LAJIKKEEN JA LANNOITUSTA VAN VAIKUTUS KEVÄT- VEHNÄN VILJELYARVOON
Erkki I. Kivi ja Simo Hovinen
Hankkijan kasvinjalostuslaitos, Tammisto, Helsingin pit.
Saapunut20.9. 1969 Viljelyyn valittu lajike ja toteutettu viljelytekniikka ovat ne viljelijästä riippuvaiset tekijät, jotka vaikuttavat korjattavan sadon määrään ja laatuun. Vanhastaan on ollut tapana erottaa kasvien viljelykelpoisuus ja käyttöarvo toisistaan lajikkeen ominaisuuksia tarkasteltaessa. Ensinmainittuun kuuluviksi on luettu pääasiassa sadon määrään ja kun- toon vaikuttavat tekijät, jotka tulevat näkyviin kasvukauden mittaan tai korjuun ja sen tilalta markkinoinnin yhteydessä. Käyttöominaisuuksilla on taas lähinnä ymmärretty sadon laatua, kuten leipäviljassa sen teknistä käyttöarvoa, jauhatus- ja leivontaominai- suuksia. Kun viljelijän työstään saama tulos kuitenkin onviime kädessä riippuvainen siitä, miten varmasti ja edullisesti hänsaasadon käytetyksi tai markkinoiduksi voidaan lajikkeen viljelyarvoon sisällyttää kaikki ne ominaisuudet, joista onnistuneen viljelytulok- sen saaminen riippuu.
Sadon onnistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti lajikkeen suhtautuminen viljely-ympä- ristöön. Voimaperäistyvän ja erikoistuvan viljelyn myötä onkysymys lajikkeen sopeutumi- sesta eritasoiseen viljelyyn saanut entistäsuuremman merkityksen (Bell jaKirby 1966, Fajersson ja Svensson 1969). Tehokas viljely edellyttää lajiketta, jokapystyy käyttämään hyväkseen lannoituksen ym. viljelytoimenpiteet ja joka myös kestäärunsaan sadon aikaan-
saaman paineen kasvun eri vaiheissa. Onnistuakseen kehittämään lajikkeita tällaisia oloja
varten kasvinjalostajan on pyrittävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa selvittämään uusien jalosteiden sopeutumiskyky erilaisiin viljelyoloihin ja mahdollisuuksien mukaan koe- tettava suorittaa valintaa viljelyn eri voimaperäisyysasteet huomioonottaen.
Tässä tutkimuksessaon monitekijäkokein selvitelty kolmen kevätvehnälajikkeen, Avun, Ruson ja Svennon viljelyarvoa eri lannoitustasoilla sekä myös niiden kykyä käyttää hyväk- seen uutta lannoitteiden käyttötapaa, rivimultausta, jonka tehokkuus kevätviljain lan- noitteiden käyttökyvyn lisääjänä on osoitettu sekä tutkimuksin että käytännössä (Larpes
1966,Elonenym. 1967).
K okeiden järjestely
Kenttäkokeet järjestettiin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Tammiston (Hels. pit.) ja Nikkilän (Kangasala) koetiloilla v. 1965 ja 1967. Kummassakin paikassa noudatettiin täysin samoja koejärjestelyjä.
Kokeissa käytettiin kolmen kerranteen split-plot menetelmää.
Kolmesta tutkittavana olleesta lajikkeestaon Ruso (Ta
c
2044) uusi jaloste, jota ei vielä kokeitten suorittamisen aikaan oltu laskettu kauppaan. Apu ja Svenno puolestaan ovat koko 1960-luvun kuuluneet yleisimpiin maassamme viljeltyihin kevätvehniin. Näiden lajikkeiden tärkeimmät ominaisuudetovat eri kenttä- ja laboratoriotutkimusten tulosten perusteella seuraavat:Apu: aikaisin tuleentuva, siihen nähden suhteellisen satoisa, heikkokortinen, pieni- jyväinen, tähkäidännänkestävyys ja sakolukuominaisuudet heikohkot, valkuaispitoisuus;
melko korkea, leivontaominaisuudet kohtalaisen hyvät.
Svenno: noin 10 päivää Apua myöhäisempi, satoisa mutta vaatelias, kohtalaisen lujakortinen, jyväsuuri, tähkäidännänkestävyys ja sakolukuominaisuudetheikot, valkuais- pitoisuus melkokorkea, leivontaominaisuudet hyvät.
Ruso: sijoittuu kasvuaikansa puolesta edellisten puoliväliin, satoisa, ei aivan yhtä vaatelias kuin Svenno, mutta nopeammankehityksensä takia kevätpoudista kärsivä, jyvä hieman suurempi kuin Svennolla, tähkäidännänkestävyys ja sakolukuominaisuudet kuten Avulla,valkuaispitoisuus melko alhainenmuttasitkon laatuja leivontaominaisuudet hyvät- Lannoitteena käytettiin Normaali-Y-lannosta (N 8, P 2Os 13, KaO 9) ja käytetyt lannoitustasot olivat 0, 400 ja 800 kg/ha. Senaikainen suositus kevätvehnän lannoitta- miseksi sijoittuu kokeessa käytettyjen määrien välille (Salonen 1966).
Lannoitteet rivimullattiin Juko-rivimultaajalla, hajalevitys suoritettiin käsin kylvö- muokkauksen yhteydessä. Kokeet korjattiin v. 1966 seiväskuivatusta käyttäen ja v. 1967”
Hege-koeleikkuupuimurilla.
Sadon laatututkimukset suoritettiin Vaasan Höyrymylly Oy:n laboratoriossa Helsin- gissä. Näihin tutkimuksiin käytettiin kolmen kokeen satoa.
Tulokset analysoitiin sekä kenttä- että laboratoriotutkimusten osalta SNEDECORin (1956) mukaan ja laskenta suoritettiin Keskusosuusliike Hankkijan ATK-keskuksessa.
Eri kokeissa tehtiin joukko erikoistutkimuksia, joiden menetelmät on mainittu tu- losten esittelyn yhteydessä.
Tulokset
Satoisuus. Nikkilän ja Tammiston kokeitten satotason välillä oli selvä ero (F' 116.6**) ensinmainitun kahden kokeen keskisadon jäädessä 31 % Tammiston kokeitten keskitasoa alhaisemmaksi (Taulukko 1). Kuitenkin myös Nikkilän satotaso oli jonkin verran korkeampi kuin kevätvehnän keskisato koko maassa samoina vuosina (Anon.
1969). Vaikka myös koevuosien välinenero osoittautui merkitseväksi (F 6.5**) poikkea-
vatkummankin koepaikan eri vuosien sadot toisistaan huomattavasti koepaikkain sato- eroja vähemmän. Koepaikkain ja -vuosien välinen yhdysvaikutus oli merkittävä (F' 32.2**).
