Jyväskylän ylioppilaslehti 27. huhtikuuta – 30. elokuuta 2015 55. vuosikerta
5
runojen kaupunki
joonatan pitkänen ei arkaile arvioimme ainejärjestöjen tilat onko koulutus-
inflaatio myytti?
korppi kuumentaa tunteita
Lue, jaa, kommentoi:
jylkkari.fi
facebook.com/jylkkari
Ä lkää kertoko esimiehilleni, mutta kun tu- lin tähän taloon, en juuri yhtään tiennyt mitä ylioppilaskunta tekee. Työhaastatte- lua edeltävänä iltana googlailin hätäpäissä- ni organisaatiokaavioita.
Muutaman vuoden työrupeaman jäl- keen tunnen kotijärjestöni jo paremmin, vaikka Ilokiven hallitusbunkkerista kavutessa etsin ulos- käyntiä edelleenkin kielistudioiden suunnalta. Maltilli- seen edistykseen vaadittiin rutkasti aikaa ja varmaan tusi- nan verran oikaisuja viime edustajistovaalien alla. (Pahoit- telut niistä ja onnea matkaan pian valittavalle seuraajalle- ni, vaalithan harmaannuttavat hiuksia toimituksessa taas ensi syksynä.)
Mutta kovin vieraaksi tämä organisaatio jää monelle meistä, joiden jäsenmaksut pitävät oluen virtaamassa lä- pi pikkujoulukauden kekkerisuman. Vaikka opiskelijoi- den etujärjestö näkyy niin valtakunnan tasolla räksyttä- mässä kuin paikallisesti jos jonkinlaisessa tapahtumassa, yhä harvemmalle ylioppilaskunnan perinteikäs harrastus- merkki kompensoi järjestötyön ahmaisemaa opiskeluai- kaa.
Suurin pudotuS
opiskelijapolitiikan vilkkaudessa tapah- tui tietysti jo vauhdikkaan 1970-luvun jälkeen, mutta ko- keneet järjestöaktiivit kertovat myös viime vuosien ro- kottaneen rivejä. Muutos näkyy tyhjinä kokouspöyti- nä ja venyvinä rekrytointiaikoina.
E
n malta olla puuttumatta Tapio Puolimatkan ta- rinoihin, joita Jylkkäri julkaisi viimeksi nume- rossa 4.T. Puolimatkan jutut tuovat vääjäämättä mieleen Valitut Palat – ja valitettavasti sen negatiivisimmassa olomuodossaan. Perustelut puuttuvat ja siteeraukset ovat vähän sinne päin.
En puutu tässä – kompetenssini vajavaisuudes- ta johtuen – muuhun kuin matemaatikko/filosofi Alfred North Whiteheadin suuhun pantuihin sa- noihin. En tunne Puolimatkan Whitehead-sitaattia
”... Luoja on järjellinen Olento” (käännös luultavas- ti T. Puolimatkan), enkä sen lähdeteks-
tiä, mikä jälleen kertoo sivistykseni va- javaisuudesta.
Jotain kuitenkin Whiteheadin tuo- tannosta tunnen. Seuraavat ovat peräi- sin A.N. Whiteheadin teoksesta Process and Reality ss. 347-348 ja 351, ja löyty- väthän nämä helposti ihan vain goog- lettamallakin.
”in thiS way God is completed by the individual, fluent satisfactions of fi- nite fact, and the temporal occasions are completed by their everlasting uni- on with their transformed selves, pur- ged into conformation with the eternal order which is the final absolute ’wis- dom.’ The final summary can only be expressed in terms of a group of antit- heses, whose apparent self-contradic- tions depend on neglect of the diverse categories of existence. In each antithe-
Tyhjenevien pöytien syndrooma
outoa päättelyä puolimatkalta
Sosiaalityön opetus jatkuu Jyväskylässä vahvana
hyvä juttu, että Jylkkäri (4/2015) nosti esiin UNIFI:n yhteiskuntatieteellisen alan koulutuksen rakenteelli- sen kehittämisen loppuraportin.
UNIFI:n raportti totesi, että sosiaalityöllä on Jyväsky- län yliopistossa vahva asema. Siksi oli harmi, että Jylk- kärin tulkinta raportin viestistä meni sosiaalityön koh- dalta pieleen.
Jylkkärin pääkirjoituksessa väitettiin virheellisesti, että UNIFI:n yhteiskuntatieteellisen alan RAKE-ryhmä olisi esittänyt Jyväskylän sosiaalityön oppiaineen siir- tämistä Itä-Suomen yliopistoon. Tällaista esitystä ra- portista ei toki löydy, vaan raportissa puhutaan jo ole- massa olevan hyvän yhteistyön kehittämisestä Itä- Suomen yliopiston kanssa.
Toisaalla lehdessä (s. 7) väitetään, että UNIFI olisi esittänyt, että sosiaalityön tutkinto olisi tulevaisuudes- sa ammattikorkeakoulututkinto. Tämäkään väite ei pi- dä paikkaansa. Raportissa sanotaan, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pitää käynnistää keskuste- lut työnjaosta sosiaalialan korkeakoulutuksessa.
Tähän onkin perusteita, sillä vastikään eduskunnan hyväksymä sosiaalihuollon ammattihenkilölaki rajaa aikaisempaa tarkemmin myös sosiaalityöntekijän si- jaisena toimivan henkilön kelpoisuuden vain sosiaali- työtä yliopistossa opiskeleville.
Mikko Mäntysaari SoSIAAlITyöN pRoFESSoRI
Eikä ihme. Tiukentuvat säädökset opintoajoista ja -tu- esta pitävät huolen siitä, ettei pitkällinen ura opiskelijapo- litiikassa oikein kannata muille kuin niille, jotka pyrkivät kasvamaan emoylioppilaskunnan siipien suojassa untuvi- koista täyspainoisiksi broilereiksi.
Näitä kyllä löytyy ja resepti toimii edelleen: juuri käy- dyissä vaaleissa koko kansan edariin pääsi vihreiden Tou- ko Aalto, joka on kasvattanut kannuksiaan Ilokiven ala- kerran ikkunattomassa hautomossa. Muitakin paikallises- ti näkyviä nimiä oli kisassa vakavissaan mukana.
Yliopistopiireistä nouseville ja sieltä suosionsa ammen- taville kansanedustajille voikin olla tarvetta, kun valta- kunnan uudet parturit teroittavat saksiaan. Vaikka vaali- ilmapallojen joukossa leijui jos minkälaista koulutuslupa- usta, kevätmyrsky ehtii vielä puhaltaa ne naapurimante- reelle.
Minun oSaltani
ylioppilaskuntarupeama lähenee lop- puaan, ja elokuun aikana on tarkoitus tyhjentää päätoi- mitushuoneenkin pöytä. Silloin ilmestyy myös seuraava Jylkkäri.
Täältä kesälaitumen reunalta toivon siis vakaita ilmoja kaikenkarvaisille poliitikoille sekä lämmintä kesätaukoa opiskelijoille.
Ensin kuitenkin Harjulle.
Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi
sis there is a shift of meaning which converts the op- position into a contrast.
”It is as true to say that God is permanent and the World fluent, as that the World is permanent and God is fluent.
”It is as true to say that God is one and the World many, as that the World is one and God many.
”It is as true to say that, in comparison with the World, God is actual eminently, as that, in compari- son with God, the World is actual eminently.
”It is as true to say that God transcends the World, as that the World transcends God.
”It is as true to say that God crea- tes the World, as that the World crea- tes God ...
”What is done in the world is trans- formed into a reality in heaven, and the reality in heaven passes back into the world ... In this sense, God is the gre- at companion – the fellow-sufferer who understands.”
vaikEa tuoSta on T. Puolimatkan joh- topäätöstä vetää, edes yleisesti käytetyl- lä cherry-picking-metodilla.
Suosittelen T. Puolimatkalle tutustu- mista Whiteheadin pääteokseen Prin- cipia Mathematica, jonka ANW julkai- si yhdessä Bertrand Russellin kanssa.
Voisi siitäkin jotain oppia, vaikkapa lo- giikan alkeita.
Lassi Kurittu ylIopISToNopETTAJA mATEmATIIKAN lAIToKSElTA
kanSan ääni
pUhU SUUSI pUhTAAKSI. ANNA pAlAUTETTA JA hERäTTElE KESKUSTElUA.
Vaikea tuosta on
t. Puoli- matkan
johto- Päätöstä Vetää, edes
yleisesti käytetyllä
cherry- Picking- metodilla.
kokeneet järjestö- aktiivit kertovat viime vuosien
rokottaneen rivejä.
Pääkirjoitus 2
”itseäni ärsyttää eniten se, jos ei Pääse töihin.”
Nimimerkki Kohta ehkä työtön kommentoi Lomakeviidakon uhrit -juttua Jylkkärin verkkosivuilla 30.3.2015
Kartalla
IlmoItukset
Valto Merta:
044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin syksyn ilmestymispäivät:
31.8.
21.9.
12.10. (abi) 2.11.
23.11.
14.12.
JylkkärIn toImItus
Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi
Päätoimittaja: Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja:
Arimo Kerkelä toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362
Kuvaaja-graafikko:
Unto Luoto sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676
Kannen kuva: Perttu Puranen Painos: 6000 kpl
Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola
www.botniaprint.fi ISSN 0356-7362
Jylkkäri toivottaa kaikille lämmintä ja
rentouttavaa kesää!
3
”RAKAsTATKO sinä MinUA? MUTTA en Minä KyLLä hOMO OLe!”
Teuvo Hakkarainen hyvästelee Ilta-Sanomien toimittajan vaalivalvojaisissaan, IS 20.4.2015
Ilokivi menee peruskorjaukseen kesäkuun alussa. Rakennus on tarkoitus saada uudelleen käyttöön elokuussa 2016.
Katso, minne ylioppilastalon toimijat muuttavat.
Jyrock järjestetään keväällä 2016 Tanssisa- li Lutakossa.
Jyyn AvAJAIsbIleItä juhlitaan ensi syksynä Ravintola Rentukassa.
ylIoppIlAsteAtterIn näytökset siirtyvät ainakin elo-marraskuuksi Galleria Hoppaan kauppakadulle.
lounAsrAvIntolA Ilokivi muuttaa remon- tin ajaksi yliopiston kir- jastoon. Iltaravintola jää remontin ajaksi tauol- le. Lozzi palaa vanhaan osoitteeseensa.
solkI eli soveltavan kie- lentutkimuksen keskus siirtyy ylioppilastalolta Agoralle.
