Charter Club
www.tilausajokuljettajat.fi
TILAUSAJOKULJETTAJAT RY:N JÄSENLEHTI 2/ 2011
Scania-bussin kyydissä
jo sata vuotta siv. 14–17 Kajaanissa kertaus-
harjoituksissa siv. 22–26 Mootor Grupp ja SEBE:
Nautittava joukkoliikenne siv. 18–21
Kevätmatka Balttiaan
Suomen luotetuin huolto- asema 2011 tarjoaa oivat puitteet ryhmien ruokailuun matkan varrella.
www.abcasemat.fi www.noutopoyta.fi avoinna joka päivä
· SUOMEN LUOTETUIN HUOLTOASEM A ·
2009 2011
Charter_club_2/2011.indd 1 4/19/11 10:27 AM
Pääkirjoitus
Mennä pitää vaikka ei
mahtuisikaan
Linja-auto on ajoneuvona melkoisen suuri kapine. Ti- laa tarvitaan kääntymiseen ja pysäköintiin. Korkeus ja pituus on monille asiakkaille käsittämätön asia.
Olemme kaikki ajaneet sellaisiin paikkoihin, mihin ei pitäisi lainkaan mennä. Monet pikkutiet ovat kapeita ja puiden oksat raapivat kylkiä, puhumattakaan katol- la olevista komponenteista. Tuttua, eikö vaan.
Muistan yhden käydyn keskustelun, jossa maaseutu- matkailuyritystä pyörittävä isäntä esitteli ylpeänä firma- ansa. Paikalla oli matkailuyritysten, matkatoimistojen edustajia ja alan päättäjiä seudun kunnista. Pääsin mukaan keskusteluun ja otin puheeksi liikennejärjes- telyt. Tilalle johtava tie oli kapea ja mutkat ahtaita, pi- haan mahtui juuri ja juuri 10 metrisellä bussilla. Pyy- sin vain alan yrittäjiä kiinnittämään huomiota bussien kokoihin ja painoihin. Tilanteen korjaaminen olisi mo- nesti helppoa. Pieni risusavotta ja tien penkkojen siivous auttaa paljon ja paikalla käyvien kuljettajien jututtaminen avaa asiaa helpolla ja vieläpä ilman suu- ria konsulttipalkkioita.
Isäntä alkoi suorastaan hiiltyä ja sanoi että on kul- jettajassa vikaa, jos heidän pihaan ei mahdu. En jat- kanut enää sitä keskustelua. Salaa toivoin vieraaksi 14.5 metristä jäykkäselistä bussia joka uppoaa piha- nurmeen. Tämä oli vain yksi pieni esimerkki vuosien varrelta.
Monissa kaupungeissa on kohteita, joihin viedään ryh- miä ilman kunnollisia edellytyksiä turvalliseen
liikennöintiin. Esim. Helsingissä peruutellaan kadulta hotellien edustalle, tuodaan ryhmiä teattereihin, jois- sa ei ole ainuttakaan bussipaikkaa. Suuri osa uusista matkakeskuksista on ilman tilausajolaituria pysä- köintimahdollisuuksista puhumattakaan. Helsingin ti- lanne on kuitenkin yleensä ottaen hyvä. Pysäkkejä ja P-paikkoja on busseille kohtalaisen hyvin. Jos ver- taamme lähialueiden suurkaupunkeihin, tilanne on suorastaan kiitettävän hyvä.
Tilausajoihin lähdetään yleensä aina samasta tutusta paikasta. Monesti niistä puuttuu mahdollisuus henki- löauton pysäköintiin ja jopa ryhmää noutava bussi voi olla vaikeuksissa. Miksi Helsingissä lähtöpaikkana on Mikonkadun turistipysäkki kun siihen ei juuri koskaan mahdu. Elielin puolella olisi tilaa vaikka kuinka paljon ja paikka on yhtä hyvin asiakkaiden tavoitettavissa.
Omassa kotikaupungissakin lähdetään matkaan to- rin turistipysäkiltä ja siinä on henkilautoilla vain tun- nin kiekkopaikkoja. Siirtymällä 200 metriä löytyisi ti- laa miltei rajattomasti ja bussejakin mahtuu useita.
Tämä voi olla sellainen foorumi, joka ei tavoita päät- täjiä kuin hyvin rajoitetusti, mutta tulipahan otettua puheeksi. Eiköhän panna peliin ripaus ammattitaitoa ja harkintaa niin saamme tehtävämme hoidettua.
Aurinkoista ja vilkasta matkailukesää kaikille lukijoil- le!
Timo Rinnekari
www.tilausajokuljettajat.fi
4 Charter Club • 2 • 2011 Sisällysluettelo:
3 Pääkirjoitus
6 Yhdistyksen kevätkokous 8 – 11 Kevätmatka Baltiaan
12 Säihkyvät “Kivimaailman aarteet”
14 – 17 Scania-bussin kyydissä jo 100 v.
18 – 21 Mootor Grupp ja Sebe:
Nautittava joukkoliikenne
22– 26 Tilausajokuljettajien kertausharjoitukset pidettiin Kajaanissa
28 – 31 Pikavuoro Bangkokiin – matkakertomuksen osa 2 32 Lomanviettoon Pyhätunturille 34 – 36 Ammattikuljettajat Volvon
ohjaimissa
37 Shell HelmiSimpukka uudisti lounaslistan 38 Poliisi vastaa
42 – 43 Mootor Grupp ja SEBE:
Nauditav ühistransport 44 – 47 Uusia jäsenyrityksiä:
Naantalin Kylpylä Ruissalon Kylpylä
Herrankukkaro, Höyrylaiva Ukkopekka ja Vaakahuoneen Paviljonki
Lomakeskus Revontuli
49 Eväitä Helsingin matkailusesonkiin
Kannen kuva: Timo Rinnekari Charter Club –lehti
Maksuton jäsenjulkaisu 20. vuosikerta
JULKAISIJA
Tilausajokuljettajat ry Helsinki
TILAUSAJOKULJETTAJAT RY www.tilausajokuljettajat.fi Y-tunnus 0893888-8 PUHEENJOHTAJA Timo Rinnekari Talvelankatu 6 24260 Salo
Puh. 040 – 8292 413
timo.rinnekari@tilausajokuljettajat.fi SIHTEERI
Tarja Heinonen Hauenkoukku 14 as 9 70700 Kuopio
Puh. 045 – 6765 865
tarja.heinonen@tilausajokuljettajat.fi PÄÄTOIMITTAJA
Timo Rinnekari Puh. 040 – 8292 413 lehti@tilausajokuljettajat.fi TOIMITTAJA
Isko Uusimäki AVUSTAJAT
Tero Ikäheimonen, Riikka Suurkaulio, Pentti-Oskari Kangas, Riitta Salmu Pekka Paloranta, Kimmo Wirén TAITTO/SIVUNVALMISTUS Sivunvalmistus
Raisioteam Purokatu 9 21200 Raisio
Puh. 040 – 546 5419
turkka.suominen@raisioteamsuominen.fi PAINOPAIKKA
Painola T. Nieminen Oy Jousitie 2
20760 Piispanristi
Charter Club
www.tilausajokuljettajat.fi TILAUSAJOKULJETTAJAT RY:N JÄ SENLEHTI
2/ 2011
Scania-bussin kyydissä jo sata vuotta
siv. 14–17
Kajaanissa kertaus- harjoituksissa
siv. 22–26 Mootor Grupp ja SEBE:
Nautittava joukkoliikenne siv. 18–21 Kevätmatka Balttiaan
siv. 8–11
Meillä ja maailmalla.
6 Charter Club • 2 • 2011 Sääntömääräinen kevätkokous pidettiin Helsingin Seurahuoneella sunnuntaina 10. huhtikuuta. Jäse- nistöä oli paikalla ihan mukavasti. Tehtiinhän kevään clubimatka samalla reissulla. Tähän järjes- telyyn päädyttiin siksi, että haluttiin saada kokouk- seen runsaasti jäseniä. Lisäksi viikonloput tahtovat olla kortilla, varsinkin keväällä.
Kokous sujui mutkattomasti Uusimaa-alueen puheenjoh- tajan Rolf Metsolan johdolla. Esityslistan asiat käsiteltiin nopeasti. Hallitus, rahastonhoitaja ja puheenjohtaja saivat tili- ja vastuuvapauden. Pienen tauon jälkeen ryhmä siirtyi Viking Linen terminaaliin ja matka Balttiaan alkoi.
Timo Rinnekari
Kevätkokous Helsingissä
Kokouksen aluksi myyntipäällikkö Leena Terva- korpi kertoi Restelin hotelleista ja pitkään jatku- neen yhteistyömme kuvioista.
Tilausajokuljettajien
KESÄPÄIVIÄ vietetään 5.–7.8.2011
Naantalin Spa:ssa
Ilmoittautumiset 1.7.2011 mennessä Seppo Knuutilalle puh. 040 5676610 tai mieluiten sähköpostilla seppo.knuutila@netti.fi
Maksu yhdistyksen tilille nro 313110-636807 samaan päivämäärään mennessä,
takaa paikkasi mukavassa seurassa kesäpäivillä Lounais-Suomessa.
Kesäpäiväpaketin hinta jäsenille puolisoineen 120 5/hlö, sisältäen ohjelman mukaiset ruokailut, majoitukset ja kiertoajelut.
Kesäpäivien ohjelman aikataulu Naantalissa 5.–7.8.2011
Perjantai 5.8.
Klo 14.00 Huoneiden luvutus alkaa 15.30 Lähdemme päivälliselle 16.00 Päivällinen Kultaranta Golf
16.50 Tutustuminen Kultarantaan sekä kiertoajelu 18.30 Kesäpäivien avaus Naantalin Kaivohuoneella 19.30-21.00 Allasosastot ja saunat käytössä
Lauantai 6.8.
Klo 10.30 Lähtö laivalla Turkuun, matkalla brunssi lounas 12.00 Kiertoajelu Turussa, oppaana Aiju von Schöneman 15.30 Iltapäiväkahvi Pinellassa, Turun Suurtorilla
16.00 Lähtö takaisin Naantaliin
16.30 Allasosastot ja saunat käytössänne 20.00 Juhlaillallinen Naantalin Kylpylässä
mm. Naantalin kaupungin ja yritysten tervehdyksiä Sunnuntai 7.8.
