PUETTAVAN TEKNOLOGIAN KÄYTÖN MERKITYS VERENKIERTOELINSAIRAUKSIIN JA TYYPIN 2 DIABETEKSEEN SAIRASTUNEIDEN FYYSISELLE
AKTIIVISUUDELLE JA FYYSISELLE INAKTIIVISUUDELLE
Jari Hätinen
Pro gradu -tutkielma
Liikunta- ja urheilulääketiede Itä-Suomen yliopisto
Lääketieteen laitos Joulukuu 2021
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Liikunta- ja urheilulääketiede
HÄTINEN, JARI: Puettavan teknologian käytön merkitys verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysiselle aktiivisuudelle ja fyysiselle
inaktiivisuudelle
Pro gradu -tutkielma, 53 sivua, 1 liite (10 sivua) Ohjaajat: FT Niina Lintu, dosentti Mika Venojärvi
Joulukuu 2021________________________________________________________
Avainsanat: puettava teknologia, fyysinen aktiivisuus, fyysinen inaktiivisuus, verenkiertoelinsairaudet, tyypin 2 diabetes
Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa myönteisesti verenkiertoelinsairauksia ja tyypin 2 diabetesta sairastavien terveyteen ja elinajanodotteeseen, ja runsas fyysinen inaktiivisuus lisää sairauksista kärsivien kuolleisuutta. Sairastuneille suunnatuissa liikuntainterventioissa on viime vuosina käytetty lisääntyvästi puettavaa teknologiaa, jota markkinoidaan laitteina, jotka motivoivat käyttäjäänsä lisäämään fyysistä aktiivisuutta ja vähentämään fyysistä inaktiivisuutta.
Tämän systemoidun kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten puettavan teknologian käyttö vaikuttaa verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysisen aktiivisuuden ja fyysiseen inaktiivisuuden määrään.
Verenkiertoelinsairauksien osalta työssä tarkasteltiin perifeeristä valtimotautia, sepelvaltimotautia ja aivohalvausta. Kirjallisuushaku suoritettiin kolmesta luotettavasta tietokannasta, ja katsaukseen hyväksyttiin korkeintaan viisi vuotta sitten julkaistut satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset. Tutkimusaineisto koostui 11 alkuperäistutkimuksesta, joiden laadun arviointi suoritettiin Cochranen työkalun avulla.
Puettavan teknologian käyttö tyypillisesti lisäsi verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysistä aktiivisuutta. Puettavan teknologian käytön yhteys lisääntyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen oli useimmiten tilastollisesti merkitsevä, ja puettavaa laitetta käyttävän interventioryhmän fyysinen aktiivisuus tyypillisesti lisääntyi verrokkiryhmää enemmän seuranta-aikana. Puettavan teknologian käytön yhteys lisääntyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen ei ollut yksiselitteinen yhdenkään tässä tutkimuksessa käsitellyn sairauden osalta. Puettavan teknologian käytön merkitys fyysiselle aktiivisuudelle saattaa olla riippuvainen lähtötilanteen fyysisen aktiivisuuden tasosta, sillä yhdessä alkuperäistutkimuksessa fyysinen aktiivisuus lisääntyi tehokkaimmin niiden potilaiden kohdalla, jotka liikkuivat lähtötilanteessa vähiten.
Tutkimustieto puettavan teknologian käytön merkityksestä verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysiselle inaktiivisuudelle oli vähäistä tai puuttui kokonaan. Yhdessä alkuperäistutkimuksessa puettavan teknologian käyttö vähensi verenkiertoelinsairaiden fyysistä inaktiivisuutta merkitsevästi.
Jatkotutkimuksissa interventioiden tavoitteena olisi suositeltavaa olla useammin sekä fyysisen aktiivisuuden lisääminen että fyysisen inaktiivisuuden vähentäminen.
Laadukkaan tutkimustiedon lisäämiseksi olisi suositeltavaa keskittyä toteuttamaan pitkäkestoisia ja suurella otoskoolla toteutettuja satunnaistettuja kontrolloituja tutkimusasetelmia, jotka mittaavat suoraan puettavan teknologian käytön vaikutusta siten, että interventio- ja verrokkiryhmän harjoitusohjelmat vastaavat puettavan laitteen käyttöä lukuun ottamatta täydellisesti toisiaan.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Sports and Exercise Medicine
HÄTINEN, JARI: The meaning of the use of wearable technology for physical activity and physical inactivity among patients with cardiovascular diseases or type 2 diabetes Thesis, 53 pages, 1 appendix (10 pages)
Tutors: PhD Niina Lintu, docent Mika Venojärvi
December 2021________________________________________________________
Keywords: wearable technology, physical activity, physical inactivity, cardiovascular diseases, type 2 diabetes
Physical activity positively affects the health and life expectancy of people with cardiovascular diseases and type 2 diabetes, and large amounts of physical inactivity increases the mortality among those suffering from these diseases. Wearable technology has increasingly been used in physical activity interventions targeted to these patients recent years. Wearable technology is marketed as devices that motivate their user to increase physical activity and reduce physical inactivity.
The aim of this systemized literature review was to find out, how the use of wearable technology affects the amount of physical activity and physical inactivity in patients with cardiovascular diseases and type 2 diabetes. Cardiovascular diseases in this review included peripheral arterial disease, coronary heart disease and stroke. The literature search was conducted from three reliable databases, and randomized controlled trials published no more than five years ago were accepted for the review. The research data consisted of 11 original studies. The quality assessment of the original studies was conducted by using Cochrane's tool.
The use of wearable technology typically increased physical activity in patients with cardiovascular diseases and type 2 diabetes. Results on the association of wearable technology use with increased physical activity were mostly statistically significant.
Physical activity among the intervention group using the wearable device typically increased more than physical activity among the control group during the follow-up period. Results on the association of wearable technology use with increased physical activity were ambivalent concerning diseases in this study. The meaning of the use of wearable technology for patient’s physical activity may be dependent on the level of baseline physical activity, as the results of one original study showed the most effective increase in physical activity in patients who has the lowest amount of physical activity at baseline. The research data on the meaning of the use of wearable technology for physical inactivity in patients with cardiovascular diseases and type 2 diabetes was limited or completely missing. In one original study, physical inactivity of patients with cardiovascular diseases reduced more in intervention group using the wearable technology than in the control group.
In further studies, the aim of interventions should be more often both to increase physical activity and to reduce physical inactivity. For better quality of research data, further studies should focus on implementing long-term randomized controlled trial settings with a large sample size, measuring the effect of wearable technology including identical training programmes in the intervention group and the control group, except the use of wearable technology.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 3
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 5
2.1 Fyysinen aktiivisuus ja fyysinen inaktiivisuus ... 5
2.2 Verenkiertoelinsairaudet ja tyypin 2 diabetes ... 6
2.3 Puettava teknologia ... 7
2.4 Puettavan teknologian hyödyntäminen kroonisesti sairaille suunnatuissa fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja fyysisen inaktiivisuuden vähentämiseen tähtäävissä interventioissa ... 7
3 TUTKIMUKSEN TAVOITE ... 9
4 TUTKIMUSMENETELMÄ ... 10
4.1 Systemoitu kirjallisuuskatsaus ... 10
4.2 Alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit ... 11
4.3 Hakustrategia ja hakutulos ... 12
4.4 Alkuperäistutkimusten valinta ... 14
4.5 Alkuperäistutkimusten laadun arviointi ... 16
5 TUTKIMUSAINEISTO ... 17
5.1 Alkuperäistutkimusten kuvaus ... 17
5.2 Tutkimusinterventioiden kuvaus ... 17
5.3 Tutkimustulosten harhariski ... 23
6 TUTKIMUSTULOKSET ... 26
6.1 Puettavan teknologian käytön merkitys verenkiertoelinsairauksiin sairastuneiden fyysiselle aktiivisuudelle ja fyysiselle inaktiivisuudelle ... 26
6.2 Puettavan teknologian käytön merkitys tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysiselle aktiivisuudelle ja fyysiselle inaktiivisuudelle ... 28
7 POHDINTA ... 34
7.1 Tutkimustulosten pohdinta ... 34
7.2 Tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet ... 40
7.3 Puettavan teknologian hyödynnettävyys ... 41
7.4 Jatkotutkimusaiheet ... 44
8 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 47
9 LÄHTEET ... 48 LIITTEET: LIITE 1. RoB 2 (risk-of-bias tool) -työkalu.
1 JOHDANTO
Verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneille kohdistetuissa liikuntainterventioissa on tärkeää pyrkiä sekä lisäämään fyysistä aktiivisuutta että vähentämään fyysistä inaktiivisuutta. Fyysisen aktiivisuuden tiedetään vaikuttavan myönteisesti verenkiertoelinsairauksia ja tyypin 2 diabetesta sairastavien terveyteen ja elinajanodotteeseen, ja runsaan fyysisen inaktiivisuuden tiedetään lisäävän näistä sairauksista kärsivien kuolleisuutta (Lee ym. 2012, Katzmarzyk ym. 2019).
