SIVISTYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 3/2007 vp
Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2006
Perustuslakivaliokunnalle
JOHDANTO Vireilletulo
Eduskunta on 18 päivänä huhtikuuta 2007 lähet- täessään hallituksen toimenpidekertomuksen vuodelta 2006 (K 4/2007 vp) valmistelevasti kä- siteltäväksi perustuslakivaliokuntaan samalla määrännyt, että sivistysvaliokunnan on annetta- va asiasta lausunto perustuslakivaliokunnalle.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina:
- neuvotteleva virkamies Paula Tuomikoski, opetusneuvos Heikki Blom ja kulttuuriasiain- neuvos Kirsti Kekki, opetusministeriö - opetusneuvos Helena Kasurinen, Opetushalli-
tus
- lukiotoimen johtava rehtori Jorma Suonio, Tampereen kaupunki
- KT Tero Järvinen, Turun yliopisto, kasvatus- tieteiden tiedekunta
- erityisasiantuntija Maisa Lovio ja erityis- asiantuntija Inkeri Toikka, Suomen Kuntaliit- to
- puheenjohtaja Kari Levola, Suomen Kirjaili- jaliitto ry
- puheenjohtaja Kati Kokkonen, Suomen Am- mattiin Opiskelevien Keskusliitto SAKKI ry - edunvalvonta-asiamies Ari Mattila, Suomen
Lukiolaisten Liitto ry
- hallituksen jäsen Ilkka Sasi, Suomen Opiske- lija-Allianssi - OSKU ry.
- asiamies Ann Sandelin, Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry
- puheenjohtaja, opinto-ohjaaja Heli Piikkilä, Suomen opinto-ohjaajat ry
- toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä, Suomen kir- jastoseura
- galleristi Krista Mikkola, Galleria Krista Mikkola
- toiminnanjohtaja Iiris Autio, Tero Saarinen Company.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT Yleistä
Opintojen ohjaus
Opintojen ohjauksen tavoitteena on ohjata ja tu- kea oppilasta ja opiskelijaa opinnoissa sekä huo- lehtia siitä, että oppilaalla ja opiskelijalla on riittävästi tietoja ja taitoja, joita hän tarvitsee
siirtyessään jatko-opintoihin ja työelämään. Tär- keää on myös tukea lasten ja nuorten vanhempia tai muita huoltajia riittävällä tiedottamisella ja yhteistyöllä. Valiokunta painottaa tässäkin yhteydessä vanhempien merkitystä omien las- tensa ohjaajina. Peruskoulunsa päättävä nuori ja hänen huoltajansa tekevät koulutusuraa ja nuoren tulevaisuutta koskevat ratkaisut.
OECD:n ja EU:n komission yhdessä julkaise- man elinikäisen ohjauksen käsikirjan (2004) mu- kaan nuorille suunnattujen uraohjauspalvelujen kehittämiseksi poliittisten päätöksentekijöiden tulee taata ohjauspalvelujen saatavuus, laatu sekä monimuotoisuus kaikilla koulutusasteilla sekä erityistä tukea tarvitsevien nuorten koulu- tuksessa. Ohjausjärjestelyjen kehittämiseksi tu- lee painottaa palvelujen laatua, alan ammatti- laisten koulutusta, ohjauksen rahoitusta ja palve- lujen koordinointia sekä strategista kehittämistä.
Peruskouluissa on opinto-ohjaajia eri kunnis- sa vaihtelevasti, ja tilanne on hajanainen. Näin ollen oppilaat eivät saa ohjausta tasapuolisesti.
Yleinen ongelma on, että oppilailla ei ole riittä- västi henkilökohtaista ohjausta. Valiokunnan mielestä riittävällä henkilökohtaisella ohjauk- sella voidaan varmistaa tulevan koulutus- ja ura- valinnan osuvuutta ja ehkäistä siten myöhempää opintojen keskeyttämistä.
