäätään kvalitatiivisessa tutkimuksessa keskitytään löytämään uusia ihmisten luomia, tosiasioina pidettyjä käsityksiä jo olemassa olevien väittämien luettelemisen sijaan.²⁸ Tutkielmassani tarkastelen saduille tutkimuksissa annettuja merkityksiä ja vertaan niitä kognitiivisen tutkimuksen uskontoa koskeviin yleisiin näkemyksiin ja käsitteisiin. Sisällönanalyysi on tässä työssä aineiston lukemista tiettyjen kognitiivisen tutkimuksen käsitteiden avulla.

Kognitiivinen uskontotiede toimii tutkimuskysymykseni teoreettisena viitekehyksenä. Se tarjoaa myös käsitteet, joiden avulla tarkastella sellaisia saduille annettuja merkityksiä, jotka kognitiivisesti ajateltuna muistuttavat uskontoon liittyviä piirteitä. Kognitiivisen uskontotieteen käsitteet tai aihealueet, joiden avulla etsin samankaltaisuuksia satujen merkitysten ja uskontojen piirteiden väliltä, ovat (1) teleologisten selitysten antaminen, (2) intuitionvastaiset ja intentionaaliset toimijat sekä mielikuvien syntyminen niistä, (3) maaginen ajattelu, (4) strateginen informaatio, (5) narratiivien muodostaminen ja (6) jaettu mieli.

26 Tsitsani et al. 2012, 266–272.

27 Kunfutselaisuus on historiallisesti vaikuttanut paljon korealaiseen kulttuuriin; Lee 2011, 402–408.

28 Hirsjärvi 1998, 160–161, 165.

12

(1) Teleologisten selitysten antaminen on piirre, joka kognitiivisen uskontotieteen mukaan on osa ihmismielen toimintaa. Tapahtuneille asioille haetaan jotain selitystä, miksi niin on tapahtunut: esimerkiksi katastrofin kohdatessa selitetään tapahtunut Jumalan tahtona. Esimerkiksi Kaisa Kouri on haastatellut teologian opiskelijoita, jotka kertoivat saaneensa vastauksia Jumalalta vaikeiden tilanteiden keskellä. Haastatellut pitivät Jumalaa aktiivisena toimijana, joka voi vaikuttaa konkreettisesti myös arkisiin tilanteisiin, kuten työpaikan saamiseen.²⁹

Deborah Kelemenin mukaan lapset ovat intuitiivisia teistejä, jotka antavat kaikille asioille teleologisia selityksiä. Kelemenin väite lasten intuitiivisesta taipumuksesta ymmärtää kaikilla asioilla ja olennoilla olevan jokin tarkoitus maailmassa on myöhemmin saanut osakseen kritiikkiä, mutta esimerkiksi Piaget’n pohjalta on silti todennäköistä, että lapset yrittävät nähdä asiat ja ilmiöt tarkoituksenmukaisina ja jonkin ei-inhimillisen agentin aiheuttamina. Eräiden tutkimusten mukaan yhdysvaltalaiset 4–5-vuotiaat eroavat aikuisista juuri siinä, että he esittävät sekä elottomien että elollisten asioiden olemassaololle syitä;esimerkiksi ihmisen jalat ovat olemassa kävelyä varten ja haarukat ovat olemassa helpottaakseen ruuan syömistä. Samoin 7–8-vuotiaat lapset ovat Kelemenin eräässä tutkimuksessa esittäneet teleologisia syitä kivien kulmikkuudelle: esimerkiksi ne ovat kulmikkaita siksi, ettei mikään eläin istu niiden päälle tai että eläimet voivat raapia itseään niitä vasten.³⁰ Myös tutkimuksissa brittiläisistä lapsista on huomattu lasten suosivan teleologisia selityksiä kausaalisten selitysten sijasta.³¹ Kognitiivisen uskontotieteen selitys lasten synnynnäisestä uskosta yliluonnolliseen tukee oletusta, että lapset uskovat myös saduissa ilmeneviin toimijoihin ja niiden tekoihin.³²

(2) Kognitiiviseen uskontotieteeseen kuuluvat myös intuitionvastaiset toimijat. Intuitionvastaisilla toimijoilla tai agenteilla tarkoitetaan sellaisia toimijoita, joille on annettu intuitioon perustuvia ominaisuuksia ylittäviä piirteitä. Jumalat ja muut yliluonnollisiksi mielletyt olennot ovat intuitionvastaisia, sillä ne sisältävät tällaisia piirteitä: esimerkiksi ihmishahmoisen olennon ei kuuluisi sisältää kuolemattomuuden piirrettä, mutta jumalilla se piirre on. Tästä huolimatta intuitionvastaisille toimijoille on usein annettu myös inhimillisiä piirteitä, kuten empatiakykyinen kristinuskon Jeesus. Uskontoantropologi Stewart Guthrien mukaan

