ENDOMINES OY

(1)

ENDOMINES OY

RÄMEPURON LUONTOTYYPPISELVITYS

LAPIN VESITUTKIMUS OY

(2)

(3)

ENDOMINES OY

RÄMEPURON LUONTOTYYPPISELVITYS 30.1.2009

Tuomas Väyrynen, luontokartoittaja

SISÄLLYS SIVU

1 JOHDANTO ... 4

2 ALUEEN YLEISKUVAUS ... 4

3 SELVITYSMENETELMÄT ... 4

4 TULOKSET ... 5

4.1 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT KUVIOITTAIN ... 5

4.2 SUOJELUARVOT ... 8

4.2.1 Lajisto ... 8

4.2.2 Luontotyypit ... 8

4.2.3 Uhanalaistiedot ... 8

5 LÄHIALUEEN SUOJELUKOHTEET ... 9

5.1 KOITAJOEN ALUE ... 9

5.2 JORHONKORVEN ALUE ... 9

5.3 VALKEAJÄRVEN HARJUALUE ... 9

5.4 AITTOSENJÄRVEN LINNUSTONSUOJELUALUE ... 9

6 YHTEENVETO ... 10

7 KIRJALLISUUS ... 11

LIITTEET

Liite 1. Rämepuron selvitysalueen sijainti Liite 2. Kuviokartta

Liite 3. Luontotyyppikartta Liite 4. Kuviokohtaiset tiedot

Valokuvat © Tuomas Väyrynen, Lapin Vesitutkimus Oy Pohjakartat copyright Maanmittauslaitos lupa 16/MML/09

(4)

1 JOHDANTO

Endomines Oy suunnittelee Ilomantsin kunnan itäosiin, Hattuvaaran kylän tuntumaan kaivoshanketta (liite 1.) Hankkeen tarkoituksena on hyödyntää alueen kultapitoista malmiesiintymää. Tulevien kaivostoimintojen alueelle tehtiin luontotyyppiselvitys syyskuussa 2008. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa alueella esiintyvät luontotyypit ja niiden suojelullinen kasvillisuuden suojelullinen asema. Selvityksen kasvukauteen nähden myöhäisestä ajankohdasta johtuen alueen kasvillisuutta ei voitu kattavasti selvittää. Selvityksen tulokset esitellään tässä raportissa.

2 ALUEEN YLEISKUVAUS

Rämepuron hankealue sijaitsee Hattuvaaran kylän eteläpuolella sijaitsevan Palosuon pohjoispuoliselle alueelle. Suurin osa kaivoshankkeen alueesta on metsätalouskäytössä olevia puustoisia soita ja kangasmetsiä. Selvitysalueen pinta-ala on noin 1,4 neliökilometriä.

Kartoitettu alue kuuluu eliömaakuntajaottelussa Pohjois-Karjalan eliömaakuntaan (Hämet-Ahti ym.

1998). Kasvimaantieteellisesti alue sijoittuu keskiboreaaliselle vyöhykkeelle Pohjois-Karjalan – Kainuun alueen kaakkoisosiin aivan Järvi-Suomen vyöhykkeen rajalle. (Meriluoto & Soininen 2002).

Pohjois-Karjalan itäisimmät osat Ilomantsissa ovat pohjoisen havumetsävyöhykkeen ydinalueita.

Maantieteellisesti alue sijoittuu vedenjakajaylängön metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeiden rajalle.

Seudun ilmasto on hyvin mantereista ja vuodenaikaisvaihtelut ovat siten suuria. Maisemakuva rakentuu soiden, havumetsien, vaarojen ja vesien mosaiikkina. Soiden osuus on noin 45 % ja metsien 40 % kokonaispinta-alasta. Suurimmat yhtenäiset suot sijaitsevat alueen itäosissa. seudun sijoittumisesta kasvillisuusvyöhykkeiden rajalle johtuen suokasvillisuus on monipuolista ja vaihtelevaa. Runsaimmillaan kasvillisuus on alueen lettosoilla, joilla tavataan mm. uhanalaisia kämmekkälajeja. Metsien kasvilajisto on niukkaa, etenkin mäntyvaltaiset kangasmetsät ovat kasvilajistoltaan köyhempiä kuin muualla Pohjois-Karjalassa. Metsien pääpuulajeja ovat mänty (Pinus sylvestris) ja kuusi (Picea abies).Järviä ja pienvesiä alueella on runsaasti ja ne ovat pääosin matalahkoja, humuspitoisia ja runsasravinteisia. (Pohjois-Karjalan biosfäärialue 1999)