Perusopetuksen ohjauksen määrälliselle mi- toitukselle ei ole tällä hetkellä normia. Ennen vuotta 1994 ohjauksen määrä oli mitoitettu oppi- lasmäärien mukaisesti eri tehtäväalueiden perus- teella. Nykyinen tilanne on johtanut siihen, että oppilaiden mahdollisuudet saada ohjausta vaih- televat suuresti jopa saman kunnan sisällä. Muu- tamissa kunnissa on pyritty turvaamaan oppilai- den oikeus saada riittävästi ohjausta. Muun muassa Tampereella ja Helsingissä on tehty pää- tös, jonka mukaan yhtä päätoimista opinto- ohjaajaa kohti voi olla enintään 250 oppilasta.
Kaksinkertaisina oppilaina lasketaan maahan- muuttajataustaiset oppilaat, erityisoppilaat ja lisäopetuksen opiskelijat.
Sivistysvaliokunta katsoi lausunnossaan vuonna 2002, että yhtä päätoimista opinto-oh- jaajaa kohti voi olla enintään 250 oppilasta. Val- tiontilintarkastajat puolestaan totesivat vuonna 2005 antamassaan kertomuksessa, että ohjauk- sen saatavuuden riittävä laatu ja määrä eivät voi toteutua tehokkaasti ja tuloksellisesti, jos ohjat- tavien määrä on suuri tai kohtuuton. Nykytila ei vastaa lainsäädännössä ja koulutuspoliittisissa asiakirjoissa opinto-ohjaukselle asetettuja ta- voitteita. Valiokunta uudistaa kannanottonsa sii-
tä, että yhtä päätoimista opintojen ohjaajaa koh- ti voi olla enintään 250 oppilasta.
Perusopetuksessa opinto-ohjaajalla on mah- dollisuus edistää lasten ja nuorten hyvinvointia kouluyhteisössä. Esimerkiksi koulukiusaami- nen tulee usein tietoon juuri henkilökohtaisessa ohjauksessa, ja jos henkilökohtaiseen ohjauk- seen ei ole resurssien vähyyden takia mahdolli- suutta heti yläkoulun seitsemännellä luokalla, voi tilanne pahentua niin, että sen ratkaisemi- seksi tarvitaan koulun ulkopuolisia hoitotahoja ja nuoren opintopolku vaikeutuu.
Opetuksellista syrjäytymistä voidaan perus- asteella ehkäistä ennen kaikkea varhaisella puut- tumisella ja oppilaanohjauksen peruspalvelui- den vahvistamisella sekä oppilashuoltopalvelui- den tehostamisella.
Opinnoissa ohjaaminen on toisella asteella ohjauksessa keskeistä ja sitä voidaan osin rat- kaista lisävoimavaroilla. Samalla olisi kuitenkin edelleen kehitettävä niitä menetelmiä, joilla etenkin opinto-ohjaajan ja ryhmänohjaajan (luo- kanvalvojan) ja yksittäisen opettajan tehtävät ja vastuut voidaan määritellä sekä hoitaa selkeästi ja ripeästi. Rinnan opinto-ohjauksen resursoin- nin kanssa tulee kehittää koko tukijärjestelmää:
opinto-ohjausta, erityisopetusta sekä kouluku- raattori- ja koulupsykologitoimintaa. On tär- keää kehittää akselia opettaja-ryhmänohjaaja- opinto-ohjaaja. Konkreettisena apuna olisi laaja siirtyminen sähköiseen päiväkirjaan, joka tekisi mahdolliseksi reaaliaikaisen poissaolojen seu- rannan.
Toisen asteen koulutuksessa on laaja valin- naisuus, ja toisaalta on esitetty vaatimuksia myös perusopetuksen opetussuunnitelman valta- kunnallisten perusteiden ja tuntijaon muuttamis- ta nykyistä valinnaisemmaksi. Etenkin valinnai- suus edellyttää hyvää ja riittävää henkilökoh- taista ohjausta, joka lähtee koululaisen omista tarpeista.
Opettajankoulutuksessa on välttämätöntä opettaa taitoja kohdata erilaisia oppilaita ja ha- vaita oppimisen ongelmat. Opintoihin ohjaus etenkin toisen asteen alkuvaiheessa on haaste, jota ei saisi sälyttää yksinomaan opinto-ohjauk- selle. Luku- ja opiskelutekniikoiden hiominen
sekä työrytmin löytyminen on koko kouluyhtei- sön tehtävä.
