Kirjasto yksilön perusoikeuksien toteuttajana
Esko Lukkarinen
Kirjastojen toimintaa säätelevät monet lait. Kansalaisten perusoikeuksista kir- jastojen osalta on puhuttu melko vähän. Tässä artikkelissa luodaan katsaus kir- jastojen kannalta keskeisiin kansalaisten perusoikeuksiin ja niiden vaikutuk- seen kirjastojen toiminnassa. Yleisiä kirjastoja koskettavalla kirjastolailla on lii- täntä sivistyksellisiin perusoikeuksiin. Näiden lisäksi tärkeitä perusoikeuksia kir- jastoille ovat sananvapaus, yhdenvertaisuus, yksityiselämän suoja, henkilö- kohtainen koskemattomuus ja oikeusturva. Perusoikeuksien lisäksi kirjastoja koskevat myös hyvän hallinnon periaatteet.
Perusoikeuksien erityisyys
Perusoikeudet ovat perustuslaissa säädettyjä, yksi- lölle kuuluvia perustavanlaatuisia oikeuksia, joille lainsäätäjä on halunnut turvata erityisen pysyvyy- den. Niiden muuttaminen ja niistä poikkeami- nen on mahdollista vain vaikeutetussa lainsäätä- misjärjestyksessä. Modernin perusoikeuskäsityk- sen mukaan perusoikeuksien erityinen oikeudel- linen luonne on kuitenkin muutakin kuin lain- säätäjää velvoittava korotettu muodollinen lain- säädäntömenettely.
Perusoikeusoikeuksien merkitys yksilön oike- uksina korostuu nykyisin yhä useammin myös tuomioistuinten ratkaisuissa ja hallintokäytän- nössä. Tuomioistuinten ja viranomaisten on rat- kaisuissaan noudatettava perusoikeusmyönteis- tä tulkintalinjaa, joka ilmenee perustuslain 106 ja 107 §:stä.
Perusoikeuksien muodollisesta korotetusta ase- masta ja yksilön oikeuksia korostavasta luontees- ta sekä perusoikeusmyönteisestä tulkintalinjasta seuraa, että julkisen vallan toiminnassa on kiin- nitettävä erityistä huomiota ihmisten perusoi- keuksien toteutumiseen. Toisaalta siihen velvoit- taa myös perustuslain 22 §, jonka mukaan jul- kisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ih- misoikeuksien toteutuminen.
Perusoikeudet ja kirjasto
Kirjaston toiminnassa perusoikeuksien toteutta- minen merkitsee sitä, että lähtökohtana kirjas- topalvelujen järjestämiselle ovat kirjastolle lain- säädännössä asetut tehtävät ja ihmisten perusoi- keudet, vaikka kirjaston ja sen asiakkaiden väli- sessä suhteessa on yksityisoikeudellisiakin piirtei- tä. Kirjastojen toimintaa koskevia hallintokan- telupäätöksiä tarkastellen kirjastot ovat julkises- sa palvelutehtävässään onnistuneet varsin hyvin.
Kirjaston toiminnasta tehdään verrattain har- voin hallintokanteluja ylimmille laillisuusvalvo- jille ja aluehallintovirastoille, mikä osaltaan ker- too palvelun hyvästä laadusta ja asiakkaiden oi- keuksien asianmukaisesta huomioon ottamisesta.
Niissä harvoissa tapauksissa, joissa kanteluja on tehty, on toisaalta lähes poikkeuksetta ollut kyse ihmisten perusoikeuksista, mikä korostaa perus- oikeuksien huomioon ottamisen merkitystä kir- jaston asiakaspalvelussa.
Sivistyksellisiä perusoikeuksia koskevasta pe- rustuslain 16 §:n 2 momentista johtuu perus- tuslain 22 §:ää täsmentävä velvoite perusoikeu- den aktiivisesta toteuttamisesta. Sen nojalla jul- kisen vallan on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mah- dollisuus kehittää itseään varattomuuden sitä es- tämättä. Julkisen vallan ylläpitämä kirjasto to-
teuttaa tätä perusoikeutta tarjoamalla laadukkai- ta kirjasto- ja tietopalveluja.