JopkA eli Jyväskylän opiske- lijakamerat ry ei ole löytänyt remontin ajaksi uutta paikkaa pimiölleen.
Myöskään yliopiston kIelIstudIoIlle ei ole tois- taiseksi tiedossa uusia tiloja.
elokuvAkeskuksen mAAnAntAIleffoIlle sekä kAmpus kInolle etsitään vielä tiloja.
Uutiset 4
Korpin
kohtalosta riidellään
OhjelmistOt. Jyväskylän yliopisto on lähdössä mukaan useiden yliopistojen yhteistyöhön, jossa
pyritään kehittämään uusia opintojen tietojärjestelmiä.
Nykyisen Korppi-järjestelmän kehittäjän mielestä hankkeessa on jo nyt lukuisia ongelmia.
teksti ja kuvitus Arimo Kerkelä
j
yväskylän yliopisto on liitty- mässä kolmen muun yliopiston aloittamaan OTM-hankkeeseen.Mikäli hanke etenee suunnitel- lusti, on sen tarkoitus korvata Jy- väskylän yliopiston oman Korppi-opin- totietojärjestelmän ja muiden nykyis- ten järjestelmien toimintoja uusilla pal- veluilla.
Rehtori Matti Manninen allekirjoitti aiesopimuksen opintohallinnon tieto- järjestelmien modernisointihankkee- seen liittymisestä tänä keväänä. Vielä ei ole tiedossa, mitä toimintoja OTM-han- keessa on tarkoitus korvata.
jyväsKylän yliopiston opintopalvelu- johtaja Mari Ikonen perustelee hank- keeseen lähtemistä sillä, että oman jär- jestelmän kehittämiseen yksin liittyy nykyisin suuria henkilöstö- ja teknolo- giariskejä.
”Joissakin asioissa leveämmät hartiat tarkoittavat pienempiä riskejä. On kal- lista jos jokainen kehittää samoja pal- veluita erikseen omissa organisaatiois- saan”, Ikonen kuvailee.
OTM-hankkeen tarkoituksena on ke- hittää yliopistojen välisessä yhteistyös- sä opintohallinnon, opiskelun ja ohja- uksen tietojärjestelmäpalveluita. En- simmäisenä OTM-yliopistot kehittävät opintojen suunnittelun moduulia, jon- ka pilotointi on parhaillaan alkamassa.
”Nykyinen hops-palvelu ei toimi ihanteellisimmalla tavalla enää tässä ajassa. Se mikä on loistavaa ja innova- tiivista yhdessä ajassa, kaipaa päivittä- mistä ja eteenpäin viemistä, kun aika muuttuu”, Ikonen sanoo.
KOrpin alkuperäisiin kehittäjiin kuu- lunut tietotekniikan lehtori Vesa Lap- palainen suhtautuu OTM-hankkeeseen varauksella.
”Montako komiteamietintönä synty- nyttä jotakin olet nähnyt, mikä toimii?
Mitä isompi porukka on jossakin mu- kana, niin sen huonompi lopputulos”, Lappalainen naurahtaa.
Lappalaisen mukaan yliopistojen yh- teinen järjestelmä voisi toimia esimer- kiksi opintosuoritustietojen arkistoin- nissa ja raportoinnissa. Sen sijaan esi- merkiksi opiskelijoille tarkoitettujen toimintojen korvaaminen kustannus- tehokkaasti on Lappalaisen mielestä
vaikeaa.
”Joku voi luulla näiden järjestelmien olevan semmoisia, että osia voi ottaa ir- ti. Mutta kaikki järjestelmät tarvitsevat esimerkiksi tiedon siitä, ketä meillä on opiskelijana. Onko järkeä, että 45 000 opiskelijaa seisoo kymmenessä erilli- sessä järjestelmässä?”
Korppi-järjestelmä on ollut Jyväsky- län yliopistolla käytössä vuodesta 2001.
Lappalaisen mukaan Korpin runko on iästään huolimatta täysin toimiva.
”On ihan selvää, että jos vertaat Fa- cebookiin tai muuhun missä on uusin tekniikka käytössä, niin se ei ole ihan sama käytettävyydeltään. Mutta se on kuori. Meillä on talossa tukevat seinät, mutta maalipinta on päivittämättä.”
Lappalaisen mukaan on väärin kuvi- tella, että tietokoneohjelmat lakkaisivat toimimasta ajan myötä.
”Jotkut kuvittelevat ikääntyvän tar- koittavan samaa kuin auton, jossa vaih- teet kuluvat ja kone alkaa vuotamaan öljyä. Ei ohjelmassa ole mitään sellais- ta kuluvaa osaa. Se mikä on toiminut joskus tulee toimimaan niin pitkään, kuin sähköä maailmassa on”, Lappa- lainen kuvailee.
iKOsen muKaan aikainen liittyminen OTM-hankkeeseen mahdollistaisi sen, että Jyväskylän yliopisto voi jo kehitys- vaiheessa kertoa omista tarpeistaan.
”OTM-järjestelmä ei ole kaikenkatta- va, vaan jatkossakin tarvitsemme myös muulla tavalla tuotettuja palveluita”, opintopalvelujohtaja Ikonen sanoo.
Tavoitteena on opiskelijoille mahdol- lisimman toimiva järjestelmä.
Lehtori Vesa Lappalaisen mielestä Korppi on edelleen käyttökelpoinen järjestelmä, kunhan sen kehittämiseen panostetaan.
MOntaKO KOMitea- Mietintönä syntynyttä jOtaKin OLet nähnyt, MiKä
tOiMii?
Unto LUoto
”Ajattelen opiskelijan näkökulmas- ta, että opiskelijallehan sillä ei ole mer- kitystä, millä tavalla se järjestelmä on tehty ja tuotettu, kunhan järjestelmä toimii ja tukee teidän opintoja.”
Vesa Lappalainen pelkää, että OTM- hankkeen tuloksia jäädään odottamaan vuosikausiksi. Vertailukohtana hän mainitsee joissakin yliopistoissa käy- tössä olevan Oodi-järjestelmän, jonka kehitys on ollut odotettua hitaampaa.
Nyt Oodi-järjestelmä onkin tarkoitus korvata OTM-hankkeessa.
”Pahimmassa tapauksessa jäämme odottamaan sitä OTM:n tulemista em- mekä ylläpidä olemassa olevaa toimi- vaa systeemiä, jolloin mikään ei kehi- ty”, Lappalainen sanoo.
5
Opiskelijatöistä yhteistyöhön
KOrppi On Jyväskylän yliopiston tieto- tekniikan laitoksella kehitetty opintotie- tojärjestelmä. Muun muassa kursseille il- moittautuminen, opintokalenterin käyt- tö ja opiskelijan sähköisen eHOPS-opinto- suunnitelman tekeminen tapahtuvat Kor- pin verkkosovelluksessa.
Korpin ensimmäinen versio valmis- tui vuonna 2001. Sen jälkeen Korpin kehit- tämistä jatkettiin tietotekniikan laitoksen opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteis- työnä. Vuonna 2008 Korpin ylläpito siir- rettiin IT-tiedekunnalta IT-palveluihin, jol- loin myös Korppiin tehdyt opiskelijapro-
jektit päättyivät.
OTM-hanke eli opintohallinnon tieto- järjestelmien modernisointihanke syn- tyi Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistyönä vuon- na 2013. Projekti on käynnistynyt suunnit- telulla ja selvitystyöllä. Varsinainen ohjel- mistokehittäminen on käynnistynyt vuon- na 2014.
Jyväskylän yliopiston rehtori teki tänä keväänä aiesopimuksen OTM-hankkee- seen liittymisestä. Päätöksen lopullisesta sopimuksesta tekee yliopiston hallitus.
Arimo Kerkelä
JyväsKylän yliopisto vaihtaa säh- köisesti suoritettavien eTenttien jär- jestelmää kesäkuun alussa. Uu- si Exam-järjestelmä korvaa vanhan SoftTutor-ohjelman, jonka toiminnot on koettu osittain puutteellisiksi.
Examin on tarkoitus tuoda usei- ta parannauksia eTentteihin. Uudes- sa järjestelmässä tenttikohtaiset käyt- täjätunnukset jäävät historiaan, sil-
lä jatkossa opiskelijat kirjautuvat ko- neille omilla yliopiston tunnuksil- la. Lisäksi uuden varauskalenterin on tarkoitus olla huomattavasti aiempaa selkeämpi.
Exam-järjestelmää kehittää Ar- cusys Oy. Hankkeessa on ollut mu- kana Jyväskylän yliopiston lisäksi yh- deksän muutakin korkeakoulua.
Arimo Kerkelä
JylKKärin 4/2015 sivulla 5 väitet- tiin, että pyöräily Kauppakadun kä- velykatuosuudella on kielletty.
Tieto oli virheellinen. Todellisuu- dessa kävelykadulla saa pyöräillä, kunhan nopeus on alle 20 km/h.
Tenttijärjestelmä vaihtuu
Oikaisu Jylkkärin 4/2015 pyöräkarttaan
Jaakko Martikainen kävi suorittamassa eTentin viime lokakuussa.
yle KiOsKi uutisoi huhtikuun puo- livälissä Kelan uudesta ohjeistukses- ta liittyen opiskelijoiden ja muiden pienituloisten Kela-velkojen takai- sinmaksuun. Ohjeistuksen mukaan Kela ei tee enää maksusopimuksia toimeentulotuen varassa elävien tai muiden vähävaraisten kanssa, jottei asiakas käytä toimeentulotukea vel- kojen maksuun.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei velkojen takaisinmaksu onnis- tu pienissä erissä. Jos asiakas ei pysty maksamaan velkojaan muuttuneiden vaatimusten mukaisesti, siirtää Ke- lan Perintäkeskus velan ulosottoon.
Ulosotto voi johtaa luottotietojen me- netykseen.
Kelan laKimiehen Heikki Launie- men mukaan Kelassa on ennenkin ollut ohjeena, ettei Kelan takaisinpe- rintä saa aiheuttaa asiakkaalle tarvet- ta toimeentulotukeen.
”Tarkoitus on nimenomaan se, että kaikkein vähävaraisimmille jäisi käyt- töönsä se toimeentulotukeen tarvit-
tava vähimmäismäärä, mikä yhteis- kunnassa on päätetty. Tästä on ollut tietyin edellytyksin mahdollista poi- keta. Ja tämä poikkeustilanne on nyt sitten poistettu.”
