10/22 ✦ 21.5.2008 R E I L U S T I K R I S T I T T Y 11/20 ✦ 6.6.2012 www.tampereenkirkkosanomat.fi R E I L U S T I K R I S T I T T Y
Rami Marjamäki
➢ SIVUT 6–7
Onnelankoti tarjoaa vieraille lepopaikan
Svetlana Matveeva ompeli Pelipuistossa jättimaton palaa seurakuntien tilaan Vuoreksen asuntomessuille.
➢ SIVUT 8 ja 13
ola, Marjaana Malkamäki ja Pekka Tukeva Vilja Tamminen
Hyvää
seurakuntakesää!
Ota talteen
kesätapahtumasivut 9–12 tai tarkista menot osoitteesta
www.tampereenseurakunnat.fi /toimintaa/kesa_2012 Messut ja muut tapahtumat seurakunnittain
löytyvät sivuilta 14–17.
Pehkosten paratiisi kutsuu hiljentymään
Pihakirkon järjestäminen omassa puutarhassa on Päivi ja Juha Pehkoselle kesän kohokohta, joka merkitsee ihmisten yhteyttä.
Sairaat rakenteet murtautuvat esiin
Johanna Hurtig luotti
yhteisölliseen vastuuntuntoon, mutta nosti lestadiolaisten hyväksikäytön rohkeasti esiin.
➢ SIVU 4
Hannu Jukola
Aamukaste tutuksi
MITÄ SINULLE tulee mieleen sanasta aamukaste? Eikö vain kesäinen aamu, kun lähdet ulos aamukasteen helliessä var- paitasi.
Mutta on aamukasteella toinenkin merkitys. Sen syntymä- päiviä vietettiin helluntaina Aleksanterin kirkossa. Tampereen seurakunnissa Aamukaste merkitsee juhlaa, jossa eri-ikäisiä lapsia kastetaan seurakunnan yhteyteen.
Helluntaina kastettiin 18 lasta. Pienimmät olivat vau- vaikäisiä, toiset muutaman vuoden ja vanhin yli kymmen- vuotias.
Aamukaste keräsi Aleksanterin kirkkoon liki 200 vieras- ta. Tapahtuma sai kiitosta välittömästä ja koskettavasta tun- nelmasta sekä vaivattomista järjestelyistä.
Monessa perheessä on mietitty pitkään, kastetaanko pie- nokainen vai ei. Nykyisin moni ajattelee, että lapsi voi päät- tää asian itse. Moni nuori haluaakin mennä rippikouluun ka- vereiden kanssa.
Monilla suomalaisista on kuitenkin se käsitys, että lapsen sivuutettua kahden kuukauden iän on kastaminen myöhäis- tä. Näin ei suinkaan ole. Kasteen voi ottaa missä iässä ta- hansa. Juuri tämän vuoksi Aamukaste-toimintakin aloitettiin.
Yhteistilaisuuden järjestäminen oli helpointa sekä kas- teelle tuleville että seurakunnan työntekijöille, samoin Hää- yö-juhlienkin. Jotakin on muuttunut suomalaisessa kulttuu- rissa. Ventovieraat ihmiset eivät häiriinny toisistaan, pikem- minkin päinvastoin.
Pastorit Jussi Laine ja Jari Pulkkinen kastoivat lapset. Jus- si Laine totesikin, että yhteisöllisyyden aisti niin perheiden kuin työntekijöidenkin kesken.
Jo ensimmäinen Aamukaste osoitti, että tällaiselle eri- ikäisten kastejuhlalle on tarvetta jatkossakin. Tulevana syk- synä pidetäänkin toinen Aamukaste-tilaisuus.
Vapaaehtoisille mukavia töitä
SEKÄ AAMUKASTEESEEN että Hääyöhön kuuluu juhlatilan koriste- lu. Tuomasmessulaiset olivat edellisenä iltana tehneet koris- tukset, jotka ennen tilaisuutta laitettiin paikoilleen. Kirkko oli kaunis ihmisten tulla.
Aamukasteen jälkeen perheet kutsuttiin kahville ja mehul- le. Kaikki ottivat kutsun vastaan. Osa meistä ehti keskustel- la myös vieraidemme kanssa.
Näin ison joukon kahvittaminen ei olisi ollut mahdollista ilman vapaaehtoisia. Saimme apua niin Kaukajärven Martoil- ta kuin seurakuntien luottamushenkilöiltäkin.
Näyttää siltä, että ainakin Tampereella nämä niin sano- tut kärkihankkeet tuntuvat olevan myös vapaaehtoisten mie- leen. Seurakuntalaiset haluavat valmiiksi kohdennettuja pal- veluja, jotka on helppo ottaa vastaan.
TÄMÄLEHTI on viimeinen numero ennen kesätaukoa. Seuraa- va lehti ilmestyy 15. elokuuta. Seurakunnissa on kesälläkin paljon tapahtumia, joista saat tietoa tästä lehdestä, verkos- ta osoitteessa www.tampereenseurakunnat.fi sekä seurakun- tien ilmoituksista Aamulehdessä ja Tamperelaisessa.
Tampereen Kirkkosanomat toivottaa tamperelaisille rentouttavaa ja voimia antavaa kesää!
Marja Rautanen
Lukijapostia
Onko Jumalan sanan tyhjäksi tekeminen rakkautta?
Homokeskustelua
Vastine Risto Koiviston kirjoitukseen ’Pitäisikö homot kivittää?’
Risto Koivisto osoittaa hämmästyt- tävää tietämättömyyttä hengellisis- sä asioissa (KS ..). On myös outoa, että Kirkkosanomien toimittaja käy nimittelemään niitä, joiden mielipi- de ei ole hänelle mieleen. Tosin ni- mittely syntiseksi on täysin mahdol- lista, sillä sanoohan Paavali ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Ju- malan kirkkautta” (Room : ).
Synnillä on vakavat seuraukset, kuten Paavali edelleen jatkaa. ”Syn- nin palkka on kuolema, mutta Ju- malan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room :).
Kuolema ja ero Jumalasta on va- kava seuraus synnin teosta, johon Jeesus tarjoaa anteeksiantamus- ta niille, jotka uskovat häneen. Voi olla, että ihminen kokee kivittämi- senä sen, että häntä kielletään jos- tain teosta kuten homosuhteesta.
Mutta on väärin tehdä tyhjäksi Ju-
malan selkeä kielto ja opetus, kun siitä on vakavat seuraukset.
Koivisto väittää pitäneensä mielessä Jeesuksen sanat ”Rakas- ta lähimmäistäsi niin kuin itseä- si” (Matt :), jotka Jeesus lainaa Vanhasta testamentista (.Moos
:). Tämä on vain toinen osa rakkauden kaksoiskäskystä, jonka toinen osa kuuluu: ”Rakasta Her- raa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” Jeesus kutsuu tätä käskyistä suurimmaksi ja sekin on lainattu Vanhasta testa- mentista (.Moos. :).
Rakkaus Jumalaan tarkoittaa Jumalan käskyjen noudattamis- ta (Joh :). Vanhan testamentin kriittisyydessään Koivisto näyt- tää unohtavan, että se oli Jeesuk- sen ja alkuseurakunnan Raamattu.
Lisäksi Jeesus sanoo tulleensa to- teuttamaan eikä kumoamaan lakia (Matt.:-).
Raamattu on yksiselitteisen sel- keä puhuessaan sekä avioliiton ul- kopuolisista että samaa sukupuol- ta olevien seksisuhteista. Se ei hy- väksy niitä, mutta tarjoaa anteek- siantamusta ja rauhaa. Ari Puon- ti, entinen homo ja teologi, kirjoit- taa kirjassaan ”Homoseksuaalisuus - hämmennyksestä selkeyteen” pal- jon aiheesta ja kertoo mahdollisuu- desta muuttua. Ari Puontin kirjois- sa selvitetään tieteellisten tutki- musten ja homoseksuaalien omien tekstien perusteella asiaa, josta me- dia ja propagandakoneisto väittävät aivan muuta.
Koiviston väheksymä Iso Raa- matun Tietosanakirja on yhteis- pohjoismainen ja ekumeeninen teos, jonka toimittamiseen on osal- listunut useita luterilaisia arvostet- tuja teologian tohtoreita ja piispoja.
Asko Alajoki
Kirjoita yleisönosastoon! Mielipide saa olla enintään 1200 merkkiä ilman välilyöntejä tai vajaa puoli liuskaa.
Kirjoittaja voi käyttää nimimerkkiä, mutta nimi ja yhteystiedot tulee mainita. Ne jäävät vain toimituksen tietoon.
Lähetä kirjoituksesi sähköpostitse: tampereenkirkkosanomat@evl.fi tai osoitteeseen Tampereen Kirkkosanomat, toimitus, PL 226, 33101 Tampere.
Sanottua
Onko kirkko verkossa kuin ka- la vedessä, vai jääkö se verkkoon pyristelemään ja sätkimään teh- den tilaa maallisille multitaskaa- jille? Koska kala on vanhin kristit- tyjen itsestään käyttämä symbo- li, toivon että se jatkaa matkaansa myös virtuaalisissa vesissä. Verk- kotyöhän oli tuttua jo apostoleille;
siihen kuului alusta alkaen tiettyä interaktiivisuutta.