29 Kouri 2008, 154, 159–163.

30 Kelemen 2004, 295–296.

31 Barrett 2012, 48–49.

32 Kelemen 2004, 295–296.

13

uskonnollinen ajattelu on lisäksi antropomorfistista, sillä ihmiset ajattelevat jumalien mielen toimivan kuten ihmisten mielen. Jumalilla ja muilla agenteilla oletetaan olevan samanlainen kyky ymmärtää toisen ihmisen mieltä sekä tuntea empatiaa, tehdä päätelmiä yksilön aikeista ja motiiveista kuin ihmisillä. Tästä kuvauksesta käytetään nimitystä mielen teoria (theory of mind).³³

Uskontotieteen dosentti Ilkka Pyysiäinen tiivistää, että on olemassa neljä ominaista piirrettä uskonnolliselle intuitionvastaisuudelle: se on tunnepitoista, jonkin ryhmän jakamaa, vakavasti otettua ja sitä käytetään osana elämänhallintaa.

Pyysiäinen on esittänyt myös, että ne intuitionvastaiset representaatiot, joihin sisältyy persoonallisia ominaisuuksia, tuottavat eniten ihmisille merkityksellisiä johtopäätöksiä. Merkitykselliset johtopäätökset ovat henkilökohtaisiin elämän tapahtumiin liittyviä. Nimenomaan merkityksellisten johtopäätösten tekeminen kiinnostaa ihmisiä, ja Pyysiäisen mukaan vaikuttaisi siltä, että etenkin tällaista sisältävät intuitionvastaiset representaatiot ovat uskonnollisiin perinteisiin valikoituneita. Toimijoilla uskotaan olevan myös oma mielensä, ja niiden uskotaan toimivan tarkoituksenmukaisesti. Pyysiäisen mukaan uskonnolliset intuitionvastaiset toimijat, kuten jumalat, ja fiktiiviseksi käsitetyt toimijat, kuten satuhahmot³⁴, eivät voi olla täysin samanlaisia. Tärkein ero näiden kahden välillä on se, että uskonnollisia intuitionvastaisia toimijoita kohtaan osoitetaan vahvaa emotionaalista kiintymystä. Tämä johtaa esimerkiksi Jumalaan uskovan yksilön elämän muuttumiseen, rituaalien muodostamiseen sekä sosiaalisten yhteisöjen ylläpitoon.³⁵

Pyysiäinen on lähestynyt intuitionvastaisuutta teoksessaan Jumalten keinu: kiertoajelu uskontotieteessä tietynlaisten tapahtumien, ihmeiden, kautta.

Ihmeiden uskotaan tapahtuvan intuitionvastaisten toimijoiden toimesta. Pyysiäinen on esitellyt neljä ihmeuskomuksiin viittaavaa kriteeriä, jotka auttavat hahmottamaan syytä uskomiselle johonkin intuitionvastaiseen. Ihmeellisinä pidetyt asiat, toimijat tai tapahtumat voidaan selittää Pyysiäisen mukaan ensinnäkin sillä, että maailmassa tapahtuu selittämättömiä asioita. Toiseksi ihmeet viehättävät ja voidaan miettiä, olisivatko ne mahdollisia myös todellisuudessa, koska niitä voidaan kuvitella.

Kolmanneksi joillekin ihmisille on annettu ihmeidentekijän status, toisin sanoen heidän kerrotaan suorittaneen ihmeitä. Viimeinen syy ihmeisiin uskomiseen on se,

33 Hämäläinen 2008, 305–307; Pyysiäinen 2008, 44.

34 Lapsille satuhahmot eivät kuitenkaan ole fiktiivisiä, vaikka ne ovat jonkun kirjoittajan keksimiä ja siinä mielessä fiktiivisiä.

35 Pyysiäinen 2003, 109; Pyysiäinen 2006, 39; Pyysiäinen 2008, 43.

14

että intuitionvastaisuus on hyvin kiinnostava sekä laajalle ja tehokkaasti leviävä ilmiö. Pyysiäisen mukaan käytännön elämän näkökulmaan liittyvät merkitykselliset johtopäätökset, joita ihmeistä voidaan johtaa, vahvistavat kiinnostusta intuitionvastaisuuteen entisestään. Tässä mielessä ihmeiden kiinnostavuus tekee ilmiöstä tai toimijasta helposti uskottavan.³⁶

Pascal Boyer’n mukaan nimenomaan ne intuitionvastaisten toimijoiden representaatiot, joissa toimijoilla on tarkoituksellinen tapa toimia, leviävät parhaiten.

Esimerkiksi uskotaan toimijoiden vaikuttavan yksilön elämänmuutokseen hänen suorittamien tekojensa vuoksi. Tällaisista toimijoista käytetään nimitystä intentionaaliset agentit. Intentionaaliset toimijat toimivat tarkoituksenmukaisesti, jonkin takia. Toimijoiden intentionaaliseen mieleen uskomista on tutkinut muun muassa Jesse Bering. Beringin tutkimuksessa intentionaaliseen mieleen uskominen liittyi virhepäätelmiin, jotka mahdollistavat yhteyden muodostamisen kuolleisiin.

