Environmental effects of collecting and utilizing small household metals in Helsinki Metropolitan Area

Aalto-yliopisto

Teknillinen korkeakoulu

Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunta

Materiaali-ja kalliotekniikan koulutusohjelma / Materiaalitekniikan tutkinto-ohjelma

Timo Kuusiola

Pääkaupunkiseudunkotitalouksienpienmetallienkeräyksen JA HYÖDYNTÄMISEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten Espoossa 2.6.2010.

Valvoja Professori Kari Heiskanen

Ohjaaja Diplomi-insinööri Reetta Anderson

Як U Aalto-yliopisto Teknillinen korkeakoulu

Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunta Materiaali- ja kalliotekniikan koulutusohjelma / Materiaalitekniikan tutkinto-ohjelma

Tekijä: Timo Kuusiola

Diplomityön tiivistelmä

Diplomityön nimi:

Pääkaupunkiseudun kotitalouksien pienmetallien keräyksen ja hyödyntämisen ympäristövaikutukset

Tiivistelmä

Pienmetallien keräykselle ei ole pääkaupunkiseudun kiinteistöissä velvoiterajaa. Jätehuoltomääräyksiin ollaan kuitenkin suunnittelemassa myös pienmetalleille velvoiteraja. Tämä asettaa tämän tutkimuksen tavoitteeksi selvittää ympäristön kannalta paras mahdollinen tapa kerätä pienmetallit kotitalouksista.

Pienmetallien koostumus selvitettiin L&T:n ja Мер akin vuoden 2006 tutkimuksen tuloksia soveltaen. Lisäksi jouduttiin tekemään arvioita muiden kuin metallipakkausten koostumuksesta, koska niitten koostumusta ei ole tutkittu. Tutkimuksen jakeesta noin 53 % arvioitiin olevan tinattua terästä, noin 24 % alumiinia ja 15 % ruos­

tumatonta terästä. Noin 9 % jakeesta jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska niitten tutkiminen olisi vaatinut tarkempia tutkimuksia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin pienmetallien elinkaaren ympäristövaikutuksia kuuden eri skenaarion kautta.

Skenaarioissa 2-4 erilliskerätään pienmetallit kiinteistöistä, joissa velvoiteraja on 5-, 10- tai 20 asunnon kiin­

teistöt. Näiden lisäksi pienmetalleja kerätään näissä skenaarioissa 135 aluekeräyspisteessä. Kaikki erilliskerä­

ykseen päätymättömät pyritään ottamaan talteen Långmossebergeniin rakennettavan sekajätteen polttolaitok­

sen pohjatuhkasta. Skenaario 5 on muuten sama kuin edellä mainitut skenaariot, mutta siinä kiinteistökohtainen keräys on kaikissa kiinteistöissä ja aluekeräysjärjestelmää ei ole käytössä. Skenaariossa 1 pienmetallit kerätään 135 aluekeräyspisteestä sekä polttolaitoksen pohjatuhkasta. Skenaariossa 0 ei ole erillis­

keräystä lainkaan vaan kaikki pienmetallit päätyvät sekajätteen mukana polttolaitokselle, josta ne pyritään ke­

räämään talteen polttolaitoksen pohjatuhkasta.

Tutkimukseen valittiin neljä ympäristövaikutusluokkaa. Ympäristövaikutusluokkien valinta tehtiin lähtötieto­

jen luotettavuuden sekä vaikutusluokkien ympäristövaikutusten tieteellisen luotettavuuden perusteella. Tut­

kimuksen vaikutusluokat ovat ilmastonmuutos, happamoituminen, vesien rehevöityminen sekä hiukkasvaiku- tus. Ympäristövaikutustarkastelun lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kiinteistökeräyksen kustannuksia.

Polttolaitokselta talteen otetuille metalleille saanti ja metallipitoisuus selvitettiin aikaisempien tutkimuksien perusteella. Selvityksistä huomattiin, että metallien laatu heikkeni jätteenpoltossa merkittävästi. Alumiinin kohdalla polton vaikutukset talteen otetun alumiinin käytettävyyteen on suurimmat, minkä vuoksi tässä tut­

kimuksessa oletetaan, että kaikki polttolaitokselle päätyvä alumiini menetetään. Tämän oletuksen vaikutuksia lopputuloksiin tarkasteltiin herkkyystarkastelussa.

Tutkimuksen tuloksista setvisi, että pienmetallien kiinteistökohtainen keräys 30 %:n lajittelutehokkuudella tuottaa lähes kaikilla ympäristöindikaattoreilla velvoiterajasta riippuen noin 130-165 prosenttiyksikköä enemmän ympäristöhyötyjä kuin talteenotto polttolaitokselta. Ainoastaan rehevöitymisluokassa erot olivat noin 85-105 prosenttiyksikköä. ”Aluekeräys” -skenaarioon verrattuna kiinteistökohtaisen keräyksen skenaa­

riossa ympäristöhyödyt olivat kaikissa paitsi rehevöitymisen ympäristöluokissa noin 73-99 prosenttiyksikköä suuremmat. Vesien rehevöitymisluokassa nämä erot olivat noin 55-71 prosenttiyksikköä. Tutkimuksen tulos­

ten perusteella eniten ympäristöhyötyjä kaikilla ympäristöindikaattoreilla saatiin ”erilliskeräys kaikilla” - skenaariossa. Skenaarioiden välinen järjestys pysyi samana myös kaikissa herkkyystarkasteluissa, joissa mm.

muutettiin lähtöoletuksia polttovaihtoehtoa suosiviksi. Kiinteistökohtaisten skenaarioiden väliset erot olivat melko pieniä kaikilla ympäristöindikaattoreilla. Toiseksi eniten ympäristöhyötyjä sai ”Vähintään 5 asunnon kiinteistöt” -skenaario, jonka ympäristöhyödyt olivat kaikissa ympäristövaikutusluokissa noin 3-5 prosent­

tiyksikköä pienemmät kuin ”erilliskeräys kaikilla” -skenaarion. Tässä tutkimuksessa kiinteistökohtaisen kerä­

yksen päästöt laskettiin tutkimukseen kehitetyn mallinnusjärjestelmän avulla. Tutkimuksen tuloksista huomat­

tiin, että keräyskuljetusten vaikutus lopputuloksiin oli melko pieni. Tässä tutkimuksessa laskettiin sekundäärituotannolle kasvihuonekaasupäästökerroin, joka oli ”erilliskeräys kaikilla” -skenaariossa 498 kg C02-ekv/t, jolloin vältetyt päästöt olivat -3960 kg CCL-ekv.

Professuurin nimi: Mekaaninen prosessi ja kierrätystekniikka Professuurin koodi: Tl0307

Työn valvoja: Kari Heiskanen Sivumäärä: 130+40

Työn ohjaaja: Reetta Anderson Kieli: Suomi

Avainsanat: pienmetalli, metallipakkaus, elinkaariarviointi, ympä­

ristövaikutukset, kierrätys, tinapelti

Päiväys: 2.6.2010

Як Aalto University г School of Science

■ and Technology

Faculty of Chemistry and Materials Sciences

Degree Programme of Material Science and Engineering

Abstract of Master’s Thesis

Author: Timo Kuusiola Title of Thesis:

Environmental effects of collecting and utilizing small household metals in Helsinki Metropolitan Area

Abstract

no obligation to organize collection of small household metals in residential buildings in Helsinki Metropoli­

tan Area, but now there is consideration going on about possibility to add this obligation to waste manage­

ment regulations. This guides an objective for this study. Tire objective is to find environmentally best prac­

tice to collect small household metals in Helsinki Metropolitan Area.

Small household metals consist mostly from metal packaging, which contain about 53 % tinplate and 14 % aluminium. Small household metals includes also some other items like kettles, pans and tools etc. Those items may contain valuable metals like stainless steel and aluminium. That is why in this study there is added 10 % aluminium and 15 % stainless steel for metal packaging composition. About 9 % of the small household metal content is ruled out from this study, because there wasn’t any possibility to know which metals they consisted.

Different collection methods are studied by using scenarios. There are six different scenarios in this study.

Four of these scenarios are residential property scenarios, where collection is organized from different sizes residential properties and regional collections points except in “separate collection for all” -scenario doesn’t include residential collection at all. In one of these scenarios collection is organized only using regional col­

lection points. Scenario 0 is a scenario, where there is no separate collection and all the metals are tried to collect from the municipal waste incineration plant’s bottom ash. All of separate collection scenarios include also collection for metals from incineration plant’s bottom ash. Recovery rate and yield of the metals col­

lected from incineration plant is estimated using earlier studies.

There are four different environmental effects in this study and they are climate change, acidification, aquatic eutrophication and reduction for life expectance caused by particles to air.

Results showed that recycling from residential properties produce much more environmental benefits in every environmental indicator. Reason for this is that earlier studies have shown that incineration is really harmful for aluminium, why all the aluminium is expected to been lost in incineration in this study. Recy­

cling using regional collection points produces much less environmental benefits than recycling from resi­

dential properties. Major reason for this is that recycling rate is so low in regional collection points. In this study for every environmental indicator the best scenario was “separate collection for all” -scenario. Sec­

ondly best practice is to collect metals properties that includes 5 or more apartments and from regional col­

lection points. This scenarios environmental benefit in every indicator was only about 3-5 percentage units less than “separate collection for all” -scenario.

