Harri Hänninen
AUTONOMISTEN AJONEUVOJEN SÄÄNTELY JA SEN VAIKUTUKSET
NIIDEN DIFFUUSIOON
Tiedekunta
Kandidaatintyö
Joulukuu 2019
TIIVISTELMÄ
Harri Hänninen: Autonomisten ajoneuvojen sääntely ja sen vaikutukset niiden diffuusioon
Kandidaatintyö Tampereen yliopisto
Tuotantotalouden tutkinto-ohjelma Joulukuu 2019
Globaali liikenneturvallisuus on merkittävä uhka, jonka takia yli miljoona ihmistä menettää vuo- sittain henkensä. Autonomisten ajoneuvojen teknologian uskotaan parantavan liikenneturvalli- suutta merkittävästi ja teknologiaa sovelletaan jo avustavien järjestelmien muodossa kaupalli- sissa ajoneuvoissa. Teknologian toiminta perustuu hienostuneiden sensorijärjestelmien ja ohjel- mistoalgoritmien toimintaan, joiden avulla ajoneuvot kykenevät havainnoimaan ympäristöään ja toimimaan ihmiskuljettajan kaltaisesti liikenteessä. Teknologian kehitysvauhti on ollut viime ai- koina nopeaa, eikä poliittisten tahojen toimesta teknologian ilmaantumiseen ole kovin voimak- kaasti reagoitu. Asia herättää kiinnostuksen autonomisten ajoneuvojen sääntelyn nykytilasta.
Sääntelyllä voi olla merkittäviä vaikutuksia teknologian kehitykseen ja käyttöönottoon, minkä vuoksi sillä on vaikutuksia myös liiketurvallisuuden parantamisessa.
Tässä kirjallisuustutkimuksessa selvitettiin, miten autonomisia ajoneuvoja säädellään ja mitä vaikutuksia sillä voi olla niiden diffuusioon. Työssä perehdyttiin poliittisten instrumenttien, tekno- logian sääntelyn ja innovaatioiden diffuusion teorioihin. Teorioiden avulla työssä tarkasteltiin sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutuksia, autonomisten ajoneuvojen sääntelyn perustaa ja nyky- tilaa sekä sääntelyn vaikutuksia teknologian diffuusioon.
Sääntely voi vaikuttaa diffuusioon käyttäjien omaksumisnopeuteen vaikuttavien tekijöiden vä- lityksellä, kuten esimerkiksi markkinavoimia ohjaamalla. Lisäksi sääntely voi vaikuttaa teknolo- gian diffuusioon käyttäjäympäristön lisäksi myös kulttuurin, liiketoiminnan, politiikan ja kansainvä- lisen yhteisön osa-alueilla. Syitä autonomisten ajoneuvojen sääntelylle ovat niiden käyttöön liitty- vät ulkoisvaikutukset, teknologian kehityksen koordinointi ja käyttäjien informaatiopuutteet tekno- logian toiminnasta. Lisäksi tekoälyn sääntelyyn liittyvä potentiaalinen yhteysongelma on myös syy sääntelylle. Nykyisiä käytössä olevia sääntelyinstrumentteja ovat nykyisen lainsäädännön ohella standardit, suorituskykyvaatimukset ja vastuunjakoon liittyvä lainsäädäntö sekä kohdennetut ke- hitysrahastot ja kehitystä tukeva tiedon jakaminen. Sääntelytoimet ovat olleet maltillisia, ja kaik- kien toteutettujen toimien on havaittu tukevan teknologian diffuusiota.
Tulokset kannustavat lisäämään teknologian kehitykseen kohdistuvien sääntelyinstrumenttien käyttöä, mutta tulosten perusteella herää myös epäilyksiä toteutettujen sääntelytoimien riittävyy- destä. Aiheen lisätutkimus on tarpeen sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutuksiin sekä tekoälyn sääntelyyn liittyen.
Avainsanat: innovaatiopolitiikka, teknologian sääntely, innovaatioiden diffuusio, autonomiset ajo- neuvot
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
ABSTRACT
Harri Hänninen: Autonomous vehicle regulation & its effects on their diffusion Bachelor thesis
Tampere University
Degree programme of industrial engineering and engineering management December 2019
Global traffic safety is a considerable threat, which causes annually over million casualties.
Autonomous vehicle technology is expected to increase the traffic safety significantly and assis- tive driving systems have been introduced already to commercial vehicles. The technology is based on sensor technology and software algorithms, with which the vehicles are able to observe their surroundings and act like a human driver in traffic. The development of the technology has accelerated recently, and political instances haven’t yet given a strong reaction to the introduction of the technology, which raises the interest about the current state of autonomous vehicle regu- lations. Regulation can have a significant impact on the development and introduction of the tech- nology, and therefore regulation is important factor in traffic safety improvements.
This literature review researched autonomous vehicle regulation, why it should be imple- mented and which effects it might have on their diffusion. In this thesis theories of political instru- ments, technology regulation and diffusion of innovations were explored. These theories were then used to analyse the justification and current state of autonomous vehicle regulation and also the effects of regulation on the diffusion of the technology.
Regulation can influence diffusion through factors which have influence the user adoption rate, e.g. through controlling the market forces.In addition, regulation can influence the diffusion of the technology not only though user groups, but also through interactions in the cultural, business, political and international environment of the diffusion. Externalities associated with the use of autonomous vehicles and the lack of information about the operational stability of the technology within the user groups are one reasons for the regulation of this technology. A potential regulatory disconnection of artificial intelligence is also a reason behind the regulation. In addition to current legal frameworks, standards, performance requirements, liability laws external development funds information sharing supporting development of the technology are current regulatory instru- ments which affect autonomous vehicles. Most of the regulation has been light, and implemented regulatory instruments seems to support the diffusion of the technology.
Results encourage to increase the usage of instruments, which target to the development of the technology, but results also raise doubts about the sufficiency of implemented regulations.
Additional research is required considering interactions of regulation and diffusion and also the regulation of artificial intelligence.
Keywords: innovation policy, technology regulation, diffusion of innovations, autonomous vehicles The originality of this thesis has been checked using the Turnitin OriginalityCheck service.
ALKUSANAT
Kiitokset vaimolleni. Ilman häntä tämä ei olisi ollut mahdollista.
Tampereella, 8.12.2019 Harri Hänninen
SISÄLLYSLUETTELO
1.JOHDANTO ... 1
1.1 Työn taustat ... 1
1.2 Teknologinen konteksti ... 2
1.3 Tutkimusongelman määrittely ja tutkimuskysymykset ... 3
2.TUTKIMUKSEN TOTEUTUS, TIEDONHAKU JA AINEISTOT ... 5
3.SÄÄNTELYN JA DIFFUUSION TEORIA ... 7
3.1 Sääntely innovaatiopoliittisena instrumenttina ... 7
3.2 Yleiset perusteet sääntelylle ... 9
3.3 Teknologian sääntelyn erityispiirteet ... 10
3.4 Käytettyjä sääntelyinstrumentteja ... 13
3.5 Teknologisten innovaatioiden diffuusio ... 16
4.TULOKSET ... 18
4.1 Sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutus ... 18
4.2 Syitä autonomisten ajoneuvojen sääntelylle ... 19
4.3 Autonomisten ajoneuvojen sääntely nykyään ... 21
4.4 Sääntelyn vaikutukset autonomisten ajoneuvojen diffuusioon ... 24
5.YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT ... 27
LÄHTEET ... 29
LIITE A: AJONEUVOAUTOMAATION TASOT LIITE B: TULOSTAULUKKO
LIITE C: HAKUPÄIVÄKIRJA .
1. JOHDANTO
1.1 Työn taustat
Tieliikenne on globaalisti merkittävä turvallisuusriski, johon maailma kaipaa kipeästi rat- kaisuja. Maailman terveysjärjestön (WHO) vuosittainen raportti paljastaa, että vuosit- taisten kansainvälisten tiekuolemien lukumäärä on kasvanut tasaista vauhtia viime ai- koina, uhriluvun ollessa vuonna 2016 yhteensä 1,35 miljoonaa. Tiekuolleisuus on nous- sut kahdeksanneksi suurimmaksi kuolinsyyksi, ohittaen tilastoissa HIV:in, AIDS:in ja mo- net muut merkittävät tartuntataudit. Erityisesti lapset ja nuoret aikuiset (ikä 5 – 29 vuotta) kuuluvat tilastollisesti merkittävään riskiryhmään, sillä heille tiekuolleisuus on tällä het- kellä kaikista suurin kuolinsyy. (World Health Organization 2018). Pelkästään Yhdysval- loissa vuonna 2010 tapahtuneiden liikenneonnettomuuksien kokonaishaittojen on arvi- oitu olevan rahallisesti mitattuna jopa 836 miljardia Yhdysvaltain dollaria1 (Blincoe et al.
2015). Turvallisuuden parantamiseen on täten voimakkaat insentiivit ja ajoneuvojen tur- vallisuutta parantavien teknologioiden kehittyminen tulee olemaan eräs tekijä tieliikenne- kuolleisuuden parantamisessa.
Tekoälyteknologiat ovat kehittyneet viime vuosina kiihtyvää tahtia, minkä voi päätellä te- koälyyn liittyvien patenttien määrän nopeasta, lähes eksponentiaalisesta, kasvusta (Shoham et al. 2018). Tämä viime aikainen nopea kehitys on heijastunut myös autono- misten ajoneuvojen kehityksen vauhdittumiseen, minkä ansiosta monet autovalmistajat ovat luvanneet jo lähivuosina julkaisevansa täysin autonomisesti ajettavia automalleja (MIT Technology Review 2019). Autonomisten ajoneuvojen turvallisuus kuitenkin epäi- lyttää ihmisiä (Schoettle & Sivak 2014), vaikka niiden tehokkuudesta on olemassa myös lupaavia raportteja (Najm et al. 2015).