KiOsKin JuTussa haastateltiin jyväs- kyläläistä opiskelijaa, jota Kela vaati korottamaan opintolainan kuukau- sittaista takaisinmaksuerää 25 euros- ta 300 euroon. Muutosta perusteltiin uudella ohjeistuksella.
Jutun jälkeen paljastui, että Kelan työntekijä oli tulkinnut ohjeita vää- rin. Uudella yhteydenotolla opiskelija sai sovittua uuden, edelleen aiempaa korkeamman lyhennyssumman. Sen tulevaisuus on kuitenkin epävarma.
”Kelan virkailija sanoi, ettei hän mene siitä ollenkaan takuuseen, että se takaisinmaksusuunnitelma opin- tolainan kohdalla tulee enää syksyl- lä menemään läpi. Se saattaa uuden ohjeistuksen valossa joka tapaukses- sa mennä ulosottoon”, opiskelija ker- too nyt.
Arimo Kerkelä
Kelan uusi perintäohjeistus aiheuttaa epäselvyyksiä
PerTTu PurAnen
unTO LuOTO
Uutiset 6
S
uomen nuorista aikuisista noin 40 prosentilla on kor- keakoulututkinto. Valtakun- nan yläportailla määrää ha- lutaan lisätä: tavoite on 42 prosenttia.”Nyt Suomessa on tietenkin tähän pyrkimys”, opetus- ja kulttuuriministe- riön (OKM) johtaja Hannu Sirén toteaa.
Suomen OECD-edustuston erityis- asiantuntija Aleksi Kalenius puoles- taan on sitä mieltä, että noston varaa voisi korkeasti koulutettujen määrissä olla enemmänkin.
”OECD:n kärki on 65 prosentin paik- keilla”, hän huomauttaa.
Akateeminen työttömyys kuitenkin kasvaa ja koulutusinflaatiota on ruodit- tu tutkimuksessakin asti. Viime vuon- na julkaistun Mikko Aron väitöskir- jan mukaan koulutuksen laajeneminen alentaa tutkintojen arvoa. Miksi koulu- tustasoa siis pitäisi saada nostettua?
KoulutuStaSon nostaminen kerää kannatusta, koska siltä odotetaan pi- ristystä kansakunnan talouteen. Tähän
mennessä koulutustaso, talouskasvu ja teknologian kehitys ovat kulkeneet pit- kälti käsi kädessä.
Koulutuksen taloustieteen professo- ri Roope Uusitalo Jyväskylän yliopis- tosta selittää, että teknologian kehitys tuottaa tarvetta koulutukselle. Ja toi- sin päin: teknologia kehittyy, kun yh- teiskunnassa on koulutettua väkeä sitä kehittämään.
Aleksi Kalenius kertoo, että koulu-
tukseen pätee sama logiikka kuin työ- voiman tarjontaan. Kun työvoimaa on paljon, syntyy myös työpaikkoja. Ja kun koulutustaso nousee, syntyy tarvetta korkeasti koulutetulle työvoimalle.
”Ei ole oikein sellaista paikkaa, jossa kukaan ei osaa lukea mutta syntyy työ- paikkoja aivokirurgeille”, Kalenius sa- noo.
Mekanismi näkyy käytännössä: työl- listen korkeakoulutettujen määrä on kaksinkertaistunut Suomessa muuta- man vuosikymmenen aikana. Muilta koulutusasteilta valmistuvien työllisyys sen sijaan on laskussa.
”Tulevaisuudesta kukaan ei tietys- ti tiedä, mutta tähän mennessä tarvet- ta osaavalle työvoimalle on ollut”, Ka- lenius tiivistää.
toKi KoulutuStaSon nostamisel- lekin voi löytyä luontainen päätepis- te. Kalenius arvelee, että sellaisen voisi asettaa joko teknologian mahdollisuuk- sien ehtyminen tai ihmisen kognitiivis- ten kykyjen päätepiste.
Uusitalo ja Kalenius kuitenkin pai-
KoulutuStaSo.
Toiset toivovat lisäkoulutuksesta pelastusta Suomen talouteen, toiset pelkäävät jo
koulutusinflaatiota.
Kuinka paljon meitä paperinpyörittäjiä mahtuu yhteen maahan?
Kuka pelkää liikakoulutusta
teksti Minna Tiainen kuva Markku Mujunen
Ei olE oikEin sEllaista paikkaa,
jossa kukaan
Ei osaa lukEa
mutta syntyy
työpaikkoja
aivokirurgEillE.
Kolumni 7
Kuka pelkää liikakoulutusta
teksti Minna Tiainen kuva Markku Mujunen
J o matkalla yliopistolle tympii. Kävelijät kulkevat Kortepohjasta rivinä, joka ei liiku edes pyörän soit- tokellon kilistessä. Harkitsen karjapuskurin hom- maamista polkupyörääni. Suojatiellä valkoinen BMW päästää tien yli pyöräilevän alakoululaisen, muttei minua. Kiitos vaan.
Fillarin asentaminen telineeseen on vaikeaa. Mi- nulle siksi, että aikaisemmin saapuneet ovat parkkeeran- neet kulkupelinsä poikittain telineen eteen. Pyöräsavo- tan jälkeen pohdin, varustautuisinko tästedes passiivis-ag- gressiivisilla LAITA PYÖRÄSI TELINEESEEN PUT YOUR BIKE TO THE TELINE THANKS -lapuilla, joita tarvittaessa kiinnittäisin. Siirrän asian harkintaan.
Osa luentosaliin saapujista ilmeisesti ymmärtää akatee- misen vartin aikaikkunaksi, jonka sisällä luennon alkami- sesta paikalle on sopiva saapua. Koli koli, pääseeksohi, so- ri, kolikoli. Hnggh. Ratkaisu on helppo: laittakaa se kello herättämään viisitoista minuuttia aikaisemmin tai yksin- kertaisesti selvittäkää koulumatkanne nopeammin. Ter- veisin, Laajavuori-yliopisto kymmenessä minuutissa.
Ruokajono kulkee onneksi yllättävän joutuisasti. Pöy- tään istuutuessa kuitenkin ihmetyttää. Vaikka se käsilauk- ku olisi kuinka merkkiä guessmichaelkorslouisvuitton mikälie, on sen paikka lattialla. Ei ruokapöydällä. Käytök- sen kultaisesta kirjasta saisi oivan lisän pakolliseen kirja- pakettiin. Sama paska sinne kalliinkin laukun pohjaan ni- mittäin tarttuu.
Törky jatkuu myös ulkona. Yliopisto on yksi niistä har- voista opinahjoista, jotka säästyivät tupakkalain uudis- tuksilta. Yliopistolainen kiittää tästä viskomalla tumppin- sa maahan. Onnistunut maapallon pelastaminen röökin- jämiltä vaatisi täällä tosin zeleznymäisiä suorituksia, sillä myös tuhka-astiat on kuorrutettu kaksipyöräisillä.
Alati kasaantuva ärsytys jat- kuu koko päivän: Liikunnan pukuhuoneessa tukehtuu ha- juveteen, pyörät tukkivat ovi- aukot, tietokoneet on varattu Facebookin selaamiseen, kir- jaston olohuoneessa joku mä- rehtii kengät jalassa sohvalla, wc-tilojen käsipaperit on re- vitty tukkona lattialle ja pyy- herulla roskapönttöön asti.
Ilahduttavaa niin kanssaopis- kelijoiden, siivoojien kuin pe- lastuslaitoksenkin kannalta.
Illansuussa poistun kam- pukselta. Pyöräni on motitettu parkkeeraamalla poikittain sen taakse. Joskus vain tuntuu siltä, että yliopiston erottaa yläkou- lusta ainoastaan ulkoseinistä puuttuvien kirkkovene- ja ho- mo-graffitien perusteella.
Ines Sirén
Akateemista
mielensäpahoitusta
Harkitsen karja- puskurin Hommaamista
polku- pyörääni.
Suomen SijoituS väestön koulutusastet- ta mittaavissa tilastoissa vaihtelee käytettyjen määritelmien mukaan.
Jos katsotaan korkeakoulututkinnon eli am- mattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suo- rittaneiden määriä koko työikäisessä väestös- sä, Suomi sijoittui vuonna 2012 OECD-mai- den vertailussa sijalle 13 eli hieman keskiar- voa korkeammalle. 25–34 -vuotiaiden osal- ta Suomi oli Tilastokeskuksen viime vuonna julkaiseman hyvinvointikatsauksen mukaan muutama vuosi sitten jopa sijalla viisi.
Korkeakoulututkintojen määrä ei kuiten- kaan ole paras koulutustason mittari, vaan vertailukelpoisempaa tietoa saadaan tarkas- telemalla korkea-asteen koulutuksen suorit- taneiden määriä. Tässä määritelmässä laske- taan mukaan myös opistotason koulutus, jo- ta Suomessa on annettu 1990-luvun puoli- väliin asti. Sittemmin opistotaso lakkautettiin ja suurin osa näistä tutkinnoista siirtyi meillä ammattikorkeakouluihin, osa kuitenkin myös ammattikouluihin.
Korkea-asteen koulutusta katsottaessa Suomi sijoittui pari vuotta sitten kansainväli- sissä vertailuissa koko väestön osalta OECD- maiden vertailussa kymmenennelle sijal- le, mutta putosi nuorten aikuisten ryhmässä vertailumaiden keskikastiin.
Tulevaisuudessa pudotus jatkuu, sillä suo- malaisten nuorten koulutustaso ei näytä enää muiden maiden tavoin nousevan.
Suomen
koulutustaso oeCD-maiden vertailussa
nottavat, että ylikoulutuksen pelkoa on esiintynyt kautta historian, ja tois- taiseksi aina turhaan. Niinpä on vaikea keksiä syytä siihen, miksi koulutusta- so juuri nyt olisi saavuttanut optimaa- lia lakipistettään.
”Keskustelu siitä, että se hetki on nyt, on jatkunut jo 200 vuotta”, Kalenius huomauttaa ja jatkaa:
”Jos on, oikeastaan kaikki muut ke- hittyneet maat ovat tekemässä maail- manluokan yli-investointia koulutuk- seen.”
Kalenius onkin vakavasti huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Hänen mie- lestään suomalainen keskustelu jumit- taa turhaan määritelmissä. Tarkka si- joitus kansainvälisissä vertailuissa riip- puu korkeakoulutuksen määritelmästä, mutta jälkeen ollaan Kaleniuksen mu- kaan joka tapauksessa jäämässä: meillä nuorten koulutustaso junnaa paikoil- laan, muissa kehittyneissä maissa se on jatkuvassa kasvussa.