Yleiset kirjastot vahvasti lakisääteisenä peruspalveluna
Yleisten kirjastojen tehtävästä sivistyksellisten pe- rusoikeuksien toteuttajana on tarkemmin säädet- ty kirjastolaissa, jonka 2 § 1 momentin mukaan kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoittee- na on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastuk- seen, jatkuvaan tietojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elin- ikäiseen oppimiseen.Kirjastolain nojalla kunnan tehtävänä on kir- jasto- ja tietopalvelujen järjestäminen. Kunta voi lain mukaan järjestää palvelut itse taikka osittain tai kokonaan yhteistyössä muiden kuntien kans- sa tai muulla tavoin. Kunta vastaa siitä, että pal- velut ovat lain mukaisia.
Kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen on siten perusopetuksen ohella kunnan sivistystoi- men peruspalveluista vahvimmin lakisääteinen.
Kirjaston ja perusopetuksen asemaa kunnallise- na peruspalveluna yhdistää myös niiden maksut- tomuus. Kyse on ihmisten sivistyksellisten perus- oikeuksien ydinalueesta.
Yhdenvertaisuus
Tarjotessaan kirjasto- ja tietopalveluja kirjaston henkilöstön tulee ottaa huomioon perustuslain 6
§, jonka nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan muo- dollista ja aineellista yhdenvertaisuutta, yhden- vertaista kohtelua ja lakiin perustuvaa oikeuden- mukaisuuden takaamista.
Yhdenvertaisuutta täydentää perustuslain syr- jintäkieltosäännös, jonka mukaan ketään ei saa il- man hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen us- konnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydenti- lan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Säännöksen luettelo kielletyis- tä syrjintäperusteista ei ole tyhjentävä, vaan siinä
on pyritty tunnistamaan suomalaisen yhteiskun- nan kannalta merkitykseltään huomattavat kiel- letyt erotteluperusteet.
Alkuperällä tarkoitetaan säännöksessä kansal- lista, etnistä ja yhteiskunnallista alkuperää. Muu henkilöön liittyvä syy voi olla esimerkiksi suku- puolinen suuntautuminen tai yhdistystoimin- taan osallistuminen. Perustuslain syrjintäkielto koskee myös välillistä syrjintää eli toimenpitei- tä, jotka vaikutuksiltaan johtavat syrjivään lop- putulokseen.
Syrjinnän kiellolla ei ole tarkoitus poistaa ih- misten välillä luonnostaan esiintyviä eroja, vaan näihin eroihin perustuvat ei-hyväksyttävät erot- telut. Olennaista on, voidaanko erottelu perus- tella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyt- tävällä tavalla. Perustelulle asetettavat vaatimuk- set ovat erityisesti säännöksessä lueteltujen kiel- lettyjen erotteluperusteiden kohdalla korkeat.
Erilliskohtelu ja kansalaisryhmien eritysasema
Myös erilliskohtelu eli segregaatio on kiellettyä, jollei sitä voida jonkun hyväksyttävän syyn pe- rusteella pitää määrätyssä tilanteessa oikeutet- tuna. Positiivinen erityiskohtelu on sallittua sil- loin, kun yhdenvertaisuuden periaate edellyttää hyväksyttävän tavoitteen ja suhteellisuusperiaat- teen rajoissa sellaisten erottelujen tekemistä, jot- ka tähtäävät yhteiskunnassa tosiasiallisesti esiin- tyvän syrjinnän poistamiseen parantamalla tie- tyn ryhmän, kuten naisten, lasten ja vähemmis- töjen asemaa ja olosuhteita. Ottaen huomioon kirjaston tehtävän sivistyksellisten perusoikeuk- sien turvaajana onkin perusteltua, että kirjas- to pyrkii toiminnassaan vähemmistöjen aseman vahvistamiseen.
Kirjaston arjessa yhdenvertaisuusperiaatteen merkitys näkyy erityisesti asiakkaiden yhdenver- taisen kohtelun ja kirjastopalvelujen yhdenvertai- sen tarjoamisen vaatimuksena. Tällöin on otetta- va huomioon, että yhdenvertaisuus perusoikeute- na Suomessa koskee kaikkia ihmisyksilöitä riip- pumatta siitä onko heillä Suomen kansalaisuus.
Näin ollen kirjaston käyttösäännöissä tai asiakas- palvelutilanteissa ei automaattisesti asettaa ulko- maalaisia käyttö- ja lainausoikeuden suhteen eri- arvoiseen asemaan Suomen kansalaisiin nähden.