Valiokunnan huomiota on useissa yhteyksis- sä kiinnitetty siihen, että puutteita on perusope- tuksen ja toisen asteen nivelvaiheen sujumises- sa. Käsitellessään valtioneuvoston koulutuspo- liittista selontekoa syksyllä 2006 valiokunta to- tesi mietinnössään (SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp) muun muassa, että kouluhyvin- vointia edistävästä pitkäkestoisesta toimenpide- kokonaisuudesta puuttuu oppilaanohjauksen ke- hittäminen. Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistiossa (2005:3) esitetään, että perusopetuk- sen oppilaanohjauksen sisältöjä ja menetelmiä uudistetaan, jolloin oppilaanohjausta voidaan myös yksilöllistää. Valiokunta piti tärkeänä, että myös oppilaanohjauksen saralla lähdetään ri- peästi kehittämistoimiin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Tampereella on muutaman vuoden ajan toimi- nut perusopetuksen ja toisen asteen yhteinen ni- velryhmä, jonka tarkoituksena on ehkäistä osal- taan syrjäytymistä perus- ja toisen asteen nivel- vaiheessa. Koulutuspaikan hakeminen kaikille perusopetuksen suorittaneille on ollut onnistu- nutta. Lähes kahdentuhannen ikäluokasta vain joitakin on jäänyt sijoittumatta, mihin osaltaan on vaikuttanut monipuolinen lisäopetustarjonta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vain osassa lukioista on päätoiminen opinto- ohjaaja. Turussa tehdyn tutkimuksen mukaan tyytyväisyys opintojen ohjaukseen on selvästi yleisempää niiden opiskelijoiden keskuudessa, joiden yksiköissä opinto-ohjausta hoidettiin pää- toimisesti. Opinto-ohjaajien määrän lisääminen lisäsi suoraan ohjaustyytyväisyyttä. Opinto- ohjauksen riittämättömyydestä kärsivät eniten ne nuoret, joilla on oppimisvaikeuksia tai koulu- uupumusta tai joiden vanhemmilla ei ole riittä- viä pedagaogisia ja ammatillisia valmiuksia tukea lastensa opiskelua sekä jatko-opintoihin ja ammatinvalintaan liittyvää suunnittelua.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että koulutus- ja uraohjausta tarvitsevat nykyistä enemmän myös koulutusjärjestelmän ulkopuo- lella olevat nuoret ja aikuiset. Sen vuoksi eri vi-
ranomaisten välinen yhteistyö ja vuorovaikutus on tärkeää. Onnistunut ohjaus vaatii monialaista osaamista ja asiantuntijuutta.
Järjestelmän toimimattomuudesta kertovat valitettavasti myös viime aikoina julkisuuteen tulleet tiedot siitä, että Suomessa olisi jopa 40 000 sellaista 16—24-vuotiasta nuorta, jotka eivät ole koulutuksessa tai työssä.
Opiskelun päättämisen ja työelämään siirty- misen nivelvaiheessa tulee koulun, työvoima- viranomaisten ja muiden nuorten kanssa työs- kentelevien kiinnittää huomiota mahdolliseen syrjäytymisvaaraan ja suunnata toimenpiteitä niin, että nuori on motivoitunut etsimään työpai- kan.
Kulttuurivienti
Nykyisen hallituksen hallitusohjelman mukaan luovaa taloutta vahvistetaan ja kulttuurin kan- santaloudellista merkitystä lisätään edistämällä kulttuurivientiä ja -yrittäjyyttä. Hallitusohjel- man elinkeinopolitiikkaa koskevassa osassa to- detaan myös, että erityisesti pienten ja keski- suurten yritysten teknologiaperustaa, liiketoi- mintaosaamista ja tuottavuutta vahvistetaan.
Yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edelly- tyksiä parannetaan. Viennin ja kansainvälistämi- sen rahoitusta lisätään. Luovien alojen yrittä- jyyttä vauhditetaan perustamalla asiaa varten erityinen hanke.