Lannoituksen satoa lisäävä vaikutus lannoittamattomaan koejäseneen verrattuna oli merkitsevä (F 62.8**). Suurempi lannoitemäärä (800 Yn) hajalevitettynäkin lisäsi satoa.
Taulukko 1.Lajikkeiden jyväsadotneljänkokeen eri lannoitustasoilla. Rivimultauksen vaikutuspoikkea-
manahajalevityksen tasosta.Kokeetsatoisuusjärjestyksessä.
Table I. Grain yieldsofall trials. »Haja»=fertilizerbroadcasted, »Rivi»=theeffect ofthe placementoffertilizer.
Trialsinthe orderofaverageyield.
Kokeen Lannoitus Ynkg/ha
keskisato Fertilizer(8—13—9) kg/ha
Koe kg/ha Lajike 0 400 800
Trial Aver.grain Variety Jyväsato kg/ha
yieldoftrial Grainyield
Nikkilä-67 2140 Apu 0, Haja 1620 2320 2260
Rivi +l3O —3O
Ruso 0, Haja 1670 2130 2090
Rivi +330 +570
Svenno 0, Haja 1380 1900 1830
Rivi +2OO +B6O
Nikkilä-66 2450 Apu 0, Haja 1710 2310 2470
Rivi +460 +4BO
Ruso 0, Haja 1570 2310 2290
Rivi +570 +640
Svenno 0, Haja 1720 2380 2380
Rivi +570 +B2O
Tammisto-66 3300 Apu 0, Haja 2930 3030 3090
Rivi +l6O —6O
Ruso 0, Haja 3190 3120 3260
Rivi +5OO +6O
Svenno 0, Haja 3070 3430 3550
Rivi +lBO +460
Tammisto-67 3380 Apu 0,Haja 3160 3580 3660
Rivi —7O +270
Ruso 0, Haja 3330 3750 3580
Rivi —2lO +540
Svenno 0, Haja 2960 3400 3500
Rivi —lO +340
F-arvo PMELSD kg/haD.05
F-value
Koe Lannoitus Lajikk. Lann. XLaj. Lannoitus Lajikkeet
Trial Fertil. Variet. Fert. XVar. Fertil. Variet.
Nikkilä-67 12.7** 11.6** 2.2 360 113
Nikkilä-66 25.7** <1 <1
Tammisto-66 5.5* 6.o** <1 243 293
Tammisto-67 1.67.0 <1 799 144
lannoittamattomaanverrattuna Nikkilässä 38 mutta Tammistossa vain 11 prosenttia.
Kaikkien kokeitten perusteella laskien ei 400 ja 800 lannoitustasojen välinen ero ollut tilastollisesti merkitsevä (F 3.4).
Lannoitteiden rivimultaus lisäsi satoakummallakin lannoitustasolla yhtä koejäsentä (400 Yn Tammisto -67) lukuunottamatta (Taulukko 2). Poikkeava tulos saattaajohtua
Taulukko 2. Lannoitustason vaikutus jyväsadon määrään neljässä kokeessa. Rivimultauksen vaikutus poikkeamanahajalevityksen tasosta.Kokeet satoisuusjärjestyksessä.
Table2. Theeffect ofamount andplacementoffertilizerinaverageofall varieties. Forexplanations,seeTable 1.
Koe Lannoitus Yn
Trial Fertilizer
0 400 800
Nikkilä-67 0, Haja 1550 2120 2060
Rivi +2lO +560
Nikkilä-66 0, Haja 1670 2340 2390
Rivi +5OO +640
Tammisto-66 0,Haja 3030 3160 3260
Rivi +2BO +l6O
Tammisto-67 0, Haja 3150 3580 3580
Rivi —lOO +3BO
suotuisista alkukesän sadeoloista, jolloin alhainen lannoitemäärä ei vaikuttanut sen te- hokkaammin rivimullaten annettuna. Rivimultauksen ja hajalevityksen välinen satoero oli merkitsevä (F 22.2**) eikä merkitsevää yhdysvaikutusta tavan ja lannoitemäärän välillä esiintynyt (F 2.2).
Rivimultauksen tehokkuus tuli selvemmin esiin lähtötasoltaan heikommissa Nikkilän kokeissa kuin Tammistossa (kuva 1). Kahden kokeen keskiarvojen perusteella laskien oli rivimultauksen aikaansaama sadonlisäys kummassakin koepaikassa ja eri lannoitus- tasoilla
400 Yn 800 Yn
Nikkilä 16% 27 %
Tammisto 3% 8%
Kuva 1. Jyväsadon määrä NikkilänjaTammis- ton kokeissa, kahden kokeen keskiarvo.
Fig. 1. Meangrain yieldsoftwotrials at Nikkilä and Tammisto.
Kuva 2. Lajikkeiden jyväsato kaikkien kokei- den eri lannoitustasoilla.
Fig. 2. Mean grain yieldsofvarieties infour trials on differentfertilizinglevels.
Taulukko 3.Versojen lukumäärä ja tuorepaino eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauksen vai kutus poikkeamanahajalevityksen tasosta.Tammisto 1967.
Table3. The numberandfreshweightoftillers measured at the timeofearemergence. Forexplanations,seeTableI. Trial:
Tammisto 1967.
Lannoitustaso Yn
Fertilizer 0 400 800
Versojakpl/m No.oftillerslm
0, Haja 58 64 64
Rivi +3 +0
Versojen tuorep. g/m Fresh weightoftillers
0, Haja 181 228 212
Rivi +6 4-46
Lajikkeet
Varieties Apu Ruso Svenno
Versoja kpl/m
No.oftillers 60 67 62
Versojentuorep.g/m
Fresh weightoftillers 194 244 230
Tammiston koekenttien satotaso on niin korkea, etteivät siellä kovin pienet lannoite- määrät aikaansaa yhtä voimakasta sadonlisäystä kuin lähempänä maamme keskitasoa olevissa Nikkilän oloissa. Kuitenkin myös Tammistossa tuli näkyviin rivimultauksen tehostuva vaikutus lannoitemäärännousun myötä.
Lajikkeiden välillä ei kaikissa kokeissa keskimäärin voitu osoittaa satoeroja. Nimen- omaan silloin, kun oli käytetty hajalevitystä, sijoittuivat lajikkeet hyvin samalle sato-
Kuva 3. Lannoituksen vaikutus Apu-vehnän versojenkokoon. Nikkilä 1967.
