TOINI HARRA ANNIKKI AROLA TIINA HAUTALA DENICE HALDIN TIINA LAUTAMO KAIJA NEVALAINEN
KOULUTUSESITTELY
TOIMINTATERAPIA IHMISEN TOIMINNAN JA OSALLISTUMISEN MAHDOLLISTAJANA
Nykyisin toimintaterapeuttien osaamista on alettu kaivata yhä moninaisemmissa yhte- yksissä hyvien toimintaympäristöjen ja -kult- tuurien rakentamisessa ja erityisesti käyttäjä- lähtöisessä innovaatiotoiminnassa. Mitä siis on toimintaterapian koulutuksen ydinosaa- minen?
Ihminen, toiminta ja ympäristö toimintaterapian koulutuksen ytimessä
Toimintaterapian peruskäsitteet ihminen, toiminta ja ympäristö näkyvät kaikkien ammattikorkeakoulujen opetussuunnitel- missa. Poikkitieteellisyyttä tarvitaan ihmi- sen toiminnan kokonaisvaltaisessa ymmär- tämisessä. Jotta toimintaterapeutit oppivat ymmärtämään sekä toimintaan vaikuttavat että siitä aiheutuvat tekijät, toimintatera- pian lisäksi on opiskeltava muun muassa anatomiaa, fysiologiaa, psykologiaa, lää- ketiedettä sekä ihmisen kehittymistä. Ym- päristöä on tarkasteltava laajasti yhtäältä toimintaa mahdollistavana ja toisaalta sitä haittaavana tai estävänä tekijänä. Sen li- säksi opinnoissa tutkitaan ympäristön, ih- misen toiminnan ja hyvinvoinnin välisiä merkityssuhteita. Ympäristöosaamista lisä- tään myös perehtymällä apuvälineiden ja ympäristön muokkaamisen tarjoamiin tek- nologisiin ja sosiaalisiin mahdollisuuksiin, joiden avulla tuetaan asiakkaan toiminnal- lisuutta ja osallisuutta.
Johdanto
Toimintaterapiaa on käytetty kuntoutusmuo- tona tilanteissa, joissa pitkäaikaissairaudet, traumat, kehityshäiriöt ja ikääntyminen sekä erilaiset siirtymät elämäntilanteesta ja -vai- heesta toiseen ovat aiheuttaneet vaikeuksia selviytyä itsenäisesti tavallisista arkitoimin- noista ja rutiineista. Toisaalta toimintaterapi- aa tarvitaan ympäristön muokkaamiseen sil- loin, kun fyysiset tai sosiaaliset ympäristöte- kijät estävät ihmisen mahdollisuuksia käyttää kykyjään, elää itsenäisesti, opiskella ja tehdä työtä sekä kokea arvostusta omassa lähipii- rissä ja yhteisössä. Toimintaterapian tarvetta ovat lisänneet myös monet elämäntapoihin liittyvät ongelmat, kuten päihteiden käyttö, sekä työttömyys, syrjäytyminen ja maahan- muuttoon liittyvät sosiaaliset vaikeudet, jotka haittaavat ihmisen mahdollisuuksia huolehtia itsestään ja läheisistään.
Toimintaterapiassa toimintaa koskevat kä- sitykset perustuvat toiminnan tieteeseen, jossa on tutkittu toiminnan ja toimintakykyisyyden rakentumista toimijan, toimintaympäristön ja toiminnan jatkuvasti muuttuvana vuorovai- kutteisena prosessina. Toimintaterapiassa on tutkittu pitkään monia, tällä hetkellä suoma- laisessa ja kansainvälisessä sosiaali- ja terve- ydenhuollossa ahkerasti käytettyjä käsitteitä, kuten asiakaskeskeisyyttä, arkea, asiakkaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätök- sentekoon ja oman kuntoutuksensa suunnit- teluun sekä valinnanvapautta.
Toimintaterapeutti on ihmisen toiminnan asiantuntija. Toimintaterapialla pyritään mah- dollistamaan ihmiselle osallistuminen hänelle merkityksellisiin toimintoihin, sillä sen usko- taan edistävän terveyttä ja hyvinvointia. Kun ihminen saa vapaasti valita ja tehdä itselleen merkityksellisiä asioita, hän voi kokea hal- linnan, kontrollin ja itsemääräämisoikeuden tunnetta.