Chair: Mechanical Processing and Recycling Chair code: T10307

Supervisor: Kari Heiskanen Pages: 130+40

Instructor: Reetta Anderson Language: Finnish

Keywords:

Metal packaging, recycling, environmental effect, tinplate

Date: 2.6.2010

E

Tämän työ on tehty HSY Jätehuollon toimeksiannosta. Työn tekeminen on ollut erittäin mielenkiintoista ja sopivan haasteellista. Haasteelliseksi tämän työn teki työn laajuus. Lop­

putuloksista huomattiin, että tutkimuksen jätejakeiden elinkaarten tarkempi rajaaminen oli­

si tuottanut täysin käyttökelvottomia tuloksia. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tämän työn tuloksiin ja toivon niistä olevan mahdollisimman paljon hyötyä myös tulevai­

suudessa.

Kiitän HSY Jätehuoltoa erityisesti Niina Tanskasta, Marjut Mäntystä ja Petri Kouvoa mah­

dollisuudesta tehdä tämä työ, joka sopi minulle täydellisesti. Työn ohjauksesta haluaisin kiittää ohjaajaani Reetta Andersonia, Tuuli Myllymaata, Helena Dahlbota sekä Marja- Riitta Korhosta. Teidän apunne oli korvaamatonta tämän työn onnistumisen kannalta. Li­

säksi haluaisin kiittää Juha Talviota ja Juho Nuutista suuresta avusta jätehuollon logistiik­

kaan liittyvissä asioissa. Haluan kiittää myös Kuusakoski Oy:n väkeä erityisesti Risto Poh­

janpaloa ja Mika Hiirosta tärkeistä tiedonannoista. Iso kiitos kuuluu myös Outokummun Camilla Kaplinille, Rautaruukin Toni Hemmingille, SYKEn Sirkka Koskelalle, TKK:n Maaria Wierinkille sekä TKK:n entiselle professorille Lauri Holapalle. Erityiskiitos kuuluu työni valvojalle Kari Heiskaselle suuresta avusta sekä tuesta työn loppuunsaattamisessa.

Haluan myös kiittää kaikkia tässä työssä avustaneita henkilöitä, joita en vielä maininnut.

Rakkaimman kiitoksen haluaisin osoittaa kotiväelleni, joiden korvaamaton apu on ollut elintärkeää niin tämän työn kuin koko opiskeluni loppuunsaattamisessa.

Helsingissä 2.6.2010 Timo Kuusio la

S

Käsitteitä... 10

1 Johdanto...11

1.1 Tutkimuksentausta... 11

1.2 Tutkimustavoiteja -ongelma...11

1.3 HSY Jätehuolto...12

2 Aikaisemmat tutkimukset...13

2.1 Aikaisempientutkimustenvauntaperustelut... 13

2.2 Suomalaisettutkimuksetmetallienkierrätyksestäjajalostamisesta... 13

2.3 Ulkomaiseteljnkaariarvioinnitmetallipakkaustenkierrätyksestä... 15

2.4 KERÄYSKARTONGIN ILMASTONMUUTOSVA1KUTUKSET... 17

3 Pääkaupunkiseudulla syntyvän metallijätteiden keräys, käsittelyjä hyödyntäminen... 19

3.1 Metalliennykyisetkeräysjärjestelmätpääkaupunkiseudulla... 19

3.1.1 Yleistä...19

3.1.2 Metallien keräys... 19

3.2 PlENMETALLIEN MÄÄRÄT JA KOOSTUMUS PÄÄKAUPUNKISEUDULLA...20

3.2.1 Pienmetallien määrien arvioinnin periaatteet... 20

3.2.2 Pienmetallien määrät sekajätteessä...21

3.2.3 Pienmetallien kokonaismäärät... 22

3.2.4 Pienmetallien koostumus ja eri metallien määrät...22

3.3 Pienmetallienerilliskeräyksenkattavuusjalajittelutehokkuus...23

3.3.1 Alue- ja kiinteistökohtaisen keräyksen kattavuus...23

3.3.2 Aluekeräyksen lajittelutehokkuus... 24

3.3.3 Kiinteistökohtaisen keräyksen lajittelutehokkuus... 26

3.4 JÄTTEENPOLTTOVA1HTOEHDON TARKASTELU... 27

3.4.1 Tulevan jätteenpolttolaitoksen tekninen kuvaus... 27

3.4.2 Polttolaitoksen ympäristövaikutukset ja metallien vaikutukset jätteenpolttoon... 28

3.4.3 Metallien saanti ja pitoisuudet jätteenpolttolaitoksen pohjatuhkasta...29

3.4.4 Polttolaitoksen kuonasta erotettujen metallien laatu... 30

3.5 Erilliskerätynmetallijätteenesikäsittely... 32

3.5.1 Esikäsittelyn prosessien kuvaus... 32

3.5.2 Metallien esikäsittelyn päästöt... 33

3.6 Tinattujenteräspakkaustenhyödyntäminenteräksentuotannossa...34

3.6.1 Tinatun teräksen valmistus...34

3.6.2 Kuumavalssatun teräsnauhan valmistaminen malmipohjaisella menetelmällä... 34

3.6.3 Kuumavalssatun teräsnauhan valmistaminen romupohjaisella menetelmällä... 35

3.6.4 Kierrätysmetallien epäpuhtauksien merkitys teräksen valmistuksessa...36

3.6.5 Tinapitoisuuden vähentäminen teräksessä... 36

4 Tutkimusmenetelmät ja aineisto... 37

4.1 Elinkaariarviointijaskenaariot...37

4.1.1 Elinkaari arvioinnin ja skenaariotyöskentelyn periaatteet...37

4.1.2 Pienmetallien keräyksen skenaariot... 37

4.1.3 Tutkimuksen rajaukset ja oletukset...39

4.1.4 Tinatun teräksen, alumiinin ja ruostumattoman teräksen elinkaarten päävaiheet ja rajaukset. 40 4.2 Tutkimuksessakäytettävienympäristöindikaattoreidenmäärittäminen...43

4.2.1 Ympäristövaikutusluokkien valinnan perustelut...43

4.2.2 Karakterisointi...44

4.2.3 Ilmastonmuutos...44

4.2.4 Vesistön rehevöityminen... 45

4.2.5 Happamoituminen...45

4.2.6 Hiukkaset...45

4.3 PlENMETALLIEN MÄÄRÄT ERILLISKERÄYKSESSÄ JA SEKAJÄTTEESSÄ...46

4.4 Kiinteistökohtaisenkeräyksenkäytännöntoteuttaminen... 49

4.5 Keräyskuljetustenpäästöjenlaskenta... 52

4.5.1 Jätekuljetusten päästöjen laskennan periaatteet...52

4.5.2 Kiinteistökohtaisen keräyksen päästöjen mallintaminen... 52

4.5.3 Aluekeräyksen kuljetukset... 58

4.5.4 Sekajätekuljetukset... 62

4.5.5 Jatkokuljetukset...64

4.5.6 Kuljetusten päästöjen karakterisointi ja allokointi eri metalleille...65

4.6 Metalliensekundäärituotannonpäästöjenmäärittäminen...66

4.6.1 Alumiini... 66

4.6.2 Tinattu teräs... 67

4.6.3 Ruostumaton teräs... 69

4.7 Hyvitykset... 71

4.7.1 Hyvitysten valinnat ja laskennan periaatteet... 71

4.7.2 Alumiinin hyvitysten laskenta...71

4.7.3 Tinatun teräksen hyvitysten laskenta... 72

4.7.4 Ruostumattoman teräksen hyvitysten laskenta... 73

5 Tutkimustulokset... 75

5.1 Kuljetustentulokset...75

5.2 Kiinteistökohtaistenkeräyskuljetustenkustannustentulokset... 76

5.3 Skenaarioidentulokset...76

5.3.1 Yleistä tulosten esittämisestä... 76

5.3.2 Ilmastonmuutoksen tulokset... 78

5.3.3 Happamoitumisen tulokset...80

5.3.4 Vesistön rehevöitymisen tulokset... 82

5.3.5 Hiukkasvaikutusten tulokset... 84

5.4 Alumiinin, ruostumattomanjatinatunteräksenilmastonmuutoksentulokset... 85

5.5 Herkkyystarkastelut... 87

5.5.1 Yleistä herkkyystarkasteluista... 87

5.5.2 Kuljetukset... 88

5.5.3 Tinapitoisuuden alentamisen vaikutukset tuloksiin...90

5.5.4 Hyvitysten lähtötietojen merkitys lopputuloksiin... 93

5.5.5 Tinatun teräksen BOF-tuotannon kierrätysvaihtoehdolla lasketut tulokset...94

5.5.6 Polttolaitoksen talteenottoasteen ja metallipitoisuuden vaikutukset lopputuloksiin...96

5.5.7 Poltossa tapahtuvan alumiinin hapettumisen vaikutus lopputuloksiin... 98

5.5.8 Kokonaishävikin vaikutukset lopputuloksiin... 100

5.5.9 Pienmetallien koostumuksen vaikutus lopputuloksiin... 101

6 Tulosten tulkinta...103

6.1 Skenaarioidenvertailu... 103

6.2 Erimetallienvälistentulostentulkinta... 108

6.3 Vertailuaikaisempiintutkimuksiin...110

6.4 Kustannustentulostentulkinta... 112

6.5 Luotettavuusanalyysi... 112

7 Johtopäätökset...119

Lähdeluettelo...124

LIITTEET... 131

LIITE 1 Pienmetallienkoostumustutkimuksentulokset...131

LIITE 2 Tyhjennysmatkojenlaskenta... 132

LIITE 3 Kuusakoskenlaitostenprosessikaaviot...133

LIITE 4 Ellinghamindiagrammi...134

LIITE 5 S EKAJÄTTEENKERÄYSTILASTO...135

LIITE 6 PlENMETALLIEN TALTEENOTTOMÄÄRÄT... 137

LIITE 7 K.ERÄYSKULJETUSTEN KUSTANNUSTEN LASKENTA... 138

LIITE 8 PlENMETALLIEN KERÄYKSEN KERÄYSMALLINNUKSEN LÄHTÖTIEDOT...140

LIITE 9 Kaavaluettelo... 141

LIITE 10 PlENMETALLIEN JA LASIN KIINTEISTÖKERÄYKSEN PÄÄSTÖJEN LASKENNAN LÄHTÖTIETOJA... 145

LIITE 11 ALUEKERÄYS-, SEKAJÄTE- JA JATKOKULJETUSAJONEUVOJEN PÄÄSTÖT1ETOJA... 146

LIITE 12 Metalliensekundäärituotannonpäästötiedot... 147

LIITE 13 Alumiinisulatonprosessikaavio...148

LIITE 14 Alumiinin, tinatunteräksenjaruostumattomanteräksenhyvityksienpäästötiedot ...149