Vuorovaikutus on mahdollista Beringin mukaan myös tämän takia intuitionvastaisiin toimijoihin.³⁷ Boyer’n mukaan ihmiset myös omaksuvat helposti intuitionvastaiset toimijat siksi, että ne tekevät yhtäkkiä tapahtuvan muutoksen jotenkin merkitykselliseksi ja erityiseksi. Esimerkiksi onnettomuuden takana nähdään vaikuttaneen jonkin yliluonnollisen toimijan, jonka vuoksi tapahtuma on saanut erityisen merkityksen yksilön elämässä, sen sijaan, että se olisi vain ollut yksi muiden tapahtumien joukossa.³⁸

Alfred Gell on jakanut toimijan käsitteen kahtia, primaari- ja sekundaariagenttiin. Primaariagentti on nimenomaan edellä esitelty intentionaalinen toimija, joka voidaan erottaa pelkistä esineistä tai asioista. Sekundaariagentti on esine tai asia, jonka kautta primaariagentti pystyy jatkamaan toimintaansa sosiaalisessa ympäristössä. Tämä tapahtumaketju mahdollistaa kausaalisen vaikutuksen muiden ihmisten elämään. Sekundaariagentti, kuten kertomus intentionaalisesta toimijasta, auttaa primaariagentin, kuten jumalan, toiminnan jatkumista sosiaalisissa yhteisöissä, kuten seurakunnissa.³⁹

(3) Maaginen ajattelu mahdollistaa sen, että ihmismieli mieltää jostakin asiasta tai paikasta muodostuvan yhteyden johonkin toimijaan ilman fyysistä kontaktia. Esimerkiksi ristin koskettaminen voi luoda yhteyden yksilön ja Jumalan

36 Pyysiäinen 2006, 123, 135–136.

37 Pyysiäinen 2008, 46–47.

38 Boyer 2007, 230–231; Hämäläinen 2008, 307; Pyysiäinen 2008, 43–44.

39 Hämäläinen 2008, 309.

15

välille uskovaisen mielessä. Maagisen ajattelun vuoksi yksilöt näkevät tavallisten kausaalisten periaatteiden ilmenevän epätavallisissa yhteyksissä. Tähän liittyy ajatus tartunnasta, jonka johdosta esimerkiksi ihmiset eivät juo pullosta, jossa uskotellaan olleen ennen myrkkyä. Ärsyke, johon on liitetty tartunnan idea, saa tuntemaan inhoa ja pelkoa siitä, että jokin ei-toivottu seuraus välittyy sen kohtaamisesta, kuten juomisesta. Täten maagiseen ajatteluun liittyy aitojen tunnereaktioiden syntyminen aistein havaitsemattomista tai intuitionvastaisista toimijoista, selittämättömistä tapahtumista tai tilanteista. Maagista ajattelua voidaan aktivoida myös retorisin keinoin, esimerkiksi käyttämällä vaikkapa uskonnosta tai ihmisryhmästä metaforia, joihin on kulttuurissa liitetty inhon tai pelon tunne: esimerkiksi pakolaisia nimitetään syöpäläisiksi. Maaginen ajattelu mahdollistaa intuitionvastaisten toimijoiden ja esineiden kuvittelemisen, vaikka kyseisten asioiden olemassaolosta ei olisi mitään todisteita.⁴⁰

(4) Uskonnollisille representaatioille, kuten mielikuville Jumalasta, on tyypillistä strateginen informaatio. Strateginen informaatio on tietoa, jota yksilöt voivat käyttää hyväkseen myös sosiaalisessa kanssakäymisessä: esimerkiksi usko sellaiseen jumalaan, jonka uskotellaan näkevän jokaisen yksilön sieluun, on merkityksellistä myös yksilöiden välisessä kanssakäymisessä. Boyer’n mukaan strateginen informaatio tekee jumalista siinä mielessä erityisiä, että niiden uskotaan tietävän asioista enemmän ja paremmin kuin ihmisten. Jumalien uskotaan tietävän kaiken, mitä ihminen tekee milloinkin, kun taas ihmiset eivät tällaiseen pysty. Näin jumalalle annetaan piirre, joka sotii intuitiota vastaan ihmismäisestä olennosta:

kaikkitietäväisyys, jonka vuoksi johonkin jumalaan uskovan täytyy ottaa kyseinen yliluonnollinen toimija huomioon jokapäiväisessä elämässä. Jumalan käsite määritellään uskonnossa tai kulttuurissa muun muassa strategisen informaation avulla.⁴¹

(5) Kognitiivisen uskontotieteen sisällä on myös esitetty, että mielen kognitiiviset prosessit olisivat narratiiveja. Yksilöillä on tarve kertoa kokemuksista kertomusten eli narratiivien muodossa. Tämä ei rajoitu vain uskonnollisiin perinteisiin, vaan myös esimerkiksi arkisista tilanteista voidaan kertoa narratiivien avulla. Narratiivit ovat emotionaalisessa viestinnässä tärkeitä ja niitä suositaan tilanteissa, joissa tiedon merkitystä tai sen luonnetta ei voida ratkaista vain loogisen