3 SELVITYSMENETELMÄT

Rämepuron luontotyyppikartoitus suoritettiin syyskuussa 2003. Selvitysalueella kuljettiin kirjaten ylös kaikki havaitut kasvilajit sekä erilaiset luontotyypit. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen kasvien havaittavuus oli jo heikkoa ja siten kaikkia kasvilajeja ei selvitysalueelta löydetty eikä myöskään pyritty etsimään. Kaikki luontotyypit rajattiin karttapohjalle. Luontotyypit nimettiin kuvioiksi.

Kartoituksessa merkittiin ylös alueella mahdollisesti sijaitsevat metsälain 10 § mukaiset tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 § mukaiset suojellut luontotyypit sekä vesilain tärkeät elinympäristöt. Lisäksi kunkin luontotyypin luonnontilaisuus arvioitiin erikseen taulukossa 1.

esitetyn asteikon mukaisesti. Luontotyyppien häiriöherkkyyden kriteerinä käytettiin luokitusta, joka perustuu Kontulan ja Raunion (2005) esittämään luontotyyppien laatuluokitukseen. Luokituksessa huomioidaan luontotyypin rakenteelliset ominaisuudet (esim. lahopuun määrä, puuston rakenne, lajisuhteet), ihmistoiminta (esim. metsänkäyttö ja ojitukset) ja alueen lajistolliset ominaisuudet.

Lajistolliset ominaisuudet on huomioitu luokituksessa siten, että häiriöherkkyyttä on voitu korottaa taulukossa 1. esitetystä laadullisesta arviosta, jos luontotyyppi sisältää suojelullisesti arvokasta

(5)

lajistoa. Kartoituksessa metsätyypit nimettiin Kuusipalon (1996) Suomen metsätyypit -teoksen mukaisesti ja suot Suokasvillisuusoppaan (Eurola ym. 1995) mukaan.

Taulukko 1. Luontotyyppien luonnontilaisuus ja luokittelu häiriöherkkyyden (eli ekologisen tilan) perusteella.

Herkky

ys Luokka Kuvaus

Korkea 3 Metsien luontotyypeillä ihmistoiminnan merkit ovat vähäiset, puusto on pääsääntöisesti luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman merkittäviä hakkuita. Luontotyypillä esiintyy yleensä useampaa puustosukupolvea ja kuolleita tai kuolevia puita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä eikä niillä ole merkittäviä hakkuita. Virtavedet ovat rakenteellisesti luonnontilassa ja niiden valuma-alueella on niukasti, jos ollenkaan veden laatuun haitallisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten peltoja tai ojituksia.

Kohtalai nen

2 Metsien luontotyypit on lievästi käsitellyt, mutta niissä on edelleen joitakin luonnonmetsille ominaisia piirteitä, kuten puuston eri-ikäisyyttä, järeitä puita, kuolleita pystypuita tai maapuita.

Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä, mutta puustoa on käsitelty jonkin verran. Virtavedet ovat rakenteeltaan osittain muuttuneet, mutta niiden eliöyhteisöt ovat muutosten jälkeen ainakin osittain palautuneet.

Heikko 1 Voimakkaasti käsitellyt metsäisen luontotyypin esiintymät, joissa puusto on yksijakoista eikä lahopuuta ole juuri hakkutähteitä lukuun ottamatta. Suotyypit, joissa on nähtävissä selvästi esim. ojitusten vaikutukset. Virtavedet, jotka on perattu ja joiden valuma-alueella ja lähiympäristössä on runsaasti peltoja ja ojituksia.