LIITE 15 Tyhjennyskertojenmallintaminennykyisessävaiheessakeräysmalli 1... 151

LIITE 16 PÄÄSTÖJEN kiinteistökohtaisenkeräyksentuloksetnykyisessävaiheessa keräysmalli 1...153

LIITE 17 Tyhjennyskertojenmallintaminennykyisessävaiheessakeräysmalli 2...154

LIITE 18 Päästöjenkiinteistökohtaisenkeräyksentuloksetnykyisessävaiheessa keräysmalli 2...155

LIITE 19 Kiinteistökohtaisenkeräyksenkustannuksettuloksetkeräysmallille 1... 156

LIITE 20 Kiinteistökohtaisenkeräyksenkustannuksetkeräysmallille 2... 157

LIITE 21 Ilmastonmuutoksen, happamoitumisen, rehevöitymisenjahiukkasvaikutuksen SKENAAR10K0HTAISET TULOKSET METALLEITTA1N ESITETTYNÄ...158

LIITE 22 TiNAPITOlSUUDEN LAIMENTAMISLASKELMIA...162

LIITE 23 HERKKYYSTARKASTELUJEN UUDET METALLIEN TALTEENOTTOMÄÄRÄT...167

LIITE 24 Ilmastonmuutoksentuloksetkeräysmallille 2 polttolaitoksen 80 %:in TALTEENOTTOASTEELLA, 92 %:IN RAUTAPITOISUUDELLA JA 42 %:IN ALUMIININ TALTEENOTTOASTEELLA ...169

LIITE 25 Ilmastonmuutoksentuloksetkeräysmallille 2 huomioitutalteenotossaja ESIKÄSITTELYSSÄ MENETETYT TODELLISET METALLIMÄÄRÄT ... 170

T

Taulukko 3-1 Pienmetallien kokonaismäärät ja koostumus... 23

Taulukko 3-2 Erilliskeräyksen kattavuus... 24

Taulukko 3-3 Aluekeräyspisteen jakavien ihmisten lukumäärä eri skenaarioissa...26

Taulukko 3-4 Kiinteistökohtainen lajittelutehokkuus (%)... 27

Taulukko 4-1 Ilmastonmuutoksen GWP-arvot... 44

Taulukko 4-2 Vesistöjen rehevöitymisen karakterisointikertoimet... 45

Taulukko 4-3 Happamoitumisen karakterisointikertoimet... 45

Taulukko 4-4 Hiukkasten karakterisointikertoimet... 46

Taulukko 4-5 Alumiinin talteenottomäärät ja kierrätysasteet... 48

Taulukko 4-6 Tinatun teräksen talteenottomäärät ja kierrätysasteet... 48

Taulukko 4-7 Ruostumattoman teräksen talteenottomäärät ja kierrätysasteet... 49

Taulukko 4-8 Aluekeräyksen keräysmäärät nykyisillä tyhjennystiedoilla laskettuna...59

Taulukko 4-9 Sekajätekeräilyajon päästökertoimet... 62

Taulukko 4-10 Sekajätteen tyhjennysajojen päästökertoimet... 63

Taulukko 4-11 Jatkokuljetusten kuljetussuoritteet...64

Taulukko 4-12 Alumiinin suhde ruostumattomaan teräkseen jatkokuljetuksessa... 65

Taulukko 4-13 Alumiiniharkon sekundäärituotannon ympäristövaikutukset tonnia kohti .66 Taulukko 4-14 Alumiinin hävikit esikäsittelyssä... 67

Taulukko 4-16 Kuumavalssatun teräslevyn romupohjaisen tuotannon ympäristövaikutukset tonnia kohti...69

Taulukko 4-17 Esikäsittelyssä menetetyt tinatun teräksen määrät...69

Taulukko 4-18 Ruostumattoman teräksen hävikit esikäsittelyssä...70

Taulukko 4-19 Primäärialumiiniharkon valmistamisen ympäristövaikutukset tonnia kohti ... 72

Taulukko 4-20 Kuumavalssatun teräskelan primäärituotannon ympäristövaikutukset tonnia kohti... 73

Taulukko 4-21 Ruostumattoman teräksen kierrätyksessä säästetyt ympäristövaikutukset tonnia kohti (romun arvo)... 73

Taulukko 5-1 Eri skenaarioiden kiinteistökohtaisen keräyksen kasvihuonekaasupäästöt keräysmallille 1 nykyisessä vaiheessa...75

Taulukko 5-2 Eri skenaarioiden kiinteistökohtaisen keräyksen kasvihuonekaasupäästöt keräysmallille 2 nykyisessä vaiheessa...75

Taulukko 5-3 Ilmastonmuutoksen tulokset keräysmalli 1... 78

Taulukko 5-4 Ilmastonmuutoksen tulokset keräysmalli 2... 79

Taulukko 5-5 Happamoitumisen tulokset keräysmalli 1...80

Taulukko 5-6 Happamoitumisen tulokset keräysmalli 2...81

Taulukko 5-7 Rehevöitymisen tulokset keräysmalli 1... 82

Taulukko 5-8 Rehevöitymisen tulokset keräysmalli 2... 83

Taulukko 5-9 Hiukkasvaikutuksen tulokset keräysmalli 1...84

Taulukko 5-10 Hiukkasvaikutuksen tulokset keräysmalli 2... 85

Taulukko 5-11 Skenaarion 5 eri metallien ilmastonmuutoksen päästötiedot nykyisessä vaiheessa keräysmallin 2 kiinteistökeräyksellä...87

Taulukko 5-12 Ilmastonmuutoksen kiinteistökeräyksen tulokset ilman lasin keräystä ja lasinkeräyksen kanssa... 89

Taulukko 5-13 Teräksen kokonaismäärät tinapitoisuuden laimentamisen jälkeen... 92

Taulukko 5-15 Teräksen kierrätyksessä säästetyt ympäristövaikutukset tonnia kohti

(romun arvo)...93 Taulukko 5-14 Kuumavalssatun teräskelan BOF-menetelmän sekundäärituotannon

kasvihuonekaasupäästöt yhtä teräs tonnia kohti...95 Taulukko 5-15 Ilmastonmuutoksen tulokset keräysmallilla 2 nykytilanteessa ilman

pienmetallien talteenottoa polttolaitoksella ja alkuperäiset tulokset...97 Taulukko 5-16 Ilmastonmuutoksen tulokset uusilla alumiinin talteenottomäärillä 1. ja 2.

vaiheessa keräysmallilla 2... 99 Taulukko 5-17 Ilmastonmuutoksen tulokset keräysmallille 2 huomioitu kokonaishävikki

... 101

KÄSITTEITÄ BOF-menetelmä

Teräksen tuotantomenetelmä, jossa pääraaka-aineena käytetään neitseellistä raaka-rautaa.

Teräksen tuotanto tapahtuu happipuhallusmenetelmällä (Basic Oxygen Furnace - menetelmä).

EAF- menetelmä

Teräksen tuotantomenetelmä, jossa käytetään pääraaka-aineena teräsromua. Teräksen tuo­

tanto tapahtuu valokaariuunissa (Electric Arc Furnace).

Ei-rautametalli

Muut metallit paitsi rauta ja teräs.

Koksi

Kivihiilestä kuivatislaamalla valmistettu polttoaine (Tilastokeskus 2006).

Lajittelutehokkuus

Erilliskeräykseen velvoitettujen tehokkuus (%) erotella jätejae sekajätteestä.

LCI

Life cycle inventory analysis eli inventaarioanalyysi on elinkaari arvioinnin (LCA) toinen vaihe. Inventaarioanalyysi on selvittävän järjestelmän syöte-ja tuotostietojen inventaario.

Siihen sisältyy määritellyn selvityksen kannalta tarvittavan tiedon kerääminen. (ISO 14044)

Oma romu

Metallien valmistuksessa syntyvä romu, joka ei ole päätynyt valmiiksi tuotteeksi saakka, (tehtaan sisäistä romua, joka palautuu valmistusprosessin alkuun)

Pienmetalli

Jätejae johon kuuluvat sellaiset metallit, joiden keräys on koon puolesta mielekästä järjes­

tää alue- tai kiinteistökeräyksenä. Pienmetalleihin kuuluvat esimerkiksi, metallipakkaukset, ruokailuvälineet, kattilat, metalliset työkalut yms.