Klo 11.00 Lähtö Turkuun, jossa tutustumiskohteena Logomon näyttelyt 13.00 Eron Hetki on kallis… Turun linja I rautatieasemilla
Mukana yhteistyössä:
Naantalin Kylpylä m/s Rudolfina Kultaran Golf Leenan Kahvio Urjalan Makeistukku
8 Charter Club • 2 • 2011 Yhden välivuoden jälkeen olimme jälleen matkalla
Balttiaan. Teimme matkaa yhdessä Lapin Ammatti- opiston ja Jyväskylän Aikuisopiston kanssa. He huolehtivat kyydistä ja me muista järjestelyistä.
Oppilaat pääsivät ammattilaisten seurassa kokeile- maan ulkomaan tilausajoa. Tilanne oli aito mutta toivottavasti ilman normaalin reissun paineita.
Matkaan lähdemme kevät- kokouksen jälkeen Viking XPRS:llä. Oppilaat pääsivät katsomaan bussin laivauk- sen ja muu ryhmä sai ko- keilla, että miten asiakkaat menevät laivaan. Sekin on monelle harvinaista herkkua,
ainakin allekirjoittanut kul- kee pääsääntöisesti auto- kannen kautta. Laiva tarjosi mukavasti ravintoa ja viih- dettä (josta huolehti myös ryhmämme laulumiehet ka- raokessa).
Maanantain aloitimme Hotell Europan aamiaisella, joka oli todella runsas. Tä- mä siksi, että ryhmälle jäi hieman enemmän aikaa le- vätä laivalla. Matka jatkui pian kohti Pärnua, josta nousi mukaamme vielä yksi matkustaja. Teimme pienen kierroksen katsastaen tär- keimpien hotellien sijain- nin. Pienen tauon jälkeen matka jatkui kohti Riikaa.
Ainazin raja-asemalla pi- dimme pienen kahvitauon.
Siellä hoitui myös valuutan vaihto.
Ajoimme suoraan Riikan Moottorimuseoon, jossa tu- tustuimme hienoon ja aiem- paa laajempaan näyttelyyn.
Ainakin autoihmisille hieno kohde; mielenkiintoinen näyttely, liput vain 1,5 latia eli reilut 2 euroa ja sinne on helppo löytää. Katso ne- tissä: www.motormu zejs.lv.
Näyttelyssä oli esillä auto-
Kevätmatka Balttiaan
Takapenkillä on tunnelmaa ja parhaat bileet. Eväänä kuivattua hirvenlihaa lisukkeineen.
ja moottoripyöräkalustoa 30-luvulta lähtien. Joukos- sa on jopa maailman harvi- naisuuksia: Mm. Leonid Brezhnevin Rolls Royce, Neuvostojohtajien virka- autoja sekä Auto Unionin kilpa-auto. Tämä sikaripak- kausta muistuttava meno- peli on ainutlaatuinen har- vinaisuus, joka ihmeen kau- palla pelastui romuttamisel- ta. Aito on nykyään Audin omistuksessa ja näytteillä oleva on kopio. Saadakseen alkuperäisen itselleen, Audi rakennutti museon ja teetti replikan yleisön ihastelta- vaksi.
Ryhmä asui Hotelli Lat- viassa, joka on monille ti- lausajokuljettajille tuttu ma- japaikka. Tämä korkea maa- merkki sijaitsee aivan van-
Neuvostolatvialaisia pikkubusseja. Pienempi RAF 2907 vm. 1979 ja isompi, 28-paikkainen RAF 976 vuodelta 1961.
Neuvostojohtajilla on ollut tyylitajua autojen suh- teen. Nikita Hrustsovin ruplahymy on yksi esi- merkki näyttelyn hienouksista.
han kaupungin vieressä, busseille on parkkipaikat aivan seinän vieressä, aami- ainen on huippuluokkaa ja nyt käytössämme huoneet olivat todella loistavia.
Ylimmän kerroksen juotto- lassa avautuu huimat maise- mat yli kaupungin. Oikea valinta ryhmämatkaa ajatel- len.
Illan ohjelmassa oli päi- vällinen ravintola Lidossa.
Tällä kertaa emme syöneet buffet- puolella, vaan meil- le tarjoiltiin annokset. Ruo- ka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi. Yksi miinus sentään löytyi: Jos halusi juoda veden lisäksi jotain muuta, piti juomat noutaa baaritiskiltä. Joskus Euroo- pan suurimmaksi hirsira- kennukseksi väitetty 3-ker-
roksinen ravintolajätti on monen ryhmän kohteena ja nähtävyys jo sinänsä.
Ilta jatkui mukavasti ja kun seuraavan päivän ohjel- ma jatkui vasta klo 10, ei ollut kiire nukkumaankaan.
Runsaan ja maittavan aami- aisen jälkeen suuntasimme kohti Tarttoa. Aloitimme matkanteon pienellä kau- punkikierroksella. Kier-
simme vanhan kaupungin ympäri sitten nokka kohti Valgaa, jossa pidimme pie- nen tauon. Rajakaupunki näyttää kartalla ihan kunnon kylältä mutta keskusta on yllättävän pieni ja oikein korostetun unelias.
Pian matka jatkui kohti Tarttoa. Teimme ns. pakol- lisen kauppakeskuspysäh- dyksen. Lıunakeskus Riian-
Tarton taidemuseon rakennus on yksi vanhan kau- pungin erikoisuuksista. Aivan oikein, talo on vi- nossa.
☛☛
10 Charter Club • 2 • 2011 tien nro.. 3 ja Ringteen nro.
2 liittymän tuntumassa on iso ja nykyaikainen ostos- keskus. Siltä löytyy ns.
kaikkea. Erikoisuutena on keskellä rakennusta oleva jääkiekkokaukalo, jossa on mm. curlingradat ja hienot puitteet vaikka taitoluiste- lulle.
Majoituimme Hotelli Dorpatiin. Tämä Tarton suurin hotelli sijaitsee aivan vanhan kaupungin tuntu- massa, bussiaseman vieres- sä. Viereisellä tontilla on tori ja bussiaseman yhtey- dessä kauppakeskus. Bussin saa parkkiin aivan ulko- oven tuntumaan. Illalliselle suuntasimme Ruutikella- riin, jonne menimme jalkai- sin. Matka on lyhyt ja bus- sin pysäköinti ravintolan tuntumaan mahdotonta. Pie- ni iltakävely tekee aina hy- vää.
Ruutikellari on must-
kohteita Tartossa. Tämä his- toriallinen kohde on raken- nettu 1767 osaksi piispan- linnan esilinnoituksen valli- hautaa ja se on toiminut ruutikellarina vuoteen 1809.
Sittemmin sekalaisessa va- rastokäytössä ollut tila muuttui ravintolaksi vuon- na 1982. Virolais-saksalai- nen ruokalista ja livemu- siikki on tehnyt siitä todel- la suositun. Sisällä on 300 asiakaspaikkaa ja kesäisin ulkoterassille mahtuu 200.
Yksi erikoisuus vielä: Ruu- tikellari on maailman kor- kein pubi, kattoon on mat- kaa 10,2 metriä. Siitä on osoituksena Guinnesin en- nätysten kirjan muistolaatta ulko-oven vieressä.
Keskiviikko-aamuna suuntasimme kohti Karlaa, jossa vierailimme Busland OÜ:n korjaamolla. Hallin- toneuvoston puheenjohtaja Toivo Leht, toimitusjohtaja Otto Osula ja Suomen myyntijohtaja Priit Leemet esittelivät toimintaa. Isosta ryhmästä huolimatta vierai- lu sujui hienosti.
Ruutikellasissa on tunnelma kohdallaan, tarjoili- jalla on ohjelmassa alkukeiton tarjoilu. Astiana oli vaalea leipä, johon oli koverrettu tila sienikeitolle.
Pian jatkoimme matkaa kohti Tallinnaa ja AS SEBE:n varikkoa. Tutus- tuimme Betoonikadun va- rikon palveluihin ja Bus- landin moottorikorjaamoon.
Täällä hoituvat niin pesut, siivoukset, wc:n tyhjen- nykset kuin korjaukset, mitä voi tulla matkan aikana.
Ehdimme tutustua myös Superalkon palveluihin. Tä- mä sataman lähellä, D-ter- minaalin tuntumassa sijait- seva puoti palvelee niiden pakollisten ostosten lisäksi myös pysäköintiasioissa.
Pihaan mahtuu runsaasti busseja yöparkkiin. Viikon- loppuisin on tarjolla myös ilmainen kyyti hotelleihin.
Vartioinnista huolehtii var- tijan lisäksi piikkilanka ja kameravalvonta. Yhteys- henkilömme pysäköinti ja ym. asioissa: Aare Maurer GSM. +372 55 659787, email:
aare.maurer@aldar.ee Parin tunnin vapaa-ajan jälkeen oli aika nousta lai- vaan ja kotimatka sai alkaa.
☛☛
Busland OÜ toimitusjohtaja Otto Osula (edessä vas.), Suomen myyntijohta- ja Priit Leemet ja AS SEBE:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Toivo Leht esittelivät yrityksen toimintaa.
Helsingistä bussit jatkoivat matkaa kohti Rovaniemeä ja Jyväskylää.. Tunnelma oli korkealla ja kaikki tun- tuivat viihtyvän erinomai- sesti. Tästä on mukava aloit- taa kevään matkailusesonki.
Kuvat: Timo Rinnekari ja Martti Toivonen
Teksti: Timo Rinnekari Betoonin toimipisteessä korjataan moottoreita ja vaihteistoja.
Erityiskiitokset:
Lapin Ammattiopisto, Jyväskylän Aikuisopisto, Viking Line, Ikaalisten Matkatoimisto,
AS SEBE, Busland OÜ ja Superalko Kevät on pesänraken-
nuksen aikaa. Haikarat olivat jo saapuneet ke- sälaitumille.
12 Charter Club • 2 • 2011 Suomen Kivikeskuksen
tämän kesän näyttely antaa loistavan mahdol- lisuuden tutustua kivimaailmaan
säihkyvimpiin aarteisiin.
Esillä on erilaisia jalokiviä, korukiviä, hohtavia kiviä ja mine- raaleja.
”Näyttelyssä on esillä hie- noimmat kotimaiset maail- manluokan jalokiviharvi- naisuudet sekä Suomessa ensimmäistä kertaa esillä olevat hohtavat, fluorisoivat kivet USA:sta”, innostuu Kivikeskuksen toimitusjoh- taja Ilkka Nykänen kerto- maan.
Esillä on mm.
• Suomen kuuluisin jaloki- vi, Elli-berylli
• maailman mittakaavas-
sakin ainutlaatuinen Outo- kummun uvaroviitti ja
• “taivaallisen” kaunis Mar- jalahden peridootti- rauta- meteoriitti -valovuosien päästä, planeetalta jota ei ehkä enää ole olemassa.