4 TULOKSET

4.1 Kasvillisuus ja luontotyypit kuvioittain

1. Kuivahkon kankaan taimikko, variksenmarja-puolukkatyyppi

Selvitysalueen keskellä sijaitsee sekapuustoinen taimikko. Kuviolla on myös koekaivantoja.

Luontotyypin luonnontilaisuus: heikko.

2. Taimikko, variksenmarja-puolukkatyyppi Sekapuustoinen taimikko.

3. Sekametsä, variksenmarja-puolukkatyyppi Kuviolla kasvaa sekapuustoista nuorta kasvatusmetsää.

4. Rämemuuttuma, puolukkaturvekangas I – puolukka-kanervatyyppi

Ojitettua entistä rämettä, jolla on jo hyväkasvuista puustoa. Seassa on paikoin kivennäismaajuotteja ja ne ovat kasvillisuudeltaan karuja kanervatyypin männiköitä.

5. Ojikko, varsinainen isovarpuräme – mustikkakangaskorpi

Ojitusala, jossa on alun perin ollut vaihtelevasti erilaisia korpia ja rämeitä. Alkuperäisistä luontotyypeistä kuviolta pystyi vielä tunnistamaan varsinaisia isovarpurämeitä ja mustikkakangaskorpia. Kuvion kasvillisuus oli pääosin vaatimatonta ja tavanomaista.

6. Puronvarsikoivikko, ruoho-mustikkakorpi

Selvitysalueen läpi virtaavan Rämepuron varrella on melko rehevä koivuvaltainen korpikuvio. Alue on kauttaaltaan ojitettu ja luonnontila on siksi heikentynyt. Myös itse Rämepuro on perattu. Puron

(6)

varren korvessa kasvillisuus on melko rehevää koostuen monipuolisesta ruoho- ja heinälajistosta.

Vaateliaista kasveista korvessa kasvaa mm. korpipaatsamaa (Rhamnus frangula), siniheinää (Molinia caerulea) ja rätvänää (Potentilla erecta).

Luontotyypin luonnontilaisuus: kohtalainen 7. Taimikko, metsälauha-mustikkatyyppi

Rehevällä kivennäismaalla kasvava tiheä koivutaimikko.

8. Ojitusala, varsinainen isovarpuräme – puolukkaturvekangas I Luontotyypin luonnontilaisuus: heikko.

9. Avoin neva, oligotrofinen lyhytkorsineva

Selvitysalueen eteläosissa sijaitsevan Koskisaaren länsipuolinen neva on keskiosiltaan avoin neva (kuva 1.). Nevan reunaosat on voimakkaasti ojitettuja, mutta sen keskusta on säilynyt luonnontilaisena. Ravinteisuudeltaan neva on karua oligotrofista lyhytkorsinevaa. Nevan kasvillisuuden tyyppilajeja ovat mm. leväkkö (Sceuchzeria palustris), jouhivihvilä (Juncus filiformis) ja pullosara (Carex rostata).

Luontotyypin luonnontilaisuus: kohtalainen.

Kuva 1. Palosuon länsiosien nevaa.

10. Kuusikko, metsälauha-mustikkatyyppi

Selvitysalueen keskellä on alueen edustavin metsäkuvio. Kuviolla kasvaa tuoreella kankaalla melko iäkäs kuusikko. Puusto on varsin järeää ja melko hyvin luonnontilaista. Kuusikolla on hienoinen

(7)

vanhan metsän leima. Metsän kasvillisuudesta löytyy mm. vanhojen metsien kämmekkälaji yövilkka (Goodyera repens ).

11. Ojitusala, puolukkaturvekangas – varsinainen isovarpuräme

Selvitysalueen keskiosien kangasta idästä päin reunustaa ojitettu räme. Paikoin ojituksen vaikutuksesta puuston kasvu on ollut voimakasta ja rämeestä on tullut turvekangasta.