Fig. 3.Fresh weightoftillersofApu wheatondifferent
fertilizinglevels. Trial: Nikkilä 1967.
tasolle niin 400 kuin 800 Yn lannoituksilla (kuva 2). Sen sijaan lajikkeiden kyky käyttää hyväkseen rivimultausta oli erilainen. Kummallakin lannoitustasolla jäi Apu sekä Rusoa että Svennoa heikommaksi ja absoluuttisena satona laskien ero kasvoi lannoitus-
tason nousun mukana. Parhaiten näytti hyötyvän Svenno, joka lannoittamattomassa kerranteessä on ollut heikkosatoisin mutta antoi 800 Yn tasolla rivimultausta käytettä- essä 13% runsaamman sadon kuin Apu. Ruso sijoittui suunnilleen Avun ja Svennon puoliväliin.
Sadonmuodostuksen komponentteja. Eri kokeissa tehtiin mit- tauksia ja havaintoja, joilla pyrittiin selvittämään sadonmuodostukseen vaikuttavien osatekijäin vaihtelua sekä lannoitustasoittain että lajikkeittain.
Versojen lukumäärää ja kokoa tutkittiin Tammiston kokeessa 1967 laskemalla hei- näkuun alussa kehittyneiden versojen lukumäärä kustakin kerranneruudusta 2 X 0.50 m matkalta. Rivimultaus vaikutti hyvin vähän versomäärään, mutta sensijaanversot olivat rotevampia nimenomaan voimakkaamman lannoituksen tasolla rivimultausta käytettä- essä (taulukko 3). Lajikkeista jäi Apu versomäärältään muiden alapuolelle, mikä selittää myös sen alhaisemman versojen painon.
Samoja tekijöitä tutkittiin Apu-vehnästä vuoden 1967 Nikkilän kokeessa. Myös nämä mittaukset osoittivat sekä lannoituksen että rivimultauksen versojen rotevuutta lisäävän vaikutuksen (kuva 3).
Tähkäluku yksilöä kohti laskettiin Tammiston kokeesta 1966 (taulukko 4). Laskenta suoritettiin samoin kuin edellä selostettu versotutkimus. Oraiden lukumäärä juoksumetriä kohti vaihteli 440 ja 470 välillä, mutta sen paremmin lannoitustasojen kuin -tapain välillä ei tullut esiin suuntaa osoittavia eroja. Kummallakin lannoitustasolla näytti rivi- multaus lisänneen jossain määrin pensastumista, muttatodetuterot eivät ole tilastollisesti merkitseviä.
Apu-vehnästä tehtiin kokeessa 1967 joukko pääversoa koskevia mittauksia lannoit- tamattomalla ja voimakkaimman lannoituksen saaneella tasolla (taulukko 5). Mitattuja yksilöitä oli 50—70 kerranneruutua kohti. Rehevä kasvu rivimultauksen seurauksena kuvastuu korren pituuden lisääntymisenä. Tähkän pituus on niinikään lisääntynyt jos kohta 0-kerranteessa ovat tähkät olleet pitemmät kuin 800 Yn hajalevitetyssä. Myös ylimmän lehden koko on suurempi rivimullatun kerranteen yksilöissä, mutta jälleen
Taulukko 4.Tähkäluku yksilöäkohti lajikkeittain jalannoitustasoittain. Rivimultauksen vaikutus poik- keamana hajalevityksen tasosta.Tammisto 1966.
Table4.The numberofearsperplant.For explanations,seeTable 1.Trial: Tammisto 1966.
Tähkiä/yksilö EarsIplant
O 400 800
Lannoitus Fertilizer
0, Haja 1.041.00 1.05
Rivi +0.14 +O.OB
Lajikkeet Apu Ruso Svenno
Varieties 1.031.08 1.09
tässä on nähtävissä ettei runsaampi lannoitemäärä hajalevitettynä ole vielä riittänyt vaikuttamaan positiiviseen suuntaan lehtipinta-alaan.
Lakoontuminen. Lakohavaintoja tehtiin kolmesta kokeesta. Lannoituksen lisäämisellä ei keskimäärin ollut kovin voimakasta vaikutusta lajikkeisiin (taulukko 6).
Vasta tehokkainlannoitus, 800 Yn rivimullattuna, pani eräissä kokeissa Avun korren liian lujalle koetukselle. Tammiston kokeessa 1967 lakoontui myös Svenno melko pahasti.
Lajikkeiden väliset korrenlujuuserot olivat merkitseviä (F 137.6**) ja niinikään esiintyi merkitsevää yhdysvaikutusta lajikkeiden ja koevuosien välillä (F 21.5**). Sen mukaan heikkokortisen lajikkeen korrenlujuus petti romahdusmaisesti kun satotaso muodostui korkeaksi, kuten juuri kokeessa Tammisto -67. Lajikkeiden väliset korrenlujuuserot ovat mielenkiintoiset. Ruson runsain lako on ollut kaikilla tasoilla suunnilleensamaa luokkaa kuin Avun vähäisin lakoontuminen ja Svenno on taasenparhaimmillaan ollut jokseenkin yhtä hyvin pystyssä kuin Ruso keskimäärin.
Taulukko 5. Eräitä Apu-kevätvehnän morfologisia ominaisuuksia eri lannoitustasoilla. Rivimultauksen vaikutuspoikkeamana hajalevityksen tasosta.Tammisto 1967.
Table5. Certainmorphological characteristicsofApuwheatondifferentfertilizing levels. For explanations,see Table I.
Trial: Tammisto 1967.
Lannoitus Yn Fertilizer
O 400 800
Korren pituuscm Lengthofstraw
0,Haja 69 76 68
Rivi —4 +l3
Tähkän pituuscm Lengthofear
0,Haja 6.26.4 5.8
Rivi +0.2 +1.4
Ylimmän lehdenpit.cm Lengthofflagleaf
0,Haja 12.513.1 11.1
Rivi —0.9 +2.9
Ylimmän lehden lev. cm Breadthofflagleaf
0, Haja 0.820.87 0.84
Rivi —0.04 +O.ll
Kehitysrytmi. Kuten lajikkeiden esittelystä ilmeni on lajikkeiden kesken selvät kasvuaikaerot aikaisuusjärjestyksessä: Apu, Ruso, Svenno. Tämä ilmeni myös kaikissa kokeissa, mutta samalla tuli Nikkilän kokeissa näkyviin Svennon liiallinen myö- häisyys Tampereen korkeudella. Esimerkiksi kesällä 1967 oli Ruson ja Svennon tu- leentumisen ero Nikkilässä eri lannoituskerranteissa 7—9 päivää kun se Tammiston kokeissa on vaihdellut 4—6 päivän välillä.