Raaka-rauta

Neitseellisessä teräksen tuotannossa käytettävä raaka-aine, joka on valmistettu masuunissa rautamalmista.

Raffinointi

Epäpuhtaan metallin puhdistus haitallisista metallisista, epämetallisista ja kaasumaisista alkuaineista.

Velvoite raja

Huoneistomäärältään sen kokoinen kiinteistö, jonka on osallistuttava jätejakcen erilliskerä­

ykseen (Myllymaa ym. 2005).

Värimetallit

Ei-rautapitoiset metallit, joihin kuuluvat alumiini, kupari, magnesium, sinkki, lyijy sekä ruostumaton teräs.

1 Johdanto

1.1 Tutkimuksen tausta

Meneillään olevan jätelakiuudistuksen tarkoituksena on mm. selkeyttää tuottajavastuun alaisten pakkausjätteiden keräyksen järjestämisestä. Yksi vaihtoehdoista on, että tuottaja- vastuun alaisten pakkausjätteiden keräyksen järjestäminen tulisi kunnan vastuulle. Tällöin voitaisiin säätää jätehuoltomääräyksissä velvoiteraja myös tuottajavastuun alaisten pak­

kausjätteiden keräyksen toteuttamisesta. Pienmetalleille ei ole pääkaupunkiseudulla ole­

massa velvoiterajaa, minkä vuoksi on selvitettävä paras mahdollinen tapa kerätä pienmetal- lit kotitalouksista.

Toisena taustatekijänä pääkaupunkiseudun ilmastostrategian pohjalta rakennettu Julia 2030 hanke, jonka yhtenä tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jätehuollossa. Tätä varten kehitetään työkaluja kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan kaupunkien, kuntalaisten ja yritysten käyttöön. Julia 2030-hankeen kasvihuonekaasupäästölaskureihin tarvitaan mm.

kotitalouksista syntyville metalleille kasvihuonekaasupäästökerroin.

1.2 Tutkimustavoite ja-ongelma

Tutkimuksen päätavoitteena on löytää ympäristön kannalta paras ratkaisu pääkaupunkiseu­

dun kotitalouksissa syntyvien pienmetallien keräykselle. Tutkimuksesta saatavien tietojen avulla lasketaan kasvihuonekaasupäästökertoimet kotitalouksista syntyville pienmetalleille.

Tutkimusongelmana on nykyisen pääkaupunkiseudun pienmetallien kiinteistökeräysjärjes- telmän rajallisuus sekä tiedon vaikea saanti. Pienmetallien kiinteistökeräykselle päästöjen määrittäminen suoraan ei ole mahdollista, koska niille ei ole yhtenäistä keräysmenetelmää vaan keräysmenetelmät vaihtelevat eri yksityisten jätteenkuljetusyritysten kesken. Lisäksi nykyisistä kiinteistökeräysmenetelmistä ei saatu tähän tutkimukseen mitään tietoja. Ennen kuin pystytään selvittämään, mistä pienmetalleja kannattaisi kerätä, pitää selvittää, miten niitä tulisi kerätä. Tässä työssä etsitään optimaalinen keräysmenetelmä, jonka jälkeen ske­

naariotarkastelujen avulla selvitetään, mistä pienmetalleja kannattaisi kerätä. Kotitalouksis­

ta syntyvien pienmetallien hyödyntämisestä syntyvät päästöt selvitetään tutkimalla kaikki pienmetallien käsittelyn ja hyödyntämisen vaiheet ja laskemalla niistä syntyvät päästöt.

Hyödyntämisen päästöt selvitetään, jotta pystytään laskemaan kierrätyksestä saatava hyöty.

Kotitalouksista syntyvien pienmetallien koostumus selvitetään, jotta pystytään jyvittämään päästöt eri metallijakeille.

1.3 HSY Jätehuolto

HSY jätehuolto on osa Helsingin seudun ympäristöpalvelut - kuntayhtymää (HSY). HSY Jätehuolto tunnettiin ennen nimellä YTV jätehuolto, mutta organisaatiomuutoksen yhtey­

dessä 2010 se muuttui osaksi uutta HSY organisaatiota. HSY Jätehuollon tehtäviin kuuluu järjestää asuinkiinteistöjen ja julkishallinnon jätehuolto pääkaupunkiseudulla (Espoo, Hel­

sinki, Kauniainen, Kirkkonummi ja Vantaa), hoitaa hyöty-ja ongelmajätteiden keräys sekä antaa muun muassa lajittelua ohjaavat jätehuoltomääräykset.

2 A

2.1 Aikaisempien tutkimusten valintaperustelut

Metallien kierrätyksestä on tehty monia erilaisia tutkimuksia. Ulkomaisia tutkimuksia me­

tallipakkausten ympäristövaikutuksista on kuitenkin tehty joitakin. Metallipakkausten kier­

rätyksen ympäristövaikutuksista on tehty yksi Suomalainen tutkimus 1990-luvulla AEM Ltd:n toimesta, mutta kyseistä tutkimusta ei valitettavasti ollut enää saatavilla. Metallitut­

kimusten lisäksi tarkastellaan keräyskartongin ympäristövaikutuksiin liittyviä tutkimuksia, koska tämän tutkimuksen tuloksia halutaan verrata keräyskartongista tehtyjen tutkimusten tuloksiin.

2.2 Suomalaiset tutkimukset metallien kierrätyksestä ja jalostamisesta Yksi tämän työn kannalta tärkeimmistä aikaisemmista tutkimuksista on VTT:n tutkimus pienmetallikeräyksen tehostamisesta. Tutkimuksen perusajatuksena oli selvittää lasin ja metallien kiinteistökohtaisen yhteiskeräyksen ekologiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Tutkimus oli jatkoa VTT:n aikaisemmalle tutkimukselle, jossa tutkittiin lasin kiinteistökohtaisen keräyksen vaikutuksia ympäristöön (Vares ja Lehtinen 2007). Lasin ja metallien kiinteistökohtaisen yhteiskeräyksen vaikutusten selvittämiseksi käynnistettiin kokeilu, jossa valitulla tutkimusalueella alettiin kerätä metallia ja lasia yhteiskeräyksenä kaikissa yli 20 asunnon kiinteistöissä. Tutkimuksessa kokeiltiin erilaisia logistisia ratkaisu­

ja, joiden tarkoituksena oli löytää optimaalinen keräysmalli. Tutkimus tehtiin vuoden 2006 aikana ja siihen osallistui noin 40 000 asukasta. Tutkimusalueeseen kuului Lauttasaari, Meilahti, Munkkiniemi, Munkkivuori, Niemenmäki, Pikku-Huopalahti, Ruskeasuo ja osa Töölöä. (Vares ja Lehtinen 2007 b).

VTT:n pienmetallikeräyksen tehostaminen -tutkimuksen tulokset osoittivat, että metallia ja lasia kertyi tilavuuksina laskettuna suunnilleen yhtä paljon. Lisäksi havaittiin, että kuljetta­

ja pystyy hoitamaan kummankin jätteen samanaikaisesti. Tutkimuksen johtopäätöksenä metallien ja lasin kiinteistökohtainen keräys kannattaa toteuttaa yhteiskeräyksenä, koska yhteiskeräyksessä ympäristökuormitus ei lisääntynyt merkittävästi. Tällöin myös asukas­

kohtaiset kustannukset pysyivät alhaisina. Toteuttamistapoja vertailemalla huomattiin, että logistisesti hyvin toteutettuna pystytään vähentämään päästöjä merkittävästi. Tutkimuksen

tulosten perusteella yhteiskeräyksen ympäristövaikutukset jyvitettiin puoliksi metallille ja puoliksi lasille. Pienmetallia saatiin talteen noin 1,2 kg asukasta kohden.(Vares ja Lehtinen 2007 b).

Pienmetallikeräyksen tehostaminen -tutkimuksessa esitettiin keräysmalli, mikä tutkijoiden mielestä olisi paras vaihtoehto keräyksen toteuttamiseksi. Tässä mallissa metalli ja lasi ke­

rättiin erillisiin 240 litran astioihin, jotka tyhjennettiin samaan kaksikammio-autoon. Tut­

kimuksessa esitetyn parhaan optimaalisen keräysmallin päästöjä ei tutkimuksessa laskettu, mutta sen paremmuus pystyttiin todentamaan vertailemalla keräyskuljctuksista syntyneitä ajokilometrejä. (Vares ja Lehtinen 2007 b)

Toinen Suomessa tehty merkittävä metallialan tutkimus on metallijalostusteollisuuden ja Suomen ympäristökeskuksen yhteinen vuosina 1998-2000 toteutettu Elinkaarianalyysi me­

tallien jalostusteollisuuden ympäristöasioiden hallinnan työvälineenä -hanke. Hankkeen ta­

voitteena oli muodostaa kokonaiskuva Suomen metallien jalostusteollisuuden materiaalien ja energian käytöstä, päästöistä ja ympäristövaikutuksista tuotteiden koko elinkaari huomi­

oon ottaen. Hankkeesta julkaistiin kaksi raporttia, joista Seppälä ym. (2000) -raportissa kä­

siteltiin metallien jalostuksen ympäristökuormituksia ja Melanen ym. (2000) -raportissa keskityttiin tarkastelemaan metallivirtoja ja romun kierrätystä. (Seppälä ym. 2000)

Elinkaarianalyysi metallien jalostusteollisuuden ympäristöasioiden hallinnan työvälineenä -hankkeen kierrätysosiossa tarkasteltiin Suomen talouden metallivirtoja ja arvioitiin romun kierrätyksen ympäristövaikutuksia Suomessa. Metallivirtatarkastelussa tutkittiin eri metal­

lien virtoja ja määriä. Tarkastelussa selvitettiin myös tuonti- ja vientiromun määrät. Selvi­

tyksessä kuvattiin eri metallijakeiden elinkaaret. Romun käsittelyn päästöjen laskemiseksi selvityksessä tarkasteltiin viiden case- yrityksiksi valitun romuliikkeen toimintaa vuonna

1998. (Melanen ym. 2000).