40 Czachesz 2016, 23–24; Pyysiäinen 2006, 63, 72.

41 Hämäläinen 2008, 316.

16

päättelyn tai havaintojen avulla. Kognitiivinen tutkimus olettaa, että narratiivit ovat kaikkialla maailmassa hyvin samankaltaisia.⁴²

Narratiivien yhteydessä voidaan myös pohtia Steven Mithenin teoriaa oletuksesta kognitiivisesta joustavuudesta, joka mahdollistaa esimerkiksi eläinten kuvittelun ihmisten kaltaisiksi. Ihminen pystyy tämän avulla irrottautumaan nykyhetkestä ja itsestään ja simuloimaan erilaisia todellisuuksia sekä kertomaan niistä. Roger Schank on puolestaan esittänyt teorian skripteistä. Sen mukaan mielessä on kokemuksiin pohjautuvia ”käsikirjoituksia”, skriptejä, jotka muodostavat mielessä mallin siitä, miten käyttäytyä missäkin tilanteessa. Skriptit mahdollistavat tiedon intuitiivisen tuottamisen ilman reflektiota. Ne ovat eräänlaisia narratiivien rakenteita, jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Uudet kokemukset voivat kuitenkin muokata olemassa olevia skriptejä. Skriptit ovat myös jaettuja siinä mielessä, että esimerkiksi rituaalisissa tilanteissa, kuten jumalanpalveluksessa, käyttäydytään samankaltaisesti riippumatta yksilöstä.⁴³

Mielen skriptien lisäksi kognitiivisessa uskontotieteessä voidaan puhua skeemasta. Käsite on peräisin psykologi Frederic Bartlettilta, jonka mukaan ihmismielessä on skeemoja erilaisista tilanteista. Kuten skriptit, skeemat pohjautuvat yksilön kokemuksiin. Ne ovat kognitiivisia yleistyksiä siitä, miten tietyissä tilanteissa on toimittu aiemmin. Esimerkiksi mieleemme on piirtynyt kuva siitä, kuinka käyttäytyä ja toimia koulussa tai kotona. Myös skeemat voivat muuttua, sillä yksilöt eri kulttuureissa eri aikoina kokevat asiat eri tavoin. Muutosta selittää Peter Richersonin ja Robert Boydin esittämä representaatioiden kilpailu, jossa yksilöt valitsevat eri tilanteissa heille sopivimman. Narratiiveja, skeemoja, mielen skriptejä ja representaatioita yhdistää se, että ne ovat kaikki jaettuja jonkun yhteisön kesken tai jopa universaalisti.⁴⁴

(6) Sosiologi Émile Durkheim esitti mielen teoriaa muistuttavan tulkinnan yhteisöllisestä toiminnasta teoksessaan Uskontoelämän alkeismuodot. Siinä hän kuvaa yhteisön rakentuvan kasautuvasti yksilöiden ajatuksista sekä tunteista.

Yhteisöllä on oma kollektiivinen tietoisuutensa, joka sisältää ryhmän jakamat arvot ja normit. Yksilöt sitoutuvat noudattamaan niitä tunteenomaisesti, eivätkä laskelmoi niitä rationaalisesti. Myöhemmin teoriaan jaetusta mielestä on liitetty kalliin

42 Sjöblom 2008, 64, 72–73.

43 Sjöblom 2008, 65, 67.

44 Sjöblom 2008, 53–54.

17

signaalin teoria, jonka mukaan tällaiset arvot ja normit eli kalliit signaalit edellyttävät niin vahvaa sitoutumista, että sitä on vaikea teeskennellä. Vahva sitoutuminen taas on muille signaali siitä, että henkilö on luotettava ja jakaa aidosti yhteisön arvot ja normit. Uskonnolliset uskomukset ovat siinä mielessä siis reflektiivisiä, että niihin sisältyy aina toisten ihmisten kanssa jaettuja uskomuksia ja esimerkiksi rituaaleja, jotka perustuvat kommunikaatioon toisten ihmisten kanssa.⁴⁵

Teleologisia selityksiä lähestyn tässä työssä sitä kautta, uskotaanko saduissa ilmenevien intuitionvastaisten toimijoiden olevan jonkun tapahtuman tai onnettomuuden taustalla. Satuhahmojen roolit ilmentävät teleologisia selityksiä siten, että saduissa on esimerkiksi niin sanottujen hyvisten ja pahisten rooleja, joilla on tietyt tehtävänsä saduissa. Näitä rooleja esittelen tutkimuksissa käsiteltyjen satuterapioiden sekä hyvä–paha-dikotomian kautta, kuten esimerkiksi tutkimuksessa kosilaisista vanhemmista ja heidän lapsistaan.⁴⁶

Intuitionvastaisia toimijoita tarkastelen aloittamalla kysymyksellä, mitä sellaisia piirteitä satuhahmoissa on, joiden perusteella niitä voi pitää intuitionvastaisina. Kerron myös siitä, miten primaari- ja sekundaariagentti ilmenevät lähteissäni. Uskontojen ja satujen yhteneväisyyksien tutkimista lähestyn sanavalintojen, metaforien ja mielikuviin liittyvän ihailun kautta. Pyysiäisen ihmeuskomusten kriteerejä käyn läpi ihmesatujen yhteydessä.