Teknologisen kehityksen nopea kasvuvauhti paljastaa asiaan liittyviä lainsäädännöllisiä puutteita. Iso-Britannian entinen pääministeri Tony Blair kertoo haastattelussaan huolis- taan lainsäädännön ja politiikan haasteista tekoälyn nopeaan kehitykseen liittyen ja esit- tää, että teknologian kehitystä ja käyttöä ohjaavan kansainvälisen järjestön perustami- selle olisi tarvetta (Wired UK 2019). Tekoälyn sääntelyä tukevien eettisten ohjesääntöjen
1 Arvion mukaan vahinkojen pelkät suorat taloudelliset kustannukset olivat suuruudeltaan 242 miljardia, mutta luku 836 miljardia edustaa kyseisessä raportissa kokonaisvaltaista sosiaalista haittaa rahassa mitattuna.
kehittämiseksi on esimerkiksi EU:ssa hiljattain perustettu High-Level Expert Group on Artificial Intelligence (AI HLEG) (European Commission 2019), minkä perustaminen osaltaan antaa viitteitä tekoälyyn liittyvien poliittisten viitekehysten kehittämisen tar- peesta. Lisäksi lukuisten maiden tekoälystrategioiden tiheästä viime aikaisesta julkaise- misesta (Dutton 2018) voi päätellä, että kiinnostusta teknologian kehittämiseen löytyy myös kansainväliseltä tasolta. Esimerkiksi EU-maista ensimmäisenä tekoälystrategi- ansa julkaisi Suomi, joka on asettanut tavoitteekseen nousta sovelletun tekoälyn kehit- tämisen johtavaksi maaksi (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017). Sääntely on eräs julkisen hallinnon poliittinen vaikutuskeino, jolla näitä kehitystarpeita voidaan yrittää ohjata ja tu- kea. Autonomisten ajoneuvojen toiminnassa tekoälyyn pohjautuvat algoritmit ovat tärke- ässä roolissa, joten puutteet tekoälypolitiikassa koskettavat myös tätäkin teknologiaa.
Autonomisuuden mahdollistavan teknologian toimintaperiaatteisiin perehtyminen auttaa ymmärtämään paremmin kyseiseen teknologiaan liittyviä ongelmia.
1.2 Teknologinen konteksti
Automatisoidut ajoneuvot, autonomiset ajoneuvot, itsestään ajavat ajoneuvot ja kuljetta- mattomat ajoneuvot viittaavat kaikki ajoneuvoihin, joissa sovelletaan sellaista teknolo- giaa, joka mahdollistaa ajoneuvon operoimisen joko osittain tai kokonaan ilman kuljetta- jan toimia (Demyanov et al. 2018; Park et al. 2018). Määritelmän mukaan ajoneuvolla tarkoitetaan yleisesti maaliikenteeseen tarkoitettua laitetta, poissulkien raideliikenneväli- neet (Ajoneuvolaki 11.12.2002/1090). Ajoneuvojen autonomisuuden kehityksen usko- taan tapahtuvan asteittain, ja kehityksen tarkasteluun on kehitetty viisiportainen asteikko, joka määrittää kehitysasteet niiden vaatiman automaation tason perusteella. Asteikko on esitetty työn liitteessä 1 (Liite 1: Ajoneuvoautomaation tasot).
Autonomisten ajoneuvojen toiminta perustuu yleisesti robottijärjestelmissä sovelletta- vaan havaitse-suunnittele-toimi -periaatteeseen, jossa ajoneuvon sensoridata toimii rei- tinsuunnittelun ja niiden perusteella tehtävien toimenpidepäätösten tietopohjana (Anderson et al. 2016; Van Brummelen et al. 2018). Erilaisia sensorityyppejä, joita ajo- neuvoissa voidaan käyttää ympäristöstä tarjolla olevan tiedon keräämiseen ovat esimer- kiksi kamerat, koneellinen stereonäkö, tutka, LIDAR (eng. light detection & ranging de- vice), SONAR (eng. sound navigation ranging) sekä ns. V2V ja V2I –kommunikaatio (eng. vehicle to vehicle/infrastructure commmunication) (Anderson et al. 2016; Bagloee et al. 2016; Pendleton et al. 2017; Van Brummelen et al. 2018)
Sensoridatan tulkintaan ja datan avulla tehtävään päätöksentekoon liittyvät ohjelmisto- algoritmit ovat merkittävä tekijä teknologian turvallisen toiminnan mahdollistamisessa (Anderson et al. 2016; Van Brummelen et al. 2018). Algoritmit voidaan jakaa toimintansa
perusteella tunnistaviin, ennustaviin ja suunnittelua toteuttaviin algoritmeihin, jotka kaikki tukeutuvat toiminnassaan erilaisiin tekoälytekniikoihin. Syväkonvoluutio- ja konvoluu- tioneuroverkkoihin perustuvat tunnistavat algoritmit ovat näistä yksinkertaisimpia ja niitä käytetään ajoneuvon sensoridatan tulkintaan ja objektien tunnistamiseen. Ennustavat algoritmit pohjautuvat takaisinkytkeytyviin neuroverkkoihin, ja niiden avulla tehdään en- nusteita esimerkiksi liikkuvien objektien liikeradoista ja positiosta. Kaikista edistykselli- simpiä algoritmeja ovat päätöksenteon suunnitteluun soveltuvat algoritmit, joiden tavoit- teena on optimoida ajoneuvon tekemiä ohjausliikkeitä ja toimintoketjuja dynaamisessa ympäristössä. Suunnittelualgoritmien toteutuksessa nojaudutaan vahvistusoppivien ja syväoppivien algoritmien sekä takaisinkytkeytyvien neuroverkkojen yhdistelmään.
(Sallab et al. 2017).
Autonomisten ajoneuvojen kehittymistä vauhditti 2000-luvulla useat Yhdysvaltojen ase- voimien tutkimusorganisaation (DARPA) järjestämät kehityskilpailut, mutta myöhemmin myös lukuiset kaupalliset organisaatiot, kuten Google, GM, Daimler, Audi ja Toyota, ovat vieneet kehitystä eteenpäin tahoillaan (Anderson et al. 2016). Tällä hetkellä tason 5 au- tonomisia ajoneuvoja ei ole kaupallisessa mielessä otettu käyttöön, vaan kuluttajamark- kinoilla oleva korkeimman tason automaatio kuuluu tason 3 automaatioon, jota on sovel- lettu esimerkiksi Teslan Model S ja X malleissa. Teknologian kehityksen jatkuessa auto- nomiset ajoneuvot ovat kuitenkin liikenteessä mahdollisesti jo lähitulevaisuudessa. (Van Brummelen et al. 2018).
1.3 Tutkimusongelman määrittely ja tutkimuskysymykset
Työn merkityksen taustalla on oletus siitä, että autonomisten ajoneuvojen käyttöönotto voi vaikuttaa merkittävästi globaalin liikenneturvallisuuden parantamiseen. Autonomis- ten ajoneuvojen diffuusio on keskeinen ilmiö teknologian käyttöönottoon liittyen, ja siihen vaikuttamalla voidaan ohjata markkinoita joko omaksumaan teknologia nopeasti tai uh- kakuvien toteutuessa hylkäämään se ennen haittojen realisoitumista. Liikenneturvalli- suusongelman vakavuuden ja uusiin teknologioihin mahdollisesti liittyvien riskien vuoksi poliittinen interventio saattaa osoittautua tarpeelliseksi, mutta toisaalta puuttumisella voi olla myös haitallisia seurauksia (Börzel 2016). Tämä ristiriita osaltaan vaikuttaa tutkimus- ongelman syntyyn: Onko autonomisten ajoneuvojen kehittymiseen puuttuminen ylipää- tään tarpeellista, ja miten poliittisesti voidaan vaikuttaa teknologian kehitykseen ja käyt- töönottoon potentiaalisen yhteiskunnallisen hyödyn maksimoimiseksi? Tämän tutkimus- ongelman ratkaisemiseksi kirjallisuustutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten sääntelyllä vaikutetaan tai voidaan vaikuttaa autonomisten ajoneuvojen diffuusioon. Ku- vassa 1 on visualisoituna työn pää- ja alatutkimuskysymykset.
Teknologian ja innovaatioiden sääntelystä ja poliittisesta ohjailusta on olemassa melko laajalti kirjallisuutta ja tutkimuksia (Wiener 2004; Lundvall & Borrás 2005; Borrás &
Edquist 2013; Moses 2013) ja myös autonomisten ajoneuvojen sääntelyyn liittyviä tutki- muksia on muutamien hakukokeiluiden perusteella olemassa joitain kappaleita. Kirjalli- suutta sääntelyn vaikutuksista diffuusioon löytyi kuitenkin rajallisemmin, minkä vuoksi työni tieteellisenä tavoitteena on tutkia sääntelyn ja diffuusion potentiaalisia yhteisvaiku- tuksia ajankohtaisessa teknologisessa kontekstissa.
Seuraavaksi työssä kuvataan tutkimukseen toteutukseen liittyviä metodeja ja esitellään tiedonhakuun sovellettuja menetelmiä. Tämän jälkeen työ etenee teoriaosuuteen, jossa käsitellään poliittisen sääntelyn teoriaa, teknologian sääntelyn erityispiirteitä ja teknolo- gisten innovaatioiden diffuusiota. Sitten, kirjallisuuslähteitä apuna käyttäen, työssä tutki- taan sekä sääntelyn vaikutuksia diffuusioon että autonomisten ajoneuvojen sääntelyä.
Lopuksi työn tuloksista tehdään yhteenveto ja esitetään tulosten perusteella tehdyt pää- telmät.
Miten autonomisten ajoneuvojen (AV) sääntelyllä voidaan vaikuttaa niiden
diffuusioon?
(Päätutkimuskysymys)
Miten sääntely vaikuttaa diffuusioon?
Mitä syitä autonomisten
ajoneuvojen sääntelylle on?
Millä keinoilla autonomisia
ajoneuvoja säännellään?
Mitä seurauksia tällä
sääntelyllä voi olla AV- teknologian diffuusiolle?
Kuva 1. Tutkimuskysymykset.
2. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS, TIEDONHAKU JA AINEISTOT
Työ on toteutettu kirjallisuustutkimuksena, joten tulokset pohjautuvat jo julkaistuihin tut- kimuksiin ja artikkeleihin, eivätkä siten sisällä kokeellisesti tuotettuja tuloksia. Työtä var- ten löydetyt lähteet ovat etsitty käyttämällä enimmäkseen vertaisarvioituja materiaaleja sisältäviä hakuportaaleja, vaikkakin osa lähteistä on otettu työhön mukaan suositusten perusteella, sekundaarisina lähteinä tai käyttämällä internethakukoneita. Tiedonhaun tu- loksena löytyneistä ja tulosten kannalta relevanteiksi osoittautuneista materiaaleista suu- rin osa on julkaistu alalle merkittävissä tieteellisissä julkaisuissa tai muuten luotettavissa lähteissä. Tutkimusta tehdessä on samalla dokumentoitu tiedonhakuprosessin vaiheet.