Oulun yliopistossa toteutettiin vuosina 1996-1997 tutkimushanke ”Metallijätteiden kierrä­

tyksen talous-ja ympäristövaikutukset”. Tutkimuksen skenaariotarkastelussa selvitettiin romun käytön muutosten taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset EMS -

simulointimallisysteemin avulla. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että romun keräyksen te­

hostaminen säästää ympäristöä. (Juutinen & Mäenpää 1998)

2.3 Ulkomaiset elinkaariarvioinnit metallipakkausten kierrätyksestä Britannian hallituksen perustama jätehuoltoa edistävän ohjelman WRAP:n (Waste & Re­

sources Action Program) toimeenpaneva elin teki tutkimuksen Technical University of Denmark -yliopiston ja Danish Topic Centre on Waste -instituutin kanssa, jossa tutkittiin kierrätetyimmille jätejakeille tehtyjä elinkaariarviointeja. Tutkimuksen tavoitteena oli arvi­

oida tehtyjen elinkaariarviointien perusteella, mikä jätehuoltovaihtoehdoista oli useimmis­

sa tutkimuksissa ympäristölle hyödyllisin vaihtoehto. Useimmissa tutkimuksissa vastakkai­

sina jätehuoltovaihtoehtoina olivat kierrätys, jätteenpoltto ja sijoittaminen kaatopaikalle.

Elinkaariarvioinneissa otettiin erilaisia skenaarioita mukaan tarkasteluun. (WRAP 2007) Metallijakeista WRAP:n tutkimukseen kerättiin yksitoista alumiinista ja teräksestä tehtyä elinkaariarviointia. Tutkitut jakeet olivat yleensä joko pakkauksia tai muuta yhdyskuntajät­

teessä olevaa alumiinia tai terästä. Teräksen sekä alumiinin kohdalla kaikissa tutkituissa elinkaariarvioinneissa kierrätys osoittautui kaikilla ympäristöindikaattoreilla kaatopaikka- sijoittamista edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Jätteenpolttoon verrattuna alumiininkierrätys osoittautui ympäristön kannalta edullisemmaksi kymmenessä tapauksessa yhdestätoista.

Alumiinin kohdalla siinä tapauksessa, missä jätteenpolttovaihtoehto oli kierrätysvaihtoeh- toa ympäristöystävällisempi, oli verrattu kierrätyksen huonolla talteenottoasteella laskettua ympäristövaikutusta jätteenpolttovaihtoehtoon, missä alumiinin saanti pohjatuhkasta oli 80

% ja vain 20 % alumiinista hapettui jätteenpoltossa. Tällainen oletus ei kuitenkaan ole mi­

tenkään tyypillinen tai edustava vaihtoehto. Herkkyystarkastelussa huomattiin, että kierrä- tysvaihtoehto osoittautui jätteenpolttoa ympäristöystävällisemmäksi, jos polttolaitoksella alumiinin talteenottoasteen laski alle 65-70 %:in. WRAP:n tutkimuksen tekijöiden mukaan EU:ssa hyvin usein alumiinin taltcenottoaste pohjatuhkasta jää alle 65-70 %:in. (WRAP 2007).

WRAP:n tutkimus osoitti, että teräksen kohdalla kierrätyksen ja jätteenpolton ympäristö­

vaikutusten ero oli paljon pienempi kuin verrattaessa kierrätystä kaatopaikkasijoittamiseen.

Teräspakkauksille tehdyistä elinkaariarvioinneista vain yhdessä yhdeksästä todettiin jät­

teenpolttovaihtoehto ympäristöystävällisemmäksi kuin kierrätys. Tässä tutkimuksessa oli verrattu erittäin vaikeasti talteen otettua (huono taltcenottoaste, pitkät kuljetusmatkat yms.) terästä polttolaitoksen tuhkasta 90 % saannilla ja erittäin suosiollisella keräysjärjestelmällä talteen otettuun teräkseen. Tämän skenaarion tuloksia tulisikin siksi tarkastella vain teo­

reettisesta näkökulmasta eikä oikean jätehuollon näkökulmasta. Herkkyystarkastelussa kierrätys osoittautui jätteenpolttoa ympäristöystävällisemmäksi tapauksessa, jossa saanti pohjatuhkasta on alle 50 %. WRAP:n tutkimuksen tekijöiden mukaan yleisimmissä Euroo­

pan polttolaitoksissa teräksen saanti pohjatuhkasta on hyvin usein alle 50 %. (WRAP 2007)

Yleisesti teräspakkausten elinkaariarvioinnit olivat hyviä, mutta niissä oli usein merkittäviä puutteita oletuksien perusteluissa ja avoimuudessa. Monissa tutkimuksissa eri teräslaatuja ei ollut eroteltu toisistaan. Teräslaatujen erottaminen toisistaan on kuitenkin erittäin oleel­

lista, koska esimerkiksi tinattu teräs vaatii eri käsittelyn kuin puhdas teräsromu. Joissain tapauksissa myös jätteenpoltosta saatavien energiahyötyjen laskennoissa oli epäselvyyksiä.

WRAP:n tutkimuksessa cpäiltiinkin, että joissain teräksen elinkaariarvioinneissa oli allo­

koitu osa jätteenpolton energianhyödyistä teräkselle. Tämä tapa ei kuitenkaan ole millään tapaa hyväksyttävää, koska teräksellä ei ole merkittävää lämpöarvoa. (WRAP 2007)

WRAP (2007) tutkimukseen koottiin metallipakkausten LCA-tutkimuksen tuloksia. Espan­

jalaisessa tutkimuksessa Munoz ym. (2004) kierrätysvaihtoehto säästi yhtä terästonnia kohden 1,07 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (t ССЬ-ekv) verrattuna jätteenpoltosta talteen otettuun teräkseen. Smith ym. (2001) tutkimuksessa jätteenpoltosta talteen otettu terästonni säästi 0,14 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (t ССЬ-ekv) verrattuna kierrätyksestä talteen otet­

tuun teräkseen. Pira (2003) Euroopan komissiolle tekemässä tutkimuksessa kierrätysvaih­

toehto säästi yhtä terästonnia kohden 1,3 ekvivalenttitonnia hiilidioksidia verrattuna polt- tovaihtoehtoon. Pira (2003) tutkimuksessa teräspakkausten taltcenottoasteen noustessa 80

%:iin polttovaihtoehdossa kierrätysvaihtoehto säästi vain 0,22 ekvivalenttitonnia hiilidiok­

sidia yhtä kierrätettyä terästonnia kohden. Pira (2003) tutkimuksessa alumiinin kohdalla kierrätysvaihtoehto säästi yhtä terästonnia kohden 9,38 ekvivalenttitonnia hiilidioksidia verrattuna polttovaihtoehtoon (WRAP 2007)

Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviraston vuonna 2006 tekemässä tutkimuksessa teräksen kierrätysvaihtoehdon ilmastonmuutoksen ympäristöhyödyt olivat 1,79 t ССЬ-ekv ja poltto- vaihtoehdon 1,53 t ССЬ-ekv (US-EPA 2006). Edellä mainituista tuloksista laskettuna kier- rätysvaihtoehdossa ympäristöhyödyt olivat 0,26 t COi-ekv polttovaihtoehtoa suuremmat.

Australialaisessa tutkimuksessa esitettiin eri skenaarioiden avulla paperi- ja pakkausjättei­

den vaikutuksia ympäristöön sekä vertailtiin kierrätysvaihtoehtoa kaatopaikalle sijoittami­

seen. Eräinä tutkimuskohteina olivat tinatut teräspakkaukset sekä alumiinipakkaukset. Ti­

nattujen teräspakkausten osalta tutkimuksessa laskettiin päästöt syntypaikalla talteen otetuille tinateräspakkauksillc. Australiassa tinateräspakkauksille tehdään tinanpoisto en­

nen, kuin niitä käytetään teräksen tuotantoon malmipohjaisessa tuotannossa (BOF-route).