Lisäksi näyttelyssä on esillä kultaa, timantteja, safiireja ja rubiineja.
Kivimaailman aarteet - näyttelyllä halutaan koros- taa kivimaailman kiehtovaa kauneutta ja luonnon muo- vaamia taideteoksia, jotka perinteisissä alan näyttelyis- sä jäävät lähes huomiotta.
Hienojen mineraalien lisäk- si tunnelmaa korostavat hä- märät aarrekammiot ja mys- tinen äänimaailma. Säih- kyvien mineraalien monin- kertaiset kuvasuurennokset aarrekammion seinillä ovat taideteoksia, jotka täydentä-
vät esillä olevien mineraa- lien kirjoa.
Kivimaailman aarteet - näyttelyssä kuljetaan hämä- rästä aarrekammiosta toi- seen. Uskon, että se antaa koko perheelle aivan uuden- laisen elämyksen. Toivotta- vasti se myös innostaa nuo- ria ja vähän vanhempiakin kiviharrastuksen pariin”, jatkaa Ilkka Nykänen.
Kivikylä on koko per- heen retkikohde Pohjois- Karjalan Juuassa. Keskellä kaunista kansallismaise- maa, aivan Valtatie 6:n var- rella sijaitsevassa Kiviky- lässä on paljon nähtävää ja runsaasti tietoa myös alan todelliselle harrastajalle.
Kivimaailman Aarteet - näyttelyn lisäksi voi tutus- tua kiven alkulähteille Geotietokeskuksessa.
Kivikylässä on helppo viettää vaikka kokonainen päivä: Tulikivi-ravintolasta saa helpostusta isompaan ja pienempään nälkään. Välil- lä kannattaa käydä ulkona levähtämässä kauniissa ki- vipuutarhassa, jossa on myös lapsille oma leikki- paikka. Tuliaisetkin on helppo hankkia, sillä Kivi- kauppa, Kermansaven ja HukkaDesignin tehtaan- myymälät sekä Pihakivi- myymälä löytyvät kaikki Kivikylän viihtyisältä alu- eelta.
Kivikylä on avoinna 10.6.-31.8.2011 seuraavas- ti: ma-pe 9-18, la 9-16 ja su 9-18. Syys- ja lokakuussa ma-pe 9-17.
www.kivikeskus.fi
Säihkyvät “Kivimaailman aarteet” esillä
Juuassa 10.6.-31.10.
ILMOITUS
14 Charter Club • 2 • 2011 Scania viettää parhail-
laan bussinvalmistuksen 100-vuotisjuhlavuotta.
Mutta millaisen taipa- leen Scania on taittanut nykytilanteeseen - maailmanluokan brändiksi ja monen tilausajokuljettajankin ykkösmerkiksi?
Ajetaan vielä kauemmaksi, peräti 120 vuoden takaiseen Ruotsiin, Scanian synty- sijoille Södertäljeen. Startti tapahtui 1891, kun kaupun- gissa perustettiin rautatie- vaunutehdas. Yrityksen ni- mi oli Vagnfabriksaktie- bolaget i Södertälje (suo- meksi Södertäljen Vaunu- tehdas Oy), lyhennettynä Vabis. Yhtiö alkoi myös ke- hittää ja valmistaa autoja ja kuorma-autoja.
Vuonna 1900 perustettiin eteläisen Ruotsin keskuk- sessa Malmössä Maskin- fabriksaktiebolaget Scania.
Legendaariseksi kehittyvä tuotenimi on itse asiassa eri- koinen ruotsin ja latinan yhdistelmä, joka tarkoittaa
“Skoonen Konetehdas Oy:tä”.
Tehdas perustettiin pol- kupyörien valmistusta var- ten, mutta alkoi pian val- mistaa myös henkilö- ja kuorma-autoja. Alkuperäi-
sestä tuoteideasta muistutti vuosikymmenet logossa käytetty polkupyörän kes- kiö, jonka tyylitelty hahmo löytyy nykyisestäkin liike- merkistä.
Ensimmäinen kuorma- auto valmistui 1902, ja vuonna 1911 Scania ja Va- bis yhdistyivät voidakseen paremmin vastata euroop- palaiseen kilpailuun.
Ketjuvedosta moderniin teknologiaan
Jo yhdistymisvuonna Sca- nia-vabis valmisti ensim- mäisen bussinsa, joka oli samalla ensimmäinen ruot- salaisvalmisteinen linja- auto.
Nordmarkens Automo- biltrafik sai ensimmäisen Scania-Vabiksensa vuoden 1911 lopussa. Silloisen tek- nisen kehityksen huippua
Scania-bussin kyydissä jo sata vuotta
Brasiliassa Scania omine tehtaineen on ollut vankasti mukana jo 1940-lu- vulta lähtien. Ensimmäinen Scania-Vabis -bussi tyypiltään B21, toimitettiin Brasiliaan vuonna 1948.
Nordmarkbussen-nimen saanut ensimmäinen Scania-Vabis -linja-auto oli sa- malla ensimmäinen Ruotsissa valmistettu linjuri. Auto alkoi liikennöidä vuo- den 1911 marraskuun lopussa.
edustaneessa “Nordmark”- linjurissa oli Scanian Mal- mössä valmistama ketju- vetoinen voimansiirto. Sö- dertäljeläinen Vabis puoles- taan oli tehnyt 34-hevos- voimaisen moottorin ja 15- paikkaisen korin.
Perimätieto kertoo, että ensimmäiset käyttäjäkoke- mukset jopa huonoissa sää- ja kelioloissa olivat hyviä.
Keskinopeuttakin kertyi huimat 20 kilometriä tun- nissa. Siten linjurista myö- hästyminen ei ollut tuolloin katastrofi: nopsa- jalkaisimmat saivat auton kiinni hölkkäämällä. Hevo- set eivät välttämättä ter- vehtineet nykyajan ihmettä ilahtuneella hirnahduksella, sillä Nordmarkin kerrotaan kolisseen ja rämisseen to- della äänekkäästi.
Scanian kehitystiellä sa- dan vuoden aikana on lukui- sia merkkipaaluja, joilla on ollut vaikutusta koko bussi- alan kehitykseen.
Vuonna 1932 Scania- Vabis esitteli nokattoman mallin eli bulldogin, joka tarjosi aiempiin autoihin
verrattuna huomattavasti paremman painonjakau- man. Uutuus oli niin mullis- tava ja kasvatti kysyntää niin paljon, että tehdas het- kellisesti valmisti linja-au- toja enemmän kuin kuorma- autoja.
Vuonna 1953 syntyi lähi- liikenteeseen tarkoitettu Scania-Vabis Metropol.
Amerikkalaisen Mackin kanssa kehitetty takatuup- pari oli ensimmäinen koko- naan Ruotsissa rakennettu linja-auto, jossa oli itse- kantava kori.
Vuonna 1966 Scania- Vabis esitteli CR76:n, uu- den sukupolven matkustaja- ystävällisen kaupunkilii- kenteen linja-auton. Kevyt- rakenteisen ja matalalatti- aisen bussin moottori oli vi- ritetty tuottamaan mahdol- lisimman vähän pakokaa- suja. Vuonna 1971 esiteltiin edelleen kehitetty seuraaja CR111 – hiljainen linja-auto – jonka 77 dBA:n melutaso oli ennätyksellisen alhainen .
Scania on lähtenyt kehit- tämään ympäristöystäväl- lisiä polttoaineita jo var-
Scanian ideoimassa hybridibussissa moottori sekä voimansiirto sijaitsevat ylhäällä takapäässä, pyörät korin kulmissa ja kuljettajan paikka edes- sä keskellä, josta on hyvä näkyvyys kaikkialle
hain. Vuonna 1986 Scania käynnisti yhdessä Tukhol- man alueellisen joukko- liikenneyhtiön kanssa eta- nolilinja-autojen testauksen tavallisessa kaupunki- käytössä.
Sittemmin etanolibussi- en suosio Ruotsissa on kas- vanut ja vakiintunut. Tuo- rein suurtilaus on kuluvalta keväältä, kun Suur-Tukhol- maan liikenteeseen tuli 158 uutta etanoli-Scaniaa. Vii- me vuosina näitä vienoja viinahöyryjä päästeleviä busseja on alettu toimittaa myös useisiin muihin Eu- roopan maihin.
Entistä ekologisempien bussien kehitystyö jatkuu painokkaasti. Tästä esi- merkki on kaksi vuotta sit- ten esitelty etanoli-hybri- dibussi, joka on kenttä- Turkulaisen V.Nyholmin etumoottorinen Scania BF 111 vm. 1976 varustettu-
na Autokorin ajattoman kauniilla Airisto-korilla. Yhdistelmä oli erittäin suo- sittu tilausajoissa.
(kuva 12)
☛☛
16 Charter Club • 2 • 2011 kokeissa Tukholman-seu-
dulla.
Suomessa yli 70 vuotta
Scania-Vabis -linja-autoja tuotiin Suomeen käyttöön jo ennen sotia. Ensimmäisten joukossa Scanioista innos- tui Helsingin kaupunki, joka hankki vuosina 1938-39 lii- kennelaitoksen käyttöön 20 Scania-Vabista. HKL ja myöhemmin kaupungin omaksi yhtiöksi muotoutu- nut Helsingin Bussiliikenne onkin ollut selvästi suurin Scania-bussien käyttäjä Suomessa yli 800 auton hankinnoillaan.
Järjestelmällinen linja- ja kuorma-autojen tuonti oman organisaation kautta alkoi kuitenkin vasta sotien jälkeen, kun Oy Scan-Auto Ab perustettiin vuonna 1949.
Oy Scan-Auto Ab on sit- temmin ollut oleellinen osa maamme elinkeinoelämän, kaupankäynnin ja yhteis- kunnan keskeistä historiaa.
Valtiokin oli Scan-Autossa mukana: vuodet 1969-1999 yhtiön omistivat puoliksi
Saab-Scania ja valtionyhtiö Valmet.
Vuonna 1999 Scan-Auto keskittyi Scania-toimintaan ja henkilöautokauppa siirtyi tytäryhtiöille. Samana vuon- na muuttui myös omistus- pohja, ja Scan-Autosta tuli kokonaan Scanian omista- ma tytäryhtiö. Scan-Auto on tuonut maahan noin 47 000 Scaniaa.
Vinkkelin voimalla
Suomalaisille tilausajokul- jettajille Scania on ollut tut- tu merkki 1950-luvulta läh- tien. Pelkästään ettumoot- torisilla paineltiin mene- mään aina 1960-luvun lo- pulle asti, jolloin käyttöön tulivat ensimmäiset tuup- parimalliset Scania-turisti- bussit.