Tunnetuista terveyshyödyistä huolimatta pelkkä tieto hyödyistä harvoin riittää muuttamaan ihmisen käyttäytymistä. Vuori (2016b) toteaa, että liikunta on yksi käyttäytymisen muoto, ja liikuntakäyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa, sillä käyttäytymiseen vaikuttavat hyvin monet, usein syvälle juurtuneet tekijät. Aittasalon (2020) mukaan liikuntakäyttäytymisen muutosta näyttäisi edistävän parhaiten liikkumisen omaseuranta, ja muutosta voidaan tehostaa, mikäli omaseurantaa täydennetään esimerkiksi tavoitteiden asettamisella ja seurannalla sekä palautteen antamisella.
Liikuntakäyttäytymisen muuttamiseen ja sen myötä liikunnan lisäämiseen tähtäävät interventiot ovat perinteisesti perustuneet yksilölliseen liikuntaneuvontaan, ohjattuun ja valvottuun liikuntaharjoitteluun sekä vertaisryhmässä tapahtuvaan toimintaan.
Perinteisten interventiomenetelmien vaikuttavuuden on todettu olevan yhteydessä ohjattujen tai valvottujen liikuntakertojen määrään. Toisaalta samaan aikaan on myös ollut tiedossa, että itsenäiseen harjoitteluun kotiympäristössä perustuvat interventiot olisivat kustannuksiltaan edullisempia toteuttaa (Vuori ym. 2016).
Viime vuosina kroonisesti sairaiden liikuntainterventioissa on hyödynnetty lisääntyvästi digitalisaation tarjoamia uusia menetelmiä, kuten mobiilisovelluksia ja puettavaa teknologiaa. Puettavaa teknologiaa markkinoidaan laitteina, jotka motivoivat käyttäjäänsä lisäämään fyysistä aktiivisuutta ja vähentämään fyysistä inaktiivisuutta.
Puettavat laitteet omaavatkin potentiaalia tukea liikuntakäyttäytymisen muutosta, sillä laitteet mahdollistavat päivittäisen fyysisen aktiivisuuden ja inaktiivisuuden omaseurannan sekä aktiivisuustavoitteiden asettamisen ja tavoitteiden seurannan. Laitteet
lisäävät tietoisuutta omasta fyysisestä aktiivisuudesta, mikä yhdistettynä laitteiden antamaan palautteeseen voi kannustaa käyttäjää tekemään arjessa aktiivisuutta lisääviä valintoja. Kustannustehokkuuden näkökulmasta laitteiden avulla voidaan vähentää terveydenhuollon resurssitaakkaa mahdollistamalla itsenäiseen kotiharjoitteluun ja potilaiden etäseurantaan perustuvia interventiomenetelmiä (Phillips ym. 2018, Scheid ja West 2019).
Aiemmissa tutkimuksissa puettavan teknologian käyttö on ollut yhteydessä muun muassa vähentyneeseen paikallaanoloon terveillä aikuisilla ja lisääntyneeseen kohtuukuormitteiseen tai raskaaseen fyysiseen aktiivisuuteen syöpään sairastuneilla (Stephenson ym. 2017, Maxwell-Smith ym. 2019). Toisaalta puettavan teknologian käytöllä on havaittu olevan kielteisiä vaikutuksia nuorten motivaatioon lisätä fyysistä aktiivisuutta, ja ylipainoisilla tai lihavilla puettavan teknologian käytön ei ole havaittu tuovan lisähyötyä tutkittavien aktiivisuustasoihin. Tutkimustieto puettavan teknologian käytön merkityksestä on rajallista erityisesti elintapasairauksia sairastavien osalta, ja tarvitaankin lisää tutkimuksia, jotka tarkastelevat sekä puettavan teknologian mahdollisia hyötyjä että haittoja (Fawcett ym. 2020, O’keeffe ym. 2020).
Verenkiertoelinsairaudet ja tyypin 2 diabetes ovat Suomessa yleisiä kardiometabolisia elintapasairauksia. Tämän systemoidun kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten puettavan teknologian käyttö interventioissa vaikuttaa verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysisen aktiivisuuden ja fyysiseen inaktiivisuuden määrään verrattuna interventioihin, joissa puettavaa teknologiaa ei käytetty.
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA
2.1 Fyysinen aktiivisuus ja fyysinen inaktiivisuus
Fyysinen aktiivisuus tarkoittaa elimistön energiankulutusta lisäävää tahdonalaista lihastoimintaa. Liikunnalla tarkoitetaan yleensä harrastuksena ja tiettyjen syiden tai vaikutusten takia toteutettua fyysistä aktiivisuutta (Liikunta: Käypä hoito -suositus 2016).
Fyysinen aktiivisuus on positiivisesti yhteydessä monien kroonisten sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, tyypin 2 diabeteksen sekä rinta- ja paksusuolen syövän sairastumisriskiin sekä kroonisista sairauksista kärsivien terveyteen ja elinajanodotteeseen (Lee ym. 2012). Sairauden tiedetään olevan yksi yleisimmistä ihmisten kokemista liikuntaa rajoittavista esteistä, minkä vuoksi kroonisesti sairaiden liikunnan edistäminen on erityisen haastavaa (Vuori 2016a).
Fyysinen inaktiivisuus tarkoittaa vähäistä lihastoimintaa ja energiankulutusta (metabolinen ekvivalentti (MET)-arvo <1,5), mikä liian runsaana määränä aiheuttaa elinjärjestelmien rakenteiden ja toimintojen heikkenemistä. MET-arvo kuvaa fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaa energiankulutusta lepotilaan verrattuna. Istuminen ja muu valveillaolon aikainen paikallaanolo (makuulla olo ja seisominen) on fyysistä inaktiivisuutta. Esimerkiksi istumisen MET-arvo on 1, seisomisen 1,2 ja kevyiden arkiaskareiden, kuten peseytymisen MET-arvo on 2. (Liikunta: Käypä hoito -suositus 2016, Kutinlahti 2018). Runsas paikallaanolo lisää verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisriskiä sekä sairastuneiden kuolleisuutta (Katzmarzyk ym. 2019).
Keskustelua on käyty siitä, missä määrin fyysinen aktiivisuus ja fyysinen inaktiivisuus ovat kroonisten sairauksien itsenäisiä riskitekijöitä. Tutkimusten perusteella liikunta voi lieventää istumisen terveyshaittoja aikuisväestössä. Ekelundin ym. (2016) tutkimuksessa aktiivisimmilla (60–75 min/pv kohtuukuormitteista tai raskasta liikuntaa) liikunnan harrastajilla istumiseen liittyvä kohonnut kuolleisuusriski näytti häviävän kokonaan, vaikka istumista olisi yli 8 tuntia päivässä. Toisaalta henkilöillä, joiden liikuntamäärä oli vähäisempi (25–35 min/pv kohtuukuormitteista tai raskasta liikuntaa), mutta kuitenkin terveysliikuntasuositusten mukainen, todettiin vahva yhteys istumisen ja
kuolleisuusriskin välillä, eli he hyötyivät istumisen vähentämisestä. Kun myöhemmässä tutkimuksessa (Ekelund ym. 2020) aktiivisuutta mitattiin aiemman tutkimuksen subjektiivisen kyselytutkimuksen sijasta objektiivisesti puettavan aktiivisuusmittarin avulla, havaittiin, että jo 30–40 minuuttia kohtuukuormitteista tai raskasta liikuntaa päivässä riitti kumoamaan istumiseen liittyvän kohonneen kuolleisuusriskin. Erot tutkimustuloksissa viittaavat siihen, että subjektiivinen mittausmenetelmä saattaa johtaa fyysisen aktiivisuuden yliarviointiin, ja objektiivisten aktiivisuusmittareiden käyttö interventioissa voi lisätä mittaustarkkuutta ja luotettavuutta.