Joissain tapauksissa, missä tehdään huonompilaatuisia teräksiä, tinatut teräspakkaukset syötetään suoraan konvertteriin raaka-raudan kanssa. Australialaisessa tutkimuksessa hyvi­

tykset kierrätetyille tinateräspakkauksille laskettiin raaka-raudan eli masuunista saadun raudan avulla. Tuloksista selvisi, että yhden teräspakkauskilon kierrättäminen vähentää hii­

lidioksidipäästöjä 0,98 kg. Alumiinin kohdalla hiilidioksidipäästöt vähenevät 14,7 kiloa jo­

kaista kierrätettyä alumiinipakkauskiloa kohti. (Grant ym. 2001) 2.4 Kerävskartongin il ma ston m uutos vaikut ukset

Uusimpia kcräyskartongille tehtyjä tutkimuksia ovat Myllymaa ym. (2008) sekä Kiviranta (2009). Kummassakin tutkimuksessa vertailtiin keräyskartongin kierrätystä polttoon. Kum­

massakin tutkimuksessa polttovaihtochto osoittautui lähes kaikilla ympäristöindikaattoreil- la kierrätysvaihtoehtoa paremmaksi. Ainoastaan Kiviranta (2009) tutkimuksen rehevöity- misvaikutusten tuloksissa kierrätysvaihtoehto oli hieman polttovaihtoehtoa parempi.

Myllymaa ym. (2008) tutkimuksessa kierrätysvaihtoehto tuotti ilmastonmuutoksen vaiku- tusluokassa merkittävästi vähemmän ympäristöhyötyjä kuin poltto vaihtoehto. Kiviranta (2009) tutkimuksessa polttovaihtoehdon ja kierrätysvaihtoehtojen välinen ero oli melko pieni. Myllymaa ym. (2008) tutkimuksen perusteella on laskettu Julia-hankkeeseen kierrä- tysvaihtoehdon ilmastonmuutosvaikutuksen tonnikohtaisiksi ympäristöhyödyiksi -10 kg COi-ekv/t (Myllymaa ym. 2010). Kiviranta (2009) tutkimuksessa ”nykytilanne” - skenaariossa tonnikohtaiset ympäristöhyödyt olivat -472 kg CCb-ekv/t.

Näiden kahden tutkimuksen ilmastonmuutosvaikutuksen tulosten ero johtuu siitä, että Myl­

lymaa ym. (2008) tutkimuksessa hyvitykset on laskettu vain kuljetusten osalta (Myllymaa ym. 2008). Keräyskartongin asukaskohtainen kokonaismäärä oli vuonna 2007 YTV:n alu­

eella 26,1 kg (Kiviranta 2009). Vuoden 2007 kartongin keräysmääristä laskettuna keräys- kartongin nettoympäristöhyödyt ovat tämän tutkimuksen asukasmäärällä 906 264 ja -472,4 kg CCb-ekv/t ympäristöhyödyllä laskettuna noin 11 174 t ССЬ-ekv. Kiviranta (2009) tut-

kimuksessa on laskettu ”nykytilanne” -skenaarion tuloksiin mukaan myös kartongin pol­

tosta saatava hyöty, joka on kokonaishyvityksistä noin 68 %. Kivirannan (2009) ”nykyti­

lanne” -skenaarion tuloksista voidaan laskea materiaalihyödyntämisestä saatava hyöty jät­

tämällä huomioimatta kartongin encrgiahyödyntämisestä syntyvät päästöt sekä energian korvaamisesta syntyvät hyvitykset. Tällöin saadaan Kiviranta (2009) tutkimuksen ”nykyti­

lan" kartonkitonnikohtaisiksi ympäristöhyödyiksi -157,2 kg ССЬ-ekv/t, jolloin tämän tut­

kimuksen asukasmäärällä nettoympäristöhyödyiksi saadaan -3 718 t ССЬ-ekv. Myllymaa ym. (2010) -10 kg ССЬ-ekv/t ympäristöhyödyillä laskettuna nettoympäristöhyödyt ovat noin -236,5 t ССЬ-ekv.

3 P

,

KÄSITTELY JA HYÖDYNTÄMINEN

3.1 Metallien nykyiset kerävsjär jest elmät pääkaupunkiseudulla 3.1.1 Yleistä

Pääkaupunkiseudun kotitalouksien metallicnkeräys on järjestetty metallien koon mukaan.

Pääkaupunkiseudulla on omat keräysjärjestelmänsä pienmetalleille sekä isoille metalleille, joista käytetään nimitystä metalliromu (YTV 2009). Tämän vuoksi niitä joudutaan käsitte­

lemään omina ryhminään. Jaottelu on tehty logistisista syistä, koska pienmetallien keräyk­

sen astioihin eivät mahdu isot metallit. Metalliromun keräykseen voi viedä myös pienme- talleja.

3.1.2 Metallien keräys

Pääkaupunkiseudun pienmetallien keräys on lisääntynyt viime vuosina. Pääkaupunkiseu­

dulla on joitakin yksityisiä jätehuoltoyrityksiä, jotka keräävät kiinteistöiltä pienmetalleja.

Pääkaupunkiseudun pienmetallien kiinteistökohtaisesta keräystoiminnasta oli vaikea saada tietoa tähän tutkimukseen. Tällä hetkellä kiinteistökohtaisessa keräyksessä yksityiset yri­

tykset tekevät omia sopimuksia kiinteistöjen kanssa. Tällöin kiinteistöjen väliset välimatkat saattavat venähtää pitkiksi, koska jopa vierekkäisten taloyhtiöiden pienmetalliastian tyh­

jennykset saattavat tehdä eri jätehuoltoyritykset. Usein myös keräysmenetelmät vaihtelevat jätehuoltoyritysten kesken, koska yksityiset jätehuoltoyritykset saavat päättää itse keräys-

menetelmänsä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, kuinka paljon keräysmenetelmällä on merkitystä päästöjen kannalta. Kiinteistökohtaiset sopimukset saattavat kuitenkin vähentyä tulevaisuudessa, koska Uudenmaan ympäristökeskus on kieltänyt joidenkin pakkausten erilliskeräyksen järjestämisen suorilla sopimuksilla asuinkiinteistöiltä (Uudenmaan ympä­

ristökeskus 2009). Kehotuksessa ei ole kuitenkaan mainintaa metallipakkauksista.

Aluekeräyksenä pienmetalleja on kerätty pääasiassa metallipakkausten tuottajayhteisön (Mepak-Kierrätys Oy) ja yksityisten jätehuoltoyhtiöiden hallinnoimissa aluekeräyspisteissä sekä suurten kauppakeskusten yhteydessä olevissa keräyspisteissä. Tällä hetkellä HSY:llä on meneillään pääkaupunkiseudulla aluekeräyspisteverkoston uudistus, jonka tarkoitukse­

na on yhtenäistää aluckeräyspisteverkostoa. Aikaisemmin hyötyjätteitä ovat keränneet use­

at eri tahot, jolloin aluekeräyspisteet olivat vaikeasti löydettävissä. Uusien aluekeräyspis­

teiden rakentamisesta vastaa HSY, joka vuokraa niitä tuottajayhteisöille ja muille kerääjil­

le. Uudistuksen jälkeen kaikki aluekeräyspisteet löytyvät HSY:n nettisivuilta.

Aluekeräyspisteiden sijoittamisessa on otettava huomioon monia eri asioita. Haasteita aluekeräyksen suunnittelulle tuovat kaavoitusasiat, vesi- ja sähköjohdot sekä keräyspistei­

den sujuva tyhjentäminen. Keräyspisteet pitää pystyä tyhjentämään helposti, mikä vaatii tilaa leveys- ja korkeussuunnassa. Näiden haasteiden lisäksi aluekeräyksen uudistusta hi­

dastavat mahdolliset valitukset. Aluekeräyspisteet on tarkoitus sijoittaa pääasiassa pienta­

loalueiden läheisyyteen (Mäntynen 2007). (Mäntynen 2009)

Metalliromujen keräämistä harjoittavat monet eri toimijat. Metalliromun tuominen keräys- pisteisiin on yleensä ilmaista ja joissain paikoissa saatetaan jopa maksaa metallista. Metal­

liromun keräyspisteisiin tulee usein metallia myös teollisuudesta ja muista yrityksistä.

HSY:n isojen metalliromujen keräys on keskittynyt Sortti-asemille sekä keräysautoihin.

Sortti-asemille ja keräysautoihin voi viedä myös pienmetalleja, mutta niiden määrät ovat hyvin vähäisiä. Sorttiasemicn lisäksi Lassila & Tikanojalla, Kuusakoski Oy:llä ja Stena Recycling Oyrllä on pääkaupunkiseudulla isoille metalleille erilliset keräyspisteet. Näiden lisäksi lukuisat romuliikkeet ottavat vastaan metalliromua.

3.2 Pienmetallien määrät ja koostumus pääkaupunkiseudulla 3.2.1 Pienmetallien määrien arvioinnin periaatteet

Tähän tutkimukseen jouduttiin pienmetallimäärien tilastoinnin puutteellisuuden vuoksi te­

kemään melko karkeita arvioita pienmetallien määristä. Tärkeimmäksi pienmetallimäärien lähteeksi osoittautuivat YTV:n vuosina 2003 ja 2007 tekemät sekajätetutkimukset. Tässä työssä kaikki sekajätteessä olevat metallit lasketaan mukaan. Sekajätteessä on myös jonkun verran isoja metalliromuja kuten pyöriä yms. (YTV 2008). Tässä tutkimuksessa oletetaan, että nämä sekajätteessä olevat isot metalliromut otetaan talteen polttolaitoksella vastaan­

otossa jätteelle tehtävän laaduntarkastuksen yhteydessä (Pöyry 2009).

3.2.2 Piennietallien määrät sekajätteessä

YTV teki vuosina 2003 ja 2007 pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumustutkimuksen.

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kotitalouksien sekajätteen määrästä ja laadusta.

