Ihmisen kasvatus
1)Kari E. Turunen, Ihmisen kasvatus.
Atena kustannus Oy Jyväskylä 1988, 223 s.
On asioita, joista on tärkeää kirjoit
taa kirjoja. On kirjoja, jotka käsitte
levät tärkeitä asioita, jotka vieläpä koskettavat monia meistä. Kari E.
Turusen kirjan ansio on siinä, että hän kirjoittaa tärkeistä asioista, jot
ka koskettavat meitä kaikkia. Kir
jan takakannessa luvataan, että kirjassa pyritään avaamaan uusi näkökulma ihmiseen, ihmisen ke
hitykseen ja kasvatukseen. Tämä synnyttää odotuksia
Kari E. Turunen on filosofi ja psykologi koulutukseltaan. Psyko
logina häneltä odottaisi uusia tut
kimustuloksia ihmisen kehitykses
tä ja kasvatuksesta. Filosofina taas selkeää ja syvälle paneutuvaa ana
lyysiä ihmisestä. Jos kirjaa tarkas
telee psykologian näkökulmasta siitä puuttuu sekä empiirinen että teoreettinen kiinnostavuus. Jos taas kirjaa tarkastelee käytännön oppaana kasvatuksesta, sen anti on kovin yleisellä tasolla Jos se on Turusen huolestunut pohdiske
lu kasvatuksen nykytilasta ja tehtä
vistä, niin kirja on aivan liian pitkä ja pitkästyttävä yleisönosastokirjoi
tus - teksti on velttoa ja jutuste
levaa - ehkä luentona kiinnosta
vampaa. Tällaisena Turusen kirja on kutakuinkin persoonaton ja mi
tään sanomaton, ainakin muille kuin hengenheimolaisille.
Mutta ehkä Turunen ei haluak
kaan täyttää kirjalle asettamiani odotuksia. Kirjansa avausluvussa Sisäinen näkökulma ihmiseen Tu
runen jakaa tiedon jatkumolle, jon
ka toisessa päässä on informaatti
nen tieto ja toisessa prosessuaali
nen tieto. Näistä ensimmäinen on tietoa, joka ei vaadi omaksujaltaan mitään erityistä persoonallista muutosta tai kehitystä Prosessu
aalinen tieto puolestaan liittyy ih
misen sisäisiin reaktioihin, esi
merkkinä tällaisesta tiedosta on psykodynaaminen tieto (ja erityi-
1Teos on muutettu, kehitetty ja laajen
nettu versio tekijän aikaisemmasta te
oksesta Kasvatuksen perusta. Jyväsky
län yliopiston filosofian laitoksen jul
kaisuja 20/1984.
Kirjallisuus
sesti Freudin psykoanalyysin omaksuminen, mikä edellyttää sen soveltajalta asettumista itse
analyysiin.) Turunen pyrkii omas
sa teoksessaan johdattamaan ky
seiseen prosessuaaliseen tietoon fenomenologisen (tai kuten Turu
nen ehdottaa suomalaisemmalla termillä: hahmollisen) metodin avulla. Tällaisen metodin tulisi Tu
rusen mukaan tuottaa aitoa tietoa ihmisestä kasvatuksen tueksi.
(39) Tällaisen tiedon perusongel
ma kiteytyy kuitenkin toteamuk
seen: Sen totuutta voidaan koetel
la' vain kasvatuskäytännön ja henkilökohtaisen oivalluksen kautta. (39)
Tämä soveltuu varsin hyvin myös Turusen kirjaan: sen antama tieto lukijalleen ei ole informaattis
ta,: Mutta sen antama prosessuaa
linen tieto edellyttää henkilökoh
taista oivallusta. Eli toisin sanoen uskoa Turusen perusasettamuk
siin. Joka ei oivalla teoksen sano
maa, ei ·voi myöskään ymmärtää sitä. Ymmärtämättömät ovat vailla oivalluskykyä m.o.t!
