YRITTÄJYYSINTENTION SYNTYMINEN JA TILANNETEKIJÄT YRITYKSEN PERUSTAMISESSA -
Personal trainer -yrittäjyystarinoita
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
Yrittäjyys Pro gradu -tutkielma Lokakuu 2014 Outi Terho Ohjaaja: Sofia Kauko-Valli
2 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU
Tekijä Outi Terho Työn nimi
Yrittäjyysintention syntyminen ja tilannetekijät yrityksen perustamisessa
-
Personal trainer -yrittäjyystarinoita Oppiaine
Yrittäjyys
Työn laji
Pro gradu -tutkielma Aika
Lokakuu 2014
Sivumäärä 78
Tiivistelmä – Abstract
Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla ja ymmärtää, kuinka personal trainer -yrit- täjien yrittäjyysintentiot muodostuvat, ja mitkä tekijät vaikuttavat yksilöiden päätökseen ryhtyä yrittäjiksi. Teoreettinen tausta pohjautuu vahvasti yrittäjyysintentiotutkimukseen ja intentioiden taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Tutkielmassa käsitellään myös suoma- laista liikunta-alan yrittäjyyttä ja tarkemmin personal trainer -yrittäjyyttä. Tutkimusai- heeseen kytkeytyvät yksilöiden omat pystyvyysuskomukset ja tilannetekijät yrittäjyy- den taustalla. Myös yritystoiminnan aloittamista käsittelevä effectuation-logiikka on hy- vin vahvasti näkyvillä uusien pt-yritysten luomisessa.
Tutkielman empiirinen osio kohdistui Keski- ja Itä-Suomen alueiden personal trainerei- den käsityksiin toimialan yrittäjyydestä ja sen luonteesta. Menetelmänä käytettiin sosi- aaliseen konstruktionismiin pohjautuvaa narratiivista tutkimustapaa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä liikunta-alan koulutuksen käynyttä personal traineria, jotka toimivat yrittäjinä. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin avulla keskittyen narra- tiivien sisältöihin ja tapahtumista esille tuleviin tarinoihin.
Tutkimustuloksista ilmeni, että eri yksilöiden yrittäjyysintentiot syntyvät ja muodostu- vat eri tavoin. Personal trainerien tarinoista nousi esiin myös se, että yrittäjyyden taus- talla vaikuttaa erilaisia tilannetekijöitä kahdessa eri vaiheessa. Tilannetekijät nousivat esiin ensin yrittäjyysintention syntymisvaiheessa ja toisen kerran silloin, kun henkilö on tekemässä lopullista päätöstä yrityksen perustamisesta.
Asiasanat
yrittäjyys, yrittäjyysintentiot, yrittäjämäinen minäpystyvyys, personal trainer, liikun- tayrittäjyys, työntö- ja vetovaikutukset, narratiivinen tutkimus
Säilytyspaikka
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
3 JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS AND ECONOMICS
Author Outi Terho Title
The Formation of the Entrepreneurial Intentions and Push and Pull Factors on New Ven- ture Creation - Narratives of Personal Trainers
Subject
Entrepreneurship
Type of work:
Master’s Thesis Time
October 2014
Number of pages 78
Abstract
The purpose of this thesis was to describe and understand what creates the entrepre- neurial intentions of personal trainer business owners, and what factors are behind the new venture creation in the sport and fitness industry.
The theoretical background was based on earlier research on entrepreneurial intentions and the factors behind the intentions. The thesis also covers the Finnish sports and health industry and Finnish personal training entrepreneurship. The close concepts for the theme of this research were the individual’s own self-efficacy beliefs and push and pull factors on entrepreneurship. Effectuation logic is also very highly significant when researching the new venture creation in the field.
The empirical part of the research concerns Central and Eastern Finnish personal train- ers’ impressions on the personal training industry in Finland. The research method was based on social constructivist methodology and narrative research. The material was collected by interviewing 10 personal trainers, who had a study background on physical exercise or sports and who had their own businesses. The material was analysed by thematic analysis concentrating on the contents of the narratives.
The outcomes showed that entrepreneurial intentions develop differently depending on the person’s background and the situation of their life. It also appeared that the push and pull factors of entrepreneurship effect on two different phases in the person’s life;
For the first time when the entrepreneurial intentions were developing and the second time when the person was actually going to start a new business.
Keywords
entrepreneurship, entrepreneurial intentions, entrepreneurial self-efficacy, personal trainer, push and pull factors, narrative research
Location
Jyväskylä University School of Business and Economics
4
KUVIOT
KUVIO 1 Yrittäjyysprosessi………...……….12
KUVIO 2 Ajzen’s Theory of Planned Behavior…….………...……19
KUVIO 3 Albert Banduran esitys minäpystyvyydestä…….………...…….25
KUVIO 4 Liikunta-alan yrittäjyys………...………...29
KUVIO 5 Liikuntaliiketoimintaan vaikuttavat trendit………....….……...31
KUVIO 6 Personal trainerin toimintaympäristö………..34
KUVIO 7 Yrittäjyysintention syntyminen...………..……59
TAULUKOT
TAULUKKO 1 Liikunta-alojen yritystoimipaikkojen määrän, henkilöstön ja nimellisen liikevaihdon kehitys vuosina 2007–2009……….………...305 KANSILEHTI
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
KUVIOT JA TAULUKOT
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 7
1.1 Tutkimuksen tausta ... 7
1.2 Aiempi tutkimus ... 8
1.3 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymys ... 9
2 YRITTÄJYYS ILMIÖNÄ ... 11
2.1 Yrittäjyyden käsite ... 11
2.2 Yrittäjyyteen vetävät ja työntävät tekijät ... 13
2.3 Yrittäjäpersoona ja -identiteetti ... 15
2.4 Effectuation-käsite ... 16
3 YRITTÄJYYSAIKOMUKSET ... 18
3.1 Yrittäjyysintentiot ... 18
3.2 Yrittäjyysintentioihin vaikuttavia tekijöitä ... 20
3.3 Yrittäjyysintention kehittyminen ... 22
3.4 Yrittäjämäinen minäpystyvyys ... 25
4 LIIKUNTA-ALAN YRITTÄJYYS ... 28
4.1 Liikunnasta liiketoimintaa ... 28
4.2 Personal trainer -yrittäjyys ... 33
5 TUTKIMUSMETODOLOGIA JA -MENETELMÄ ... 37
5.1 Tutkimusasetelma ja narratiivinen tutkimusote ... 37
5.2 Tutkimuksen toteutus ... 39
5.3 Haastateltavien valinta ... 40
5.4 Aineiston analysointi ... 41
5.5 Tutkimuksen luotettavuus ... 42
6 TUTKIMUKSEN TULOKSET ... 44
6.1 Yrittäjyystarinat ... 44
6
6.1.1 ”En oo koskaan epäilly, ettenkö sais jotain palvelua myytyä”... 44
6.1.2 ”Yrittäjän täytyy olla rohkee koittamaan asioita!” ... 46
6.1.3 ”Kun ei tienny niistä uhkakuvista, niin oli helppo perustaa yritys” ... 48
6.2 Yrittäjyystarinoiden tarkastelua ... 50
6.3 Tekijät yrittäjyysintention taustalla ... 51
6.3.1 Asenteet yrittäjyyttä kohtaan ... 51
6.3.2 Yrittäjien pystyvyysuskomukset ... 52
6.3.3 Lapsuus- ja nuoruusvaihe sekä roolimallit ... 54
6.3.4 Yrittäjyyskoulutuksen merkitys ... 56
6.4 Yrittäjyysintention syntyminen ... 58
6.5 Tilannetekijät yrittäjyyden taustalla ... 61
6.6 Personal trainer -yrittäjyys ja toimialan tulevaisuus ... 63
7 POHDINTA ... 66
LÄHTEET ... 72
LIITTEET ... 78
7
1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta
Suomalaista yrittäjyyttä on pyritty tuomaan esille sen arvostuksen lisäämiseksi.
Yrittäjyyttä pidetään kansantalouden selkärankana. Se tuo lisää työpaikkoja maahamme. Suuri osa näistä työpaikoista syntyy nykyään pieniin ja innovatii- visiin yrityksiin. Suomen elinkeinorakenne on hyvin pienyritysvaltainen (Niit- tykangas 2003, 69). Yrittäjäksi ryhdytään usein silloin, kun oman alan substans- siosaaminen on hyvällä tasolla ja omat valmiudet yrittäjänä toimimiseen tar- peeksi vahvat. Yrittäjänä tarvitaan myös liiketoimintaosaamista, jotta pystytään luomaan kannattavaa liiketoimintaa.
Tämä pro gradu -tutkielma liittyy liikunta-alan yrittäjyyteen. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä personal trainer -yrittäjien (myöhemmin tässä tutki- muksessa pt-yrittäjien) yrittäjyysintentioiden muodostumiseen ja yrityksen pe- rustamiseen. Tutkimus on toteutettu pt-yrittäjille. Tällä hetkellä vain pieni osa pt-koulutuksen käyneistä opiskelijoista ryhtyy yrittäjäksi, vaikka toimialalla olisi selviä kasvunmahdollisuuksia. (Kosonen 2014, 6.)
Tulevina vuosina Suomessa on selkeä tarve liikunta-alan osaajille, jotka tuottavat palveluja suomalaisille ja erityisesti ikääntyvälle väestölle hyvinvoin- nin tueksi. Ikääntyvien lisäksi esimerkiksi ylipainoiset lapset ja lasten koululii- kunnan opetuksen vähentyminen ovat kasvattaneet tällä hetkellä Yhdysvallois- sa liikunta-alan ja personal trainereiden tarvetta runsaasti. Sama tilanne on mitä todennäköisimmin edessä myös Suomessa lasten ja nuorten liikkumisen osalta.
(American College of Sport Medicine 2013, 3.)
Monet kansansairaudet ovat vältettävissä paremman yleiskunnon avulla.
Tähän osaamiseen tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa enemmän liikunta-alan yrittäjiä, joilla on hyvä substanssiosaaminen liikunta-alalta ja jotka osaavat nähdä ja hyödyntää liiketoimintamahdollisuuksia toimialalla. Suomalaisten liikuntatottumukset ja yleinen hyvinvointi ovat olleet kasvava keskustelujen aihe viime vuosina. Tutkimusta suomalaisten liikuntatottumuksista on tehty paljon (esim. Helldán, Helakorpi, Virtanen & Uutela 2013; Kauravaara 2013;
Zacheus 2008).
Suomalaisten terveyttä koskevat tutkimukset ovat 2000-luvun lopulla kä- sitelleet yhä enemmän vanhenevaa väestöä ja heidän tarvitsemiaan terveyspal- veluja. Suomalaisten terveys on parantunut, mutta Suomessa ollaan edelleen kaukana tavoitteista. Lasten ja nuorten liikkumattomuus, ikääntyvä väestö ja väestöryhmien terveyserot sekä talousongelmat merkitsevät uusia haasteita palveluille ja sosiaaliturvalle. (Aromaa, Huttunen, Koskinen & Teperi 2005.)