2.2 Verenkiertoelinsairaudet ja tyypin 2 diabetes
Verenkiertoelinsairaudet tarkoittavat sairauksia, jotka liittyvät sydämen tai verenkierron toiminnan heikkenemiseen tai häiriöihin. Yleisimpiä verenkiertoelinsairauksia ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkiertohäiriöt. Tämän tutkimuksen aineisto koskee verenkiertoelinsairauksista sepelvaltimotautia, aivohalvausta ja alaraajojen perifeeristä valtimotautia, joiden yleisin syy on valtimoita ahtauttavan valtimonkovettumataudin eli ateroskleroosin kehittyminen. Sepelvaltimotauti on suomalaisten yleisin verenkiertoelinsairaus. Vuonna 2018 sepelvaltimotaudin lääkitykseen oli erityiskorvaus 173 000 suomalaisella. Taudin hoidossa liikuntaan perustuvan kuntoutuksen on todettu vähentävän merkitsevästi potilaiden kuolleisuutta ja sairaalahoidon tarvetta (Heran ym. 2011, Mustajoki 2019, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021).
Tyypin 2 diabetes tarkoittaa yleensä aikuisiässä alkavaa aineenvaihduntasairautta, johon liittyy kroonisesti kohonnut veren sokeripitoisuus. Sairauden syynä on insuliinin vaikutuksen heikentyminen eli insuliiniresistenssi tai elimistön insuliininerityksen häiriintyminen tai molemmat edellä mainituista syistä. Suomessa on noin 400 000 tyypin 2 diabeetikkoa ja lisäksi arviolta 50 000–100 000 suomalaista sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. Sairauteen liittyy useiden lisäsairauksien vaara. Esimerkiksi valtimonkovettumatautiin liittyvien sydänveritulpan ja aivoverenkiertohäiriöiden vaara on tyypin 2 diabeetikoilla 2–4-kertainen ja kokonaiskuolleisuus lähes kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Liikunta, arjessa tapahtuva fyysisen aktiivisuuden lisääminen sekä paikallaanolon vähentäminen ovat keskeisiä tekijöitä tyypin 2
diabeetikoiden hoidossa. Säännöllisellä liikunnalla on todettu olevan monia myönteisiä terveysvaikutuksia, kuten veren glukoositasapainon ja painonhallinnan parantuminen sekä insuliiniresistenssin vähentyminen (Tyypin 2 diabetes: Käypä hoito -suositus 2020, Diabetesliitto 2021, Ilanne-Parikka 2021).
2.3 Puettava teknologia
Puettava teknologia tarkoittaa päälle puettavia, lähellä ihoa pidettäviä kevyitä ja huomaamattomia laitteita, jotka mittaavat kehon tuottamien signaalien avulla ihmisen fysiologista tilaa tai käyttäytymistä, kuten sydämen syketaajuutta tai fyysistä aktiivisuutta (Li ym. 2016, Aroganam ym. 2019). Älykellot ja aktiivisuusrannekkeet ovat puettavista laitteista selvästi suosituimpia. Maailmanlaajuisesti jopa 87,5 % kaikista myydyistä puettavista laitteista on ranteessa pidettäviä laitteita (Santos-Gago ym. 2019).
Puettavien laitteiden toiminnan ydin on laitteiden sisältämät anturit. Laitteiden toimintaperiaate voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: 1) käyttäjän päällä oleva puettava laite sisältää yhden tai useamman anturin, joka kerää tietoa käyttäjästä, 2) anturin keräämä tieto välitetään tyypillisesti bluetooth-yhteyden avulla laitteesta palveluun, kuten mobiilisovellukseen, 3) palvelu käsittelee tiedot käyttäjälle ymmärrettävään ja hyödylliseen muotoon (Aroganam ym. 2019).
2.4 Puettavan teknologian hyödyntäminen kroonisesti sairaille suunnatuissa fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja fyysisen inaktiivisuuden vähentämiseen tähtäävissä interventioissa
Terveydenhuollon digitalisoituessa on kroonisesti sairaille suunnatuissa liikuntainterventioissa hyödynnetty viime vuosina lisääntyvästi uusia teknologioita, kuten älypuhelinten mobiilisovelluksiin perustuvaa niin sanottua mobiiliterveyttä (mHealth) sekä puettavaa teknologiaa. Uudet teknologiat voivat mahdollistaa esimerkiksi tutkittavien etäseurannan, ja ne voivat tarjota entistä kustannustehokkaampia menetelmiä interventioiden toteuttamiseen. Phillips työryhmineen (2018) on todennut, että puettavia laitteita markkinoidaan laitteina, jotka auttavat käyttäjää tekemään terveyttä edistäviä
valintoja ja motivoivat lisäämään fyysistä aktiivisuutta, ja jotka tarjoavat lisäksi monia mahdollisuuksia hyödynnettäväksi kroonisten sairauksien tutkimustyössä.
Aiemmissa tutkimuksissa puettavan teknologian käyttö on ollut yhteydessä muun muassa lisääntyneeseen kohtuukuormitteiseen tai raskaaseen fyysiseen aktiivisuuteen ja vähentyneeseen paikallaanoloon terveillä aikuisilla sekä lisääntyneeseen kohtuukuormitteiseen tai raskaaseen fyysiseen aktiivisuuteen ja vähentyneeseen istumiseen rintasyöpään sairastuneilla naisilla (Stephenson ym. 2017, Brickwood ym.
2019, Lynch ym. 2019). Nuorten osalta puettavan teknologian käytöllä on sen sijaan havaittu olevan kielteisiä vaikutuksia motivaatioon lisätä fyysistä aktiivisuutta, ja ylipainoisilla tai lihavilla aikuisilla käyttö ei tuonut lisähyötyä verrokki-interventioihin verrattuna (Fawcett ym. 2020, O’keeffe ym. 2020).
3 TUTKIMUKSEN TAVOITE
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten puettavan teknologian käyttö interventioissa vaikuttaa verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysisen aktiivisuuden ja fyysiseen inaktiivisuuden määrään verrattuna interventioihin, joissa puettavaa teknologiaa ei käytetty.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Lisääkö puettavan teknologian käyttö verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysistä aktiivisuutta?
2. Vähentääkö puettavan teknologian käyttö verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysistä inaktiivisuutta?
4 TUTKIMUSMENETELMÄ
4.1 Systemoitu kirjallisuuskatsaus
Yleisesti ottaen kirjallisuuskatsausten tarkoituksena on muodostaa kriittisellä tavalla arvioimalla kokonaiskuva jostain tietystä kiinnostuksen kohteena olevasta aiheesta.
Kirjallisuuskatsaus on prosessi, jossa tutkimusaiheeseen kohdistuneiden aikaisempien tutkimusten analyysilla ja synteesillä voidaan tunnistaa olemassa olevan kirjallisuuden samankaltaisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Kirjallisuuskatsausten avulla voidaan lisätä ymmärrystä tutkimusaiheesta, ja ne voivat johtaa uusien tutkimuskysymysten kehittämiseen (Coughlan ym. 2013).
Kirjallisuuskatsauksia on olemassa erilaisia, sillä katsauksia tehdään eri tarkoituksiin.
Kirjallisuuskatsaukset voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin, jotka ovat kuvailevat kirjallisuuskatsaukset, systemaattiset kirjallisuuskatsaukset ja meta-analyysit. Tässä tutkimuksessa menetelmänä käytetty systemoitu kirjallisuuskatsaus on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen alatyyppi. Systemoitu kirjallisuuskatsaus eroaa systemaattisesta katsauksesta siten, että sen tekee yleensä yksi tutkija, kun taas systemaattisessa katsauksessa tutkijoita on kaksi tai useampia. Lisäksi systemoidussa katsauksessa tutkimusaineiston arviointi, analyysi ja synteesi eivät ole yhtä järjestelmällisiä ja perusteellisia kuin systemaattisessa katsauksessa (Suhonen ym. 2016).
Systemoidun kirjallisuuskatsauksen laatiminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja tutkimusprosessin kuvausta, sillä tutkimus on voitava toistaa kuvauksen perusteella samanlaisena. Systemoidun kirjallisuuskatsauksen ensimmäisenä tavoitteena on kerätä kattavasti alkuperäistutkimuksia, jotta voidaan minimoida aineiston valikoitumisesta aiheutuva harha. Toisena tavoitteena on katsaukseen valittujen alkuperäistutkimusten laadun arviointi siten, että kukin alkuperäistutkimus saa tutkimuksessa sille kuuluvan painoarvon. Katsauksen kolmantena tavoitteena on tutkimustulosten mahdollisimman tehokas hyödyntäminen analysoimalla ja yhdistämällä tuloksia (Metsämuuronen 2006).