Vegeta tiivisen kehitysjakson (kylvöstä tähkimiseen) pituuteen ei lannoituksella näyt-
tänyt olevan merkitsevää vaikutusta. Niissä
not tehtiin se oli seuraava:
kolmessa kokeessa, joista tähkälletulohavain-
Nikkilä-67 50 vrk
Tammisto-66 Tammisto-67
49—50 56—58 „
Tammiston kokeissa esiintyneet vaihtelut eivät millään tavoin kytkeytyneet lannoitus-
tason muutoksiin.
Tuleentuminen näytti jossain määrin joutuneen Nikkilän kokeessa 1967 rivimul- tauksen ansiosta, kuten osoittavat seuraavat lajikkeiden keskimääräistä kasvuaikaa ku- vaavat luvut:
lannoitusYn
0 400 800
0,Haja 96 94 94
Rivi 93 93
Taulukko 6. Lajikkeiden lakoontuminen eri lannoitustasoilla. Kolmen kokeen (Nikkilä-1967, Tammisto- -1966 ja-1967) lakoprosenttien keskiarvot sekä havainnoidutäärirajat.
Table6. Lodging(inpercentage) ofvarietiesondifferentfertilizinglevels. Theaverageoftrials(Nikkilä 1966, Tammisto
1966and 1967, and, in brackets, the observed extreme values. Forexplanations,seeTableI.
Lajike Lannoitustaso ja-tapa
Variety Fertilizing
0 400 400 800 800
Haja Rivi Haja Rivi
Apu 36 36 34 42 46
(17—60) (18—51) (21—57) (23—63) (25—76)
Ruso 8 7 8 6 8
( 1—19) ( 1—17) ( 1—17) ( 0—20) ( 1—19)
Svenno 16 17 17 14 21
( 6—33) ( 8—34) ( 8—33) ( 4—30) (10—42)
Ero, jokaon selvin lannoittamattoman ja muiden koejäsenten välillä, selittyy tuleen- tumisen tasaisuudella lannoitusta käytettäessä ja edelleen rivimultausmenetelmää haja- levitykseen verrattaessa. Lajikkeet suhtautuvat tähän samalla tavoin.
Tammiston kokeessa 1967 seurattiin jyvän kuivumista tekemällä vesipitoisuusmääritys kaksi kertaa keltatuleentumisen aikoihin (taulukko 7). Lajikkeiden välinen aikaisuusero tuli tässäkin selvästi esiin, samoin Ruson sijoittuminen jokseenkin tarkoin Avun ja Sven- non puoliväliin niinkuin kasvupäivissä osoitettava aikaisuusero edellyttää. Sen sijaan ei jyvän kuivumisen ero sijoituslannoitetun ja hajalevitetyn sekä toisaalta lannoittamatto-
man ja muiden kerranteiden välillä ollut niin selvä kuin samana syksynä Nikkilässä tehty silmävarainen tuleentumisero edellyttäisi. Syynä saattavatolla Tammiston erittäin hyvät kasvuedellytykset, jollaisten vallitessa myös heikommin lannoitetut kasvustot voivat päästä tuleentumaan tasaisemmin kuin keskitason oloissa. Nimenomaan kesä 1967 oli
Taulukko 7. Jyvän vesipitoisuus eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauksen vaikutus poikkea- manahajalevityksen tasosta. 18. ja 23. elokuuta tehtyjen määritysten keskiarvot. Tammisto 1966.
Table7. Moisture contentofgrains,averageofmeasurementsinAugust18th and 23rd. For explanations,see Table I.
Trial; Tammisto 1966.
Jyvän vesipitoisuus% Moisture content
0 400 800
Lannoitus Yn Fertilizer
O, Haja 24.325.7 24.7
Rivi —1.2 +0.2
Lajikkeet
Varieties Apu Ruso Svenno
16.224.3 36.4
Taulukko8.Tuhannen jyvän paino ja tilavuuspaino eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauk- sen vaikutusesitettypoikkeamana hajalevityksen tasosta. Keskiarvot kokeista Nikkilä 1967, Tammisto
1966ja 1967.
Table8. Grain weightand volume weightinaverageoftrials Nikkilä 1967,Tammisto 1966and 1967.For explanations,see Table I.
Lannoitus Lajikkeet
Fertilizer Varieties
0 400 800 Apu Ruso Svenno
1000 jp.g.
1000G.w.
O,Haja 32.4 33.7 33.2
29 7 35 4 34 6
Rivi —0.2 +0.2
Hl.painokg Hectol.w.
O, Haja 77.678.3 78.1
Rivi -0.4 -0.5 76'5 78 9 78‘4
F-arvo F-value
1000 jp.g. Hl. p. kg
WOO G.w. Hectol.w.
Lannoitustasot
Fertilizer 3.9* 2.4
Lajikkeet
Varieties 59.3** 10.4**
Kokeet
Trials 116.0** 60.0**
sääolojensa puolesta sellainen ettei jälkiversonta tullut voimakkaasti kuvaan edes heikosti kasvaneissa kasvustoissa.
Jyvän koko ja tilavuuspaino. Kolmesta kokeesta tehdyt mittaukset osoittivat, ettei lannoituksella ollut ratkaisevaa merkitystä sen paremmin jyvän kokoon kuin hehtolitranpainoon (taulukko 8). Sijoituslannoituksella näytti olleen hieman yllät-
täen tilavuuspainoa alentava suunta, joka ei kylläkään osoittautunut merkitseväksi.
Muissa kokeissa on saatu selvemmin eroin aivan päinvastaisia tuloksia, ts. rivimultaus
on nostanut sekä tilavuuspainoa että jyvän kokoa (Elonen, Nieminen ja Kara 1967, Köylijärvi 1969). Lajikkeiden välillä sen sijaan oli selvät erot 1000 jyvän painossa, Avun ollessa pienijyväisin. Myös hehtolitranpainon puolesta tämä lajike on ollut sekä Rusoa että Svennoa heikompi. Eri lannoitustasoilla lajikkeet eivät poikenneet toisistaan muulla tavoin kuin mitä keskiarvoerot osoittavat.
Sakoluku. Kolmen kokeen sadosta tehdyt sakolukumääritykset eivät osoittaneet merkitseviä erojasenparemmin eri lannoitustasojen kuin hajalevityksen ja rivimultauksen kesken (taulukko 9). Lajikkeista antoi Ruso keskimäärin parhaimmat sakoluvut. Kui- tenkin sekä sakolukutaso yleensä että myös lajikkeiden järjestys vaihtelivat kokeittain melkoisesti.
Taulukko9.Sakoluku eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauksen vaikutus on esitetty poik- keamana hajalevityksen tasosta. Keskiarvot kokeista Nikkilä 1967,Tammisto 1966 ja 1967.
