TERVEYDESTÄ JA TERVEELLISESTÄ RUOKAVALIOSTA
Jaana Salo
Terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma Kevät 2014
Terveystieteiden laitos
Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto
Jaana Salo (2014). Somalialaistaustaisten maahanmuuttajien käsityksiä terveydestä ja terveellisestä ruokavaliosta. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 68 s., 3 liitettä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomessa asuvien somalimaahanmuuttajien näkemyksiä ja arkisia käsityksiä terveydestä ja terveellisestä ruokavaliosta ja siten tuottaa tietoa mahdollisiin tuleviin somalimaahanmuuttajille suunnattuihin kulttuurisensitiivisiin ravitsemuskasvatushankkeisiin.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin kuudelta 18–32-vuotiaalta somalimaahanmuuttajalta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina syksyllä 2013.
Haastatteluhetkellä haastateltavat olivat asuneet Suomessa kahdesta viiteen vuotta.
Haastattelut toteutettiin suomeksi ilman tulkkia. Tarvittaessa apuna käytettiin englannin kieltä. Tekstimuotoon muokattu haastatteluaineisto (64 sivua, fonttina Times New Roman, pistekokona 12 ja rivivälinä 1) analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Terveys määriteltiin monen osa-alueen kokonaisuudeksi ja sitä pidettiin elämän perustana. Ajatukset terveyteen vaikuttavista tekijöistä painottuivat fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, mutta myös hengellisiä ja yhteiskunnallisia asioita mainittiin. Maahanmuutto oli käynnistänyt terveyskäsityksen muutosprosessin, jossa yksilö omaksui länsimaista terveysajattelua, pitäen samalla kiinni omasta kulttuurisesta perinnöstään. Yksilön terveyskäsityksen muuttuessa myös ajatukset erilaisista terveyteen liittyvistä osa-alueista, kuten terveellisestä ruokavaliosta, muuttuivat. Suomeen tulon myötä haastateltavat olivat alkaneet kiinnittää enemmän huomiota syömänsä ruuan ravintosisältöön ja tiedostivat rasvan, suolan ja sokerin riskit aiempaa paremmin. Lisäksi he korostivat kalan ja kasvisruokien terveellisyyttä.
Somalialainen ruokavalio miellettiin suomalaista epäterveellisemmäksi, mutta toisaalta tuotiin esille Suomessa tapahtuvan oman somaliyhteisön kesken toteutuvan yhteisen aterioinnin sosiaalista terveyttä edistävä vaikutus.
Somalimaahanmuuttajien käsitykset terveyteen vaikuttavista tekijöistä painottuivat yksilöön ja lähiyhteisöön liittyviin tekijöihin. Niinpä myös terveyden edistäminen tulisi suunnata maahanmuuttajien arkiympäristöön, jolloin se vaikuttaa koko yhteisöön ja sitä kautta yksilöihin. Maahanmuuttajien terveyden edistämisessä on huomioitava kohderyhmän erityispiirteet. Toiminta on räätälöitävä kulloisenkin kohderyhmän tarpeiden ja lähtökohtien mukaan. Räätälöinti mahdollistaa kulttuurisensitiivisen lähestymistavan, mikä puolestaan edistää vaikuttavien tulosten saavuttamista.
Avainsanat: somalit, terveyskäsitykset, maahanmuutto, kulttuurisensitiivisyys, ravitsemuskasvatus
Jaana Salo (2014). The Conceptions of Somali Immigrants on Health and Healthy Eating. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master's thesis, 68 pp. 3 appendixes.
The purpose of the study was to explore the conceptions of health and healthy eating of Somali immigrants living in Finland. The objective of the study was to generate knowledge for future culturally sensitive nutrition education among Somali immigrants.
The data were collected in October 2013 via individual interviews with six Somali immigrants, aged 18 to 32 years old. Participants had lived in Finland two to five years. Immigrants were interviewed in Finnish and no interpreter were employed.
English was spoken when necessary. The data were analyzed by using qualitative content analysis method.
Health was defined as a multidimensional concept and it was seen as a basis of life.
The interviewees considered the factors affecting health centred around physical, mental and social factors although spiritual and societal factors were mentioned as well. Immigration activated a process in which the perceptions of health changed. A person adopted western health philosophy, but also conserved one's cultural principles. In Finland participants paid more attention to nutritional content of food.
They had become more aware of the health risks of salt, sugar, and fat. In addition, fish and vegetable food were underlined as beneficial food. The food of the host country was perceived healthier than traditional Somali diet. However, cultural dinner with friends and family was seen as a factor that promoted social health.
By focusing health education to the daily life of immigrants it effects to the whole community and individuals as well. The special characteristics of the target group should be noticed. By tailoring the intervention according to the needs of the target population it is possible to achieve culturally sensitive approach, which leads to effective results.
Keywords: Somali, perceptions of health, immigration, cultural sensitivity, nutrition education
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO...2
2 SOMALIMAAHANMUUTTAJIEN KULTTUURISENSITIIVISEN TERVEYDEN EDISTÄMISEN LÄHTÖKOHTIA...4
2.1 Kulttuurisensitiivisyys käsitteenä...4
2.2 Taustatietoja Somaliasta...7
2.3 Ruokakulttuuri Somaliassa...8
2.4 Somalialaisen terveyskäsityksen osatekijöitä...10
2.5 Maahanmuuton heijastuminen terveyteen ja ruokailutottumuksiin...12
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET...19
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS...20
4.1 Tutkimusmenetelmät...20
4.2 Tutkimusaineiston kerääminen...21
4.3 Aineiston sisällönanalyysi...24
5 SOMALIMAAHANMUUTTAJIEN KÄSITYKSIÄ TERVEYDESTÄ JA TERVEYTEEN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ...29
5.1 Somalimaahanmuuttajien käsityksiä terveydestä...29
5.2 Terveyskäsityksen muutosprosessi maahanmuuton myötä...31
5.3 Somalimaahanmuuttajien käsityksiä terveyteen vaikuttavista tekijöistä...34
6 SOMALIMAAHANMUUTTAJIEN KÄSITYKSIÄ TERVEELLISESTÄ RUOKAVALIOSTA...39
6.1 Käsityksiä terveellisestä ruokailurytmistä...39
6.2 Käsityksiä terveyttä edistävästä ruuasta...40
6.3 Käsityksiä terveyttä heikentävistä ravitsemuksellisista tekijöistä...41
6.4 Käsityksiä suomalaisen ja somalialaisen ruokavalion terveellisyydestä...43
7 POHDINTA...44
7.1 Yhteenveto tuloksista...44
7.2 Johtopäätökset...45
7.3 Luotettavuus...46
7.4 Eettisyys...49
7.6 Jatkotutkimusehdotuksia...54 LÄHTEET...56 LIITTEET
Liite 1: Teemahaastattelurunko
Liite 2: Suostumus tutkimukseen osallistumisesta Liite 3: Sisällönanalyysi
1 JOHDANTO
Maahanmuuttajien elinoloja ja terveydentilaa on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän. Vuonna 2005 Tilastokeskus julkaisi maahanmuuttajien elämää koskevan teoksen, joka pohjautui tutkimukseen venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elinoloista Suomessa (Paananen 2005). Viime vuosina suurimpien maahanmuuttajaryhmien terveyttä on tutkittu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen organisoimassa Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi -tutkimuksessa. Sen kohderyhmänä olivat venäläis- somalialais- ja kurditaustaiset maahanmuuttajat Suomessa. Tutkijat havaitsivat, että somalialaistaustaisista vain harva söi päivittäin hedelmiä ja kasviksia, he harrastivat liikuntaa vähemmän kuin alueensa samanikäinen kantaväestö ja erityisesti somalialaistaustaisten naisten keskuudessa ylipainoisuus ja lihavuus olivat yleisiä. Näiden riskitekijöiden vuoksi somalialaistaustaisten maahanmuuttajien terveyden edistämistoimintaan ja esimerkiksi diabeteksen ehkäisyyn on syytä kiinnittää huomiota. (Castaneda ym.
2012, 10–2.)
Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vuoksi maahanmuuttajien terveydentilaa ja hyvinvointia tulisi tutkia siinä missä kantaväestönkin. Eri maahanmuuttajaryhmiä tulisi tutkia erillistutkimuksilla, jotta ryhmistä olisi mahdollista saada vertailukelpoista tietoa.
(Malin & Raisamo 2011.) Terveysaiheisia tutkimuksia, joiden kohderyhmänä ovat ainoastaan somalialaistaustaiset maahanmuuttajat on Suomessa tehty rajallisesti.
Tähänastiset tutkimukset ovat liittyneet esimerkiksi tyttöjen ympärileikkaamiseen, somalien kohtaamiseen terveydenhuollossa, somalinaisten arkielämään Suomessa, ehkäisyn käyttöön sekä perhevalmennukseen (Mölsä 1994, Ekholm 1999, Tiilikainen 2003, Degni 2004, Koski 2014.) Tämän tutkimuksen aihepiiriä lähimpänä on väitöskirja somalialaisten terveyskäsityksistä ja perhe-elämän hoitokäytännöistä (Hassinen-Ali-Azzani 2002).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää somalimaahanmuuttajien käsityksiä terveydestä ja terveellisestä ruokavaliosta. Yksilön terveyskäyttäytymistä ohjaavat
terveyteen liittyvät käsitykset, joten jos halutaan vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen, on tärkeää ensin selvittää käsityksiä toiminnan taustalta. Esimerkiksi Nupponen (2001) toteaa, että ruokaan ja ravitsemukseen liittyvissä tottumuksissa on eroja maiden, asuinpaikkojen ja väestöryhmien välillä. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää,
”...mitä tietoa ja millaista opastusta eri ihmisryhmät tarvitsevat ja missä muodossa tarjotusta tiedosta he hyötyvät eniten.” (Nupponen 2001, 16). Tutkimukseni tavoitteena on tuottaa tietoa somalimaahanmuuttajien terveyteen ja terveelliseen ruokavalioon liittyvistä käsityksistä. Tulevaisuudessa tätä pohjatietoa voidaan hyödyntää somalimaahanmuuttajien terveyden edistämisessä. Kun terveyden edistämisen kohderyhmästä on riittävästi tietoa, on mahdollista räätälöidä toiminta kohderyhmälle sopivaksi, jolloin toimitaan kulttuurisensitiivisyyden periaatteiden mukaisesti. Kulttuurisensitiivisyys puolestaan edistää vaikuttavien tulosten saavuttamista (Foronda 2008).