Systemoidun kirjallisuuskatsauksen tekninen toteutus sisältää muiden kirjallisuuskatsaustyyppien tapaan viisi päävaihetta. Katsauksen ensimmäisessä
vaiheessa valitaan ja rajataan tutkimuksen aihe, määritetään tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet sekä laaditaan tutkimuskysymykset. Toisessa vaiheessa määritetään alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit, tehdään hakustrategian mukainen kirjallisuushaku ja valitaan tutkimusaineisto sisäänotto- ja poissulkukriteereiden mukaisesti. Katsauksen kolmannessa vaiheessa suoritetaan tutkimusten laadun arviointi, ja neljännen vaiheen tarkoituksena on aineiston analyysin ja synteesin avulla järjestää tutkimuksen tulokset sekä tehdä yhteenveto tuloksista. Systemoidun kirjallisuuskatsauksen viimeisessä vaiheessa tulokset raportoidaan tutkimuksen tiivistelmän, pohdinnan ja johtopäätösten muodossa (Niela-Vilén ja Hamari 2016).
4.2 Alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit
Alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteereillä määritetään, millaiset alkuperäistutkimukset halutaan hyväksyä mukaan tutkimukseen. Kriteereiden tavoitteena on valikoida tutkimukseen mahdollisimman kattava joukko luotettavia alkuperäistutkimuksia (Metsämuuronen 2006). Sisäänotto- ja poissulkukriteerit voidaan määrittää tarkastelemalla tutkittavan aiheen kohderyhmää, tutkittavaa interventiota, verrokki-interventiota, sekä tutkimustuloksia ja tutkimusasetelmaa (Valkeapää 2016).
Lisäksi sisäänotto- ja poissulkukriteerit voivat kohdistua esimerkiksi tutkimusten julkaisukieleen ja julkaisuvuoteen (Coughlan ym. 2013). Tässä työssä hyödynnettyjen alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit on kuvattu taulukossa 1.
TAULUKKO 1. Alkuperäistutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit.
Tarkastelun kohde Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit
Kohderyhmä Verenkiertoelinsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneet.
Kaikki muut sairaudet ja terveysongelmat.
Interventio Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen inaktiivisuuden interventiot, joissa on hyödynnetty puettavaa
teknologiaa.
Interventiot, joissa ei ole
hyödynnetty puettavaa teknologiaa.
Vertailumenetelmä Tutkimuksessa on fyysisen aktiivisuuden tai fyysisen inaktiivisuuden verrokki- interventio, jossa ei ole hyödynnetty puettavaa teknologiaa.
Tutkimuksessa ei ole fyysisen aktiivisuuden tai fyysisen inaktiivisuuden verrokki- interventiota.
Tulokset Tutkimuksen tulokset osoittavat
puettavan teknologian käytön vaikutuksen tutkittavien fyysisen aktiivisuuden määrään (esim.
aktiivisuuteen käytetty aika, askelten lukumäärä) tai fyysisen inaktiivisuuden määrään (esim.
paikallaanoloaika).
Tutkimuksen tulokset eivät osoita puettavan teknologian käytön vaikutusta tutkittavien fyysisen aktiivisuuden määrään tai fyysisen inaktiivisuuden määrään.
Tutkimusasetelma Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset.
Kaikki muut tutkimusasetelmat.
Julkaisuvuosi Tutkimus on julkaistu korkeintaan viisi vuotta sitten.
Kaikki yli viisi vuotta sitten julkaistut tutkimukset. Lisäksi kaikki keskeneräiset tutkimukset.
Kieli Tutkimus on julkaistu englannin kielellä.
Kaikki muilla kuin englannin kielellä julkaistut tutkimukset.
4.3 Hakustrategia ja hakutulos
Systemoidun kirjallisuuskatsauksen kirjallisuushaun tavoitteena on löytää tutkimuskysymyksiin vastaavat alkuperäistutkimukset. Kirjallisuushaku on tutkimuksen luotettavuuden kannalta katsauksen keskeisin vaihe. Kirjallisuushaulle on määritettävä hakustrategia, jonka avulla voidaan ehkäistä hakuvirheet ja niiden aiheuttamat vääristymät katsauksen tuloksissa. Hakustrategiassa on tärkeä päättää käytettävissä olevien resurssien mukaisesti mistä, millä tavoin, kuinka pitkältä ajalta ja kuinka kauan
tietoa haetaan, jotta aineiston kokoa voidaan hallita. Hakustrategiassa määritetään tutkimusaiheen kannalta keskeisten käsitteiden mukaiset hakusanat ja niistä johdetut hakulausekkeet sekä haussa käytettävät tietokannat (Metsämuuronen 2006, Niela-Vilén ja Hamari 2016).
Tämän tutkimuksen hakustrategia määritettiin tarkastelemalla strategiaa suhteessa tutkimusaiheeseen ja tutkimuskysymyksiin. Lopullinen hakustrategia päätettiin eri tietokantoihin tehtyjen koehakujen perusteella. Lisäksi tietokantojen valinnassa sekä tietokantahakujen tulosten rajauksissa saatiin apua yliopiston kirjaston asiantuntijalta.
Kaikki eri tietokannoista tehdyt haut kirjattiin ylös järjestelmällisesti. Kirjallisuushaku suoritettiin maalis-huhtikuussa 2021. Hakustrategia on kuvattu taulukossa 2.
TAULUKKO 2. Hakustrategia.
Tietokanta Hakulauseke Haussa käytetyt rajaukset
MEDLINE (PubMed) (wearable* OR activity tracker*
OR fitness tracker*) AND (“physical activity” OR exercise OR “physical inactivity” OR sedentary*)
▪ Tutkimus julkaistu korkeintaan viisi vuotta sitten
▪ Tutkimus julkaistu englannin kielellä
▪ Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (rajaus tietokannassa) SPORTDiscus (wearable* OR activity tracker*
OR fitness tracker*) AND (“physical activity” OR exercise OR “physical inactivity” OR sedentary*) AND (“randomized controlled trial” OR “randomised controlled trial” OR rct)
▪ Tutkimus julkaistu korkeintaan viisi vuotta sitten
▪ Tutkimus julkaistu englannin kielellä
▪ Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (rajaus
hakulausekkeessa)
Scopus (wearable* OR {activity
tracker*} OR {fitness tracker*}) AND ({physical activity} OR exercise OR {physical
inactivity} OR sedentary*) AND ({randomized controlled trial}
OR {randomised controlled trial} OR rct)
▪ Tutkimus julkaistu korkeintaan viisi vuotta sitten
▪ Tutkimus julkaistu englannin kielellä
▪ Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (rajaus
hakulausekkeessa)
Hakustrategian mukainen tiedonhaku tuotti yhteensä 469 tulosta. Hakutulokset on kuvattu taulukossa 3.
TAULUKKO 3. Hakutulokset.
4.4 Alkuperäistutkimusten valinta
Sisäänotto- ja poissulkukriteereiden mukainen alkuperäistutkimusten valintaprosessi on kuvattu kuviossa 1. Ensimmäisessä valintavaiheessa hakutuloksesta (N=469) poistettiin päällekkäiset tulokset, ja valittiin abstraktien perusteella tarkempaan tarkasteluun yhteensä 14 tutkimusta. Toisessa valintavaiheessa valittiin koko tekstin perusteella lopulliseen tutkimusaineistoon yhteensä 11 tutkimusta, joista kahdeksan tutkimusta käsitteli verenkiertoelinsairauksia ja kolme tutkimusta käsitteli tyypin 2 diabetesta.
Tietokanta Hakutulos
MEDLINE (PubMed) 210
SPORTDiscus 16
Scopus 243
Hakutulokset yhteensä 469
SPORTDiscus
Kuvio 1. Alkuperäistutkimusten valinta.
MEDLINE Scopus
Hakutulos:
469 tutkimusta
Valittu abstraktin perusteella:
14 tutkimusta
Poistettu päällekkäiset tulokset
ja rajattu abstraktin perusteella pois:
455 tutkimusta
Valittu koko tekstin perusteella:
11 tutkimusta
Rajattu koko tekstin perusteella pois:
3 tutkimusta
8 tutkimusta koski verenkiertoelinsai-
rauksia
3 tutkimusta koski tyypin 2 diabetesta
4.5 Alkuperäistutkimusten laadun arviointi
Alkuperäistutkimusten laadun arviointi kuvaa tutkimustulosten luotettavuutta. Laadun arvioinnin avulla arvioidaan tutkimuksen tuloksiin vaikuttavia harhoja tutkimusasetelmassa sekä tutkimuksen toteutuksessa ja tulosten analysoinnissa. Laadun arvioinnin suorittamiseksi on olemassa erilaisia arviointityökaluja, joiden sisältämät arviointikriteerit on laadittu tutkimustyyppien mukaan. Kirjallisuuskatsauksen laadun arvioinnissa käytettävä työkalu tulee valita kirjallisuuskatsauksen tyypin sekä katsaukseen valittujen alkuperäistutkimusten tutkimustyypin mukaan (Coughlan ym.
2013, Lemetti ja Ylönen 2016).