Työn tulosten etsintään käytettyjä hakuportaaleja ja -kanavia ovat olleet Andor, Web of Science, Google Scholar, Google Search ja Mendeley. Näistä Andor ja Web of Science ovat hakukanavina luotettavimpia, sisältäen paljon tieteellisiä ja vertaisarvioituja lähteitä, joiden merkittävyyttä on ollut helpompaa arvioida kuin esimerkiksi Googlen hakukoneita käyttämällä etsittyjen lähteiden. Google ja Google Scholar ovat hakuportaaleina haasta- vampia tulosten laadun arvioinnin suhteen, sillä hakukoneen taustalla toimivat algoritmit ovat monimutkaisempia ja siten tulosten järjestyksen laatua on vaikea arvioida. Lisäksi Googlea käyttämällä tulosten mukana saattaa olla lähteitä tai tutkimuksia, jotka eivät ole vertaisarvioituja tai luotettavia. Google on kuitenkin ollut hyvä työkalu aihepiireihin tutus- tuessa ja jotain triviaalia tietoa etsiessä. Jotkin Google Scholar:in kautta löytyneistä tut- kimuksista on ollut myös mahdollista löytää käyttämällä tutkimuksen nimeä hakusanana myös Andor:ista tai Web of Science:sta, minkä avulla olen tarvittaessa pystynyt varmis- tumaan kyseisen lähteen luotettavuudesta.
Mendeley on viitteidenhallintaohjelmisto, joka toimii samalla sosiaalisena alustana tutki- musten jakamiselle. Ohjelma tarkastelee tiliin liitettyjä tutkimuksia ja tekee omaan kirjas- toon tallennetun sisällön perusteella aiheeseen liittyviä suosituksia, joita muut aiheen parissa työskennelleet tutkijat ovat myös lukeneet. Tällä tavoin saatujen tulosten oikeel- lisuuden arviointiin liittyy sama ongelma kuin Google Scholar:ia käyttäessä, eli tuloksiin johtavien algoritmien luotettavuudesta ei voi olla varma, ja tuloksia on tarkasteltava kriit- tisesti. Merkittävä osa suosituksista on kuitenkin julkaistu luotettavissa tieteellisissä jul- kaisuissa, joten olen todennut monet tutkimuksista sopiviksi omaan työhöni. Tästä huo- limatta olen nojautunut ensisijaisesti itse etsimääni tietoon, jota olen jälkikäteen tarvitta- essa täydentänyt suosituksena saatujen lähteiden perusteella.
Tiedonhakeminen ja tutkimusten analysointi on ollut iteratiivinen prosessi, jonka vaiheita olen pyrkinyt kirjaamaan ylös työn edetessä. Suoritetuista hauista on pidetty kirjaa tau- lukkoon, johon on merkitty hakupäivämäärä, käytetty portaali, käytetyt hakusanat tai - lausekkeet, sekä kyseisen haun tuloksena työn materiaaleiksi valikoituneet tutkimukset.
Hakuja suorittaessa en ole keskittynyt tarkkojen hakulausekkeiden muodostamiseen, vaan sen sijaan painoarvoa on ollut enemmän tulosten kriittisellä seulomisella relevant- tien tulosten löytämiseksi. Merkittävinä kriteereinä lähteiden valikoinnissa on ollut haku- koneen antama relevanssijärjestys, lähteen aihepiirin merkittävyys oman työni kannalta, lähteeseen tehtyjen viittausten määrä, lähteen julkaisukanava sekä lähteen lukuaktiivi- suus muissa merkittävissä tiedonhakuportaaleissa.2 Valikoiminen on ollut kuitenkin tie- tyltä osin subjektiivista, mutta olen yrittänyt minimoida subjektiivisuuden synnyttämiä ris- kejä suorittamalla saman kaltaisia hakuja ristiin eri hakuportaalien kesken, ja vertaamalla siten löytyneitä lähteitä keskenään.
Tutkimukseen käytettävät materiaalit ovat tyypiltään lehtiartikkeleita, kirjoja ja raportteja, sekä aiheiden esittelyyn on joissain yhteyksissä käytetty myös sähköisiä lähteitä ja uu- tisartikkeleita. Näiden kevyempien lähteiden rooli ei kuitenkaan ole merkittävä tutkimus- ten tulosten kannalta, vaan ne on sisällytetty työhön vain aiheen mielekkään esittelyn vuoksi. Lisätietoa aineistojen alkuperästä ja tiedonhakuprosessista löytyy työn liitteistä.
Liitteessä C on tiedonhaun dokumentointia varten ylläpidetty hakupäiväkirja, jonka avulla on mahdollista selvittää, millä hakusanoilla ja mistä hakuportaalista kukin lähde on löy- detty. Hakupäiväkirjasta löytyy lähtökohtaisesti kaikki työssä käytetyistä lähteistä, mutta päiväkirjan täytössä on voinut käydä virheitä, jonka johdosta jotkin yksittäiset lähteet ovat jääneet merkitsemättä.
2 Andor -hakuportaali näyttää kyseessä olevalle tutkimukselle Scopus -portaalista löytyvien lähteeseen tehtyjen viittausten määrän, ja lisäksi tietoa esimerkiksi artikkelin lukijoiden määrästä Mendeley -portaalissa.
3. SÄÄNTELYN JA DIFFUUSION TEORIA
3.1 Sääntely innovaatiopoliittisena instrumenttina
Poliittisen sääntelyn määrittelemiseksi on oleellista ensin perehtyä innovaatiopolitiikan ja poliittisten instrumenttien käsitteisiin. Tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan käsitteet yhdessä sisältävät julkisen hallinnon kaikki poliittiset toimet tieteellisten löydösten teke- misen, teknologioiden kehittämisen ja implementoinnin sekä systeemien innovatiivisuu- den lisäämisen saavuttamiseksi (Lundvall & Borrás 2005; Borrás & Edquist 2013). Tie- depolitiikassa tärkein osa-alue on ollut tieteellisen kehityksen tukeminen, kun taas tek- nologiapolitiikka on keskittynyt enemmän tieteen soveltamiseen liittyvään kehitykseen.
Termit ovat kuitenkin keskenään hieman toisiaan sivuavia, ja nykyisen innovaatiopolitii- kan käsitteen voidaan katsoa sisältävän myös tiede- ja teknologiapolitiikan osa-alueet (Lundvall and Borrás, 2005; Edler & Fagerberg 2017). Sääntelyyn liittyvää teoriaa on käsitelty tähän kirjallisuustutkimukseen valituissa lähteissä kaikissa näissä eri konteks- teissa, mutta innovaatiopolitiikan käsite mahdollistaa aiheiden rinnakkaisen tarkastelun.
Innovaatiopolitiikan käsitteeseen suhtaudutaan työssäni siis seuraavien oletusten mu- kaan: 1. Innovaatiopolitiikka käsittää myös teknologia- ja tiedepolitiikan. 2. Teknologia-, tiede- ja innovaatiopolitiikkaa käsitteleviä lähteitä voidaan käyttää ensimmäisen oletuk- sen mukaisesti yhdessä teknologiaa koskevan poliittisen sääntelyn määrittämiseen.
Kuva 2. Innovaatiopolitiikka sisältää tiede- ja teknologiapolitiikan käsitteet.
Poliittista vaikutusvaltaa käytetään poliittisia instrumentteja soveltaen. Määritelmän mu- kaan poliittiset instrumentit ovat viranomaisten käytössä olevia vallan käyttöön tarkoitet- tuja tekniikoita, joiden avulla voidaan estää tai edistää sosiaalisia muutoksia (McCormick
& Vedung 2017). Kaikille näille instrumenteille on tyypillistä se, että niiden vaikutukset voivat olla ohjaustoimien kannalta joko estäviä tai mahdollistavia. (McCormick & Vedung 2017) Poliittisessa tieteessä on esitetty useita tapoja jaotella poliittisia instrumentteja, minkä seurauksena myös sääntelylle on olemassa lukuisia eri määrittelyjä. Instrument- teja voidaan jaotella niiden käytön liittyvän autoritaarisen vallan suhteen, jolloin oikeu- dellisten toimien käyttöön perustuvat instrumentit katsotaan olevan pakottavimpia ja in- formaatioinstrumentit taas vähiten pakottavia (Borrás & Edquist 2013; McCormick &
Vedung 2017). Lisäksi instrumentteja voidaan jaotella niitä toimeenpanevien tahojen mu- kaan, jolloin jaottelu tyypillisesti tapahtuu valtiollisten ja valtion ulkopuolisten tahojen vä- lille (Baldwin et al. 2011, s.1-12).
Edellä kuvatussa jaottelussa sääntely voitaisiin määritellä sisältämään pelkät oikeudelli- set toimet, jolloin sen toteuttaminen edellyttää valtiollisten tahojen toimintaa. Näin pääs- täisiin innovaatiopoliittisten instrumenttien kolmiportaiseen jaotteluun, jossa jako teh- dään oikeudelliseen sääntelyyn, taloudellisiin ohjauskeinoihin ja informaatioinstrument- teihin. Jakoa on sovellettu innovaatiopoliittisessa kontekstissa (Borrás & Edquist 2013), mutta kyseisen määritelmän ongelmana on, että se sulkee pois taloudelliset ja informaa- tiopohjaiset instrumentit. Koska taloudelliset ja informaatioinstrumentit ovat todettu myös teknologiapoliittisissa teksteissä relevanteiksi (Moses 2013), tässä työssä sääntelyn kat- sotaan muodostuvan näistä kolmesta eri instrumenttityypistä. Nyt sääntely voidaan vielä jakaa joko pelkkiin valtiollista valtaa käyttäviin tahoihin, tai näiden lisäksi määritelmään voidaan ottaa mukaan myös kaikki sosiaalista ja taloudellista vaikuttamista toteuttavat tahot (Baldwin et al. 2011, s.1-12). Jälkimmäisen määritelmän mukainen käsite on kui- tenkin äärimäisen laaja, jolloin tutkimus saattaisi jäädä kattavuudeltaan pintapuoliseksi.