Pastori Joona Salminen blogissaan 14.5.
(”Kirkko, verkko ja kommuunio”) http://temaatikko.wordpress.com/
Ennen keskustelua eutanasian laillistamisesta on puhuttava tär-
keämmistä asioista. Mikä paikka vanhuudella ja kaikella muulla te- hottomuudeksi kutsuttavalla on yhteiskunnassamme? Asuuko vii- sauskin vain ”terveessä” ruumiissa?
Arkkipiispa Leo kirjoituksessaan 22.5.
http://www.ort.fi /content/ortodoksi- nen-kirkko-ja-eutanasia
Tampere 6.6.2012
Näyttää siltä, että homouden puo- lustajat itse ottavat kivet esiin, mut- ta minulla ei ole siihen tarvetta. Ju- mala kyllä rakastaa kaikkia ihmisiä ja minuakin syntistä, jonka nimi- tyksen minulle annoit.
Olen harvoin kuullut liberaa- lilta Raamatun arvon repijältä sa- naa syntinen. Moni kaltaisesi kun ei tunnusta, että syntiä enää on olemassakaan. No, homoseksuaa- lisuuden harjoittaminen on syn- tiä. Sitä ei saa luonnolliseksi, nor- maaliksi tai kristilliseksi millään ihmisen omalla tahdolla. Jumalan ilmoitus on tässäkin asiassa aivan selvä.
Toiseksi, oikea kristitty uskoo Jumalan ilmoituksen, kuten tekivät Jeesus, Paavali, Pietari ja muut py- hät. Raamatun sanan turhentami- nen on ei-kristityn merkki. ”Vään- tävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksek- seen.” ( Piet. :.)
Tämä on muuten Uudesta testa- mentista. Samat totuudet löytyvät niin Vanhasta kuin Uudesta testa- mentista. Jeesus vahvisti niin Van-
han testamentin kuin siinä maini- tut kymmenen käskyä ja oikeas- taan selitti ne vieläpä tarkoittavan, ei vain tekoja, vaan myös ajatuk- sia! Tämä lain peili osoittaa, kuin- ka kaukana olemme Jumalan hy- vyydestä ja tarpeestamme Juma- lan pelastuksesta, joka on vain Jee- suksessa.
Ei tämä nyt niin vaikeaa ole.
Kun ihminen seuraa Jeesusta, niin hänen mielensä uudistuu Jumalan kuvan mukaisesti. Vanhan ihmisen luontomme pyrkii ITSE määritte- lemään oikean ja väärän. Tämä on sama lankeemus kuin mitä kävi Aa- tamille ja Eevalle.
Näin minäkin vanhan ihmi- sen puolesta ennen ajattelin. Mo- ni asia, jonka ennen uskoon tuloani ajattelin olevan ihan ok, sain havai- ta myöhemmin vääräksi. Jumalan Pyhä Henki nuhtelee ja ohjaa hyvin hienolla tavalla ihmistä, joka vain kuuntelee Häntä. Meille käy kuten sille syntiselle naiselle (Joh.), joka sai haureuden harjoittamisensa an- teeksi ja Jeesus jatkoi: ”Mene äläkä enää syntiä tee.”
Kaikki, jotka Jeesuksen luo tu- levat, tulevat paljastetuiksi. Sinun ja minun väärät ajatukset ja myös synti (Jumalan tahdon vastainen mieli) tulevat paljastetuiksi Totuu- den valossa. Tärkeää on jäädä Hä- nen luokseen ja antaa Hänen muut- taa ajatuksiamme Jumalan mielen mukaiseksi. Tällöin pääsemme osalliseksi Jumalan ihmeellises- tä ja hienosta luonnosta. Tätä on evankeliumi.
Juhani Ahola Risto Koivisto kovistelee Juhani
Aholaa ja Asko Alajokea siitä, et- tä nämä miehet uskovat, mitä Raa- mattu sanoo.
Koska Raamattu on Jumalan Sana, niin se on aivan sama, mi- tä ”mieltä tai kantaa” me kristityt olemme. Jumala on antanut Sa- nansa ”Jeesuksen Kristuksen” syn- tyä maailmaan, joka on jo Vanhas- sa testamentissa ilmoitettu ja Uu- dessa testamentissa täytetty.
Abraham uskoi Jumalaa ja tot- teli, toimi sen mukaan, mitä Juma- la hänelle sanoi. Näin voi homokin uskoa Jumalaa ja totella Hänen sa- naansa ja tehdä parannuksen ho- moudesta. On kaksi eri asiaa langeta syntiin ja palata katuen Herran luo, kuin elää tahallisesti synnissänsä.
Eihän tässä ihmiset tuomitse ketään, vaan se sana, jonka Juma- la on antanut, se on meidät tuomit- seva jo nyt – saati sitten viimeise-
nä päivänä. On kysymys Jumalan Sanan totuudesta, eikä ainoastaan rakkaudesta.
Homoilla on oikeus uskoa Ju- malaa – ja totella mitä hän sanoo.
Kyllä meidän ihmisten on nöyrryt- tävä Jumalan Sanan alle, ei päin- vastoin.
Minkä Jumala on sanonut, se on niin – ja aamen.
Enni Kekäläinen
Hymy meille
Kuinka odotettu onkaan suvi, jolloin aurinko suo meille täyden hymynsä
koko kasvoillaan.
Olkaamme tästä kiitollisia Luojalle,
myös kedon kukkien luojalle.
Luojamme on puhdasta rakkautta.
Ymmärtäkäämme tämä.
Juhani Vuorinen
Hannu Jukola
Lasten katedraali kolmanneksi suosituin Tiekirkko
Finlaysonin kirkko oli viime vuonna maan kolmanneksi suo- situin Tiekirkko. Siellä vieraili li- ki kävijää. Erityisesti sen ovat löytäneet lapsiperheet.
Lasten katedraali on toiminut Finlaysonin kirkossa vuotta.
Tänä kesänä se on avoinna elo- kuun loppuun asti.
Tiekirkkotoiminta alkoi
vuotta sitten. Tänä kesänä seu- rakunnat tarjoavat pysähdyspai- kan kirkossa.
* * *
Aamukaste ja 24 tunnin juoksu kokosivat tapahtumiin
Laukontorin ympärillä järjes- tetty hyväntekeväisyystapahtu- ma tunnin juoksu oli menes- tys. Paikalla oli lähes juok- sijaa ja kilometrejä kertyi noin
. Tukikummeille saatiin ka- saan noin euroa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Näkövammainen Mikko Bal- vik juoksi puolimaratonin ver- ran yöllä kello alkaen Mustan Lampaan tueksi. Myös kaksi polt- tariseuruetta osallistui juoksuun.
Uusia hyväntekeväisyyden muotoja voi kehittää VTT:n ra- kentamassa avoimessa innovaa- tiotilassa Owelassa. Sen toimin- nassa ja kehittämisessä ovat mu- kana Suurella Sydämellä Tampe- re ja kehitysympäristö Suuntaa- mo, jotka toteuttavat kyselyä hy- väntekeväisyyteen osallistumi- sesta.
Tampereen Aamukaste kokosi liki kaksisataa ihmistä Aleksan- terin kirkkoon helluntaina. Juh- lassa kastettiin lasta, joista pie- nimmät olivat muutaman kuu- kauden ja vanhimmat yli kym- menen vuoden ikäisiä.
Tuomasmessulaiset toteutti- vat kirkon koristelun ja Kauka- järven martat kahvituksen. Aa- mukaste järjestetään uudelleen syksyllä.
* * *
Huumori ja motoristit näkyvät kesäkaduilla
Kukkaisviikkojen Motoristi- messulle ja Mummon Kamma- rin ja Koukkuniemen esitykselle Saako nainen rakastaa sekä Ta- pahtumien yön kirkkokonsertille haetaan huomiota seurakuntien mainoskampanjalla heinäkuussa Tampereen keskustassa.
Kristillisen Gospel Riders -moottoripyöräkerhon valtakun- nallinen ajotapahtuma taas hui- pentuu Tampereella . ja . hei- näkuuta.
* * *
Pienlainoista seurakunnille
uusi auttamismuoto
Tampereen seurakunnat on lähdössä yhteistyöhön Takuu- Säätiön kanssa noin –
euro n pienlainojen myöntämis- kokeiluun.
Hanke rahoitettaisiin tämän vuoden kotimaisen Yhteisvas- tuukeräyksen tuotolla. Luototus on tarkoitus aloittaa vuoden
alussa kolmella paikkakunnalla.
Herätys!
T
iekirkkona toimiva Vii- nikan kirkko esittäytyy tänä kesänä entistäkin monipuolisempana tu- tustumiskohteena.– Viinikan kirkko kutsuu paik- kakuntalaisia ja matkailijoita vir- kistymään sekä nauttimaan ark- kitehtuurista, kuvataiteesta ja mu- siikista. Kirkon hiljentymispaikat tarjoavat mahdollisuuden hengel- liseen matkaan, kertoo Viinikan kirkkoherra Jussi Mäkinen.
Suomen ensimmäiset Tiekirkot avautuivat -luvun alussa, kun idea tuotiin Saksasta. Tänä kesänä Tiekirkkona toimii suomalais- kirkkoa. Viinikan kirkko on palvel- lut Tiekirkkona -luvun lopul- ta lähtien.