12. Avoin nevaräme, oligotrofinen lyhytkorsiräme

Koskisaaren itäpuolella on Palosuohon kuuluvaa avointa rahkaista nevaa (kansikuva). Puusto on harvaa ja kitukasvuista mäntyä. Kasvillisuudeltaan se on hyvin karua ja vähälajista. Lajistossa vallitsevat rämevarvut, tupasvilla (Eriophorum vaginatum), rahkasara (Carex pauciflora) ja tupasluikka (Trichophorum cespitosum).

Kuva 2. Kanervatyypin männikköä selvitysalueella.

13. Ojikko, tupasvillarämemuuttuma

Palosuon pohjoisosissa on laajalti ja voimakkaasti ojitettu räme.

(8)

14. Taimikko, puolukka-kanervatyyppi

Pientä mäntyä kasvava taimikko, jossa on vielä jäljellä järeitä siemenmäntyjä.

15. Männikkö, variksenmarja-kanervatyyppi

Koskisaaren länsireunalla on karu ja kuiva männikkö (kuva 2.). Aluskasvillisuuden valtalajiena ovat kanerva (Calluna vulgaris) ja poronjäkälät (Cladina sp.).

16. Männikkö, variksenmarja-puolukkatyyppi/metsälauha-mustikkatyyppi

Selvitysalueen keskiosissa on järeää talouskäytössä olevaa männikköä. Puusto on hyväkasvuista ja kasvillisuus on paikoin rehevähköä. Aluskasvillisuudessa on mm. jänönsara (Carex ovalis), oravanmarja (Maianthemum bifolium) ja erittäin runsaana kasvava metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea).

Selvitysalueen kuviot ja luontotyypit on esitetty karttaliitteissä 2 ja 3. Kuvioiden perustiedot ja niillä havaitut kasvilajit on esitetty liitteessä 4.

4.2 Suojeluarvot

4.2.1 Lajisto

Selvitysalueelta ei löytynyt valtakunnallisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä, alueellisesti uhanalaisia, rauhoitettuja tai Suomen vastuulajeihin kuuluvia kasvilajeja.

Selvityksen kasvukauteen nähden myöhäisestä ajankohdasta johtuen kasvilajien havaittavuus oli vajavaista.

4.2.2 Luontotyypit

Selvitysalueella ei ollut metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä tai vesilain tärkeitä elinympäristöjä.

4.2.3 Uhanalaistiedot

Selvitysalueen uhanalaistiedot pyydettiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselta (PKA-2009-L-000 (25)). Ympäristökeskuksen tietojen mukaan selvitysalueella ei ole:

• Uhanalaisten eliölajien esiintymiä

• Suojeltuja luontotyyppejä tai lajeja

• Isojen petolintujen pesäpuita

• Arvokkaita harjualueita

• Arvokkaita kallioalueita

• Avokkaita moreenimuodostumia

(9)

5 LÄHIALUEEN SUOJELUKOHTEET

5.1 Koitajoen alue

Koitajoen Natura 2000-alue on laaja ja monimuotoinen suojelukokonaisuus. Alue on valtakunnallisesti merkittävä luonnontilaisten keidassoiden sekä joki- ja metsäalueiden tutkimisen kannalta. Se sijaitsee Rämepuron selvitysalueelta noin 10 kilometrin etäisyydellä itään ja koilliseen.

Lähimmillään Rämepuron selvitysaluetta tämä laaja suojelualue tulee Ristisuon soidensuojelukohteella, joka on vain noin 5,5 kilometrin etäisyydellä Rämepuron alueelta koiliseen.

Alue koostuu Koitajokea ympäröivästä soiden ja vanhojen metsien muodostamasta alueesta (Koivusuo, Ruosmesuo-Hanhisuo ja niiden välinen Koitajoen varsi), viidestä pienemmästä vanhan metsän alueesta (Hoikan alue, Lahnavaara, Raiskionaho, Kotavaara, Teppananaho) ja Ristisuosta.