Niinpä suomalaisten koulutustaso on lähivuosikymmeninä pysymässä ny- kylukemissa tai jopa laskemassa, eikä meillä Kaleniuksen mielestä ymmärre- tä olla asiasta riittävän huolissaan.
”Näyttäisi siltä, että me onnistutaan suojautumaan sellaiselta ylikoulutuk- selta, jota kukaan muu ei näe uhkak- si.”
oKm:SSä laaDitaan paraikaa kou- lutuksen ja tutkimuksen kehittämis- suunnitelmaa, jossa tulevien vuosien koulutusmäärätavoitteita hahmotel- laan. Valtioneuvosto tekee asiasta pää- töksiä loppusyksystä.
Hannu Sirén ei halua vielä spekuloi- da koulutustavoitteiden määrillä.
”Tässä vaiheessa on turha mennä ar- vioimaan, mikä tarkka volyymi on.”
Jos koulutusmääriä lisätään, paino- tusten kanssa on Sirénin mukaan ol- tava tarkkana. Muuten kortistoon uh- kaa päätyä yhä enemmän korkeakou- lutettuja.
”Erittäin tärkeää on se, mille aloille koulutetaan”, Sirén sanoo.
Määriä voidaan yrittää nostaa paitsi korkeakoulujen aloituspaikkoja lisää- mällä, myös opintojen läpäisyä paran- tamalla.
”Kun opinnot tehostuvat, voidaan kouluttaa yhtä monta nuorta tutkin- toon pienemmillä aloittajamäärillä”, Sirén huomauttaa.
Hänen mukaansa nyt meneillään olevat muutokset kuten valintajärjes- telmän uudistus ja laaja-alaisten kan- ditutkintojen lisääminen ovat kaikki osaltaan keinoja nostaa koulutusastet- ta.
”On hirveä määrä erilaisia toimenpi- teitä, mutta ei yhtä yksittäistä lääkettä.”
Uutiset 8
T
apahtui viime jaksossa.Juha Sipilän lempeät insinöörinkasvot veivät keskustan vaalivoittoon, ja perussuo- malaiset jytkyttivät toiseksi. Entisistä halli- tuspuolueista Alexander Stubb kannusti ko- koomuksen “työvoittoon” eli pienempään rökäletap- pioon kuin tylyn mahalaskun kokeneet demarit. Vih- reät voittivat paikkoja viisi. Vasemmistoliitto ei saa- nut viestiään läpi, paikkoja meni kaksi. RKP:n tilan- ne sama kuin viimeksi, kristilliset menettivät yhden.
Näistä aineksista leivotaan se politiikan leipä, jota seuraavat neljä vuotta nakerretaan.
Kohti poliittisia
lehmänKauppoja
teksti Paavo Kässi kuva Unto Luoto
näkökulma. Eduskuntavaalien suurimmat yllättäjät olivat
nuoret naisehdokkaat – ja Teuvo Hakkarainen.
Kansa äänesti, vasemmisto vapisi
Monille vaalien suurin yllätys oli perussuomalaisten vankka kannatus. Räikeimpien rasististen komment- tien esittäjistä eroon päässyt puolue on kulkemassa kohti poliittista keskustaa. Samoille apajille sisarpuo- lue ruotsidemokraatitkin on länsinaapurissa tähdän- nyt. Perussuomalaisten asema vanhan vallan haasta- jana alkaa vaihtua yleispuolueen vastuuseen. Jää näh- täväksi, tuleeko puoluejohtaja Timo Soinin manaama jatkojytky vesittymään poliittisissa lehmänkaupoissa.
Sosiaalidemokraateilla on edessään sama tilanne kuin keskustalla viime vaaleissa. Silloin keskustalle
Nuoret ja nukkuvat
Nuorten naisehdokkaiden nouseminen eduskuntaan kertoo siitä, että jonkinlaista sukupolvien ja -puolien välistä kuilua ollaan politiikassa näinä aikoina ylittä- mässä. Huikeita äänimääriä saivat niin Li Andersson (15 154 ääntä, Vas.) Varsinais-Suomesta, Sanna Ma- rin Pirkanmaalta (10 904, SDP) kuin Katri Kulmu- ni Lapista (9 705, Kesk.). Simon Elon (2859, PS), Pet- ri Honkosen (2977, Kesk.) ja muiden nuorten miesten äänimäärät jäivät näistä luvuista kauas.
Herra Hakkaraisen uudistunut mandaatti
Toisaalta koska politiikkaa harjoittavat ihmiset, sii- hen kuuluu aina mahdollisuus odottamattoman ta- pahtumiseen. Hyvä esimerkki tästä on Teuvo Hak- karaisen nouseminen jatkokaudelle. Vaikka Hak- karaisen poliittiset edesottamukset ovat yhtä tyhjän kanssa, on hän jotenkin kummassa onnistunut uu- distamaan poliittisen mandaattinsa, vieläpä puhut- telemalla uutta äänestäjäkuntaa. Viimeksi Hakkarai- nen pääsi eduskuntaan uskovaisten äänillä, nyt vaali- potti karttui osittain keltaisen lehdistön suoman jul- kisuuden turvin.
Hakkarainen on suurenmoinen osoitus siitä, mi- kä voima esiintymisellä ja retoriikalla politiikassa on.
Tunteen ja rationaalisuuden ottaessa mittaa jälkim- mäinen tuppaa tulemaan toiseksi. Ei keskustakaan vaaleja voittanut syyllistämisellä ja moralisoinnilla, se vain etsi keinon, jolla puhutella kadotettua kan- saansa uudelleen.
Kannattaisikohan vasemmiston ottaa tästä oppia?
TilasTolähTeeT: Yle UUTiseT.
sovitettiin tulevaisuuden pienpuolueen titteliä, mut- ta Juha Sipilän ohjauksessa kurssi puolueen onnek- si korjaantui. Jos demareiden skitsofreeninen kamp- pailu porvariuden ja duunariuden välillä vielä pitkään jatkuu, marginalisoituminen odottaa.
Poliittinen periferia uhkaa myös vasemmistoliittoa.
Mandaattinsa Helsingissä uusinut puolueen kansan- edustaja Silvia Modig puhui tuohtuneena Ylen toi- mittajalle, miten kovasti vasemmistossa on tehty töi- tä paremman maailman eteen ja puhuttu suoraan asi- oiden oikeilla nimillä, ja silti palkkioksi on saatu vain risuja risujen perään. Neljä vuotta sitten huonoon vaa- litulokseen turhautunut keskustalaispoliitikko Aila Paloniemi kritisoi äänestäjiä siitä, etteivät he olleet osanneet arvostaa sitä valtavaa työmäärää, jonka hän politiikassa oli tehnyt.
Äänestäjiä syyttävän poliitikon pitäisi aina katsoa peiliin. Viime kädessä vaalimenestys osoittaa sen, ke- nen viesti äänestäjille on mennyt perille. Sikäli Suo- men politiikka onkin linjassa muun Euroopan kans- sa: vanha vasemmisto heikkenee, oikeistopopulismi vahvistuu.
Puheenaiheeksi nousi jälleen nukkuvien puolue.
Heidän joukossaan puoluepolitiikka nähdään kor- poraatiokamppailuna, jossa yhden ihmisen sanalla ei ole mitään sijaa. Kansanvallan henkisestä tilasta huo- lestuneita voi kuitenkin muistuttaa siitä, miten Ylen vaaliasiantuntija Sami Borg sunnuntaina kommen- toi äänestysvilkkautta. Vuodesta 1991 lähtien äänes- tysaktiivisuus on liikkunut 70 prosentin tietämillä, eli viimeiset 24 vuotta se on pysynyt jotakuinkin sama- na. Tulisiko nykyisiä äänestyslukemia vain pitää uu- sina normaalin äänestysaktiivisuuden standardeina?
miten kävi koulutuslupaukselle?
OpiskelijOiden kannalta tulevat neljä vuotta tulevat olemaan mielen- kiintoista aikaa. Eduskuntaan nousi paljon nuoria ehdokkaita, joista osal- la on vankka tausta opiskelijapolitii- kassa. Tämä tulee varmasti vaikutta- maan siihen, minkälaisia koulutuspo- liittisia ratkaisuja tuleva hallitus alkaa toteuttaa.
”Näyttää siltä, että vihreät, kokoo- mus ja perussuomalaiset olivat nuor- ten suosiossa. Nuoria myös meni aiem- paa enemmän läpi, joten voisikin jopa sanoa, että nuorten kannalta vaalit oli- vat onnistuneet”, sanoo Jari Järven- pää Suomen ylioppilaskuntien liitosta.
Järvenpään mukaan tarkempia kou- lutuspoliittisia linjauksia mukaan voi arvioida vasta hallitusneuvottelujen päätteeksi. Yksi asia on kuitenkin selvä.
”Kaikki puolueet ovat sitoutuneet siihen, ettei lukukausimaksuja EU-alu- een sisällä lähdetä ajamaan. On tut- kimuksia, joiden mukaan lukukau- simaksujen vaikutus kansantalouden kokonaistuottavuuteen olisi peräti ne- gatiivinen. Onneksi yksikään puolue ei lähtenyt vaalikamppailun aikana te- kemään koulutuksen maksuista suurta poliittista kysymystä”, Järvenpää arvioi.
Uutiset 9
Opintotuista valitetaan aiempaa enemmän
S
uomessa on käytössä viisi pääl- lekkäistä opintotukijärjestelmää.Paljous palautuu opintotukea koskevan lain muutoksiin, jotka kohte-
levat eri aikoina aloittaneita opiskelijoi- ta eri tavoin.
Osa lakimuutoksista on koskenut vain muutosten jälkeen opintonsa aloit- taneita, osa kaikkia opiskelijoita.
”Jo pelkästään tällä hallituskaudel- la neljän vuoden aikana on tehty yli 20 muutosta opintotukea koskevaan la- kiin”, Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen Silja Silvas- ti kertoo.
Muutokset voi tarkastaa Kelan tilas- tollisesta vuosikirjasta 2013. Hallitus- kauden alettua 22.6.2011 opintotukea koskevia lakimuutoksia on kirjattu 26.
Ensimmäinen muutos teki opintotues- ta kaksiportaisen.