– Toki moni muukin kirkko pi- tää ovia auki kesäisin matkailijoi- ta varten, mutta Tiekirkko-ketjuun mukaan pyydetty kirkko sitoutuu tiettyihin aukioloaikoihin ja peli- sääntöihin, sanoo Mäkinen.
Tiekirkot ovat ikkuna histori- aan, arkkitehtuuriin ja kulttuu- riin. Monien suosima kesäinen oh- jelmanumero on tutustuttaa loma- vieraat oman koti- tai mökkipitä- jän kirkkoon.
Tiekirkko-opasteet ohjaavat Viinikkaan isoiltakin teiltä. Siitä huolimatta ohikulkumatkalla pis- täytyviä kävijöitä ei vuosien saatos- sa ole ollut paljon.
– Sen sijaan Viinikan kirkko on melko suosittu retkikohde, jos- sa viihdytään pidempi aika. Moni tekee kesäisen polkupyöräretken Viinikan kirkkoon. Ryhmiäkin käy jonkin verran.
Virikkeitä tarjolla kaikille aisteille
Viinikan kirkko tarjoaa viihtymi- selle hyvät puitteet. Toukokuussa
vuotta täyttäneen kirkon kiin- nostava arkkitehtuuri ja esineistö sekä runsas symboliikka houkut- televat kävijöitä ulkomaita myöten.
– Kirkon opas kertoo mielellään kävijöille arkkitehtuurista ja kristil- lisistä vertauskuvista. Meillä on ol- lut onni saada joka vuosi hyviä op-
paita, jotka ovat todella vihkiytyneet kirkon esittelyyn, kiittelee Mäkinen.
Tänä kesänä kirkon oppaana toimii Tiina Saarelainen. Ryhmät ovat tervetulleita tutustumaan kirkkoon, mutta silloin kannattaa ottaa etukäteen yhteyttä seurakun- nan työntekijöihin.
Torstaisin kello järjestettä- vät Lounasmusiikki-konsertit saa- vat musiikinystävät viivähtämään kirkossa. Kahvila palvelee kävijöi- tä Tiekirkon aukioloaikoina. Seura- kunnan lähetystyötä voi tukea os- tamalla Veisun pajojen valmista- mia laadukkaita käsitöitä.
Kirkon alakerrassa voi tutustua Viinikan elämästä ja ympäristöstä kertoviin kuviin. Kirkonmäellä on Tampereen normaalikoulun oppi- laiden kuvataidenäyttely, joka syn- tyi Viinikan kirkon -vuotisjuhla- vuoden kunniaksi.
Hiljentymispaikat kutsuvat kierrokselle
Myös pienimuotoinen kirkko vael- lus onnistuu Viinikan kirkossa.
Hiljentymispaikat ja viriketekstit johdattavat kävijää hiljentymään omin päin tai ryhmässä.
Mäkisen mukaan vuonna
valmistuneen kirkon peruskorjaus- ja restaurointityön jälkeen kirkkoa on tietoisesti viritetty hiljaisuuden kirkoksi.
– Kirkon luostarimainen ole- mus ja kristilliset vertauskuvat tarjoavat mahdollisuuden aikuis- ten hengelliseen ohjaukseen, us- koo kirkkoherra.
Hiljentymispaikkoja on nel- jä. Kirkkosalin alttarilla pohdi- taan pyhän ehtoollisen, jakami- sen ja kumppanuuden merkitystä.
Eteisen esirukousalttarilla voi jät- tää esirukouksen lippaaseen luet- tavaksi messussa.
Esirukouksensa voi myös kul- jettaa lasihelmen muodossa ala- kerran kastekappelin kaappiin. Sa- maan kaappiin tuodaan kastettu- jen nimet, jotka on kirjoitettu pui- siin lehtiin. Kastekappelissa muis- tellaan kastetta ja Jumalan lupaus- ta osallisuudesta.
Yläkerran kotiinpaluun kappe- li on rakennettu torniin, entiseen kuorohuoneeseen. Siellä vaeltajan virikkeenä on taiteilija Annukka Laineen triptyykki Kotiinpaluu, joka kertoo Tuhlaajapojan tarinan.
Ajatus matkakumppanuudes- ta viehättää kirkkoherra Mäkistä, joka toissakeväänä järjesti pääsiäi- seen ohjaavan pienryhmän Viini- kan kirkolla. Ryhmä jakoi keske- nään kokemuksiaan hiljentymis- paikoista ja arkielämästään viiden kokoontumiskerran ajan.
– Hengellisen ohjauksen tavoit- teena on, että ihmisen arki ja hen- gellinen elämä olisivat vuorovaiku- tuksessa. Ihminen saa aina palata takaisin, kotikirkko ottaa ihmisen aina vastaan, pohtii Mäkinen.
Kirsi Airikka
Viinikan Tiekirkko on avoinna 11.6.–10.8. ma–pe klo 11–18.
Osoite on Kaartotie 1.
Tiekirkkona palvelevat myös Finlaysonin kirkon Lasten katedraali ja Aleksanterin kirkko.
Katso aukioloajat sivulta 9.
Kaikki Suomen tiekirkot : www.taivaallinentaukopaikka.fi / tiekirkot
”Moni tekee kesäisen polkupyöräretken Viinikan kirkkoon.”
Monipuolinen Tiekirkko
kutsuu viihtymään Viinikassa
Viinikan Tiekirkko-opas Tiina Saarelainen ja kirkkoherra Jussi Mäkinen tutustuvat Peurapelto-teokseen. Tampereen nor- maalikoulun oppilaiden Kirkonmäellä-kuvataidenäyttely syntyi Viinikan kirkon 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Näyttely on avoinna koko kesän tilaisuuksien aikana sekä Tiekirkon aukioloaikoina.
Miksi rippikoulussa pelataan tietokoneella?
Harjun seurakunnan kesäkuun riparilla Pättinniemessä ai- otaan pitää tietokonepelitunti. Mistä saitte idean, rippikou- lupastori Jari Pulkkinen?
– Ajatus lähti erään rippikoululaisen isältä.
Mistä oikein on kyse, nuorisotyönohjaaja Janne Laitonen?
– Perusidea ei ole uusi. Tunneilla on käytetty erilaisia ryhmä- tilanteita, joiden avulla on opetettu rippikoulun perusopetus- aiheita, muun muassa kymmentä käskyä, lähimmäisen rak- kautta ja diakoniaa. Paperi ja kynä vain vaihtuvat tablettitie- tokoneisiin.
– Pelin pohjalla on Kultainen sääntö. Rippikoululaiset saavat tablettiin tapahtuman, heidän pitää sen pohjalta tehdä ryhmän päätöksiä, ja sitten vertaillaan muiden vastauksia. Peruspaino on siis arvokeskustelulla. Moraalisiin ongelmiin pitää miettiä vastauksia aiemmin opetetun pohjalta.
Mitä tällä arvellaan saavutettavan?
– Pelissä on mahdollisuus tuoda oma näkemys esille ja perus- tella sitä. Näin tilanteesta tulee vuorovaikutteinen ryhmäkes- kustelu. Tarkoitus on saada nuorista kaukaisilta tuntuvat aiheet lähelle ja saada heidät näkemään, että joudumme käyttämään oppejamme joka päivä monissa tilanteissa.
Onko tätä kokeiltu aiemmin?
– En tiedä, onko muualla Suomessa, mutta Tampereen seura- kunnissa tämä on pilotti. Pelipohjaa kehittävä yritys on käyttä- nyt sitä työyhteisön fi rmojen kanssa, joten pelimekaniikka on valmiiksi tehty. Nyt sitä vain sovelletaan rippikoulukäyttöön.
Toivon tästä syntyvän jotain sellaista, josta tulisi uusi työväli- ne rippikoulujen käyttöön.
Eivätkö nuoret vietä liikaakin aikaa pelien ääressä?
– Pääpaino on keskustelulla, peliväline on vain apuna tiedon keräämisessä ryhmiltä. Sitä kautta voidaan myös antaa uusia ohjeita ja varmistua, että ne menevät perille.
– Sosiaalinen pelaaminen on tulossa vahvasti esille sosiaali- sen median myötä. Pelaamisen luonne on muuttunut.
Asta Kettunen
Viinikan kirkon eteisen esirukousalt- tarilla voi jättää esirukouksen lippaa- seen luettavaksi messussa.
Hannu Jukola
M
essukylän kivikirkos- sa pidettävä Luoma- kunnan messu sekä sitä ennen järjestet- tävät luontokävelyt kruunaavat tämänvuotisen Vihreän viikon tapahtumat Tampereella.Ennen messua opastavat Sal- la Kärki ja HannuSippola vesi- ja lintumaailmaan kävelyretkellä, jo- ka kulkee Iidesjärven lintutornin kautta kirkolle.
Ympäristötarkastaja Salla Kärki Tampereen kaupungilta ottaa mat- kan varrella esiin Iidesjärven ja sii- hen laskevan Vuohenojan veden laadun sekä laadun kehityksen ku- luneiden vuosikymmenten aikana.
Molemmista vesistä on tarjolla pit- käaikaista seurantatietoa.
– Lisäksi ajatuksena on ker- toa Iidesjärveä kuormittavista te- kijöistä sekä järven hapetuksesta.