Tässä työssä sääntelyllä siis tarkoitetaan edellä kuvatun määritelmän mukaista käsitettä, joka sisältää hallitsevan tahon tai sen alaisuudessa toimivien tahojen käyttämät oikeu- delliset säännöstöt, taloudelliset ohjauskeinot ja informaatioinstrumentit. Erityisesti pai- noarvoa on annettu instrumenteista oikeudellisille ja taloudellisille, sillä ne ovat vallan- käytön suhteen pakottavampia suhteessa informaatioinstrumentteihin, ja siten saattavat vaikuttaa enemmän autonomisten ajoneuvojen kehitykseen. Informaatioinstrumenttien merkitystä ei toki pidä vähätellä, sillä niiden käyttö on lisääntynyt viime aikoina innovaa- tiopolitiikassa (Borrás & Edquist 2013) ja niillä saattaa olla merkittäviä vaikutuksia nimen- omaan innovaatioiden diffuusioon.
3.2 Yleiset perusteet sääntelylle
Siitä huolimatta että sääntely on poliittisena instrumenttina suosittu, sen käyttö on koke- nut lähihistoriassa merkittävää kritiikkiä ja samalla rationaalisia syitä sääntelylle on jou- duttu etsimään (McCormick & Lemaire 2017). Merkittävimpiä muutoksia sääntelyn his- toriassa ovat 1970-luvulla tapahtuneet taloudellisen sääntelyn merkittävät kevennykset ja samaan aikaan alkanut sosiaalisen sääntelyn suosion kasvaminen (Wiener 2004).
Tuolloin sääntelyn uudistaminen oli tärkeää poliittisessa agendassa, ja poliittisen tieteen parissa aiheesta on kirjoitettu jonkin verran.
Stephen Breyerin kirjoittama kirja, ”Regulation & its Reform”, on ensimmäisiä perusteel- lisia teoksia sääntelystä ja se on siten muodostanut pohjaa sääntelyn monille uudistuk- sille. Breyer esittelee kirjassaan sääntelyn tarpeelle viisi pääasiallista lähdettä ja niiden lisäksi mainitsee joitain toissijaisia sääntelyn syitä. Pääasiallisia sääntelyn syitä Breyerin (1982, s.15-35) mukaan ovat markkinoiden monopolit, Windfall-voitot (eng. Windfall pro- fits), ulkoisvaikutukset, informaatiopuutokset ja liiallinen kilpailu. Kaikki nämä syyt poh- jautuvat niin kutsuttujen markkinahäiriöiden (eng. market failure) korjaamiseen, ja niitä voidaan siis pitää markkinalähtöisinä syinä sääntelyn oikeuttamiselle.
Monopoliasemien estämisen tavoitteena on hallita markkinoiden hintatasoa tukemalla markkinoilla tapahtuvaa kilpailua. Myös liiallinen kilpailu voi olla peruste sääntelyn toteut- tamiselle, sillä se saattaa pitkällä aikavälillä johtaa myös monopoliasemien syntymiseen.
Sääntelyn roolin voi siten ajatella markkinoiden kannalta olevan kilpailua tasapainottava.
Windfall -voitot liittyvät tavanomaiseen markkinatilanteeseen verrattuna poikkeuksellisen suurien voittojen rajoittamiseen ja, vaikka sen käyttökohteet ovat olleet historiassa melko rajattuja, se mainitaan syynä sääntelylle myös uudemmissa lähteissä (Baldwin et al.
2011, s.15-24). Ulkoisvaikutukset liittyvät tilanteisiin, joissa esimerkiksi tuotteen valmis- tamisesta aiheutuvat todelliset yhteiskunnalliset kustannukset eivät heijastu markkinoilla havaittavaan hintojen nousuun. Näitä tilanteita voivat olla Breyer:in mukaan esimerkiksi ympäristöön kohdistuvat haitat liiketoiminnan seurauksena. Tällöin sääntelyn katsotaan olevan tarpeellista, jotta tuotteen hinta markkinoilla edustaisi todellisia yhteiskunnallisia kustannuksia. Lisäksi Breyer mainitsee informaatiopuutteet potentiaalisena sääntelyn perusteena, sillä informaation tuottamiseen liittyy joissain tilanteissa eturistiriitoja. Esi- merkiksi on markkinoilla olevalle ostajalle eduksi, että tuotteen turvallisuudesta on riittä- västi tietoa tarjolla, mutta vastuu informaation tuottamisesta kuitenkin jää valmistajan tai ulkopuolisen tutkimusorganisaation harteille. Lisäksi sääntelyn syitä ovat mm. toiminnan koordinointi, epätasaisen neuvotteluvoima, moraaliset vaarat ja resurssipula.
Sääntelyä ja sen syitä on tutkittu myös uudemmassa kirjallisuudessa, ja merkittäviä syitä sääntelylle ovat myös jatkuvuus ja tarjonnan varmistaminen (mikäli tuote tai palvelu kat- sotaan perusedellytykseksi), saalistushinnoittelu (kilpailun alasajon motivoimana), yh- teiskunnan tulevaisuuden suunnittelu, ihmisoikeudet sekä yleinen sosiaalinen suojelu (Prosser 2006; Baldwin et al. 2011, s.15-24).
Yhteistä näille kaikille syille on se, että ne jakautuvat karkeasti markkinalähtöisiin ja so- siaalisiin syihin. Ulkoisvaikutusten on myös esitetty nimensä mukaisesti olevan myös joissain yhteyksissä oma markkinalähtöisistä ja sosiaalisista syistä ulkopuolinen luok- kansa (McCormick & Lemaire 2017). Toisaalta myös ulkoisvaikutusten on perusteltu pohjimmiltaan olevan eräänlainen markkinahäiriö, sillä markkinoiden toimiessa täydelli- sesti myös ulkoisvaikutukset näkyisivät markkinahinnoissa, jolloin markkinavoimat kor- jaisivat ulkoisvaikutuksiin liittyvän ongelman (Breyer 1982, s-15-35; Baldwin et al. 2011, s.15-24).
3.3 Teknologian sääntelyn erityispiirteet
Teknologialla ja sääntelyllä on haasteellinen historia jo pelkästään sääntelyn eksplisiitti- sen määrittämisen haasteellisuuden vuoksi, mutta myös teknologisen kehityksen omi- naispiirteiden vuoksi. Nykyisten teknologioiden nopea kehitysvauhti, teknologioiden kas- vanut monimutkaisuus ja sääntelyä toteuttavien toimielinten haasteet pysyä mukana tässä kehityksessä vaikuttavat kaikki niiden haasteiden syntyyn, joita teknologian sään- telyssä kohdataan.
Teknologian sääntelyn voi määritellä olevan haluttujen sääntelyvaikutusten kohdista- mista tiettyyn teknologiaan tai sen taustalla olevaan ilmiöön ja näiden vaikutusten ylläpi- tämistä alati muuttuvassa sosioteknisessä ympäristössä (Moses 2013). Sääntelyn tar- koitus on korjata joitain ihmisiin tai asioihin, kuten markkinoihin, kohdistuvia riskejä ja häiriöitä, kuten edellisessä kappaleessa todettiin. Teknologian voi siten ajatella olevan välillinen sääntelyn kohde, jonka kautta sääntelyllä voidaan pyrkiä vaikuttamaan näihin taustalla vallitseviin syihin ja tekijöihin.
Kuitenkin tietyt teknologiat saattavat tuoda mukanaan erityisiä ongelmia, joita ei välttä- mättä esiinny muiden teknologioiden parissa ja siten myös tällaisten ongelmien ratkaisu edellyttää tapauskohtaisten työkalujen käyttöä (Marchant et al. 2011, s.77-90; Borrás &
Edquist 2013), mistä seuraa teknologian sääntelyssä toisinaan havaittava spesifisyys.
Teknologia kehittyy ajan kuluessa sykleittäin (Anderson & Tushman 1990), minkä joh- dosta myös teknologioihin kohdistuvaa sääntelyä joudutaan jatkuvasti päivittämään.
Instrumenttien spesifisyys yhdistettynä uusien teknologioiden tiheään ilmenemiseen vai- keuttaa haluttujen taustalla piilevien ongelmien korjaamista (Fenwick et al. 2017) ja syn- nyttää samalla teknologian sääntelyn ensimmäisen perusongelman, jota kutsutaan yh- teysongelmaksi (eng. the regulatory disconnection) (Moses 2013).
Yhteysongelma syntyy, kun uudet ja kehittyvät teknologiat synnyttävät kehittyessään uu- sia ongelmia, joihin olemassa olevat sääntelytoimet eivät pysty vastaamaan. Vanhat sääntelytoimet ovat rakennettu vanhojen teknologioiden ympärille, ja tämän historiallisen riippuvuuden seurauksena niiden kyky vastata uusien teknologioiden ominaisuuksiin on huono. Olemassa olevat sääntelytoimet eivät joko vaikuta uuteen ilmaantuvaan teknolo- giaan ollenkaan, tai havaittu vaikutus ei ole tarkoituksen mukainen. Esimerkiksi CD-le- vyjen ilmaantuessa aineistojen tuottajia suojasi jo tekijänoikeuslaki, mutta uuden tekno- logian myötä laiton levittäminen helpottui ja tekijänoikeuslakia rikottiin kasvavaa tahtia.
Sääntelyä oli kyllä toteutettu tekijänoikeuslakien muodossa, mutta se ei vaikuttanut uu- siin haasteisiin halutulla tavalla. (Moses 2013)
Osittain samojen syiden vuoksi havaitaan myös toinen teknologian sääntelyn peruson- gelma, ajoitusongelma. Ongelman taustasyynä on teknologian viimeaikainen kiihtynyt kasvuvauhti, minkä seurauksena verrattain hitaasti kehittyvät sääntelytoimet pysy kehi- tyksessä mukana. Sääntelytoimien jäädessä kehityksessä jälkeen niiden kohteena ole- vaa teknologiaa havaitaan sääntelyn ajoitusongelma (eng. the pacing problem).
(Marchant et al. 2011, s.19-30). Yhteysongelmasta poiketen ajoitusongelmassa uuteen teknologiaan ei ole ehditty sääntelyn keinoin reagoima. an. (Moses 2013)
Kuva 3. Teknologian sääntelyn ajoitusongelma syntyy, kun sääntely ei kehity tekno- logian kanssa yhtä nopeasti.