Seuraavan vuosikymme- nen alkuvuosina mennessä päästiin sitten tutustumaan uusiin BR-malleihin. Kei- koilla alkoi näkyä niin kah- deksanlitraisella turbo- moottorilla varustettuja BR 85 S-alustaisia busseja, jot- ka tosin tuntuivat mopoilta V8-moottorisen BR 145:n
rinnalla. Ahtamattomasta vinkkelistä polkaistiin hui- mat 275 hevosvoimaa, joka oli 1970-luvulla suurin ti- lausajo- ja pikavuorobus- sien teholukema.
Monen charter-kuljetta- jan mielestä vinkkelin mie- hekkäästä murinasta sai nauttia aivan liian lyhyen ajan: vuonna 1978 markki- noille tullut uusi kuusisylin- terisellä 11-litraisella moot- torilla varustettu BR 116 S korvasi sataneljäviitosen.
Uuden mallin myötä Scanian takamoottoristen turisti- ja pikavuorobussien suosio alkoi tasaisesti kas- vaa. Kun K-malliset alustat tulivat markkinoille vuonna 1982, pohja oli valmis.
Etenkin K112 tuntuu mo- nelle kuljettajalle ja yrittä- jälle olevan vieläkin se
“kaikkien aikojen alusta”.
Vahvana tulevaisuuteen Suomalaisessa bussiliiken- teessä on vuosien ajan elet- ty epävarmuuden ja muu- toksiin valmistautumisen aikaa. Tämä on heijastunut myös bussiyritysten kalus-
toinvestointeihin. Rekiste- röintimäärät ovat olleet las- kussa, ja erityisen selvästi ovat vähentyneet täysin uu- sien turistibussien hankin- nat.
Bussiosaston johtaja Ro- bert Eklund Scan-Autosta myöntää, että huoli tulevai- suudesta on yhteinen bussi- yrittäjien kanssa.
- Toivottavasti tilanne ja näkymät selkeytyvät, jotta asiakkaamme pystyvät pur- kamaan investointipaineita, Eklund toteaa.
Scania on ollut useita vuosia raskaiden bussien markkinajohtaja, mutta pari viime vuotta on mennyt hopeasijalla. Eklund painot- taa, että markkinaosuuksia tärkeämpää on kuitenkin tarjota asiakkaille luotetta- vuutta ja jatkuvuutta.
- Scan-Auto on viime vuodet panostanut voimak- kaasti oman, 19 myynti- ja huoltopisteen muodosta- man verkostomme kehittä- miseen, jotta voimme entis- tä paremmin ja nykyaikai- semmin palvella asiakkai- tamme.
Eklundin mielestä Scani- alla on nyt sellainen bussi- mallisto, jolla vastataan tu- levaisuuden koveneviin haasteisiin. Suomessa vuo- desta 2007 alkaen rakennet- tava Scania OmniExpress - mallisto on hänen mukaan- sa suuri vahvuus suomalai- sille bussiyrittäjille:
- Sopimusvalmistaja Lahden Autokori tunnetaan asiakaslähtöisestä toiminta- mallistaan, joka on aina ol- lut myös Scanian lähtökoh- ta. Lahden bussinäyttelyssä ensiesittelynsä saava Om- niExpress 320 on oivallinen esimerkki siitä, miten mal- listo kehittyy yhä paremmin asiakkaidemme toiveiden mukaisesti, Eklund sanoo.
Yksi koko ajoneuvotek- niikan kehitystä koskevia suuria tulevaisuuden haas- teita on päästövaatimusten Tämän kevään tyyliä edustaa M.Tervo Oy:n uusi Scania OmniExpress 340,
joka nähdään usein myös tilausajossa.
☛☛
jatkuva tiukkeneminen. Ek- lund uskoo vankasti, että Scania pärjää tässäkin ki- sassa ja toimii jopa edellä- kävijänä.
- Scania esitteli keväällä ensimmäisen uuden Euro 6- normin täyttävän kuorma- autoihin tarkoitetun mootto- rin. Samaa teknologiaa on odotettavissa myös bussei- hin, Robert Eklund sanoo.
Bussejakin koskeva Euro 6 -päästönormi astuu voi- maan Euroopassa 31.12.
2012.
Teksti Pekka Paloranta Kuvat Scania &
Pekka Paloranta
Valitettavan moni yritys taapertaa lastenkengissä jos tar- kastellaan yrityksien harjoittamaa viestintää tai tiedotus- ta. Moni bussiyrityskään ei selviä tarkastelusta puhtain paperein. Yritysten sisäiseen viestintään en nyt puutu, vaan keskityn tarkastelemaan ulkoista tiedotusta. Sitä kut- sutaan myös markkinoinniksi.
Välttämättä ei ole kyse tahallisesta laiminlyönnistä vaan osaamattomuudesta - osin viitseliäisyydestä. Aurin- gonlaskun alaksi leimattu linjaliikenne kärsii tiedotta- mattomuudesta eniten. Syitä voi hakea myös yrityksistä itsestään. Iltaisin bussipatruunat käyvät levolle ja iltaru- kouksissaan toivovat huomiseksi lisää asiakkaita tekemät- tä itse mitään asian eteen. Liian usein kaivaudutaan omiin poteroihin, että vain nykyiset asiakkaat pitäisi säilyttää.
Ei osata edes ajatella mistä saataisiin vallan uusia.
Kun tähän lisätään vielä turbokonservatiivisuus omi- en reviirien suojaamisesta ja yhteistyöviritykset toisten liikennöitsijöiden tai tilaaja/suunnitteluorganisaatioiden kanssa niin oikeasti puuhastellaan vain näennäisyhteis- työtä. Vieläkin bussipatruunoiden johtoajatuksena on, että
”ei haittaa jos itselle tulee miljoona takkiin, kunhan ka- verille tulee kaksi”. Asiakaslähtöistä ajattelua se ei ole.
Mahdollisuuksia on käyttämättä
Valitettavan monissa linja-autoiluyrityksissä ajatellaan, että ulkoinen tiedotus on kallista ja hukkaan heitettyä ra- haa. Niin se onkin, mikäli osaamattomuuden takia rahaa tuikataan tuleen. Ulkoinen tiedotus ei ole pelkästään maksettuja mainoksia lehdissä tai radioissa, vaan se on kokonaisvaltainen markkinointipaketti.
Verkon suomia, lähes ilmaisia, mahdollisuuksia ei osata hyödyntää. Verkkosivujen lisäksi pitäisi näkyä sosiaali- sessa mediassa ja kaikissa muissakin mahdollisissa pai- koissa. Tosin jos ei osaa tai halua kertoa, niin ei kannata itseään naurunalaiseksikaan ehdoin tahdoin alistaa.
Yksi käyttämätön mahdollisuus on esimerkiksi ilmais- jakelulehdet ja miksei päivälehdetkin. Kerran kaksi vuo- dessa kannattaisi pyytää toimittaja paikalle ja kertoa esi- merkiksi uusista linjavaunuista tai aikataulumuutoksista.
Lisäksi valmiiksi ja oikein tehdyt tiedotteet menisivät hel- posti printtimediassa läpi sellaisenaan puhumattakaan pai- kallisradioiden ainaisesta uutisvajeesta.
Poikkeustilanteet ovat musta aukko
Entistä kilpailijaa ja nykyistä yhteistyökumppania VR:ää soimataan mielellään huonosta poikkeustilanteiden infor- maatiosta, mutta bussialalla se vastaa surkeaa onkin.
On ajalteltu, että Matkahuolto tai vastaavat tahot hoi- tavat asiat puolesta. Osin totta, mutta itse yrityksetkin voi- sivat hoitaa leiviskänsä. Ei MH:kaan tiedä ellei sille edes kerrota.
Poikkeustilanteisiin reagoiminen onnistuu ehkä vain virka-aikana. Muina aikoina ei lainkaan. Tämä jos mikä on asiakkaiden aliarvioimista, joten ei ihme että luotetta- vuus kärsii.
Kimmo Wirén Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja ja mediakonsultti
Bussiyritysten viestinnässä paljon
parannettavaa
18 Charter Club • 2 • 2011 Tilausajokuljettajat ry:n
reportaasiryhmä tutus- tui:
Tartossa matkustetaan punaisilla busseilla Viron yksi suurin linja-auto- yhtiö AS SEBE laajensi markkinaosuuttaan maan henkilöliikenteessä kuluvan vuoden alusta lukien. Kauko- ja lähiliikenteeseen keskitty- nyt yritys hoitaa nyt myös
Tarton paikallisliikennettä.
Yliopistokaupunki Tar- ton asukkaat nousevat tänä päivänä punavalkoisiin pai- kallisbusseihin. Kaupungin- hallitus määritteli värit ja muotoilun henkilökulje- tuskalustolle, joka uuden liikenteenharjoittajan myö- tä uudistui kokonaan.
AS SEBE hankki Tar- toon 51 uutta matalalattia-
bussia, joista osa toimii kaa- sulla, sekä seitsemän käytet- tyä varabussia.
-Sopimus on voimassa 6,5 vuotta. Uuteen kalus- toon investoiminen oli näin ollen täysin luonnollista,
kertoo AS SEBE:n toimitus- johtaja Kuldar Väärsi.
Kalusto on kolmessa ko- koluokassa. 28 kpl 12-met- risiä Scania-busseja, 13 kpl 9,5-metrisiä ja 10 kpl 15- metrisiä MAZ-busseja.
Mootor Grupp ja SEBE:
Nautittava joukkoliikenne
Valko-Venäjällä kootussa MAZ-bussissa on saksalainen tekniikka.
AS SEBE:n toimitusjohtaja Kuldar Väärsi.
Scania-bussin strategisia laitteita.
18 Charter Club • 2 • 2011
Valko-Venäjällä koo- tussa MAZ-bussissa on sak- salainen tekniikka, Merce- deksen moottori sekä ZF:n tai Voith:n vaihdelaatikko.
Kalusto on yleisesti kiin- nitetty autokohtaisesti kul- jettajille ja sen huollosta
vastaavat Scania- ja MAZ- huoltoasemat Tartossa.
Tarton paikallisliikenne toimii AS SEBE:n Tarton osaston sisällä omana tulos- yksikkönä. Linjaliikenteen ajojärjestely, varikkotoi- minnot sekä paikallinen
työnjohto tapahtuvat parin kilometrin päässä Tarton kaupungin ydinkeskustasta aikaisemmalta yrittäjältä vuokratuissa tiloissa.