Muutoin edetään kävelylle osal- listuvien kysymysten ja toiveiden mukaan.
Lintuharrastaja Hannu Sippola kertoo Iidesjärven muuttumisesta.
– Ennen Messukylän kirkolle tultiin kirkkoveneellä, kun Viini- kanlahti ulottui sinne asti. Vesistö kuivui pikkuhiljaa, ja Hervannan valtaväylän rakentaminen katkai- si yhteyden lopullisesti, Ruoveden Muroleesta soutelemasta tavoitet- tu Sippola arvioi.
– Eikä kukaan tiedä Iidesjärves- tä juoksutetun veden määrää.
Lokkeja ja töyhtöhyyppiä kat- sellaan, mutta toiveissa on nähdä myös kurki tai isokuovi.
– Lintuharrastus antaa hirveän paljon, siinä oppii tuntemaan luon- toa siltäkin osin, Sippola kannus- taa.
– Lintuja nähdään eläimistä eniten. Suomessa on ainakin kuusi miljoonaa paria peippoja, ja ne ovat kauniita, hän innostaa.
Innokkaimmat havainnoi- jat voivat ottaa mukaan kiikarit ja muistiinpanovälineet, mutta jalki- neiksi riittävät lenkkitossut. Mat- kaan lähdetään Nekalan seura- kuntatalolta (Kuoppamäenkatu , bussi numero ) kello .
Kartanomiljöitä ja -kulttuuria
Toisen kävelyn aiheena on Kauka- järven alueen kartanokulttuuri ja oppaana Tampereen seurakuntien ympäristötoimikunnan puheen- johtaja Pauli Välimäki. Retken järjestävät Messukylän seurakun- ta ja Tampereen seurakuntien yh- teiskunnallinen työ. Matkaan läh- detään Levonmäen seurakuntako- dilta kello (Hikivuorenkatu , bussi numero ).
Haiharan kartanon alueella on säilynyt vanhaa kasvillisuutta, jo- ta tutkittiin tarkkaan vuonna .
– Tampereen kantakaupungis- sa ei ole enää muita kartanoaluei-
ta jäljellä, perustelee Pirkanmaan kasvilajistoa pitkään kartoittanut Matti Kääntönen alueen merki- tystä kaupungin kasvistossa.
– Vanhoissa kartanopuistoissa on lajistoa, jota ei tavata muualla.
Haiharan kartanopuistoa perus- tettaessa -luvulla sinne istu- tettiin muualta tuotuja puita, pen- saita ja kasveja, esimerkiksi Saksas- ta tuotuja heinänsiemeniä. Niiden mukana kulkeutui muita lajeja, ku- ten valkopiippo, puistonurmikka ja puistolemmikki.
– Kartanopuistoilla on kasvitie- teellistä merkitystä, ja ne myös ku- vastavat tietyn ajan kulttuurihisto- riaa, Kääntönen sanoo.
Retkien jälkeen kello pidet-
tävässä messussa avustamassa on Merja Mäkisalon luotsaama rip- pikouluryhmä. Pastorit JussiLai- ne ja Ilmari Karjalainen tuovat esiin Vihreän viikon vesi-teemaa sekä kasteen merkitystä. Messun jälkeen tarjolla on lettuja ja mehua.
Asta Kettunen
www.tampere.fi /ymparistojaluonto/
vihreaviikko
Vihreän viikon kansainväliset sivut:
ec.europa.eu/environment/green- week
Maailman ympäristöpäivä:
www.unep.org/wed Kuullaanko luontoretkillä satakielen laulua?
Luomakunnan messu päättää Vihreän viikon
P
ihakirkko on meille ehdo- ton kesän kohokohta, jo- ta odotamme innokkaas- ti. Se merkitsee meille ih- misten yhteyttä, mietti- vät Päivi ja Juha Pehkonen, jotka järjestävät pihakirkon puutarhas- saan Viinikassa seurakunnan kans- sa jo kymmenennen kerran.Toukokuun heleä vaaleanvih- reys antaa jo aavistuksen siitä, mil- lainen vehreä keidas Pehkosten puutarha on keskikesällä. Oleskeli- jaa virkistää myös soliseva metsä- puro, jonka isäntäväki on itse ra- kentanut pihaan. Puroa ympäröivä vihreä sammalmatto ja saniaiskas- vustot houkuttelevat suojiinsa lin- tuja ja sammakoita.
Mukavat istuinryhmät puu- tarhan sokkeloissa kutsuvat ihmi- siä kesäiseen jumalanpalvelukseen Pehkosten puutarhaan juuri silloin, kun villiviini ja saniaiset ovat veh- reimmillään sekä ukonhatut, nau- hukset, kurjenmiekat ja runkoruu- sut ovat täydessä kukassa.
– Paras kiitos pihakirkostamme on ollut, kun eräs kävijä totesi ol- leensa paratiisissa, hymyilee Päivi Pehkonen.
– Haluamme avata kotimme ja puutarhamme ihmisille. Aivan vie- raatkin ihmiset ovat tervetulleita, kutsuu Juha Pehkonen.
Pihakirkossa on yleensä ollut
– kävijää. Kesäinen kirkko- hetki kiinnostaa yli seurakuntara- jojen, koska Juha Pehkosen mukaan kävijöitä oli viimeksi kuudesta seu- rakunnasta.
Tärkeintä on hengellinen elämä
Pihakirkko on normaalia jumalan- palvelusta vapaamuotoisempi tilai- suus, jonka isäntäväki ja seurakun- nan työntekijät suunnittelevat yh- dessä. Juha Pehkonen pitää aluksi puheen.
– Tämän kesän aihe on vielä mietinnässä, mutta joitakin aihioi- ta on jo syntynyt.
Tilaisuudessa lauletaan yleensä kolme virttä sekä luetaan Isä mei- dän -rukous ja Herran siunaus. Seu- rakunnan työntekijä säestää laulua sähköuruilla tai kitaralla.
Jumalanpalveluksen jälkeen juodaan kirkkokahvit, joiden kans- sa nautitaan emännän leipomia vadelmaviinereitä. Vadelmat ovat Pehkosten omasta puutarhasta.
– Väki viihtyy todella hyvin. Jos- sakin vaiheessa iltaa siirrytään talon sisälle ja vietetään vielä lauluiltaa pia- non ääressä, kertoo Juha Pehkonen.
Pehkoset ovat Viinikan seu- rakunta-aktiiveja. Juha nähdään usein ehtoollisavustajana ja mo- lemmat ovat innokkaasti järjestä- mässä seurakunnan tilaisuuksia.
Aiemmin he ovat olleet mukana myös useissa luottamustoimissa.
– Olemme iloisia siitä, että luot- tamustoimiin ei ole viime vuosina pyydetty. Haluamme vain naut- tia hengellisestä elämästä ja seura- kuntayhteydestä. Lisäksi oma koti- apua tarjoava yrityksemme vie ny- kyisin paljon aikaamme, kertovat Pehkoset.
Pihakirkko synnytti idean pakkaskirkosta
Pihakirkko on Pehkosille niin sydä- men asia, että muutama vuosi sit- ten he saivat idean järjestää pihal- laan pakkaskirkon. Se on nyt pi- detty kaksi kertaa. Tilaisuuden al- kajaisiksi hiljennytään kuuntele- maan Viinikan kirkon ehtookelloja.
Pihakirkon kolehti kannetaan lähetystyölle ja pakkaskirkon tuot- to menee Yhteisvastuukeräykselle.
– Tilaisuuksien järjestäminen ja tarjoilujen kustantaminen on mei- dän oma lahjamme kumpaankin kolehtiin, kertoo Juha Pehkonen.
Kirsi Airikka
Pihakirkko Pehkosten puutarhassa ke 25.7. klo 18, osoitteessa Nekalantie 12
Pakkaskirkko la 19.1. 2013 klo 18
Pehkosten paratiisi kutsuu hiljentymään
Päivi ja Juha Pehkonen järjestävät pihakirkon puutarhassaan Viinikassa seurakunnan kanssa jo kymmenennen kerran.
Katso kesän pihakirkot kesäliitteestä s. 9.
Rami MarjamäkiRami Marjamäki
Pitkospuut kaipaavat uusimista aiempaa useammin, koska puun kestävyys ja käsittely ovat muuttuneet.
Viime viikkoina pitkospuita on rakennettu seurakuntien Rajalan leirikeskuksessa Ikaalisissa. Suurella Sydämellä -vapaaehtoiset soutivat paikalle kahdeksan venekuormallista puita ja rahtasivat maastoon 88 niskapölliä.
Kävelyreitin varrelle tarvittiin lisäksi pari siltaa. Iso-Saareksen ja Vähä-Saareksen välisen puron sillan päätekijänä oli Jari Levistö (vas.) ja sen suunnitteli Työllistämisyhdistys Etapin puutyöpajan ohjaaja Jouni Tuovinen.
Jarkko Santaharju
Tulevat pyhät
Ajassa ja hengessä
Ajassa ja hengessä -tekstit: Heli Airikka-RantanenJohannes Kastaja on kiinnosta- va tyyppi. Pesunkestävä (kuinkas muuten olisi toimiminen upotus- kastajana onnistunut) askeetti, jo- ka haki vauhtia julkiselle toimin- nalleen autiomaasta. Kamelintal- jaan pukeutuneena, heinäsirkat ja hunaja lounaanaan Johannes te- ki sitä, mihin oli kuullut Jumalan kutsuvan.