Collingridge-dilemma on kolmas teknologian sääntelyn perusongelma, joka syntyy tek- nologian kehityksen aikaisen vaiheen informaatiopuutteen ja myöhemmissä vaiheissa havaittavan sääntelyn tehottomuuden synnyttämästä kaksiosaisesta ongelmasta (Marchant et al. 2011, s.77-90; Moses 2013). Dilemmassa aluksi, uuden teknologian il- metessä, sääntelyä ei voida toteuttaa riittävän hyvin, sillä uudesta teknologiasta ei ole vielä riittävästi tietoa tarjolla eikä sen lopullinen muoto ole selvinnyt. Myöhemmin, tekno- logian kehittyessä ja levitessä laajamittaiseen käyttöön yritykset sen sääntelemiseksi ovat tehottomia. Sääntelyä toteuttavien tahojen tulee siten kyetä tasapainoilemaan ensin epävarmuuden ja myöhemmin voimattomuuden välillä sääntelyä muodostettaessa.
Kuva 4. Collingridge-dilemmassa joudutaan tekemään valintoja alun epävarmuuden ja myöhemmän voimattomuuden välillä.
Edellä kuvatut perusongelmat osoittavat, että teknologian sääntely on haasteellista ja vaatii harkittua sääntelyinstrumenttien valintaa. Asiantuntemus sääntelyn kohteena ole- vasta teknologiasta on tarpeellista mutta haastavaa ylläpitää kehitystahdin ollessa no- pea. Lisäksi instrumenttivalinta edellyttää sopivaa tasapainoa spesifisyyden ja laajem- man ratkaisun välillä, jotta riittävän tehokas ratkaisu saadaan muodostettua ilman mer- kittäviä haittoja innovaatioprosessissa ja teknologian diffuusiossa.
3.4 Käytettyjä sääntelyinstrumentteja
Sääntelyinstrumentit eroavat toisistaan niiden vaikutustyypin ja -strategian perusteella.
Vaikutustyypiltään instrumentit voivat olla joko oikeudellisesti sitovia, taloudellisesti oh- jaavia tai informaation jakamiseen perustuvia. Kaikkien näiden instrumenttien vaikutuk- set voivat olla niiden kohteen toiminnan kannalta joko mahdollistavia tai rajoittavia. Tun- nistettuja sääntelyinstrumenttien vaikuttamisstrategioita ovat määräysvallan soveltami- nen, insentiivien tarjoaminen, markkinoiden valjastaminen, tiedottaminen, suora toiminta sekä oikeuksien suojaaminen (Baldwin et al. 2011, s.1-24). Yksittäiset instrumentit saat- tavat hyödyntää useampia näistä vaikuttamisstrategioista.
Julkinen hallinto voi toteuttaa sääntelyä käyttämällä omaa määräysvaltaansa. Tyypilli- sesti tämän tyyppinen sääntelyinstrumentti sisältää jonkin sanktion, mikäli haluttuun ta- voitteeseen tai vaatimustasoon ei päästä. Strategiaa sovelletaan esimerkiksi ympäristön suojeluun liittyvissä päästövaatimusten asettamisissa, mutta myös työturvallisuus stan- dardit ovat esimerkki tämän strategian käytöstä (Baldwin et al. 2011, s.15-24).
Määräysvaltaa soveltavana instrumenttina voidaan pitää myös tekijänoikeuslakeja, jotka suojelevat innovaatioiden kehittäjää tarjoten turvaa uusien tuotteiden ja keksintöjen ke- hittämiseen ja myymiseen (Borrás & Edquist 2013), vaikkakin instrumentin varsinainen tarkoitus onkin oikeushenkilön yksinoikeuksien turvaaminen. Oikeuksien turvaamista pi- detään järkevänä oikeudellisena lähestymistapana myös monien teknologioiden aiheut- tamien riskien vastuunjaon selvittämiseen (Scherer 2016). Tarvittaessa julkisen hallin- non on myös ryhdyttävä suoriin toimiin oikeuksien turvaamiseksi, kuten esimerkiksi va- kavien ympäristövahinkojen tapauksessa (Baldwin et al. 2011, s.15-24).
Insentiiveihin perustuvat instrumentit voivat olla kannustavia, kuten verohelpotukset ja tuettu rahoitus, tai rajoittavia, kuten verot, maksut ja tullit (McCormick & Vedung 2017).
Insentiivipohjaisten instrumenttien käyttö on yleistynyt viime aikoina, sillä niiden vaiku- tukset on havaittu olevan monissa yhteyksissä tehokkaammat kuin perinteisten mää- räysvaltaan perustuvien instrumenttien vaikutukset. Hiilidioksidipäästöjen vähentämi- seen liittyvä päästökauppa on esimerkki sääntelystä, jonka toteuttamisstrategiassa on sovellettu sekä määräysvaltaa että insentiivejä. (Wiener 2004).
Markkinoiden valjastamisessa hyödynnetään markkinavoimia markkinoiden tasapainon ja hintojen kontrolloimiseen, jolla pyritään siten estämään markkinahäiriöiden syntymi- nen. Esimerkiksi kilpailuoikeus on markkinoiden valjastamista hyödyntävää sääntelyä, jonka tavoite on säilyttää markkinoilla oleva kilpailu riittävällä tasolla ja ennaltaehkäistä siten monopolien muodostumista (Kuoppamäki 2018, s.1-13).
Oikeudellisesti voidaan myös määrättä tiedottamaan esimerkiksi tuotteen turvallisuu- desta, jolloin sääntelyn voidaan katsoa tapahtuvan julkistamisen välityksellä, minkä toi- votaan esimerkiksi ohjaavan kuluttajia heidän edun mukaiseen suuntaan (Baldwin et al.
2011, s.15-24). Oikeudellisesti sitovien julkistamismääräysten voidaan kuitenkin katsoa myös olevan julkisen määräysvallan käyttöä, sillä se on sääntelyn kohteen kannalta si- tovaa. Lisäksi myös pelkkä tiedottaminen suunnitellusta sääntelystä voidaan katsoa tyy- piltään informaatioinstrumentiksi, jonka tavoitteena on, että tiedon julkistaminen vaikut- taisi tavoitteiden mukaisesti. (McCormick & Vedung 2017).
Tiedottaminen voi olla kuitenkin myös täysin vapaaehtoista, jolloin sitä ei katsota oikeu- delliseksi, määräysvaltaa käyttäväksi sääntelyksi, mutta voidaan kuitenkin ottaa huomi- oon instrumenttivalintoja tehdessä. Muita ei-sitovia eli pehmeitä instrumentteja ovat va- paaehtoiset standardisoinnit, toimenpidesuositukset sekä yhteistyösopimukset.
Instrumentteja valittaessa tulee ottaa huomioon sääntelyn tavoitteiden lisäksi instrument- tien ristivaikutukset. (Borrás & Edquist 2013) Sääntelyä suunniteltaessa erityishuomiota on syytä kiinnittää jo käytössä oleviin instrumentteihin, sillä näiden yhteisvaikutus uusien instrumenttien kanssa ei aina ole haluttua, mikä voi yhtenä tekijänä johtaa häiriöihin sääntelyssä (Baldwin et al. 2011, s.68-82). Yhteenveto erilaisista sääntelyinstrumen- teista on esitetty taulukossa alla (Taulukko 1).
Taulukko 1. Käytettyjä sääntelyinstrumentteja.
Tyypi Instrumentti Vaikutus
Oikeudellinen Tekijänoikeuslaki Suojaa innovaatioiden kehittäjän oi- keutta innovaatioiden kaupallistami- seen
Kilpailuoikeus Tukee tehokkaan kilpailun ylläpitoa Muut lait Vastuiden ja velvollisuuksien jako Standardit Tuotteiden yhdenmukaistaminen,
suorituskykyvaatimukset, sertifiointi Eettiset säädökset Sosiaalinen suojelu, eettisen toimin-
nan varmistaminen
Julkistamismääräys Tiedon määrääminen julkiseksi Velvoitteet tiedonantoon Suojaa esim. markkinoilla toimivaa
kuluttajaa tuotteiden vaaroista Taloudellinen Rahalliset tuet Kannustaa toimintaan
Rahalliset myönnytykset Kannustaa toimintaan
Verovähennykset Kannustaa vähennyskelpoiseen ku- lutukseen
Lainantakaukset Kannustaa investointeihin Vakuuttamiset Kannustaa toimintaan Julkiset hankinnat Kasvattaa kilpailua
Myytävät oikeudet Rajoittaa haitallista toimintaa, esim.
päästökauppa
Verot Rajoittaa verotettua toimintaa
Tulli Rajoittaa maahantuontia
Muut viralliset maksut Rajoittaa toimintaa
Pehmeä Vapaaehtoiset standardit Yhdenmukaistamisen edut Yhteistyösopimukset Synergia edut
Yleiset käytännöt Ohjaa haluttuun toimintaan Vapaaehtoinen tiedottami-
nen
Ohjaa haluttuun toimintaan
3.5 Teknologisten innovaatioiden diffuusio
Teknologisen kehityksen vaiheisiin kuuluva innovaatioiden diffuusio on teknologian käyt- töönottoon liittyvä prosessi (Anderson & Tushman 1990), jonka tarkastelu auttaa ymmär- tämään käyttöönoton aikatauluun ja mittakaavaan liittyvää dynamiikkaa. Uusien ja te- hokkaampien teknologioiden tuominen markkinoille voi poistaa monia nykyisiä riskejä ja parantaa siten yhteiskunnassa vallitsevia elinolosuhteita, minkä seurauksena teknolo- gian käyttöönoton hidastuminen taas voi muodostua jo itsessään yhteiskunnalliseksi ris- kitekijäksi (Wiener 2004).
Innovaatioiden diffuusio on prosessi, jossa uusi innovaatio, keksintö tai idea välittyy ajan kuluessa kommunikaatiokanavia apuna käyttäen läpi tarkastellun sosiaalisen systeemin.