Tässä tutkimuksessa alkuperäistutkimusten laadulle määritettiin tutkimusasetelmaa koskevat laatukriteerit sisäänotto- ja poissulkukriteereissä. Tutkimukseen otettiin sisään ainoastaan satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joilla on systemoiduissa kirjallisuuskatsauksissa suurin painoarvo (Metsämuuronen 2006). Alkuperäistutkimusten laadun arviointi suoritettiin hyödyntämällä Cochranen satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten laadun arviointiin laadittua RoB 2 (risk-of-bias tool) -työkalua (Sterne ym.
2019) (LIITE 1). Alkuperäistutkimusten laadun arvioinnin tulos on esitetty kappaleessa 5.3.
5 TUTKIMUSAINEISTO
5.1 Alkuperäistutkimusten kuvaus
Tutkimusaineistosta (N=11) kahdeksan tutkimusta käsitteli verenkiertoelinsairauksia, joista neljä tutkimusta käsitteli perifeeristä (alaraajojen) valtimotautia, kaksi tutkimusta sepelvaltimotautia ja kaksi tutkimusta aivohalvausta. Aineistosta kolme tutkimusta käsitteli tyypin 2 diabetesta.
Maantieteellisesti tutkimukset sijoittuivat Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan ja Eurooppaan.
Eniten tutkimuksia (N=5) oli Yhdysvalloista. Yksittäisiä tutkimuksia oli Kanadasta, Kiinasta, Japanista, Englannista, Hollannista ja Belgiasta. Tutkimusten julkaisuvuodet jakautuivat tämän tutkimuksen aikarajauksen mukaisesti vuosille 2016–2021. Suurin osa (N=7) tutkimuksista oli julkaistu vuonna 2018.
Tutkimusten otoskoot olivat varsin pieniä. Otoskoot vaihtelivat 19–347 tutkittavan välillä. Yhteensä tutkimuksiin osallistui 1021 tutkittavaa, joista 501 osallistui verenkiertoelinsairauksia käsitteleviin tutkimuksiin ja 520 tyypin 2 diabetesta käsitteleviin tutkimuksiin. Kaikki tutkittavat olivat aikuisia ja tutkittavien keski-ikä vaihteli 48–70 vuoden välillä. Tyypin 2 diabetesta käsittelevissä tutkimuksissa tutkittavien keski-ikä vaihteli 48–60 vuoden välillä, ja verenkiertoelinsairauksia käsittelevissä tutkimuksissa tutkittavien keski-ikä vaihteli 59–70 vuoden välillä.
Suurimmassa osassa (N=8) tutkimuksista miehet olivat enemmistönä. Kaikkiaan 1021 tutkittavasta 57 % oli miehiä ja 43 % naisia. Verenkiertoelinsairauksia käsittelevissä tutkimuksissa miesten osuus oli 62 % ja tyypin 2 diabetesta käsittelevissä tutkimuksissa 52 %. Alkuperäistutkimusten perustiedot on esitetty taulukossa 4.
5.2 Tutkimusinterventioiden kuvaus
Kun tutkimusinterventioiden tavoitteita tarkasteltiin tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksiin nähden, oli interventioiden tavoitteena useimmiten fyysisen aktiivisuuden lisääminen. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen oli tavoitteena lähes kaikissa (N=10) tutkimuksissa, ja näistä kahdessa tutkimuksessa mainittiin tavoitteena
lisäksi fyysisen inaktiivisuuden vähentäminen. Yhdessä tutkimuksessa intervention tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden ylläpito sepelvaltimotautiin liittyvän sydäntapahtuman tai -leikkauksen kuntoutusohjelman jälkeen.
Puettavien laitteiden ja niihin liitettyjen mobiilisovellusten ja nettipalveluiden hyödyntäminen interventioissa keskittyi tutkittavan fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen inaktiivisuuden sekä asetettujen aktiivisuustavoitteiden seurantaan. Aktiivisuuden seuranta tapahtui tutkittavan omaseurantana sekä etäseurantana tutkimushenkilökunnan toimesta. Puettavaa teknologiaa hyödynnettiin käyttäytymisen muutoksen tukena, yksilön terveyttä edistävien valintojen edistämisessä sekä mahdollistamaan palautteen annon tutkittavan päivittäisestä aktiivisuudesta. Interventioissa hyödynnettiin puettavana teknologiana useimmin johonkin kehon osaan kiinnitettävää aktiivisuusmittaria (N=5) ja aktiivisuusranneketta (N=3). Kahdessa tutkimuksessa hyödynnettiin rinnan ympärille kiinnitettävää sykevyötä ja yhdessä tutkimuksessa älykelloa. Lukuun ottamatta yhtä tutkimusta, jossa hyödynnettiin askelmittaria, oli puettava laite liitetty kaikissa tutkimuksissa mobiilisovellukseen tai internet-alustalla toimivaan palveluun.
Suurimmassa osassa tutkimuksia intervention kesto oli varsin lyhyt. Kuudessa tutkimuksessa intervention kesto oli kolme kuukautta ja yhdessä tutkimuksessa kolme kuukautta ja yhden viikon. Yhdessä tutkimuksessa intervention kesto oli yhdeksän kuukautta ja kahdessa tutkimuksessa kesto oli 12 kuukautta. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa intervention kesto oli noin 2 viikkoa. Viimeksi mainitussa tutkimuksessa interventio toteutettiin aivohalvauksen jälkeisen sairaalassa vietetyn hoitojakson aikana, mikä selitti intervention lyhyttä kestoa. Tutkimusinterventiot on kuvattu taulukossa 4.
TAULUKKO 4. Alkuperäistutkimusten kuvaus.
Tekijä, julkaisuvuosi, maa
Otoskoko (n)
Kohderyhmä (sairaus)
Keski-ikä (vuotta)
Sukupuoli (%-osuus:
naiset/mie- het)
Interventio Verrokki-interventio Intervention
kesto
1. Li ym.
2021, Kiina
101 Tyypin 2 diabetes 48 24/76 Tavoitteena oli vähintään 150 min
kohtuukuormitteista tai raskasta liikuntaa viikossa.
Jokaiselle osallistujalle määrättiin yksilöllisiä harjoituksia, ja osallistujat seurasivat valmiita harjoitusvideoita mobiilisovelluksesta. Osallistujat seurasivat harjoittelua rinnan ympärille kiinnitettävän sykevyön ja siihen liitetyn mobiilisovelluksen avulla.
Sovellukseen tallentuivat harjoitusten aikaiset tiedot syketaajuudesta sekä harjoitusten intensiteetistä ja kestosta.
Tavoitteena oli vähintään 150 min
kohtuukuormitteista tai raskasta liikuntaa viikossa. Jokaiselle osallistujalle määrättiin yksilöllisiä harjoituksia.
Osallistujat seurasivat harjoittelua raportoimalla harjoituspäiväkirjaan harjoitusten keston ja intensiteetin.
3 kk
2. Laslovich ym. 2020, USA
38 Perifeerinen valtimotauti (oireeton)
68 55/45 Tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja paikallaanolon vähentäminen. Osallistujat seurasivat aktiivisuutta aktiivisuusmittarin ja siihen liitetyn nettipalvelun avulla. Palveluun liitetty
aktiivisuusmittari tuotti jokaiselta käyttötunnilta värikoodein visuaalista palautetta käyttäjän päivittäisestä aktiivisuuden tasosta suhteessa
aktiivisuustavoitteeseen. Aktiivisuusmittari muistutti värinällä, mikäli käyttäjä oli ollut yhtäjaksoisesti 50 min paikallaan. Lisäksi osallistujille jaettiin 2 krt/kk videoita, jotka sisälsivät perifeeriseen valtimotautiin liittyvää terveystietoa ja -suosituksia.
Osallistujille jaettiin 2 krt/kk videoita, jotka sisälsivät perifeeriseen valtimotautiin liittyvää terveystietoa ja -
suosituksia. Osallistujia pyydettiin jatkamaan normaalia päivittäistä toimintaa tutkimusjakson ajan.
3 kk
3. Normahani ym. 2018, Englanti
37 Perifeerinen valtimotauti (katkokävelyoire)
69 19/81 Tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja kävelykyvyn kehittäminen. Osallistujille asetettiin yksilöllinen päivittäinen aktiivisuustavoite, ja osallistujat seurasivat tavoitteen toteutumista aktiivisuusrannekkeen ja siihen liitetyn
mobiilisovelluksen tai nettipalvelun avulla. Ranneke tuotti käyttäjälle palautetta fyysisestä aktiivisuudesta ja muistutti pysymään aktiivisena. Lisäksi osallistujia neuvottiin osallistumaan kolmen kuukauden ajan yhden kerran viikossa 1 h valvottuun
liikuntaharjoitteluun.