Näiden tietojen avulla selvitettiin kiinteistökohtaisen keräyksen vaikutusta kotitalouksien sekajätteen määrään ja laatuun. Kiinteistöryhmät valittiin biojätteen, paperin ja keräyskar- tongin YTV-alueen kiinteistökohtaisten keräysvelvoitteiden mukaan. Sekajätenäytteet laji­

teltiin käsin 31:een eri jätejakeeseen. Metallien osalta erottelu tehtiin kolmeen eri jakee- seen eli alumiinipakkauksiin, muihin metallipakkauksiin sekä muihin metalleihin. Sähköjä elektroniikkaromu ja ongelmajätteiden metallit eroteltiin omiin ryhmiinsä. (YTV 2008).

Vuoden 2007 YTV:n sekajätetutkimuksen tuloksista voi päätellä, kuinka paljon olisi mah­

dollista kerätä metalleja kotitalouksista. Tutkimuksen mukaan vuonna 2007 sekajätteessä oli yhteensä 5220 tonnia metalleja. Asukasta kohden metalleja oli sekajätteessä vuonna 2007 keskimäärin 5,4 kg/as/a. Asukaskohtainen metallimäärä oli laskenut 15 prosenttia vuodesta 2003, jolloin se oli 6,3 kg/as/a. Vuoden 2007 metallimäärän väheneminen vuo­

desta 2003 johtui ainakin osittain muiden metallipakkausten määrän vähentymisestä seka­

jätteessä yli 20 asunnon vuokrakiinteistöissä. Metallien jäteryhmistä oli sekajätteessä vuonna 2007 alumiinipakkauksia 0,78 kg/as/a, muita metallipakkauksia 2,08 kg/as/a ja muita metalleja 2,55 kg/as/a. Metallien kertymissä oli hyvin suuri keskihajonta, minkä vuoksi kiinteistöryhmien välisiä eroavaisuuksia metallien kertymistä ei pystytty kunnolla arvioimaan. Käytännössä metallien kertymien suuri keskihajonta kuvastaa sitä, että metal­

lien määrät vaihtelcvat suuresti saman kiinteistöryhmän kiinteistöissä. Vuoden 2007 mui­

den metallipakkausten vähentyminen saattoi johtua osittain siitä, että niitä alettiin kerätä kiinteistökohtaisesti joistakin yli 20 asunnon kiinteistöistä. (YTV 2008)

YTV:n vuoden 2007 sekajätetutkimuksen tuloksista ei pystytty laskemaan, kuinka paljon tämän tutkimuksen metalleista oli suuria metalleja kuten polkupyöriä. Tässä tutkimuksessa oletetaan, että kaikki sekajätteessä olevat metallit ovat pienmetalleja. Oletus tehdään sen takia, että pystytään laskemaan pienmetallien kokonaismäärät.

3.2.3 Piennietallien kokonaismäärät

Pienmetallicn pääkaupunkiseudun vuosittaiset erilliskeräysmäärät ovat arviolta 1000 ton­

nia (Talola 2010). Talteen otetuttujen pienmetallicn määrä asukasta kohden saadaan jaka­

malla 1000 tonnia pääkaupunkiseudun sekajätetilastoista lasketulla asukasluvulla (906 264), jolloin saadaan vuosittaiseksi asukaskohtaiseksi talteen ottomääräksi 1,1 kg. Edellä mainittu talteen ottomäärä ei kuvasta todellista kiinteistökohtaisen keräyksen talteenotto- määrää, koska pienmetallicn kiinteistökohtaisen keräyksen kattavuus on tällä hetkellä vielä melko pieni, minkä vuoksi todellisuudessa pienmetallikeräyksen kiinteistölleen järjestänei­

den kohdalla saanto on useamman kilon luokkaa (Talola 2010). Sekajätteessä olevien pienmetallicn ja talteen otettujen pienmetallicn perusteella laskennalliseksi pienmetallicn vuosittaiseksi asukaskohtaiseksi kokonaismääräksi saadaan 6,5 kg. Tällöin pääkaupunki­

seudun pienmetallicn kokonaismääräksi saadaan noin 5894 tonnia. Asukaskohtainen vuo­

sittainen pienmetallicn määrä 6,5 kg on lähes sama arvo kuin YTV:n vuoden 2003 sekajä- tetutkimuksessa saatu arvo 6,3 kg (YTV 2008). Vuonna 2003 pienmetallicn erilliskeräys on ollut vielä hyvin pienimuotoista, minkä vuoksi silloin lähes kaikki picnmetallit ovat päätyneet sekajätteeseen (Mepak 2003).

3.2.4 Pienmetallicn koostumus ja eri metallien määrät

Pienmetallicn koostumuksesta on tehty vuonna 2006 Mepak:in ja Lassila & Tikanojan yh- teistutkimus. Tutkimuksessa tarkasteltu näyte kerättiin Vantaan Valimotien aluekeräys­

pisteestä kesäkuussa 2006. Tutkimuksen tulokset on esitetty liitteessä 1. Liitteen 1 arvoista laskettaessa saadaan tinatun teräksen prosentuaaliseksi osuudeksi 52,8 % ja alumiinin 13,7

%.

Tutkimuksessa 32 % kerätystä materiaalista on merkitty muut metallit ryhmään, jonka koostumus on tuntematon. Tämän ryhmän koostumuksen selvittäminen on kuitenkin erit­

täin tärkeää tämän tutkimuksen kannalta, koska siinä ryhmässä saattaa olla kierrätyksen kannalta hyvin arvokkaita metalleja kuten ruostumatonta terästä ja alumiinia. Ruostuma­

tonta terästä käytetään useimmissa keittiötarvikkeissa kuten kattiloissa, paistinpannuissa, ruokailuvälineissä. Keittiötarvikkeiden lisäksi ruostumatonta terästä käytetään useissa käsi- työkaluissa. Samoin liitteen 1 koostumustutkimuksen tuloksissa on vain alumiinipakkaus- ten osuus pienmetalleista. Alumiinia saattaa tulla kuitenkin muistakin lähteistä kuin pelkäs­

tään pakkauksista. Tällaisia muita alumiinilähteitä ovat esimerkiksi paistinpannut ym. keit­

tiötarvikkeet.

Hackmanilla on joka vuosi kierrätyskampanja, jossa he keräävät pannuja, kattiloita ja ate- rimia kaupoissa yhden viikon ajan (Hackman 2010). Arviolta puolet vastaanotetuista mate­

riaaleista on alumiinituotteita ja noin puolet ruostumattomia terästuotteita. Alumiinituot- teissa käytetään 13 % ruostumatonta terästä ja loput on alumiinia. Ruostumattomissa terästuotteissa 60 % on ruostumatonta terästä ja loput alumiinia. (Pimiä 2010)

Edellä mainittujen tietojen perusteella voidaan arvioida alumiinin osuuden olevan hyvin merkittävä varsinkin keittiötuotteissa. Tässä tutkimuksessa alumiinin muiden lähteiden osuuden pienmetalleissa arvioidaan olevan noin 10 %, jonka vuoksi alumiinin kokonais­

paino-osuus on 23,73 %. Karkea arvio ruostumattoman teräksen prosentuaalisesta osuudes­

ta on tässä tutkimuksessa noin 15 %. Tässä tutkimuksessa jätetään huomioimatta noin 8,6

% metalleista, koska tässä lopussa jakeessa saattaa olla niin monia metalleja, ettei niitä ole mielekästä tarkastella tässä tutkimuksessa. Muita merkittäviä metallijakeita voisivat olla mm. sinkki ja kupari. Taulukossa 3-1 on esitetty eri pienmetallien prosenttiosuudet ja ko­

konaismäärät.

Taulukko 3-1 Pienmetallien kokonaismäärät ja koostumus

(t) %

Alumiini 1398 23,7

Tinattuteräs 3109 52,7

Ruostumaton teräs 884 15,0

Muut 507 8,6

3.3 Pienmetallien erilliskeräyksen kattavuus ja lajittelutehokkuus 3.3.1 Alue-ja kiinteistökohtaisen keräyksen kattavuus

Erilliskeräyksen kattavuus määritellään sen mukaan, kuinka suuri osa väestöstä kuuluu eri skenaarioissa erilliskeräyksen piiriin. Erilliskeräyksellä tarkoitetaan aluekeräystä sekä kiin­

teistökohtaista keräystä. Taulukossa 3-2 on esitetty erilliskeräyksen kattavuus. Tiedot on laskettu liitteessä 5 olevan taulukon mukaan, missä on esitetty pääkaupunkiseudun asu­

kasmäärät eri kiinteistöluokissa.

Taulukko 3-2 Erilliskeräyksen kattavuus

Aluekeräys Kiinteistökeräys

Asukkaita % Asukkaita %

Skenaario 0 (”polttolaitos") 0 0 0 0

Skenaario 1 (”aluekeräys”) 906 264 100 0 0

Skenaario 2 (”väh. 5") 153 996 17 752 268 83

Skenaario 3 ("väh.10”) 196 319 22 709 945 78

Skenaario 4 ("väh.20”) 255 427 28 650 837 72

Skenaario 5 ("kaikilla”) 0 0 906 264 100

3.3.2 Aluekeräyksen lajittelutehokkuus

Aluekeräykscn lajittelutehokkuutecn vaikuttaa aluekeräyspisteentyyppi sekä jätteiden tuon- timatka. Aluekeräyspistetyypit voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin keräyspisteen sijainnin mukaan. Nämä kolme aluekeräyspistetyyppiä ovat market-, lähikauppa- sekä asuin ja ylei­

sen alueen keräyspiste. Skoglund (2001) tutkimuksen tulokset osoittivat lähikaupan kerä­

yspisteiden olevan ympäristöystävällisempiä kuin market- tai asuin ja yleiset keräyspisteet.