Samoja edellytyksiä kuin Suomen kansalaisil- ta osoite- ym. yhteystietojen saamiseksi ja hen- kilöllisyyden varmistamiseksi voidaan kuitenkin vaatia. Apulaisoikeuskansleri on ratkaisuissaan 107/1/91 16.11.1992 AOK kiinnittänyt kirjas- ton huomiota käyttösäännöissä olevaan ulkomaa- laisia koskevaan epäasianmukaisuuteen, kun yli- opiston kirjasto oli edellyttänyt ulkomaalaisil- ta, lukuun ottamatta yliopiston opettajia, koti- lainaoikeuden saamiseksi hyväksyttävää takuuta.
Apulaisoikeuskanslerin mukaan periaatteessa oli hyväksyttävää, että kirjaston käyttösääntöjen kotilainausoikeutta koskevassa kohdassa otettiin huomioon se seikka, että kaikki kirjaston käyttä- jiksi tulevat eivät ehkä noudattaneet käyttösään- töjä. Sen sijaan asianmukaista ei ollut, että sään- tö takuun vaatimisesta oli asetettu koskemaan yksinomaan ulkomaalaisia ja edellä mainitussa laajuudessa ottamatta huomioon kunkin opis- kelua tai tutkimustyötä tai muita henkilökohtai- sia olosuhteita.
Henkilökohtainen koskemattomuus
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henki- lökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskematto- muuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mie- livaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustet- ta. Kirjastolaissa tai muussakaan lainsäädännös- sä ei ole säädetty kirjaston henkilöstölle oikeut- ta puuttua asiakkaiden henkilökohtaiseen koske- mattomuuteen.Sen vuoksi esimerkiksi tilanteissa, joissa epäil- lään asiakkaan vievän luvattomasti kirjaston ai- neistoa, henkilöstö ei saa suorittaa asiakkaaseen kohdistuvaa henkilökohtaista tutkintaa asian sel- vittämiseksi. Tutkinnan voi suorittaa ainoastaan poliisiviranomainen. Kirjaston järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ei myöskään ole sallittua käyttää asiakkaisiin kohdistuvia voima-
keinoja, ellei kyseessä ole rikoslain mukainen hä- tävarjelutilanne.
Puuttumista asiakkaiden henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei salli myöskään järjestys- laki, jonka tarkoituksena on edistää järjestystä ja turvallisuutta yleisillä paikoilla. Kirjasto on lais- sa tarkoitettu yleinen paikka, koska yleisöllä on sinne pääsy.
Lain mukaan yleisellä paikalla on kielletty ylei- sen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen, päihdyttävän aineen nauttimi- nen, vaarallisten aineiden hallussapito, töhrimi- seen soveltuvien aineiden hallussapito, toisen va- hingoittamiseen soveltuvien esineiden ja aineiden hallussapito. Järjestyslaissa mainittujen aineiden hävittäminen ja pois ottaminen on poliisin teh- tävä eikä kirjaston henkilöstön tule siihen ryhtyä.
Henkilöstöllä ei muutenkaan ole oikeutta taka- varikoida asiakkaiden omaisuutta, vaan se kuu- luu pakkokeinolain mukaan poliisin tehtäviin.
Asiakkaiden tutkinta ja voimakeinot kiellettyjä
Henkilöstöllä ei myöskään ole laissa säädettyä oi- keutta suorittaa henkilöntarkastusta, jolla tarkoi- tetaan sen tutkimista, mitä henkilöllä on vaatteis- saan tai muuten yllään. Pakkokeinolain mukaan henkilöntarkastuksen saa suorittaa vain poliisi.
Tämän vuoksi kirjaston henkilöstö ei saa tyhjen- tää asiakkaiden taskuja tai tarkastaa heidän lauk- kujaan epäillessään heidän vievän luvattomasti kirjaston omaisuutta. Asiakkaan luvalla henki- löön kohdistuva tutkinta voidaan tehdä, mutta se on tehtävä tarkkaan harkiten kiinnittäen eri- tyisesti huomioita siihen, että asiakas antaa suos- tumuksensa vapaaehtoisesti.
Jos asiakas jää verekseltään kiinni varkaus- tai näpistysrikoksesta kirjastossa eikä suostu palaut- tamaan kirjaston omaisuutta, henkilöstö voi käyt- tää pakkokeinolain mukaista jokamiehen kiin- niotto-oikeutta. Paikalle tulee kuitenkin sen jäl- keen kutsua poliisi rikoksen selvittämiseksi ja sii- hen liittyvien mahdollisten pakkokeinojen suo- rittamiseksi.