Tavanomainen ohjeistus fyysisen aktiivisuuden ylläpidosta. Lisäksi osallistujia neuvottiin osallistumaan kolmen kuukauden ajan yhden kerran viikossa 1 h valvottuun
liikuntaharjoitteluun.
12 kk
4. McDermott ym. 2018, USA
200 Perifeerinen valtimotauti (oireeton, katkokävelyoire tai muu jalkaoire)
70 52.5/47.5 Tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden lisääminen.
Harjoitusohjelmassa oli ensin neljä viikoittaista ohjattua kävelyharjoituskertaa, jonka jälkeen 8 kk itsenäistä harjoittelua yksilöllisillä ohjeilla.
Oirerajoitteista ja nousujohteista kävelyharjoittelua neuvottiin harjoittamaan keskimäärin 5 krt/vk.
Osallistujat seurasivat harjoittelua aktiivisuusmittarin ja siihen liitetyn nettipalvelun avulla. Lisäksi
valmentajat antoivat ohjausta puhelimitse.
Tavanomainen hoito- ohjelma. Joka kuukausi tutkimushenkilökunta keräsi puhelimitse tietoa mahdollisista
haittatapahtumista ja joka kolmas kuukausi kerättiin tietoa fyysisestä
aktiivisuudesta ja kävelyharjoittelun määrästä.
9 kk
5. Duscha ym.
2018a, USA
32 Sepelvaltimotauti 63 24/76 Tavoitteena oli kardiorespiratorisen kunnon ja fyysisen aktiivisuuden ylläpito kuntoutusohjelman jälkeen. Osallistujille määrättiin yksilöllinen liikuntaresepti, joka perustui päivittäiseen askelmäärätavoitteeseen. Osallistujat seurasivat aktiivisuutta aktiivisuusrannekkeen ja siihen liitetyn mobiilisovelluksen avulla. Lisäksi osallistujille annettiin viikoittain ohjausta terveellisiin
elämäntapoihin mobiilisovelluksen, sähköpostin ja puhelimen välityksellä.
Tavanomainen hoito- ohjelma. Kannustettiin noudattamaan hoitavan lääkärin antamaa ohjeistusta.
3 kk
6. Duscha ym.
2018b, USA
19 Perifeerinen valtimotauti (katkokävelyoire)
69 16/84 Tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden lisääminen.
Osallistujille asetettiin yksilöllinen päivittäinen aktiivisuustavoite askelmäärään perustuen.
Osallistujat seurasivat aktiivisuutta aktiivisuusrannekkeen ja siihen liitetyn mobiilisovelluksen avulla. Lisäksi annettiin säännöllistä palautetta ja motivointia tutkimushenkilökunnan toimesta.
Tavanomainen hoito- ohjelma. Kannustettiin noudattamaan hoitavan lääkärin antamaa ohjeistusta.
3 kk
7. Kooiman ym. 2018, Hollanti
72 Tyypin 2 diabetes 56 47/53 Tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden lisääminen vähintään tasolle 7500 askelta/pv tai 150 min kohtuukuormitteista tai raskasta liikuntaa viikossa.
Tavanomaisen hoito-ohjelman lisäksi osallistujat seurasivat aktiivisuutta aktiivisuusmittarin ja siihen liitetyn, terveellisiin elämäntapoihin kannustavan ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ohjaavan nettipalvelun avulla.
Tavanomainen hoito- ohjelma.
Vastaanottokäynnit joka kolmas kuukausi, joissa annettiin ohjausta terveellisiin elintapoihin.
3 kk 1 vk
8. Kanai ym.
2018, Japani
48 Aivohalvaus 65 42/58 Tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden lisääminen.
Osallistujat seurasivat aktiivisuutta
aktiivisuusmittarin ja siihen liitetyn nettipalvelun avulla. Interventio perustui aktiivisuusmittarin tuottaman tiedon mahdollistamaan palautteeseen ja fysioterapeutin antamaan ohjaukseen.
Tavanomainen hoito- ohjelma.
Aktiivisuusmittaria käytettiin tallentamaan askelmäärä, mutta mittarin tuottamaa tietoa ei hyödynnetty hoidossa.
noin 2 vk
9. Avila ym.
2018, Belgia
90 Sepelvaltimotauti 61 11/89 Tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja paikallaanolon vähentäminen sekä
kardiorespiratorisen kunnon kehittäminen.
Osallistujat seurasivat aktiivisuutta älykellolla ja siihen liitetyllä mobiilisovelluksella. Osallistujille määrättiin yksilöllinen liikuntaresepti, jota
toteutettiin kotiympäristössä. Suositus oli vähintään 150 min/vk kohtuukuormitteista liikuntaa, mieluiten 6-7 päivänä viikossa. Osallistujille annettiin
viikkopalaute tutkimushenkilökunnan toimesta.
Verrokkiryhmä 1: Ohjattu harjoittelu 3 krt/vk poliklinikalla fysioterapeutin valvonnassa, yhteensä noin 150 min/vk kohtuukuormitteista liikuntaa. Verrokkiryhmä 2: Tavanomainen hoito- ohjelma. Osallistujia neuvottiin pysymään fyysisesti aktiivisena.
3 kk
10. Dasgupta ym. 2017, Kanada
347 Tyypin 2 diabetes 60 55/45 Tavoitteena oli fyysisen aktiivisuuden lisääminen.
Osallistujat seurasivat aktiivisuutta askelmittarilla.
Osallistujille määrättiin asteittaiseen askelten lisäämiseen perustuva yksilöllinen liikuntaresepti, jonka tavoitteena oli kasvattaa päivittäistä
askelmäärää 3000 askeleella vuoden aikana. Resepti päivitettiin lääkärin tapaamisissa, yhteensä 3-4 kertaa intervention aikana.
Tavanomainen hoito- ohjelma. Osallistujia ohjeistettiin 30-60 min päivittäiseen fyysiseen aktiivisuuteen.
12 kk
11. Danks ym.
2016, USA
37 Aivohalvaus 59 44/56 Tavoitteena oli kävelyaktiivisuuden ja -kestävyyden lisääminen. Osallistujat seurasivat harjoittelua rinnan ympärille kiinnitettävän sykevyön sekä siihen liitetyn askelaktiivisuuden seurantaohjelman avulla, johon kuului aktiivisuusmittari sekä päivittäinen fyysisen aktiivisuuden seuranta, tavoitteiden asettaminen, aktiivisuuden esteiden tunnistaminen ja esteiden voittaminen. Valvottuna harjoitteluna määrättiin 3 krt/vk kävelyä juoksumatolla, 30 min suurimmalla mahdollisella nopeudella (harjoittelun aikainen syketaajuuden seuranta).
Valvottuna harjoitteluna määrättiin 3 krt/vk
kävelyä juoksumatolla, 30 min suurimmalla
mahdollisella nopeudella (harjoittelun aikainen syketaajuuden seuranta).
3 kk
Yht. n=1021
5.3 Tutkimustulosten harhariski
Cochranen työkalun avulla arvioitiin tutkimuskysymyksiin vastaavien tutkimustulosten harhariskiä viidellä osa-alueella, jotka liittyivät kunkin tutkimuksen satunnaistamisprosessiin, tutkimusintervention toteuttamiseen, puuttuneisiin tuloksiin, tulosten mittaamistapaan sekä julkaistujen tutkimustulosten valikointiin. Tutkimusten laadun arviointi perustui arviointikysymyksiin, joihin vastaamalla harhariskiä arvioitiin ensin erikseen jokaisella osa-alueella, ja lopuksi eri osa-alueiden vastausten perusteella saatiin algoritmeihin perustuva kokonaisarvio tutkimuksen harhariskistä. Harhariski määritettiin asteikolla matala riski (“low risk”), kohtalainen riski (“some concerns”) tai korkea riski (“high risk”) (Higgins ym. 2021).
Kuviossa 2 on kuvattu tutkimustulosten harhariskiä värikoodien avulla. Kuviossa vihreä väri kuvastaa matalaa riskiä, keltainen väri kohtalaista riskiä ja punainen väri korkeaa riskiä. Tutkimusaineistosta kolmella tutkimuksella arvioitiin olevan matala riski jokaisella osa-alueella, minkä johdosta kokonaisarvio näiden tutkimusten harhariskistä oli matala. Viidellä tutkimuksella arvioitiin olevan kohtalainen riski yhdellä tai kahdella eri osa-alueella, minkä johdosta näiden tutkimusten harhariski oli kohtalainen. Yhdellä tutkimuksella arvioitiin olevan korkea riski yhdellä osa-alueella, yhdellä tutkimuksella arvioitiin olevan korkea riski yhdellä osa-alueella sekä kohtalainen riski yhdellä osa- alueella, ja yhdellä tutkimuksella arvioitiin olevan korkea riski yhdellä osa-alueella sekä kohtalainen riski kahdella osa-alueella, minkä johdosta näiden kolmen edellä mainitun tutkimuksen harhariski oli korkea.