Kaupunkilinjoilla on 145 työntekijää, joista kuljettajia 124 ja kalustonsiivoajia 14.
Käteisellä ja internetissä
Tarton kaupungin alueelle sijoittuvia 26 linjaa liiken- nöi päivittäin enimmillään 51 bussia. Lipunmyynnin hoitaa pääasiassa kaupun- gin sopimat lipunmyynti- pisteet sekä autonkuljet- tajat. Matkan voi maksaa myös matkapuhelimella tai internetissä.
Lippuja on yhden mat- kan tai yhden tunnin ja koko päivän lippuja sekä sarja- lippuja. Kertalippu maksaa ennakkomyynnissä kym- menen kappaleen vihkossa 0,64 euroa. Yksittäin ostet- tuna 0,83 euroa.
Autosta ostettuna tunnin lippu maksaa yhden euron ja kokopäivälippu 2,5 eu- roa. Kuljettaja leimaa liput.
Joukkoliikennelain mu- kaisesti alle kouluikäiset lapset sekä vammaiset mat- kustavat kauko-, lähi- ja kaupunkiliikenteessä ilmai-
seksi. Tarton kaupunginhal- litus on itse myöntänyt lisä- alennuksia.
Kaupunki maksaa jokai- sesta ajetusta kilometristä liikennöitsijälle auton koon mukaan kolmella tariffilla.
Kaasulla edullisempaa
Virossa dieselpolttoaine on lähes suomalaisella hinta- tasolla. Kaasupolttoaineen hinta on tästä noin puolet.
-Kaasuautoilla liiken- nöiminen tulee pitkällä ai- kavälillä jonkin verran die- seliä edullisemmaksi, vaik- ka auton hankintahinta on- kin viidenneksen kalliimpi ja korjaus- sekä huolto- kustannukset hieman kor- keammat, kertoo toimitus- johtaja Kuldar Väärsi.
Paikallisliikennekalus- tosta viisi Scaniaa toimii kaasulla. Maallikko ei kyy- distä erota kummalla polttoaineella ajetaan.
Kaasuautojen polttoaine- huoltoa varten Tartoon ra- kennettiin kaasutankkaus- asema. Myös kaasukäyttöi- set henkilöautot voivat suo- rittaa siellä polttoainetäy- dennyksen. Virossa on kaa- sukäyttöisiä henkilöautoja toistaiseksi vähän.
AS SEBE:n Tarton osaston johtaja Tõnu Ruusa- mäe (vas.) ja kaupunkilinjojen johtaja Üllar Kal- juste.
Virossa otettiin vuoden vaihtuessa käyttöön euro.
Kaasun täyttö ilmoitetaan kilomäärissä.
Scanian pehmeälinjainen keula erottuu edukseen.
☛☛
20 Charter Club • 2 • 2011 Kun Tarton kaupunkilii-
kenteestä julistettiin tarjous- kilpailu, jätti AS SEBE tar- jouksen ensimmäisten jou- kossa.
-Tallinnassa toimii kun- nallinen liikennelaitos eikä kilpailua näillä näkymin ole tulossa. Mikäli tilanne muuttuu, on AS SEBE luon- nollisesti mukana, Väärsi lupaa.
Joka täydelle tunnille
Vuonna 1994 perustettu AS SEBE on Mootor Grupp konsernin suurin tytäryhtiö, joka vastaa pääasiallisesti Viron sisäisestä henkilö- liikenteestä. Yhtiössä on 565 työntekijää, heistä 400 kuljettajaa ja 260 linja-au- toa. Bussit ajavat yhteensä 165 linjaa ja suorittavat ti- lausajoja. Osastot ja korjaa- mot sijaitsevat Tallinnassa, Tartossa, Jõgevalla, Võrus- sa ja Jõhvissä.
Yksi yrityksen merkittä- vimmistä matkustuspalve- lutuotteista Viron sisäisessä henkilöliikenteesä on Tal- linnan ja Tarton välillä lii-
kennöivä Täistunni Eks- press.
Jokaiselle täydelle tun- nille kello 7.00 – 20.00 starttaa uusi 15-metrinen 61-paikkainen Bova-bussi Mootor Grupp konsernin omistaja ja pääjohtaja
Hugo Osula.
Tallinna-Tarto linjan Täistunni Ekspress Bova-bussi.
(yhteensä 10) Tallinnasta Tartoon sekä vastaavasti Tartosta Tallinnaan. 187 ki- lometrin matka kestää 2 tun- tia 25 minuuttia.
Kaukolinjoilla myönne- AS SEBE:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Toi- vo Leht.
Täistunni Eks- press Bova-bus- si sisältä.
☛☛
20 Charter Club • 2 • 2011
tään alennusta 60 prosenttia normaalihinnasta yli 60 vuotiaille tiistaisin, keski- viikkoisin ja torstaisin sekä alle 26 vuotiaille lauantai- sin. Toisilla viikonpäivillä on alennus 10 prosenttia.
Kampanjointi on tuonut busseihin lisämatkustajia ruuhka-aikojen ulkopuoli- sille hiljaisille vuoroille.
Kampanjoinnilla liikkeelle saatu asiakasvirta ei silti ole vähentänyt normaalia arki- päivän matkamyyntiä.
Kahden suuren kaupun- gin, Tallinnan ja Tarton vä- lillä matkustaa päivittäin runsaasti opiskelijoita.
Myös liike-elämän toimin- tojen merkeissä tapahtuva matkustus on vilkasta.
Täyden tunnin erikois- pikavuorot ovat myös täy- den palvelun erikoispika- vuoroja. Liput saa ostaa myös internetistä. Matkus- tajien käytössä on langaton internetyhteys (tämä on kai- kissa 120 kaukolinjabus- sissa) sekä kuumien juomi- en automaatti ja pullovesi.
Runsaan kahden tunnin mit- taisen matkan voi näin käyt- tää tehokkaaseen työskente- lyyn.
AS SEBE:n osuus Tallin- nan ja Tarton välisessä kau- koliikenteessä on 71 pro- senttia. Tämä on 54 – 64 lähtöä päivässä.
Järki mukana
Joukkoliikenteessä, kuten kaikilla muillakin toimi-
Tilausajokuljettajat ry:n matkustavat reportterit AS SEBE:n vieraana. Hallintoneuvoston puheenjohta- ja Toivo Leht (oik.), Ari H. Heinonen, Jorma Kuni sekä toimitusjohtaja Kuldar Väärsi.
www.tilausajokuljettajat.fi
aloilla, pätee menestymisen edellytyksenä aina sama pe- riaate. Investointien suunnit- telussa pitää olla järki muka- na.
-Palvelun suunnittelussa ja päivittäisissä toiminnois- sa asetetaan asiakas aina etualalle ja palvelun kehit- tämisen on tapahduttava asiakkaan ehdoin, kuvailee strategiaa Mootor Grupp konsernin omistaja ja pää- johtaja Hugo Osula.
AS SEBE on tuottanut laadukasta matkustuspal- velua Tallinnan ja Tarton välisellä reitillä jo usean vuoden ajan. Asiakasmäärä sekä bussiliikenteen suosio ovat tasaisesti kasvaneet.
-AS SEBE toi tämän
vuoden tammikuussa Tarton kaupunkiliikenteeseen uu- den laatutason. Jo ensim- mäisten neljän kuukauden tulosten pohjalta voimme tyytyväisinä todeta, että matkustajia on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, pääjohtaja Osula sanoo.
-Kaikkien bussialan toi- mijoiden yhteisenä tavoit- teena on luoda bussiliiken- teestä varteenotettava vaih- toehto henkilöautolla liik- kumiselle. Joustavasti suunniteltu toiminta ja toi- mijoiden sitoutuminen työ- hönsä varmistavat ennen pitkää, että matkustajat läh- tevät ensisijaisesti bussin kyytiin.
Tilausajokuljettajat ry:n reportaasiryhmä matkalla:
Jorma Kuni Ari H. Heinonen
22 Charter Club • 2 • 2011 Mikä ei kuulu otsikossa
mainituista tähän joukkoon.
Oikea vastaus on, että kaikki kuuluvat mukaan.
Sisu on suomalainen luonteenpiirre ja ajoneuvomerkki.
Nisu on elintarvike, jota myös pullaksi kutsutaan.
Kuuluu Sotilaskodin sortimenttiin ja maistuu vuodesta toiseen erittäin hyvältä nautittuna kahvin kanssa.
Nasu on lyhennys Nauha-Sisusta, joka on tela-alustainen,
kaksivaunuinen ajoneu-
vo, jolla voidaan ajaa melkein missä vain.
Rasi tulee sanoista Raskas-Sisu, kolmiak- selinen maastokuorma- auto, vetotapa 6X6, kaikki kuusi pyörää vetävät, kun tasaus- pyörästöjen lukot ovat kiinni.
Masi on Maasto-Sisusta lyhenne. Kaksiakselinen 4x4 vetotapainen etenijä.
Mönkkäri on 4-6 pyöräinen All Terrain Vechile, kaikkien maas- tojen kevytkulkuväline.
Harjoitukseen
Kokonaisvahvuudella 25 henkilöä saapuivat ”sartte- rilaiset” Kajaaniin perjan- taipäivän mittaan joka puo- lelta Suomea. Vastassa oli- vat harjoituksen johtaja Pap- pa Andström ja vääpeli JP Kähkönen.
Varuskunnassa on varat- tu omat tilansa erilaisille kertausharjoitusryhmille jo monelle tutuksi tulleesta kasarmi 3:sta. Siellä oli myös meille varatutut kol- me tupaa odottamassa edel- lisen ryhmän jäljiltä.
Vastaanottoseremonioi-
den jälkeen noudettiin va- rusteet Varusvaraston mel- koisista valikoimista tukku- kauppakokoluokan kärryil- lä. Tällä kertaa hehtosäkkiin aseteltiin vain retkeen liit- tyvä perusvarustus.
Varusvaraston henkilö- kunnalla on kouliintunut sil- mä määrittelemään henki- lön varusteiden kokonu- mero, joten vaihtoja tuli kohtalaisen vähän. Sen ver- ran kuitenkin, että vanhat muistot saatiin kaivettua esiin; vyö saattoi olla jostain syystä hieman lyhyt jne.
Ennen koulutuksen alkua pääsimme kuitenkin nautti-
SISU-NISU-NASU-RASI- MASI-MÖNKKÄRI
Kajaanissa pidettiin jo viidennet tilausajokuljettajien kertausharjoitukset puolustusvoimien ajoneuvokalustoon
tutustumisen merkeissä 25-27.3.2011
maan energianlisäystä va- ruskunnan ”Vanikkamurs- kaamossa”, jossa henkilö- kunta oli jälleen loihtinut amattitaitoisesti runsaan, mutta monipuolisen ateria- kokonaisuuden.