Tässä tutkimuksessa maahanmuuttajalla tarkoitetaan henkilöä, joka on syntynyt kahdelle ulkomaalaissyntyiselle vanhemmalle ja on muuttanut Suomeen.
Somalialaistaustaisista maahanmuuttajista käytän rinnasteisia sanoja somalimaahanmuuttaja tai somali. Tässä tutkimuksessa käsityksillä tarkoitetaan haastateltavien arkisia näkemyksiä ja ajatuksia, eli en ole tarkastellut aihetta käsitteiden väliseen hierarkiaan ja laatuun keskittyvällä tutkimusotteella (Huusko &
Paloniemi 2006).
2 SOMALIMAAHANMUUTTAJIEN KULTTUURISENSITIIVISEN TERVEYDEN EDISTÄMISEN LÄHTÖKOHTIA
Tässä luvussa esittelen tutkimukseni kohderyhmän, somalimaahanmuuttajien, kulttuurista taustaa ja terveyskäsityksiä. Tällä taustoituksella pyrin hahmottamaan sitä kulttuurista ja terveyteen liittyvää kontekstia, jossa kohdehenkilöni elävät.
Kontekstin hahmottaminen mahdollistaa kulttuurisensitiivisen lähestymistavan, mikä puolestaan helpottaa tutkimukseni toteuttamista ja lisää tulosten luotettavuutta.
Aloitan tämän luvun kulttuurisensitiivisyys-käsitteestä, jonka jälkeen kuvailen Somaliaa maana, sen ruokakulttuuria, somalialaista terveyskäsitystä sekä sitä, miten maahanmuutto voi heijastua yksilön terveyteen ja ruokailutottumuksiin.
2.1 Kulttuurisensitiivisyys käsitteenä
Maahanmuuttajille suunnatuissa terveyden edistämisen ohjelmissa tulevat usein tavalla tai toisella esiin yksityiskohdat siitä, kuinka kulttuuriset eroavaisuudet olisi otettava huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Laajemmin tätä teemaa kuvaa käsite kulttuurisensitiivisyys (engl. cultural sensitivity). Pakaslahti ja Huttunen (2010) ovat terveydenhuoltokontekstissa kääntäneet tämän käsitteen kulttuuriseksi herkkyydeksi. Kulttuurinen herkkyys edellyttää terveydenhuollon henkilökunnalta eri kulttuurista tulevan potilaan ”arvostamista, omaa avoimuutta, empatiaa, halukkuutta kuunteluun ja dialogiin” (Pakaslahti & Huttunen 2010, 7).
Pakaslahti ja Huttunen erottavat kulttuurisesta herkkyydestä erikseen kulttuurisen osaamisen (engl. cultural competence), joka kuvaa esimerkiksi lääkärin tietotaitoa, jota tarvitaan kulttuurisesti erilaisten potilaiden ymmärtämiseen, tutkimiseen ja hoitoon. Monikulttuuriseen kohtaamiseen tarvitaan sekä herkkyyttä että tietotaitoa.
(Pakaslahti & Huttunen 2010, 7.)
Resnicowin ym. (1999) mukaan kulttuurisensitiivisyys voidaan jakaa kahteen ulottuvuuteen; pinta- ja syvärakenteeseen. Pintarakenne pitää sisällään intervention materiaalien ja viestien yhteensovittamista kohderyhmän ”pinnallisiin”
ominaispiirteisiin siten, että käytetään paikkoja, kieltä, musiikkia, ruokaa ja vaatetusta, joka on kohderyhmän suosimaa ja sille tuttua, jolloin viesti otetaan helpommin vastaan. Kulttuurisensitiivisyyden syvärakenteessa puolestaan yhdistetään kulttuuriset, sosiaaliset, historialliset, ympäristölliset ja psykologiset tekijät, jotka vaikuttavat kohderyhmän terveyskäyttäytymiseen. (Resnicow ym. 1999.) Foronda (2008) puolestaan on tehnyt kulttuurisensitiivisyydestä käsiteanalyysin, jossa hän erittelee käsitteen ennakkoehtoja, ominaispiirteitä ja seurauksia (kuva 1).
Käsiteanalyysissä ennakkoehdoilla (necessary antecedent) tarkoitetaan tapahtumia, joiden on toteuduttava ennen kuin varsinainen käsite, tässä tapauksessa kulttuurisensitiivisyys, voi esiintyä (Puusa 2008).
Kuva 1. Kulttuurisensitiivisyys-käsitteen ennakkoehdot, ominaispiirteet ja seuraukset Forondan (2008) käsiteanalyysin mukaan.
Kulttuurisensitiivisyyden ennakkoehtoja ovat moninaisuus (diversity), tietoisuus (awareness) sekä kohtaaminen (encounter). Moninaisuus tarkoittaa yksilöiden
Ennakkoehdot
Moninaisuus
Tietoisuus
Kohtaaminen
Kulttuuri- sensitiivi-
syys
Tieto
Hienotunteisuus Ymmärrys Kunnioitus Räätälöinti
Seuraukset
Vaikuttava vuorovaikutus Vaikuttava interventio
Tyytyväisyys
Ominaispiirteet
eroavaisuutta pitäen sisällään uskomusjärjestelmät, kulttuurin, kielen, uskonnon, arvot, asenteet, normit, perinteet ja raja-aidat. Tietoisuudella tarkoitetaan sitä, että yksilön täytyy ensin olla tietoinen omasta kulttuuristaan ja sen jälkeen eroavan kulttuurin näkökulmista. Kolmas kulttuurisensitiivisyyden ennakkoehto on kohtaaminen, eli täytyy olla tekemisissä eri kulttuurista tulevan yksilön kanssa.
(Foronda 2008.)
Forondan (2008) käsiteanalyysi osoitti, että kulttuurisensitiivisyyden ominaispiirteitä ovat tieto (knowledge), hienotunteisuus (consideration), ymmärrys (understanding), kunnioitus (respect) sekä räätälöinti (tailoring). Kulttuurisista eroista ja arvoista tarvitaan tietoa, jota saadaan harjoittelemalla, kouluttautumalla tai kokemalla kulttuuria erilaisissa konteksteissa. Hienotunteisuudella tarkoitetaan sitä, että yksilön tausta, kieli ja uskomukset otetaan huomioon alusta alkaen. Kulttuurisensitiivisyyteen pyrittäessä täytyy ymmärtää yksilön arvojen ja kokemusten tärkeys ja niiden vaikutukset. Kunnioitus puolestaan on tahtoa osoittaa arvostusta ja räätälöinti tarkoittaa toiminnan mukauttamista yksilölle tai ryhmälle sopivaksi. (Foronda 2008.) Forondan (2008) analyysin mukaan kulttuurisensitiivisyyden seurauksia ovat vaikuttava vuorovaikutus, vaikuttavat interventiot sekä tyytyväisyys. Edellä kuvatun analyysin pohjalta kulttuurisensitiivisyys-käsitteelle on luotu määritelmä:
”Kulttuurisensitiivisyys on sitä, että yksilö hyödyntää tietoaan, hienotunteisuuttaan, ymmärrystään, kunnioitusta ja räätälöintiä sen jälkeen kun on tiedostanut itsensä ja muut sekä kohdannut yksilöiden ja ryhmien moninaisuuden.
Kulttuurisensitiivisyydestä seuraa vaikuttavaa vuorovaikutusta, vaikuttavia interventioita ja tyytyväisyyttä.” (Foronda 2008, 210.)
Kulttuurisensitiivisyyden ominaispiirteistä erityisesti räätälöinti nousee usein esiin kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa. Esimerkiksi Hyman ja Guruge (2002) ovat tehneet kirjallisuuskatsauksen siitä, millaiset terveyden edistämisstrategiat ovat vaikuttavia kun kohderyhmänä ovat maahanmuuttajanaiset. Tutkimansa kirjallisuuden pohjalta he toteavat, että sen sijaan että interventioista tehdään laajoja tai edes kohdistetaan ne tietylle kohderyhmälle, huomio tulisi kiinnittää intervention
räätälöintiin. (Hyman & Guruge 2002.) Ennen kuin räätälöinti on mahdollista, täytyy kuitenkin selvittää, millaisia käsityksiä ja uskomuksia kohderyhmällä on terveydestä ja sen edistämisestä. Esimerkiksi terveydenhuollon henkilökunnan täytyy ymmärtää tietylle kulttuurille ominaisia terveysuskomuksia voidakseen räätälöidä terveyden edistämistoimintaa kyseiselle kohderyhmälle sopivaksi. (Carroll ym. 2007.)
2.2 Taustatietoja Somaliasta
Afrikan sarvessa sijaitseva Somalia on entinen siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1960. Itsenäistymistä ei kuitenkaan seurannut rauha, vaan vuonna 1969 tapahtuneen vallankaappauksen myötä maasta tuli sosialistivaltio. Myöhemmin Somalialla oli vihamielisyyksiä naapurimaiden Kenian ja Etiopian kanssa sekä konflikteja Somaliassa vaikuttavien klaanien välillä. Vuonna 1988 alkanut sisällissota ja samanaikainen kuivuus, nälänhätä ja rannikkoalueen merirosvous johtivat laajaan humanitaariseen kriisiin. Kymmenet tuhannet siviilit lähtivät pakoon nälkää ja väkivaltaisuuksia. Vuonna 2000 alkoi väliaikaishallitusten aika, jolloin maata yritettiin vakauttaa. Islamistikapinallisten ja väliaikaishallitusten väliset taistelut kuitenkin jatkuivat aina vuoteen 2012 saakka, jolloin islamistijoukot vetäytyvät. Syyskuussa 2012 pidetty presidentinvaali oli ensimmäinen vuoden 1967 jälkeen. (BBC 2013, CIA 2014.)