Toimintaa tarkastellaan opetussuunnitel- missa laajasti suhteessa yhteiskuntaan, ihmi- sen elämään sekä hyvinvointiin. Näin halu- taan luoda opiskelijoille vankka kuva toimin- nan merkityksestä ihmiselle sekä ymmärrys siitä toimintaterapian keskeisenä päämäärä- nä. Toimintaterapeutti käyttää toimintaa osa- na arviointi- ja terapiaprosessia. Erilaisia toi- mintoja ja toimintamuotoja käytetään ope- tuksessa myös pedagogisena välineenä. Ope- tussuunnitelmissa toimintamuodot näyttäyty- vät pääosin valinnaisten opintojen osana. Sen sijaan monissa opetussuunnitelmissa näkyy ryhmän terapeuttinen käyttö ja ohjaaminen omana kokonaisuutenaan.
Toimintaterapeutin tehtävä on mahdol- listaa asiakkaan toimintaa ja jokapäiväiseen elämään osallistumista toimintakyvyn arvi- oinnin ja toiminnan kautta sekä mahdollistaa ihmisille terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa. Tehtävänä on myös mahdollistaa oikeudenmukainen ja mukaan ottava yhteis- kunta siten, että kaikilla ihmisillä olisi mah- dollisuus osallistua ja käyttää kyvykkyyttään omassa elämässään. (Townsend & Polatajko 2013.) Ihmisen arki ja arjessa kuntoutuminen ovat toimintaterapian koulutuksessa keskei- sessä asemassa.
Toimintaterapiaa toteutetaan yksilö-, per- he-, pari-, ryhmä- ja yhteisömuodoissa. Asiak- kaiden ainutlaatuisuuden kohtaaminen edel- lyttää jokaisen ihmisen yksilöllisyyden tun- nistamista sekä asiakkaan autonomian ja it- semääräämisoikeuden kunnioittamista. Siitä syntyy pohja asiakkaan/asiakkaiden/perheen ja toimintaterapeutin väliselle yhteistoimin- nalle. Yhteistoiminta vahvistaa toimijoiden asiantuntijuutta ja sitoutumista.
Toimintaterapiaprosessi näyttäytyy ope- tussuunnitelmissa asiakkaan toiminnan tai
toimintakyvyn arviointiin sekä terapiainter- ventioon liittyvien opintojen kautta. Kun- kin ammattikorkeakoulun painotukset nä- kyvät siinä, miten toimintaterapian toteut- tamiseen liittyvät opinnot on rakennettu ja nimetty. Opetussuunnitelmien mukaan toi- mintaterapian avulla pyritään osallisuuden tukemiseen, toiminnan mahdollistamiseen, toimintamahdollisuuksien tukemiseen, toi- mintakyvyn edistämiseen sekä toiminnalli- suuden edistämiseen. Osa opetussuunnitel- mista rakentuu elämänkaaren mukaan niin, että toimintaterapian opinnot on jäsennetty lasten, työikäisten ja ikääntyvien mukaan.
Osassa opinnot on jäsennetty itsestä huoleh- timisen, työn ja tuottavuuden sekä vapaa- ajan toimintojen avulla.
Toimintaterapia sitoutuu lähes kaikis- sa opetussuunnitelmissa kuntoutukseen, jota tarkastellaan joko omana kokonaisuutenaan tai sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävänä.
Opetussuunnitelmissa näkyvät myös kuntou- tuksessa nykyisin laajasti vallalla olevat lä- hestymistavat, kuten asiakaslähtöisyys sekä näyttöön perustuva käytäntö.
Toimintaterapiassa tarkastellaan ympä- ristöä laaja-alaisesti fyysisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden avulla. Toimintatera- peutin tehtävänä on tunnistaa, lieventää tai poistaa ne esteet, jotka haittaavat tai estävät asiakkaan toimintaa, sekä rakentaa välineitä ja ympäristöjä, jotka mahdollistavat tai hel- pottavat hänen toimintaansa.
Virtuaaliset toimintaympäristöt haastavat toiminnan asiantuntijoita etsimään uudenlai- sia näkökulmia ihmisenä olemiseen, kohtaa- miseen ja kuntoutumiseen. Toimiminen au- tomatisoituneessa ympäristössä muuttaa toi- minnalle annettavia yksilöllisiä merkityksiä sekä toimintamahdollisuuksia. Teknologian kehityksen ohella ihmisten toimintakulttuu- rit monimuotoistuvat ja toimintaympäristöt muokkaavat työtehtäviä. Toimintaterapeutin toiminnan analysointitaito auttaa tunnista- maan ja hyödyntämään muuttuvia ympäris- töjä ja toiminnan muutoksia sekä niiden edel- lyttämää osaamista ja kyvykkyyttä. Se on tär- keä osa myös tuotteiden ja palvelujen kehit- tämistä.