Partainen Johannes ärjyi erä- maassa ja sai kuin saikin kuulijoita.
Autiomaan profeetan saarna kos- ketti ja moni otti kasteen käänty- misen merkiksi.
Juhannusta vietetään puoli vuot- ta ennen joulua, koska Johanneksen kerrotaan olleen puoli vuotta Jee- susta vanhempi. Juhannus juhla- nakin viittaa jo tulevaan jouluun ja Jeesuksen odottamiseen. Pimeässä pohjolassa juhannus on valon ja yöt- tämän yön juhla – jota moni juhlii pistämällä ”vintin pimeäksi”.
Juhannukseen kuuluu luonnon- kauneuden ihmettely ja luomises- ta kiittäminen. Kirkoissa käytetään juhannuksena mieluiten luonnon- kukkia; päivänkakkaroita, kissan- kelloja, ruiskaunokkeja.
Luonnon kaunein kukoistuk- seen ja valoisiin öihin liittyy myös toinen puoli: päivien lyheneminen alkaa. Tästä muistuttaa raamatun- kohta:
”Ihminen on kuin ruoho, ih- misen kauneus kuin kedon kuk- ka! Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa si- tä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruo- ho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iä- ti.” (Jes.:–)
Juhannus – Johannes Kastajan päivä
Onko kuusikymmentä vähän vai paljon?
Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?”
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
(Sananl. 30: 7–9)
Helmi
10.6. Katoavat ja katoamattomat aarteet
”Vain runsas neljännes uskoo kristinuskon Jumalaan,” uutisoitiin joitakin viikkoja sitten. Jeesukseen uskominen on järjenvastaista.
Järkevänä itseään pitävä ihminen raivaa siis sellaisen pois elämästään. ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa?” kysyy Jeesus
evankeliumitekstissä. Mikä on järkevää ja mikä tärkeää, sitä tämäkin pyhä kutsuu meitä jokaista pohtimaan. (Matt. : –)
17.6. Kutsu Jumalan valtakuntaan
Päivän evankeliumi näyttää suorastaan perhearvojen vastaiselta:
kuolleet saavat haudata kuolleensa ja kotiväki on syytä jättää hyvästelemättä. En usko, että Jeesus kehottaa perheen hylkäämiseen kirjaimellisesti. Pääasia on olla päättäväinen sillä tiellä, jolle on lähtenyt. Perhekin on tärkeä, mutta Jeesuksen seuraaminen on tärkeintä. (Luuk. : –)
23.6. Tien raivaaja: juhannuspäivä
Juhannuksen evankeliumissa (Luuk. : –) painiskellaan tuoreille vanhemmille tutun ongelman kanssa: Mikä lapselle nimeksi?
Perinteenä oli, että esikoispoika saa isänsä nimen – ja seuraa isäänsä myös ammatinvalinnassaan. Jumalalla oli kuitenkin toinen suunnitelma. Poika sai nimen Johannes, joka merkitsee ”Jumala on armollinen”. Se oli Johanneksen tehtävä: kuuluttaa Jumalan armollisuutta ja kertoa hänestä, joka on tulossa tuomaan armon.
len kerran elämässäni viettänyt syntymäpäiviä- ni täyttäessäni kahdeksan- toista vuotta. Nuorella miehellä ky- seinen ikä tuntui todella tärkeältä merkkipaalulta. Aikuistuminen, moninaisine kauan odotettuine oi- keuksineen tuntui aivan taivaalli- selta muutokselta alle -vuotiail- ta kiellettyjen elämään verrattuna.
Syntymäpäiviäni en ole sen koommin miettinyt enkä juhlinut.
Kuudenkympin etapinkin aioin si- vuuttaa vain normaalein päiväri- tuaalein kenellekään asiasta enem- pää mainitsematta.
Mutta kuinkas äijän kävi? Ar- mas morsiameni oli jo hyvissä ajoin syystalvesta aloittanut synttärei- den valmistelut, joten . tammi- kuuta meinasin tipahtaa jakkaral-
tani. Kaksipäiväinen synttäriral- li alkoi, ja minua kuljetettiin kuin pässiä narussa. Yllätyksiä tuli jat- kuvasti!
Arkeenkin oli taas palattava.
Edellisten ja viime synttäreide- ni välissä oli neljäkymmentäkaksi vuotta. Välitilinpäätös kuluneesta ajasta oli väistämättä edessä. Saa- vutukseni aktiivisen aikuisiän ai- kana tuntuivat todella vaatimatto- milta ja nekin romuttuivat isolta osin katkeraan avioeroon. Olo tun- tui melko tyhjältä, jopa avuttomal- ta. Seuraavat täydet vuodet jos...
Aikani oloani surkuteltuani al- koi jostain jonkinlainen päivän- kajokin ajatuksiini sarastaa, jopa kysymyksiä onnesta. Kaikkea on koettu ja kestetty tähän asti. Ihmis- suhteet ovat kunnossa ja yllin kyl-
lin välttämätöntä jopa muille an- nettavaksi ja pois heitettäväksi.
Huomista ei kannata murehtia, sillä se tuo omat murheensa tulles- saan. Päivämme on määrätty jo en- nen syntymäämme.
Uskomalla Herraamme Jeesuk- seen Kristukseen voimme turval- lisesti jättää tulevaisuutemme Hä- nen käsiinsä ja nukahtaa joka ilta varmana siitä, että paras on vielä edessä. Paras ikäsi on juuri tänään!
Ilkka Lapp
Kirjoittaja on kuusikymppinen Tuomasmessu-aktiivi ja Sons of Abraham -moottoripyörä-
kerhon puuhamies.
O
Ravinnoksi
Jo Vanhan testamentin aikaan hu- naja tunnettiin Jumalan siunauk- sen ja monenlaisen hyvän symbo- lina. Mooseksen kirjoissa sanotaan peräti kertaa, että luvattu maa tulvii ”maitoa ja hunajaa.”
Uudessa testamentissa tunne- taan yksi hunajansyöjä ylitse mui- den: Johannes Kastaja.
Johanneksen kerrotaan eläneen erämaassa heinäsirkat ja villime- hiläisten hunaja ruokanaan (Matt.
:).
Hunajan makeuden on myös ajateltu kuvaavan hengellistä kau- nopuheisuutta sekä Kristuksen lau- peaa suhtautumista syntiseen.
HUNAJA
KULUVANVUODENAIKANA tällä palstal- la ihmetellään erilaisia ruokaan ja kristilliseen uskoon liittyviä ilmi- öitä.
Asta Kettunen Hannu Jukola
Ota onkeesi
Konserttitarjotin
Mooseksen parrat pärisevät Laikunlavalla
Mooseksen Parta on bändi, jo- ka saa hymyn huulille niin silopos- kisissa varhaisnuorissa kuin par- rakkaissa motoristeissakin. Tam- pereella Partaa kuultiin viimeksi pari vuotta sitten Keskustorilla, jo- ten nyt joukko ajatteli ajan sopivak- si comebackille.
Yhtye soittaa Laikunlavarockis- sa Vanhan kirjastotalon puistossa tiistaina . heinäkuuta kello ..
Kuvaaja Vilja Tamminen
Fabrice Pitrois toimii urkurina Etelä- Ranskan Narbonnessa sekä johtaa eurooppalaisen kamarimusiikin festi- vaalia La Corbièressa ja Narbonnen tuomiokirkon urkufestivaalia.
Pitrois´n esiintymispaikkoja ovat olleet muun muassa Pariisin Notre Dame, Saint Remyn festivaali Proven- cessa, Lyonin tuomiokirkko, Oliwan katedraali, Varsovan ja Budapestin urkufestivaalit, Praha, München, Lau- sanne, Ottobeuren, Milano sekä Ve- netsian kamarimusiikkifestivaalit.
10. kesäkuuta kello 19.30 hän esiintyy Tampereen tuomiokirkossa.
Suojelkaa edes lapsia
Tapahtuma on osa Tampereen kau- pungin kulttuuripalvelujen puisto- konserttisarjaa. Laikunlavarockin muut esiintyjät ovat kello Th e Grande Bois ja kello . Th e Sa- turnettes.
Gospelrock-yhtye Mooseksen Parta perustettiin vuonna , ja heti seuraavasta vuodesta lähti- en kokoonpano on pysynyt sama- na. Bändielämän murrosiän ylittä- misen jälkeen miehet ovat toden- neet, että kun ilosanoman tuojia ei ole koskaan liikaa, sitä pitänee jat- kaa hamaan tulevaisuuteen. Niin- pä kiihkeimpien keikkavuosien ja neljän oman levyn jälkeen yhtye on harvakseltaan jatkanut konser-
tointia mitä erilaisimmissa tapah- tumissa.
– Keikkamäärissä suunta on pitkästä aikaa taas nousujohtei- nen. Lisäksi Parran saattaa bonga- ta kauniina kesäpäivänä katusoit- tamasta jostain päin Tamperetta.
Esimerkiksi Mustaanlahteen men- täneen jonain tiistaina motoristien joukkoon, lupailee kitaristi-laulaja Mika Palvanen.