Table9. Falling number ofyield inaverage oftrials Nikkilä 1967, Tammisto 1966and 1967. Forexplanations, see Table I.
Lannoitus Yn Lajikkeet
Fertilizer Varieties
0 400 800 Apu Ruso Svenno
O, Haja’ 190 203 193
.
.
„ .170 256 161
Rivi +0 —4
F-arvo F-value Lannoitustasot
Fertilizer <1
Lajikkeet
Varieties 39.5**
Kokeet
Trials 69.4**
Tammiston kokeesta 1966 tehtiin kaksi sakolukumääritystä kentältä otetuista näyt- teistä. Myöhemmässä näytesarjassa, (23.8.) oli havaittavissa korkeammat sakolukuarvot rivimullaten lannoitetuissa koejäsenissä:
sakoluku eri lannoitustasoilla
O 400 800
O,Haja 324 326 315
Rivi +26 +3B
Tämä ero, joka ei tullut selvänä näkyviin viisi päivää aikaisemmin korjatuissa näytteissä, selittynee hajalevittäen lannoitetun kasvuston epätasaisemmalla tuleentumisella, jolloin siinä oli joosa yksilöitä ennättänyt tuleentumisessa varsin pitkälle ja entsyymiaktiviteetti oli niissä tuntuvasti kohonnut. Sakolukumuutoksien esiintymisenhän voi saada aikaan varsin pieni, jopa parin prosentin osuus pääsadosta poikkeavassa kehitysvaiheessa olevia
jyviä (Olered 1967).
Taulukko 10.Eräitä tekniseenkäyttöarvoon liittyviä ominaisuuksia eri lannoitustasoillaja lajikkeittain.
Rivimultauksen vaikutus esitetty poikkeamana hajalevityksen tasosta. Keskiarvot kokeista Nikkilä 1966 ja 1967, ja Tammisto 1967.
Table 10.Certain quality propertiesofyield in average oftrials Nikkilä 1966and 1967, and Tammisto 1967.
For explanations, see Table 1.
Keski- Lannoitus Yn Lajikkeet
arvo Fertilizer Varieties
Total 0 400 800 Apu Ruso Svenno
mean
Itäneitäjyviä% Sprouted grains
O, Haja 1.62.5 1.51.5
—0.4 +O.l 2,5 0,6 1-8
Rivi Raakavalk. jyvissä% Crude protein, grains
O, Haja 13.112.6 13.113.1
-0.2 +0.3 135 121 135
Rivi Kokonaistuhka % Ash content, total
O,Haja 1.911.94 1.941.90
—0.03 —0.04 1,90 188 196
Rivi Jauhontuhka %
Ash content,flour
O, Haja 0.640.65 0.640.63
qqj 0.640.65 0.63
Rivi Saatu jauhosaalis% Flouryield
O, Haja 7 67 66 67
67 66 66
Rivi +1 —1
Zeleny-luku Zelenyvalue
O, Haja 48 45 49 49
±0 ±0 43 45 56
Rivi Veden sit.kyky % Water absorption
O, Haja 60 59 60 60
59 61 59
Rivi —1 —1
Valorimetriluku Valorimetric value
O, Haja 50 49 50 50
48 51 52
Rivi ±0 +1
Syksyllä 1967 tehtiin Tammiston kokeesta ns. kostean kammion idätykset pitämällä näytteitä 4 ja 8 vrk lähes 100 prosentin suhteellisessakosteudessa, noin
+l4
asteen läm-pötilassa (Kivi 1969). Näytteet otettiin neljästi, 4—6 päivän välein. Tulokset
ettei lannoitustasollasen paremmin kuin rivimultauksella ollut minkäänlaista vaikutusta sakoluvun putoamisnopeuteen tutkituissa lajikkeissa. Kaikki havaitut erot perustuivat jalosteiden välisiin aikaisuuseroihin, sillä kokeet alettiin Apu-kevätvehnän keltatuleen-
tumisasteella (18.8.), jolloin sekä Ruso että Svenno vielä olivat tuleentumattomia. Sven- nonja Ruson sakoluvut olivat 4 vrk kosteassa kammiossa pidon jälkeen yli 80 vielä 28.8.
aloitetussa kokeessa, mutta seuraavassa koesarjassa myös niiden sakoluku oli pudonnut perustasolle.
Tekninen käyttöarvo. Leivontaominaisuuksiin liittyvät tutkimukset suo- ritettiin kolmesta kokeesta: Nikkilä 1966 ja 1967 sekä Tammisto 1967. Näiden kokeiden keskiarvoina saatuja tuloksia eräistä myllytys- ja leivonta-arvoon kytkeytyvistä ominai- suuksista on koottu taulukkoon 10.
Itäneiden jyvien määrä vaihteli sekä ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta että lajik- keittain. Avussa oli niitä eniten ja Svennossa enemmänkuin Rusossa. Tämä tulosvastaa edellä esitettyjä sakolukututkimusten tuloksia (taulukko 9). Lannoittamattoman koe- jäsenen korkea itäneiden jyvien määrä kaikkiin lannoitettuihin verrattuina oli seurausta
epätasaisesta kasvusta. Sen sijaan ei rivimultauksella ole ollut selvää vaikutusta itäneiden jyvien esiintymisrunsauteen. Tämä tulos poikkeaa muissa kokeissa saaduista kokemuk-
sista (Köylijärvi 1969).
Jyvien raakavalkuaispitoisuus oli Svennossa ja Avussa yli prosenttiyksikön verran kor- keampi kuin Rusossa. Lannoituksen valkuaispitoisuutta lisäävä vaikutusonniinikään ilmei-
nenmuttasensijaan rivimultauksen valkuaispitoisuutta alentava vaikutus jäi pienemmäksi kuin mitä joidenkin aikaisempien havaintojen perusteella oli odotettavissa (Elonen ym.
1967),
Tuhkapitoisuudessa, jauhosaaliissa, Zeleny-luvussa, jauhojen vedensitomiskyvyssä, sa- moinkuin valorimetriluvussa esiintyvät viljelytasojen vaikutustenerotolivat hyvin vähäisiä.
Mikäli eroja yleensäkään aineistossa esiintyi, olivat ne suurempia lajikkeitten (kokonais- tuhka, Zeleny-luku, valorimetriluku) kuin lannoitustasojen välillä.
Leivontakelpoisuuden kannalta keskeisiä arvoja, kostean sitkonmääräja paisuntaluku,.
on esitetty erikseen taulukossa 11. Yhdenmukaisesti alhaisemman valkuaispitoisuuden kanssa oli myös sitkon määrä Rusossa pienempi kuin muissa lajikkeissa. Sen sijaan pai- suntaluku oli Rusolla korkein, Avulla heikoin. Tämä tulos osoittaa Ruson valkuaisen erityisen hyvän laadun; sehän on suoritetuissa tutkimuksissa osoittautunut valkuaisen laatuominaisuuksien puolesta lähes Svennon veroiseksi (Suomela 1968).