Valiokunta pitää hyvänä, että opetusministe- riö on 5.9.2007 asettanut ohjaus- ja valmistelu- ryhmät kulttuuriviennin kehittämisohjelmalle 2007—2011. Ohjausryhmän tehtävä on edistää yleisesti kulttuuriviennin kohoamista tasa-arvoi- seksi vientialaksi muiden vientialojen rinnalle ja siten vahvistaa kulttuuri- ja luovien alojen työl- lisyyttä sekä sektorin kansantaloudellisen vaiku- tuksen kasvua. Kulttuuriviennin valmisteluryh- män tehtävänä puolestaan on muun muassa akti- voida ja ohjata kulttuurin alan toimijoita kehittä- mään toimintaansa kulttuurivientikelpoiseksi, järjestää informaatiotilaisuuksia sekä laatia vuo- sittain kulttuuriviennin kehitystä kuvaavaa ra- portointia.
Kulttuuriviennin kehittämistyöryhmän mu- kaan kulttuurivienti on kasvanut tunnustetuksi osaksi suomalaista vientitoimintaa. Kulttuuri- viennin arvo on vähintään kolminkertaistunut, ja luovat toimialat ovat monipuolistaneet maamme elinkeinorakennetta ja vahvistaneet työllisyyttä.
Kulttuuri on nykyistä selkeästi vahvempi osa Suomi-kuvaa ja -brändiä. Kulttuurin kentässä toimivien yksilöiden ja ryhmien taloudellinen hyvinvointi on parantunut vientitoiminnan kaut- ta.
Kulttuuriviennin strategiset tavoitteet ovat seuraavat: kulttuurin asema kansallisen hyvin- voinnin ja menestyksen perustana vahvistuu, kulttuurivientiä kehitetään monialaisesti kat- taen liiketaloudellisesti organisoidun ja ei-kau- pallisen toiminnan, kulttuurin toimialojen yri- tystoiminta kehittyy, kasvaa ja kansainvälistyy, kulttuuriviennin rakenteet sekä viennin edistäji- en osaaminen ja tietoperusta kulttuurialan vien- nistä vahvistuvat, Suomi tunnistetaan kansain- välisesti erityisesti kulttuuristaan ja ministeriöt ja toimialat kehittävät tiiviissä yhteistyössä kult- tuurivientiä.
Kehittämiskohteiksi työryhmä nosti yritystoi- minnan kehittämisen, vientitoiminnan kannalta merkittävien klustereiden ja verkostojen vahvis- tamisen, kansainvälisen markkinoinnin ja pro- mootion, kulttuuriviennin rakenteiden ja tieto- perustan vahvistamisen, kulttuuriyhteistyön ja -vaihdon kehittämisen ja kulttuuriviennin kan- nalta kilpailukykyisen lainsäädännöllisen toi- mintaympäristön aikaansaamisen. Valiokunta korostaa sitä, että tärkeä osa kulttuuriviennin edistämisessä on yksittäisten taiteilijoiden tuke- minen. Eri taidemuotoja tulee myös kohdella ta- savertaisesti.
Ohjelmassa hyödynnetään ensisijaisesti ole- massa olevia järjestelmiä ja rakenteita. Ministe- riöiden ja muiden työryhmässä edustettuina ol- leiden vienninedistäjien resurssien lisäksi kult- tuuriviennin ja luovien toimialojen yrittäjyyttä kehitetään osana EU:n rakennerahasto-ohjel- mia. Kokonaisuutena kehittämisohjelman toi- meenpanoon arvioidaan kanavoitavan vuosina 2007—2011 yhteensä noin 228 miljoonaa euroa.