– Uutta materiaalia työstetään parhaillaan ja studioon mennään, kun aika on otollinen.
Keikka- ja muut tiedot löytyvät Parran kotisivuilta www.moosek- senparta.net.
Nämä miehet pistävät parrat täräjä- mään: Mika Palvanen (kitara, laulu), Kai Mattsson (saksofoni, laulu), Timo Saarinen (basso) ja Erkki Viljavuori (rummut).
Pekka Tukeva
– Erehtymättömyyteensä ja pyhyyteensä luottava yhteisö saattaa olla sokea epäkohdilleen. Tämä voi mahdollistaa ajattelutapoihin ja rakenteisiin pesiytyvän riskin väkivallalle, varoittaa lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig.
Häpeällisten ilmiöiden yhteydessä yhteisöt sortuvat usein salailuun. Lestadiolaisten kriisissä Johanna Hurtig puhuu mie- luummin ”haluttomuudesta suostua tietämään”. Väärinkäytöksistä tihkui tietoa vuosien ajan, mutta ilmiö ohitettiin kysy- mättä, mistä yhteisön rakenteellisista ongelmista tapaukset kertoivat.
Näytelmä Pikku Pietarin piha so- pii nykyaikaankin, sillä siinä käsi- tellään katoavaa yhteisöllisyyttä, jota kaivataan takaisin. Tapahtu- mat on sijoitettu -luvulle ai- toon puutalokortteliin, jonka tun- nelma tuo suurille ikäluokille mie- leen lapsuusmuistoja.
Aapelin eli Simo Puupposen kirjoittama romaani kertoo puu- talopihan elämästä ja Eliisa-teat- teri esittää näytelmää tänä kesänä Amurin työläismuseokorttelissa.
– Näytelmässä kytätään naapu- rien tekemisiä ja puututaan toisten elämään, mutta kannetaan myös huolta lapsista, jotka kärsivät van- hempiensa oikuista. Pietari kokee äidin kuoltua suuren surun, jota hän ei ymmärrä. Hän tarvitsee jon- kun, kenen kanssa voi käsitellä su- ruaan ja alkaa puhua Jumalalle, oh- jaaja Jorma Kairimo kertoo.
Näyttelijä Ahti Jokinen kokee Jumalan roolin jännittävänä.
– En ole ennen ollut näin ar- vokkaassa roolissa. Kaikki ihmiset katsovat Jumalaa oman maailman- katsomuksensa mukaisesti. Aape- li on rakentanut Jumalan loistavalla huumorilla, ja tulkinnassa voi käyt- tää rajattomasti mielikuvitusta.
Jokinen on lapsuudenkodin pe- rintönä tajunnut rukouksen merki- tyksen ja saa siitä päivittäin voimaa
ja rauhaa niin onnen kuin avutto- muudenkin keskellä.
Eliisa-teatterin johtaja Merja Kurkinen esittää Pietarin äitipuol- ta Karoliinaa.
– Pietarin isä, torikauppias Jor- malainen ei pysty auttamaan poi- kaansa tuskassa, mutta Karoliina tukee Pietaria niin, että hän kas- vaa ja selviytyy paremmin. Karo- liina koki itsekin lapsena vaikeuk- sia ja oppi selviytymään. Hän on
”aika hyvä ihmiseksi” ja alkaa sel- vitellä myös pihapiirin sähläyksiä ja riitoja, joista huolimatta koetaan yhteenkuuluvuutta.
Pikku Pietarin keskeisessä roo- lissa nähdään -vuotias Teppo Nie- minen. Hän on harrastanut näytte- lemistä neljä vuotta näytelmäpiiris- sä Toijalan Kellariteatterissa.
– Pietarin rooli tuntuu muka- valta. Siinä on paljon vuorosanoja, mutta kyllä se sujuu kun harjoitte- lee, Nieminen toteaa.
Pirjo Lääperi
Eliisa-teatteri esittää Pikku Pietarin pihan Amurin työläismuseokortte- lissa 14.7.–10.8., näytökset klo 19.
Tiedustelut ja varaukset:
info@eliisateatteri.com,
Merja Kurkinen p. 045 895 6152, www.eliisateatteri.com
Pikku Pietarin piha vie 50-luvulle
Merja Kurkinen
Näytelmän harjoitustauolla narua hyppää Pietarin esittäjä Teppo Nieminen.
Pyörittämässä Vili-Valtteri Jokinen, Christian Ovaska, Sanni Liski ja Riku Liski.
Katso muut Kesäillan urkumusiikkia -sarjan esitysajat ja kesän konsertti- tarjonta kesäliitteestä sivulta 12.
Radio, tv ja netti
Kuuntele Tuomiokirkon
jumalanpalvelus kotisohvaltasi
Tampereen tuomiokirkon jumalanpalvelus lähetetään suorana lä- hetyksenä sunnuntaina 12.6., 17.6. ja 12.8 kello 10 Radio Mo- reenissa taajuudella 98,4 MHz.
Seurakunnat myös
Facebookissa ja Twitterissä
Facebookista, www.facebook.com/tampereenseurakunnat, ja Twitteristä, http://twitter.com/TampereEvlSrkt, löytyy menovink- kejä ja uutisia Tampereen seurakuntien tapahtumista.
Rakastakaa toisianne
Pisarassa on 9. kesäkuuta vuorossa opiskelijapastori Laura Män- tylä: ”Jeesuksen jäähyväispuheessa tiivistyy olennainen: rakas- takaa toisianne.” (Joh 17: 13-23)
Pisara YLE TV1 -kanavalla lauantaisin klo 11:05 ja uusinta maanantaina klo 14:55.
Suvivirsi soi Kampin kappelilla
Ekumeenista virsilaulutapahtumaa Lasipalatsin aukiolla Helsin- gissä voi seurata YLE TV1:ssä 10. kesäkuuta kello 10 alkaen.
Piispa Irja Askola avustajineen siunaa Kampin kappelin käyttöön.
Musiikista vastaa UMO ja juontajana on Mika Saarelainen.
Suvivirsi myös netissä ja Facebookissa
Suvivirsi-tapahtumia järjestetään kevään ja kesän aikana ympä- ri Suomea. Yli 150 seurakuntaa on ilmoittautunut mukaan ja ti- lannut lauluvihkoja. Tampereella tapahtuma oli helluntaina 27.
toukokuuta.
Kuka tahansa voi tehdä lahjoituksen Haitin koulun jälleenra- kentamiseen osoitteessa www.suvivirsi.fi .
Kuvia ja/tai pieniä juttuja Suvivirsi-tapahtumasta voi lähettää osoitteeseen suvivirsi@kirkonulkomaanapu.fi . Niitä julkaistaan Facebook-sivulla www.facebook.com/suvivirsi sekä Suvivirren ja KUA:n nettisivuilla.
Tiekirkot ovat taivaallisia taukopaikkoja
Tiekirkot sijaitsevat ympäri Suomea, ja mukana on sekä luterilai- sia että ortodoksisia kirkkoja. Avoimiin kirkkoihin johdattavat Tie- kirkko-liikennemerkit.
Tiekirkot löytyvät osoitteesta www.taivaallinentaukopaikka.fi . Sivuilla on kerrottu kirkkojen aukioloajat ja ajo-ohjeet sekä muu- takin tietoa esimerkiksi lähistöllä sijaitsevista uimarannoista, kah- viloista ja nähtävyyksistä.
Sivuilta pääsee tutkimaan myös Ruotsin, Norjan, Tanskan, Vi- ron, Saksan ja Pohjois-Kalotin taukopaikkoja.
Lue Finlaysonin kirkon historiasta: www.tampereenseurakun- nat.fi /fi nlaysonin_kirkko
Lastenkirkko.fi muistuttaa pihaleikkien tärkeydestä
Lastenkirkko.fi ja Espoon seurakunnat ovat tehneet viiden piha- leikin videosarjan yhdessä espoolaisen Komeetan koulun oppilai- den kanssa. Lapset kertovat leikkien säännöt ja johdattavat kat- sojankin leikkiin.
Videot ilahduttavat osoitteessa www.lastenkirkko.fi . Kymme- nen tikkua laudalla, Ketjuhippa ja Lohikäärmeen häntä löytyvät myös Youtubesta.
Lastenkirkossa on myös lasten pyhäkoulu, Verkkovaeltajan taukopaikka ja Nettitupu-auttamispalvelu. Tarinalaatikon kärjes- sä ovat Tampereen seurakuntien kuvaamat tarinahetket, joissa kertojana on Markku Huikkola. Kesän kynnyksellä julkaistavas- sa videosarjassa 4-vuotias Aini tutustuu papin kanssa Pyhän An- nan lastenkirkkoon.
Entä tutustuitko jo Jippiinettiin (http://jiipeenetti.fi )?
Tampereen seurakuntien kesätapahtumat
Kesämenoja myös osoitteessa http://www.tampereenseurakun- nat.fi /toimintaa/kesa_2012
T
otuus tapaa nousta pintaan kuin öljy, sameassakin ve- dessä. Ne, joille oman us- konyhteisön yhtenäisyys ja harmonia ovat kärsivien lasten suojelua kalliimpi asia, ovat mustamaalanneet Johanna Hurti- gia omaa pesää likaavaksi Jumalan valtakunnan vastustajaksi.Lastensuojelun tutkija on klas- sinen esimerkki siitä, kuinka vies- tintuojat halutaan ampua. Hänen syntinsä on lestadiolaisten hyväk- sikäyttöongelman nostaminen esiin.