”Kurkkusalaatti”-asuis- samme sulauduimme mui- hin ruokailijohin niin hy- vin, että oli oikein etsittävä oman ryhmämme väkeä suuren salin monista pöy- distä. Etsintää helpotti luon- nollisesti hieman asevel- vollisikää varttuneemmat ulkomuodot. Varsinainen koulutus alkoi Kajaanin va- ruskunnan esittelyllä ja tur- vallisuusohjeistuksen tar- kalla läpikäynnillä.
Ajoneuvot ovat meidän yhteistä omaisuuttamme ja niiden käsittelystä on olta- va perillä ennenkuin pää- virtakatkaisijaan kosketaan.
Koulutusta helpotti kou- lutettavien yhteenslaskettu muutaman kymmenen mil- joonan ajokilometrin am- mattitausta erilaisilla meno/
kuljetuspeleillä.
Puolustusvoimat pitää omistaan huolta. Reilun, mutta riittävän iltapalan jäl- keen oli suursaunan vuoro.
Sen jälkeen ei tarvinnut unta
etsiä pitkän päivän päät- teeksi.
Seuraavana päivänä Lauantaiaamun ohjelmassa oli ajoneuvoihin tutustumis- ta ja ajoharjoittelua kentäl- le rakennetulla radalla.
Maastokuorma-autojen ta- vallisuudesta poikkeavat hallintalaitteet oli hyvä ker- rata ennen liikkeelle lähtöä.
Harjoitusrata sisälsi mo-
nenlaista pikku kompaa.
Kierroksella ajettiin eteen- ja taaksepäin keiloja väis- tellen. Arvioitiin ajoneuvo- jen ylityksiä ja kääntymi- seen vaadittavia ennakoita.
Taskuparkkeeraus kak- siakselisella autolla on eri- laista, kuin kolmiakseli- sella, joka rakenteensa puo- lesta vaatii omat toimenpi- teensä.
Keilojen ylitysten hinto-
ja arvioitiin euromääräisinä menetyksinä suhteutettuna siviililiikenteen vastaavaan tilanteeseen. Mitä maksaisi Mersun kylkikosketusvau- rio, entäpä pienen auton yli- tys maastorenkain ketjuilla ja ilman niitä!?!
Polariksen 6-pyöräinen työmönkkäri oli valjastettu teliperävaunun eteen. Sillä oli mielenkiintoista opetel- la peruuttamista, ennenkuin kokeili täysperävaunun vääntöä kulmaradalla. Kouk- kuvarusteisella Scanian kuorma-autolla arvioitiin kontin reppuselkään nosta- miseen vaadittavia taitoja.
Kontit ovat olleet arkipäivää armeijassakin jo pitkään.
Muonitushuollon jälkeen pääsimme tutustumaan, maastoajossa välttämättö- mien, pyöräketjujen omi- naisuuksiin. Suurten maas- tokumien päälle tulevat ketjut ovat samaa sarjaa kooltaan ja painoltaan kuin renkaatkin, joten oikealla asennustekniikalla oli mer- kityksensä. Tositilanteessa homman pitää toimia nope- asti ja varmasti.
Ketjut ovat kuluvaa tava- raa maastoajossa Tässä har- joituksessa käytettiin osin kevyempää versiota l. laitet- Liikenneopettaja Markku Kainulainen (vas) ja harjoituksen johtaja Jarl
"Paappa" Andström ja harjoituksen vääpeli Jukka Kähkönen pitivät huolta onnistuneesta harjoituksesta
Liikenneopettaja Markku Kainulainen sivusi oppitunnillaan myös ammatti- liikennettä ja saimme kokeilla nykyaikaista kirjallista koetta.
☛☛
24 Charter Club • 2 • 2011 tiin ketjut vain etupyöriin,
jos kaikkiin pyöriin ei ollut mahdollista pienellä työllä saada ketjuja sopimaan.
Sakkelit olivat kysyttyjä apulenkkejä korjauksissa.
Niillä sai myös näppärästi irronneet ketjujenpäät kiin- ni muuhun ketjustoon repivää ja hakkaavaa ääntä pitämästä.
Isonkiven kankaalle siir- ryttiin saatueajona. Vilk- kukuittaus tarkoittaa sitä, että edellä ajava pitää huo- len siitä, että takana tuleva näkee mihinkä risteyksestä on käännyttävä. Kuittaus ta- pahtuu vilkkulla.
Maastoajo isoilla ajoneu- voilla on tekniikkalaji. Voi- maa, vaihteita ja lukkoja on osattava käyttää oikein.
Kiinnijääminen on usein arviointivirheen seuraus.
Luminen maanpinta voi to- sin kätkeä yllätyksiä ja nii- hin on hyvä varautua esi- merkiksi siten, että ajossa on vähintään kaksi saman- kokoista ajoneuvoa.
Vinssi on oivallinen apu- laite. Sen käyttö vaatii har- jaannusta, koska jo pienil- läkin kuormituksilla ky- seessä ovat suuret voimat.
Sama pätee vetoliinoihin.
Vaarallisia hetkiä ovat esimerkiksi ne, joissa ajo- neuvo on juuri irtoamassa ja vaijeri/vetoliina saattaa löystyä hetkeksi ja kiristyä takaisin avustettavan/avus- tajan liikemuutoksen takia.
Ne voivat myös katketa, jol- loin niiden nopeus on hal- litsematon. 50m vaijeria ka- sautuu uskomattoman nope- asti ao tapauksissa.
Tässä harjoituksessa ei haettu vaikeita tilanteita,
vaan pääpaino oli tuntuman saaminen syvässä lumessa etenemiseen kaksi-ja kol- miakselisilla kuorma-au- toilla. Vinssiä ja vetoapua tarvittiin vain pari kertaa.
Suomalainen insinööri- näkemys maastokuorma- autosta tuntuu olevan huo- mattavan käytännönlähei- nen etenemiskyvynkin suh- teen.
Autot olivat harjoituksen aikana lähes kokoajan liik- keessä. Pysähdyksiä tuli lä- hinnä kuljettajanvaihdon ajaksi. Ei ollut yllätys, että sauna keräsi jälleen suuren osanottajajoukon päivän päätteeksi.
Sunnuntaina
Aamutoimien jälkeen pää-
☛☛
simme oppitunnille. Etsim- me vastauksia mm kysy- mykseen siitä, minkälainen on mielestämme hyvä työn- tekijä, jos olisimme työn- antajia. Keskustelun päät- teeksi asia käännettiin toisin päin l. sama listaus pätee työntekijän ajatuksiin työn- antajasta.
Kirjallisessa liikenne- tietokyselyssä saimme hy- vän palautteen omista näke- myksistämme yleiseen tie- liikennenäkemyksiimme.
Aamupalan jälkeen oli vuorossa Nasuun tutustumi- nen ja ketjujen poistoa maastorenkaista. Edellisen- päivän lumikuormaa oli au- tojen alustoissa sen verran, että keventäminen oli tar- peen.
Kilvanajo-osuudessa va- littiin joukostamme kuusi osanottajaa. Kilpailun paik- kana oli edellisenpäivän ajoharjoittelurata. Pisteitä
jaettiin ajan ja virheiden mukaan. Radalla lähdön jäl- keen oli käännös oikeaan ja etupyörän ajo arviolta ajajalta näkymättömissä ol- leen kartion eteen. Siitä pe- ruutus kartioiden välistä lo- puksi vasemmalle kaartaen
vetoaisaan. Eteenpäin ajoa ja peruutus kartioden reu- nustamaan ”talliin”. Seuraa- vaksi oli taskuparkkeeraus ja siitä eteenpäin oikeat pyörät lankulle. Kim Venes- järvi Hämeenlinnasta hoiti voiton kotiin suvereenisti.
Kertauskeikkamme lo- puksi saimme vielä tutustua armeijan erikoiskalustoon, kuten silta-ajoneuvoon ja ammustenkuljetusmaasto- kuorma-autoon.
Varusteiden luovutuksen yhtyedessä saimme pienen
Kilpailijat ryhmäpotretissa ennen kisan alkua
☛☛
26 Charter Club • 2 • 2011 mukavan matkamuiston
kertauskeikasta. Muovinen kenttäpullo on kirjahyllyssä odottamassa seuraavia keik- koja.
Kertausharjoituksen lo- puksi kapteeni totesi pu- heessaan, että seuraavaa harjoitusta ollaan jo alettu valmistella vuodelle 2012.
Hän toivoi lisää uusia kas- voja kurssille.
Timo Rinnekari jakoi muistamiset kurssin järjes- tämiseen osallistuineille henkilöille, sekä ajokilpai- lun voittajille.
Kajaanin varuskunta on tullut tutuksi monestakin asiasta. Se on vireä yhteisö, joka muuttuu ja kehittyy ajan mukaan. Suomen suu- rimpaan autokouluun kai- vattaisiin lisää suojahalleja ajoneuvoille. alueelle voi- taisiin tehdä Suomen ensim- mäinen sponsoroitu halli- keskittymä esimerkiksi eri- laisten yritysten yhteistyö- nä. Onhan olemassa jo urheiluareenoita pääspon- sorin mukaan, miksei sitten voisi olla muunkinlaisessa
kansallista etua ajavissa pai- koissa.
Kiitos kaikille harjoituk-
sen valmisteluun ja toteu- tukseen osallistuneille hen- kilöille. Keikasta jäi mielui- sat puheenaiheet elämään.
Luutnantti Ari Huttunen veti kertausharjoitukset sotilaallisesti ja siihen kuuluvalla huumorilla.
Kim Venesjärvi (oik.) selvitti taitoajokilpailun puhtaalla suorituksella ja samalla siten, että kellokin tykkäsi. Omaa luokkaa ollut suoritus palkittiin Marttiinin keittiötuotteella.
☛☛
Teksti: Isko Uusimäki Kuvat: Isko Uusimäki, Riitta Salmu
Naantalin ja Ruissalon Kylpylät toivottavat ryhmänne terve- tulleeksi nauttimaan hemmottelevista hoidoista ja hyvästä ruoasta merellisessä ympäristössä. Ideoimme mielellämme teille myös retkiä esim. Kultarantaan, kesäteatteriin, Ruis- salon kasvitieteelliseen puutarhaan tai ympäröivään saa- ristoon. Myös Kulttuuripääkaupunki Turun tapahtumat ovat vain kivenheiton päässä.