Liikunnan ammattilaisia kouluttavat organisaatiot ovat heränneet 2010- luvun alussa huomaamaan, että ammattilaisilta täytyy löytyä myös liiketoimin- taosaamista, jotta olemassa olevaa osaamista voidaan tuotteistaa palveluiksi.
Nykyään tarvitaan yhä enemmän terveys- ja liikuntapalveluja sekä toimintaky-
8 vyn ylläpitämiseksi että kuntoutusta varten. Kuntien palvelut eivät yksin enää riitä, vaan julkisen sektorin lisäksi tärkeitä toimijoita ovat yritykset ja urheilu- seurat (Heikkala & Koivisto 2010, 2). Viime vuosina liikunta- ja urheilupäättäjät ovat myös todenneet, että valtion antama tuki ei yksin riitä liikunta- ja urheilu- toiminnan järjestämiseen Suomessa.
Kiinnostus aiheeseen heräsi yliopisto-opintojeni alkuvaiheessa. Suoritin it- se pt-tutkinnon kesken yrittäjyyden opintojeni, ja koko ajan olen ajatellut opin- näytteeni liittyvän juuri liikunta-alan yrittäjyyteen. Personal trainer -kolle- goiden kanssa käydyistä keskusteluista heräsi ajatus siitä, että yrittäjyys on mo- nelle liikunta-alan ammattilaiselle haastava teema. Kiinnostuin siitä, kuinka yrittäjyyttä voisi tuoda heille helpommin lähestyttäväksi aiheeksi jo pt- opintojen aikana. Liiketoiminta sekä erityisesti markkinointi ja tuotteistaminen ovat jo olleet vahvasti esillä liikunta-alan ammattilaisten koulutuksessa, mutta yrittäjyyttä ja yrittäjäaikomuksia psykologisista lähtökohdista on koulutuksessa käsitelty vähemmän.
1.2 Aiempi tutkimus
Liikunta-alan liiketoimintaan liittyvää tutkimusta on tehty Suomessa hyvin vä- hän. Kari Puronaho (2006) on tutkinut liikuntaseurojen liiketoimintaa ja mark- kinointia. Muutamia pro gradu -tutkielmia löytyi Jyväskylän yliopiston opiske- lijoiden tekeminä. Kansainvälisesti liikuntayrittäjyyden tutkimus on kiinnosta- nut enemmän, sillä ulkomailla liikunnalla ja urheilulla tehdään laajemmin liike- toimintaa. Urheilu- ja urheilumarkkinointi ovat valtavia markkinoita esimer- kiksi USA:ssa. Myös pt-yrittäjyys on ollut arkipäivää jo pitkään USA:ssa, jossa alaa voi opiskella nykyään yliopistotasolla.
Liikunta-alan kehitystä on tutkittu Suomessa runsaasti, mutta ei suoranai- sesti liiketoimintaosaamisen näkökulmasta. Suomalaisessa keskustelussa ja tut- kimuksessa on painottunut ennemmin liikunnan yhteiskunnallinen merkitys kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä. Liikunnalla on nähty ole- van merkittävä rooli myös syrjäytymisen torjunnassa (Nieminen, Tuokkola, Huotari ja Törmä 2013, 9). Pt-koulutuksen kehittämistä on tutkittu Jyväskylän yliopistolla, mutta tutkimus on tehty vuorovaikutuksen näkökulmasta viestin- tätieteisiin liittyen (Saari 2003).
Yrittäjyyden tutkimus on syventynyt ja laajentunut maailmalla jatkuvasti.
Tässä tutkielmassa käsiteltävää yrittäjyysintentiota on tutkittu Suomessa vielä suhteellisen vähän verrattuna kansainväliseen tutkimukseen. Pro gradu -tutki- elmia aiheesta on tehty, mutta yrittäjyysintentio-aiheisia väitöskirjoja on vain muutama (mm. Melin 2001; Pihkala 2008). Tutkimuksista suuri osa näyttäisi olevan ammattikorkeakouluopiskelijoiden yrittäjyysintentioita käsitteleviä töitä kasvatustieteen ja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta johtuen ehkä siitä, että ammattikorkeakoulua pidetään käytännönläheisenä opiskelupaikkana, josta
9 pyritään työllistämään opiskelijoita yrittäjiksi. Myös joitain toisen asteen opis- kelijoiden yrittäjyysintentioon liittyviä tutkimuksia on tehty.
Yrittäjyyttä on tutkittu pitkään muun muassa persoonallisuuden näkö- kulmasta. Pohjana suuntaukselle on ollut uskomus, että yrittäjällä on persoonal- lisuuden piirteitä, jotka eroavat muista henkilöistä. Tutkimusten tavoitteena on ollut tutkia, millainen yrittäjä on henkilönä, jotta voitaisiin osoittaa paremmin, mitä yrittäjyys on. Tämä on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi tavaksi tutkia yrittäjyyttä. 2000-luvun puolella yrittäjän persoonan tutkiminen on kui- tenkin laajentunut ja siihen on haettu näkemyksiä psykologian puolelta (esim.
Heikkinen 2007). Edelleenkään ei ole kuitenkaan saatu yhtä yksimielistä vasta- usta sille, mitä yrittäjä ja yrittäjyys merkitsevät. (Puhakka 2002, 199.)
1.3 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymys
Tutkimuksen aihe on tärkeä, koska liikunta-alan ammattilaisia tarvitaan yhä enemmän myös Suomessa (Aromaa ym. 2005; Kosonen 2014). Heidän substans- siosaamisensa on erinomaista, mutta moni kokee tarvitsevansa liiketoiminta- osaamista, jotta kykenisi tarjoamaan liikuntapalveluja potentiaalisille asiakkail- le tulevaisuudessa. Nieminen ym. (2013) kirjoittavat julkaisussaan liikunnan taloudellisesta merkityksestä Suomessa. He mainitsevat myös sen, että valmis- tuneilla liikunta-alan ammattilaisilla on hyvä substanssiosaaminen, mutta hei- dän koulutuksiinsa tarvitaan enemmän tietoa liiketoimintaosaamisesta ja yrittä- jyydestä. Myös Lämsä, Ahonen, Stenholm ja Mero (2013) korostavat Keski- Suomen liikunta- ja urheilutoimialan selvityksessään liiketoimintataitojen mer- kitystä ja sen osaamisen kehittämistä, mutta toteavat taitojen tason tällä hetkellä heikoksi.
Suomalainen väestö ikääntyy, ja tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että liikunta-alan ammattilaiset pystyvät toimimaan terveydenhuollon kanssa yhteistyössä, jotta suomalaisten terveysongelmia pystytään ehkäisemään. Suo- malaisten tulevaisuudessa todennäköisenä skenaariona on tilanne, jossa suoma- lainen sairaanhoitojärjestelmä ei pysty tarjoamaan palveluja kaikille. Tällöin ennaltaehkäisevä terveyden edistämistyö ja liikuntapalvelut ovat erittäin tärkei- tä. Tähän liikuntayrittäjyys on monipuolinen ratkaisu.
Vuoden 2012 yrittäjyyskatsauksessa (TEM 2012) mainittiin, että liikunta- alan yrittäjyys on kasvanut jatkuvasti talouden suhdanteista riippumatta. Sa- massa katsauksessa kerrotaan, että liikunta-alan yritysten määrä on kasvanut, sillä esimerkiksi vapaa-ajan kulutusrakenne on muuttunut viime vuosien aika- na merkittävästi. Yrittäjyyskatsauksen mukaan myös omien kuntovalmentajien eli personal trainerien määrä on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana huomat- tavasti. (TEM Yrittäjyyskatsaus 20, 2012.)
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on kuvailla ja ymmärtää, miten yrittäjyysintentio syntyy. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, mitkä teki-
10 jät vaikuttavat yrityksen perustamiseen. Pitkän pohdinnan ja aihealueeseen tu- tustumisen jälkeen tutkimuskysymykseksi muotoutui:
Miten personal trainer -yrittäjien yrittäjyysintentio syntyy?
Tutkimuskysymyksen asettamisen avulla muodostui myös tutkimuksen alaky- symys:
Mitkä tekijät vaikuttavat intention syntymisen jälkeen päätökseen yrityksen perustami- sesta?
Tutkimusongelma rajautuu vahvasti yrittäjyyden intentiokäsitteen ja sen taus- talla vaikuttaviin tekijöihin. Lisäksi tutkielmassa käsitellään suomalaista liikun- ta-alan yrittäjyyttä ja tarkemmin pt-yrittäjyyttä. Aiheeseen kytkeytyvät yksilöi- den omat pystyvyysuskomukset ja tilannetekijät yrittäjyyden taustalla. Myös effectuation-logiikka on hyvin vahvasti näkyvillä uusien pt-yritysten luomises- sa. Tutkielman empiirinen osio kohdistuu Keski- ja Itä-Suomen alueiden per- sonal trainereiden käsityksiin toimialan yrittäjyydestä ja sen luonteesta. Tutki- mus on toteutettu haastattelututkimuksena liikunta-alan koulutuksen käyneille personal trainereille.
11
2 YRITTÄJYYS ILMIÖNÄ 2.1 Yrittäjyyden käsite
Yrittäjyys on monitahoinen ilmiö, jossa on erilaisia ulottuvuuksia. Yrittäjyys (entrepreneurship) on käännetty Suomen kieleen sanana, joka kertoo jo itses- sään, että jotain pyritään tekemään siinä mahdollisesti onnistumatta. Suomalai- nen käsite yrittäjyydestä kertoo, että kyseessä on haastava tehtävä. Suomalai- nen yhteiskunta kannustaa nykyään yrittäjyyteen katsomatta niinkään toimialo- ja. Nykyään yhteiskunta kannustaa kaikkia yrittämään monipuolisesti eri toi- mialoilla. Asia on tärkeä myös kansainvälisesti (Lüthje & Franke 2003). Liike- toimintamahdollisuuksia on olemassa joka puolella. Ne on vain löydettävä ja pystyttävä hyödyntämään. (Huuskonen 1992, 9; Shane 2003.)