Tieto liikkeen sisällä tapahtu- neista lasten hyväksikäytöistä tuli julkisuuteen talvella . Sitä seu- rasi lumipalloefekti: vuosia vaietut traumat ja rikokset alkoivat paljas- tua, kun puhumaan rohkaistuneet uhrit kertoivat yksi kerrallaan ko- kemuksistaan.
Nyt Johanna Hurtigin tiedossa on yli hyväksikäyttäjää, joukos- sa useita saarnaajiakin. Uhreja on moninkertainen määrä. Läheskään kaikki tekijät ja uhrit eivät ole tul- leet – eivätkä tule – tietoon.
Huhtikuussa julkaistiin Hurti- gin ja Mari Leppäsen toimittama kirja Maijan tarina. Lapsen sek- suaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana (Kirjapaja).
Hyväksikäytetty vanhoillislesta- diolainen tyttö kertoo teoksessa tragediansa, ja asiantuntijat ana- lysoivat trauman hoitamista ja us- konyhteisön osuutta prosessissa.
Voimaantuminen hyvän ympäröimänä
Yhteiskuntatieteiden tohtori Jo- hanna Hurtig ei tiennyt, millaises- ta ongelmakimpusta on kysymys, kun Lapin yliopiston sosiaalityön professori Merja Laitinen kysyi neuvoa -luvun alussa. Laiti- nen oli törmännyt pedofi lian ja in- sestin uhreihin, jotka selittivät so- pineensa rikokset hyväksikäyttä- jiensä kanssa ”Jeesuksen nimessä ja veressä”.
Hurtig tunnisti sanonnan liit- tyvän lestadiolaisten anteeksian- to- ja rippikäytäntöön. Mutta ei- hän hänen lapsiin panostavassa ja lainkuuliaisuutta korostavassa he- rätysliikkeessään käytettäisi väärin tätä kallisarvoista parannuksente- on armoetua. Eihän?
Hän varttui hyvässä perheessä, jollaisia suuri osa lestadiolaisper- heistä lieneekin. Isä toimi maallik- kosaarnaajana ja Suomen Rauhan- yhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokunnassa.
– Sain itse elää hyvän ympä- röimänä sekä lapsena että aikui- sena. Kasvuympäristööni kuului- vat tiiviit ja runsaat, vilkkaat ystä- vyyssuhteet, yhteisön lämpö ja voi- maannuttava hengellisyys. Siionin virret ja laulut sekä seurojen sisältö ja ”äänimaisema” muodostavat tu- tun hengellisen kodin.
– Kasvoin vahvaan hengellisyy- teen, jonka kautta avautuivat ju- malasuhde ja tietoisuus siitä, että
olen uskova ihminen. Olen näis- tä lahjoista hyvin kiitollinen taus- talleni. Ellen olisi syntynyt lestadi- olaiseen perheeseen, en olisi vält- tämättä saanut yhtä vahvaa sidet- tä hengellisyyteen, kahdeksan lap- sen äiti kertoo.
Lestadiolaiseksi hän on pitänyt harvinaisen paljon yhteyttä luteri- laiseen seurakuntaan osallistumal- la jumalanpalveluksiin, kirkkokuo- roon ja retriitteihin. Myös lähei- seen ystäväpiiriin on aina kuulu- nut liikkeen ulkopuolisia.
Eteenpäin
takatalven jälkeen
Lestadiolaisen uskonperinnön hen- gelliseen ytimeen kuuluvat perus- asiat ovat pysyneet Johanna Hurti- gille rakkaina. Siksi hän koki vuon- na raskaasti sen, että laajan hyväksikäyttöongelman olemassa- olo selvisi työn kautta.
Vaikka itse uskoa ei tarvinnut kyseenalaistaa, oli oman liikkeen toimintakulttuuria pakko tarkas- tella kriittisesti.
– Aikuisena naisena tiedostin toki jo tuolloin liikkeemme kipu- pisteitä ja epäkohtia sekä keskuste- lukulttuuriin liittyviä kivettymiä ja pelkoja. Silmälasini eivät olleet ai- van ruusunpunaiset, mutta minul- la oli vahva luottamus yhteisölli- seen vastuunkantoon.
– Uskoin voivani vaikuttaa avoi- mella toiminnalla niiden epäkoh- tien korjaamiseen, joita näin. Olin toistuvasti yhteydessä liikkeen joh- toon ja käynnistin keskustelua ai- heesta. Valitettavasti jouduin tör- määmään vastuunkannon ja yhtei- söllisen valvonnan kehittymättö- myyteen, Johanna Hurtig myöntää.
Samalla näyttäytyi ruodusta vähänkään poikkeavien jäsenten ojentamiseen liittyvän ”hoitoko- kouskulttuurin” perintö: yhteisön näennäisen yksimielisyyden vaa- liminen avoimuuden kustannuk- sella.
– Liike ja sen välittämä usko ovat aina osa minua. Mutta olen surullinen ja pettynyt siihen, mi- ten vaarallista heikompien puolus- taminen on yhteisössämme. Olen nähnyt liian monen kohdalla, mitä vaikeuksia seuraa, kun yrittää toi- mia rehellisesti ja rohkeasti.
– Riittävän avointa keskustelua ongelmista ei ole vielä käyty, vaik- ka välillä näytti jo lupaavasti siltä kuin siihen oltaisiin pääsemässä.
Nyt näyttää kuin eläisimme taka- talvea, mutta samalla tunnen vah- vasti, että prosessi etenee.
Sairaat rakenteet päivänvaloon
Johanna Hurtigin viestinä on, et- tei seksuaalinen väkivalta ole he- rätysliikkeen muusta toiminnasta erillinen ongelma, vaikka se kos- keekin vain vähemmistöä. Sillä on yhtymäkohtia muihin keskustelua edellyttäviin asioihin: naisten alis- teiseen asemaan, vahvaan hengelli- seen vallankäyttöön, yksilön, yhtei- sön ja yhteiskunnan väliseen suh- teeseen.
Suorien uhrien lisäksi on paljon välillisiä uhreja, omaisia ja ystäviä.
Heitä kuuntelemalla on selvitettä- vä, mitä yhteisön epäkohdat ovat ja miten ne näyttäytyvät uhrien arjes- sa; mitkä ovat hyvään pyrkivän ja monelle rakkaan hengellisen kodin varjopuolet.
– Jotkut liikkeen uudistajis- ta koettavat annostella muutos- ta pikkulusikalla, ja kriittistä kes- kustelua käydään paljolti piilossa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Minä en voi toimia lastensuojelun ammattilaisena niin – lasten lap- suus on siihen liian lyhyt, Johanna Hurtig toteaa.
Hän kokee tehtäväkseen tuottaa tietoa hyväksikäyttöongelmasta.
Sitkeys palkitaan pölyn laskeuduttua
Johanna Hurtig on saanut julki- suudessa tuekseen rohkeita nai- sia ja miehiä herätysliikkeestään.
Modernit lestadiolaiset ovat moni- ääninen joukko, vaikka virallises- ti käytetäänkin vain yhtä, erehty- mättömän seurakunnan ääntä, jo- ka edustaa ”yksimielistä rakkautta”.
Isot ja vakavat kysymykset vaa- tivat nyt vastuunkantajia ja avoimia keskustelun herättäjiä, jotka osal- listuvat rakentavalla tavalla yhtei- sön uudistamiseen.
Nähtäväksi jää, kuinka monessa on miestä ja naista pyrkiä muutta- maan liikkeen rakenteellisia ongel- mia ennen kuin iso pyörä pyöräh- tää. Alkukitka on aina kova.
Lestadiolaisen liikkeen -lu- vun historiaa aikanaan analysoita- essa ei muisteta hyvällä niitä pai- kallisia ja valtakunnallisia napa- miehiä, jotka eivät tarttuneet tosis- saan yhteisön sisällä tapahtunee- seen hengelliseen, henkiseen ja sek- suaaliseen väkivaltaan, vaan koetti- vat pitää väärinkäytökset piilossa.
Mutta erään naisen sitkeä työ lastensuojelijana ja yhteisönsä moraalisen vastuun herättelijänä muistetaan vielä pitkään pölyn las- keuduttua.
Janne Villa
Lounasmusiikki soi 80-vuotiaassa kirkossa
Tiekirkkona toimiva Viinikan kirkko palvelee myös musiikin ys- täviä kesätorstaisin kello , kun eri instrumenttien tai-
tajat Tampereelta ja lähiympäristöstä tarjoilevat lounas- konsertteja.
Sarja alkaa .
kesäkuuta Viinikan kanttorin Veikko Myllyluoman urku- konsertilla, ja jatkuu juhannusviikolla pi- anomusiikilla.
Heinäkuussa hengellisen musii- kin helmiä esittä-
vät diplomilaulaja Minna Nappari ja saksofonisti VeeraMikola. Kir- kossa soivat myös Noora Laihon
kantele sekä Han- na Penttisen pia- no. Sarjan päättää Kamarikuoro Eter- nitas.