Pääasiassa tulokset johtuivat lähikauppojen keräyspisteiden paremmista saanneista sekä jätteiden tuonnin aiheuttamista pienemmistä päästöistä muihin keräyspistetyyppeihin ver­

rattuna. (Skoglund 2001)

Aluekeräyspisteiden sijoitteluun vaikuttaa kuitenkin niin moni muu asia kuin pelkästään ympäristövaikutukset, minkä takia aluekeräyspisteiden sijainti joudutaan valitsemaan en­

nemmin rakentamisen kuin ympäristöystävällisyyden kannalta (Mäntynen 2010). Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa ei oteta huomioon aluekeräyspisteiden erilaisia tyyppejä. Tässä tutkimuksessa otetaan vain huomioon jätteiden tuontimatkojen vaikutus jätteen kertymään.

Jätteiden tuontimatkan vaikutusta aluekeräyspisteen keräysasteeseen voidaan mallintaa myös aluekeräyspisteen väestöpohjan avulla (Kaila 2006). Kuvassa 3-1 on esitetty keräys- asteen riippuvuus aluekeräyspisteen jakavien henkilöiden lukumäärästä.

/

♦

Ж •

ik

•

•

~~A ^#

A

a paperi a lasi A metsät Ж biojäte

♦ kuiva

3000

№nkiöä/keräys piste

6000

Kuva 3-3 Keräysasteen riippuvuus keräyspisteen väestöpohjasta (Kaila 2006) Kuvasta 3-3 nähdään, että metallien kohdalla keräysaste on alle 20 % aina noin 900 ihmi­

seen keräyspistettä kohden. Tämä tarkoittaisi, että ”aluekeräys” -skenaariossa pääkaupun­

kiseudulla pitäisi olla yli 1000 aluekeräyspistettä, jolloin yhden keräyspisteen jakaisi noin 900 ihmistä. Kuvassa 3-3 esitetty keräysaste kuvastaa keräyspisteen keräysastetta potenti­

aalisesta keräysmäärästä eli se voidaan tässä yhteydessä ajatella kuvastavan samaa kuin aluekeräyspisteen vaikutusalueen ihmisten lajittelutehokkuus. Tässä tutkimuksessa laske­

taan eri skenaarioissa aluekeräyspisteen jakavien ihmisten lukumäärä ja arvioidaan Kailan tekemän diagrammin avulla mahdolliset keräysasteet.

Taulukosta 3-2 saadaan eri skenaarioissa aluekeräyspisteiden varassa olevien ihmisten lu­

kumäärä. Tämä lukumäärä jaetaan aluekeräyspisteiden suunnitellulla lukumäärällä eli 135:llä, jolloin saadaan aluekeräyspisteen jakavien ihmisen lukumäärä eri skenaarioissa taulukko 3-3.

Taulukossa 3-3 on arvioitu keräysasteet eri skenaarioissa kuvan 3-3 diagrammin avulla.

Skenaarion 1 (”aluekeräys”) keräysaste on laskettu tämän hetkisten keräysmäärien avulla (käsitellään tarkemmin luvussa 4.5.3).

Taulukko 3-3 Aluekeräyspisteen jakavien ihmisten lukumäärä eri skenaarioissa

Aluekeräys

Asukasta/keräyspiste Keräysaste %

Skenaario 0 (”polttolaitos") 0 0

Skenaario 1 ("aluekeräys”) 6714 7

Skenaario 2 (”väh. 5") 1141 17

Skenaario 3 (”väh. 10”) 1455 12

Skenaario 4 (”väh. 20") 1893 10

Skenaario 5 ("kaikilla”) 0 0

Taulukon 3-3 arvoista huomataan, että skenaariossa 2 eli ”vähintään 5 asunnon kiinteistöt”

-skenaariossa yhden jätepisteen jakaa 1141 ihmistä. Tämä on melko paljon huomioiden kuvan 3-3 diagrammi, minkä vuoksi tässä tutkimuksessa päätettiin pitää myös skenaariossa 2 aluekeräyspisteiden lukumäärä samana.

3.3.3 Kiinteistökohtaisen keräyksen lajittelutehokkuus

Kiinteistökohtaisen keräyksen lajittelutehokkuuden lähtöarvo lasketaan Pienmetallikeräyk- sen tehostaminen -tutkimuksesta. Tutkimuksessa saatiin kerättyä noin 1,2 kg metallipakka­

uksia henkilöä kohden vuodessa (Vares ja Lehtinen 2007b). YTV:n vuoden 2007 sekajäte- tutkimuksessa metallipakkauksia oli noin 2,86 kg/as/a (YTV 2008). Edellä mainittujen arvojen avulla pystytään laskemaan Pienmctallikeräyksen tehostaminen -tutkimuksen me­

tallipakkausten lajittelutehokkuudeksi noin 30 %. Tällöin on hyvin perusteltua olettaa, että myös picnmetallien asukaskohtainen lajittelutehokkuus olisi tällöin noin 30 %. Lasipakka- uksia kerättiin Lasipakkausten keräysjärjestelmän tehostaminen ja lasin hyötykäytön ym­

päristövaikutukset -tutkimuksessa noin 3,6 kg/as/aja lasipakkausten kokonaismääräksi saatiin noin 7,4 kg/as/a (Vares ja Lehtinen 2007). Tästä saadaan lasipakkausten kiinteistö­

kohtaiseksi lajittelutehokkuudeksi noin 48,6 %, joka tässä tutkimuksessa on pyöristetty 50

%:iin. Pyöristys tehtiin, jotta pystyttäisiin helpommin määrittelemään lasin ja metallien la- jittelutehokkuuksien suhde. Herkkyystarkastelussa tarkastellaan tämän pyöristyksen vaiku­

tuksia lopputuloksiin.

Pienmetalleja on kerätty melko vähän aikaa, minkä vuoksi lajittelutehokkuuden odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Lajittelutchokkuutta parantavia keinoja voisi olla tiedottamisen parantaminen. Tässä tutkimuksessa otetaan huomioon mahdolliset muutokset lajittelute- hokkuudessa. Lajittelutehokkuuden muutosten ennustaminen on kuitenkin melko mahdo­

tonta, minkä vuoksi tässä tutkimuksessa tyydytään vain esittämään arvioita. Lajittelut e- hokkuuden uskotaan nousevan vaiheittain, jolloin ensimmäisessä vaiheessa pienmetallien lajittelutehokkuus arvioidaan nousevan 50 %:iin ja toisessa vaiheessa 70 %:iin. Tässä tut­

kimuksessa joudutaan ottamaan huomioon myös lasipakkausten lajittelutehokkuus, koska se vaikuttaa päästöjen allokointikertoimeen. Lasipakkausten lajittelutehokkuuden uskotaan ensimmäisessä vaiheessa nousevan yhtä paljon pienmetallien kanssa, jolloin pienmetallien lajittelutehokkuuden ollessa 50 % lasipakkausten lajittelutehokkuudeksi arvioidaan 70 %.

Toisessa vaiheessa lasipakkausten ei uskota enää nousevan kuitenkaan yhtä paljon kuin pienmetallien, koska se on jo melko korkea ennestään. Tämän vuoksi pienmetallien lajitte­

lutehokkuuden ollessa 70 % lasipakkausten lajittelutehokkuuden arvioidaan olevan 80 %.

Taulukossa 3-4 on esitetty lasin ja pienmetallien kiinteistökohtaisen lajittelutehokkuuden nykytilanne sekä arviot lajittelutehokkuuksista tulevaisuudessa.

Taulukko 3-4 Kiinteistökohtainen lajittelutehokkuus (%) Nykytilanne 1. vaihe 2. vaihe

Pienmetalli 30 50 70

Lasi pakkaus 50 70 80

3.4 Jätteenpolttovaihtoehdon tarkastelu 3.4.1 Tulevan jätteenpolttolaitoksen tekninen kuvaus

Jätteenpolttolaitos on arinatekniikalla toimiva polttolaitos. Eräs arinatekniikan hyviä puolia on hyvä laadunvaihtelun sietokyky. Tämä mahdollistaa sen, ettei sekajätettä tarvitse esikä- sitellä ennen arinalle syöttöä. Poltettavalle jätteelle tehdään ennen arinalle syöttöä kuiten­

kin laatutarkastus, missä poistetaan mm. suuret metallikappaleet (Pöyry 2009). Arinapol- tossa tulipesän rakenne suunnitellaan sellaiseksi, että arinan eri vyöhykkeillä muodostuneet kaasut sekoittuvat hyvin ja palavat korkeassa lämpötilassa arinan yläpuolella. Poltossa syn­

tyvien aineiden hajoaminen varmistetaan viivyttämällä savukaasuja yli 850 °C lämpötilas­

sa hapettavissa olosuhteissa vähintään 2 sekunnin ajan. Karkea tuhka ja jätteen sisältämät palamattomat materiaalit poistuvat arinan loppupäästä laitoksen pohjatuhkajärjestelmään.

(Pöyry 2007)