Kirjaston yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi saatetaan joskus joutua harkit- semaan voimakeinojen käyttöä. Voimakeinojen käyttäminen merkitsee käytännössä puuttumista perustuslaissa turvattuihin yksilön perusoikeuk- siin. Tämän vuoksi voimakeinojen käytön tulee perustua lakiin.
Kirjastolaissa ei ole säädetty henkilöstön oikeu- desta käyttää voimakeinoja, minkä vuoksi niiden käyttöä voi perustella vain rikoslain hätävarjelu- säännöksellä tai pakkotilasäännöksellä. Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyök- käyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustuste- ko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena ar- vioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautu- jan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
Rikoslain pakkotilaa koskevan säännös saattaisi oikeuttaa henkilöstön käyttämään voimakeinoja esimerkiksi kirjaston omaisuuden suojaamiseksi.
Yksityiselämän suoja
Perustuslaki suojaa ihmisten yksityiselämää. Sen mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja ko- tirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.
Kirjastossa käsitellään asiakkaiden yksityiselä- män piiriin kuuluvia henkilökohtaisia oloja, esi- merkiksi lainauskieltoa ja kirjastomaksujen pe- rintää, koskevia asioita, joita ei saa lain mukaan luvattomasti ilmaista sivullisille. Kirjaston asia- kasrekisteristä ei myöskään saa antaa ilman lais- sa säädettyjä perusteita asiakkaiden salassa pidet- täviä tietoja sivullisille.
Asiakkaan yksityisyydensuoja ei kuitenkaan es- tä kirjastoa antamasta perinnästä vastaavalla ta- holle, esimerkiksi perintätoimistolle, toimeksi- annon hoitamista varten välttämättömiä tietoja.
Tällaisia tietoja ovat saatavan perusteen ja velal- lisen yksilöinnin kannalta välttämättömät tiedot.
Tietosuojalautakunnan ratkaisun (51/761/93
29.11.1993) mukaan henkilötunnusta saa käyt- tää perinnässä.
Lautakunta katsoi toisin kuin tietosuojavaltuutet- tu, että henkilötunnuksen käyttö lainaajarekis- terissä oli rekisterin käyttötarkoituksen kannal- ta tarpeellista. Henkilötunnusta tuli voida käyt- tää vain lainaajakortin antamista ja lainausoi- keuden lakkaamista koskevissa tilanteissa sekä pe- rintätilanteissa.
Sananvapaus ja julkisuus
Perustuslain mukaan jokaisella on sananvapa- us. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, jul- kistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja mui- ta viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tar- kempia säännöksiä sananvapauden käyttämises- tä annetaan lailla.
Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Säännöksen tarkoituksena on taata kansan- valtaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva va- paa mielipiteen muodostus, avoin julkinen kes- kustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja mo- niarvoisuus sekä mahdollisuus julkiseen kritiik- kiin. Apulaisoikeuskansleri (AOK 14.12.2006 Dnro 256/1/06) on pitänyt mielipiteen ilmai- sun vapauden rajoittamisena sitä, että kirjaston- johtaja on kirjaston työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi päättänyt keskeyttää turkistarha- usta arvostelevan näyttelyn esillä pitämisen kir- jaston tiloissa kesken ennalta sovitun näytteillä- oloajan. Tapauksessa oli kyse myös siitä, että kes- keyttämispäätöksen objektiivisena perusteluna ei voitu pitää pelkästään näyttelyä kohtaan esitet- tyä kritiikkiä.
Perustuslain sananvapaussäännöksessä tarkoi- tetun ennakkoesteiden kiellon piiriin kuuluvat paitsi viestien sisällön ennakkotarkastus myös sa- nanvapauteen sisältyvien oikeuksien luvanvarais- taminen samoin kuin kaikki muut ennakollista estettä merkitsevät puuttumiset sananvapauteen.
Kielto kattaa siten yleisesti kaikki sellaiset julki- sen vallan toimet, joiden tarkoituksena on puut- tua sananvapauden käyttämiseen ennen viestin il-
maisemista tai julkistamista. Sen sijaan säännök- sellä ei ole kielletty sananvapauden käytön jälki- käteistä valvontaa esimerkiksi rikos- ja vahingon- korvauslainsäädännön keinoin.