Sitkon määräon lisääntynyt lannoituksen tuloksena muttaei kuitenkaanenää lannoi-
tustasoanostettaessa. Niinikään jää rivimultauksen vaikutus vaille merkitsevyyttä. Paisun- talukuun ei lannoitustasoilla näytä olleen sanottavaavaikutusta, rivimultauksen merkitse- vyyttä vaille jäävä vaikutus onsuunnaltaan positiivinen.
Laatututkimustenerotnäyttivät olevan suurimmat Nikkilän kokeessa 1967. Sen sadoista tehtyjen farinograafitutkimusten tuloksiaon esitetty kuvassa 4,johon sisältyy kunkin lajik- keen heikoimman (O-kerranne) japarhaan (800 Yn Rivi) koejäsenen farinogrammi täyden- nettyinä eräillä laatuun liittyvillä luvuilla.
Avun farinogrammitovatkummallakin lannoitustasoilla pysytelleet jokseenkinsaman-
Taulukko 11.Kostean sitkon määrä ja paisuntaluku eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauk- sen vaikutus poikkeamana hajalevityksen tasosta. Keskiarvot kokeista Nikkilä 1966 ja 1967,ja
Tammisto 1967.
Table 11.Wetglutencontentand swelling volume in average oftrials Nikkilä 1966and 1967,and Tammisto 1967.
For explanations,see TableI.
Lannoitus Yn Lajikkeet
Fertilizer Varieties
0 400 800 Apu Ruso Svenno
Sitkonmäärä %
Gluten content
O,Haja 34.036.2 36.4
Rivi +0.2 -0.5 385 3l'B 37'7
Paisuntaluku Swellingvolume
O, Haja 13.112.4 13.0
Rivi +0.7 +0.3 83 16‘9 13'7
F-arvo F-value
Sitkon määrä Paisuntaluku
Gluten Swelling
Lannoitustasot 1.3 <1
Fertilizer Lajikkeet
Varieties 49.0** 47.2**
Kokeet
Trials 73.1** 26.1**
läisinä, vaikka valkuaispitoisuus onkin jossain määrin kohonnut. Sen sijaan Ruson edulli- nenkäyttäytyminen korkean lannoituksen oloissa tulee selvästi näkyviin farinogrammin paksuutena ja tasaisuutena.
Svennon farinogrammit poikkeavat toisistaan jyrkimmin. O-kerranteen erittäin heikko kuvaaja johtuu romahtaneestasakoluvusta, joka todettiin vain tässä Svennon koejäsenessä.
Tämä yksittäistapaus oli koko tutkitussa aineistossa selvin osoitussiitä,miten suureksi myös laadullinenerosaattaamuodostua heikosti ja hyvin viljellyn eränvälillä,vaikka nekasva-
vat samoissa oloissa eikä niiden kasvuajassa yms. ominaisuuksissa ole sanottavia eroja.
Svennossa oli ilmeisesti kesken tuleentuneita yksilöitä, joiden jyvien amylaasiaktiviteetti ennätti voimakkaasti nousta ennen leikkuupuintia. Voimakkaan lannoituksen saaneessa kerranteessä Svenno käyttäytyi tälle lajikkeelle tyypillisesti.
Tulosten tarkastelua
Vahvistaen aikaisempien tutkimusten (Larpes 1966, Elonen ym. 1967, Köylijärvi 1969) tuloksia tässä esitetyt kokeet osoittavat yleisesti leviämässä olevan lannoitteiden rivimultauksen tehokkuuden hajalevitykseen verrattuna ainakin savi- ja hiesumaiden
271
Kuva 4. Koelajikkeidenfarinogrammit Nikkilän kokeen 1967lannoittamattomalla (0) ja tehokkaimmin lannoitetulla (800 Rivi) tasolla. Kuvioiden yläpuolella leivontanäytteistä määritetytvedensitomiskyvyn,
raakavalkuaisen ja sakoluvun arvot.
Fig. 4. Farinogrammesofvarietiesintrial atNikkilä, 1967.Left, non-fertilized(0);right800kgjha placementfertilized
{BOORivi). Above eachfigure,from top down wards, water absorptionvalue, crude protein content andfallingnumber.
272
oloissa, jollaisilla maalajeilla kokeet sijaitsivat. Rivimultauksen satoalisäävä vaikutus on ollut paitsi suhteellisesti myös absoluuttisesti runsaampaa lähdettäessä heikomman tason oloista (Nikkilä), jotka kuitenkin nekin vastasivat maankeskisatoon verrattunakeskinker- taista parempaatasoa (Anon. 1969). Aivan ilmeisesti rivimultauksen käyttöönotto lannoi- tusmenetelmänä tulee lähitulevaisuudessanostamaankevätvehnän keskimääräisiä hehtaa- risatoja maamme viljanviljelyn pääalueilla.
Jonkin
toimenpiteen vaikutusta viljeltävän kasvin satovarmuuteen voidaan selvittää myös ns. riskikertoimien (vaihtelukertoimien) avulla. Kun taulukossa 1 esitettyjen lukujen perusteella lasketaan riskikertoimet eri lannoitustasoja varten näissä neljässä kokeessa saa- daanseuraava tulos:riskikerroin eri lannoitustasoilla 0 400 Yn 800 Yn
O, Haja 33 22 23
Rivi 16 16
Satoisuuden sattumanvarainen heilahteluon siis ylivoimaisesti runsainta heikolla vil- jelytasolla, tässä kokeessa 0-kerranteessä. Rivimultaus lisäsi lannoituksen satovarmuutta parantavaa vaikutusta tuntuvasti. Tulos yleistettynä merkitsee sitä, että tätä lannoitus- menetelmää käytettäessä voidaan saada ulkoisten olojen aiheuttamat satojen määrävaih- telut tuntuvasti pienenemään.
Lannoitteiden rivimultauksen vaikutus sadon laatu- ja kuntotekijöihin ei näissä ko- keissa tullut kovin voimakkaasti esiin. Eräiden yksittäisten kokeitten heikot laatutulokset joko lannoittamattomassa tai hajalevitetyissä koejäsenissä osoittavat, että myös laatu- ominaisuuksien suhteen uusi viljelymenetelmä lisäävarmuutta. Tasaisempi tuleentuminen on nimenomaan tällöin mainittava. Rivimultauksen tuleentumista jouduttava vaikutus, joka näissä kokeissa jäi vähäisemmäksi kuin jossain yhteyksissä on aikaisemmin esitetty (Elonen ym. 1967, Köylijärvi 1969),on laskettava juuri tasaisen tuleentumisen tilille.