Innovaation suhteellinen paremmuus, yhteensopivuus, kompleksisuus, kokeiltavuus sekä innovaation tuoman hyödyn havaittavuus vaikuttavat sen leviämisnopeuteen. Po- pulaation yksilötasolla diffuusio ilmenee yksittäisinä päätöksinä innovaation käyttöön- otosta, joita voidaan mallintaa prosessina tietoisuuden, kiinnostuksen, hankintapäätök- sen, käyttöönoton ja arvioinnin vaiheiden avulla. Lisäksi innovaation käyttöönottopäätök- set voidaan jaotella valinnaisiksi, kollektiivisiksi tai autoritaarisiksi päätöksiksi. (Rogers 2003, s.1-38)
Innovatiivisuus on ominaisuus, joka ilmaisee yksilön suhteellisen omaksumisnopeuden populaatiossa. Luokittelemalla populaation jäseniä innovatiivisuuden perusteella popu- laatiosta voidaan tunnistaa innovaattoreiden, aikaisten omaksujien, aikaisen enemmis- tön, myöhäisen enemmistön ja seurailijoiden ryhmät. Innovaation diffuusionopeuteen
vaikuttaa myös populaation sosiaaliset rakenteet ja populaatiossa vallitsevat normit.
(Rogers 2003, s.1-38)
4. TULOKSET
4.1 Sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutus
Sääntely voi vaikuttaa diffuusion etenemisnopeuteen joko hidastavasti tai nopeuttavasti, sääntelyn joko jarruttaessa teknologisen kehityksen vaiheita tai kiihdyttäessä teknolo- gian ympärillä tapahtuvaa innovointia ja kilpailua (Wiener 2004). Sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutuksia tutkiessa on toki huomion arvoista, että myös sääntelyinnovaatioiden leviämiseen populaatiossa pätee innovaatioiden diffuusio (Pross & Shepherd 2017), mikä voi vaikuttaa sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutusten ilmenemiseen. Kilpailun kiih- dyttäviä vaikutuksia innovaatioiden diffuusionopeuteen on demonstroitu esimerkiksi te- lekommunikaatioteknologian avulla (Gruber 2001). Kilpailun tehostaminen taas on eräs keino estää monopolilähtöinen markkinahäiriö, mitä eräs perussyy sääntelylle. Eräs keino tunnistaa sääntelyn negatiivisia vaikutuksia diffuusionopeuteen on tarkastella, mi- ten sääntelyllä voidaan vaikuttaa populaatio jäsenten yksittäisiin käyttöönottopäätöksiin.
Esimerkiksi yksilön käyttöönottoa on mahdollista hidastaa kasvattamalla innovaation käyttöönoton kustannuksia verotusta tai muita taloudellisia instrumentteja käyttäen, mikä vaikuttaa yksilön hankintapäätöksen tekemiseen diffuusiota hidastavalla tavalla.
Sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutusten tunnistaminen voi kuitenkin osoittautua yllättä- vän haastavaksi. Sääntelyllä on osoitettu olevan toisinaan hyvinkin epäintuitiivisia vaiku- tuksia (Baldwin et al. 2011, s.68-82), sillä esimerkiksi ekonomisen sääntelyn keventämi- sen myötä 1960-luvulla myös sosiaalisen sääntelyn ennustettiin vähenevän, mutta näistä ennustuksista huolimatta sosiaalisen sääntelyn määrä on ollut jatkuvasti tasai- sessa kasvussa (Wiener 2004). Ja vaikka yleisesti ottaen on todettu insentiivipohjaisten sääntelyinstrumenttien olevan tehokkaampia perinteisiin verrattuna (Wiener 2004), en- naltaehkäisevien innovaatioiden tapauksessa (Rogers 2002) nimenomaan käsky- ja kiel- topohjaiset instrumentit ovat havaittu tehokkaammiksi (Bernstein 2006).
Joitain sääntelyn vaikutuksia voi olla kuitenkin helppo tunnistaa. Esimerkiksi liian tiukat oikeustoimet voivat tukahduttaa teknologian kehittymisen, minkä johdosta teknologia ei tule saavuttamaan nopeasti riittävää kehitysastetta markkinoille tutustuttamisen kannalta (Maurer et al. 2016, s.571-589). Toisaalta liian väljä suhtautuminen sääntelyn toteutta- miseen mahdollistaa teknologian ennenaikaisen tuomisen markkinoille, joka voi kauhus- kenaarioiden toteutuessa tarkoittaa kuluttajien luottamuksen menettämistä, joka puoles- taan hidastaa sekin diffuusion etenemistä (Hengstler et al. 2016).
Innovaatioiden diffuusioiden teorian käyttö teknologisen kehityksen mallinuksessa on saanut myös kritiikkiä diffuusion moniulotteisuuden vuoksi (Lyytinen & Damsgaard 2001). Innovaatioiden diffuusion teorian puutteita paikkaa sosioteknisten muutosten sys- teemiset kehitysmallit (Geels 2004; Smith et al. 2005), jotka ottavat esimerkiksi parem- min huomioon käyttäjien ja toimittajien vuorovaikutuksen diffuusion etenemisessä (Dijk et al. 2013). Eräs sosioteknisten muutosten kehitysmalli on niin kutsuttu yhteiskunnalli- sen uppoutuneisuuden malli, jossa uuden teknologian tai tuotteen käyttöönoton etene- mistä tarkastellaan sääntely-ympäristöön, liiketalousympäristöön, kulttuuriympäristöön, käyttäjäympäristöön sekä kansainväliseen ympäristöön uppoutuneisuutena (Geels &
Johnson 2018; Kanger et al. 2019).
Uppoutuneisuusmalli antaa kokonaisvaltaisemman kuvan diffuusioon vaikuttavista teki- jöistä, sekä paljastaa uusia sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutusreittejä. Uppoutunei- suusmallin ajatuksena on, että diffusoituvan innovaation lopullinen muoto määräytyy vasta itse diffuusioprosessin myötä, joka voi edetä eri asteittain kaikissa näissä viidessä aiemmin mainitussa toimintaympäristössä. (Kanger et al. 2019) Näin ollen perinteisessä diffuusiomallissa keskiössä olevat käyttäjien omaksumispäätökset ovat vain osa inno- vaation yhteiskunnallista uppoutuneisuutta. Käyttäjien preferenssit ja arvot, innovaation ympärille kehitetty liiketoiminta, kulttuuriin juurtuvat tarinat ja sääntely-ympäristöön so- peutuminen kaikki muovaavat innovaation, ja sen myötä koko sosioteknisen systeemin, lopullista muotoa. (Geels & Johnson 2018) Lisäksi diffuusioon vaikuttaa kansainvälisen yhteisön vastaanotto, jonka merkitys kasvaa vasta levinneisyyden ollessa riittävän laajaa ja joka voi vaikuttaa myös takautuvasti alueilla, jonne innovaatio on jo diffusoitunut (Kanger et al. 2019). Sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutukset voivat olla siten niitä mo- lempia muokkaavia, ja sääntelyn välilliset vaikutukset diffuusioon muissa kuin käyttä- jäympäristössä jäävät helposti huomaamatta.
4.2 Syitä autonomisten ajoneuvojen sääntelylle
Autonomisten ajoneuvojen sääntelyperustaa voidaan tutkia käyttämällä hyväksi jakoa markkinalähtöisten ja sosiaalisten syiden välille. Markkinalähtöisiksi sääntelyn syiksi tun- nistetaan muun muassa monopoliasemien estäminen, ulkoisvaikutusten tasoittaminen ja informaatiopuutteet. Sosiaaliset syyt sääntelylle ovat esimerkiksi ihmisoikeudet ja hei- kommassa asemassa olevien ryhmien suojelu. Autonomisten ajoneuvojen sääntelyä tar- kastellessa on lisäksi hyvä ottaa huomioon, että myös tavallinen ajoneuvoliikenne itses- sään on jo nyt voimakkaan sääntelyn kohde (Santos et al. 2010; Prakken 2017).
Eräs syy ajoneuvoliikenteen sääntelyyn on siihen liittyvät ulkoisvaikutukset (Anderson et al. 2016), joiden suuruusluokkaa on havainnollistettu kuvassa alla (Kuva 5). Ulkoisvai- kutukset tavallisessa ajoneuvoliikenteessä ovat melko merkittäviä suhteutettuna itse aja- misen kustannuksiin (Parry et al. 2007), ja tämän vuoksi ulkoisvaikutusten mahdolliset muutokset voivat olla peruste muutoksille sääntelyssä. Autonomisten ajoneuvojen käy- töllä uskotaan olevan pitkällä tähtäimellä vaikutuksia onnettomuustaajuuteen, ruuhkien muodostumiseen ja kollektiivisiin ajokilometreihin (Anderson et al. 2016, s.9-40; Fagnant
& Kockelman 2015; Bagloee et al. 2016; Maurer et al. 2016, s.1-497; Van Brummelen et al. 2018), vaikka täyden autonomisuuden mahdollistava teknologia ei olekaan vielä riit- tävän kypsää kokonaisvaltaiseen liikennekäyttöön (Van Brummelen et al. 2018).
Kuva 5. Ajoneuvoliikenteen ulkoisvaikutusten suuruus euroina sataa ajettua tiekilo- metriä kohden (mukaillen Parry et al. 2007)
Teknologian kehitys ja markkinoille tuonti tulee luultavimmin olemaan asteittaista, joten teknologian kehityksen tilasta aiheutuu myös tiedollisia puutteita käyttäjien keskuudessa.
Informaatiopuutteet ajoneuvoautomaation suorituskyvystä ovat aiheuttaneet jo joitain ih- misuhreja vaatineita onnettomuuksia (Van Brummelen et al. 2018). Näiden informaa- tiopuutteiden ehkäiseminen on myös syy sääntelyn toteuttamiselle.
Autonomisten ajoneuvojen tulee olla riittävän turvallisia, jotta teknologia voidaan päästää markkinoille. Sääntelyä voidaan tarvita tämän kehityksen koordinoimisessa riittävän no- pean sekä turvallisen käyttöönoton mahdollistamiseksi. Tällä hetkellä ongelmia kehitys- työssä aiheuttaa standardien ja verifioitujen testausjärjestelmien puuttuminen (Anderson et al. 2016, s.41-53; Fagnant & Kockelman 2015). Yhtenäisten testausjärjestelmien hyöty on esimerkiksi se, että ne voisivat parantaa teknologian luotettavuutta sekä osal- taan tasoittaa kuormaa mahdollisten onnettomuuksien vastuun kantamisesta, vauhdit- taen siten teknologian kehitystyötä (Scherer 2016).