Pinta-alaltaan melkein kaksi kertaa Suomen kokoinen Somalia on suurimmaksi osaksi tasankoa, mutta pohjoisen vuoristoa kohti kumpuileva maasto lisääntyy.
Maatalous kattaa noin 59 % Somalian bruttokansantuotteesta. (CIA 2014.) Vuoden 2010 tilastojen mukaan Somalian väkiluku oli 9,3 miljoonaa (WHO 2012, 164).
Väestön keskimääräinen elinajanodote on 50,8 vuotta ja yli 15-vuotiaista luku- ja kirjoitustaitoisia on 37,8 %. Maan virallisia kieliä ovat somali ja arabia. Niiden lisäksi Somaliassa puhutaan myös italiaa ja englantia. Islam on maan yleisin uskonto. (CIA 2014.)
Somaliassa vuosia jatkuneen kaaostilan vuoksi somalipakolaisia on lähtenyt eri
puolille maailmaa, myös Suomeen, erityisesti 1990-luvulla. Somalit olivatkin ensimmäinen suuri pakolaisryhmä, joka saapui Suomeen. (Tiilikainen 2000;
Tiilikainen 2003, 51.) Ensimmäiset tulijat olivat pääosin yksinäisiä miehiä, mutta myöhemmin myös naisten määrä on kasvanut erityisesti perheiden yhdistämisen kautta. Suurin osa Suomeen tulleista somaleista on lähtöisin Etelä-Somalian kaupungeista. (Tiilikainen 2000.) Tilastokeskuksen (2014) mukaan vuonna 2013 Suomessa asui 7465 Somalian kansalaista.
2.3 Ruokakulttuuri Somaliassa
Kullakin maalla on oma ruokakulttuurinsa. Se on jatkuvasti muutoksessa, mutta siihen kuuluu myös pysyviä ja ennustettavissa olevia elementtejä. Etnisen ruokakulttuurin muotoutumiseen vaikuttavat maan historia, uskonto ja maantieteellinen sijainti. (Mäkelä ym. 2003, 7–8.) Ruokaan ja sen valmistukseen liittyvät traditiot ovat tiettyyn kulttuuriin keskeisesti liitettäviä ominaispiirteitä ja niiden kautta voidaan säilyttää vähemmistöryhmien yhtenäisyys sukupolvien ajan, vaikka ryhmä fyysisesti olisikin eristäytynyt kotikulttuuristaan (Beardsworth & Keil 1997, 53).
Afrikasta ja Aasiasta Norjaan tulleiden maahanmuuttajanaisten mielestä tärkeimpiä oman ruokakulttuurin säilytettäviä piirteitä olivat ruuan maku, valmistustapa sekä uskonnollisissa ruokasäännöissä pitäytyminen (Garnweidner ym. 2012).
Somalialainen ruokakulttuuri voidaan karkeasti jakaa neljään perustyyppiin ihmisten elinkeinon ja asuinpaikan perusteella. Paimentolaisten ruokavaliossa painottuvat liha ja maito, kun taas maanviljelijät syövät enemmän viljavalmisteita, vihanneksia ja hedelmiä. Kaupunkilaisten ruokailutottumuksiin on tullut paljon vaikutteita länsimaista, erityisesti Italiasta. Rannikolla asuvien pääelintarvike on kala. (Partanen 2002, 56.)
Laajan paimentolaisuuden myötä pääelintarvike Somaliassa on maito. Erityisesti kamelinmaidolla on suuri merkitys sen sisältämien monipuolisten ravintoaineiden vuoksi. Kamelin lihaa ja maitoa nautitaan sekä paimentolaisten että kaupunkilaisten
keskuudessa. Kamelinmaito on vähärasvaista, mutta ravintopitoista ja liha maukasta ja mehevää. Paimentolaisten keskuudessa liha ei kuitenkaan kuulu päivittäiseen ruokavalioon, vaan karja kuljetetaan kyliin ja kaupunkeihin myytäväksi ja vastineeksi hankitaan muita hyödykkeitä. Kaupunkilaiset syövät lihaa useammin kuin paimentolaiset. Kiertävä paimentolaiselämä rajoittaa aterioiden määrää.
Paimentolaiset syövät päivässä yleensä yhden pääaterian illalla, kun koko perhe on koolla. Maidon lisäkkeenä tarjotaan durra- tai hirssipohjaisia ruokia. Ateria syödään käsin yhteisestä astiasta, kuitenkin miehet ja naiset erillään toisistaan. Naiset hoitavat ruuanvalmistuksen sekä vuohien ja lampaiden lypsämisen, mutta kamelien lypsäminen kuuluu miehille. (Hussein 2010.)
Ulkomailta tuodun ruuan ja siirtomaa-ajan vaikutteiden myötä paikalliset viljakasvit, kuten maissi, hirssi ja durra, ovat vähitellen korvautuneet riisillä ja pastalla, jotka ovat nykyisin sekä koti- että ravintola-aterioiden perusta. Niiden kanssa tarjotaan lammas-, kala-, kana- ja vihannescurrymuhennoksia (Hussein 2010). Kananliha ja kananmunat ovat yleisiä raaka-aineita somalialaisessa keittiössä, sillä kanoja pidetään lähes joka taloudessa niin maaseudulla kuin kaupungissakin (Mölsä 2001, 34). Sianlihaa ja verta ei syödä lainkaan, koska ne ovat islamin mukaan kiellettyjä.
Ravinnoksi sallitut eläimet tulee teurastaa niin, että veri valuu kaulavaltimosta nopeasti pois, jotta liha jää mahdollisimman verettömäksi. (Partanen 2002, 16–17;
Hallenberg & Perho 2010, 49–50.)
Vaikka Somalialla on Afrikan pisin rantaviiva, kalaa syödään huomattavan vähän.
Perinteisessä paimentolaisajattelussa kalastusta pidetään köyhien vähäpätöisenä elinkeinona. Poikkeuksena on kuitenkin pienessä rannikkokaupungissa asuva Bravani-heimo, joka hyödyntää kalaa monipuolisesti ruuan pääraaka-aineenaan.
Kalan kanssa tarjotaan riisiä tai leipää. (Hussein 2010.) Osaltaan vähäiseen kalan syömiseen sisämaassa vaikuttaa kalan kuljetukseen sisältyvä pilaantumisriski (Hallenberg & Perho 2010, 333.)
Somaliassa sähköhellat ovat harvinaisia. Niinpä ruoka valmistetaan perinteisillä menetelmillä puuhiilillä keittäen tai paistaen, hauduttaen maassa tai grillaten. (Mölsä
2001, 14.) Päivän pääateria on lounas, jolloin syödään spagettia tai riisiä lihan kanssa. Kevyellä päivällisellä tarjotaan usein papuja tai muita palkokasveja.
Vihannekset syödään yleensä sellaisenaan sekoittamatta liha- tai riisiruokiin. Maitoa käytetään paljon sellaisenaan sekä jogurttina, mutta juustoa ei syödä. (Partanen 2002, 57.) Yleisin jälkiruoka on tuore hedelmä, esimerkiksi papaija, mango tai vesimeloni (Mölsä 2001, 108; Partanen 2002, 57; Hallenberg & Perho 2010, 336).
Toisin kuin muita hedelmiä, banaania syödään usein pääruoan lisukkeena (Hallenberg & Perho 2010, 335). Suomessa somalimaahanmuuttajat syövät kuitenkin huolestuttavan vähän hedelmiä (Prättälä 2012). Lisäksi Suomeen tulon myötä peruna ja kahvi ovat jossain määrin korvanneet perinteiset riisin ja teen arjen ruokailuissa (Mölsä 2001, 14).
2.4 Somalialaisen terveyskäsityksen osatekijöitä
Hallenberg (2006) on kuvannut islamilaista terveyskäsitystä ja sen ominaispiirteitä.
Islamin uskoon kuuluu ajatus siitä, että ihminen on jumalan luoma ruumiin, mielen (eli järjen) ja sielun muodostama kokonaisuus. Mikä tahansa näistä kolmesta ulottuvuudesta voi sairastua. Muslimikulttuurissa terveyden ja sairauden välinen raja on häilyvä ja selitykset sairastumiselle ovat erilaisia kuin länsimaisessa kulttuurissa.
Yleisimmin sairauteen suhtaudutaan jumalan sallimana koettelemuksena, joka kasvattaa ihmisen luonnetta ja kärsivällisyyttä. Muita selityksiä sairauksille ovat rangaistus synnistä, tartunta sekä magia. Sairauksien hoidossa voidaan käyttää monia keinoja samanaikaisesti, eli potilas saattaa käydä niin lääkärissä, perinteisellä parantajalla kuin henkien karkottajallakin omasta maailmankuvastaan riippuen.
Islamilaisen maailman lääketieteessä tavataan kahta eri järjestelmää: länsimaista koululääketiedettä, joka on islamilaisittain sovellettua sekä kansanperinnettä.
(Hallenberg 2006.) Oleellisinta on, että hoitomenetelmät ovat sopusoinnussa islamin lain kanssa. Islamilaisen terveyskäsityksen mukaan sekä terveys että sairaus ovat jumalalta ja jokaiseen sairauteen on olemassa parannuskeino. Ihminen nähdään jumalasta riippuvaisena olentona, joka jumalan tahtoa noudattamalla saa elää terveenä ja hyvinvoivana. (Serkkola & Allahwerdi 1998, Hallenberg 2006.) Koraanin
lukeminen ja rukous liitetään terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn.