Suomessa kuitenkin epäonnistuu joka vuosi useita yrityksiä. Yrittäjyys ei ole aina paras ja oikea vaihtoehto. Huuskosen (1992, 10) mukaan esimerkiksi vääränlaisen optimismin tai väärän tiedon varaan rakennettuja yrityksiä kaa- tuu. Hänen mukaansa yrittäjyyden ja yrittäjäksi ryhtymisen tutkimusta tulee tehdä, jotta tietoa saadaan myös käytännön saralle, ja että näitä epäonnistumisia voitaisiin välttää tulevaisuudessa. Jokainen yritys tuottaa kuitenkin onnistues- saan lisäarvoa yhteiskunnalle. Myös tieteellisellä mielenkiinnolla on merkityk- sensä. Yrittäjyyden ilmiöiden ymmärtäminen tekee yhteiskunnan ja nykypäi- vän käsittämisen helpommaksi. (Huuskonen 1992, 10.)
Yrittäjyydessä on hyvä erottaa käsitteinä yrittäjyys, yrittäjämäisyys ja yrit- täjä. Yrittäjyys ja yrittäjä liitetään pääasiassa ulkoiseen yrittäjyyteen, jossa hen- kilöllä on omaa liiketoimintaa. Yrittäjämäisyys on taas tapa tehdä asioita. Yrittä- jämäisyys liitetään usein sisäiseen yrittäjyyteen, joka kuvailee henkilöä, joka toimii yrittäjämäisellä tavalla. Yrittäjyyden kehitykseen voidaan sanoa vaikut- tavan neljä isoa kokonaisuutta, joita ovat aktiiviset yksilöt, liikeideat, sijain- tiympäristö ja toimialaympäristö (Niittykangas 2003, 86).
Scott Shane (2003) kuvaa yrittäjyyden prosessina (kuvio 1). Hänen mu- kaansa yrittäjyys on toimintaa, johon kuuluu löytäminen, arviointi ja mahdolli- suuksien hyödyntäminen uusien tuotteiden ja palvelujen tuottamiseksi. Yrittä- jyys on organisointitapa, markkinat, prosessi tai esimerkiksi raaka-aine käytet- tynä tavalla, jota ei aiemmin ole ollut vielä olemassa (Shane 2003, 4).
12
KUVIO 1 Yrittäjyysprosessi (Shane 2003.)
Timmons ja Spinelli (2009, 1) avaavat yrittäjyyden käsitettä myös prosessin kautta, kuten Shanekin. Heidän mukaansa yrittäjyysprosessin keskiössä on yrit- täjä, jota voi kuvata mahdollisuuden etsijäksi, aloitteentekijäksi, johtajaksi, on- gelmien ratkojaksi ja motivoijaksi. He pitävät yrittäjää myös yrityksen strategi- an luojana sekä tavoitteiden, arvojen ja kulttuurin vartijana. Timmonsin ja Spi- nellin (2009, 101) mukaan yrittäjyys on ajattelu-, päättely- ja toimintatapa, jotka mahdollistaa halu löytää uusia mahdollisuuksia kokonaisvaltaisella lähestymis- tavalla ja jossa johtajuudella tavoitellaan arvon luomista. Heidän mukaansa ko- ko prosessin ytimessä on uusien mahdollisuuksien tunnistaminen. (Timmons &
Spinelli 2009.)
Muutkin tutkijat kuvaavat yrittäjyyttä hieman samaan tapaan kuin Shane tai Timmons ja Spinelli. Yrittäjyys tarkoittaa innovaatioprosessia tai luomispro- sessia. Kuratkon ja Hodgettsin (2007) mukaan prosessi tapahtuu neljässä ulot- tuvuudessa, yksilötasolla, organisaatiotasolla, ympäristötasolla ja prosessitasol- la. Yrittäjyyden toteuttamista auttavat yhteistyöverkostot hallituksessa, koulu- tuksessa ja toimielimissä. Kaikki yrittäjämäisen ajattelun mikro- ja makrotasot tulee huomioida silloin, kun tunnistetaan ja hyödynnetään liiketoimintamah- dollisuuksia, jotta nämä voitaisiin muuntaa kaupallisiksi ja kilpailukykyisiksi ideoiksi nykypäivän taloudessa (Kuratko & Hodgetts 2007, 47).
Meyer & Crane (2014, 2) taas kertovat luomisprosessin koostuvan useasta vaiheesta; kuvittelusta eli suunnittelusta, suunnitelman parantamisesta, idean testaamisesta ja taas uudelleen suunnitelman parantamisesta.
13 Visa Huuskonen (1992, 32) kuvaa yrittäjä-käsitettä monivivahteiseksi. Tausta- tutkimuksensa perusteella hän kuvaa yrittäjää ja yrittäjyyttä seuraavasti:
”Yrittäjä on henkilö, joka on samanaikaisesti A) kokonaisvastuussa hoidossaan olevasta yrityksestä B) yrityksen riskipääoman sijoittaja, C) ylimmän päätäntä- vallan käyttäjä ja ylin auktoriteetin lähde yrityksessä. Yrittäjyys puolestaan tar- koittaa yrittäjänä toimimista edellä mainittujen kriteerien mukaan.” (Huuskonen 1992, 40.)
Huuskosen (1992, 40) mukaan hyvä yrittäjä pystyy tekemään aloitteita, on in- novatiivinen ja pystyy kantamaan yrityksen taloudellisen riskin. Yrittäjä toimii yleensä samalla sekä asioiden että ihmisten johtajana ja jos yritys menestyy, saa yrittäjä omistajana voittoa tai palkkiota. Huuskonen (1992, 9) kirjoittaa tutki- muksessaan, että pienyritykset parantavat työllisyyttä, tasaavat alueellisia eroja, mahdollistavat ihmisille mielekkäitä työsuhteita ja lisäävät myös elinkeinoelä- män sopeutuvuutta.
Yrittäjyyttä on kuvattu monin eri tavoin, ja tutkijapiireissä aiheuttaa edel- leen keskustelua, onko yrittäjyydelle jo olemassa vakiintunut käsite. Yksinker- taisemmin käsitettä on pyritty selittämään sanakirjoissa. Collins English Dic- tionaryn mukaan yrittäjyys tarkoittaa sitä, että yrityksen omistaja tai johtaja pyrkii tekemään voittoa ottamalla oma-aloitteisen riskin. (Collins English Dic- tionary 2014.)
Yrittäjyyden moninaisuuden vuoksi käsitteen vakiinnuttaminen on sekä tutkijapiireissä että arkikielessä haastava tehtävä. Yrittäjyys toimii niin monella eri tasolla, kuten Kuratko ja Hodgetts asian ilmaisivat (Kuratko & Hodgetts 2007).
Yrittäjyystutkimuksen kenttä on hyvin laaja. Niittykankaan (2003, 88) mu- kaan yrittäjyyttä on perinteisesti lähestytty joko taloustieteellisestä, psykologi- sesta tai sosiologisesta näkökulmasta. Yrittäjyyttä voidaan tutkia yrittäjän piir- teiden näkökulmasta, toiminnan näkökulmasta tai yrityksen näkökulmasta, eli mitä yrittäjät saavat aikaiseksi toiminnallaan. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus perehtyä yrittäjyysintentioihin, eli aikomuksiin ja siihen, mikä saa yksilöt ryh- tymään yrittäjiksi. Tarkoitus on tutkia varsinaista yrittäjyyttä edeltävää hetkeä.
2.2 Yrittäjyyteen vetävät ja työntävät tekijät
Yksilöillä on erilaisia motivaatiotekijöitä ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjyyttä ja sen taustaa on selitetty yksilöllisten, ympäristötekijöiden ja tilannetekijöiden avulla (mm. Huuskonen 1992, 51–52; Niittykangas 2003, 91; Pihkala 2008, 43). Yksilöl- lisiin tekijöihin kuuluvat demografiset tekijät, kuten perhetausta, sukupuoli ja kokemustausta. Ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi yrittäjyyskulttuuri, kan- santalous ja taloussuhdanteet sekä yrittäjyyspolitiikka ja yrittäjyyttä edistävät toimet. Tilannetekijöihin kuuluu yrittäjyyteen työntäviä push-tekijöitä ja yrittä-
14 jyyteen vetäviä pull-tekijöitä. Yrittäjyyteen työntäviä tekijöitä pidetään enem- män negatiivisina tekijöinä, jotka tukevat tilanteeseen tyytymättömän henkilön ajautumista yrittäjyyteen. (Pihkala 2008, 43–45.)
Yrittäjyyden vetotekijät ovat taas positiivisia tekijöitä, jotka houkuttelevat henkilöä yrittäjyyden suuntaan (Pihkala 2008, 45). Tilannetekijät syntyvät siinä välittömässä ympäristössä, jossa yksilö elää elämäänsä. Muut yrittäjyyden taustatekijät vaikuttavat yksilön kokemiin tilanteisiin, joissa hänen täytyy tehdä ratkaisuja. (Huuskonen 1992, 70.)
Pihkalan (2008, 45) mukaan tilannetekijät ovat keskeisessä asemassa sil- loin, kun tehdään päätöksiä yrityksen perustamiseen liittyen. Jos yksilön asen- teet ja tilannetekijät sopivat yhteen, voi se johtaa uuden yritystoiminnan aloit- tamiseen. Tässä tutkimuksessa kiinnostavat juuri yrittäjyyden taustalla vaikut- tavat tilannetekijät, sillä tarkoituksena on tutkia yksilöiden tekemiä päätöksiä yritystoiminnan perustamiseen liittyen. Tällöin tilannetekijöillä on oletettavasti merkittävä vaikutus yksilöiden päättämiin asioihin.
Kansainvälisiä tutkimuksia tilannetekijöistä on tehty jo 1980-luvulta lähti- en, joissa yrittäjyysmotivaation ensisijaisena teoriapohjana pidetään juuri veto- ja työntötekijöitä, mutta niiden tutkimus on nykypäivänä jäänyt vähemmälle (Kirkwood 2009, 346). Kirkwoodin mukaan veto- ja työntötekijöiden tutkiminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä maailma on muuttunut niin paljon ja myös Internet mahdollistaa nykyään helpon verkostoitumisen sekä myös uusien yritysten markkinoille astumisen. (Kirkwood 2009, 346–347.)
Yrittäjyyteen vetäviin tekijöihin (pull factors) luokitellaan pääasiassa sel- laiset asiat, joiden avulla yrittäjyys nähdään mielekkäänä ja mahdollisuuksia tarjoavana toimintana. Yrittäjä voi myös kokea saavuttavansa itselleen tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi mahdollisuuden itsenäiseen ja vapaaseen ajankäyt- töön sekä oman työn suunnitteluun. Yrittäjyyteen työntäviä tekijöitä (push fac- tors) ovat taas sellaiset syyt, joiden perusteella yrittäjyys koetaan parempana vaihtoehtona johonkin muuhun. Näitä esimerkkejä voivat olla työttömyyden uhka tai pettymys omaan ansiotyöhön. Yrittäjyys voidaan tällöin nähdä paran- nuksena aiempaan elämäntilanteeseen, muttei silti mahdollisesti täysin mielek- käänä vaihtoehtona. (Kirkwood 2009, 347.)