Lähde KesäReTKeLLe KyLpyLääN
Kylpyläloma min. 30 hlöä
Naantalin Kylpylässä ...alk. 76,-/hlö/vrk Ruissalon Kylpylässä ...alk. 35,-/hlö/vrk Hinnat sisältävät majoituksen 2hh, aamiaisen, vapaan sauna- ja allasosaston sekä kuntosalin käytön ja va- paa-ajan ohjelmaa. Ryhmässä joka 16. veloituksetta.
www.naantalispa.fi | www.ruissalospa.fi | p. 02 44 55 100 Nyt kun digipiirturit ovat ol-
leet käytössä jo vuosia, alkaa hahmottua valvontakuviot- kin pikkuhiljaa. Näitä raa- meja on haettu aina korkeim- masta oikeudesta saakka.
Viimeisessä Rahtarit- lehdessä oli juttu tapaukses- ta, jossa kuljettajalla oli kaikki muuten moitteetto- massa kunnossa. Kuorma oli sidottu oikein ja kaikki ns. vimosen päälle. Ongel- maksi muodostui puuttuva piirturin tulostuspaperi. Po- liisilla oli sen verran, että saatiin 3 päivän tekoset sel- ville. Siltä ajalta ei löytynyt huomautettavaa. Tästä nap- sahti 6 päiväsakkoa. Polii- sin mukaan heillä ei ole vel- voitetta pitää mukana kor- tin lukulaitetta ja paperia on yleensä mukana varmuuden vuoksi. Nyt sekin loppui lyhyeen.
Pidä paperia mukana
Asialle haettiin ratkaisua käräjäoikeudesta, joka kat- soi ettei kuljettaja ollut syyl- listynyt törkeään välinpitä- mättömyyteen ja vapautti kuljettajan syytteistä. Syyt- täjä vei asian hovioikeuteen, joka tuomitsi kuljettajan kuuteen päiväsakkoon. Kul- jettaja vei jutun korkeim- paan oikeuteen, jossa ei tul- lut muutosta hovin langet- tamaan tuomioon.
Reilut 2 rullaa pitäisi riit- tää 28 päivän tarkistami- seen. Eli tässä yksi ajoon- lähtötarkastuksen kohde.
Työsalkkuun kannattaa pa- kata muiden tarve-esineiden joukkoon riittävästi paperia.
Varsinkin isommissa yrityk- sissä, joissa työkalut vaih- tuu jatkuvasti, voi varustus olla puutteellinen.
Miksei muuten poliisilla
ole velvollisuutta huolehtia omista työkaluista eli val- vontaan tarvittavista instru- menteista. Kortinlukijan luulisi olevan itsestäänsel- vyys. Vaikka kuljettajalla tulisi olla riittävästi paperia mukanaan, olisi huomautus ollut riittävä sanktio. Var- sinkin kun kaikki muu oli moitteettomassa kunnossa.
Jos mennään samoilla linjoilla muiden rikkeiden
kanssa, tulisi kuljettajalla olla alkomertin patterit mu- kanaan tai jopa koko mitta- ri. Vielä yksi pointti: Tämä vie myös palan ajokortista.
Kaksi kamerarikesakkoa ja paperipula vie ajokortin ja leivän pöydästä.
Netissä on koko tarina:
www.kko.fi/53335.htm
Timo Rinnekari
28 Charter Club • 2 • 2011
Lopussa kiitos seisoo
Osa II Venäjä, Kazakstan, Kiina, Laos, Thaimaa.
Seitsemän viikkoa ja 12 500 kilometriä. Alla vuoden 1988 Ajokki Royal / Mercedez-Benz.
Tämä on Pikavuoro Bangkokiin.
Matkakertomuksen edelli- sessä osassa taivalleettiin aina Kazakstanin ja Kiinan rajalle asti. Pahimmat pak- kaset alkoivat olla jo taka- na, edessä kuitenkin kilo- metreissä vielä suurin osa matkasta.
Alunperin koko Pika- vuoron reitin piti kulkea Euroopan, Lähi-Idän ja In- tian kautta. Bussi oli tarkoi- tus viedä lautalla Intiasta Malesiaa, mistä matka olisi jatkunut pohjoiseen kohti Thaimaata. Syynä tähän oli tieto, että Kiinaan on lähes mahdotonta viedä autoa, bussista puhumattakaan.
Mahdotonta se ei kuiten- kaan ollut. Ehtona kylläkin oli, että bussille oli pakko ostaa paikallisen matkatoi- miston kautta paketti, johon kuului tarvittavat – ja hin- tavat – rekisteröimismaksut
sekä mukaan tulevan op- paan palvelut. Hintaa kai- kista maksuista kertyi yh- teensä tuhansia euroja.
Raha ei kuitenkaan men-
nyt hukkaan, sillä Kazaks- tanin ja Kiinan välinen raja ylitettiin ongelmitta. Toi- mintaa nopeutti kiinalaisen uudenvuoden läheisyys, sil- lä yksikään rajaviranomai- nen ei halunnut viettää työ- paikallaan yhtään kauem- paa kuin on pakko.
Iltapäivästä 28.1. bussi kurvasi siis virallisesti Aa- sian puolelle. Tunnelma matkustajien keskuudessa oli hilpeä ja huojentunut:
nyt oli enää kaksi rajaa yli- tettävänä. Kaikki oli sujunut tähänkin asti ilman vakavia ongelmia ja usko tulevaan oli vankka.
Itselleni Kiinaan saapu- minen oli tärkeä hetki, sillä olen Kiinassa käynyt pari
kertaa aikaisemmin ja pidän maasta valtavasti. Upea his- toria, hieno kulttuuri ja val- tavan maan monipuolisuus viehättävät kerta toisensa jälkeen.
Pikavuoron reitti kulki Kiinassa niitä vähemmän tallattuja polkuja. Yleensä maahan matkaavat kiertävät itärannikon suurkaupun- geissa, mutta Länsi-Kiinan teille harva eksyy. Paitsi tie- tysti me. Kiinaanhan mah- tuu monenlaisia kulttuureja ja Länsi-Kiinan muslimi- enemmistöisen maakunnat tuntuvat toisinaan kuin eri maalta verrattuna rahassa kylpevään itärannikkoon, jossa “sosialismi kiinalaisil- la erityispiirteillä” tarkoittaa täysin kapitalismin ehdoil- la etevää kiihkeää kehitys- tä.
Vuoden 1988 Ajokki Royalille Kiina ei tuonut kaivattua helpotusta. Maas- ta löytyi paitsi koko matkan parhaat tiet, myös pahim- mat kinttupolut, joilla sekä kuljettaja, matkustajat että bussi olivat todella koetuk- sella. Erityisesti Gobin au- tiomaan tiestö oli pahimmil- laan lähes ajokelvotonta.
Mutta vanhan sanonnan mukaan matka ei tapa vaan vauhti tappaa. Hitaasti mut- ta varmasti bussi eteni pa- himpiekin kuoppien yli.
Paikallisten viranomais- ten kanssa toimiminen hel- pottui kummasti Kiinan puolella. Satunnaisia ratsi- oita ja muita pysäytyksiä ei tullut enää lainkaan, päin vastoin, poliisit jopa auttoi- vat tankkaamaan eräänkin kerran, kun dieselin kulutus oli arvioitu hieman väärin Ilin kaupungissa ja Ajokki jäi keskelle vilkasta riste- ystä odottelemaan täyden- nystankkausta.
Odottelua Kazakstanin ja Kiinan välisellä raja-ase- malla. Odottelu johtui rajanviranomaisten pitämäs- tä lounastauosta, itse ylitys sujui hienosti.
Pikatankkaus Ilissä, Kiinassa.. Paikallinen poliisi apuna.
Kiinasta täytyy erikseen mainita lämmin vastaanot- to ja upea vieraanvaraisuus.
Erityisesti yöelämässä val- konaamainen vieras otettiin avosylin vastaan. Harvem- min näkee suomalaisessa lähikapakassa, että ulko- maalaisen kävellessä sisään hänet suorastaan revitään puoliväkisin isäntien pöy- tään juomaan heidän tar-
joamiaan virvokkeita. Suo- malaisilla on vielä paljon opittavaa vieraavaraisuu- desta.
Lanzhoun kaupunki keskisessä Kiinassa toimi Pikavuoron välipysäkkinä.
Bussi jäi kaupunkiin park- kiin kymmeneksi päiväksi ja lähes koko seurue matka- si junalla vuorten yli Tii-
betiin. Juna kulki läpi hui- mien maisemien, parhaim- millaan yli 5000 metrin kor- keudella merenpinnan ta- sosta.
Ja minkälaiseen maahan.
Himalajan lumihuippuinen vuoristo ja konkreettinen, arkipäiväinen ja aito tiibe- tiläisbuddhalaisuus muo- dostivat Tiibetistä yhden matkan huippukohdista. Sa- malla kaikki matkustajat ja erityisesti kuljettaja saivat kaivattua lepoa bussimat- kailusta.
Muutaman päivän Tiibe- tin-visiitin jälkeen matka jatkui jälleen Lanzhousta kohti etelää ja Laosin rajaa.
Viimeistään tropiikkiin saa- puessa alkoi uudenlaiset ongelmat auton kanssa.
Reistalevaa ohjaustehos- tinta ei saatu kuntoon yri- tyksistä huolimatta. Kiina- laispajan konstit eivät aut- taneet, vaan edessä olisi ol- lut koko tehostimen pum- pun vaihto. Muuten ilman tehostintakin ajelu onnistui, mutta Yunnanin maakun- nassa Etelä-Kiinassa alkoi vuoristotiet, joilla ajo oli il- man tehostinta todella ras- kasta ja haastavaa. Tiet kul- kivat vuorenrinteitä sellai- sessa serpentiinikuviossa, että välillä oli usko loppua hitaaseen ajonopeuteen.
Mutta muutakaan vaihtoeh- toa ei ollut. Oli pakko edetä hitaasti, sillä turvallisuus oli vauhdikasta menoa huomat- tavasti tärkeämpää. Ajokkia ohiteltiinkin vuoristoteillä oikealta ja vasemmalta.
Tropiikkiin saapuminen oli myös henkisesti tärkeä etappi. Vihdoin oli aika luo- pua pipoista ja toppatakeista ja kaivella t-paidat ja short- sit esille. Matka alkoi olla, uskomantonta kyllä, loppu- suoralla.