Samoin amulettien käytön uskotaan suojaavan sairauksilta ja onnettomuuksilta (Serkkola & Allahwerdi 1998). Lisäksi islamissa ajatellaan, että jokaisella muslimilla on velvollisuus suojella elämäänsä ja pysyä terveenä. Ravinnolla ja puhtaudella on merkittävä osa tässä pyrkimyksessä. (Hallenberg & Perho 2010, 39.)
Hassinen-Ali-Azzani (2002) on väitöskirjassaan tutkinut Suomeen muuttaneiden somalialaisten terveyskäsityksiä ja perhe-elämän hoitokäytäntöjä. Terveyskäsityksistä muodostui kuvassa kaksi esitetty kokonaisuus, jossa terveyden eri osa-alueet esitetään tutkimuksessa haastateltujen somalialaisten näkemysten mukaisessa tärkeysjärjestyksessä (Hassinen-Ali-Azzani 2002). Kuvasta on selkeästi havaittavissa, kuinka voimakkaasti islamilainen terveyskäsitys on somalialaisen terveysajattelun taustalla ja perustana.
10. Terveys käyttäytymisenä 9. Terveys toimintana
8. Terveys sairauksien puuttumisena 7. Terveys psyykkisenä terveytenä
6. Terveys sosiaalisina suhteina 5. Terveys fyysisenä kuntona
4. Terveys puhtautena
3. Terveys islamin määrittäminä ohjeina ja sääntöinä 2. Terveys elämän perustana
1. Terveys Jumalan lahjana
Kuva 2. Somalialaisen terveyskäsityksen osa-alueet tärkeysjärjestyksessä somalimaahanmuuttajien näkökulmasta (Hassinen-Ali-Azzani 2002, 116).
Hassinen-Ali-Azzanin (2002) tuloksia tukee osittain Carrollin ym. (2007) tekemä tutkimus, jossa somalinaiset määrittelivät terveyttään ensisijaisesti fyysisen hyvinvoinnin sekä toimintakyvyn kautta. Hyvinvoinnilla he tarkoittivat kykyä toimia äidin, vaimon ja perheestä huolehtijan roolissa perheen rakennetta ylläpitäen. Lisäksi tutkimuksen tulokset korostivat terveysuskomusten sosiaalista ja kulttuurista
kontekstia. (Carroll ym. 2007.)
Myös Simmelink ym. (2013) ovat tutkineet maahanmuuttajien terveysuskomuksia. He eivät keskittyneet ainoastaan somaleihin, vaan kohderyhmänä olivat Itä-Afrikan pakolaiset Yhdysvalloissa. Tutkijat havaitsivat, että itäafrikkalaisilla pakolaisilla on vahvat kulttuuriset, uskonnolliset ja traditionaaliset terveyskäytännöt, jotka määrittävät heidän terveyskäyttäytymistään. Samalla ne myös vaikuttavat pakolaisten ja länsimaisen terveydenhuoltosysteemin väliseen vuorovaikutukseen.
Maahanmuuttajien terveyskäsitysten ymmärtäminen johtaa parempaan hoitomyöntyvyyteen terveydenhuollossa. (Simmelink ym. 2013.) Vastaavasti myös terveyden edistämisen lähtökohtana on oltava kulloisenkin kohderyhmän omat terveyskäsitykset.
2.5 Maahanmuuton heijastuminen terveyteen ja ruokailutottumuksiin
Uuteen maahan muuttaessaan yksilö kohtaa erilaisia kulttuurisia normeja ja käytäntöjä, jolloin hänen tulee päättää, mitä kulttuuria ja miten hän haluaa toteuttaa.
Tässä akkulturaatio- eli kulttuuriin sopeutumisen prosessissa yksilö sopeutuu vaiheittain uuteen ympäristöönsä ja vastaavasti ympäristö sopeutuu uuteen tulijaan.
(Berry 1990 Alitolppa-Niitamon 1994, 29–30 mukaan.)
Malin (2011) on eritellyt tekijöitä, jotka vaikuttavat maahanmuuttajan terveyteen (kuva 3). Hän linkittää maahanmuuttajan terveydentilan voimakkaasti lähtömaan tilanteeseen, maahanmuuton syihin ja tulomaahan integroitumiseen. Lähtökohtaisesti eniten yksilön terveysvoimavaroista kertoo maastamuuton syy; onko henkilön ollut pakko lähteä kotimaastaan ja millaisista oloista hän on lähtenyt. (Malin 2011.)
Kuva 3. Maahanmuuttajien terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä (Malin 2011, 205).
Eläminen uudessa maassa vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ajankäyttöön ja elintapoihin.
Monet maahanmuuttajat alkavat lihoa uuteen maahan tulon myötä. Sen lisäksi, että sokeripitoiset ruuat ja juomat ovat helposti saatavilla, myös ajankäytön muutokset vaikuttavat painonhallintaan. Siinä missä aiemmin arki on täyttynyt esimerkiksi maaseudulla liikkumisesta, fyysisestä työstä ja arkiaskareista, Suomessa arkiliikunta vähenee ja samalla säännöllisen päivärytmin puute, tekemättömyys ja pitkästyminen johtavat helposti naposteluun. (Partanen 2002, 36.) Saman havainnon tekivät myös Simmelink ym. (2013) tutkiessaan itäafrikkalaisten pakolaisten terveyskäsityksiä ja -uskomuksia. He havaitsivat, että tietyt olosuhteet lähtömaassa edistivät maahanmuuttajan terveyttä. Afrikassa pitkätkin etäisyydet kuljetaan usein kävellen eikä autolla ja muutenkin kävely on oleellinen osa arkea. Samalla tavoin kylmälaitteiden puuttuminen lähtömaassa ”pakottaa” syömään säilöntäaineettomia tuoreita ruokia. (Simmelink ym. 2013.)
Garnweidner ym. (2012) huomauttavat, että siinä vaiheessa kun Aasiasta ja Afrikasta tulevat maahanmuuttajat siirtyvät länsimaiseen kulttuuriin, myös perheen asetelmat
LÄHTÖMAA Yhteiskunnalliset olot TULOMAA
Sukupuolijärjestelmä Lähtösyy
Sukupuoli ja ikä
Elinolot ja SES
Sosiaaliset verkostot -tuki
Elämäntavat
Biologia, geenit
Terveyspalvelut
Muuton ajankohta
Arvot, asenteet Oleskelulupa
Etninen ryhmä stigma
Käsitykset sairaudesta terveydestä parantamisesta
Ulkomaalaispolitiikka Maahanmuuttajamäärä Integroitumisen mahdollisuudet
Terveys ja hyvinvointi
Traumat Pre- & post- migration -stressi Moniperustainen kumuloituva
syrjintä ja väkivalta ASUMISAIKA ja elämänkaari
työllisyyden suhteen voivat muuttua. Lähtömaissaan naiset olivat todennäköisesti pääasiassa kotona, huolehtivat siellä perheestä ja käyttivät ruuanvalmistukseen paljon aikaa. Länsimaassa tilanne voi muuttua niin, että naisetkin ovat töissä ainakin osa-aikaisesti, mutta silti myös vastuu ruuanlaitosta säilyy edelleen heillä.
(Garnweidner ym. 2012.)
Myös Gilbert ja Khokhar (2008) ovat tutkineet maahanmuuton terveysvaikutuksia. He ovat tehneet systemaattisen kirjallisuuskatsauksen Euroopassa asuvien etnisten ryhmien ruokailutottumuksista. Tutkimuksessa havaittiin, että usein länsimaiseen ruokakulttuuriin sopeutuminen muuttaa maahanmuuttajan ruokailutottumuksia epäterveellisemmiksi. Uudessa maassa prosessoidut rasvaiset, sokeriset ja suolaiset ruuat tulevat lähtömaan ruokavalion terveellisten osatekijöiden eli hedelmien, vihannesten, pähkinöiden ja viljatuotteiden tilalle. (Gilbert & Khokhar 2008.) Joissakin tutkimusartikkeleissa tätä ilmiötä kuvataan termillä 'healthy immigrant effect' (ns.
terveen siirtolaisen vaikutus). Ilmiössä on kyse siitä havainnosta, että usein maahanmuuttajat ovat uuteen maahan tullessaan terveempiä kuin kantaväestö, mutta tämä ”terveysetu” menetetään sopeutumisen myötä (Hyman ym. 2002, Koskinen ym. 2012). Yhtenä osatekijänä ilmiön taustalla ovat maahanmuuttoprosessin käytännöt, jossa vastaanottajamaa valikoi maahanmuuttajia terveydentilan perusteella. Tällöin lopulta vain terveimmät hyväksytään maahanmuuttajiksi, joten he ovat maahan tullessaan keskimäärin kantaväestöä terveempiä. (Sanou ym. 2014.)
Simmelink ym. (2013) ovat todenneet, että vaikka monet maahanmuuttajien kotimaassaan omaksumat uskonnolliset ja kulttuuriset käytännöt (tupakan, huumeiden ja alkoholin välttäminen, tuoreen ruuan syöminen) jatkuvatkin uudessa maassa, sopeutumisen myötä tottumukset voivat myös muuttua heijastuen samalla maahanmuuttajan terveydentilaan. Esimerkiksi itäafrikkalaiset pakolaiset totesivat, että koska heidän ei kotimaassaan tarvinnut lukea ruokien tuoteselosteita, he eivät ole tottuneet tekemään sitä uudessa maassakaan. Lisäksi tietämättömyys prosessoitujen, pakattujen ja säilöttyjen ruokien mahdollisista epäterveellisistä ainesosista voi johtaa terveysongelmiin. (Simmelink ym 2013.) Sama asia havaittiin
myös Jamesin (2004) tutkimuksessa, jossa tuoteselosteiden lukeminen nousi yhdeksi oleelliseksi ravitsemukseen liittyväksi perustaidoksi, jota tulee kehittää afro- amerikkalaisten keskuudessa.