Yrittäjyyden tilannetekijöiden lisäksi on yritetty myös etsiä niin sanottuja laukaisevia tekijöitä (triggering factors) yrityksen perustamisvaiheessa. Dunn ja Liang (2006, 44) totesivat tutkimuksessaan, että varsinaisia yrittäjyyteen laukai- sevia tekijöitä ei olisi olemassa, vaan yrittäjyyteen tarvitaan esimerkiksi mah- dollisuus, jonka potentiaaliset yrittäjät voivat hyödyntää. He kuitenkin totesivat toisessa tutkimuksessaan (Liang & Dunn 2007), että yrittäjyyteen johtavia yhtei- siä tekijöitä voidaan luetella useita. He kutsuivat näitä laukaisevia tekijöitä ta- vallaan tilanteiksi tai tulokseksi jostain, mitä on tapahtunut yrittäjien elämässä.
Tällöin kyseessä on hyvin samankaltainen asia, kuin yrittäjyyden tilannetekijät.
Myös Lorz (2011, 112) totesi väitöskirjassaan, että näitä yrittäjyyteen lau- kaisevia tekijöitä on olemassa. Hänen mukaansa yrittäjyyskoulutus itsessään on jo merkittävä positiivinen laukaiseva tekijä. Lorzin mukaan myös persoonalla on asiayhteyttä vahvempi vaikutus yrittäjyyteen laukaiseviin tekijöihin, eli yrit-
15 täjyyttä kouluttaessa esimerkiksi intohimoinen yrittäjä tai motivoiva kouluttaja voi olla merkittävässä asemassa olemalla itsessään laukaiseva tekijä yrittäjyy- den kannalta. (Lorz 2011, 112–113.)
2.3 Yrittäjäpersoona ja -identiteetti
Yrittäjäidentiteettiä on tutkittu jonkin verran Suomessa (esim. Hytti 2003; Hägg 2011; Laakkonen 2012; Ristimäki 2004). Yrittäjyystutkimusta tehdään monella tieteenalalla ja myös kasvatustieteilijät ovat olleet kiinnostuneita yrittäjäidenti- teetistä sekä yrittäjyysintentioista. Aiemman yrittäjyystutkimuksen perusteella yrittäjäksi ei synnytä, vaan yrittäjyyttä voi oppia esimerkiksi yrittäjäkoulutus- ten sekä työ- ja elämänkokemuksen avulla. Tämän vuoksi yrittäjyysintentioiden tutkimus on liitetty usein yrittäjäkasvatukseen.
Jotta pystytään ymmärtämään yrittäjien aikomuksia eli intentioita, on hy- vä ymmärtää teoriaa niiden taustalla. Yrittäjän persoonaa ja toimintaa on pit- kään selitetty piirreteorioiden pohjalta. Niiden mukaan ihmisen tietyt persoo- nallisuuden piirteet toimivat yritystoiminnan käynnistäjinä. Pelkkä piirreteoria on kuitenkin todettu riittämättömäksi (mm. Gartner 1988). Vaikka piirreteorioi- ta ei nähdä riittäviksi yrittäjyyden kuvaamisessa, on niillä silti tärkeä tehtävä yrittäjyyden selittämisessä. Piirteistä eniten tutkitaan suoriutumismotivaatiota, kontrollipremissejä, innovatiivisuutta ja riskinottokykyä (Niittykangas 2003, 96).
Vesa Puhakka (2002, 199) esittää, että piirreteorioiden vastakohdaksi on noussut persoonallisuuden käyttäytymisnäkökulma, joka ehdottaa, että yrittäjä erottuu persoonallaan muista siinä, kuinka hän käyttäytyy. Käyttäytymiseen pohjautuva malli perustuu kognitiiviseen näkemykseen ihmisen persoonalli- suudesta (Puhakka 2002, 199).
Huuskonen (1992, 57) on huomannut tutkimuksissaan, että yrittäjän per- soonallisuutta kuvataan usein hyvin positiiviseen sävyyn. Tähän vaikuttaa varmasti se, että kirjoittajalla itsellään on usein myönteinen arvopohja ja aja- tusmaailma yrittäjyyttä kohtaan.
Puhakka esittää artikkelissaan kuitenkin huolensa siitä, että osa yrittäjyy- den tutkijoista on tullut siihen päätelmään, ettei yrittäjyyspersoonaa ole lain- kaan ja yrittäjyys määritellään ainoastaan toiminnan kautta. Hänen mielestään yrittäjäpersoonaa tulisi kuitenkin tutkia kognitiivisen persoonallisuuskäsityk- sen lähtökohdasta (Puhakka 2002, 206).
Myöhemmin useampi kansainvälinen tutkija (esim. Obschonka, Silberei- sen & Shmitt-Rodermund 2010; Zhao, Seibert & Lumpkin 2010) on kiinnostunut uudestaan yrittäjän luonteenpiirteistä ja siitä, onko niillä kuitenkin vaikutusta yrittäjän käyttäytymiseen.
16
2.4 Effectuation-käsite
Uusien yritysten luomista ja yrittäjyysprosessia (mm. Shane 2003) on tutkittu myös runsaasti. Effectuation-käsite on muotoutunut 2000-luvun alkupuolella, kun Saras Sarasvathy (2001) lähti viemään logiikkaa eteenpäin liiketoiminnan suunnittelun ja yritystoiminnan aloittamisen näkökulmasta. Hänellä oli tavoit- teena kuvata paremmin uusien yritysten luomista perinteisen kausaalisen liike- toiminta-ajattelun sijaan sillä huomasi, että on paljon yrittäjiä, jotka eivät toteu- ta käytännössä tätä kausaalista suunnittelua lainkaan. Tähän tutkimusaiheeseen effectuation-käsite sopii hyvin, sillä moni personal trainer aloittaa yritystoimin- tansa lähes tyhjästä, niillä eväillä ja osaamisella, mitä heidän omista taskuistaan löytyy. Moni pt-yrittäjä jättää tarkat liiketoimintasuunnitelmat sekä rahoitus- että kannattavuuslaskelmat tekemättä ja lähtee toiminnan ja kokeilun kautta kehittämään omaa yritystoimintaansa. Effectuation-logiikka tarjoaa vaihtoeh- toisen keinon yrittäjyyden tarkasteluun. (Sarasvathy 2001, 243–244.)
Perinteinen kausaalinen ajattelutapa lähtee siitä, että yrittäjä tekee tarkat liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmat ja sekä ennustaa että suunnittelee yritystoiminnan tulevaisuutta paljon. Effectuation-logiikka lähtee sen sijaan siitä näkökulmasta, että yrittäjillä on toimintaa aloittaessaan keinoja kolmesta kategoriasta. Yrittäjän tulee tietää, kuka hän on, mitä hän tietää ja kenet hän tuntee. Yrittäjän tulee tietää omat piirteensä ja ominaisuutensa, omat halut ja kykynsä. Hänen tulee pohtia, mitä tietää ja minkälaisiin sosiaalisiin verkostoi- hin hän kuuluu. (Sarasvathy 2001, 250.)
Yksilö osaa koulutuspohjansa ja kokemuksensa perusteella tiettyjä asioita.
Hänen tulee huomata oma osaamisensa, yhdistää keinot ja pyrkimys saada ai- kaan uutta liiketoimintaa. Yksilöiden pyrkimykset ja osaaminen muuttuvat ai- kojen kuluessa heidän kokemuksensa ja tietotaitonsa karttuessa, jolloin heillä on mahdollisuus toteuttaa uusia asioita. (Sarasvathy 2001, 253.)
Pt-yrittäjät lähtevät hyvin usein tästä lähtökohdasta liikkeelle käynnistäes- sään liiketoimintaa. He pohtivat, minkälaista osaamista heillä on liikunta-alalta ja minkälaisia kontakteja ja verkostoja heillä on olemassa. Personal trainerit pe- rustavat toiminimen ja aloittavat monesti muutaman asiakkaan kanssa ja ryh- tyvät sen jälkeen pohtimaan, mitä muuta he voisivat tehdä ja mihin suuntaan he voisivat toimintaansa viedä oman osaamisensa avulla.
Sarasvathy on määrittänyt effectuation-logiikalle tiettyjä perusperiaatteita, joita hän vertasi tutkimuksessaan kausaalisen mallin mukaan toimimiseen. Näitä ovat 1) kohtuullinen menetys odotettujen tulojen sijaan. Yrittäjä pyrkii pohti- maan, mistä voi selvitä ja oppia ennakoimaan asioita sen sijaan, että pyrkisi ai- na laskelmoimaan ja maksimoimaan tulosta. 2) Pyrkiminen strategiseen yhteis- työhön ja sidoksiin riskien vähentämiseksi kilpailija-analyysin sijaan. 3) Tavoit- teena on sattumanvaraisen osaamisen hyödyntäminen ja uusien mahdollisuuk- sien etsiminen sen sijaan, että hyödyntäisi tietoa, jota ei ole vielä olemassa tai jatkuvaa ennustamista ja suunnittelua. 4) Pyrkimys kontrolloida tulevaisuutta, jota on mahdotonta ennustaa ja valmistautua toimimaan odottamattomissa ti-
17 lanteissa mieluummin, kuin ennustaa epävarmaa tulevaisuutta. (Sarasvathy 2001, 252.)
18
3 YRITTÄJYYSAIKOMUKSET 3.1 Yrittäjyysintentiot
Tässä tutkimuksessa on tarkoitus perehtyä tarkemmin varsinaista liiketoimin- taa edeltäviin yrittäjyysintentioihin, sillä useat tutkijat (mm. Bird 1988; Gartner 1988; Krueger, Reilly & Carsrud 2000; Lüthje & Franke 2003) pitävät yrittä- jyysintentioita hyvin tehokkaana tapana selittää yrittäjyyttä ja yritystoimintaa.
Intentioiden avulla voidaan huomioida monia yrittäjyyden taustalla vaikuttavia ilmiöitä ja niitä tekijöitä joiden perusteella potentiaaliset yrittäjät tekevät pää- töksensä liiketoiminnan aloittamisesta.
Kruegerin ym. (2000) mukaan yrittäjämäisten mahdollisuuksien tunnis- tamisprosessi on selkeästi intentionaalinen prosessi ja intentioiden avulla yrittä- jyyttä, ja yrittäjäksi ryhtymistä pystytään myös selittämään ja ennustamaan pa- remmin. Krueger ym. kirjoittavat tutkimuksessaan, että intentiot eli aikomukset ovat paras ennustaja suunnitellulle käyttäytymiselle, varsinkin silloin, kun käyttäytyminen on harvinaista, vaikeasti tarkasteltavaa tai siihen liittyy odot- tamattomia viivästyksiä. Myös silloin, kun varsinaista yritystoimintaa ei ole vielä olemassa, on opiskelijoiden yrityshalukkuutta ja potentiaalista yrittäjyyttä hyvä tarkastella esimerkiksi yksilön intentioiden kautta. (Krueger ym. 2000, 411–412.)