Sekä Silvastin että SYL:n sosiaalipo- liittisen sihteerin Soile Korisevan mu- kaan järjestelmien päällekkäisyys on johtanut tulkinnallisiin erimielisyyk- siin ja lisännyt opiskelijoiden tukipää- töksiä koskevia valituksia.
Valituksia käsitellään Kelassa ja yli- opistojen omissa opintotukilautakun- nissa. Jyväskylän yliopistossa lauta- kunnan sihteerinä toimiva suunnitteli- ja Saija Kyllönen kertoo, että tässä vai- heessa vuotta on lähetetty muutoksen- hakuasteille käsiteltäviksi 28 valitusta.
Viime vuonna luku oli koko vuodel- ta 69.
Todellisuudessa lautakunnalle osoi- tetaan valituksia huomattavasti enem-
män; kaikkia ei vain hyväksytä käsitel- täviksi, koska osasta valituksia puuttuu tarvittavat liitteet.
Sekä SYL että esimerkiksi Akava pitä- vät opintotukijärjestelmien päällekkäi- syyksiä hämmentävinä. Silvasti SYL:n hallituksesta toteaa:
”Tilanne on hankala sekä opiskelijan että tavallisen etuuskäsittelijän kannal- ta.”
Myös Kyllönen myöntää asiantilan:
”Monimutkaiseksi ja sekavaksi on mennyt. Ei tämä yksinkertainen tuki ole ikinä ollut, on niin paljon liikkuvia osasia.”
Silvastin ja Korisevan mukaan poli- tiikan puolella ei välttämättä aina ym- märretä opintotukea koskevien muu- tosten seurauksia. Hälyttävänä kum- pikin pitää sitä, ettei opintotukea edes nosteta niin paljoa kuin voisi kuvitella.
”Vain noin puolet opiskelijoista nos- taa tukea, sillä tuen myöntämisen eh- dot tekevät sen monelle mahdottomak- si”, Silvasti toteaa.
kOriSeva kehOttaa katsomaan Eu- rostudent-tilastoja. Opiskelijoiden kes- kimääräisistä kuukausituloista 54 % tu- lee työstä ja vain 15 % opintotuesta, to- sin tukeen ei ole laskettu asumisen tu- kea.”Mutta toki meillä on koko kirjo opiskelijoita: on myös heitä, jotka elä- vät pelkällä opintotuella koko opiske- lun ajan”, Koriseva tähdentää.
SYL tekee töitä saadakseen opinto- tukijärjestelmistä selkeämpiä. Tavoit- teena on palvella sekä opiskelijoita et- tä etuuskäsittelijöitä, joiden ei ole aina yksinkertaista ymmärtää, kuka kuuluu minkäkin laskentatavan piiriin.
”Saa siinä olla opiskelijakin melkoi- nen fakiiri, että pysyisi selvillä, mihin tukikuukausimäärän on oikeutettu”, Kyllönen sanoo.
OpintOtuki. Kuluneella hallituskaudella on tehty yli 20 muutosta opintotukeen.
Se on pistänyt
opintotukilautakunnat helisemään.
teksti Jani Tanskanen kuva Unto Luoto
Samu Turunen eroaa JYYn
hallituksesta Susanna Koistinen vaihtaa ylioppilaskuntaa
JYYn korkeakoulupoliittinen sihtee- ri Susanna Koistinen on valittu Aalto- yliopiston ylioppilaskunnan korkea- koulupoliittiseksi asiantuntijaksi. Hän aloittaa uudessa tehtävässään 1. kesä- kuuta.
”Eipähän tule koti-ikävä, kun siellä- kin on Alvar Aallon rakennuksia kam- puksella”, Koistinen kommentoi uutta työpaikkaansa.
Koistinen on työskennellyt JYYn kor- keakoulupoliittisena sihteerinä elo- kuusta 2012 lähtien. Koistisen seuraa- ja valitaan vielä tänä keväänä.
Uusi korkeakoulupoliittinen sihteeri aloittaa työnsä 23. kesäkuuta.
Perttu Puranen
JYväSkYLän yliopiston ylioppilaskun- nan (JYYn) hallituksen jäsen Samu Tu- runen (Pörssi & Dumppi) on hakenut eroa ylioppilaskunnan hallituksesta.
Turunen perustelee eroaan henkilö- kohtaisilla syillä.
Turunen on vastannut JYYn halli- tuksessa taloussektorista ja ylioppilas- kylästä. Hallitus on alustavasti suunni- tellut jakavansa Turusen vastuualueet nykyisten hallituksen jäsenten kesken.
Taloussektori siirrettäisiin Maj Rasi- laiselle (Luonnontieteilijät) ja kyläsek- tori Sanni Marjaselle (YK-edari).
”Näille sektoreille on hallituksen si- sällä osaamista ja kiinnostusta. Meil-
lä on myös syntynyt luottamus ja hy- vä ryhmäytyminen tähän porukkaan”, hallituksen puheenjohtaja Selma Vid- gren (Jyviva) perustelee ehdotusta.
”Tässä vaiheessa vuotta olisi periaat- teessa ollut vielä mahdollisuus täyden- tää, mutta meillä ei näillä resursseilla ole mikään välttämätön pakko sitä teh- dä”, Vidgren jatkaa.
Viime kädessä Turusen erosta ja hal- lituksen mahdollisesta täydentämises- tä päättää JYYn edustajisto kokoukses- saan torstaina 23. huhtikuuta. Kyseessä on myös Jylkkäriin painoonmenopäi- vä, joten tieto edustajiston päätöksestä ei ehdi tähän lehteen.
Jyväskylän yli- opistolla opin- totukiasioissa auttaa T-raken- nuksen palvelu- piste.
Kampus 10
teksti Anna Näveri kuva Unto Luoto
Opetus. Informaatioteknologian tiedekunta haluaa lisätä
tietotekniikan opintoja kaikkien alojen opiskelijoilla.
A
nimaatiota ja tietokonegrafiikan kursseja li- sätään informaatioteknologian tiedekunnas- sa ensi syksystä lähtien. Tavoitteena on tiede- kunnan dekaanin Pekka Neittaanmäen mukaan jär- jestää opintoja, joista hyötyvät muutkin kuin tiede- kunnan pääaineopiskelijat.”Tarkoitus olisi panostaa grafiikan opetukseen si- ten, että päästään suoraan luovempaan puoleen tek- nisten periaatteiden opiskelun sijaan,” kertoo Neit- taanmäki.
Animaatio ja grafiikka sopivat yliopiston pelihy- peen. Tarvetta tietokonegraafiikan oppimiselle ja ani- moinnille onkin kuulunut peliprojektikursseilta.
Neittaanmäen mukaan graafisten ohjelmistojen hallitseminen hyödyttää kuitenkin myös muita kuin peli-intoilijoita, esimerkiksi opettajaksi opiskelevia taidekasvatuksen opiskelijoita. Myös tietojenluokit- telun ja datan käsittelyn kanssa graafinen esittämi- nen kulkee käsi kädessä.
Aluksi valikoimaan tulee kymmenen grafiikan ja animaation kurssia.
”Ensi lukuvuonna meillä on kaksi meidän järjes- tämää kurssia ja kahdeksan internetissä suoritetta- vaa kansainvälistä kurssia, joista saa opintopisteet ra- portoimalla tentaattorille suorituksista”, Neittaanmä- ki kertoo.
It-tIedekuntA on Neittaanmäen mukaan lisäämäs- sä kaikille avoimien sivuaineiden tarjontaa. Tulevai- suuden painopisteitä ovat tietoturva, tiedonluokitte- lu ja digitalisaation merkitys opetuksessa sekä yhteis- kunnassa.
Animoinnista opintopisteitä syksystä lähtien
Viranomaiset:
m-talon bileet paloturVariski
IT-tiedekunnan tavoite on, että tulevaisuudessa jo- kainen yliopiston opiskelija suorittaisi vähintään 10 opintopisteen kokonaisuuden tietoteknisiä taitoja.
”Ei pelkkää Wordia vaan jokaisen tulisi tietää, mitä tietotekniikka minun ammattialueellani merkitsee”, Neittaanmäki sanoo.
Tavoite on kirjattu IT-tiedekunnan toimintasuun- nitelmaan.
IT-tiedekunta tarkastelee, millaisia taitoja eri am- mattialoilla olisi tarpeen osata ja suunnittelee sivu- ainekokonaisuuksia siten, että myös vähemmän ma- temaattisesti orientoituneet opiskelijat muista tiede- kunnista hyötyisivät niistä.
”Pulmana on, että kurssit ovat monesti pääai- neopiskelijoille suunniteltuja ja kovin matemaatti- sia.”
Pekka Neittaanmäki on toiminut IT-tiedekunnan dekaanina vuodesta 2010.
ROnInmäen m-tAlOOn tehdyn palo- tarkastuksen yhteydessä on löytynyt vakavia turvallisuusriskejä. KOAS, po- liisi ja pelastuslaitos ovat huolissaan rakennuksen soveltuvuudesta etenkin vaihto-opiskelijoiden keskuudessa suo- sittuihin juhliin.
Erityisen vaaralliseksi rakennus muuttuisi tulipalon syttyessä, sillä M- talossa on vain yksi uloskäynti. Raken- nuksesta olisi siis erittäin haastavaa saada juhlijoita ajoissa ja turvallisesti ulos. M-talon kuuluisat bileet vetävät joskus satojakin juhlijoita.
M-taloa ei ole muutenkaan tarkoitet- tu isojen tapahtumien ja bileiden pito- paikaksi. Liian monen ihmisen ahtau-
tuminen samaan taloon aiheuttaa ra- kennukseen pelastuslaitoksen mukaan romahdusvaaran.
kun jäRjestetään tapahtumia suu- relle ihmismäärälle, tapahtuman or- ganisoijien on haettava viranomaisil- ta etukäteislupa. Roninmäen M-taloon tällaista ei voisi saada juurikin raken- nuksen turvallisuusriskien vuoksi.
”Onneksi mitään vakavampaa ei ole vielä sattunut, mutta riski on liian iso ja seuraukset voivat olla järkyttäviä”, va- roittaa kansainvälisten asioiden suun- nittelija Sanna Patja Jyväskylän yli- opistolta.
Unto Luoto
Petra NykäNeN
Vaihto-opiskelijoiden suosimat M-talon juhlat halutaan lopettaa.