Yleisimmin tutkimusten kohtalainen harhariski koski satunnaistamisprosessia. Viidessä tutkimuksessa satunnaistamisprosessiin arvioitiin liittyvän harhariski, mikäli tutkimusartikkelissa ei kerrottu, miten osallistujien satunnaistaminen oli toteutettu, mikäli tutkimuksesta ei käynyt ilmi, oliko osallistujien satunnaistamisprosessi piilotettu osallistujilta, tai mikäli interventioryhmän ja verrokkiryhmän osallistujien lähtötilanteen yksilöllisissä ominaisuuksissa, kuten iässä tai terveydentilassa, todettiin olevan siinä määrin epätasapainoa, että epätasapainon arvioitiin voivan vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin (Danks ym. 2016, Avila ym. 2018, Duscha ym. 2018a, Duscha ym. 2018b, Li ym. 2021).
Kolmessa tutkimuksessa arvioitiin olevan kohtalainen harhariski, joka koski intervention toteuttamista. Näistä kahdessa tutkimuksessa harhariski liittyi intervention sokkouttamisen puuttumiseen sekä osallistujien että tutkimushenkilökunnan osalta (Avila ym. 2018, Laslovich ym. 2020). Yhdessä tutkimuksessa sokkouttaminen puuttui tutkittavien ja harjoitusohjelman ohjaajien osalta, mutta sokkouttaminen oli toteutettu tulosten mittaajien osalta (Danks ym. 2016). Sokkouttamisen puuttumisen arvioitiin voivan vaikuttaa tutkittavien ja tutkimushenkilökunnan ennakkoasenteisiin, ja aiheuttavan siten harhariskin tutkimuksen lopputuloksiin.
Yhdessä tutkimuksessa kohtalainen harhariski koski puuttuvia tuloksia. Kyseisen tutkimuksen tuloksista puuttui merkittävä määrä tietoja yhden tulosmuuttujan osalta, minkä arvioitiin voivan vaikuttaa tutkimustuloksiin (McDermott ym. 2018). Lisäksi yhdessä tutkimuksessa arvioitiin olevan tulosten mittaamistapaa koskeva kohtalainen harhariski, joka liittyi tulosten mittaajien sokkouttamisen puuttumiseen (Laslovich ym.
2020).
Kahdessa korkean harhariskin omaavassa tutkimuksessa liittyi korkea riski tulosten mittaamistapaan. Toisessa tutkimuksessa interventioryhmän ja verrokkiryhmän mittaamistavat poikkesivat toisistaan siten, että interventioryhmän fyysinen aktiivisuus mitattiin objektiivisesti ja verrokkiryhmän fyysinen aktiivisuus subjektiivisesti (Li ym.
2021). Toisessa korkean riskin tutkimuksessa interventioryhmän ja verrokkiryhmän fyysisen aktiivisuuden subjektiiviset mittaamistavat vastasivat toisiaan, mutta askelmäärä mitattiin objektiivisesti ainoastaan interventioryhmään kuuluvilta tutkittavilta (Kooiman ym. 2018). Lisäksi yhdessä tutkimuksessa arvioitiin olevan korkea harhariski liittyen julkaistujen tulosten valikointiin, sillä tutkimustulosten kannalta oleellista interventioryhmän vähentynyttä fyysistä aktiivisuutta ei ollut analysoitu lainkaan (Avila ym. 2018).
Kuvio 2. Tutkimustulosten harhariski.
Tekijät Alue 1 Alue 2 Alue 3 Alue 4 Alue 5 Kokonaisriski
1. Li ym. 2021 Matala riski
2. Laslovich ym. 2020 Kohtalainen riski
3. Normahani ym. 2018 Korkea riski
4. McDermott ym. 2018
5. Duscha ym. 2018b Alue 1 Satunnaistamisprosessi
6. Duscha ym. 2018a Alue 2 Intervention toteuttaminen
7. Kooiman ym. 2018 Alue 3 Poispudonneet tulokset
8. Kanai ym. 2018 Alue 4 Tulosten mittaamistapa
9. Avila ym. 2018 Alue 5 Julkaistujen tulosten valikointi
10. Dasgupta ym. 2017 11. Danks ym. 2016
! + + +
!
! + +
! +
! +
! + + + + + +
! +
+ + + +
! + + + + + +
!
-
! + + + + - + + + +
+ + + + + + +
+ +
-
! +
!
!
!
-
+
!
+
!
-
+
- -
+
6 TUTKIMUSTULOKSET
6.1 Puettavan teknologian käytön merkitys verenkiertoelinsairauksiin sairastuneiden fyysiselle aktiivisuudelle ja fyysiselle inaktiivisuudelle
Tarkemmat tutkimustulokset on esitetty taulukossa 6. Oireetonta perifeeristä valtimotautia sairastavien (n=38) fyysinen aktiivisuus lisääntyi ja fyysisen inaktiivisuus vähentyi interventioryhmässä merkitsevästi, kun kolmen kuukauden mittaisessa interventiossa hyödynnettiin aktiivisuusmittaria ja siihen liitettyä nettipalvelua.
Verrokkiryhmään verrattuna interventioryhmän päivittäinen valveillaoloajan aikainen paikallaanolo vähentyi merkitsevästi, päivittäiset seisomaan nousut istuma-asennosta lisääntyivät merkitsevästi ja päivittäinen askelmäärä lisääntyi merkitsevästi seuranta- aikana (Laslovich ym. 2020).
Katkokävelyoireista perifeeristä valtimotautia sairastavien (n=37) maksimaalinen kävelymatka ja kivuton kävelymatka parantuivat interventioryhmässä merkitsevästi, kun vuoden kestäneessä interventiossa hyödynnettiin aktiivisuusranneketta ja siihen liitettyä mobiilisovellusta tai nettipalvelua. Interventioryhmän maksimaalinen kävelymatka ja kivuton kävelymatka parantuivat merkitsevästi verrokkiryhmän tuloksia enemmän (Normahani ym. 2018). Aktiivisuusranneketta ja siihen liitettyä mobiilisovellusta hyödyntäneessä, kolme kuukautta kestäneessä interventiossa katkokävelyoireista perifeeristä valtimotautia sairastaneiden (n=19) päivittäinen askelmäärä ja kohtuukuormitteinen tai raskas fyysinen aktiivisuus lisääntyivät interventioryhmässä, mutta eivät merkitsevästi. Interventioryhmän askelmäärä ja kohtuukuormitteinen tai raskas fyysinen aktiivisuus lisääntyivät verrattuna verrokkiryhmään seuranta-aikana, mutta ryhmien väliset erot eivät olleet merkitseviä (Duscha ym. 2018b).
McDermott ym. (2018) tutki intervention vaikutusta oireetonta tai katkokävely- tai muuta jalkaoireista perifeeristä valtimotautia sairastavien (n=200) fyysiseen aktiivisuuteen tutkimuksessa, jonka yhdeksän kuukauden mittaisessa interventiossa hyödynnettiin aktiivisuusmittaria ja siihen liitettyä nettipalvelua. Tutkimustuloksissa interventioryhmän ja verrokkiryhmän objektiivisesti mitatussa askelmäärässä ei havaittu merkitsevää eroa ryhmien välillä, eikä kummankaan ryhmän fyysisen aktiivisuuden määrä muuttunut
merkitsevästi tutkimusjakson aikana. Myöskään kuuden minuutin kävelytestin tuloksissa ei havaittu merkitsevää eroa ryhmien välillä, eikä kummankaan ryhmän kävelytestin tulos muuttunut merkitsevästi tutkimusjakson aikana.
Amerikkalaistutkimuksessa kolmen kuukauden mittaisessa interventiossa hyödynnettiin aktiivisuusranneketta ja siihen liitettyä mobiilisovellusta, sekä annettiin terveellisiin elintapoihin liittyvää ohjausta. Sepelvaltimotautia sairastavien (n=32) päivittäinen askelmäärä ja kohtuukuormitteinen tai raskas fyysinen aktiivisuus lisääntyivät interventioryhmässä, mutta eivät merkitsevästi. Interventioryhmän askelmäärä lisääntyi verrattuna verrokkiryhmään, mutta ryhmien välinen ero ei ollut merkitsevä. Sen sijaan interventioryhmän kohtuukuormitteinen tai raskas fyysinen aktiivisuus lisääntyi merkitsevästi verrokkiryhmää enemmän seuranta-aikana (Duscha ym. 2018a).