Intentio tarkoittaa käsitteenä suunnitelmallista toimintaa, tahtoa tai pyr- kimystä, jossa henkilö on valmis ponnistelemaan saavuttaakseen intention koh- teena olevan tavoitteen. Intentio selittää yksilön tai ryhmän suunniteltua käyt- täytymistä (Ajzen 1991, 179; Fishbein & Ajzen 1975, 298). Collins English Dic- tionary (2014) kuvaa intention tarkoituksena ja tavoitteena, joka aiotaan toteut- taa.
Intentio voi luoda perustan toiminnalle tai toimimattomuudelle. Yrityksen perustamisvaiheessa yrittäjyysintentiota tukevat yrittäjän kokemusten, taitojen ja tietojen kumuloituminen sekä myös yrittäjän henkinen kasvu. (Nevanperä &
Kansikas 2009, 19, 23.)
Kruegerin ym. (2000) mukaan suuri osa siitä, mitä pidetään yrittäjämäise- nä toimintana, on intentioiden mukaan suunniteltua käytöstä, vaikka monet haluavatkin todistaa muuta. Yksinkertaisimmillaan intentiot ennustavat käytös- tä, kun taas samalla tietyt asenteet ennustavat intentiota. Kruegerin ym. tutki- muksen tulokset esittävät, että yrittäjyysintention edistäminen voi onnistua esimerkiksi lisäämällä henkilön käsityksiä omasta tai yrityksen toteutettavuu- desta ja houkuttelevuudesta. Yritysintention vahvistaminen tekee yrittäjyydestä vahvasti mahdollista ja toteuttamiskelpoista. (Krueger ym. 2000, 413.)
Fishbeinin ja Ajzenin (1975) intentiokäsitteen jälkeen yhä useammat yrittä- jyyden tutkijat ovat innostuneet tutkimaan yrittäjäaikomuksia ennemmin inten- tionäkökulmasta kuin persoonallisuuden piirteistä lähtien. Barbara Birdin (1988, 442) mukaan yrittäjien intentiot ohjaavat heidän tavoitteenasetteluaan,
19 kommunikointia, sitoutumista, organisointityyliä ja koko työtään. Hän kirjoit- taa intention olevan psykologinen prosessi ja mielentila, joka ohjaa huomiota ja käyttäytymistä, jotta haluttu tavoite saavutettaisiin. Tämä prosessi alkaa yrittä- jän henkilökohtaisista tarpeista, arvoista ja haluista sekä tavoista ja uskomuksis- ta. (Bird 1988.)
Icek Ajzen jatkoi intentioiden tutkimista ja loi vuonna 1991 teorian suunni- tellusta käyttäytymisestä (Ajzen’s Theory of Planned Behavior). Ajzenin mu- kaan intentiot riippuvat henkilökohtaisen toivottavuuden havainnoista, sosiaa- lisista normeista ja toteutettavuuden havainnoista (kuvio 2). TPB:n pohjalla vai- kuttaa tekijänä yksilön intentio toteuttaa joku tietty käytös. Intentiot osoittavat sen, kuinka lujasti ihmiset haluavat yrittää, ja kuinka paljon he ovat valmiita tekemään päästäkseen tiettyyn tavoitteeseen. Mitä suurempi intentio, sitä to- dennäköisemmin tavoite toteutuu. (Ajzen 1991, 181.)
KUVIO 2 Ajzen’s Theory of Planned Behavior (Ajzen 1991.)
Krueger ym. (2000, 413) vertailevat tutkimuksessaan kahta intentio-pohjaista mallia. Edellä mainittua Icek Ajzenin teoriaa suunnitellusta käyttäytymisestä ja Shaperon (1982) mallia yrittäjämäisestä tapahtumasta, (Shapero’s Model of the Entrepreneurial Event). Malleja vertailemalla tutkijat tulivat siihen tulokseen, että molemmat selittävät intentiota erittäin hyvin ja antoivat vahvan tilastolli- sen näytön yrittäjyysintentiosta, mutta tilastollisesti yrittäjyysintentiota selitti hieman paremmin Shaperon malli.
20 Kruegerin ym. (2000, 418) mukaan Shapero (1982) korosti yrittäjyysintentioiden johtuvan omista toivottavuuden havainnoista, toteutettavuuden havainnoista ja henkilön taipumuksesta toimia nähdessään yrittäjämäisiä mahdollisuuksia.
3.2 Yrittäjyysintentioihin vaikuttavia tekijöitä
Ymmärtääksemme intentioiden seurauksia, eli itse toimintaa, meidän tulee ymmärtää myös, mitä tapahtuu intention edellä. Krueger ym. esittävät, että in- tentiot ja niiden taustalla olevat asenteet ovat havaintoperustaisia, joka tarkoit- taa, että ne ovat opittuja asioita. Sen vuoksi ne voivat vaihdella henkilöiden vä- lillä sekä eri tilanteissa. Esimerkiksi vahva intentio yritystoiminnan aloittami- sesta voi kuitenkin odottaa ja myöhästyä odottamattomissa tilanteissa, esimer- kiksi naimisiinmenon, lapsen saannin tai opiskelujen valmistumisen johdosta.
(Krueger ym. 2000, 414.)
Zhao, Seibert ja Lumpkin (2010, 397) tutkivat persoonallisuuden vaikutuk- sia yrittäjyysintentioon. Heidän tutkimuksessaan ilmeni, että menestyksekkää- seen yrittäjyyteen vaikuttavat ainakin tunnollisuus, emotionaalinen tasapaino ja avoimuus. Yrittäjät, joilla nämä piirteet eivät ole vahvimpia, eivät todennäköi- sesti koe yrittäjäuraansa niin miellyttäväksi kuin alun perin olettivat. Tutkijoi- den mukaan myös avoimuus uusille kokemuksille näyttäisi olevan tärkeää.
Heidän mukaansa perinteisiin yrittäjän piirteisiin, ”riskin ottajaan” ja ekstro- verttiin ei taas kannattaisi kiinnittää niin suurta huomiota, sillä niillä on lopulta hyvin pieni vaikutus yrityksen toimintaan. (Zhao ym. 2010, 397.)
Lüthje ja Franke (2003, 143) kirjoittavat, että yrittäjyysintentioihin vaikut- tavat epäsuorasti pysyvät luonteenpiirteet ja suorasti taustaan liittyvät faktorit eli tekijät, joita on usein helpompi muokata. Heidän mukaansa yrittäjyyden imagoa uravaihtoehtona on kehitettävä. Koulutusvaiheessa on jo pohdittava, voisiko positiivisia roolimalleja käyttää opetuksessa, voisiko yrittäjien tukiver- kostoja luoda ja järjestää liikeideakilpailuja lisää. Lüthje ja Franke totesivat tut- kimuksessaan myös, että yrittäjyysasenteilla on suuri merkitys yrittäjyysinten- tion muodostumiseen. Luonteenpiirteet vaikuttavat näihin asenteisiin, mutta tutkijat ovat sitä mieltä, että myös muilla tekijöillä on vaikutusta asenteisiin ja näihin muihin muuttujiin on helpompi vaikuttaa.
Fitzsimmons ja Douglas (2011, 438) tutkivat onko odotusarvolla vaikutus- ta yrittäjyysintentioon ja havaittuun toteutettavuuteen ja houkuttelevuuteen.
Osa aiemmista tutkimuksista viittasi, että näin olisi, mutta he totesivat tutki- muksessaan, että näillä asioilla oli negatiivinen vuorovaikutus toisiinsa yrittä- jyysintentioiden muodostumisessa. He esittivät myös, että henkilön asenne yri- tyksen omistamista kohtaan antaa riittävän valtuutuksen havaittuun houkutte- levuuteen yrittäjämäistä toimintaa kohtaan.
Tutkijoiden mukaan asenteilla on merkittävä vaikutus yrittäjyysintention muodostumiseen (Fini, Grimaldi, Marzocchi & Sobrero 2009; Krueger ym. 2000;
Scholten, Joseph & Prickaerts 2012). Kruegerin ym. (2000, 416) mukaan henki-
21 löiden asenteet selittävät yli 50 % intentioiden muutoksesta. Intentiot selittävät 30 % tai enemmän muutoksista käyttäytymisessä. Ulkoiset tekijät eivät vaikuta intentioihin tai käytökseen suoraan. Nämä vaikutukset tulevat enemmän hou- kuttelevuuden ja toteutettavuuden havaintojen kautta (Krueger ym. 2000, 416).
Myös Fini ym. (2009) tutkivat asenteiden vaikutusta yrittäjyysintentioon.
Heidän mukaansa asenteet ennustavat suoraan yrittäjyysintentiota, kun taas psykologisilla luonteenpiirteillä, yksilöllisillä taidoilla ja ympäristön vaikutuk- sella on vain epäsuora vaikutus, ja että ympäristön tuki ei aina vaikuta intenti- oiden muodostumiseen, sillä hallitusten, yliopistojen ja taustayhteisöjen tuki ei ole relevanttia yrittäjyysintentioiden muodostumisessa. Tämän perusteella voi olettaa, että yrittäjyysintentioon vaikuttavat pienemmät tahot ja henkilöt poten- tiaalisen yrittäjän lähipiirissä. (Fini ym. 2009, 26.)
Zampetakis, Kafetsios, Bouranta, Dewett ja Moustakis (2009) kirjoittavat, että luovuudella ja proaktiivisuudella on positiivinen vaikutus yksilön tun- neälykkyyteen ja asenteisiin yrittäjyyttä kohtaan. Tutkimuksen mukaan tun- neälyllä taas voi olla suurivaikutus yksilön minäpystyvyyteen ja yrittäjyysin- tention muodostumiseen. Henkilöt, joilla tunneäly esiintyy vahvana piirteenä, voivat sietää paremmin stressiä ja osaavat mahdollisesti olla proaktiivisempia yrittäjämäisissä tilanteissa. (Zampetakis ym. 2009, 610.)
Henkilökohtaisilla tai tilanteeseen liittyvillä muuttujilla on yleensä epä- suora vaikutus yrittäjyyteen. Nämä tekijät vaikuttavat asenteisiin ja yleiseen yrittäjyysmotivaatioon. Esimerkiksi roolimallit voivat vaikuttaa yrittäjyysinten- tioihin vahvasti, jos ne vaikuttavat asenteisiin ja uskomuksiin, kuten havaittuun minäpystyvyyteen (self-efficacy). Tietyt opitut asenteet ja käsitykset ovat tärkei- tä, kuten esimerkiksi juuri minäpystyvyys. Tulevaisuudessa voitaisiin hyvin opettaa minäpystyvyyttä niille, jotka suunnittelevat oman yrityksen perusta- mista, sillä se vaikuttaa niihin havaintoihin, jossa esimerkiksi yrittäjyyden to- teutettavuus tuntuu mahdolliselta. (Krueger ym. 2000, 426.)
