This is an electronic reprint of the original article.
This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.
Author(s):
Title:
Year:
Version:
Please cite the original version:
All material supplied via JYX is protected by copyright and other intellectual property rights, and duplication or sale of all or part of any of the repository collections is not permitted, except that material may be duplicated by you for your research use or educational purposes in electronic or print form. You must obtain permission for any other use. Electronic or print copies may not be offered, whether for sale or otherwise to anyone who is not an authorised user.
Keskitetty koulutuksen kehittäminen – hyvä vai huono uutinen?
Rautio, Riitta
Rautio, R. (2017, 14.12.2017). Keskitetty koulutuksen kehittäminen – hyvä vai huono uutinen?. Tiedeblogi.
Retrieved from https://www.jyu.fi/fi/blogit/tiedeblogi/riitta-rautio-keskitetty- koulutuksen-kehittaminen
2017
Riitta Rautio: Keskitetty koulutuksen kehittäminen
– hyvä vai huono uutinen?
Yliopiston koulutusta johdetaan keskitetymmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Koko yliopiston tasolla toteutetut opetussuunnitelmatyö ja ohjaustoiminnan uudistaminen ovat tästä hyviä esimerkkejä. Toiminnan yhtenäistäminen onkin järkevää ja
taloudellista, sillä asiat sujuvat, kun kaikki tietävät, miten tulisi toimia ja vieläpä toimivatkin suurin piirtein yhtenäisellä tavalla. Toisaalta yksiköillä voi olla omia toimintatapojaan, joista haluttaisiin pitää kiinni.
Uusi KOVS-järjestelmä ja siihen liittyvät ohjeistukset ovat pitäneet huolen siitä, että opetussuunnitelmat näyttäytyvät nyt yhdenmukaisina. Järjestelmän keskeneräisyyden vuoksi prosessi ei sujunut täysin ongelmitta. Lienee kuitenkin selvää, että
yhdenmukaisuus helpottaa esimerkiksi yli yksikkörajojen tapahtuvaa opiskelua ja myöskin henkilökunnan työtä, kunhan uudet järjestelmät saadaan täysimittaiseen käyttöön.
Laadukkaan ohjauksen periaatteet ovat jättäneet enemmän sijaa tulkinnoille ja erilaisille käytännöille. Yksiköt ovat saaneet laatia omat ohjaussuunnitelmansa, mikä
on mahdollistanut aiemmin luotujen hyväksi havaittujen ohjauskäytäntöjen säilyttämisen.
Ohjauksen periaatteiden jalkauttaminen laitokselle on saattanut olla haastavaakin, sillä asiantuntijayhteisössä on totuttu toimimaan itsenäisesti ja myös
kyseenalaistamaan ylhäältä tulevien ohjeiden mielekkyyttä. Laitoksen ohjaussuunnitelma saattaa siten olla neuvottelujen tuloksena syntynyt
kompromissiratkaisu, jonka kaikki voivat hyväksyä ja joka ei muuta olemassa olevia käytäntöjä liikaa. Ehkä tärkeintä onkin, että ollaan liikkeessä yhteistä tavoitetta kohti, vaikka askeleet olisivatkin pieniä.
Keskitetysti johdettujen kehittämishankkeiden onnistunut läpivienti edellyttää keskusteluyhteyttä henkilöstön kanssa, mielellään jo uudistusten
suunnitteluvaiheessa. Yhtä tärkeää olisi seurata prosessien läpiviennin onnistumista.
Henkilöstöä tulisi myös tukea uusien tehtävien haltuunotossa, koskivatpa ne sitten ryhmäohjausta, portfoliotyöskentelyn ohjausta, arviointikriteereiden laadintaa tai muita yliopiston linjauksista juontuvia, toimenkuvaan tulevia uusia töitä. On ollut ilahduttavaa huomata, että yliopisto haluaa panostaa henkilöstön osallistamiseen ja tukemiseen.
Keskitetty koulutuksen kehittäminen on hyvä uutinen, kunhan kehittämisen aikataulut, resurssit ja seuranta ovat kunnossa – ja ohjeistukset antavat riittävän tukevan selkänojan uudistusten käytännön toteuttamiselle, mutta jättävät myös yksiköille tilaa kehittää toimintaansa omista lähtökohdistaan.
Riitta Rautio, lehtori, musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, 13.12.2017 URN:NBN:fi:jyu-201712114603