Liioin ei rivimultauksen valkuaispitoisuutta alentava vaikutus tullut niin voimakkaasti esiin kuin eräissä yhteyksissäon esitetty.
Rivimultauksen käytön tehokkuus lisääntyy voimaperäisen lannoituksen myötä. Täl- lainensuuntatuli näkyviin myöstässäkokeessa, sekä Nikkilässä että Tammistossa (kuva 1).
Käytetty runsaampilannoitemäärä, 800 kiloa normaali-Y-lannosta hehtaarille ei ole kovin korkea jaon ilmeistä, että rivimultaamalla lannoittaen kasvit pystyvät kannattavasti käyt- tämään hyväkseen tuntuvasti runsaampia ravinnemääriä.
Näiden kokeiden perusteellaon Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen kevätvehnäaineiston viljelytekniikassa siirrytty käyttämään rivimultausta ja uusien jalosteiden vertailu tapah- tuu siis tämänviljelymenetelmän oloissa.
Aivan samalla tavoin kuin riskikertoimien avulla osoitetaan jonkin menetelmän vaiku- tus satojen vaihtelevuuteen, voidaan todeta lajikkeen satovarmuus.Riskikertoimen perus- teella lajikkeet voidaan ryhmitellä esimerkiksi vaateliaisiin ja viihtyviin, jolloin viimeksi mainittujaovatsellaiset,joiden riskikerroin onvaihtelevista viljelyoloista huolimatta pieni.
Tässä tutkimuksessa käytettyjen lajikkeitten riskikertoimet neljän kokeen eri lannoitus- tasoilla olivatseuraavat
Apu Ruso Svenno
O 33 37 38
400 Yn Haja 20 26 25
400 Rivi 14 21 18
800 Haja 21 29 25
800 Rivi 17 17 18
0-koejäsenessäonsiis kaikkien lajikkeiden sadon vaihtelu ollut hyvinsuuri,muttasiinä niinkuin kaikissa hajalevitetyissä koejäsenissäkin viihtyväksi tunnettuApu on ollut Rusoa ja Svennoa viljelyvarmempi. Sen sijaan tehokkaan viljelyn oloissa (800 rivi) onkummankin viimeksimainitun vehnän viljelyvarmuus ollut täysin samaa luokkaa kuin Avun. Samalla niistä siis on saaturunsaampia satoja kuin Avusta. Se, ettäAvun riskikerroinon voimak- kaamman lannoituksen saaneessa rivimullatussa koejäsenessä korkeampi kuin alemmalla lannoitustasolla liittynee lajikkeen heikkokortisuuteen, koska pahimmat laot esiintyivät juuri ensinmainituissa koejäsenissä (taulukko 6).
Lannoitteiden rivimultausta ja runsasta lannoitemää-
rää käyttäen voidaan viljely-ympäristöstä siis eliminoida joukko tekijöitä, joiden takia heikommissa oloissa lajikkeiden vaateliaisuuserotovattulleet esiin. Toisaalta lajikkei- den sadontuottokyvyn erot tulevat tehokkaan viljelyn oloissa näkyviin selvemmin kuin laajaperäisellä viljelytasolla. Samalla varmentuu sadon saanti talteen hyväkuntoisena.
Jalostustyössä on näin ollen entistä enemmänkiinnitettävä huomiota paitsi lajikkeen sadontuottokykyyn myös sellaisiin viljelyarvoa varmentaviin ominaisuuksiin kuin korren- lujuuteen, joka tekee mahdolliseksi runsaitten lannoitemäärien tehokkaan käytön. Tekni- seen käyttöarvoon vaikuttavista ominaisuuksista joudutaanennen muuta ottamaan huo- mioon valkuaisaineidenrakenne, sillä heikkolaatuisten jalosteiden leivontakelpoisuus ei parane, vaikka niiden valkuaispitoisuus lannoittaen nousisikin kun sen sijaan geneettisesti hyvälaatuisen valkuaisen omaavien lajikkeiden käyttöarvo paranee valkuaisaineiden lisääntymisen myötä (Fajersson ja Svensson 1969).
Edelläsanotunjalostusohjelman toteuttamisessa tulee erilaisilla monitekijäkokeilla ole-
maan tärkeä merkitys, jotta lupaavien uusien jalosteiden sopeutuminen eri tasolla tapahtu- vaan viljelyyn saadaan ajoissa selvitetyksi. Tämän lisäksi voidaan tässä esitetyn kaltaisin tutkimuksin viljelyyn tulevaa lajikevalikoimaa vastaisuudessa ohjata viljelyntasossatapah- tuvienmuutosten suuntaan japäästä edulliseen lajikkeen geneettisen rakenteen ja viljely- ympäristönvuorosuhteeseen, missä sadon tuottamisenriskitekijät voidaan eliminoida mah- dollisimmansuuressa määrin.
Tiivistelmä
Tutkimuksessaon monitekijäkokein selvitelty kolmen kevätvehnälajikkeen (Apu, Ruso ja Svenno) viljelyarvoaeri lannoitustasoilla (0, 400 ja 800 kg/ha Yn) sekä lannoitteiden hajalevitystä että rivimultausta käyttäen. Kokeet järjestettiin Tammiston (Helsingin pitäjä) ja Nikkilän (Kangasala) koetiloilla 1966 ja -67.
Lannoituksen vaikutus tuli voimakkaammin esiin satotasoltaan heikommissa Nikkilän kokeissa, missä 800 Yn hajalevitettynä antoi 38 prosentin sadonlisäyksen lannoittamatto- maan koejäseneen verrattuna. Tammistossa lisäys oli 11 prosenttia. Lannoitteiden rivi-
multaus lisäsi kevätvehnänlannoitteidenkäyttökykyä niin, ettäsadot lisääntyivät Nikkilän oloissa B—ls8—15 ja Tammistossa 3—B prosenttia.
Lajikkeiden kyky hyötyä rivimultauksesta oli erilainen. Kun kaikki lajikkeet antoivat hajalevitystäkäytettäessä jokseenkin yhtärunsaat sadot, oli rivimultauksella annetunrun- saan lannoituksen tasolla Svenno 13 prosenttia Apua satoisampi ja Ruso sijoittui näiden keskivälille.
Eri kokeista suoritetut mittaukset ja havainnot osoittivatettärivimultauksella oli posi- tiivinen vaikutus versoston kokoon, versomisenrunsauteen, tähkän pituuteen sekä tuleen- tumisnopeuteen ja sakolukuominaisuuksiin. Kuitenkin useat näistä eroista jäivät varsin pieniksi eivätkä olleet tilastollisesti merkitseviä.