Tuoteselosteiden ymmärtämisen tärkeys korostuu erityisesti muslimeilla. Islamin uskontoon kuuluu huolellisuus siitä, että syötävä ruoka on ´halal´ eli sallittua eikä siis sisällä verta, sikaperäisiä valmisteita, epäpyhiksi luokiteltujen eläinten lihaa eikä alkoholia (Hallenberg & Perho 2010, 49–50). Muslimimaissa kaupoissa ei ole kiellettyjä tuotteita, mutta epätietoisuus länsimaisten ruokien ainesosista voi tuottaa ongelmia ruuan valinnassa. Tällöin ruokavalio saattaa yksipuolistua vaikuttaen ravitsemustilaan. (Serkkola & Allahwerdi 1998.) Eniten kysymyksiä herättävät erilaiset lisäaineet, jotka saattavat olla sikaperäisiä (Hallenberg & Perho 2010, 61).
Carrollin ym. (2007) tutkimus vahvistaa maahanmuuttajien kokemia haasteita terveellisten ruokailutottumusten suhteen: somalipakolaiset totesivat, että Yhdysvalloissa heillä on ollut vaikeuksia ylläpitää hyviä ruokailutottumuksia. Syinä tähän olivat rasvaisten ruokien laaja saatavuus sekä epävarmuus pakattujen ruokien ravintosisällöstä. (Carroll ym. 2007.)
Partanen (2002) on listannut yleisimpiä maahanmuuttajien ravitsemusongelmia. Osa niistä liittyy alkuvaiheen sopeutumiseen, mutta joidenkin ongelmien taustalla voi olla pitkäänkin jatkunut tietyn ravintoaineen puutostila. Ongelmana voi olla myös ruokahaluttomuus, jota ilmenee sekä lapsilla että aikuisilla erityisesti uudessa maassa elämisen alkuvaiheessa. Yleensä kotoutuminen helpottaa tilannetta. Lasten ruokahaluttomuutta voi aiheuttaa uudessa maassa lisääntynyt makeisten ja virvoitusjuomien käyttö. Lisäksi sokeroidun teen juominen on somalikulttuurille tyypillistä, jolloin yleisenä seurauksena on hampaiden reikiintyminen ja karies niin lapsilla kuin aikuisillakin. (Partanen 2002; 31, 35.)
Partanen (2002) jatkaa toteamalla, että maahanmuuttajilla raudan ja / tai D-vitamiinin puutos on yleistä, mistä voi seurata anemiaa tai riisitautia. Ihon tumma pigmentti vähentää ihon pinnalla tapahtuvaa D-vitamiinisynteesiä, joten erityisesti
tummaihoisten maahanmuuttajien D-vitamiinin riittävään saantiin tulee kiinnittää huomiota. Myös kaapuun pukeutuvat musliminaiset saattavat kärsiä D-vitamiinin puutoksesta, koska iho ei altistu riittävästi auringonvalolle eikä D-vitamiinia pääse muodostumaan riittävästi. Puutostilojen lisäksi erilaiset vatsavaivat, laktoosi- intoleranssi ja ummetus ovat tyypillisiä maahanmuuttajien terveysongelmia.
(Partanen 2002, 33–37.)
Edellä kuvattuihin maahanmuuttajien ravitsemushaasteisiin pyritään vastaamaan ravitsemuskasvatuksella. Ravitsemuskasvatus on ravitsemukseen liittyvää neuvontaa, opetusta ja valistusta. Ravitsemuskasvatuksella pyritään vahvistamaan yksilön edellytyksiä terveyttä edistäviin valintoihin. Kokonaisuutena siinä on kysymys tietojen, taitojen ja ymmärryksen lisäämisestä, mikä mahdollistaa itsenäisen ja vastuullisen päätöksenteon. (Nupponen 2001.)
Suomessa ravitsemuskasvatuksen perustana ovat Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta päivitti ne vuonna 2014 sen jälkeen kun uusimmat pohjoismaiset ravitsemussuositukset hyväksyttiin vuonna 2013. (VRN 2014b.) Ravitsemussuositukset voidaan jakaa ravintoainesuosituksiin ja ruoka-ainesuosituksiin. Ravintoainesuositukset määrittelevät yksittäisten ravintoaineiden suositeltavia saantitasoja ja ne on kehitetty ravitsemuksen ja terveyden myönteisen kehityksen tueksi ryhmä- ja väestötasolla. Yksilöiden ravitsemusneuvontaan niitä ei voida suoraan soveltaa ravinnontarpeen yksilöllisen vaihtelun vuoksi. Ruoka-ainesuositukset puolestaan määrittelevät eri ruoka- aineryhmien suositeltavia käyttömääriä. Nämä suositukset on kehitetty ravitsemuskasvatuksen apuvälineeksi ja ne soveltuvat käytettäviksi myös yksilötasolla. (Borg ym. 2004, 96–7.)
Tunnetuimmat ruoka-ainesuosituksista johdetut mallit ovat ruokaympyrä ja ruokakolmio. Terveellisessä ja monipuolisessa ruokavaliossa syödään päivittäin kuhunkin lohkoon / sektoriin sijoitettuja elintarvikkeita siinä suhteessa, kuin ne on kuviossa esitetty. Ruokakolmiossa (kuva 4) ruokavalion päivittäisen perustan muodostavat kolmion alaosaan sijoitetut ruoka-aineet, kun taas kolmion huipulla
olevia ruoka-aineita ei suositella päivittäiseksi osaksi ruokavaliota. (VRN 2014b, 19.)
Kuva 4. Ruokakolmio havainnollistaa, missä suhteessa käytettynä eri ruoka-aineet muodostavat terveyttä edistävän ruokavalion (VRN 2014a).
James (2004) on tutkinut kulttuurin ja yhteisön vaikutusta ravitsemukseen liittyviin asenteisiin ja ruokavalintoihin. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat afro-amerikkalaiset Floridassa. James havaitsi, että tutkittavilla oli yleinen käsitys, jonka mukaan terveellinen syöminen tarkoittaa kulttuurisista tavoista tai perinteistä luopumista ja valtakulttuuriin mukautumista. Terveellisen ruokavalion esteinä olivat sosiaalisen tuen puute, kiire, tiettyjen ruokien sosiaaliset tai kulttuuriset symbolit, terveellisen ruuan paha maku ja kalleus sekä tiedon puute. Jamesin mukaan afro-amerikkalaiset tarvitsivat edelleen tietoa ravitsemuksen perusaiheista, kuten annoskoosta ja ravintosisältöjen lukemisesta. Tulokset osoittivat myös, että ohjelmat ja niiden materiaalit kannattaa toteuttaa kirkoissa, lähikaupoissa ja paikallisissa ravintoloissa, eli siellä, missä kohderyhmä viettää normaalistikin aikaa. (James 2004.)
Ravitsemuskasvatuksessa on huomioitava kulloisenkin kohderyhmän erityispiirteet,
tarpeet ja lähtökohdat, jotta se olisi vaikuttavaa. Tällä tutkimuksella pyrin hahmottamaan somalimaahanmuuttajien näkemyksiä terveydestä ja terveellisestä ruokavaliosta mahdollisten tulevien somalimaahanmuuttajille suunnattavien kulttuurisensitiivisten ravitsemuskasvatushankkeiden suunnittelun avuksi.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää somalimaahanmuuttajien käsityksiä terveydestä ja terveellisestä ruokavaliosta. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa somalimaahanmuuttajille suunnatun kulttuurisensitiivisen ravitsemuskasvatushank- keen suunnitteluun.
Tutkimuskysymykseni ovat
1. Millaisia käsityksiä Somaliasta Suomeen tulleilla maahanmuuttajilla on terveydestä ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä?
2. Millainen on terveellinen ruokavalio Suomessa asuvien somalialaisten mielestä?
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
Maahanmuutto muokkaa yksilön terveyskäsityksiä ja -tottumuksia. Tässä tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena ovat maahanmuuttajien käsitykset terveysteemoista. Niiden ymmärtäminen edellyttää laadullista tutkimusotetta. Tässä luvussa käsittelen, mitä menetelmiä olen käyttänyt pyrkiessäni vastaamaan tutkimuskysymyksiini. Lisäksi kerron, miten olen kyseisiä menetelmiä soveltanut tähän tutkimukseen.
4.1 Tutkimusmenetelmät
Perinteisesti ihmisten käsityksiä tutkittaessa on hyödynnetty fenomenografista tutkimusotetta. Fenomenografiassa tutkitaan ihmisten erilaisia käsityksiä samasta asiasta. Käsityksistä pyritään muodostamaan merkityskokonaisuus, joka ilmaisee, millaisia laadullisia eroja käsityksillä on ja missä suhteessa käsitykset ovat toisiinsa nähden. (Huusko & Paloniemi 2006.) Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan pyritä hahmottamaan erilaisten käsitysten laadullisia eroavaisuuksia tai asettamaan niitä hierarkkiseen järjestykseen toistensa suhteen, vaan hahmottamaan kohderyhmän arkisia ajatuksia ja näkemyksiä tutkittavasta aiheesta.
Tämän tutkimuksen aineistonkeruumenetelmäksi soveltui parhaiten teemahaastattelu, koska sen avulla tutkimuksen aihepiiristä oli mahdollista saada monipuolinen aineisto. Valitsin haastattelun menetelmäksi myös sen vuoksi, että Suomessa asuvat somalimaahanmuuttajat ovat yleensä ensimmäisen polven maahanmuuttajia ja oletin, että heidän suomen kielen taitonsa ovat vahvemmat suullisesti kuin kirjallisesti.