Maagista ajattelua käsittelen satujen tutkimuksessa sitä kautta, kuinka lapsen ja satuhahmon välille voi muodostua maagisen ajattelun mahdollistama yhteys, joka pohjautuu tartunnan ideaan. Tarkastelen lähteistä kohtia, jotka vastaavat kognitiivisen tulkinnan mukaista maagisen ajattelun käsitettä. Tutkin tätä luvussa 3.1 mainittujen Pausiliponin lastensairaalasta sekä ranskalaisesta orpokodista tehtyjen tutkimusten avulla satuhahmon tilanteisiin samastumisen kautta. Samastumiseen liittyy myös aitojen tunnereaktioiden syntyminen. Pelon tunnetta käsittelen yhteydessä ylempänä koettuun toimijaan, kuten vanhempaan tai isoveljeen.

Maagisen ajattelun yhteydessä esittelen myös animistista ajattelua, jonka edellä mainitut Oesch ja Bettelheim liittävät satuihin. Tämä liittyy myös fiktiivisten ja uskonnollisten hahmojen yhtäläisyyksien etsimiseen.

Intentionaalisen mielen käsitettä jäljitän lähteistä intuitionvastaisiin toimijoihin liitettyjen sanavalintojen ja hyvä–paha-dikotomian kautta. Erilaisille

45 Pyysiäinen 2003, 112; Pyysiäinen 2006, 85–86, 89–90.

46 Tsitsani et al. 2012, 266–272.

18

intentionaalisille toimijoille kuuluu myös strateginen informaatio, jonka tunnistan lähteistäni etsimällä kohtia, joiden voi tulkita puhuvan strategisesta informaatiosta.

Satujen normien ja arvojen voi tulkita ilmentävän strategista informaatiota.

Intentionaalisuus, strateginen informaatio ja maaginen ajattelu liittyvät myös toimijoiden antropomorfisoituun luonteeseen. Tätä jäljitän lähteistä Guthrien antropomorfismitermin avulla.

Narratiivien etsimisen lähtökohta on se, että sadut ovat narratiiveja.

Pohdin, millainen narratiivi satu on ja onko se rinnastettavissa uskonnollisiin narratiiveihin. Narratiivit voivat sisältää kuviteltuja toimijoita, jotka kuitenkin tuovat ilmi todellisia tilanteita tai ongelmia. Tässä tarkasteltavaksi tulevat lähteissä käsitellyt metaforat saduissa. Käsittelen tässä kohtaa myös lähteiden tapoja arvioida pako- tai kasvutarinan muotoisia satuja. Lisäksi katson, löytyykö lähteistä skeemoja, mielen skriptejä tai kuinka kognitiivinen joustavuus voi toimia saduissa. Edellisessä painottuvat satuterapiatutkimukset ja Bettelheim. Kognitiivista joustavuutta esittelen Bettelheimin avulla.

Jaettu mieli liittyy lähteissäni siihen, kuinka saduilla lähteiden mukaan luodaan kollektiivista, jaettua mieltä. Jaettuun mieleen liittyen esittelen myös lähteistä nousevia syitä sille, miksi sadut kiinnostavat sekä miten satujen arvot ovat mahdollisesti sidoksissa ympäröivään maailmaan. Huomioin myös kalliit signaalit, mikäli niistä löytyy viitteitä lähteistäni.

19

4 Saduille tutkimuksessa annetut merkitykset kognitiivisen uskontotieteen käsitteiden valossa

Tässä luvussa tarkastelen lähdeaineistoa luvussa 3.2 mainittujen käsitteiden kautta.

Ensimmäisenä luvussa 4.1 esittelen intuitionvastaisuutta ja intuitionvastaisia toimijoita, niihin liittyviä mielikuvia sekä teleologisia selityksiä. Intuitionvastaisuutta etsin lähteistäni mahdollisista kuvauksista, jotka ovat verrattavissa luvussa 3.2 sanottuun intuitionvastaisista toimijoista. Tähän liittyy johdannossa ja luvussa 2 esiteltyjä teoreettisia lähtökohtia Kelemenin intuitiivisista teisteistä sekä Boyer’n uskonnollisten pyrkimysten neljä skenaariota.⁴⁷ Tässä tuon ilmi myös Bettelheimin esittelemän teorian lasten taipumuksesta uskoa luomiseen, johon liittyy mahdollinen selitys sille, miksi intuitionvastaisiin toimijoihin uskotaan.⁴⁸ Tässä yhteydessä tarkastelen myös Ylösen sekä Jonesin esittelyä satujen intuitionvastaisista piirteistä.