Yrittäjyyskasvatuksessakin on huomattu roolimallien merkitys ja yhä use- ammin yrittäjät käyvät kertomassa kokemuksiaan yrittäjyydestä opiskelijoille, jotka suunnittelevat omaa yrittäjäpolkuaan tulevaisuutta varten. Krueger ym.
esittävät tutkimuksensa pohjalta, että yrittäjyyttä tutkiessa tulisi ottaa huomi- oon tarkemmin kognitiiviset kysymykset ja yrittää ymmärtää kognitiivisia pro- sesseja. Näitä prosesseja ovat esimerkiksi aistien toiminta, ajattelu, havainnot sekä yksilön käsitykset, esimerkiksi maailmankuvasta ja minäkuvasta (Collins English Dictionary 2014). (Krueger ym. 2000, 426.)
Kruegerin ym. tutkimuksen perusteella on selvää, että yrittäjyysintentiota voi lisätä ja yrittäjyyttä voi oppia, sillä se ei ole sisäsyntyistä. On tärkeää pohtia, kuinka yrittäjyysintentiota voidaan lisätä opettamalla yrittäjyyteen liittyviä asi- oita yksilöille. Onkin mielenkiintoista, kuinka tällainen tieteellinen tieto ei ole tullut vahvasti suomalaiseen arkiajatteluun mukaan. Suuressa osassa suomalai- sia elää syvällä ajatus siitä, että yrittäjät ovat jollain tavalla täysin omanlaisiaan ihmisiä, ja että kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta ryhtyä yrittäjiksi, koska näi- tä ominaisuuksia ei ole.
22 De Clercq, Honig ja Martin (2012, 652) kirjoittavat, että sekä oppimissuuntautu- neisuudella että intohimolla työhön on virkistävä vaikutus yrittäjyysintentioi- den muodostumiseen. Nämä tekijät ovat merkittävässä roolissa henkilön suun- tautuessa työtehtäviin. Oppimissuuntautuneisuus vaikuttaa yksilön tapaan hankkia ja etsiä uutta tietoa ja intohimo työhön vaikuttaa yksilön tapaan käyt- tää hyväksi tätä uutta tietoa. Heidän mukaansa molemmat ominaisuudet virkis- tävät toteutettavuutta ja toivottavuutta yrittäjyysintention muodostumisessa.
Yrittäjyysintentiot eivät kuitenkaan aina johda suoraan liiketoimintaan.
Pelkkä aikomus ei kuitenkaan saa uusia yrityksiä aikaan (Nevanperä & Kansi- kas 2009; Lüthje & Franke, 2003). Yrittäjäksi voidaan tulla vuosien työn, omien kokemusten sekä jatkuvan oppimisen kautta (Nevanperä & Kansikas 2009, 18).
De Clercqin ym. (2013, 668) mukaan oppimissuuntautuneisuus ja työintohimo voivat olla kuitenkin merkittäviä tekijöitä siinä vaiheessa, kun yrittäjyysintenti- ot johtavat varsinaiseksi yritystoiminnaksi. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi se, että joku on valmis ottamaan selvää asioista, jotta saa yrityksen toimimaan ja tuottamaan. Työintohimo näkyy, kun yrittäjä jaksaa tehdä vielä pitkän päivän päätteeksi töitä, jotta saa asiat toimimaan yrityksessä. (De Clercq ym. 2013, 668.) Ymmärtämällä intentioita, voimme myös ymmärtää, mistä liikeideat kumpuavat ja kuinka näitä ideoita voidaan toteuttaa. Intentioiden avulla voi- daan pohtia, kuinka idea muokkautuu hyvin kehittyneeksi ja tuottavaksi kon- septiksi. Intentioperustaiset mallit antavat hyödyllistä käytännön sovelluksia siitä, onko käyttäytyminen intentionaalista. Mallien avulla voidaan selvittää, kuinka intentiot muodostuvat ja kuinka yrittäjien uskomukset, havainnot ja motiivit yhdistyvät intentioksi aloittaa uusi liiketoiminta. Yrittäjät voivat itse hyötyä ymmärtäessään paremmin omia motiivejaan. Intentioiden avulla he pystyvät ehkä paremmin ymmärtämään omia valintojaan yrittäjyyden ja lii- keideoiden suhteen. (Krueger ym. 2000, 429.)
Bullough, Renko ja Myatt (2014) tutkivat, kuinka sinnikkyys ja minäpys- tyvyys vaikuttavat yrittäjyysintentioon. He selvittivät yrittäjyysintentioiden muodostumista äärioloissa Afganistanin sotaolosuhteissa. Tutkimuksen mu- kaan ihmisten täytyy ensin luoda turvalliset olosuhteet liiketoimintaympäristöl- le, sillä jatkuva vaarojen varominen voi estää potentiaalisten yritysten perusta- misen. He kuitenkin totesivat tutkimuksessa, että vaarat eivät vaikuta yksilön intentioon, sillä sinnikkyyden ja minäpystyvyyden vaikutuksesta ihmisiltä löy- tyy silti yrittäjyysintentioita. Tutkijoiden mukaan sekä sinnikkyyttä että minä- pystyvyyttä tulisi opettaa potentiaalisille yrittäjille, sillä se lisää yrityksen pe- rustamisen potentiaalia. (Bullough ym. 2014, 491.)
3.3 Yrittäjyysintention kehittyminen
Useat tutkijat painottavat yrittäjyyskoulutuksen merkitystä yrittäjyyden tuke- misessa. Bae, Qian, Miao & Fiet (2014, 217) esittävät tutkimuksessaan, että myös yrittäjyysintentiota voidaan opettaa. Obschonka, Silbereisen ja Schmitt-
23 Rodermund (2010, 63) esittävät tutkimuksessaan, että yrittäjyyttä voi opettaa ja intentioihin voi vaikuttaa jo yksilön varhaisessa elämän vaiheessa. Robinson ja Sexton (1994) taas totesivat tutkimuksessaan, että yrittäjyyden opettaminen an- taa hyvin paljon enemmän kuin pelkkä yrittäjyyskokemus ja tuo todennäköi- semmin uusia liiketoiminnan muotoja markkinoille. (Robinson & Sexton 1994, 141.)
Yksilöt voivat kokea suurempaa yrittäjyysintentiota aikuisena, jos he ovat olleet yrittäjämäisesti aktiivisia tai tekemisissä yrittäjyyden kanssa jo nuorena.
(Obschonka ym. 2010, 70.) Jussi Pihkala (2008, 113) tutki väitöskirjassaan yrittä- jyysintention muutosta ammattikorkeakoulun aikana, jolloin opiskelijat osallis- tuivat yrittäjyysopetukseen. Tutkimustulosten mukaan koulutus ei lisännyt in- tentiota opiskelijoilla, vaan se säilyi samana koulutuksen alussa ja lopussa. Sen sijaan opiskelijoiden näkemykset nuorten yrittäjyyskiinnostuksesta muuttuivat kielteisemmiksi. Tutkimuksessa opiskelijoiden ulkopuolinen elämä ja koke- mukset oli kuitenkin rajattu pois, jolloin saatiin ainoastaan näkyviin kyseisen koulutuksen vaikutukset yrittäjyysintentioihin. Pihkalan mukaan luottamusta omiin kykyihin voidaan lisätä opettamalla yrittäjyyden realiteetteja. Samalla voidaan kasvattaa myös halua käynnistää uutta liiketoimintaa. (Pihkala 2008, 113.)
Yrittäjyyskasvatus on koettu tärkeänä eri alojen opiskelijoilla intentioiden tukemisessa. Yrittäjyyskasvatuksen tehtävänä on ollut kehittää ja tukea yrittä- jyysintention syntymistä (Nevanperä & Kansikas 2009, 19). Kuten intentio, myös ryhtyminen yrittäjäksi syntyy pitkän ajan kuluessa yrittäjäksi oppimisen ja kokemuksien kartuttamisen kautta. Yrittäjäksi opiskelevien ohjaus ja kannus- taminen luovat kaikille paremmat mahdollisuudet perustaa uutta liiketoimin- taa. (Nevanperä & Kansikas 2009, 23–24.)
Pihkalan (2008) mukaan opiskelijat kaipaavat esimerkkiä yrittäjyydestä, johon voisivat samaistua. Myös Lüthje ja Franke (2003) kirjoittivat roolimallien tärkeydestä yrittäjyysopintojen aikana. Tosin Krueger ym. (2000) totesivat, että roolimalleista on hyötyä opiskelijoille vain siinä tapauksessa, että ne pystyvät muuttamaan asenteita ja uskoa omiin kykyihin. Opiskelijat kaipaavat myös esimerkeiltä enemmän konkretiaa, yrittäjyyden kytkemistä omaan ammat- tialaan. Moni oli käynyt yrityksen perustamisopinnot heti opintojen aluksi ja opiskelijat kokivat ajankohdan täysin vääräksi. (Pihkala 2008, 107.)
Substanssiosaamisen kartuttamisen ja liikeideoiden pohtimisen ja valmis- telun jälkeen voisi tulla ajankohtainen vaihe, jolloin myös konkreettisia yrityk- sen perustamiseen liittyviä asioita ja liiketoiminnan toteuttamisen asioita voisi opiskella. Pihkala pohti kuitenkin tutkimuksessaan, että yrittäjyyskouluttajien tulisi pohtia, miltä kantilta yrittäjyyttä tulisi kouluttaa ensisijaisesti, jotta opis- kelijat ryhtyisivät yrittäjiksi. Vaihtoehtoina on järjestää koulutuksissa ensisijai- sesti yritystoimintaa käynnistäviä kursseja ja luoda pitkäaikaisesti vaikuttavia liiketoimintaosaamisen taitoja. Toisena vaihtoehtona olisi käsitellä lyhytaikai- sesti vaikuttavaa, innostusta, motivaatiota ja yrittäjyysintentioita kehittäviä ai- heita. (Pihkala 2008, 109.)
24 Suomessa yrittäjyyskasvatus on liitetty osaksi Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteita (OKM – Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat 2009). Viime vuosina on myös herätty yleisesti siihen, että yrittäjyyskasvatus voitaisiin aloittaa jo perus- koulussa tai toisen asteen oppilaitoksissa. Tällöin lapset ja nuoret kasvaisivat yrittäjyyteen ja siitä tulisi heille luontainen osa elämää.