Lämmöstä ei ollut pel- kästään iloa, vaan pohjois- eurooppalaisiin olosuhtei- siin suunnitelussa bussissa on toki lämmityspuoli kun- nossa, mutta kylmän ilman
saanti oli huomattavasti hei- kompaa. Ikkunoitahan ei suomalaisbusseissa tunne- tusti saa availtua. Vielä kun sisätilojen puhaltimiin tuli vikaa, alkoi lämpötila koho- ta bussissa saunamaisiin lu- kemiin. Vain vihta ja kiuas puuttuivat.
Kiinan ja Laosin rajan- ylitys oli pieni kysymys- merkki. Laos tiedettiin etu- käteen melko höveliksi maaksi, erityisesti Kiinan kanssa toisella sosialisti- maalla on lämpimät suhteet, joten rajalla ei odotettu suu- ria vaikeuksia – eikä niitä tullutkaan. Linja-auto oli parissa tunnissa Laosin puo- lella.
Laos on matkakohteena Kaakkois-Aasian naapurei- taan – Thaimaata, Kambod- zaa ja Vietnamia – huonom- min tunnettu, mutta aivan syyttä. Maassa on vielä ai- toa ystävällisyyttä, jota tu- rismimassat eivät ole onnis- tunut pilaamaan. Pikavuo- rollekin Laos oli miellyttä- vä välietappi ennen maa- liviivaa.
Laosissa myös välillä Vang Vieng-Luang Prabang otettiin kyytiin kymmenisen uutta matkustajaa, jotka oli- vat kotoisin ympäri maail- maa. He tosin olivat kyydis- sä vain yhden päivän, mut- ta saatiinpahan hieman vaihtelua jo tutuiksi tullei- siin naamoihin ja juttuihin.
25 matkustajalla bussi alkoi tosin käymään jo turhankin ahtaaksi, mikä oli samalla hyvä muistutus siitä, ettei kovin paljoa yli 15:ttä mat- kustajaa olisi kyytiin voitu Suomesta ottaa.
Laosissa myös päätettiin, ettemme kiirehdi turhaan tavoitteeksi asetettuun päi- vään mennessä Bangkokiin.
Olisimme hirveällä kiireel- lä voineet ehtiä helmikuun viimeiseen päivään men- nessä maaliin, mutta siinä ei nähty mitään järkeä, vaan ajelimme Laosin läpi kai- kessa rauhassa, uusista pai- koista nauttien.
Paikalliset bussikuskit ihmettelemässä erikoista linja-autoa. “Sa-lon Ti-la-us...”
Vuorten yli kiemurteleva Kiinan muuri on vaikut-
tava ilmestys. ☛☛
30 Charter Club • 2 • 2011 Maisemia yli 5000 metriin kohoavan junan ikkunasta.
Saavuimme Laosin pää- kaupunkiin Vientianeen keskiviikkona 2.3. Kaupun- ki toimi vain välietappina, jossa järjestelimme viisumit Thaimaahan ja otimme rau- hassa ennen viimeisiä ajo- päiviä. Valitettavasti Vien- tianessa sattui pahin mah- dollinen asia eräälle mat- kustajalle: passi ja rahat olivat kadonneet repusta.
Oli onni onnettomuudes- sa, että vaikka Vientianessa ei ole Suomen suurlähe- tystöä, kaupungissa on mui- den EU-maiden lähetystöjä.
Muilla ylittämillämme ra- joilla olisi lähimpään suur- lähetystöön ollut huomatta- vasti vaikeampi päästä. Pie- nen paperisodan jälkeen matkustaja pääsi Laosiin ja oli jopa meitä muita aikai-
semmin Bangkokissa, sillä hän hyppäsi heti rajalta suo- raan pääkaupunkiin ja Suo- men suurlähetystöön vie- vään junaan.
Muulla ryhmällä oli vie- lä yksi rajanylitys jännitet- tävänä Ajokin puolesta.
Thaimaan raja oli kaikesta etukäteistyöstä huolimatta pieni kysymysmerkki. Pel- kona oli, että jostain löytyi- si pykälä, joka estäisi bus- sin tulon maahan.
Matkustajat menivät heittämällä sekä Laosin että Thaimaan rajoilta läpi ja jäi- vät odottelemaan kärsimät- töminä bussin tilannetta.
Odotus palkittiin noin tun- nin jälkeen, kun Jani Laine näkyi kiipeämässä Ajokin kuskin paikalle, ajavan läpi
raja-aseman töötti huutaen ja villisti tuulettaen. Viimei- nenkin raja oli ylitetty!
Silloin tunnelma oli us- komattoman helpottunut.
Vaikka virallinen maali oli- kin Bangkok, itselleni juuri
Nong Khain raja-asema on jäänyt Kaakkois-Aasian suurinta metropolia parem- min mieleen. Rajanylityk- seen jälkeen kaikki mahdol- liset vastoinkäymiset olivat takanapäin. Henkisesti maa- li oli jo saavutettu.
Bangkokiin saavuimme kaksi päivää myöhemmin, myöhään yöllä sunnuntaina 6.3., lähes tunnilleen kah- deksan viikon matkaamisen jälkeen. Edes Bangkokiin saapuminen ei ollut vastaa- va tunnemyrsky kuin Thai- maan rajan ylittäminen.
Suomen suurlähetystö järjesti meille vastaanoton heti seuraavana päivänä.
Karjalanpiirakoita, ruislei- pää ja asianmukaisia vir- vokkeita – suurlähetystön järjestämässä saunaillassa bangkokilaisen pilvenpiir- täjän kattoterassin pestiin uima-altaan kloorivedessä
Ei bussimatkailusta päästy sittenkään eroon edes Tiibetissä. Teiden kunnossa oli toisinaan paljon- kin parantamisen varaa.
Pieni tarkistus Kravun kääntöpiirillä ennen siirty- mistä virallisesti tropiikkiin.
☛☛
matkan pölyt pois varpaiden välistä. Bangkokin pime- nevää iltaa katsellessa laitet- tiin henkisesti viimein pa- kettiin. Se oli siinä. Usko-
Vihdoin villapipot ja toppatakit ovat lopullisesti historiaa. Laosissa riittä lämmintä niin ulkoka kuin erityisesti sisällä bussissa.
maton määrä erilaisia kult- tuureita, maisemia, ruokia, kieliä ja ihmisiä. Kaikki maanteitse, samalla linja- autolla. Kaikki on mahdol-
lista, jos vain haluaa.
Lähes heti Bangkokiin saapumisen jälkeen pika- vuorolaisten ryhmä hajosi pienempiin osiin ympäri Thaimaata, osa palasi hy- vinkin nopeasti Suomeen työ- ja muiden velvotteiden pariin. Itse jatkoin vielä lomailua kolmisen viikkoa.
Blogini Rantapallo.fi-si- vustolla, muihin lehtiin te- kemäni matkakertomukset ja jatkuva tien päällä olo oli- vat kahdeksan viikon aika- na vieneet mehut melko te- hokkaasti.
Tätä kirjoittaessa olen jo palannut turvallisesti Suo- meen ja matkan päätökses- tä Bangkokin Intercontinen- tal Hotellin parkkipaikalla on jo viikkoja. Matkakuvia katsellessa reissu tuntuu en- tistäkin hullummalta. Pakko kai se on kuitenkin uskoa, että matka tapahtui. Kuvat eivät valehtele. Kaikki su- jui lopulta äärimmäisen hie- nosti: rajanylitykset, sää, muut matkustajat ja bussin kunto olivat suurimmat huolenaiheeni ennen lähtöä, mutta yksikään ei ollut lä-
helläkään pilata matkaa.
Lyhyesti summattuna mat- ka oli ainakin itselleni kaik- kien aikojen paras koke- mus. Toisinaan raskas ja stressaava, mutta yhtäkaik- ki äärettömän antoisa. Läh- tisinkö uudestaan? Aivan varmasti.
No entä nyt sitten? Mi- nulta on kysytty varmasti kymmeniä tai satoja kertoja, mitä linja-autolle tapahtuu.
Tätä kirjoitettaessa bussi on edelleen Thaimaassa ja sillä on nyt alkusyksyyn aikaa olla maassa, kunnes auto täytyy viedä pois tai edessä on tuntuvat veromätkyt.
Mersun koneella varus- tettu Ajokki Royal on kul- kenut sellaiset matkan, että harva edes uskoi sen selviy- tyvän Siperian pakkasesta ja tropiikin helteestä näinkin hyvin. Bussin tulevaisuus on edelleen hämärän peitos- sa, mutta vanhan ja uskolli- sen Ajokin arvolle sopii vain yksi asia: jatkaa mat- kaa eteenpäin.
Teksti ja kuvat:
Tero Ikäheimonen
Seurue viimein Bangkokissa. Takana 12 500 kilometriä läpi talvisen Venäjän ja Kazakstanin, Gobin autiomaan, Laosin helteisten vuoristoteiden aina Thaimaahan. Nyt on helppo hymyillä.
32 Charter Club • 2 • 2011
LOMANVIETTOON PYHÄLLE
HINNASTO JÄSENILLE:
Sesonkiajat, viikot 8-18, 26, 36-40, 51-1 350 €/viikko. Muut ajat 250 €/viikko Henkilökannattajille: 450 € ja 350 €/viikko.
(Ulkopuolisille hinnat ovat 800 € ja 400 €.) Kysy myös mahdollisia irtovuorokausia 50 €/vrk etusija kokonaisilla viikoilla.
VARAUKSET HOITAA:
Jukka Pekka Kähkönen 0400 695 316, e-mail: jukka.kahkonen@tilausajokuljettajat.fi Kuvia ja tietoa, sekä varauslista löytyy myös osoit- teesta www.tilausajokuljettajat.fi
Mökki on rakennettu massiivisesta kelohirres- tä ja pystyy majoitta- maan mukavasti 4-6 hen- keä ja tarvittaessa jopa 8.
Varustus on korkeaa tasoa: Täysin varusteltu keittiö, pesukone, kuiva- uskaappi, astianpesuko- ne, tunnelmasta ja läm- möstä vastaa Tulikiven vuolukivitakka, USB- porttiin liitettävä laaja- kaista (mokkula), 3 tele- visiota, joista 1 taulu- TV kortinlukijalla (antenni- verkko), DVD- soitin, vajasta löytyy myös 2 polkupyörää. Kehitäm- me edelleen huvilan va- rustusta voimavarojen ja tarpeen mukaan.
Tällä hetkellä vapaita viikkoja: 19-25, 29-34, 39, 41-43, 45-51.
Huom! Yleinen huol- toviikko 27 on varattu talkoille, jolloin osallis- tujilla on vapaa yöpymi- nen.