Kansainväliset opettaja- ja opiskelija- vaihdot ovat oleellinen osa toimintaterapi- an koulutusta. Yhteistyö ja kansainvälisty- minen vahvistavat opiskelijoiden osaamista monikulttuurisissa ja kansainvälisissä ympä- ristöissä ja lisäävät heidän kilpailukykyään työmarkkinoilla valmistumisen jälkeen. Ne myös vahvistavat työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta.
Toimintaterapian
osaamisen rakentuminen ammattikorkeakoulutuksessa
Toimintaterapian ammattikorkeakoulututkin- non lähtökohtana on osaamisperustainen ope- tussuunnitelma, jossa osaaminen kuvataan neutraaleina oppimistuloksina (learning out- comes). Osaamisen tasoa kuvaavat kriteerit määrittelevät sekä hyväksyttävän tason että muut tutkinnossa määriteltävät osaamisen ta- sot. Kriteerit mahdollistavat opiskelijalle hen- kilökohtaisen opiskelusuunnitelman ja vaih- toehtoisten suoritustapojen suunnittelun ja to- teuttamisen. (Raij 2003; Saranpää 2012.)
Ammattikorkeakouluilla on itsenäinen vapaus rakentaa toimintaterapiakoulutusten opetussuunnitelmat. Toimintaterapian opetus- suunnitelmille on yhteistä se, että niitä raa- mittavat kansallisten ja alueellisten ohjeisto- jen lisäksi kansainväliset ja Euroopan sisäiset ohjeet. Toimintaterapeuttien maailmanliitto (World Federation of Occupational Therapists, WFOT) julkaisi vuonna 2002 uusimmat toi- mintaterapeuttien koulutuksen kansainväliset minimistandardit (WFOT Minimum Standards for the Education of Occupational Therapists).
Niissä määritellään muun muassa opetussuun- nitelman sisältö, tavoitteet, toimintaterapian teoriaperusta, opettajien pätevyydet, käytän- nön harjoittelujen laajuus ja sisältö.
Kaikki Suomen toimintaterapiakoulutuk- set noudattavat WFOT:n minimistandardeja.
Suomen toimintaterapeuttiliitto ry. monitoroi viiden vuoden välein minimistandardien to- teutumista. Toimintaterapiakoulutusten kan- sainvälinen yhtenäistäminen ja vertailukel- poisuus toteutuu yhteistyöelin ENOTHEn (The European Network of Occupational Therapy
Higher Education) myötä. ENOTHE on Euroo- pan toimintaterapiakoulutusten korkeakoulu- verkosto, jonka tavoitteena on saada koulu- tukset keskenään vertailukelpoisiksi Euroo- passa. Tämä edellyttää yhteisen perustan ja käsitteistön löytymistä opetussuunnitelman pohjaksi sekä opetussuunnitelmien kirjaamis- ta yhdenmukaisella tavalla siten, että niistä on helposti poimittavissa niiden rakenteeseen ja sisältöön liittyvät asiat.
Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF, European Qualifications Framework) helpottaa Euroopan maissa suoritettujen tut- kintojen vertailua. Kansallinen tutkintojen vii- tekehys (NQF, National Qualifications Frame- works) kuvaa Suomessa suoritettavia tutkinto- ja ja pätevyyksiä. Näiden viitekehysten tavoit- teena on selkiyttää tutkintojen vastaavuuksia ja auttaa pätevyyksien tunnistamisessa.
Työelämäyhteys sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta Toimintaterapiassa työelämäyhteyttä raken- netaan ja ylläpidetään vahvasti käytännön harjoittelun avulla, sillä sen osuus koko tut- kinnosta (210 op) on 75 opintopistettä. Osa harjoittelusta tapahtuu käytännöllisten ainei- den myötä koululla, osa ohjattuna työelämäs- sä. Työelämässä tehtävän harjoittelun laajuus vaihtelee eri ammattikorkeakouluissa 35 opin- topisteestä 51 opintopisteeseen. Harjoittelu- jaksot sijoittuvat tasaisesti eri lukuvuosille.