Koivusuo on maamme suurimpia yhtenäisiä keidassuoalueita. Se käsittää useita keidassoita, joita purot erottavat toisistaan. Suolla esiintyy monin paikoin myös aapasuokasvillisuutta. Koitajoen alueella kivennäismaiden metsät ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia. Pienialaiset vanhan metsän kohteet ovat lahopuustoisia, lähes luonnontilaisia metsiä, joissa on vähän ihmistoiminnan jälkiä.

Koitajoki virtaa mutkitellen tulvahiekkamaiden välisessä uomassa. Koitajoen alueen on suojeltu monin tavoin. Koivusuo on luonnonpuisto. Lisäksi alueella on useita vanhan metsän suojelukohteita, aarnialueita sekä soidensuojelualueita.

5.2 Jorhonkorven alue

Rämepuron selvitysalueelta noin 7 kilometrin päässä länsiluoteessa sijaitsee Jorhonkorven Natura 2000 –kohde. Jorhonkorven alueeseen kuuluu suon ojittamaton itäosa ja sitä ympäröivä kapea luonnontilainen metsä. Alueella on runsaasti erilaisia pienialaisesti vaihtelevia suotyyppejä. Suon läpi kulkevan puron ympärillä on lähteisyyttä. Alueella tavataan luonnontilaisia lettoja, lettokorpia ja luonnonmetsiä.

5.3 Valkeajärven harjualue

Rämepuron selvitysalueelta noin 7 kilometriä lounaaseen sijaitsee Valkeajärven harju- ja lampialue, joka on Natura 2000 –kohde. Alue on erikoinen pienten lampien, järvien ja harjumuodostumien muodostama kokonaisuus, joka on sekä geologisesti että maisemallisesti merkittävä harjusto. Alue on luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokas.

5.4 Aittosenjärven linnustonsuojelualue

Aittosenjärven linnustonsuojelualue on yksityinen suojelualue (tunnetaan myös nimellä Aittosenlammen luonnonsuojelualue). Alue sijaitsee noin 13 kilometriä selvitysalueesta luoteeseen.

Alueen luontoarvoista ei ollut saatavilla tarkempaa tietoa.

(10)

6 YHTEENVETO

Endomines Oy suunnittelee Ilomantsin Hattuvaaran kylään, Rämepuron alueelle kultakaivoshanketta. Tulevien kaivostoimintojen alueelle suoritettiin alueen luontotyyppien kartoitus syyskuussa 2009.

Hankealueella on vaihtelevassa määrin erilaisia soita ja kangasmetsiä. Alueen kangasmetsät ovat pääosin metsätalouskäytössä olevia mäntyvaltaisia sekametsiä. Metsien rehevyystaso vaihtelee melko karuista kuivista kanervatyypin männiköistä selvästi rehevämpiin tuoreen kankaan mustikkatyypin sekametsiin. Alueelta löytyy myös yksi järeäpuinen kuusikkokuvio, joka on luonnontilaisuudeltaan selvästi edustavin alueen metsistä. Kuusikon arvokkain kasvilaji on vanhojen metsien kämmekkälaji yövilkka. Muutoin metsien kasvillisuus on melko niukkaa ja tavanomaista. Alueen keskiosissa on taimikkokuviota.

Selvitysalueella on runsaasti erilaisia puustoisia soita. Ne ovat kuitenkin kauttaaltaan tehokkaasti ojitettuja ja siksi luontoarvoiltaan varsin heikkoja. Merkittävä osa ojitusaloista on jo muuttunut melko hyvin puustoa kasvaviksi turvekankaiksi. Selvitysalueen avosoiden reunamilla on laajahkoja ojitettuja rämeitä, jotka ovat vielä säilyttäneet rämeisen ulkonäkönsä. Selvitysalueen halki virtaavan Rämepuron varrella on melko rehevää koivukorpea. Korven kasvillisuudessa tavataan muutamia ravinteisten soiden lajeja, kuten rätvänä, siniheinä ja korpipaatsama.