Sananvapauden rajoitukset
Sananvapauden, kuten muidenkin perusoikeuk- sien, rajoituksista voidaan säätää vain eduskun- talailla. Rajoitusten tulee lisäksi olla muun ohes- sa tarkkarajaisia, täsmällisiä, hyväksyttäviä, vält- tämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi ja laajuu- deltaan oikeassa suhteessa perusoikeuksien suo- jaamaan oikeushyvään ja rajoituksen taustalla ole- van yhteiskunnallisenintressin painoarvoon. Vas- taavasti viranomaiset voivat puuttua sananvapau- teen vain lain nojalla.
Lailla säätämisen vaatimus sisältää lakia alem- manasteisen sääntelyn kiellon ja delegointikiel- lon. Sananvapauden rajoittamisesta tai sen käyt- tämisestä ei siten lähtökohtaisesti voida säätää lakia alemmanasteisilla säännöksillä tai määrä- yksillä. Näin ollen esimerkiksi kirjaston käyttö- säännöillä ei voida rajoittaa perustuslaillista sa- nanvapautta.
Tässä suhteessa kirjaston käyttösäännöt voi- daan rinnastaa esimerkiksi koulun järjestyssään- töihin, joita koskevassa ratkaisussaan apulaisoi- keuskansleri OKV/166/1/2008 30.7.2010 ot- ti kantaa koulun järjestyssääntöihin, joilla kiel- lettiin valokuvaaminen ja nauhoittaminen kou- lun alueella.
Rajoitus koski oppilaita ja kouluaikaa.
Apulaisoikeuskanslerin mukaan valokuvaaminen, videointi ja nauhoittaminen ovat perustuslain 12
§:n 1 momentissa tarkoitetun sananvapauden käyttämistä. Määräys oli osa koulun järjestyssään- töä, joka oli annettu perusopetuslain 29 §:n no- jalla. Pykälässä olevat säännökset järjestyssääntö- jen tarkoituksesta ja niillä määrättävissä olevista asioista eivät kuitenkaan olleet sellaisia riittävän täsmällisiä ja perusoikeuksien yleiset rajoitusedel- lytykset muutoinkin täyttäviä säännöksiä, joiden nojalla sanotunlainen sananvapautta rajoittava määräys voitiin antaa. Määräyksestä ei myöskään
ilmennyt, miltä osin se oli välttämätön muiden perusoikeuksien turvaamiseksi. Määräys oli si- ten perustuslain 12 §:n 1 momentin vastainen.
Sananvapauden ongelmat kirjastotyössä
Kirjastossa sananvapauden rajoittamisen ongel- maa saatetaan joutua pohtimaan esimerkiksi kir- jaston asiakastietokoneiden käytön osalta. Perus- tuslain ja kirjastolain nojalla kirjaston perusteh- tävä on edistää ihmisten mahdollisimman laajaa tiedonsaantia ja viestien välittämistä. Toisaalta kirjaston tulisi voida valvoa, ettei sen asiakastie- tokoneita käytetä sananvapauteen vedoten lain- vastaisella tavalla.
Perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan perustuslain sallimia ovat eräät kriminalisoinnit, joista käänteisesti seuraa rajoituksia oikeuteen il- maista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja. Tällaisia kriminalisointeja olivat julkinen kehottaminen rikokseen, uskonrauhan rikkominen, väkivalta- kuvausten levittäminen ja sukupuolisiveellisyyt- tä koskevat rikokset.
Näiden rikosten estämiseksi kirjasto voi siten rajoittaa esim. esto-ohjelmia asentamalla asiak- kaiden vapaata tiedonsaantia internetistä. Erityi- sesti lasten suojelemisen näkökulmasta rajoitus- ten asettaminen on mielestäni perusteltua
Oikeusturva
Perustuslain 21 §:n nojalla jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan kos- keva päätös tuomioistuimen tai muun riippumat- toman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Kirjaston toiminnassa oikeusturva perusoikeu- tena merkitsee sujuvan ja viivytyksettömän asia- kaspalvelun lisäksi, että asiakkaan oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavat kirjaston päätökset tehdään viivytyksettä ja hyvän hallinnon periaat- teita noudattaen. Asiakkaan oikeusturvan huo- mioon ottaminen päätöksenteossa ja asiakaspal-
velussa tulee varmistaa sekä muodolliselta että si- sällölliseltä kannalta. Asian viivytyksetön käsitte- ly ei saa merkitä asiakkaan oikeusturvasta tinki- mistä. Asian käsittelyssä ja palvelujen järjestämi- sessä yleensäkin tulee ottaa huomioon myös pe- rustuslain 22 §, jonka mukaan julkisen vallan teh- tävä on turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuk- sien toteutuminen.