Rivimultauksella ei todettu olevan sadon laatuominaisuuksia heikentäviä vaikutuksia.
Raakavalkuaispitoisuuden alentuminen oli kokeissa hyvin vähäinen eikä kaikissa koejäse- nissä edes yhdensuuntainen.
Rivimultaus lisäsi satovarmuutta, sillä riskikertoimet pienenivät verrattunavastaavin lannoitemäärin tapahtuneeseen hajalevitykseen. Myös lajikkeiden väliset vaateliaisuuserot eliminoituivat käytettäessä rivimultausta, sillä korkeammalla lannoitustasolla muodostui- vat vaateliaiksi tunnettujen Svennon ja Ruson riskikertoimet samoiksi kuin Avun, joka puolestaan oli heikommissa koejäsenissä viljelyvarmin.
Jalostettaessa
lajikkeita voima- peräistä viljelyävartenjoudutaan huomiota kiinnittämäänkintästä syystä lähinnä tekijöi- hin, jotka mahdollistavat tehokkaan lannoituksen käytön ja leivontakelpoisuudeltaan kor- kealuokkaisen sadon saannin. Yhdistetyin lajike- ja lannoituskokein on pyrittävä löytä- mään jalosteet, jotka suhtautuvat edullisimmin voimaperäisen viljelyn oloihin.Tähän työhön liittyvät leivontakelpoisuustutkimukset on tehnyt agronomi Marjatta Korkman Vaasan Höyrymylly Oy:n laboratoriossa Helsingissä. Agronomi
Juho
Mäki jayo. Matti Rekunen tekivätsuuren osankenttäkokeiden mittauksista ja havainnoista. Heille pyydämme esittää kiitoksemme saamastamme avusta.
KIRJALLISUUTTA
Anon. 1968.Tilasto-ja arviolukuja Suomenmaataloudesta. Maatalouskalenteri 1969; 269 —296.
Bell,G.D. H.&Kirby,E.J.M. 1966.Utilization of growthresponsesinbreedingnewvarieties of cereals.
The growth of cereals andgrasses, Butterworth: 308—319.
Elonen, P., Nieminen, L.&Kara,O. 1967.Sprinkler irrigationonclaysoilsinSouthernFinland. Maatal.
tiet. Aikak. 39: 67—98.
Fajersson,F. & Svensson, G. 1969.Proteinfrägan kvantitet eller kvalitet. NCF, 17.kongressi, Otanie- mi: (painossa).
Kivi, E. I. 1969.Sadonkäyttöarvo kevätvehnänjalostuksen tavoitteena. Summary: Quality propertiesin the Finnish springwheatbreeding. Ann. Agric.Fenn.:
Köylijärvi, J. 1969.Rivilannoitus kevätviljasatojen varmentajana. Pellervo 70; 204—207.
Larpes, G. 1966.Rivilannoituksen vaikutus kevätviljoissa. Summary: Theeffect of fertilizerplacement in springcereals. Maatal. ja Koetoim. 20: 14—20.
Olered,R. 1967.Development of a-amylase and falling numberinwheatandryeduringripening. Pubi.
Dept. PlantHusb.,Agric. Coll., Sweden 23: I—lo6.
Salonen,M. 1965.Lannoitusjakalkitus. Maatalouskalenteri 1966: 119—132 Snedecor, G.W. 1956.Statistical methods. 485p. Ames,lowa.
Suomela, H. 1969.Oikea lajikevalikoima parantaakotimaisen myllyvehnän laatua. Koetoim. ja Käyt.
26: 18.
SUMMARY
INFLUENCE OF VARIETY ANDFERTILIZING ON THE PROPERTIES OF SPRING WHEAT
Erkki I. Kivi and Simo Hovinen
The Hankkija Plant BreedingInstitute, Tammisto, Helsingin pit.
The effect ofa newfertilizing method, the placement of fertilizer, on three spring wheat varieties was studied infactorial experiments.The varietieswere grown in 1966and 1967onthe Nikkilä and Tam- mistoexperimentalfarms of the Institute. One of thevarieties, Ruso, isa newcultivar;its propertieswere compared with those of thecommon varieties Apu and Svenno. Three different managements, 0, 400 and 800 kg perhectare, ofa commercial mixed fertilizer(8—13—9), wereused. The average yield of the varieties was 31per cent less at Nikkilä than at Tammisto. Thebroadcasting of800 kg fertilizerin- creased theyield 38 per cent at Nikkilä,and only 11per cent at Tammisto. The placementof fertilizer increased the yields inall trials.Herethe effectofmanagementwas also bigger at Nikkilä than at Tam- misto. Inthe trials at the first mentioned farm, the placement of fertilizer increased the grain yields by B—ls, while the increase was3—Bpercent atTammisto. In both places theefficiencyof the placement was improved byahigherfertilizer dose.
The varieties examined showed different abilities inutilizing the placement of the fertilizer. By broadcasting, all three wheatsgaveequal yields,but bytheplacementofahigherdose of fertilizer, Svenno- outyielded Apu by 13percent.Theyield of Rusolay between the two.
Measurements and observations made inthe trials showed a trend favourable to the placement of fertilizer in such properties as tillering capacity, size oftillers, length of ear, rapidity and evenness of maturing, and falling number. Most of these differences were,however, small and without statistical significance.The placement did not haveanyweakeningeffectsonthequalityproperties of the varieties.
The decrease inthe crude protein content was also less than indicated in some earlier published works.
Inthe growth rhythm, lodgingresistance,kernel weight, volume weight, protein content, wet gluten content, andswelling value,the differences between the varieties covered over the variation bymanage- ment.
The placement of fertilizer increased thereliability of the spring wheat cropsas can beseenby the risk coefficients (coeff. ofvariation). On different fertilizing levels thesewereasfollows:
Risk coefficient ondifferent levels of fertilizer
0 400 800
0, and broadcasting 33 22 23
Placement 16 16
In asimilar way itcan be shown that the different growth requirements of the varieties wereeliminated by the placement ofahigher dose of fertilizer:
Fertilizer Risk coefficient of variety Apu RusoRuso Sv(Svenno
0 33 37 38
400 broadc.
400 placem.
20 26 25
14 21 18
800 broadc.
800 placem.
21 29 25
17 17 18
Under effective cultivation conditions both Ruso and Svenno, which in general showhigh growth- requirements, gave low values of coefficient equalling those of the low-requiring Apu. Nevertheless, the two varieties outyielded Apu.
The factorial experimentswiththe newvarieties of crops under circumstances of effectiveand suitable cultivation managementsarevaluable for aplant breeder in his efforts todevelopcultivars fornew and increasinglyintensive plant husbandry.