Luvun lopussa käyn läpi myös Pyysiäisen luvussa 3.2 esitellyt neljä ihmeisiin liittyvää kriteeriä⁴⁹, joita rinnastan ihmesatujen⁵⁰ käsitteeseen. Pyysiäisen kriteerit kuvaavat intuitionvastaisuuden piirteitä.

Mielikuviin ja niiden synnyttämiseen intuitionvastaisista toimijoista liittyy saduissa ilmenevien metaforien käsitteleminen, sillä metaforat ovat jotain, josta intuitionvastaisuus tunnistetaan. Tässä yhteydessä tarkastelen Ylösen tutkimaa päiväkoti-ikäistä poikaa ja Bettelheimin haastattelemia lapsia. Lisäksi tarkastelen tutkimusta Kosilta.

Teleologiset selitykset liittyvät intuitionvastaisiin toimijoihin, joiden usein uskotaan vaikuttavan elämän tapahtumien taustalla, eli joilla uskotaan olevan oma tehtävänsä tämänpuoleisessa maailmassa. Etsin lähteistä kohtia, jotka mahdollisesti vastaavat luvun 3.2 kuvausta teleologisesta selittämisestä. Tähän liitän satuhahmojen roolit ja satujen dualistisen maailmankuvan.⁵¹

Luvussa 4.2 analysoin aineistoa intentionaalisten toimijoiden, maagisen ajattelun sekä strategisen informaation avulla. Analysoin intentionaalista toimijuutta lähteissäni siten, onko saduissa tällaisia toimijoita, jotka toimivat jonkin tarkoituksen takia. Toimijoiden intentionaalista mieltä esittelen lähteissäni sanavalintojen avulla.

47 Ks. Kelemen 2004 ja Boyer 2007.

48 Bettelheim 1984, 63.

49 Pyysiäinen käytti ihmeitä esimerkkinä havainnollistamaan intuitionvastaisuutta ja siihen uskomisen syitä; ks. luku 3.2.

50 Ks. Apo 1986.

51 Boyer 2007, 230–231.

20

Sanavalinnat liittävät satuihin myös vahvasti moraalin, mistä esimerkiksi jako hyviin ja pahoihin hahmoihin osoittaa. Intentionaalista toimijuutta lähestyn myös luvussa 3.2 mainitun Jesse Beringin tutkimuksen kautta.

Maagisen ajattelun yhteydessä kiinnitän huomiota lähteissäni ärsykkeistä johtuvien aitojen tunnereaktioiden syntymiseen, joita sadut välittävät lukijalle tai kuulijalle retorisin keinoin. Tunnereaktioita etsin lähteistäni siten, kuinka lapset voivat samastua satuhahmon kohtaamiin ongelmiin ja tuntea sitä kautta aitoja tunnereaktioita. Samastumista esittelen luvussa 3.1 mainittujen syöpäsairaalan ja orpokodin tutkimusten avulla. Lisäksi kerron Ylösen päiväkotiryhmän tutkimuksesta, Applebeen havainnoista lasten saduista kokemiin tunnereaktioihin liittyen ja esittelen muutamia esimerkkejä Bettelheimin haastatteluista jälleen.

Maagisen ajattelun yhteydessä otan esille lähteistäni myös huomioita koskien myyttistä ja animistista ajattelua, jotka liittyvät siihen, että lapsille vaikuttaa olevan rationaalista olla yhteydessä näkymättömissä olevaan intuitionvastaiseen toimijaan. Kyky tai taipumus myyttiseen ja animistiseen ajatteluun vaikuttaa myös siihen, että intuitionvastaisuuteen uskotaan. Myyttistä ja animistista ajattelua esittelen Bettelheimin, Oeschin ja Ylösen tarjoamien näkemysten pohjalta.

Strateginen informaatio liittyy sosiaaliseen vuorovaikutukseen, joka liittyy kommunikointiin intentionaalisten toimijoiden kanssa. Strategista informaatiota lähestyn siltä pohjalta, miten moraali liittyy satuhahmojen käyttäytymiseen. Moraali liittyy strategiseen informaatioon intentionaalisen mielen omaavan toimijan vuoksi. Intentionaalista mieltä ja strategista informaatiota etsin myös luvussa 3.2 esitellyn Guthrien toimijoiden antropomorfisoinnin kautta. Myös tässä yhteydessä analysoin Ylösen ja Bettelheimin tekemiä havaintoja.