Mikä _on Turusen tarjoama uusi näkökulma ihmiseen? Uutuus on tietysti suhteellinen käsite, mutta Turusen filosofisena taustana ole-, via Rudolf Steinerin ajatuksia tus�
kin on syytä kutsua uusiksi. Ne eivät ole ajallisesti uusia, onhan Steinerin kuolemastakin kulunut jo 64 vuotta. Ja on kyseenalaista, esittikö Steiner filosofisesti mitään mielenkiintoista ihmisestä. Mieli
piteitä ihmisestä hänellä toki oli, mutta niiden kritiikitön lämmittely ja muuntelu ei keittoa paranna.
On tietysti sympaattista toivoa esi
merkiksi seuraavaa: Ajattelun kautta tapahtuva persoonallisuu
den avautuminen, liittyminen, voi myös tulla tärkeäksi lähtökohdak
si uudelle toiminnalle. Tämä teos pyrkii olemaan esimerkki ajatte
lusta, joka puhuttelee jokaisen omaa kokemusta ihmisenä ja kasvattajana, sekä haluaa antaa ajatuksia näiden kokemusten jä
sentämiseksi ja mahdollisesti toi
minnan suuntaamiseksi. Parhaim
millaan se ehkä avaa sellaisia aivan uusia kokemuksen alueita tarkasteltavaksi, jotka jokin muun
lainen teoretisointi tai ajatuspää-
Aikuiskasvatus 1/1989 39
tös on peittänyt näkyvistä. (219) Turusen teos ei esitä kritiikkiä poikkeavia ajattelutapoja vastaan systemaattisesti, vaan paremmin
kin teoksen sävy on julistava ja suostutteleva: valitse tämä ajattelu
tapa, hylkää muut ajattelutavat. Tu
rusen tapa esittää asiansa johtaa myös lukijan eriytymättömään tar
kasteluun: hyväksy tai hylkää teos in toto. Problematisointi, erilaisten vaihtoehtojen eksplikointi ja argu-•
menttien esittäminen teoksesta puuttuu. Turunen olettaa hyvin eri
ytymättömästi ajastamme erilaisia asioita tyyliin: Nykyään kulttuuris
samme uskotaan tietoon. (s. 19) Väite ei sinänsä ole varmaankaan väärä, mutta sen esittäminen ei ole myöskään yllättävä tai kiinnos-
tava. Odottaisi eriytynyttä tarkaste
lua siitä, kuka tai ketkä uskovat tietoon, missä tai miten kyseinen usko ilmenee. Vierastan tapaa, jol
la kulttuurimme(?) totalisoidaan.
Eikö aikamme kulttuurin aivan yh
tä oikeutetusti voisi sanoa menet
täneen uskonsa tietoon? Verratta
essa tilannetta vaikkapa 1600- ja 1700 -lukujen oppineiden käsityk
seen järjen kaikkivallasta ja uskos
ta valistuksen mahdollisuuksista ihmisen vapautumisessa. Käsit
tääkseni kulttuurimme peruson
gelmana ei ole usko tai uskon puute tietoon, vaan tiedon luonne ja tiedon liittyminen elämän ja kulttuurin muihin osa-alueisiin.
Turusen tekstin henki tukee pa
remminkin tiedon ja tunteen ( vir-
heellistä) vastakkaisuutta, vaikka sen tarkoitus on ilmeisen vastak
kainen.
Kirjat valitsevat lukijansa - Tu
rusen kirja voi olla "vastaanotta
vaiselle" lukijalle antoisa. Turusen tarjoama psykologia on löysää ja filosofiankin kanssa on niin ja näin. Monilta osin en tiedä, miten teksti eroaa lehtikirjoittelusta tai yleisönosastokirjoituksista. Alun
perin teksti onkin ollut luennon muodossa ja voi olla että esitetty
nä se on antanut kuulijoilleen sen mitä he ovat tulleet etsimään. Var
sinkin jos luennoitsija on taitava asiansa esittämisessä1
Tällä kertaa kirja taisi valita vää
rän lukijan. Pekka Kolli