Oikeusturvan ja perusoikeuksien toteuttami- sen vaatimuksen tulee olla lähtökohtana myös käytännön asiakaspalvelutilanteissa, joka on ns.
tosiasiallista hallintoa. Se on toimintaa, jossa hal- linnon asiakas ei ole varsinaisen hallintopäätök- sen teon kohteena, vaan asiakkuus syntyy kirjas- topalvelujen käyttämisen kautta. Myös tosiasi- allisessa hallintotoiminnassa kirjaston henkilös- tö voi lain tai sen perusteella annettujen alempi- en normien, esimerkiksi kirjaston käyttösääntö- jen, perusteella tehdä yksilöä koskevia ratkaisuja.
Käyttösäännöt
Kirjastolain 10 §:n mukaan kirjastolla voi ol- la käyttösäännöt, joissa on määräyksiä kirjas- ton käytöstä sekä kirjaston käyttäjien oikeuksis- ta ja velvollisuuksista. Käyttösääntöjen rikkomi- sesta peritään kunnan päättämät maksut, joiden tulee olla kohtuulliset suhteessa käyttösääntöjen rikkomiseen.
Kirjaston käyttösäännöt tulee laatia niin, että kirjaston käyttäjät voivat niiden perusteella riit- tävästi ennakoida on toimintansa vaikutusta asia- kassuhteeseensa eli oikeuksiinsa ja velvollisuuk- siinsa suhteessa kirjastoon. Tähän on kiinnittänyt huomiota Eduskunnan oikeusasiamies kahdessa ratkaisussaan (EOA 21.3.07/Dnro 4063/4/06 ja 22.9.2008/Dnro 1012/4/07).
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan kirjastoilla on yhteiskunnassamme tärkeä ja monipuolinen si- vistystehtävä ja niistä on kehittynyt monipuoli- sia tietopalvelukeskuksia jotka osaltaan toteutta- vat julkiselle vallalle asetettua velvollisuutta tur-
vata sivistyksellisiä perusoikeuksia. Koska käyt- tösäännöt määrittelevät tarjoajan ja asiakkaan välistä suhdetta, niillä samalla säännellään si- tä, millä edellytyksillä asiakas voi kirjastopalve- luja saada. Tämän vuoksi käyttösääntöjen tulee perustuslain 21 §:ssä perusoikeutena turvatun oi- keusturvan toteutumisen näkökulmasta olla riit- tävän täsmällisesti muotoiltuja, jotta kirjastopal- veluiden käyttäjä voi niiden perusteella arvioida omaa toimintaansa suhteessa niihin odotuksiin, joita hänelle on asetettu.
Käyttösääntöjen tulee siis olla mahdollisimman täsmällisiä ja niiden laatimisessa on kiinnitettävä huomiota hallintolain myös 9 §:n hyvän kielen- käytön vaatimukseen, jonka mukaan hallinnossa tulee käyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Hyvin yleisellä tasolla annetut säännöt ai- heuttavat helposti tulkintaongelmia. Käyttösään- töjen laatimisessa on lisäksi otettava huomioon, että ne eivät saa olla ristiriidassa ihmisten perus- tuslaillisten oikeuksien kanssa eivätkä muuten- kaan lainvastaisia. Asiakkaita tulee informoida hyvin käyttösäännöistä ja niiden merkityksestä asiakassuhteessa sekä käyttösääntöihin tehtävis- tä muutoksista. &
Lähteet:
HE 309/1993. Hallituksen esitys Eduskunnalle pe- rustuslakien perusoikeussäännösten muuttamiseksi http://www.finlex.fi/fi/oikeus
Hallberg, Pekka – Karapuu, Heikki – Scheinin, Mar- tin – Tuori, Kaarlo – Viljanen Veli-
Pekka. Perusoikeudet. Juva. Werner Söderström La- kitieto Oy-WSLT
Pönkä, Pasi – Willman, Petri. Käytännön perintä- opas.2005. Helsinki. Edita.
Tietoa kirjoittajasta:
Esko Lukkarinen, lakimies, OTK email. esko.lukkarinen@avi.fi Lounais-Suomen aluehallintovirasto