Selvitysalue rajautuu etelässä laajahkoon Palosuohon. Palosuo on selvitysalueen lounaisreunalla karua lyhytkortista kalvakkanevaa, joka on kasvillisuudeltaan vaatimatonta. Selvitysalueen kaakkoisosissa suo on niukkapuustoista rämemäistä rahkanevaa, joka on myös kasvillisuudeltaan vaatimatonta. Avosoiden reunaosat ovat ojitusten vaikutuksesta selvästi muuttuneita, mutta keskiosiltaan ne ovat melko hyvin luonnontilansa säilyttäneitä.

Selvityksen yhteydessä ei alueelta löydetty uhanalaisia tai suojeltuja kasvilajeja. Selvitysalueella ei myöskään ole yhtään suojeltua luontotyyppiä.

(11)

7 KIRJALLISUUS

Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. − Oulanka reports 14. Oulun yliopistopaino, Oulu. 85 s.

Hertta-tietokanta 2009: Hertta 4.4 .− Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä. [WWW]. Viitattu 6.3.2009. Käyttö rajoitettu.

Kuusipalo, J.1996. Suomen metsätyypit. Rauma, Kirjayhtymä.

Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2.p. Hämeenlinna, Karisto, Metsälehti Kustannus Tapio.

Mossberg, B. & Stenberg, L., 2003. Suuri Pohjolan kasvio. Vuokko, S. & Väre, H. (suom.). 2005.

Helsinki, Kustannusosakeyhtiö, Tammi.

Pohjois_Karjalan biosfäärialue 1999: [WWW]. Viitattu 27.1.2009.

http://www.joensuu.fi/mekri/biosphere/index.htm Pohjois-Karjalan Natura 2000 [WWW]. Viitattu 6.3.2009.

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=49640&lan=fi

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Kirjallinen tiedonanto 23.3.2009. (PKA-2009-L-000 (25))

TYÖNRO. 10089 TALLENNE:

10089a_rämepuro.doc

(12)

(13)

(14)

(15)

numero tilaisuus pituus (m)

1 EVT 1 seka 2‐5 sekataimikkoa

2 EVT 1 seka 2‐5 sekataimikkoa

3 EVT 1 seka 5 nuorta kasvatusmetsää

4 VTKg + ECT 2 mänty 15 ojitettua rämettä

5 VIVR + MKgK 2 mänty, kuusi 15‐20 ojitettua rämettä ja korpea

6 RhMK 1 koivu, kuusi 10‐25 koivuvaltainen korpi

7 T 1 koivu 5 koivutaimikko

8 VIRV+VTKg 1 mänty 10‐15 ojitettua rämettä

9 OlLkN 3 ‐ avoin, karu neva

10 DeMT 3 seka 25 iäkäs kuusikko ‐ sekametsä

11 VTKg + VIVRm+RRm 1 mänty, koivu 15 ojitettuja rämettä

12 OlLkR 3 mänty 1 avointa, rahkaista nevaa

13 TRm 1 mänty 5 ojitettua rämettä

14 T 1 mänty 1 mäntytaimikko

15 ECT 2 mänty 10 karua kangasta

16 EVT 2 mänty 20 kookasta talousmännikköä

Selitteet: ECT kuiva kangas, variksenmarja‐kanervatyyppi EVT kuivahko kangas, variksenmarja‐puolukkatyyppi DeMT tuore kangas, metsälauha‐mustikkatyyppi

T taimikko

VIVR varsinainen isovarpuräme

VTKg I puolukkaturvekangas I

TRm tupasvillarämemuuttuma

RRm rahkarämemuuttuma

RhMK ruoho‐ mustikkakorpi

MKgK mustikkakangaskorpi

OlLkR oligotrofinen lyhytkorsiräme OlLkN oligotrofinenlyhytkorsineva

(16)