Teemahaastattelussa, kuten sen nimikin osoittaa, keskitytään ennalta päätettyihin teemoihin (liite 1). Teemahaastattelussa ei ole yksityiskohtaisia tarkkoja kysymyksiä, jotka toistetaan samanlaisina ja samassa järjestyksessä kaikille haastateltaville. Sen sijaan haastattelussa käydään läpi ennalta päätetyt teemat, joiden käsittelyjärjestys
ja -laajuus voivat vaihdella eri haastatteluissa. Niinpä teemahaastattelu jättää riittävästi vapauksia myös luonnolliseen keskusteluun. Kaikki teemat käydään kuitenkin läpi jokaisen haastateltavan kanssa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 48; Eskola &
Vastamäki 2010.)
Eskolan ja Vastamäen (2010) mukaan käsiteltävien teemojen valinnassa on tärkeää perehtyä aiempiin vastaaviin tutkimuksiin ja niiden teemoihin. Jos tutkimusteemat valitaan vain tutkijan oman intuition perusteella, on vaarana, että tutkija voimistaa omia ennakkokäsityksiään. Oleellisinta teemojen valinnassa on kuitenkin pitää mielessä varsinainen tutkimusongelma, johon kerättävällä aineistolla pyritään vastaamaan. Haastattelutilannetta varten tutkijan on hyvä miettiä etukäteen pää- ja apukysymyksiä kustakin teemasta, jotta haastattelu etenisi sujuvasti. Kuitenkin on hyväksyttävä myös se, etteivät kaikki haastateltavat tuota aineistoa yhtä paljon ja eri teemat korostuvat kunkin haastateltavan elämäntilanteen, taustojen ja kokemusten mukaan. (Eskola & Vastamäki 2010.)
Silloin, kun haastattelija ja haastateltava eivät puhu äidinkielenään samaa kieltä, on pohdittava, millä kielellä haastattelut on järkevää ja mielekästä toteuttaa.
Garnweidner ym. (2012) tutkivat Norjassa Afrikasta ja Aasiasta tulleiden maahanmuuttajanaisten ajatuksia isäntämaansa ruokakulttuurista. Kaikki haastattelut toteutettiin norjaksi, vaikka haastateltavien suullinen norjan kielen taitotaso vaihtelikin. Kielellisten vaikeuksien ilmetessä kysymyksiä käännettiin tai toistettiin eri sanamuodossa englanniksi. Tulkkia ei kuitenkaan käytetty lainkaan, koska se olisi tuonut lisähaasteita aineiston keräämiseen ja analysointiin. (Garnweidner ym. 2012.) Päätin toteuttaa tämän tutkimuksen haastattelut suomen kielellä ilman tulkkia.
Tarvittaessa oli mahdollista hyödyntää myös englannin kieltä, kuten Garnweidner ym.
(2012) tekivät.
4.2 Tutkimusaineiston kerääminen
Ennen tutkimuksen aloittamista minulla ei ollut henkilökohtaisia kontakteja
somalimaahanmuuttajiin. Tutustuin kuitenkin somalikulttuuriin jonkin verran tutkimuksen kirjallisuuskatsausta tehdessäni. Kohderyhmäni tavoittamiseksi otin yhteyttä kaupungin maahanmuuttopalveluihin sekä paikalliseen monikulttuurisuuskeskukseen. Molemmista paikoista minut ohjattiin ottamaan yhteyttä tiettyyn Somaliasta tulleeseen henkilöön, jolla tiedettiin olevan hyvät verkostot alueensa somalimaahanmuuttajiin. Hänestä tulikin avainhenkilö kohderyhmäni tavoittamisen kannalta.
Weiste-Paakkanen ym. (2012) ovat pohtineet Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi -raportissaan sitä, mitkä tekijät heidän tutkimuksessaan edistivät kohderyhmänä olleiden maahanmuuttajien osallistumisaktiivisuutta. Tärkeäksi tekijäksi nousi henkilökohtaisen kontaktin luominen. (Weiste-Paakkanen ym. 2012.) Henkilökohtaisessa tapaamisessa tutkija on suorassa vuorovaikutuksessa kohderyhmänsä kanssa ja tutkimuksen sisällöstä, tarkoituksesta ja mahdollisista esiin nousevista kysymyksistä voidaan keskustella välittömästi. Näin ollen vältytään väärinkäsityksiltä ja siltä, että tutkimuksesta kieltäydyttäisiin, koska sen sisältöä ja tarkoitusta ei olla ymmärretty oikein.
Avainhenkilöni kautta pääsin mukaan somalimaahanmuuttajien tapaamiseen, jossa sain esitellä tutkimustani ja kysyä vapaaehtoisia haastateltaviksi. Tämän tapaamisen yhteydessä kuusi maahanmuuttajaa lupautui osallistumaan tutkimukseeni. Vaihdoin kunkin haastateltavan kanssa yhteystiedot ja sovin heidän kanssaan myöhemmin puhelimitse haastatteluajan ja -paikan. Haastattelut toteutuivat kaikkien näiden kuuden henkilön kanssa. Todennäköisesti henkilökohtainen kontakti oli tärkeä tekijä haastateltavien löytymisen ja tutkimukseen suostumisen taustalla.
Ennen haastattelujen toteuttamista olin vielä yhteydessä avainhenkilööni ja kävin hänen kanssaan haastatteluteemat läpi kysyen häneltä kommentteja niihin. Tällä keskustelulla korvasin pilottihaastattelun tekemisen, sillä pystyin epävirallisesti testaamaan haastattelurunkoani kohderyhmääni kuuluvalla henkilöllä ja sain häneltä palautetta teemoista ja niiden toimivuudesta. Lisäksi keskustelin hänen kanssaan haastattelujen käytännön toteutuksesta sekä mahdollisista kohderyhmän
erityispiirteistä, jotka minun olisi hyvä ottaa huomioon haastattelutilanteessa.
Mainittavia erityispiirteitä ei tässä keskustelussa kuitenkaan tullut esiin.
Rastas (2005) on pohtinut kulttuurierojen vaikutusta haastattelutilanteeseen. Kun haastattelija ja haastateltava tulevat selkeästi erilaisista kulttuuritaustoista, väärinymmärrysten mahdollisuus on ilmeinen. Haasteita voivat aiheuttaa paitsi kielelliset vaikeudet myös se, että käytetään samoja sanoja eri merkityksissä.
Kulttuurierot saattavat haastattelutilanteessa nousta niin voimakkaasti esille, että ne voivat estää haastattelulle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Haastattelijan tulisikin jo alkuvaiheessa varmistaa, että haastateltava on varmasti ymmärtänyt oikein tutkimukseen suostumisensa ja sen mitä tutkimuksella tarkoitetaan, mihin sillä pyritään ja kuinka hänen tuottamaansa aineistoa tullaan käyttämään. Haastattelussa voi nousta myös esiin teemoja, jotka ovat kulttuurisesti herkkiä tai vaiettuja asioita.
Tällaisten tilanteiden ennakoimiseksi ja välttämiseksi tutkijan olisi hyvä etukäteen perehtyä mahdollisimman hyvin kohderyhmänsä kulttuuriin ja sen erityispiirteisiin.
Toisaalta kulttuuriin perehtymisen tarve määrittyy paljon myös tutkimusteemojen mukaan. Kaikkia kulttuurisia erityispiirteitä on kuitenkin mahdotonta huomioida etukäteen eikä sitä voida tutkijalta vaatiakaan. Kuitenkin on huomattava, että nämä seikat voivat vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen. (Rastas 2005.)
Haastatteluissa mahdollisesti esiin tuleviin kulttuurisiin erityispiirteisiin pyrin valmistautumaan etukäteen juttelemalla haastattelun teemoista avainhenkilöni kanssa. Haastattelutilanteessa kävin aina aluksi kunkin haastateltavan kanssa läpi, mistä tutkimuksessa on kyse ja he lukivat ja allekirjoittivat tutkimuksen suostumuslomakkeen (liite 2).
Haastattelutilanteen alkuun Rastas (2005) kehottaa haastattelijaa ottamaan esille kulttuurierot ja molemminpuolisen jännityksen tilanteesta. Haastattelija voi esimerkiksi todeta: ”En tunne kulttuuriasi riittävästi. Jos sanon tai teen jotain väärin, toivon, että kerrot sen minulle.” (Rastas 2005, 101). Tätä ohjetta noudatin haastattelutilanteissa ja uskon, että se osaltaan vaikutti molemminpuolisen avoimuuden ja luottamuksen syntymiseen.
Koska haastattelut olivat yksilöhaastatteluja, haastattelutilanteessa oli mahdollista kaikessa rauhassa keskustella, tarkentaa, esittää lisäkysymyksiä ja varmistua molemminpuolisesta ymmärryksestä. Toki kielitaidon merkitys korostui edelleen, mutta pyrin silti paneutumaan kulloisenkin haastateltavan ajatuksiin ja näkemyksiin mahdollisimman hyvin. Haastattelut toteutettiin pääosin suomeksi, mutta tarvittaessa käytettiin myös englannin kieltä apuna.
Kuuden haastateltavan joukossa oli kaksi naista ja neljä miestä, kaikki iältään 18–32- vuotiaita. Haastattelujen tekohetkellä viisi haastateltavista oli ollut Suomessa noin viisi vuotta ja yksi haastateltava kaksi vuotta. Suurin osa haastateltavista opiskeli Suomessa toisen asteen koulutuksessa.
Toteutin kaikki kuusi haastattelua lokakuun 2013 aikana. Viisi haastattelua tein paikallisessa kahvilassa ja yhden haastateltavan kotona. Haastattelut kestivät 45–75 minuuttia. Myös aineiston litterointi tapahtui lokakuun aikana. Tekstimuotoon litteroidun haastatteluaineiston pituus oli noin 64 sivua, kun tekstifonttina oli Times New Roman, pistekokona 12 ja rivivälinä 1. Aineiston luokittelu ja analyysi käynnistyivät marraskuussa 2013 heti aineistonkeruun jälkeen.