Esiintymisajois- ta on luettelo sivul- la.
Pienet talot valtaavat Tampereen keskustan kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun, kun kaupunkikuvaan si- joitetaan kymmenen leikkimökkikokoista taidetaloa.
Mukaan valitut taiteilijat toteuttavat taloihin kau- punkilaisten ihailtavaksi oman ”Palan taivasta”. Tarkoi- tuksena on vahvistaa kuvaa Tampereesta elävänä kau- punkia, jossa luovuudella on merkittävä asema. Palanen taivasta on myös Vuoreksen asuntomessuilla.
Mukaan on kutsuttu kymmenen taiteilijaa, jotka ovat saaneet valita työparinsa tai -ryhmänsä sekä talo- mallin. Talot on tehty pääasiassa vanerista, teräksestä ja polykarbonaatista.
Seurakuntien Hatanpään valtatien alkupäähän si- joittuvan mökin tekijät ovat hankkeen isä, kuvataitei- lija Tuomo Rosenlund sekä Sanna Kauppinen, jonka aiemmat teokset ovat liittyneet suomalaisiin uskomuk- siin ja myytteihin.
Lisää projektista: www.palataivasta.fi
Seurakunnillakin Pala taivasta
Sanna Kauppinen suunnittelee Pilke-taloa.
Kaisa Kelloniemi laulaa Viinikan kirkossa 28.
kesäkuuta kello 12 harvinaista säestyksetöntä soololaulua.
Irina Kolomijets
A
suntomessujen suunnit- teluun osallistunut Her- vannan asukas Kaisa Yli- aho kokee seurakunnan läsnäolon asuinalueella tärkeäksi. Vuorekseen heinäkuus- sa perheineen muuttava viisi-, seit- semän- ja yhdeksänvuotiaiden las- ten äiti on halunnut olla vaikutta- massa seurakuntatoiminnan suun- nitteluun ja tuonut esiin seurakun- talaisen tarpeita.– Seurakuntalaisena, perheen- äitinä ja asukkaana olen kokenut saavani seurakunnalta apua ja tär- keitä palveluita. Toivon, että myös Vuorekseen saadaan aktiivista toi- mintaa, Yliaho sanoo.
Asuntomessujen aikana on mahdollisuus tutustua kesällä val- mistuvaan seurakuntakotiin, joka ei sijaitse messualueella vaan kaup- pakeskuksessa.
Hervannan seurakunnan kirk- koherran Juhani Räsäsen mielestä seurakunta tarvitsee jumalanpal- velustilan, sillä se on tärkeä seura- kunnan ja koko asuinalueen identi- teetille. Se ei kuitenkaan ole vaih- toehto kansan pariin jalkautumi- selle.
Piispa Matti Repo siunaa tilan käyttöön viimeisenä messupäivä- nä . elokuuta. Avoimen päivä- kodin toiminta alkaa pian sen jäl- keen.
Korkea tila ja valon tuntu
Noin neliömetrin huoneisto on vuokrattu Pirkanmaan Osuuskau- palta viideksi vuodeksi. Sen saliin mahtuu ihmistä, minkä lisäk- si eteistä voi hyödyntää salin jat- keena.
Vuoreksen työmaalla työnjoh- toa harjoitteleva arkkitehtiopiske- lija Sami-Matti Pesonen pitää sa- lia upeana.
– Olen sitä mieltä, että korkea tila sakraalirakennuksessa tekee tunnelman.
Ristin sijoittaminen ikkunaan on pohdinnassa. Pesonen kannat-
taa ajatusta tunnuksen rakenta- mista valon avulla, mikä onkin ny- kyään yleistä. Ristin poikkipuun toispuoleisuus ei haittaisi, sillä epä- symmetria on suorastaan muotia.
Huoneistossa on myös toimis- to- ja ryhmätyötilaa. Vaaleasävyi- sen tilan sisustamisessa on hyö- dynnetty akustiikkalevyjä. Uusilla tuoleilla sekä lasten että aikuisten on hyvä istua.
Kauppakeskus Klaavassa on mahdollisuuksia yhteistyöhön, sil- lä viereen nikkaroidaan päiväkotia.
Sijainnin takia seurakuntakoti voi palvella kokoustilana myös muita.
Klaavan lähtökohtana on toi- minnallinen kokonaisuus. Nyt pys-
H
ei Onnelankoti, huudah- taa Teija Lätti ihastu- neena päästyään sisään juuri maalattuun huo- neistoon.Markku, Maria ja muut Liisa Perin tuunaamat huonekalut saa- puvat perille. Verhotkin tulevat, mutta missä ovat tangot?
Vesi ei vielä kulje, eivätkä säh- köt toimi. Heinäkuun . päivä- nä pitäisi silti kaiken olla valmis- ta, minkä vuoksi työmiehet tekevät pitkää päivää. Töitä messualueella paiskitaan kuutena päivänä viikos- sa. Pienen työkoneen kuljettajan silmät näyttävät väsyneiltä.
Tytär Elina Lätti sekä Jouni Takkinen auttavat huonekalut si- sään. Välillä käydään Taatan aukion
vieressä katsomassa, löytääkö valo- kuvaaja perille.
Seuraavana päivänä Peri maalaa alakerran levähdyspaikan seinään kauniin kuvion. Yläkerran hiljen- tymistilaan asettuu Riitta Kotisa- ran laatima seinäteksti:
”Ja niin murtui pitkä puhumat- tomuus. Ja Jumalan kämmen lepä- si heidän päällään piirtäen heidät uusiksi ihmisiksi…”
Mahdollisuus viedä ilosanomaa
Teija Lätti näkee seurakuntien mu- kanaolon asuntomessuilla mahdol-
lisuutena palvella ihmisiä ja muis- tuttaa kaikkien arvokkuudesta.
– Seurakunnille tämä on hy- vä tilaisuus kohdata ihmisiä ja vie- dä Jeesuksen ilosanomaa hiljaisella läsnäololla, kuuntelulla tai keskus- telulla, kun siihen Jumala tilaisuu- den vain suo, hän hymyilee.
Hervannan seurakunnan ja Tampereen seurakuntayhtymän käytössä messujen ajan toimiva ri- vitaloasunto on kokonaan sisustettu kierrättäen ja tuunaten. Lätti muut- taa asuntoon messujen jälkeen.
Kierrätysideaa mukaileva kris- tillinen teema Arvottomasta arvo- kas toteutetaan ennen muuta sisus- tusratkaisujen avulla.
Hervannan seurakunnan kirk- koherran Juhani Räsänen selventää, että teemaan sisältyy sekä arkinen että hengellinen merkitys. Se viittaa sisustamiseen kierrätyshuonekalui- hin mutta myös Jumalan ihmiselle antamaan arvoon. Levähdyspaikka- ajatuskin sopii molempiin.
Vuoreksen kirkko sijoittuisi tuonne, näyttää kirkkoherra Juhani Räsänen arkkitehtiopiskelija Sami-Matti Pesoselle. Seurakuntasalissa on avaraa tilan tuntua.
Seurakuntakoti palvelee pian
Hyvä Paimen
pääsi Onnelankotiin
tyyn lienee noussut vasta noin vii- desosa valmiista keskuksesta.
Kirkko tullee kansan perässä
Vuoreksen kirkon suunnittelus- sa Tampereen seurakuntayhtymä otti vastikään aikalisän. Perus- teena oli seurakuntien rahatilan- teen lisäksi se, ettei alueen asu- kasmäärä ole kasvanut arvioidus- sa tahdissa.
Kirkkokorttelista on kaavail- tu arkkitehtikutsukilpailua yhteis- työssä kaupungin kanssa. Kirk- ko voisi toteutua ehkä – vuoden päästä, jos asukkaita on riittävästi, arvioi seurakuntien kiinteistöpääl- likkö Pekka Niemi.
Lasten ja nuorten määrä kasvaa väestöennusteiden mukaan Tam- pereella vuoteen mennes- sä etenkin uusissa kaupunginosis- sa. Eniten kasvaa alle kouluikäis- ten määrä.
Noin seitsemän kilometrin päässä keskustasta sijaitsevan Vuo- reksen alueella, jonne suunnitel- laan oppilaan koulua, perus- kouluikäisten määrä on suurim- millaan vuoden tienoilla. Sil- loin turvauduttaneen myös Her- vannan palveluihin.
– Jos Vuoreksen alue rakentuu suunnitelmien mukaan, kolmen vuoden kuluttua ennakoitu asu- kasmäärä on . Jos kasvu jat- kuu samanlaisena, Vuoreksessa on kirkon seurakuntien keskiko- koa suurempi seurakunta kahdek- san vuoden kuluttua, vaikka kirk- koonkuulumisprosentti laskisi ny- kyistä vauhtia.
Räsänen painottaa kirkon ra- kentamista niin, että lämmitys- ja muut käyttökustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi.
– Matkailumerkitystä kirkolla voisi olla, jos se rakennetaan puus- ta ja muutenkin ekologisesti kestä- välle pohjalle.
Asta Kettunen
”Tuhlaajapoika”
sai uuden elämän Markkuna, joka ainakin
asuntomessujen ajan majailee Teija Lätin kodissa.
Hannu JukolaLiisa Peri
Marjaana Malkamäki Liisa Peri Jatkuu sivulla 13