Luvussa 4.3 analysoin narratiiveja ja jaettua mieltä saduissa. Narratiivit ovat kertomuksia, joita myös sadut ovat. Annan esimerkkejä lähteistäni narratiivisuuteen liittyen kasvu- ja pakotarinoista. Näihin liittyen Ylönen ja Bettelheim esittelevät sitä, miten satumaailmaan voi paeta. Pakotarinoihin liittyy myös luvussa 3.2 esitelty narratiivien kognitiivinen joustavuus. Käsittelen luvussa 3.2 mainittuja skeemoja ja mielen skriptejä Bettelheimin esittelemän perheromanssin tilan pohjalta. Skeemoja ja mielen skriptejä analysoin lähteissäni sitä kautta, onko saduissa tällaisia ja voivatko sadut muokata niitä. Kalliit signaalit tulevat käsiteltyä tässä yhteydessä Bettelheimin esimerkin avulla. Tässä luvussa käsittelen myös

21

lyhyesti Jonesin avulla sitä, miten narratiivit ovat syntyneet ja onko narratiivien syntyminen samankaltaista uskonnollisissa teksteissä ja saduissa.

Etsin lähteistäni luvussa 3.2 esitellyn Durkheimin kuvauksen mukaista kollektiivista tietoisuutta, jaettua mieltä, joka pitää sisällään universaaleja ja kulttuurien sisäisiä arvoja ja normeja. Universaaleja arvoja saduissa käsittelen Bettelheimin ja Jonesin pohjalta. Tässä yhteydessä käsittelen myös, voivatko narratiivit kuvitelluista toimijoista vastata todellisen maailman hahmoja, mistä kertoo Jonathan Gotschallin tutkimus. Käyn lähteitäni läpi myös Boydin ja Richersonin representaatioiden kilpailun avulla. Jaetun mielen teoriaa analysoin luvussa 3.1 mainitun eteläkorealaisten satujen tutkimuksen sekä Jonesin esittelemän länsimaalaisten satujen sisältämän moraalin avulla.

4.1 Intuitionvastaisuus sekä teleologisten selitysten antaminen ja mielikuvien synnyttäminen intuitionvastaisista toimijoista

Hilkka Ylönen katsoo satujen olevan kertomuksia yliluonnollisista olennoista, taikaesineistä sekä puhuvista eläimistä. Saduissa on vihjeitä, kuten poikkeava aikakäsitys tai luonnonlakien kumoutuminen, joista voidaan päätellä niiden olevan kertomuksia jostain toisesta maailmasta kuin tästä. Saduissa usein intuitiivisesti elottoman kategoriaan kuuluva toimija tai esine onkin elollistettu: esimerkiksi metallista tehty ihmistä muistuttava hahmo tai puhuva taikapeili.⁵² Steven Swann Jones esittää, että saduissa usein on myös eläimiä, jotka puhuvat ja käyttäytyvät kuten ihmiset.⁵³ Tällainen eläin rikkoo intuitiota eläinten ontologisesta kategoriasta.

Tällä tavoin käsitellään myös uskonnollisissa kertomuksissa intuitionvastaisia toimijoita, kuten jumalia. Uskonnollisissa teksteissä ilmenevä taikaesine on esimerkiksi Aaronin sauva Toisessa Mooseksen kirjassa. Aaronin sauva muuttaa Niilin veden vereksi, kun se osuu jokeen (2. Moos. 7:19–20).

Raamatussa on myös vihjeitä luonnonlakien kumoutumisesta, kuten suuri valas, jonka sisällä Joona eli (Joo. 2:1). Samoin esimerkiksi Buddhan syntymään liittyvä kertomus, jossa valkoisen elefantin muotoinen henkiolento hedelmöittää naisen unessa, sisältää intuitionvastaisia vihjeitä kertomuksesta jostain toisesta maailmasta (Asvaghosa Buddhacarita jae 20). Neitseellisen syntymän ihme löytyy myös muista

52 Ylönen 1998, 27.

53 Jones 2002, 10.

22

uskonnollisista kertomuksista, kuten Raamatusta. Kaikki nämä vihjeet paljastavat, että kyseessä on intuitionvastaisista toimijoista kertova teksti, jollaista myös sadut esittelevät.

Bruno Bettelheimin mukaan usko intuitionvastaiseen toimijaan on jo pienelle lapselle hyvin tavallista. Lapsille on tyypillistä ajatella, että heidän vanhemmistaan huolehtii jokin toimija, samalla tavalla kuin heidän vanhempansa huolehtivat lapsistaan. Lapset ajattelevat jonkun toimijan luoneen vanhemmat, sillä heidätkin on luotu.⁵⁴ Intuitionvastaiseen toimijaan uskominen leviää ja jatkuu parhaiten ajasta ja kulttuurista toiseen silloin, kun se sisältää vain vähän ontologista kategoriaa rikkovia piirteitä. Ylönen osoittaa päiväkotiryhmän tutkimuksellaan, että esimerkiksi satuhahmo, joka on piirteiltään ihmismäinen, kuten puhe- ja empatiakykyinen, mutta eloton⁵⁵, on lapselle helpommin ymmärrettävä ja hyväksyttävä kuin hahmo, joka on kaiken edellä mainitun lisäksi esimerkiksi lentävä, tulta syöksevä ja taikova.⁵⁶ Samat piirteet ovat löydettävissä uskontojen intuitionvastaisista toimijoista, jotka usein muistuttavat eniten ihmisen ontologista kategoriaa. Banerjeen, Haquen ja Spelken mukaan lapsilla analyyttiset prosessit tai kategorisoinnin intuitioon perustuva hillitseminen eivät vielä toimi kunnolla. Siksi lasten on aikuisia helpompi luokitella eloton elolliseksi.⁵⁷