4.3 Aineiston sisällönanalyysi
Analysoin haastatteluaineiston sisällönanalyysillä, joka sopii minkä tahansa tekstimuotoisen aineiston analyysimenetelmäksi. Sisällönanalyysin avulla aineisto järjestyy loogiseksi kokonaisuudeksi, joka kuvaa tutkittavaa ilmiötä tiiviisti ja selkeästi säilyttäen kuitenkin aineiston monipuolisuuden. Tässä tutkimuksessa käytin niin sanottuun yhdysvaltalaiseen perinteeseen viittaavaa analyysimallia, jossa aineistoa pelkistetään, ryhmitellään, luodaan ala-, ylä- ja pääluokkia sekä muodostetaan luokkia kuvaavia käsitteitä. (Tuomi & Sarajärvi 2009; 101, 108.) Kuvassa viisi on eritelty sisällönanalyysin vaiheet, joiden mukaan etenin tässä tutkimuksessa.
Päätetään tutkimuskysymysten suunnassa, mikä tässä aineistossa on oleellista.
Tässä tutkimuksessa keskityttiin somalialaisten käsityksiin terveydestä ja terveellisestä ruokavaliosta. Muita asioita käsittelevä aineisto jätettiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle.
Käydään koko aineisto läpi ja poimitaan sieltä erilleen edellä päätetyn rajauksen sisälle kuuluvat asiat.
Luin haastatteluja läpi ja merkitsin niihin kohdat, joissa käsiteltiin tutkimuskysymysteni mukaisia pääteemoja.
Määritetään analyysiyksikkö, jonka mukaan aineistosta etsitään merkityksellisiä ilmaisuja (Kyngäs & Vanhanen 1999), jotka poimitaan aineistosta erilleen ja redusoidaan eli pelkistetään.
Päätin analyysiyksiköksi ajatuskokonaisuuden. Luin rajaamiani aineistoja läpi ja poimin sieltä merkitykselliset ajatuskokonaisuudet erilleen. Pelkistin ne tiiviimmiksi ilmaisuiksi pyrkien säilyttämään niiden merkityssisällön.
Pelkistetyt ilmaisut listataan ja ne klusteroidaan eli ryhmitellään alaluokiksi ja siitä edelleen yläluokiksi. Luokat abstrahoidaan eli nimetään sisältöään kuvaavalla käsitteellä.
Pelkistettyjä ilmaisuja oli yhteensä 253 ja niistä muodostettuja alaluokkia 53. Alaluokat yhdistelin yläluokiksi, joita tuli yhteensä 16.
Yläluokat yhdistellään pääluokiksi, joita kuvaavat käsitteet ilmaisevat aineiston oleellisen tiedon ja sisällön.
Pääluokkia muodostui yhteensä neljä: terveyskäsitys, terveyskäsityksen muutosprosessi, käsityksiä terveyteen vaikuttavista tekijöistä sekä käsityksiä terveellisestä ruokavaliosta.
Kuva 5. Sisällönanalyysin soveltaminen tähän tutkimukseen Tuomen ja Sarajärven (2009; 91–3, 107–13) esittämiä analyysin vaiheita mukaillen.
Kun koko haastatteluaineisto oli litteroitu, poistin sieltä haastateltavien taustoihin liittyvät tekijät. Lopun aineiston (62 s) luin läpi pitäen mielessäni kolme keskeisintä tutkimusteemaa: terveyskäsitykset, ruoka ja terveys sekä terveellinen ruokavalio.
Nämä pääteemat nousivat alkuperäisistä tutkimuskysymyksistäni, mutta analyysin edetessä tutkimuskysymykset vielä tarkentuivat lopulliseen muotoonsa.
Aineiston analyysiä on mahdollista toteuttaa kolmella erilaisella päättelyn logiikalla:
aineistolähtöisesti, teoriasidonnaisesti tai teorialähtöisesti (Eskola 2010). Tässä tutkimuksessa analyysi eteni aineistolähtöisesti. Aineiston rajaamista ohjasivat
ennalta päätetyt teemat, jotka olivat tutkimuskysymyksistä johdettuja teemahaastattelun pääteemoja. En siis ryhtynyt analysoimaan koko haastatteluaineistoa, vaan rajasin koko aineistosta analysoitavaksi aineistoksi ne haastatteluosiot, jotka käsittelivät kolmea tutkittavaa pääteemaa. Aineiston rajaamisen jälkeen analyysi jatkui pääteemojen sisällä. Analyysille ei kuitenkaan ollut ennalta määriteltyä teoriaa tai analyysirunkoa.
Rajasin aineiston lukemalla haastatteluja systemaattisesti läpi ja merkitsemällä samalla sivujen marginaaleihin yksittäisillä sanoilla sen, mitä asiaa kussakin kappaleessa käsiteltiin. Pääteemojen lisäksi haastattelussa käsiteltyjä teemoja olivat esimerkiksi kuvaukset somalialaisesta ruuanvalmistuksesta, ramadan- paastokuukaudesta sekä yleisimmistä somalialaisista ruoka-aineista. Vaikka nämäkin olivat mielenkiintoista aineistoa, rajasin ne tutkimuskysymysteni suunnassa tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Kun olin käynyt koko aineiston tällä tavoin läpi, poimin sieltä kaiken sen tekstin, jossa käsiteltiin edellä mainittuja kolmea pääteemaa. Tähän saakka olin lukenut aineistoa haastattelu kerrallaan, mutta tässä vaiheessa yhdistin aineiston yhdeksi kokonaisuudeksi pääteemojen mukaan. Tämän karkean karsinnan jälkeen pääsin toteuttamaan varsinaista sisällönanalyysiä.
Kyngäs ja Vanhanen (1999) toteavat analyysiprosessin alkavan analyysiyksikön määrittämisestä. Tässä tutkimuksessa analyysiyksikkönä oli ajatuskokonaisuus.
Ajatuskokonaisuuden pituus vaihteli muutamasta sanasta useampaan lauseeseen.
Ajatuskokonaisuuksia lukiessani etsin niistä merkityksellisiä ilmauksia – sanoja ja lauseita, joissa oli jokin merkitys tutkimuskysymysteni näkökulmasta. Kun merkitykselliset ilmaisut on tunnistettu aineistosta, Tuomi ja Sarajärvi (2009, 109) kehottavat poimimaan ne erilleen ja pelkistämään yksittäisiksi tiiviiksi ilmaisuiksi kuitenkin niin, ettei ilmaisun sisältämä informaatio muutu tai katoa. Tätä aineistolle tehtävää epäolennaisen karsintaa ja olennaisen pelkistämistä sanotaan redusoinniksi (Tuomi & Sarajärvi 2009, 109).
Kun olin rajannut kokonaisaineistosta pois haastateltavien taustatiedot sekä sen materiaalin, mikä ei ollut oleellista tässä tutkimuksessa, lopullista analysoitavaa
aineistoa oli jäljellä 26 sivua kolmen pääteeman alle jaettuna. Tätä kokonaisuutta ryhdyin käymään läpi ja tiivistämään alkuperäisilmaisuja pelkistettyyn muotoon.
Aineiston tiivistyessä ja pelkistyessä pidin koko ajan huolen siitä, että mahdollisuus palata alkuperäisaineistoon säilyi. Sisällytin jokaiseen pelkistettyyn ilmaisuun koodin, joka osoitti kenen haastateltavan ajatuksesta on kyse sekä rivinumeron, jonka perusteella kyseinen ilmaisu oli mahdollista löytää alkuperäisaineistosta. Näin ollen tarvittaessa pystyin palaamaan alkuperäisaineistoon ja lukemaan sieltä laajempaa kokonaisuutta ja asiayhteyttä, mihin kukin merkityskokonaisuus liittyi. Pelkistettyjä ilmaisuja muodostui terveyskäsitys-teemasta 123, ruoka ja terveys -teemasta 58 ja terveellinen ruokavalio -teemasta 72.
Terveyskäsitys-teema oli sisällöllisesti laaja pitäen sisällään myös paljon terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Monessa haastattelussa kysymykseen ”Mitä terveys on?” ei osattu vastata tai vastaus keskittyi lähinnä terveyteen vaikuttaviin tekijöihin.
Pelkistysvaiheessa aineiston sisältö osoitti, että terveyteen vaikuttavat tekijät on mielekästä käsitellä yhtenä erillisenä kokonaisuutena eikä osana terveyskäsitystä.
Niinpä myös tutkimuskysymykset muotoutuivat vasta tässä vaiheessa lopulliseen muotoonsa aineiston sisällön perusteella ja kokonaisuudesta ”käsitykset terveyteen vaikuttavista tekijöistä” tuli osa ensimmäistä tutkimuskysymystä. Samalla ruoka ja terveys -teema sulautui osaksi terveellinen ruokavalio- ja terveyteen vaikuttavat tekijät -teemoja.
Yhteensä pelkistettyjä ilmaisuja oli 253. Ryhmittelin ne alaluokiksi, joille pyrin antamaan mahdollisimman kuvaavan ja kattavan nimen. Alaluokkia muodostui yhteensä 53 ja niitä yhdistelin edelleen yläluokiksi (16 kpl), joista lopulta muodostin neljä pääluokkaa. Ryhmittely- eli klusterointivaiheessa pelkistetyistä ilmaisuista etsitään samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia, joiden perusteella ne voidaan sijoittaa eri ryhmiin. Luokkien nimeämisen eli käsitteiden muodostamisen vaihetta kutsutaan abstrahoinniksi (Tuomi & Sarajärvi 2009, 110–1.) Taulukossa yksi on esitetty esimerkki luokittelun etenemisestä. Koko sisällönanalyysi löytyy liitteestä kolme.