Maailma 11
Wellcome library, http://Wellcomeimages.org
K
un Jyväskylän yliopiston tutkijatohto- ri Saara Jäntti muutama vuosi sitten viimeisteli englannin kielen väitös- kirjaansa kodin merkityksistä naisten omaelämäkerrallisissa hulluuskerto- muksissa, ei ollut itsestäänselvää käyt- tää suomenkielistä sanaa hulluus.Vaikka englanninkielisellä sanalla madness oli jo pitkät akateemiset perinteet ja käyt- töyhteydet, suomenkieliseen akateemiseen keskuste- luun sana teki vasta tuloaan.
Vain harvat ja rohkeat olivat uskaltaneet puhua hul- luudesta hulluutena: kansanedustaja, psykiatri ja ru- noilija Claes Andersson oli julkaissut vuonna 2003 hulluuspamfletin, ja vielä aiemmin vuonna 1999 Neil Hardwick oli nimennyt itsensä hulluksi.
Muutoin hulluudesta puhumista varottiin julkises- sa yhteydessä.
Jäntin viimeistellessä väitöskirjaansa hulluus- termi alkoi orastaa muuallakin. Jäntti väitteli vuoden 2012 toukokuussa, ja edellisen vuoden loppupuolella ilmestyi Ylen radio-ohjelma Hulluuden historia, joka levisi televisioon.
Ylen ohjelmasarja kuvasi hulluuden hoidon ja mie- lisairaalalaitoksen kaunistelematta: hulluksi kutsut- tuja on kohdeltu Suomessa, kuten muuallakin maa- ilmassa, epäinhimillisesti. Potilaat saatettiin esimer- kiksi pakottaa makuuasentoon sitomalla heidät verk- kosänkyyn tai nukuttaa viikoiksi.
Maaliskuussa 2012 puolestaan ilmestyi mediahuo- mion saattelemana Juha Hurmeen romaani Hullu, joka perustuu tunnetun teatteripersoonan omakoh- taisiin psykoosikokemuksiin. Yksi Hurmeen johto- ajatuksista oli, että vastoin yleistä uskomusta mielen sairaus tuhoaa luovuuden.
Sitkeää ajatusta luovuuden ja hulluuden yhteydes- tä sopii siis koetella.
”Yhtäkkiä se hulluus olikin kaikkialla”, Jäntti tote- si viime syksynä hulluutta käsitelleessä seminaarissa.
HulluuspuHeen taustalla on kulttuurinen ja his- toriallinen näkökulma ilmiöön. On kiinnostuttu sii- tä, millaisia käsitykset hulluudesta ovat olleet, ja siitä, miksi joitakuita kutsutaan hulluiksi.
”Hullu on leimaava sana, hulluus taas viittaa itse ilmiöön: historiallisesti ja kulttuurisesti vaihteleviin tapoihin kohdata, selittää ja hoitaa joskus hulluilla- kin tavoilla ihmisten poikkeavuutta ja siitä aiheutu- vaa kärsimystä”, Jäntti tähdentää.
Hulluus ei siis ole välttämättä lääketieteen tunnis- tamaa ja tunnustamaa mielisairautta, vaan se voi olla laajemmin poikkeavuutta, johon on suhtauduttu eri aikoina ja eri paikoissa eri tavoin.
Esimerkiksi kwakiutl-intiaanien yhteisöön kuului vainoharhaisuuden vaade. Jos joku ei jatkuvasti epäil- lyt kaikkea, häntä pidettiin hulluna. Länsimaissa puo- lestaan kwakiutl-yhteisön normien mukaan käyttäy- tyvää henkilöä pidettäisiin paranoidina.
Puhe hulluudesta onkin aina samalla puhetta nor- maaliuden rajoista. Mikä on missäkin ja kulloinkin normaalia?
Se, mitä muu yhteiskunta ei kykene ymmärtämään, luokitellaan hulluudeksi. Kyseessä on arkinen koko kansan kategoria, joka saa tietyissä tapauksissa tukea myös lääketieteestä ja psykiatriasta. Tietynlainen hul- luus voidaan nimetä sairaudeksi.
Lääketiedekään ei kuitenkaan ole muusta yhteis- kunnasta irrallinen saareke, tietävät hulluutta tutki- vat historioitsijat. Kulloisessakin lääketieteessä on ai- kansa kaikuja: esimerkiksi naisten hysteria sopi diag- noosiksi 1800-luvulla, ei kuitenkaan enää.
Silti sanaa hysteria käytetään yhä arkipuheessa.
Hulluuden piiriin kuuluvat lääketieteen ja arjen ni- mitykset elävät näin vuorovaikutuksessa ja risteävät keskenään.
Sana hulluus ei siis tutkijoilla ja muilla julkisilla
keskustelijoilla osoittele hullua, vaan ennemmin yh- teiskuntaa, joka hulluuden nimeää.
siitä Huolimatta, että hulluus ei tarkoita aivan sa- maa kuin mielisairaus, lisääntynyt hulluuspuhe on liittynyt ennen kaikkea juuri mielenterveysongelmiin.
Saara Jäntti näkeekin yhdeksi syyksi hulluuskes- kustelun viriämiselle ajan yleisen lääketieteellisty- misen ja psykologisoitumisen. Terveys ja sairaus ovat yleisiä puheenaiheita ylipäätään, niin myös mielen- terveys ja mielen sairaus.
”Psykologisoiva ymmärrys ihmisistä leviää”, Jänt- ti toteaa.
Naistenlehdetkin ovat täynnä testejä, joissa voi tes- tata omaa persoonallisuuttaan.
Diagnoosit ovat usein taustalla myös sairauskerto- muksissa, joiden määrä on noussut samoin kuin oma- elämäkerrallinen kerronta ylipäätään. Monet ovat ha- lunneet kertoa oman tarinansa mielisairaudestaan.
Jäntti selittää sairauskertomusten kirjoittamista tar- peella ja hyväksyvämmällä ajalla.
”Ihmisillä on tarve jäsentää kokemuksiaan. Mielen- terveysongelmat olivat pitkään sellaisia, että niistä oli vaikea puhua. Nyt se on hyväksytympää.”
Omakohtaisten muistelujen lisäksi hulluuspuheen taustalla on ilmeisesti kollektiivista muistelua. Jäntis- tä puhe hulluudesta on osittain jälkikäteen tapahtu- va reaktio:
”Keskustelu liittyy mielisairaaloihin ja siihen, että ne ovat erillisinä laitoksina häipymässä historiaan ja sulautumassa yleislääketieteeseen.”
Mielisairaalainstituution murros on alkanut jo hy- vän aikaa sitten, ja nyt mielisairaaloiden epäinhimil- lisyyttä kuumine ja kylmine suihkuineen, ammeisiin jättämisineen sun muine ”hoitomenetelmineen” on alettu muistella.
”On helpompi puhua siitä, mikä on jo takana”, Jäntti toteaa ymmärtävästi.
tarvitaanko sitten enää mielisairaalalaitokseen kriittisesti suhtautuvaa keskustelua, joka käyttää re- teästi ja vapauttavasti hulluuden käsitettä, jos mieli- sairaalat ovat jo katoamassa ja mielenterveyden on- gelmista on helpompi puhua?
”Minä ajattelen tietysti, että tarvitaan”, Jäntti sanoo.
”Keskustelua tarvittaisiin varsinkin tavallisten ihmis- ten keskuudessa, ja pitää olla kriittistä otetta. Mihin omat käsitykset hulluudesta ja mielenterveyskuntou- tujista pohjaavat? Miten media asiat esittää? Mitä pi- detään normaalina?”
Kaikesta hulluuspuheen lisääntymisestä ja hyväk- syvämmästä ilmapiiristä huolimatta mielenterveys- kuntoutujien on Jäntin mukaan yhä vaikea tulla kuul- luiksi. Hullu maailma.
mielenterveys. Viime vuosina Suomen julkiseen ja akateemiseen keskusteluun on ilmestynyt käsite hulluus. Hulluudesta on julkaistu palkittuja kirjoja ja tutkimuksia, siitä on puhuttu radiossa ja televisiossa, Jyväskylän yliopistossa on järjestetty hulluusseminaarikin. Miksi hulluus
on nyt pinnalla?
Hulluuden esiinmarssi
teksti Jani Tanskanen
Maailma 12
M
eissä itsessämme ovat ne ihmeet, joi- ta etsimme ulkopuolelta; koko Afrikka ihmeellisine ilmiöineen on meissä, kir- joitti sir Thomas Browne 1600-luvulla teoksessaan Religio Medici.Kun sitten laskeuduin ensimmäistä kertaa Afrikan mantereelle Burkina Fason Ouagadougouhon, luu- lin ensin tulleeni jonnekin ihan muualle. En näh- nytkään välittömästi savimajoja enkä naamioita, joi- ta olin odottanut, enkä kohdannut edes paljon puhut- tua Afrikan aurinkoa ja lämpöä, sillä juuri saavuttua- ni oli pimeää. Sen sijaan kaikkialla oli viliseviä mope- deja, huoltoasemia, valomainoksia.
Kyse oli ensikosketuksesta. Toki sittemmin monet mielikuvistani osoittautuivat todellisiksikin. Jouduin aika pian keskelle aseellista konfliktia ja kuulemaan Afrikan levottomuuksista, sain osakseni afrikkalais- ten vieraanvaraisuuden ja lempeyden ja söin perinne- ruokia osana arkiaterioita. Juureksista valmistettava fufu vastasi odotuksiani. Perhearvoja pidettiin tärkei- nä, ja Afrikan kiirettömyys ei ollut pelkkä myytti. Sa- vimajojakin näin syrjäisemmillä seuduilla.
Joka tapauksessa olin ollut uskomattoman typerä rakentaessani mielikuvani Afrikasta länsimaissa yhä mantereesta ylläpidettävän mediakuvaston varaan.
En sentään uskonut kohtaavani ihmissyöjiä ja tiedos- tin Afrikan alueellisia eroavaisuuksia, mutta olin sil- ti niin naiivi, etten uskonut afrikkalaisen pääkaupun- gin katujen täyttyneen moottoriajoneuvoista ja mai- noskulttuurista.
Olen pettynyt siihen, kuinka olin saattanut niput- taa koko Afrikan jonkinlaiseksi fantasiaksi vailla mi- tään modernin maailman tuulahduksia. Mutten var- masti ole ollut ennakkoluuloineni yksin.
Siirtomaa-ajan kuvat
Sir Brownen kuvaamat ihmeet, joita etsimme Afrikas- ta, liittyvät haluun kohdata vierasta. Ainakin minusta oli innostavaa ja jännittävää päästä omalle kulttuuril- leni vieraan ääreen. Vieras veti puoleensa.