Johdannossa esitelty Boyer’n uskonto harhakuvana-skenaario edustaa uskontojen kohdalla ihmisten taipuvaisuutta uskoa mitä hyvänsä. Ihmisillä on taipumuksia nähdä esimerkiksi intuitionvastaisia toimijoita. Satumaailmassa on satuhahmoja, joiden tarinaan ja olemassaoloon lasten on helppo uskoa: ne muistuttavat siitä intuitionvastaisuudesta, jonka aistiminen on ihmisille ominainen tapa. Kelemenin väitteet lasten olemisesta intuitiivisina teisteinä kuvaa tätä ominaista tapaa myös. Lapset eivät myöskään lähde kyseenalaistamaan esimerkiksi satuhahmojen esille tuomia arvoja ja normeja, vaan hyväksyvät ne. On helpompi hyväksyä ne, edes väliaikaisesti, kuin lähteä itse todentamaan niitä vääriksi.⁵⁸

Boyer selittää uskonnollisten käsitteiden olevan hyvin menestyksekkäitä siksi, että niiden mieltäminen perustuu mentaalisiin kykyihin, jotka toimivat mielessä myös ilman uskonnoksi nimitettyä viitekehystä. Kaikissa

54 Bettelheim 1984, 63.

55 Sadussa ”Oz-maan taikuri” on tällainen hahmo, Tinamies.

56 Ylönen 2000, 66–67.

57 Banerjee, Haque & Spelke 2013, 1251–1289.

58 Boyer 2007, 43–44.

23

normaaleissa aivoissa on päättelyjärjestelmä, jonka avulla tietty asia tai ilmiö pystytään luokittelemaan intuitiivisesti tiettyyn ontologiseen kategoriaan. Jonkin kategorisointi intuitionvastaiseksi on luonteeltaan jumalten, henkien ja satuhahmojen kohdalla loogisena prosessina samankaltaista. Samoin on myös mielikuvien ja päätelmien synnyttäminen kyseisistä intuitionvastaisista toimijoista. Boyer’n mukaan on olemassa myös sosiaalisen mielen ja moraalisen päättelyn päättelyjärjestelmiä, jotka ohjaavat toimimaan yhteisössä tiettyjen käyttäytymissääntöjen, normien ja arvojen mukaisesti. Kun jokaisella on kyseiset tietyt oletukset mielessään, informaatioon vapaasti käsiksi pääsevän toimijan käsite on helppo omaksua, sillä tähän vaadittavat järjestelmät ovat jo olemassa jokaisella yhteisön jäsenellä. Tämän johdosta intuitionvastaisen toimijan, joka voi vaikuttaa yhteisön elämään esimerkiksi onnettomuuksien kautta, hyväksyminen osaksi yhteisöä on helppoa: ihmiset olettavat toimijan olevan syypää arvaamattomiin tapahtumiin, sillä ihmisillä on taipumus mieltää tällaiset tapahtumat sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.⁵⁹

Myös muut kuin uskonnolliset toimijat voidaan luokitella sellaisiksi intuitionvastaisiksi toimijoiksi, jotka voivat vaikuttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ennalta-arvaamattomiin tapahtumiin. Saduissa intuitionvastaisen toimijan, kuten suurikokoisen, mutta kuitenkin ihmismäisen jättiläisen, voidaan nähdä vaikuttaneen siihen, miksi sadun päähenkilö sai tai ei saanut jotain elämässään – kuten sadussa ”Jaakko ja pavunvarsi” Jaakko sai lopulta kultamunia munivan kanan kukistettuaan jättiläisen.⁶⁰

Sadut, kuten uskonnolliset kertomukset, sisältävät myös johdannossa esitellyn Boyer’n älyllisten pyrkimysten skenaarion. Saduissa kuvataan tilanteita, joissa Boyer’n kuvauksen mukaisesti selitetään omituisia, yhtäkkiä tapahtuvia tilanteita ihmeillä. Jokin ihme sadussa antaa selityksen sille, miksi esimerkiksi Jaakon ostamista siemenistä kasvaa iso pavunvarsi, joka ulottuu taivaaseen asti, jättiläisen asumuksen luo. Saduissa voidaan myös selittää minkä tahansa alkuperää, kuten erilaisten eläinlajien ulkomuotoa.⁶¹

Lähdeaineistossani esitetään, että lasten mielestä myös todellisessa maailmassa jokaisella asialla, toimijalla ja esineellä on tehtävänsä.⁶² Satuhahmoille annetaan teleologisia selityksiä eli jokainen niistä nähdään olevan olemassa jonkun

59 Boyer 2007, 230–231.

60 Bettelheim 1984, 223.

61 Bettelheim 1984, 223; Boyer 2007, 25–27.

62 Vrt. Kelemen 2004.