Taulukko 1. Esimerkki luokittelun etenemisestä terveyteen vaikuttavien tekijöiden yhdestä osa-alueesta.
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Yksi tärkeä terveyteen vaikuttava tekijä on se, että perhe asuu kaukana eri paikassa, eikä perhettä voi tavata pitkiin aikoihin.
Jos koko ajan miettii, että perhe asuu kaukana tai ei ole ketään ystävää tai kaveria, tämäkin vaikuttaa terveyteen.
Perheen
ikävöinti Sosiaaliset
tekijät Terveyteen vaikuttavia tekijöitä
Perheen puuttuminen vaikuttaa terveyteen.
Yksinäisyys vaikuttaa terveyteen.
Läheisten ihmisten puute vaikuttaa terveyteen.
Asuinympäristö vaikuttaa terveyteen: asuuko yksin tai sellaisessa paikassa, että ei saa kavereita
Nuori, joka asuu yksin ja ei ole kavereita, sitten se lähtee vähän yhteiskunnan ulkopuolelle, syrjäytyy.
Yksinäisyys
Jos sinulla ennen oli tapana jutella ihmisten kanssa ja nykyisin et juttele, niin saatat sairastua.
Ulkomaalaiselle voi olla stressaavaa se, että Suomessa ihmiset eivät puhu. Afrikassa ja Aasiassa puhuminen on normaalia elämää, mutta Euroopassa se ei ole samanlaista, mikä voi aiheuttaa ongelmia, sairautta.
Sosiaalisen kanssakäy- misen vähyys
Ihmissuhteet vaikuttaa terveyteen. Jos mulla on hyvät välit ystäviin ja perhe, mulla on kaikki hyvin sitte.
Meille vanhemmat on kaikkein tärkein ja perhe. Ystävät ei niinkään. Ystävien kanssa voi käydä salilla, mutta ei ne oo niin tärkeitä.
Meidän kulttuurissa perhe on tärkeämpi kuin suomalaisille Mulla vaikuttaa, että on tärkeää että on perhe.
Mulle ystävä tai perhe on tärkeä.
Suomessa ihmisillä on hyvä asunto, terveys, tulot tai opiskelupaikka, mutta yksi tärkeä on se, että on kaveri.
Perheen ja ystävien tärkeys
Haastateltavien vähäisen määrän vuoksi en eritellyt aineistoa sukupuolen perusteella. Anonymiteetin säilyttämiseksi en aineistolainoissakaan maininnut haastateltavan sukupuolta. Sen sijaan merkitsin haastateltavat koodeilla V1–V6.
Käytin näitä koodeja aineistolainoissa, jotta haastateltavien lainaukset eroavat toisistaan. Numerot eivät ilmaise, missä järjestyksessä haastattelut on toteutettu.
Analyysivaiheessa käänsin englanninkieliset puheenvuorot suomen kielelle.
Luettavuuden helpottamiseksi muokkasin joidenkin aineistolainojen kieliasua poistamalla tarpeetonta toistoa ja täytesanoja. Lisäksi häivytin joidenkin haastateltavien persoonallisia ilmaisutapoja anonymiteetin varmistamiseksi.
5 SOMALIMAAHANMUUTTAJIEN KÄSITYKSIÄ TERVEYDESTÄ JA TERVEYTEEN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ
Ensimmäinen tutkimuskysymykseni koski somalimaahanmuuttajien käsityksiä terveydestä ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Käsittelen tässä luvussa tutkimukseni tuloksia tämän ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta. Toinen tutkimuskysymys liittyi somalimaahanmuuttajien käsityksiin terveellisestä ruokavaliosta. Sen tuloksia käsittelen luvussa kuusi.
5.1 Somalimaahanmuuttajien käsityksiä terveydestä
Terveyskäsityspääluokka muodostui kolmesta yläluokasta: terveyden määritelmä, toive terveenä pysymisestä sekä terveys elämän perustana. Haastateltavat määrittelivät terveyden monen osa-alueen kokonaisuudeksi. Osa-alueista mainittiin fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus ja jotkut haastateltavista erittelivät ulottuvuuksia myös konkreettisten esimerkkien kautta.
”No ihminen liikkuu, näkökyky on hyvä ja mieliala on hyvä ja hänen hyvinvointi on hyvä, hän syö säännöllisesti ruokaa. Jos löytyy näitä kaikki ok, sitä hän on terve.” V2
Terveyttä määriteltiin myös määrittelijän kontekstista käsin: Suomessa terve on sellainen, jolla kaikki on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti kunnossa, mutta somalialaisessa kontekstissa terve ihminen saatetaan määritellä eri tavalla. Lisäksi haastateltavien mielestä Suomessa kiinnitetään paljon huomiota mielenterveyteen ja yksilön omiin ajatuksiin terveydestään. Esiin nousi myös ajatus siitä, ettei terveys tarkoita vain sairauden puuttumista, vaan kyseessä on laajempi kokonaisuus. Jos jollain kokonaisuuden osa-alueella on puutteita, terveys ei ole enää täydellinen.
”Terveys, mun mielestä se ei tarkoita että vain pelkästään sairaus. Jos ei ole esimerkiksi töitä, hyvää tuloa, asuntoa, kaveri, se mun mielestä se vaikuttaa
kaikki terveys, jos joku puuttuu nämä, se ei ole terveys. Terveys ei tarkoita vain että ei joku sairaus. Se tarkoittaa että jos puuttuu nämä joku, terveys ei ole täydellinen.” V1
Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kolmijaon lisäksi terveys määriteltiin toimintakykynä. Todettiin, että jos ihminen tarvitsee jatkuvasti muiden apua tavallisissa arjen askareissa, hän ei ole terve. Kuitenkin tässä toimintakykymääritelmässä tuotiin esiin myös näkökulma siitä, että jotkut ovat syntyneet esimerkiksi liikuntarajoitteiseksi, ja kokevat silti olevansa terveitä, vaikka tarvitsevatkin muiden apua arjen toiminnoissa. Tällaisten pohdintojen myötä terveyden määrittely päättyi toteamukseen, että terveys on yksilöllistä ja sitä on vaikeaa määritellä.
V3: ”Ni kaikki tarvii, ihmiset tarvii toisistaan, mutta jos sä et pärjää […]. Kyllä jotenki mä pärjään tai siis yritän, mutta jos en millään lailla pärjää [...]. Sitte se että on kova tarve. Onko se ihminen sitte terve? Ei oo, ei mun mielestä oo.
H: ”Nii että tarkotatko että jos tarvii ihan semmosissa tavallisissa asioissa apua?”
V3: ”Tavallisissa asioissa apua.”
H: ”Syömisessä tai pukeutumisessa, liikkumisessa.”
V3: ”Joo, syömisessä, pukeutumisessa, liikkumisessa.”
H: ”Niissä arjen asioissa.”
V3: ”Arjessa, hoitaa vaikka omia rahojaan. Niin sellaista se on että ne ei oo terve. Mutta jos on syntyny silleen?”
Haastatteluissa pohdittiin myös, voiko terveyttä päätellä yksilön ulkonäön perusteella.
Somaliassa ihmisestä voidaan helpommin sanoa pelkän ulkonäön perusteella, onko hän terve vai sairas, mutta Suomessa terveydentilaa ei ole mahdollista nähdä samalla tavoin. Suomessa joku voi näyttää terveeltä, mutta saattaa oikeasti olla sairas ja lääkkeiden ansiosta näyttää terveeltä.
Terveyskäsitykseen sisältyi terveyden määritelmän lisäksi toive terveenä pysymisestä sekä ajatus terveydestä elämän perustana. Haastateltavista oli havaittavissa kiitollisuus omasta tämän hetken terveydestä mutta samalla he tiedostivat, että milloin tahansa voi sairastua ja sairastuminen muuttaa arkea ja elämää.
Sairastumisen mahdollisuudesta ei kuitenkaan puhuttu pelokkaasti vaan pikemminkin realistisesti, ihmiskehon ja mielen herkkyys tiedostaen.
”Terveys on tärkeä ihmisille, koska mä tarvi jokainen ihminen tarvitsee terveyttä.” V4
Tähän tutkimukseen osallistuneiden somalimaahanmuuttajien terveyskäsitys kiteytyi ajatukseen terveydestä elämän perustana. Terveyden todettiin olevan tärkeää ihmisille yleensä, mutta myös kullekin henkilökohtaisesti. Korostettiin myös sitä, että jokainen haluaa olla terve ja elää pitkään terveenä.
5.2 Terveyskäsityksen muutosprosessi maahanmuuton myötä
Kaikki haastattelemani somalimaahanmuuttajat olivat ensimmäisen polven maahanmuuttajia ja olleet Suomessa suhteellisen lyhyen aikaa, kahdesta viiteen vuotta. Mielikuvat Somaliasta kotimaana, sen tavat ja perinteet olivat edelleen vahvasti haastateltavien mielessä. Haastatteluista oli havaittavissa selkeä ”ennen siellä” ja ”nyt täällä” -kerronnan ja ajattelun ero. Myös terveyskäsityksistä erottuivat erilaiset käsitykset Somaliassa ja niiden muuttuminen Suomeen tulon myötä.
Voidaankin puhua maahanmuuton aiheuttamasta terveyskäsityksen muutosprosessista. Tämä prosessi oli eri vaiheissa eri henkilöillä ja toiset olivat omaksuneet länsimaista terveysajattelua ja -toimintaa enemmän kuin toiset.
Kuitenkin myös Somaliassa opitut ja omaksutut terveyskäsitykset olivat edelleen voimassa, mutta niiden rinnalle oli maahanmuuton myötä tullut länsimaisia terveyskäsityksiä tai erilaiset käsitykset oli yksilökohtaisesti sulautettu yhdeksi omaksi käsitykseksi.