nurmirölli Agrostis capillaris x x

harmaaleppä Alnus incana ssp. incana x

suokukka Andromeda polifolia x x

karhunputki Angelica sylvestris x x

kissankäpälä Antennaria dioica x

vaivaiskoivu Betula nana x x x x x

koivut Betula sp. x x x x x x x x x x x x x x x

metsäkastikka Calamagrostis arundinacea x x

viitakastikka Calamagrostis canescens x x

hietakastikka Calamagrostis epigejos x x x

kanerva Calluna vulgaris x x x x x x x x

pallosara Carex globularis x x x x x

juolasara Carex nigra x x

jänönsara Carex ovalis x

rahkasara Carex pauciflora x

pullosara Carex rostata x x

vaivero Chamaedaphne calyculata x x x x x

suo-ohdake Cirsium palustre x x x

kurjenjalka Comarum palustre x

koiranheinä Dactylis glomerata x

metsälauha Deschampsia flexuosa x x x x x

pitkälehtikihokki Drosera anglica x x

metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana x x x

juolavehnä Elytrigia repens ssp. repens x

variksenmarja Empetrum nigrum x x x x x x x

maitohorsma Epilobium angustifolium x x x x

isopeltokorte Equisetum arvense ssp. arvense x

metsäkorte Equisetum sylvaticum x x

tupasvilla Eriophorum vaginatum x x x

lampaannata Festuca ovina x x

punanata Festuca rubra x x

mesiangervo Filipendula ulmaria x x

metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum x x

yövilkka Goodyera repens x

metsäimarre Gymnocarpium dryopteris x x

jouhivihvilä Juncus filiformis x x

metsäkataja Juniperus communis ssp. communis x x x x

syysmaitiainen Leontodon autumnalis x x

päivänkakkara Leucanthemum vulgare x

nurmipiippo Luzula campestris x

kevätpiippo Luzula pilosa x x x

katinlieko Lycopodium clavatum x x

rantakukka Lythrum salicaria x

oravanmarja Maianthemum bifolium x x

kangasmaitikka Melampyrum pratense x x x x x

metsämaitikka Melampyrum sylvaticum x x x x x

siniheinä Molinia caerulea x

nuokkutalvikki Orthilia secunda x

luhtasuoputki Peucedanum palustre x

ruokohelpi Phalaris arundinacea var. arundinacea x

kuusi Picea abies ssp. abies x x x x x x x x

mänty Pinus sylvestris x x x x x x x x x x x x x x x x

haapa Populus tremula x x

rätvänä Potentilla erecta x

metsätuomi Prunus padus ssp. padus x x

pikkutalvikki Pyrola minor x x

isotalvikki Pyrola rotundifolia ssp.rotundifolia x

piennarniittyleinikki Ranunculus acris ssp. acris x

rönsyleinikki Ranunculus repens x x

korpipaatsama Rhamnus frangula x

pikkulaukku Rhinanthus angustifolius x

suopursu Rhododendron tomentosum x x x x x x x

mesimarja Rubus arcticus x

hilla Rubus chamaemorus x x x x x x x

vadelma Rubus isaeus x

lillukka Rubus saxatilis x x

niittysuolaheinä Rumex acetosa ssp. acetosum x

ahosuolaheinä Rumex acotosella ssp. acetosella x

virpapaju Salix aurita x x x x

metsäraita Salix carpea ssp. carpea x x

kiiltopaju Salix phylicifolia x x x

leväkkö Sceuchzeria palustris x

kultapiisku Solidago virgaurea x x x

pihlaja Sorbus aucuparia ssp. aucuparia x x x

heinätähtimö Stellaria graminea x

pietaryrtti Tanacetum vulgare f. vulgare x x

tupasluikka Trichophorum cespitosum ssp. cespitosum x x

metsätähti Trientalis europaea x x

puna-apila Trifolium pratense x x

valkoapila Trifolium repens x

mustikka Vaccinium myrtillus x x x x x x x x x x x

isokarpalo Vaccinium oxycoccos x x

juolukka Vaccinium uliginosum ssp. uliginosum x x

puolukka Vaccinium vitis-idaea x x x x x x x x x x x x x x

rohtotädyke Veronica officinalis x x

hiirenvirna Vicia cracca x x

aitovirna Vicia sepium x

korpiorvokki Viola epipsila x

Lajeja yhteensä 89