Ohjatut harjoittelujaksot toteutuvat sosi- aali- ja terveydenhuollon laitoksissa, kouluis- sa ja päiväkodeissa, yrityksissä ja erilaisissa yhteisöissä. Harjoittelu voi toteutua myös ter- veyttä ja hyvinvointia edistävissä organisaa- tioissa ja yhteisöissä, joissa opiskelijat osal- listuvat kaupunkien ja kuntien kehittämiseen.
Harjoittelutoiminnassa syntyneet vahvat suh- teet työelämään mahdollistavat ajankohtaisen tiedon saamisen työelämän kehittämistarpeis- ta ja luovat vankan perustan mielekkäälle alu- eelliselle kehittämisyhteistyölle.
Ammattikorkeakoululain (932/2014) mu- kaan pedagogiikassa tulee yhdistyä pedago- ginen, tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä alueellinen yhteistyö elinkeinoelämän kanssa.
linnan kehittämisestä. Kaikissa suomalaisis- sa korkeakouluissa toimintaterapian koulutus täyttää yleisten, suomalaisille korkeakouluille asetettujen vaatimusten lisäksi myös kansain- väliset toimintaterapiakoulutukselle asetetut standardit.
Auditointien lisäksi korkeakoulut hyödyn- tävät toiminnan kehittämisessä itsenäisesti ar- viointi- ja palautejärjestelmistä (esimerkiksi opiskelijapalautteista, asiakaspalautteista, si- dosryhmäkyselyistä, alumnikyselyistä, ohja- us- ja asiantuntijaryhmistä sekä neuvotte- lukunnista) saatua tietoa niin, että toiminta vastaisi asiakkaiden tarpeisiin parhaalla mah- dollisella tavalla. Kaikki toimintaterapiakou- lutukset hyödyntävät saamiaan arvioita ja pa- lautteita oman toimintansa kehittämisessä.
Sisällöllisesti toimintaterapian koulutuk- sen laatuun vaikuttaa saatavilla oleva tutki- mus- ja teoriatieto. Opetuksessa hyödynne- tään pääasiassa ulkomaisia tutkimuksia ja teo- rioita. Toimintaterapian tutkimuksen ja teori- oiden lisäksi toiminnan tiede tuottaa toiminta- terapian koulutukseen ymmärrystä toiminnan terapeuttisesta luonteesta ja empiiristä näyttöä toiminnan terapeuttiselle käytölle toimintate- rapiassa. Toimintaterapiassa tehtävä tutkimus kohdistuu pääasiassa toimintaterapian vaikut- tavuuteen, koulutukseen, menetelmien kehit- tämiseen ja niiden käytettävyyden ja luotetta- vuuden testaamiseen. Lisäksi tutkimus kohdis- tuu toimintaterapian onnistumisen kannalta keskeisiin ilmiöihin, kuten toiminnan, ympä- ristön ja toimijan välisiin suhteisiin sekä tera- piasuhteen rakentamiseen. Paine suomalaisen tutkimustiedon tuottamiseksi tulee seuraavien vuosien aikana todennäköisesti lisääntymään.
Toimintaterapian koulutukset ovat ympä- ri maata olleet vetovoimaisia, läpäisyaste on ollut hyvä ja toimintaterapeuttien työllisty- minen koulutustaan vastaavaan työhön on onnistunut erinomaisesti. Vuonna 2015 vii- destä ammattikorkeakoulusta valmistui 750 toimintaterapeuttia. Urakehityksen kannalta jatkokoulutusmahdollisuudet ovat tärkeitä.
Ammattikorkeakoulujen tarjoamat kuntou- tuksen ylemmät tutkinnot ovat olleet suosit- tuja, samoin vuonna 2017 loppumassa oleva kuntoutustieteen pääaineopiskelu Lapin yli- Vastatakseen näihin haasteisiin toimintatera-
piakoulutukset tarjoavat erilaisia oppimisym- päristöjä todellisissa työelämän konteksteissa.
Projektioppiminen ja kehittämistoiminta ai- dossa työelämän ympäristössä tarjoavat opis- kelijoille mahdollisuuden mielekkääseen op- pimiseen.