Mutta oliko tavoittelemani vieras sittenkään niin vierasta? Oikeastaanhan toivoin kohtaavani mediasta, elokuvista ja kirjallisuudesta tuttua afrikkalaisuutta.
Halusin siis sitä, mi- kä on minulle afrikka- laista, vaikkei se vält- tämättä afrikkalaisit- tain olisikaan niin af- rikkalaista. Vastaavasti torjuin aluksi sen, mi- kä Afrikassa ei vastan- nut kuvaani Afrikasta.
Ne kirjallisuuden ja median ruokkimat mieliku- vat, jotka ohjasivat omaa asennoitumistani, palautu- vat siirtomaavallan aikoihin. Silloin Afrikka näyttäytyi eksoottisena ja primitiivisenä savanni- ja viidakkoalu- eena, kuten rasistisuudestaan tunnetussa Hergén sar- jakuvassa Tintti Afrikassa. Tarkemmin aiheeseen joh- dattavat vaikkapa Annika Tepon toimittama artikke- likokoelma Afrikan aika (2011) tai Olli Löytyn tutki- mus Valkoinen pimeys (1997).
Vierauden tematiikkaa mietin jo viime matkalla, sillä luin samalla ranskalaisfilosofi Roland Barthes’n teosta Mytologioita. Minua järkytti seuraava koh- ta: ”Kuinka mustasta tai venäläisestä tehdään itsen- sä kaltainen? Siihen on olemassa hätäkielikuva: ekso- tiikka. Toisesta tulee pelkkä objekti, näytös tai ilveili- jä. Ihmisyyden rajoille karkotettuna se ei enää uhkaa kodin turvaa.”
Olin siis sortunut Ruandassa toiseuden vierastami- seen, niin kuin Barthes ja moni muu sanoisi. Olin ra- kentanut jostain itselleni vieraasta ja tuntemattomasta
oliko
tavoittelemani vieras
sittenkään niin vierasta?
Näkymä Kigalista, Ruandan pääkaupungista.
AfrikkAA ei ole
teksti ja kuvat Jani Tanskanen
matka. Etsin mediakuvaston alkuvoimaista Afrikkaa, mutta löysin valomainoksia ja TV- managereita. Ristiriita opetti katsomaan omaakin kulttuuria tarkemmin.
Ngozi, Burundi
den, eikä se viittaa itsensä ulkopuolelle, vaan muihin osiin mediatodellisuutta. Pieni vääntely on paikal- laan: Afrikkaa ei ole, ei ainakaan sellaisena, jona sen tunnemme.
Takapajulako?
Ruandan ja Burkina Fason pääkaupungit ovat moder- nisoituneet valtavasti, siinä missä Burundin Bujum- burassa voi vielä kohdata paremmin mediakuvastol- le tyypillistä arkaistisempaa ympäristöä. Kuitenkin Bujumburakin on täynnä mopoja ja autoja ja ennen kaikkea roskia. Jätteet ovatkin suuri ongelma myös muualla Afrikassa, mikä on saanut Ruandan tavoitte- lemaan nollatoleranssia roskien suhteen. Maahan ei saa tuoda edes muovipusseja.
Yhtymäkohtia afrikkalaisissa modernisaatiopro- sesseissa voi nähdä Euroopan teollistumiseen 1700- ja 1800-luvuilla, paitsi että Afrikassa ei ole aloitettu höyrylaitteista vaan hypätty saman tien käyttämään mopoja, sähköä ja matkapuhelimia. Ilman ympäris- tötietoisuutta ollaan vaarallisilla vesillä. Hällä väliä -asenne on yleistä.
Ympäristöongelmien lisäksi Afrikan taloudelliseen ja teknologiseen kehitykseen liittyy tasa-arvopulmia.
Vaikka varsinkin Ruandan talous on ollut nousussa, ei kehitys näy tavallisen afrikkalaisen elämässä välttä- mättä mitenkään. Suurin osa ihmisistä elää yhä kur- jissa olosuhteissa.
Modernisaatio Afrikassa on ollut osittaista, alueel- lista ja vain tiettyjä ihmisryhmiä koskevaa, mutta jo- ka tapauksessa afrikkalaista modernisaatiota ei voi si- vuuttaa. Silti Afrikka usein näyttäytyy yhä takapajui- sena yhtenäiskulttuurina, jota se ei ole itse asiassa iki- nä edes ollut.
Afrikka herättää länsimaissa niin ihannointia kuin kauhisteluakin. Yhtäältä ryntäämme kokeilemaan af- rikkalaista tanssia ja haaveilemme afrikkalaisesta kii- reettömyydestä, toisaalta tiedostamme Afrikan sodat ja taudit.
Afrikassa onkin nähty sekä luonnollinen alkukoti – joka se toki evolutiivisesti onkin – että epäinhimil- linen irrationalismin pesä. Kumpikin hahmotustapa on vääristävä.
Afrikka ei ole mikään muumilaakso eikä eldorado.
Jokin ”takaisin luontoon” -periaate ei vain yksinker- taisesti toteudu Afrikkaan matkustamalla, sillä Afri- kassa kulutuskulttuuri ja holtiton energiapolitiikka näyttäytyvät usein vielä irvokkaampina kuin länsi- maissa.
Vastaavasti Afrikka ei ole irrationalismin eikä taika- uskon manner – ei ainakaan sen enempää kuin Eu- rooppakaan. Myös länsimailla on taikauskonsa ja ri- kas uskomusperinteensä, mikä kuitenkin helpos- ti unohtuu, vaikka afrikkalaisten taikauskoa onkin helppo osoitella.
Saman huomion on tehnyt myös ghanalainen Kwasi Wiredu, yksi Afrikan tunnetuimmista filoso- feista. Häneltä on suomennettu kaksi artikkelia Rai- sa Simolan ja Ensio Puoskarin toimittamaan Afrik- kalaisen filosofian antologiaan (2001).
Wiredu huomauttaa, että ”Lontoosta löytyy tänäkin päivänä joukoittain valkoisia miehiä, jotka ylpeästi väittävät olevansa noitia” ja epäilevänsä, että ”noituus ei Afrikassa ole kuunaan saavuttanut sellaisia mitta- suhteita kuin Euroopassa 1500- ja 1600-luvuilla”.
Eikä taikaus- koa ja uskomuk- sia tarvitse edes etsiä äärimuo- doista. Suomes- sa kaikki tietä- vät, ettei hämähäkkiä saa tappaa ja ettei tikapuiden alta saa kävellä. Peukkujen pitäminenkin on itse asi- assa taikakeino, ja kuinka usea lukeekaan horoskoop- peja tai turvautuu homeopatiaan?
Yksi syy siihen, miksi Afrikka näyttäytyy meille tai- kauskoisena takapajulana, liittyy afrikkalaisen filoso- fian kuvauksiin. Perinteisesti afrikkalaisen filosofian esitykset ovat tarkastelleet ennemmin afrikkalaisia kansanuskomusrakennelmia kuin erityistä filosofiaa, Wiredu huomauttaa.
On syntynyt tilanne, jossa Russellia, Wittgenstei- nia ja muita länsimaiden suuria filosofeja on vertailtu afrikkalaisiin uskomuksiin, vaikka afrikkalaisia us- komuksia olisi toki hedelmällisempää verrata länsi-
maisiin uskomuksiin.
Vastaavasti me länsimaalaiset koemme yksittäisten filosofiemme ja tiedemiestemme tekevän meistä kai- kista rationaalisia. Kyse on introjektiosta: heijastam- me muiden edut itseemme. Sama toimii toisinkin päin: projektiossa heijastamme omat omat irrationaa- liset piirteemme muihin, esimerkiksi afrikkalaisiin.
Kun nimeämme Afrikan valistuksen tarpeessa ole- vaksi taikauskon mantereeksi emmekä suostu nä- kemään Afrikassa järjenkäyttöä, suljemme silmäm- me omilta irrationaalisilta puoliltamme. Esimerkik- si suuri osa meistä ei suostu kuulemaan järkiperus- teita geenimuuntelun puolesta. Moni perustaa poliit- tiset kantansakin pelkkiin uskomuksiin.
Eroista samuuteen
Loppujen lopuksi olemme aika samanlaisia: niin me länsimaalaiset ja afrikkalaiset kuin kaikki muutkin.
Tätä samuutta vain ei yleensä pidetä yhtä kiinnosta- vana kuin eroavaisuuksia. Se on harmi, sillä nähdäk- seni esimerkiksi rasismia ei kitketä eroja esillä pitä- mällä vaan tajuamalla, että olemme ihmisiä kaikki.
Ilmaus on kliseinen, muttemme silti elä sitä usein- kaan todeksi.
Samuudesta eroavaisuuksien sijaan puhuu myös fi- losofi Alain Badiou. Hän kirjoittaa kirjasessaan Etiik- ka - essee pahan tiedostamisesta, että ”ääretön toi- seus on aivan yksinkertaisesti se, mitä on”, eikä sii- nä siksi ole mitään erikoista. Toiseutta on kaikkial- la, olemme kaikki erilaisia. Rasistin mummo on eri- lainen kuin rasisti itse, miksei se ole tälle ongelma,
vaikka afrikkalai- sen erilaisuus on?
Badiou’sta täy- tyisi luopua ajal- lemme tyypilli- sestä toisen tun- nustamisen eet- tisestä saarnauk- sesta ja siirtyä saman tunnustamiseen. Kohentuisiko suuren yleisön asenne erilaisuutta kohtaan herkem- min, jos erilaisuuspuhetta hillittäisiin ja alettaisiin ko- rostaa ennemmin ihmisiä yhdistäviä tekijöitä?
Meissä länsimaisissa on sitä aivan samaa alkuvoi- maisuutta, jonka liitämme afrikkalaisiin, ja afrikka- laisissa sitä järkeä, jonka länsimaat helposti omivat itselleen. Sanon tämä julki silläkin uhalla, että mi- nua saatetaan pitää latteuksien latelijana. Aivan lop- puun kuitenkin säästän keskustelun oman mummo- ni kanssa:
Mummo: Siellä Afrikassa kaikki on varmaan niin erilaista, etten osaa kuvitellakaan!
Minä: Niin, on siellä paljon erilaista, mutta loppu- jen lopuksi afrikkalaisissa on ihan sama perusihmi- syys kuin meissäkin.