Ilmaston lämpene
minen
€ 0.19
Öljyriippuvuus
€ 0.37
Saasteet
€ 1.24
Ruuhka
€ 3.11 Onnettomuudet
€ 1.86
Ajoneuvoliikenteeseen liittyvät ulkoisvaikutukset (€/100km)
Autonomisten ajoneuvojen luotettava ja itsenäinen toiminta pohjautuu vahvasti tekoälyn soveltamiseen. Sääntelyviitekehyksessä on aiemminkin käsitelty ihmistä avustavia teko- älyjärjestelmiä, mutta autonomiset ajoneuvot poikkeavat näistä merkittävästi siksi, että ajoneuvon täytyy operoidessaan punnita reaaliaikaisesti omien toimiensa laillisuutta (Prakken 2017). Tämän seurauksena tekoälyn tulisi myös pystyä kantamaan vastuu lain edessä omista toimistaan, mikä ei nykyisellä lainsäädännöllä vielä ole mahdollista, vaan edellyttäisi esimerkiksi tekoälyn määrittelemistä omaksi oikeushenkilökseen (Atabekov
& Yastrebov 2018). Tällöin tekoälyn olisi mahdollista omistaa omaisuutta ja vastata siten taloudellisesti aiheuttamastaan haitasta (Scherer 2016). Toinen ratkaisu ongelmaan olisi se, että tekoälyn synnyttämät riskit tulisi käsitellä olemassa olevien lakien avulla, esimer- kiksi sopimusoikeutta, haittalakia ja omaisuuslakia hyödyntäen asianomaisten henkilöi- den kesken (Buiten 2019). Teknologian synnyttämien riskien vastuunjakoon liittyvät oi- keudelliset ongelmat joka tapauksessa osoittavat asiaan liittyvän sääntelyn yhteyskat- koksen olemassaolon.
4.3 Autonomisten ajoneuvojen sääntely nykyään
Autonomisten ajoneuvojen ilmaantumiseen on reagoitu poliittisesta näkökulmasta suh- teellisen maltillisesti, mikä on nostanut huolta teknologiaan liittyvien riskien hallitsemi- sesta ja vastuun jaosta (Fleetwood 2017; Claybrook & Kildare 2018). Autonomisuudesta huolimatta ajoneuvojen käyttöä koskee myös nykyinen lainsäädäntö, jonka sopivuudesta autonomisten ajoneuvojen sääntelyyn on esitetty sekä puoltavia (Wood et al. 2012;
Smith 2013; 2016; NHTSA 2016) että kritisoivia (Maurer et al. 2016, s.523-553; Scherer 2016; Prakken 2017; London & Danks 2018) argumentteja. Kansainvälisellä tasolla tek- nologian sääntelyä on toteutettu hyvin vaihtelevasti (Anderson et al. 2016; Brock &
Tropnas 2018; Iskanius, 2018; Taeihagh & Lim 2019), mutta kirjallisuudessa on esitetty melko runsaasti sääntelyn toteuttamiseen sopivia vaihtoehtoisia strategioita ja ratkaisuja (Anderson et al. 2016; Fagnant & Kockelman 2015; Maurer et al. 2016, s.571-589;
Scherer 2016; Prakken 2017; London & Danks 2018; Kanger et al. 2019; Taeihagh &
Lim 2019).
Autonomisten ajoneuvojen käyttöä koskee nykyisen lainsäädännön osalta Suomessa esimerkiksi vahingonkorvauslaki (eng. tort law) sekä tieliikennelaki (eng. Road Traffic Act). Yhdysvalloissa näistä ensimmäinen on nimeltään vastaava, mutta jälkimmäistä vastaa National Traffic & Motor Vehicle Safety Act, joka sisältää muun muassa lakeja ja standardeja ajoneuvojen liikenteessä suoriutumista koskien (Anderson et al. 2016). Kan- sallisten lakien yhteisten piirteiden vuoksi niiden roolia sääntelyssä voidaan pitää yhtä- läisenä.
Vahingonkorvauslain tehtävänä on saattaa haitan aiheuttaja oikeudelliseen vastuuseen teoistaan ja toisaalta myös suojella uhrin asemassa olevan oikeuksia (Anderson et al.
2016; Scherer 2016). Vahingonkorvausvelvollisuuden näkökulmasta joko ajoneuvoa oh- jaava henkilö, ajoneuvon valmistaja tai muu ajoneuvon suorituskyvystä vastaava taho olisi vastuussa autonomisesti ohjatun ajoneuvon mahdollisesti aiheuttamista haitoista.
Lisäksi liikenneturvallisuuslaki määrittelee ajoneuvoja koskevia pakollisia standardeja sekä ajoneuvoille testausprotokollia, joiden avulla ajoneuvo todetaan liikennekäyttöön sopivaksi (Wood et al. 2012; Anderson et al. 2016; Prakken 2017; Taeihagh & Lim 2019).
Pakollisten, lain velvoittamien standardien lisäksi on toki olemassa toimialoille tyypillisiä itsenäisten organisaatioiden määrittelemiä vapaaehtoisia standardeja, jotka voivat myös kannustaa valmistajia yhteneväiseen toimintaan.
Nykyisen oikeudellisen viitekehyksen sopivuutta tukevat argumentit perustetuvat pohjim- miltaan ajatukseen, jonka mukaan tietokoneen suorittamat ajoneuvon jarruttamisen, oh- jauksen ja kiihdyttämisen toimenpiteet ovat lähtökohtaisesti lainmukaisia (Smith 2013), ja onnettomuuksien sattuessa on olemassa olevia oikeudellisia viitekehyksiä seuraa- musten vastuunjakoon (Wood et al. 2012; NHTSA 2016). Tästä huolimatta autonomisiin ajoneuvoihin, ja laajemmin katsottuna tekoälyn sovellutuksiin, liittyy joitain tekijöitä, jotka puoltavat olemassa olevan lainsäädännön korjaamista ja täydentämistä (Anderson et al.
2016; Scherer 2016; Prakken 2017).
Autonomisten ajoneuvojen sääntely vaihtelee maakohtaisesti, ja esimerkiksi Yhdysvallat eivät ole reagoineet autonomisten ajoneuvojen sääntelyyn liittovaltiotasolla, vaan tar- peelliset sääntelyn muutokset on toistaiseksi jätetty osavaltioiden vastuuksi (Anderson et al. 2016; NHTSA 2016; Claybrook & Kildare 2018). Yhdysvalloissa vallitsevaa sään- telyä on ryhdytty mukauttamaan ja osavaltio tasolla on viimevuosina ilmaantunut lukuisia standardeja, suorituskykyä koskevia vaatimuksia, testaamista koskevia asetuksia sekä vastuunjakoon ja tietosuojaan liittyviä lakeja (Taeihagh & Lim 2019). Vastaavaa kehitystä on tapahtunut myös Euroopan Unionissa, mutta erityisesti vastuuvakuutusten mukautta- miseen liittyvät sääntelytoimet ovat Euroopassa jääneet huomattavasti vähemmälle kuin Yhdysvalloissa (Anderson et al. 2016; Jenny Iskanius 2018). Autonomisten ajoneuvojen kehitystä tuetaan myös merkittävästi esimerkiksi Singaporessa, Ruotsissa ja Alanko- maissa (KPMG 2019), mutta sääntelyyn liittyviä haasteista ei toistaiseksi ole vielä täy- dellisesti käsitelty missään päin maailmaa (Taeihagh & Lim 2019).
Suhtautuminen autonomisten ajoneuvojen kehitykseen on sääntelyä tarkastellen melko myönteistä, mikä johtunee paljolti siitä, ettei teknologian ilmaantumiseen ole vielä kovin voimakkailla poliittisilla toimilla reagoitu (Jenny Iskanius 2018; Taeihagh & Lim 2019).
Yhdysvalloissa sääntelyn hajanaisuus voi vaikeuttaa autonomisten ajoneuvojen kehi- tystä ja käyttöönottoa (Fagnant & Kockelman 2015; KPMG 2019), mutta tästä huolimatta teknologian testaaminen ja kehitys on suosittua yritysten keskuudessa (Favarò et al.
2018).
Kirjallisuudessa taloudellisten ja informaatioinstrumenttien käyttö on ollut vähemmän esillä, mutta molemmat aktiivisesti käytettyjä instrumentteja autonomisten ajoneuvojen kehityksessä. Taloudellisten instrumenttien käyttö on keskittynyt teknologian kehityksen ja tutkimisen tukemiseen, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain asevoimien tutkimusjärjestön (DARPA) järjestämien DARPA Grand Challenge -kehityskilpailujen avulla (Anderson et al. 2016). Lisäksi Euroopan Unionin Horizon 2020 -niminen tutkimuksen ja innovaatioi- den kehittämiseen tarkoitettu sijoitusrahasto on vastaavanlainen kehitykseen ja tutki- mukseen ohjattu taloudellinen sääntelyinstrumentti (Euroopan Unioni 2019), jonka on esitetty hyödyttävän myös autonomisten ajoneuvojen kehitystyötä (Nieuwenhuijsen et al.
2018). Hallinnollisten tahojen informaatioinstrumenttien käytöllä on myös pyritty tuke- maan autonomisten ajoneuvojen kehitystä ja tutkimusta. Yhdysvaltojen liikenneturvalli- suusviraston (NHTSA) poliittinen viitekehyksen tehtävänä on kannustaa teknologian ke- hityksen pariin uusia yrityksiä, rohkaista nopeuttamaan poliittista päätöksentekoa ja tu- kea innovointia pitämällä yllä avointa keskusteluilmapiiriä (Brock & Tropnas 2018). Myös Alankomaissa on pyritty kehityksen nopeuttamiseen viestimällä halukkuudesta nopeut- taa autonomisten ajoneuvojen testaamisen mahdollistamista (Nieuwenhuijsen et al.
2018).
Sääntelyn toteuttamiseen on ehdotettu vaihtoehtoisia tai täydentäviä strategioita, jotka korjaisivat joitain nykyisessä sääntelyssä ilmeneviä puutteita. Sääntelyn tulisi keskittyä teknologian kehitykseen sen potentiaalisen hyödyn maksimoimiseksi (Fagnant &
Kockelman 2015) ja sääntelyn tulisi kannustaa käyttäjiä teknologian käyttöönottoon, mi- käli ihmiskuljettajien kanssa yhtäläinen turvallisuustaso saavutetaan (Anderson et al.