Korhosen, Komulaisen & Rädyn (2010) tutkimuksessa selvisi, että osassa Suomen oppilaitoksista yrittäjyyskasvatus on erittäin vahvasti esillä ja mukana kaikessa koulutyössä esimerkiksi projekteina ja tapahtumina. Joissain oppilai- toksissa yrittäjyyskasvatus on taas ollut erittäin vähäistä ja jokainen opettaja on oman harkintansa mukaan soveltanut yrittäjyysasioista muun opetuksen mu- kana.
Tutkimuksen mukaan opettajat käsittelevät yrittäjyyttä usein sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden kautta, kuten koulutuspolitiikkakin ohjaa. Monet opetta- jat kertoivat sisäisen yrittäjyyden olevan osa opetusta jo koulun tutussa merki- tysmaailmassa. Ulkoisen yrittäjyyden he kokivat jonkin asteisena uhkana, sillä siihen liittyy usein kilpailu, raha ja liike-elämän kovat arvot, jotka eivät kuulu koulumaailmaan. (Korhonen ym. 2010, 66–67.)
Korhonen ym. (2010) totesivat tutkimuksessaan, että opettajat eivät koe tarpeekseen opettaa ulkoista yrittäjyyttä oppilaitoksissa, tai se ei ainakaan kuu- lu opetustavoitteisiin. Sen sijaan sisäisen yrittäjyyden he kokivat tärkeäksi.
Opettajat vertasivat kyvykästä oppilasta ja potentiaalista yrittäjää ja tulkitsivat, että yrittäjätyyppinen oppilas vastaa kyvykkään oppilaan määritelmää. Tutkijat kuitenkin löysivät tutkimushaastatteluissa toteamuksen, että menestyneet yrit- täjät eivät monestikaan ole akateemisesti lahjakkaita ja ovat ennemminkin suh- tautuneet kouluun kielteisesti.
Opettajien tulkintatavassa voidaan nähdä edelleen koulumaailman perin- teistä kyvykkyyserottelua, joissa ihmiset asetetaan kykyjensä ja sosiaalisen taus- tansa mukaisille paikoille. Opettajat eivät myöskään ajattele yrittäjätyyppisten oppilaiden kykyjen ilmenevän opiskeluvuosien aikana, vaan he katsovat näiden kykyjen kuuluvan tulevaisuuteen ja työelämään. Lähtökohtaisesti opettajat ko- kivat kuitenkin, että kaikille voi tarjota mahdollisuuden oppia yrittäjyyttä ja yrittäjämäisiä kykyjä. Tutkijat totesivat, että opettajat pyrkivät kuitenkin yrittä- jyyskasvatuksessa hallitsemaan opiskelijoiden sisäistä olemusta, muokkaamaan heidän asenteitaan ja arvojaan sekä käsityksiään omista kyvyistään ja älykkyy- destään. Opettajien on kuitenkin joskus vaikea vetää rajaa sille, mikä on yrittä- jyyskasvatuksen tehtävä. Onko heidän tehtävänsä määritellä, kenellä on sisäi- sen ja ulkoisen yrittäjän kykyjä. (Korhonen ym. 2010, 41.)
Oppilaitokset tarjoavat kuitenkin yhtäläisen mahdollisuuden kaikille osal- listua yrittäjyyskasvatukseen. Se ei kuitenkaan takaa, että oppilaat menestyvät opettajien arvioimilla yrittäjyyskursseilla. Aiheutuuko tästä se, että joku ei ryh- dy yrittäjäksi saadessaan kurssista huonon arvosanan? Parhaat yrittäjyysomi- naisuudet ilmenivät opettajien mukaan oppilailla, jotka ovat sosiaalisesti älyk- käitä, ulospäin suuntautuneita, riskinottokykyisiä, luovia, ja toisaalta heillä, jotka ovat käytännöllisesti lahjakkaita. Muita yrittäjämäisiä piirteitä listattaessa esiin tulivat myös aktiivisuus, reippaus, itsenäisyys ja rohkeus. Koulumaail-
25 maan epäsovinnaisina piirteinä yrittäjäominaisuuksina ilmenivät myös vilkka- us, hauskuus ja rämäpäisyys. (Korhonen ym. 2010, 67.)
3.4 Yrittäjämäinen minäpystyvyys
Useiden tutkijoiden mukaan (mm. Boyd & Vozikis 1994; Chen, Green & Grick 1998; Krueger ym. 2000) minäpystyvyys (self-efficacy) vaikuttaa yrittäjyysinten- tion muodostumiseen. Tässä tutkimuksessa käytän termin suomenkielistä il- maisua. Näyttää siltä, että viime vuosina self-efficacyn suomenkieliseksi ter- miksi on alkanut vakiintua minäpystyvyys, mutta myös termejä minäpätevyys ja itsepystyvyys näkyy eri julkaisuissa.
Albert Bandura (1977) loi käsitteen minäpystyvyydestä osana laajempaa sosiokognitiivista eli sosiaalisen oppimisen ja tiedollisuuden teoriaa (kuvio 3).
Käsite pohjautuu siihen, että ihmisellä on uskomuksia omista kyvyistään suo- riutua tyydyttävällä tasolla tietynlaisista toimista ja tehtävistä. Minäpystyvyys on eräs motivaatiota määrittelevistä tekijöistä.
KUVIO 3 Albert Banduran esitys minäpystyvyydestä (Bandura 1977.)
Yksilön toiminta ei perustu ainoastaan tietoon siitä, mitä haluaa tehdä ja että on motivoitunut suorittamaan asioita. Pystyvyys ei ole myöskään kyky, joka hen- kilöllä joko on tai ei ole. Yksilön minäpystyvyys on kehittymiskykyinen ominai- suus. Se koostuu kognitiivisista, sosiaalisista, emotionaalisista ja käyttäytymi- sen taidoista, jotka kaikki toimivat omalla oikealla hetkellään yksilön toimin- nassa. Yksilön minäpystyvyyteen vaikuttavat jokaisen omat uskomukset. (Ban- dura 1997, 36–37.)
26 Banduran (1997, 37) mukaan sama henkilö voi eri tilanteissa suoriutua eri ta- voin, mikäli usko omiin kykyihin ei ole riittävän vahva. Yksilön tehokas toimin- ta vaatii sekä taitoja että uskomusta omiin kykyihin.
Chen ym. (1998, 298) kirjoittavat tutkimuksessaan, että suoritus, toiminta ja saavutukset eivät ole vain minäpystyvyyden lopputulosta, vaan ne voivat myös vaikuttaa minäpystyvyyden muodostumiseen. Minäpystyvyyden käsite on alun perin ollut vahvasti sosiaali- ja terveystieteiden tutkimusaluetta, mutta useat tutkijat ovat laajentaneet minäpystyvyyden myös kauppatieteiden tutki- mukseen, organisaatioihin ja hallintoon sekä nimenomaan yrittäjyyteen (mm.
Boyd & Vozikis 1994).
Käsite sopii hyvin yrittäjyyden tarkasteluun, sillä se auttaa tarkentamaan esimerkiksi yrittäjän persoonallisuuden tutkimista. Minäpystyvyys on läheinen käsite toiminnalle ja intentioille, joten sitä voidaan käyttää yrittäjän käytöksen tutkimiseen ja ennustamiseen, sitkeyteen ja tehokkuuteen. Lisäksi minäpysty- vyyden ja käyttäytymisen välistä suhdetta on esitetty parhaiten hankalissa ti- lanteissa kuten riski ja epävarmuus, jotka liittyvät vahvasti yrittäjyyteen. (Chen ym. 1998, 298.)
Chen ym. (1998, 296) tutkivat tarkemmin yrittäjämäistä minäpystyvyyttä.
Heidän mukaansa yrittäjämäinen minäpystyvyys on selvä ominaisuus yrittäjäl- le. Chenin ym. mukaan yrittäjämäinen minäpystyvyys voi vaikuttaa myös yri- tystoiminnan välttelyyn. Voi löytyä yksilöitä, jotka välttelevät liiketoimintaa ja yrityksen perustamista sen vuoksi, etteivät usko omaavansa tarpeeksi osaamis- ta ja kykyjä yritystoimintaan. Näin ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla. Yksi- löillä voi olla tarpeeksi kykyjä liiketoiminnan toteuttamiseen, mutta he eivät usko siihen, jos minäpystyvyys on matala. (Chen ym. 1998, 296.)
Ofstein ja Renko (2011) esittävät myös, että yrittäjämäisen minäpystyvyy- den kokemukset vaikuttavat yrittäjyysintention muodostumiseen. Chenin ym.
mukaan uskon puute saattaa ilmentyä varsinkin sellaisessa joukossa, jossa ke- nelläkään ei ole suurta kokemusta yrittäjyydestä, eikä tietoa tai perinteitä yrittä- jyydestä. Yhteisöt ja yksilöt voisivat hyötyä yrittäjämäisen minäpystyvyyden lisäämisestä lisäämällä henkilöiden tietoisuutta tietyistä yrittäjyyden näkökul- mista. (Chen ym. 1998, 296.)
Naisten ja miesten yrittäjämäisessä minäpystyvyydessä on myös eroja.
Miehet voivat kokea suurempaa minäpystyvyyttä ja yrittäjyysintentiota sekä perustavat todennäköisemmin yrityksiä (Wilson, Kickul & Marlino 2007; Of- stein & Renko 2011). Yrittäjyyskoulutusta voi myös pitää sukupuolierojen tasa- painottajana, jossa nämä sukupuolien väliset erot voidaan tasoittaa. (Wilson ym. 2007, 402.)
Piperopoulos ja Dimov (2014, 1) tutkivat minäpystyvyyden vaikutusta yrittäjyysintentioon yrittäjyyskoulutuksen pohjalta. He tulivat tutkimuksessaan siihen tulokseen, että korkeampi minäpystyvyyden tunne vähentää yrittäjyysin- tentiota teoreettisesti suuntautuneilla yrittäjyyskursseilla. Taas käytännönlähei- semmillä kursseilla minäpystyvyys vaikutti yrittäjyysintentiota lisäävästi. (Pi- peropoulos & Dimov 2014, 1.)
27 Yrittäjämäisen minäpystyvyyden avulla voidaan arvioida yrittäjän vahvuuksia ja heikkouksia ja näin lisätä yrittäjämäistä potentiaalia. Kun yrittäjämäinen po- tentiaali on jo löytynyt, pystyy yksilö paremmin kanavoimaan voimansa ja re- surssit yrittäjyyden ja liiketoiminnan luomiseen ja parantamiseen. Ne henkilöt, jotka ovat jo kokeneita yrittäjiä, voivat kehittää omaa minäpystyvyyttään ja luoda sitä kautta uusia mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi yrityksen kasvun mahdollisuudet. (Chen ym. 1998, 296.)