Belgialaistutkimuksessa älykellon ja siihen liitetyn mobiilisovelluksen hyödyntämisellä ei havaittu olevan myönteistä vaikutusta sepelvaltimotautia sairastavien (n=90) fyysisen aktiivisuuden tai paikallaanolon määrään kolme kuukautta kestäneessä interventiossa.
Verrokkiryhmä 1:n paikallaanoloaika lisääntyi merkitsevästi, interventioryhmän ja verrokkiryhmä 2:n paikallaanoloajoissa ei havaittu merkitsevää muutosta.
Interventioryhmän päivittäinen askelmäärä vähentyi ryhmistä eniten, mutta ei merkitsevästi. Kaikista tutkittavista yhteensä 97 % saavutti suosituksen vähintään 150 min kohtuukuormitteista tai rasittavaa liikuntaa viikossa (Avila ym. 2018).
Aivohalvauspotilailla kahden viikon mittaisen sairaalassa vietetyn hoitojakson aikana toteutetussa interventiossa hyödynnettiin aktiivisuusmittaria ja siihen liitettyä nettipalvelua. Potilaiden (n=48) fyysinen aktiivisuus lisääntyi interventioryhmässä lähtötasolta merkitsevästi, ja interventioryhmän askelmäärä oli loppumittauksissa merkitsevästi verrokkiryhmää suurempi (Kanai ym. 2018). Toisessa aivohalvauspotilaita (n=37) käsitelleessä tutkimuksessa interventioryhmän osallistujat seurasivat kolmen kuukauden ajan harjoitteluaan rinnan ympärille kiinnitetyn sykevyön ja siihen liitetyn askelaktiivisuuden seurantaohjelman avulla. Seurantaohjelmaan kuului puettava aktiivisuusmittari. Interventioryhmän päivittäinen askelmäärä ja kävelyyn käytetty kokonaisaika lisääntyivät merkitsevästi. Tutkimustuloksissa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä. Tuloksissa kuitenkin havaittiin, että kun tarkasteluun otettiin mukaan
vain ne tutkittavat, joiden päivittäisen askelmäärän lähtötaso oli oman ryhmän keskiarvon alapuolella, lisääntyi interventioryhmän askelmäärä merkitsevästi verrokkiryhmään nähden (Danks ym. 2016).
6.2 Puettavan teknologian käytön merkitys tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden fyysiselle aktiivisuudelle ja fyysiselle inaktiivisuudelle
Tarkemmat tutkimustulokset on esitetty taulukossa 6. Tyypin 2 diabeetikkoja (n=101) tutkineessa kiinalaistutkimuksessa interventioryhmän osallistujat seurasivat kolmen kuukauden ajan harjoitteluaan rinnan ympärille kiinnitetyn sykevyön ja siihen liitetyn mobiilisovelluksen avulla. Interventioryhmän objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus oli vähäisempää kuin verrokkiryhmän subjektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, ja interventioryhmästä pienempi osa saavutti tavoitteen 150 min kohtalaista tai rasittavaa fyysistä aktiivisuutta viikossa. Interventioryhmällä mitattiin kuitenkin kolmen minuutin askeltestillä merkitsevästi parantunut kardiorespiratorinen kestävyys sekä merkitsevästi laskenut kehon rasvaprosentti verrokkiryhmään verrattuna (Li ym. 2021).
Kooiman ym. (2018) tutki kolmen kuukauden ja yhden viikon mittaisen intervention vaikutusta tyypin 2 diabeetikkojen (n=72) fyysiseen aktiivisuuteen tutkimuksessa, jonka interventioryhmän osallistujat seurasivat fyysistä aktiivisuuttaan aktiivisuusmittarin ja siihen liitetyn, terveellisiin elintapoihin kannustavan ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ohjaavan nettipalvelun avulla. Seuranta-aikana interventioryhmän kohtuukuormitteinen tai raskas fyysinen aktiivisuus lisääntyi merkitsevästi verrattuna verrokkiryhmään, kun mitattiin subjektiivisesti kyselylomakkeella, kuinka monena päivänä viikossa tutkittava harjoitti kohtuukuormitteista tai raskasta fyysistä aktiivisuutta vähintään 30 minuuttia päivässä. Lisäksi interventioryhmän aktiivisuusmittarilla mitattu päivittäinen askelmäärä lisääntyi merkitsevästi.
Interventioryhmän päivittäinen askelmäärä lisääntyi yhden vuoden kestäneessä tutkimuksessa keskimäärin 1190 askelta verrokkiryhmää enemmän ja interventioryhmän askelmäärä kasvoi 20 % lähtötasoon nähden. Tässä tyypin 2 diabeetikkoja (n=347) tutkivassa tutkimuksessa interventioryhmälle määrättiin asteittaiseen askelten
lisäämiseen perustuva yksilöllinen liikuntaresepti, ja aktiivisuutta seurattiin askelmittarin avulla (Dasgupta ym. 2017).
TAULUKKO 6. Tutkimustulokset.
Tekijä Sairaus Päätulokset Muut tulokset ja muuta huomioitavaa
1. Laslovich ym. 2020
Perifeerinen valtimotauti
Interventioryhmän valveillaoloajan aikainen paikallaanolo (h/pv) vähentyi merkitsevästi seuranta-aikana (ka 9,7 ± 0,7 vs. ka 8,9 ± 1,2, p<0,01) ja vähentyi merkitsevästi verrokkiryhmään verrattuna (ka −0,8 ± 0,9 vs. ka 0,2 ± 0,8, p=0,001). Interventioryhmän päivittäiset seisomaan nousut istuma-asennosta lisääntyivät merkitsevästi seuranta-aikana (ka 45,7 ± 11,7 vs. ka 52,8 ± 10,4, p<0,01) ja lisääntyivät merkitsevästi verrokkiryhmään verrattuna (ka 7,1 ± 10,5 vs. ka −1,4 ± 5,7, p<0,001).
Interventioryhmän päivittäinen askelmäärä lisääntyi merkitsevästi seuranta-aikana (ka 5976 ± 2497 vs. ka 8431 ± 250, p<0,01) ja lisääntyi merkitsevästi verrokkiryhmään verrattuna (ka 2814 ± 1753 vs. ka 742 ± 1321, p< 0,001).
Interventioryhmän kuuden minuutin
kävelytestin tulos (m) parantui merkitsevästi seuranta-aikana (ka 354 ± 98,5 vs. ka 467 ± 100,6, p<0,01) ja parantui merkitsevästi verrokkiryhmään verrattuna (p<0,001).
2. Normahani ym. 2018
Perifeerinen valtimotauti
Interventioryhmän maksimaalinen kävelymatka (m) parantui merkitsevästi seuranta-aikana (ka 80 vs. ka 147, p< 0,05) ja parantui merkitsevästi verrokkiryhmään verrattuna (ka 69 vs. ka 7,5, p=0,011) Interventioryhmän kivuton kävelymatka (m) parantui merkitsevästi seuranta-aikana (ka 40 vs. ka 110, p< 0,05) ja parantui merkitsevästi verrokkiryhmään verrattuna (ka 38 vs. ka 11, p=0,011).
Kävelytesteillä mitatut maksimaalinen kävelymatka ja kivuton kävelymatka ovat tulosmittareina välillisiä tuloksia tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksiin nähden.
3. Duscha ym.
2018b
Perifeerinen valtimotauti
Interventioryhmän päivittäinen askelmäärä lisääntyi seuranta-aikana (ka 6829 ± 3370 vs. ka 7121 ± 3317), mutta ei merkitsevästi, ja lisääntyi verrattuna verrokkiryhmään (ka 291 ± 916 vs. ka 37 ± 1403), mutta ryhmien välinen ero ei ollut merkitsevä. Interventioryhmän
kohtuukuormitteinen tai raskas fyysinen aktiivisuus (min/vk) lisääntyi seuranta-aikana (ka 40 ± 62 vs. ka 109 ± 175), mutta ei merkitsevästi, ja lisääntyi verrattuna verrokkiryhmään (ka 69 ± 122 vs. ka -14 ± 31), mutta ryhmien välinen ero ei ollut merkitsevä.
Interventioryhmän VO2max (ml/kg/min) parantui seuranta-aikana merkitsevästi enemmän (ka 20,3 ± 26,4 % vs. ka 1,0 ± 6,9
%, p<0,05) ja katkokävelyn alkamisaika (s) lykkääntyi seuranta-aikana merkitsevästi myöhäisemmäksi (ka 204,6 ± 280,6 vs. -21,0
± 142,7, p≤0,05) verrokkiryhmään verrattuna.