2016). Ongelmatapausten ehkäisemiseksi sääntelyn keinoin olisi tärkeää pitää huolta käyttäjien riittävästä informoinnista ja onnettomuuksien sattuessa uhrien kompensoimi- sesta (Maurer et al. 2016). Nykyisellä lainsäädännöllä on potentiaalisesti merkittävä rooli autonomisia ajoneuvoja koskevassa sääntelyssä (Scherer 2016), mutta lakien tulkinta ajoalgoritmien toteuttamiseksi edellyttäisi lakien formaalia esitystapaa ja tulkintateknii- koiden yhtenäistämistä (Prakken 2017). Sääntelyn soveltamiseen on ehdotettu dynaa- mista, lääkeinnovaatioista tuttua, toteutusmallia, jossa käyttöönotto toteutettaisiin kokei- lemalla teknologiaa ensin asteittain riskeistä tietoisten käyttäjien keskuudessa (London
& Danks 2018). Lisäksi tekoälyyn liittyvien teknologioiden sääntelyyn on esitetty olevan
tarpeellista perustaa ulkoinen standardisoinnista ja testaamisesta vastuussa oleva orga- nisaatio (Scherer 2016).
4.4 Sääntelyn vaikutukset autonomisten ajoneuvojen diffuusi- oon
Autonomisen teknologian uskotaan tulevan käyttöön asteittain, jolloin ihmiskuljettajan ajotehtäviä automatisoidaan vähitellen teknologian kehityksen myötä (Anderson et al.
2016, s.55-75; SAE international 2019). Tästä seuraa, että teknologian eri kehitysasteet tulevat noudattamaan omia diffuusiokäyriään (Nieuwenhuijsen et al. 2018), joista tällä hetkellä markkinoilla on nähty korkeimmillaan tason 3 automaatiota. Diffuusion etenemi- sen dynamiikkaan vaikuttavista tekijöistä voidaan päätellä, miten sääntelytoimet vaikut- tavat tai voivat potentiaalisesti vaikuttaa diffuusion etenemiseen.
Markkinoille tarjottava teknologia ei ole vielä tällä hetkellä täysin autonomista, vaikkakin kuluttajilla on saattanut muodostua asiasta poikkeavia käsityksiä, minkä johdosta on jo tapahtunut joitain ihmisuhreja vaatineita onnettomuuksia. (Van Brummelen et al. 2018) Tämän tyyppiset ongelmat vaikuttavat merkittävästi kuluttajien luottamukseen, joka on käyttäjien tyytyväisyyden ohella (Talebian & Mishra 2018) merkittävä tekijä teknologian diffuusion etenemisessä (Nieuwenhuijsen et al. 2018; Shabanpour et al. 2018). Aiemmin liikenneonnettomuuksia kokeneiden on todettu olevan herkempiä luottamuksen mene- tykselle, ja heille on myös innovaattoreita tyypillisempää luottaa vertaisviestintään käyt- töönottopäätöksiä tehdessään (Shabanpour et al. 2018). Sääntelyn toteuttaminen voi potentiaalisesti ennaltaehkäistä vastaavien onnettomuuksien tapahtumista ja diffuusion hidastumista esimerkiksi standardien, testausta parantavien protokollien, vastuunjaon tehostamisen ja informaatiovaatimusten keinoin.
Kunkin automaatiotason käyttöönottoon vaikuttaa käyttäjien keskuudessa teknologian hyödyllisyys, joka muodostuu käyttömukavuuden, turvallisuuden, tuttuuden ja maksetun ostohinnan nettovaikutuksista. Uuden teknologiatason suurempi havaittu hyödyllisyys käyttäjien käytössä olevaan teknologiaan verrattuna ajaa diffuusion etenemistä käyttä- jäyhteisön keskuudessa. (Nieuwenhuijsen et al. 2018) Autonomisten ajoneuvojen dif- fuusion on ennustettu etevän ensin korkeamman tuloluokan ja pitkien ajomatkojen mat- kustajien käyttäjäryhmiin teknologian korkean hinnan vuoksi, sillä näiden käyttäjäryh- mien on todettu olevan muita potentiaalisia käyttäjiä innovatiivisempia (Shabanpour et al. 2018). Innovaattoreiden tekemiin hankintapäätöksiin voidaan pyrkiä vaikuttamaan in- formaatioinstrumenttien välityksellä. Vaikka teknologian kaupallisen ennakkomarkki- noinnin on todettu vaikuttavan heikosti diffuusion etenemiseen (Talebian & Mishra 2018),
niin innovaattoreihin kohdennettu markkinointi voi vaikuttaa positiivisesti diffuusion ete- nemiseen kyseisen ryhmän sisällä (Shabanpour et al. 2018). Tämä havainto tukee myös hallinnollisten tahojen käyttämien informaatioinstrumenttien käyttöä erityisesti innovaat- toreiden ryhmään keskittyen, sillä niiden käytöllä on yleisesti havaittu olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia diffuusion etenemisnopeuteen3 (Nieuwenhuijsen et al. 2018).
Kilpailun pysyessä yllä ja teknologian halventumisen myötä diffuusion on mahdollista edetä käyttäjien keskuudessa myös alempiin tuloluokkiin, mutta nopean laajamittaisen käyttöönoton on havaittu edellyttävän merkittäviä vuotuisia hinnanalennuksia4 (Talebian
& Mishra 2018). Hinnanalennuksia ohjaavia tekijöitä ovat kehityksen ja valmistuksen myötä tapahtuvat oppimisvaikutukset (Nieuwenhuijsen et al. 2018). Taloudellista käyt- töönottokynnystä voitaisiin madaltaa sääntelyn keinoin esimerkiksi suoria tukia käyttäen, mutta näiden käytöllä on havaittu olevan autonomisten ajoneuvojen diffuusiolle vain het- kellisiä vaikutuksia. Sen sijaan teknologian kehittämisen edistämiseksi perustetut erilliset sijoitusrahastot ovat todettu tehokkaiksi talousinstrumenteiksi, joilla on selkeitä vaikutuk- sia autonomisten ajonenuvojen diffuusioon. (Nieuwenhuijsen et al. 2018)
Kirjallisuudessa ei ole havaittu toistaiseksi tarvetta puuttua autonomisten ajoneuvojen valmistajien välisiin kilpailurakenteisiin, sillä kehitystä tapahtuu usealla taholla ja tekno- logia perustuu hyvin erityyppisiin kilpaileviin ratkaisuihin. Joissain yhteyksissä tosin pa- kotetun standardisoinnin on havaittu vaikuttavan positiivisesti kyseisen teknologian ke- hittymiseen ja käyttöönoton leviämiseen (Alliton 2005), mutta tämän tyyppisen ratkaisun ongelmana tosin on, että autoritäärisesti tehdyt teknologiavalinnat eivät välttämättä johda parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, vaan saattavat rajoittaa teknologian ke- hitystä. Esimerkiksi jos ajoneuvoissa määrättäisiin käytettäväksi ympäristön havainnoin- tiin LIDAR-järjestelmää, voisi kyseinen teknologia lähteä kehittymään nopeasti, mutta järjestely suosisi tiettyä valmistajaa ja loisi siten epätasa-arvoa markkinoille. Tämän seu- rauksena LIDAR järjestelmien hinnat voisivat pysyä korkeina, mikä voisi hidastaa ajo- neuvojen diffuusiota.
Diffuusiota on havaittu nopeuttavan myös sääntelyn keventäminen. Sääntelyn lieventä- minen voi tuottaa yrityksille sellaisia kustannussäästöjä, joiden avulla käyttöönotto voi vauhdittua ja kasvaneiden myyntien tuomat voitot voivat mahdollistaa yritykselle tekno- logian pidemmälle kehittämisen. (Stahl 2016) Lisäksi sääntelyn puute voi myös tietyssä
3 Poliittisten informaatioinstrumenttien vaikutus perustuu tässä tapauksessa teknologian tes- taamisen ja kehityksen tukemiselle luodun positiivisen ilmapiirin edesauttaviin vaikutuksiin.
4 100% käyttäjäasteen lähentyminen vuoteen 2050 mennessä edellyttäisi lähteen mukaan 15%-20% vuotuisia hinnanalennuksia. 5% vuotuinen alennus johtaisi kyseiseen ajankohtaan mennessä 15% käyttäjäasteeseen.
määrin parantaa kuluttajien luottamusta AV teknologiaa kohtaan, sillä ihmisten on to- dettu luottavan enemmän ajoalgoritmeihin, joiden toimintaa ei ole ohjattu sääntelyn toi- min esimerkiksi utilitaristiseen suuntaan (Bonnefon et al. 2016). Sääntelyn puute ei kui- tenkaan ole omiaan vakuuttamaan ihmisiä teknologian turvallisuudesta onnettomuuk- sien tapahtuessa, joten diffuusion nopeuttamiseksi sääntely on tarpeellista teknologian turvallisuuden ja sen myötä käyttäjien luottamuksen parantamiseksi. Ajoneuvojen toimin- nan tarkka sääntely ei kuitenkaan välttämättä ole tarpeellista, ja sillä voi olla käyttäjien luottamuksen menettämisen muodossa jopa negatiivisia vaikutuksia diffuusioon. Ajoneu- vojen suorituskykyyn kohdistuvan kehityksen ja siten niille asetettavien suorituskykyvaa- timusten on ehdotettu keskittyvän tarkkojen eettisten algoritmien muodostamisen sijaan ennakoivan ajotavan ja yleiseen toimintavarmuuden parantamiseen (Prakken 2017).
Kirjallisuudessa autonomisten ajoneuvojen käyttöönottoa on mallinnettu lähinnä käyttä- jäympäristöön liittyen. Uusien teknologioiden kohdalla on kuitenkin havaittu, että dif- fuusiomallin soveltaminen sisältää useita puutteita, minkä vuoksi asiayhteydessä olisi soveltuvampaa käyttää yhteiskunnallisen uppoutuneisuuden mallia (Kanger et al. 2019).
Toteutettuja sääntelytoimia tarkastellessa on kuitenkin huomattavissa, että kansainväli- sessä poliittisessa ympäristössä ollaan melko myönteisiä teknologian kehittämisen suh- teen, eikä tiukkoja sääntelytoimia ole vielä toteutettu. Diffuusion eteneminen myös käyt- täjäympäristön ulkopuolisilla osa-alueilla tukee teknologian laajempaa käyttöönottoa.