Mummo: Niin, niin, on niin erilaista!
13
karikatyyrin. Olin myös ollut viehättynyt tuohon ka- rikatyyriin ja toivonut voivani seurustella karikatyyria edustavien ”aitojen” afrikkalaisten kanssa.
Sen sijaan tapaamani TV-managerit, laulukilpailu- tähdet ja bling bling -koruihin sonnustautuneet ko- vikset eivät olleet minulle afrikkalaisia, vaikka lopul- ta opinkin heiltä paljon afrikkalaisuudesta. Kun koh- tasin ensimmäistä kertaa afroamerikkalaisilta näyt- täviä managereja hostellihuoneessamme puhumassa bisneksistään, mieleni teki häätää heidät pois. Kielsin heidän olemassaolonsa, ei Afrikkaan kuulu rahanah- netta TV- ja musiikkialaa. Ne kuitenkin kuuluvat ai- nakin Ruandaan, jossa todistin ilmiötä muun muassa Guma Guma -laulukilpailun VIP-vieraana. Sinne pää- simme lahjomalla portsarin viidellä tuhannella Ruan- dan frangilla eli noin viidellä eurolla.
Pelkästään omaa typeryyttäni ja länsimaiden me- diakuvastoa ei harhautuneesta Afrikka-kuvasta voi syyttää. Eksoottinen kuva Afrikasta on myös turis- mista voittoja saavan Afrikan etu. Samoin Suomesta- kin maalaillaan ulkomailla porokuvastoa. Kaikki me olemme saamelaisia tai vähintäänkin itse ravintom- me kalastavia mobiiliteknologian asiantuntijoita.
Kuvien todellisuuden ulkopuolista todellisuutta ei enää edes ole, väitti filosofi Jean Baudrillard aikoi- naan. Tunnemme vain median välittämän todellisuu-
heijastamme omat irrationaaliset piirteemme muihin.
myös länsimailla on taikauskonsa ja rikas uskomus- perinteensä.
Bora Bora -ranta Tanganjikajärvellä. Huomaa Heineken.
Kigalin metsää. Ei näy viidakkoa.
Jotain tuttua Ngozissa.
Kampus 14
Erilainen gradu
teksti ja kuva Unto Luoto
PElit. Minttu Manninen suunnitteli julkaisevansa YouTubeen muutaman minuutin arvosteluita vanhoista peleistä. Idea kuitenkin laajeni: pian Manniselta ilmestyy dokumenttielokuva, josta Ylekin on kiinnostunut. Samalla syntyi Mannisen gradu.
Minttu Manninen teki gradun dokumenttielokuvan teosta.
Jylkkäri menetti ensimmäisen päätoimittajansa
Jylkkärin ensimmäinen päätoimit- taja Mauno Suuronen on kuollut.
Suuronen aloitti Jylkkärin edeltä- jän Niitelmän päätoimittajana hel- mikuussa 1961. Syksyllä lehti muut- ti nimensä Jyväskylän ylioppilasleh- deksi. Suuronen jatkoi tehtävässään maaliskuuhun 1962 asti, kunnes yli- oppilaskunnan johdon ja toimituksen erimielisyydet lehden linjasta johtivat Suurosen vapaaehtoiseen eroon.
”Sitä tehtiin tosissaan ja täysillä.
Lehden ympärillä oli pienehkö ja hyvin tiivis sisäpiiri, jossa vaikutti vahva yh- teishenki. Mitään sen veroista vaihet- ta ei elämässä hevin sen jälkeen ole ollut”, Suuronen muisteli päätoimitta- juuttaan Jylkkärissä 16/2005.
Arimo Kerkelä
Jyväskylä miellyttää vaihto-opiskelijoita
kansainvälisEn International Stu- dent Barometer- kyselytutkimuksen mukaan 92 % Jyväskylän yliopiston kansainvälisistä opiskelijoista on tyy- tyväisiä opiskelukokemukseensa. Op- pimiskokemuksen ja saapumispal- veluiden osalta he olivat Jyväskyläs- sä tyytyväisempiä kuin muissa yliopis- toissa Suomessa.
Opiskelijoiden tyytyväisyyttä mitat- tiin laajasti kysymällä heidän arvioi- taan muun muassa opettajien ja kurs- sien laadusta, opetustiloista sekä käy- tännön asioiden järjestämisestä opin- tojen alkuvaiheessa.
Kyselyyn vastasi lähes 165 000 opiskelijaa 209 korkeakoulusta ympä- ri maailman.
Unto Luoto
Hakijamäärät kääntyivät laskuun
Jyväskylän yliopistossa reilua 1500 aloituspaikkaa tavoittelee kevään yh- teishaussa 13 677 hakijaa, mikä on 7,5 % vähemmän kuin viime vuonna.
Hakijamäärällä mitattuna Jyväskylän yliopisto on neljänneksi suurin yliopis- to. Suosituin oli Helsingin yliopisto.
Opintopalvelujohtaja Mari Ikonen on tyytyväinen hakijamääriin, koska ha- kijat ovat joutuneet ensimmäistä ker- taa priorisoimaan sekä yliopistojen et- tä ammattikorkeakoulujen hakukoh- teet tärkeysjärjestykseen.
Eniten hakemuksia suhteessa aloi- tuspaikkoihin tuli liikunta- ja terveys- tieteisiin sekä psykologiaan. Vähiten hakemuksia tuli kielten opettajakou- lutukseen.
Opiskelijavalinnat korkeakouluihin julkaistaan viimeistään 1.7.2015.
Unto Luoto
Mauno Suuronen
JanIc LEInO
k
un journalistiikan opiskeli- ja Minttu Manninen istui vii- me elokuussa työkavereidensa kanssa Vihreässä Haltiattaressa, kes- kustelu siirtyi vanhoihin videopeleihin.Manninen on harrastanut niin kutsut- tua retropelaamista nelivuotiaasta as- ti. Tunneiksi venynyt keskustelu aloitti yhteistyön, jonka lopputuloksena val- mistuu pian ensi-iltansa saava, retro- pelaamista käsittelevä dokumenttielo- kuva Päättymätön peli. Mukana tekijä- tiimissä olivat Mannisen lisäksi Ere Ek ja Jenny Huttunen.
”Aluksi oli tarkoitus tehdä YouTu- been viiden minuutin arvosteluita van- hoista peleistä. Hetihän se idea sitten lähti lapasesta”, Manninen kertoo pro- jektin alkuvaiheista.
Matkalla Manniselle valkeni, että do- kumenttia voisi hyödyntää muutenkin:
Manninen päätti tehdä myös gradun dokumenttielokuvan teosta.
Tällaiset opinnäytetyöt ovat harvinai- sia Jyväskylän yliopistossa, jossa eloku- van tekoa ei edes opeteta. Tekijät sai- vat silti kaikki kuvauslaitteet lainaan yliopistolta. Siitä oli suuri apu myös taloudellisessa mielessä.
”Tokihan me tässä miinuksella silti ollaan”, Manninen toteaa.
vaikka niin Manninen, Ek kuin Hut- tunenkin ovat työskennelleet Ylellä, kenelläkään tekijöistä ei ollut aikai- sempaa kokemusta elokuvan filmaa- misesta.
”En minä ollut ennen käsikirjoitta- nut mitään. Kirjoitin googleen että kä- sikirjoittaminen ja katsoin, mitä se on”, nauraa elokuvan tuottajaksi ja käsikir- joittajaksi nimetty Manninen.
”Kolmistaan tehtiin oikeastaan vä- hän kaikki hommat, joiltain kavereilta saatiin vähän jeesiä.”
Pientä viilausta vaille valmiille elo- kuvalle pyritään järjestämään ensi-ilta toukokuussa.
DokumEntti on herättänyt laajem- paakin kiinnostusta.
”Päätin vain soittaa randomilla Ylen dokumenttivastaavalle Helsinkiin ja siellä päässä heti kiinnostuttiin,” Man- ninen kertoo.
”Neuvottelut ovat olleet käynnissä koko kevään, mutta emme vielä tiedä miten käy.”
GraDun JälkEEn Manninen aikoo mahdollisesti jatkaa elokuvien tekoa.
Katseissa siintääkin dokumentaristin ura.
”Uusia aiheita ja ideoita tulee koko ajan lisää! Rahoitus ja muu talous aina vähän mietityttävät, mutta kyllä aivot on jo sille taajuudelle menneet.”
Mannisen mukaan erilaisen gradun tekeminen oli hieno kokemus.
”Ihan mahtava graduvuosi, kun miettii että näkee ihmisiä, jotka rypevät pohjamudissa omien gradujensa kans- sa. Jos on rohkeutta, niin sen voi tehdä myös eri tavalla. Se voi myös olla yksi elämän parhaista vuosista.”
virhe kilpailutuksessa keskeytti yliopiston tilintarkastajan valinnan
Jyväskylän yliopiston yliopistokolle- gio joutui pyörtämään päätöksensä yli- opiston tilintarkastajan valinnasta.
Yliopistokollegio valitsi maaliskuus- sa yliopiston tilintarkastajaksi tilintar- kastusyhteisö KPMG Oy Ab:n. Valintaa ennen suoritettiin kilpailutus, jossa toi- selle sijalle jäi BDO Audiator Oy. Tulok- seen pettynyt BDO on saattanut pää- töksen markkinaoikeuteen ja pyytänyt lupaa sen kumoamiseksi kilpailutuk- sessa tapahtuneiden puutteiden vuoksi.
Yliopistokollegio keskusteli asiasta
kokouksessaan 22.4. ja päätti, että kil- pailutus joudutaan järjestämään uu- delleen. Ratkaisuun päädyttiin, koska kilpailutuksessa todettiin tapahtuneen virhe, eli sen kriteereihin havaittiin jää- neen tulkinnanvaraisuutta.
Yliopistokollegion tehtäviin kuuluu tilintarkastajien valinnan lisäksi muun muassa yliopiston hallituksen jäsen- määrän päättäminen sekä yliopiston tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vahvistaminen.
Minna Tiainen
vertailimme
ainejärjestötilat
arvio. Kiersimme yliopistomme ainejärjestöjen asumukset.
Viihtyisyydessä on melkoisia eroja, mutta kahvinkeitin sentään löytyy
melkein joka tilasta.
tekstit Arimo Kerkelä kuvat Unto Luoto
Kirjallisuuden, taidehistorian, taidekas- vatuksen ja museologian ainejärjestö Corpuksella on käytössään pelkkä komero Educalla.