Kirjastojen tila ja rahoitus
Kirjastolain 2 §:n mukaan yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edis- tää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistyk- seen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuk- sien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastot ovat Suomes- sa kansalaisille tärkeitä peruspalvelujen tuotta- jia. Myös kirjastojen käyttö Suomessa on kan- sainvälisesti tarkasteltuna korkea. Jokainen suo- malainen käy keskimäärin kerran kuukaudessa kirjastossa ja lainaa 20 kirjaa vuodessa. Huomat- tavaa on, että kansalaisista 80 % käyttää kirjas- tojen palveluita, mutta kunnat panostavat kirjas- tolaitokseen vain noin 1 prosentin kokonaisme- noistaan. Valtion panostus kirjastomenoihin on 0,4 %. Nykyisen hallituksen ohjelmassa tode- taan, että kirjastojen roolia lähipalveluina ja kansalaisten oppimisen, tietohuollon ja kulttuu- rin monipalvelujärjestelmänä vahvistetaan.
Edelleen hallitusohjelman mukaan kirjastojen perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmä säilytetään.
Kirjaston kehittämisohjelman 2006—2010 (OPM 2006:44) mukaan kirjastojen menestyk- sen taustalla on kirjastoammatillinen osaaminen ja ennakkoluuloton tarttuminen uusiin haastei- siin. Valiokunta yhtyy muistion näkemykseen siitä, että kirjastot ovat aina olleet Suomessa kiinteä osa yhteiskunnan kehitystä ja hyvä kir- jastolaitos luo pohjan laaja-alaiselle sivistyksel- le.
Kirjaston hyvä ja ajanmukainen palvelutaso tukee osaltaan opiskelua ja työntekoa maaseu- dulla. Seudullinen yhteistyö sekä verkko- ja mo- biilipalvelut täydentävät mutta eivät korvaa fyy- sisiä kirjastotiloja eivätkä kirjastoammatillisen henkilöstön tarvetta. Väestön koulutustason nousu edellyttää riittävästi kirjastoalan korkea- koulutettua henkilöstöä etenkin maaseutualueil- la, joissa ei ole muita tietopalvelutoimijoita.
Kirjastolain 2 §:n 2 momentin mukaan kirjas- totoimessa on tavoitteena edistää myös virtuaa- listen ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä.
Kirjastojen vaikuttavuutta ei voidakaan mitata
vain kirjalainojen tai fyysisten käyntien perus- teella. Suuri osa kirjastoaineistosta on vain säh- köisessä muodossa. Tilojen käyttö on monipuo- listunut internetin myötä. Kirjastot ovat jousta- va oppimisympäristö. Tutkimusten mukaan kir- jastot tuovat ajallista ja rahallista hyötyä.
Kirjastojen kehittämisohjelman mukaan il- man lisätoimenpiteitä väestön polarisoituminen lisääntyy, oppiminen eriarvoistuu, uusien kansa- laistaitojen omaksuminen hidastuu ja lukutaito heikkenee. Kirjastopalveluihin suunnattu lisätu- ki on pitkäjänteistä ja vaikutuksiltaan moninker- taista. Se on huomattavasti taloudellisempaa kuin syrjäytymisestä aiheutuneiden ongelmien hoito, kattavan koulukirjastoverkon kokonaan uudelleen rakentaminen tai uusien instituutioi- den perustaminen. Se on myös kirjastopalvelu- jen laadulle ja saatavuudelle välttämätön.
Sivistysvaliokunta kiinnitti lausunnossaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (SiVL 20/2006 vp — HE 155/2006 vp) huomiota sii- hen, että kirjastotoimessa tehdään jo nykyisin alueellista yhteistyötä. Kirjastoissa on suurelta osin toteutettu palvelurakenneuudistuksen tavoi- te eli tehokkuuden lisääminen kuntien välisellä yhteistyöllä.
Yhtenä ongelmana valiokunnalle on esitetty, että kirjastojen teknologia on osin vanhentunut- ta ja ammattihenkilöstöä on vähennetty kuntien yhdistämisissä. Vaativa tehtävä on kaikenikäis- ten oppijoiden opastaminen aineistojen ja tieto- verkkopalvelujen käyttöön, kriittiseen tiedon- hakuun ja medialukutaitoon. Lisäksi on huomat- tava, että teknologiset muutokset eivät koske vain asiakaspäätteitä. Laadukkaita tietokantoja ja uusia musiikki- ja muita aineistomuotoja pys- tytään kirjastoihin hankkimaan vain hyvin rajoi- tetusti.