Chenin ym. mukaan yksilöt voivat kokonaan kieltäytyä yrittäjyydestä, mikäli he eivät omaa tarpeeksi vahvaa minäpystyvyyttä. Mikäli tähän minäpys- tyvyyden tunteeseen kyetään vaikuttamaan, voi sillä olla vaikutuksia liiketoi- minnan luomiseen ja yrityksien perustamiseen. Minäpystyvyydellä voidaan vaikuttaa yrittäjän kykyyn toimia sitkeämmin vaikeissa tilanteissa ja takaiskuis- sa ja ottaa luottavaisemmin haasteita vastaan. (Chen ym. 1998, 296.)
Chen ym. kirjoittavat yrittäjämäisen minäpystyvyyden olevan jokseenkin pysyvä uskomus. Tämän uskomuksen muuttaminen vaatii systemaattista ja jatkuvaa panosta. Heidän mukaansa muutos on tavoiteltavissa kahdella tavalla.
Mikrolähestymistapa keskittyy yksilöiden uskomuksiin. Tämän mukaan yrittä- jyyttä opiskeltaessa liiketoimintataitojen lisäksi tulisi opetella myös yrittäjä- mäistä minäpystyvyyttä. Tällä hetkellä monet yrittäjyyskoulutukset opettavat liiketoimintataitoja, mutta esimerkiksi innovaatioiden ja riskinottamisen asiat jäävät jokseenkin taka-alalle. Olisikin hyvä, jos he saisivat kuulla menestynei- den yrittäjien kokemuksia yrityksen perustamisesta ja yrittäjyydestä. (Chen ym.
1998, 313.)
Toinen tapa lisätä yrittäjämäistä minäpystyvyyttä, on työskennellä oikei- den ja potentiaalisten yrittäjien kanssa. Yrittäjämäinen ympäristö voi vaikuttaa yksilöiden minäpystyvyyteen positiivisen toiminnan kautta. Kannustavassa ympäristössä yksilöt saattavat käyttää olemassa olevia kykyjään ja kokevat näin enemmän yrittäjämäistä minäpystyvyyttä. Se kehittyy todennäköisemmin kan- nustavassa ympäristössä (Chen ym. 1998, 29). Tällaisia ympäristöjä on onneksi hyödynnetty Suomessakin viimeaikoina. Yrittäjäpajat, yrityshautomot ja muut yhteisöt mahdollistavat sen, että potentiaaliset yrittäjät saavat toistensa tuen suunnitellessaan liikeideoitaan ja valmistellessaan liiketoimintaansa. Yrittäjä- mäinen minäpystyvyys on yksi muuttuja yrittäjyyden kompleksisessa proses- sissa, mutta se on kuitenkin selkeä yksilöllinen ominaisuus, joka näyttää ainut- laatuisuuden ja potentiaalin varsinaiseen yrittäjyyteen. (Chen ym. 1998, 314.)
Kyvykkyysuskomusten kehittyminen riippuu yksilön elämästä ja siinä il- menevistä sattumuksista ja kokemuksista. Minäpystyvyys ei siis kehity tietyn kaavan mukaan. Se kehittyy koko ihmisen elämän ajan (Bandura 1997, 24).
Myös Bullough ym. (2014, 491) totesivat tutkimuksessaan, että minäpystyvyyttä pystytään vahvistamaan. Kun ihminen oppii uusia asioita, hän oppii samalla luottamaan omaan osaamiseensa, ja tämä vahvistaa uskomuksia omiin kykyi- hin.
28
4 LIIKUNTA-ALAN YRITTÄJYYS 4.1 Liikunnasta liiketoimintaa
Liikunta-alan yrittäjyys on ollut selvässä nosteessa viime vuodet. Covell, Wal- ker, Siciliano & Hess (2007, 152) ovat määritelleet liikunta- ja hyvinvointialaa seuraavasti; liikunta-alan tarkoituksena on parantaa terveyttä, fyysistä kuntoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä lisätä tietoisuutta liikunnan ja terveellis- ten elämäntapojen hyödyistä. Bill (2009) määrittelee liikunta-alan yrittäjää seu- raavasti: Liikunta-alan yrittäjä on henkilö, jolla on hiljaista substanssiosaamista, tietotaitoa tai yleistä bisnesälyä, innovatiivisuutta ja luovuutta löytää uusia lii- ketoimintamahdollisuuksia liikunnasta.
Luovien alojen liiketoiminnan kehittämisyhdistys Diges ry:n raportissa (Kosonen & Tiikkaja 2008) todettiin, että Suomesta puuttuu liikuntayrittäjyyden strategia, vaikka Työ- ja elinkeinoministeriö on linjannut yrittäjyyden kehittä- misstrategiaa luoville aloille. Kaksi vuotta myöhemmin strategia valmistui, ja liikunta-alan yrittäjyyden kehittämisstrategia on valmisteltu vuoteen 2020 asti.
Vuoden 2014 alussa työ- ja elinkeinoministeriö totesi alan kasvavan niin merkit- tävää vauhtia, että Diges ry:ltä tilattiin uusi selvitys liikuntatoimialan tämän hetkisestä tilanteesta. Liikuntaliiketoiminnan ekosysteemin muutokset -selvitys (Kosonen 2014) julkaistiin heinäkuussa Valtioneuvoston tiedotteessa ja se sai medianäkyvyyttä välittömästi muun muassa Helsingin Sanomissa ja Keski- suomalaisessa sekä sosiaalisessa mediassa.
Liikunta-alan yrittäjyydestä puhuttaessa on hyvä ymmärtää, kuinka mo- nisäikeisestä alasta todellisuudessa on kyse. Liikunta-alaan liittyy niin monen- laisia ulottuvuuksia kunto- ja terveysliikunnasta kilpa- ja huippu-urheiluun sekä rajapintoja monen muun toimialan kanssa, kuten esimerkiksi matkailu- tai ravitsemusala. Liikunta-alan ymmärtäminen mahdollistaa paremmin alojen rajapinnoilla syntyvien liiketoimintamahdollisuuksien havaitsemisen (Niemi- nen ym. 2013).
Heikkala ja Koivisto (2010) kirjoittavat liikunta-alan yrittäjyyden olevan monitahoista (kuvio 4). Se muodostuu perinteisestä urheilusta, kuten esimer- kiksi kasvatuksesta, koulutuksesta, valmennuksesta ja liikuntapaikkojen raken- tamisesta nykyaikaisempaan urheilumarkkinointiin, liikuntamatkailuun, oh- jelmapalveluihin, liikuntateknologiaan, varusteiden ja välineiden valmistuk- seen sekä konsultointiin ja yksilölliseen elämäntapavalmennukseen. (Heikkala
& Koivisto 2010.)
29
KUVIO 4 Liikunta-alan yrittäjyys (Heikkala & Koivisto 2010.)
Heikkalan ja Koiviston (2010) määritelmä on muokkautunut muutaman vuoden kuluessa ja toimialan kehittyessä. Liikunta-ala on tilastokeskuksen luokittelussa jaettu kolmeen päätoimialaan, jotka ovat urheilu- ja liikuntavälineiden valmis- tajat, tukku- ja vähittäiskauppa sekä palvelutuottajat. Tämän jaottelun mukai- sesti aloilla toimi vuonna 2011 5060 yritystä, 16 300 henkilöä ja liikevaihto oli 2,93 miljardia euroa. (Kosonen 2014, 7.)
Työ- ja elinkeinoministeriön (Kosonen 2014) uusimman selvityksen mu- kaan liikunta-alan koko Suomessa on vähintään 5,5 miljardia euroa. Määritelmä pohjautuu Tilastokeskuksen yritysten vuositilastoihin. Tällä hetkellä kasvavia segmenttejä ovat terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tuotteet ja palvelut, liikun- tamatkailu, urheilutapahtumat, liikuntalähtöiset viestintä-, viihde- ja lifestyle- palvelut. Teknologialla on myös merkittävä osa alan innovaatiotoiminnassa.
(Kosonen 2014, 6.)
Toimiala on kuitenkin kansainvälisellä mittakaavalla vielä pieni, sillä esi- merkiksi Ison Britannian liikuntamarkkinoiden koko oli vuonna 2008 21,4 mil-
30 jardia puntaa ja sielläkin kasvu on jatkunut vuodesta 1990 lähtien, jonka aikana markkinoiden liikevaihto on lähes kolminkertaistunut. (Gratton & Kokolakakis 2010, 23.)
Liikuntapalvelut ovat kasvaneet Suomessa 38 % vuosien 2007 ja 2011 välil- lä (Kosonen 2014, 6). Vuosien 2007 ja 2009 välillä liikunta-alan henkilöstömäärä on kasvanut palvelualoilla 310 henkilöllä. ja liikevaihto on kasvanut 120 miljoo- naa euroa (taulukko 1). (TEM, Yrittäjyyskatsaus 2011.)
TAULUKKO 1. Liikunta-alojen yritystoimipaikkojen määrän, henkilöstön ja nimellisen liike- vaihdon kehitys vuosina 2007–2009. (TEM, Yrittäjyyskatsaus 2011.)
Liikunta-alalla yrityksistä vain vajaat 50 % on osakeyhtiömuotoisia. Yli 50 % alan yrityksistä on miesten omistamia ja 40 % alan liikevaihdosta kertyi näihin yrityksiin. Noin 20 % yrityksistä oli naisten omistuksessa. Muut olivat erimuo- toisia tiimiyrityksiä. (TEM, Yrittäjyyskatsaus 2011 147.)
Huonosta talouden tilanteesta huolimatta pelkästään liikuntapalveluja tuottavien yritysten henkilöstön määrä lisääntyi 1300 työntekijällä vuodesta 2007 vuoteen 2011 ja liikevaihto lisääntyi 220 miljoonalla eurolla. (Kosonen 2014, 8.)
Liikunta toimialana eroaa muista aloista siten, että siinä risteytyy kolmen eri sektorin toiminta ja intressit; yksityinen, julkinen ja kolmas sektori (Kosonen 2014, 8). Tulevaisuudessa sektoreiden toimintaan on odotettavissa muutoksia.
Lapset ja ikääntyneet liikkuvat edelleen urheiluseuroissa, mutta aikuisliikun- nan odotetaan suuntautuvan kohti liikuntayritysten palveluja. Tällä hetkellä liikunta-alaa kuvaa yleisesti pienyritysvaltaisuus ja vähäinen verkottuminen muiden toimijoiden kanssa. Tilaston mukaan lähes 30 % toimijoista on amma- tinharjoittajia. (Lith 2013, 2.)
Suomessa voimassa oleva liikuntalaki (1998) on myös tällä eduskunnan hallituskaudella valmistelussa, sillä laissa ei mainita lainkaan yksityisiä palve- luntarjoajia yhtenä kunnan palveluntuottajana. Toimiala on muuttunut reilussa 15 vuodessa niin paljon, että lakia on päivitettävä vastaamaan nykypäivän to-