Kirjastojen henkilöstömäärä ei ole kehittynyt monipuolistuvien ja erikoistuvien tehtävien vaa- timalla tavalla. Lääninhallitusten selvityksen mukaan lähes joka kolmannen kirjaston palvelu- taso on henkilöstömäärällä mitattuna heikko.
Valtaosalla kirjastoja on hyvin koulutettu ja kir- jastoasetuksen mukaisesti kelpoisuuden omaava henkilöstö. Kirjastojen riittämättömät henkilö-
voimavarat heikentävät kansalaisten mahdolli- suuksia saada tasavertaisesti laadukkaita palve- luja. Myös alueelliset erot ovat kasvaneet ja uh- kaavat väestökatoalueella kasvaa edelleen kir- jastohenkilöstön eläköitymisen myötä.
Hallitusohjelman mukaan kirjastojen perusta- mishankkeiden valtionosuusjärjestelmä säilyte- tään. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuluvan vuoden valtion talousarviossa vähen- nettiin kirjastorakentamisen myöntövaltuuksia ja laajuuden vahvistamisvaltuudet poistettiin ko- konaan, mikä tarkoittaisi käytännössä kirjasto- jen perustamishankkeiden poistumista tulevina vuosina. Sen vuoksi valtiovarainvaliokunta kat- soi talousarvioehdotusta käsittelevässä mietin- nössään (VaVM 41/2006 vp), että vuoden 2007 jälkeen on välttämätöntä jatkaa laajuuksien vah- vistamista, jotta kirjastojen rakentaminen ja kir- jastoautojen hankkiminen voi jatkua. Valtion vuosittaisilla perustamishankkeiden määrära- hoilla on voitu tukea vain noin puolta kaikista hankkeista. Sivistysvaliokunta yhtyy valtiova- rainvaliokunnan näkemykseen.
Valiokunta korostaa sitä, että kirjastot ovat kansalaisille julkisia ja maksuttomia tiloja, joi- hin on kaikilla avoin pääsy. Kirjastot tarjoavat etenkin lapsille ja nuorille turvallisen ja virik- keellisen ympäristön. Kirjastoautot puolestaan tuovat kirjasto- ja kulttuuripalvelut myös taaja- mien ulkopuolelle. Ne ovat erityisen tärkeitä niille väestöryhmille, joiden on hankalaa liik- kua keskusten kirjastoihin, kuten lapsiperheille ja vanhuksille. Koulukirjastot puolestaan ovat opetuksen ja oppimisen tiedontarpeen kannalta merkittäviä.Valiokunta painottaa tarvetta koulu- kirjastojen ja yleiskirjastojen tiiviiseen yhteis- työhön.
Valiokunta on huolestunut alenevista määrä- rahoista kirjahankintoihin. Esimerkiksi vähäle- vikkisen kirjallisuuden hankkimiseen tarkoitet- tujen varojen niukkuus heikentää kirjastojen mahdollisuuksia monipuoliseen tarjontaan.
Valiokunta ei ole tässä lausunnossa ehdotta- nut eduskunnan hyväksymien lausumien poista- mista.
Lausunto
Lausuntonaan sivistysvaliokunta esittää perus- tuslakivaliokunnalle,
että perustuslakivaliokunta ottaa huo- mioon, mitä edellä on esitetty.
Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 2007
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Raija Vahasalo /kok (osittain)
vpj. Tuomo Hänninen /kesk
jäs. Claes Andersson /vas (osittain) Merikukka Forsius /vihr (osittain) Timo Heinonen /kok
Anneli Kiljunen /sd (osittain) Sanna Lauslahti /kok (osittain) Jukka Mäkelä /kok
Mikaela Nylander /r
Lauri Oinonen /kesk (osittain) Tuula Peltonen /sd (osittain) Tuomo Puumala /kesk Leena Rauhala /kd
Tommy Tabermann /sd (osittain) Jutta Urpilainen /sd
Mirja Vehkaperä /kesk
Henna Virkkunen /kok (osittain).
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Marjo Hakkila.