Työelämän käytäntöjen kehittämiseen täh- täävän, näyttöön perustuvan toimintaterapian (evidence-based occupational therapy) edel- lyttämä tiedonhankinta, arviointi ja hyödyn- täminen opiskellaan koulutuksen aikana. Tä- mä luo pohjan sille, että toimintaterapiapal- velut perustuvat parhaaseen saatavilla ole- vaan tietoon. Myös koulutuksen aikana teh- tävä opinnäytetyö (laajuus 15 op) vahvistaa toimintaterapiapalvelujen kehittämisessä tar- vittavia taitoja. Samalla opinnäytetöiden työ- elämäyhteys rakentaa koko ajan alan kehittä- mistoimintaa. Toimintaterapiassa opinnäyte- työ voi olla luonteeltaan kehittämistehtävä, tuotekehitys-, soveltava tutkimus- tai projek- tityö, ja se toteutetaan yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa.
Toimintaterapian koulutukset osallistuvat korkeakoulujen ydintoimintojen toteuttami- seen ja ammattikorkeakoulujen tulostavoit- teiden saavuttamiseen. Lisäksi ne osallistu- vat liiketoimintana tapahtuvaan koulutuksen tuottamiseen, tutkimus-, kehitys- ja inno- vaatiotoimintaan sekä kansainvälistymiseen.
Vuonna 2015 kansainväliseen vaihtoon läh- ti 88 opiskelijaa ja opettajaa, ja Suomeen tu- li 59 kansainvälistä opiskelijaa ja opettajaa (taulukko 1).
Koulutuksen laadun varmistaminen Suomessa kansallinen koulujen arviointikes- kus (Karvi) on arvioinut kaikki suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut vuosina 2005–2012. Nyt käynnissä oleva toinen au- ditointikierros jatkuu vuoteen 2018 saakka.
Auditoinneilla tuetaan korkeakoulujen kehit- tämistä vastaamaan eurooppalaisia laadun- varmistuksen periaatteita. Kukin korkeakoulu saa kuitenkin päättää laatujärjestelmänsä ta- voitteista, rakenteesta, toimintaperiaatteis- ta, käytettävistä menetelmistä ja laadunhal-
opistossa. Yliopistotasoisen toimintaterapian pääaineopetuksen ja oman alan tutkijakou- lutuksen puuttuminen suomalaisista yliopis- toista uhkaa alan kehitystä Suomessa. Onneksi yhä useampi tutkimuksesta ja urakehityksestä kiinnostunut toimintaterapeutti on tarttunut ulkomaisten yliopistojen tarjoamiin jatkotut- kintomahdollisuuksiin verkko- ja etäopiske- luna.
Pohdinta
Toimintaterapiakoulutusten monipuoliset ja moniammatilliset opetusmenetelmät huomi- oivat erilaiset oppijat ja edistävät opiskeli- joiden oppimisprosessia. Ne myös edistävät vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajien sekä oppijoiden kesken. Pedagogisten ratkai- sujen lähtökohtana on opiskelijakeskeinen op- piminen, jossa dialogi ja verkko-opinnot ovat välttämättömiä opiskelijan osaamisen kehit- tämiseksi. Erilaisten didaktisten ratkaisujen valinnat juontavat kuitenkin aina osaamis- tavoitteista.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) uudis- tusprosessi ja yhteiskunnallinen kehitys ovat jo vaikuttaneet huomattavasti toimintatera- piakoulutukseen. Aiemmin koulutus tähtäsi asiantuntijoiden tuottamiseen julkisten palve- luntuottajien tarpeisiin, mutta tulevaisuudessa yhä useampi toimintaterapeutti tulee toimi- maan yrittäjänä tai yksityisen sektorin palve- luksessa. Toimintaterapeutit voivat työllistää itsensä toiminnan asiantuntijoina mitä mo- ninaisimmissa tehtävissä, siksi lääkinnällinen kuntoutus on jo nyt vain yksi tärkeä toimin- taterapeutin työmahdollisuus. Koulutukselle nämä muutokset asettavat isoja haasteita eri- tyisesti yrittäjyys- ja innovaatio-osaamisen vahvistamiseksi niin, ettei kuitenkaan mene- tetä toimintaterapeutin työssä tarvittavaa sub- stanssiosaamista.
Toimintaterapiakoulutuksissa on tunnis- tettu, että toimintaterapeutti käyttää omaa persoonaansa tietoisesti ja tavoitteellisesti vuorovaikutusprosessissa asiakkaan kanssa.
Tietoisuus itsestä ja omasta osaamisesta ke- hittyy vain reflektion myötä. Toimintatera-
Taulukko 1. Ammattikorkeakoulujen toimintaterapian koulutuksen opiskelijamäärät, valmistuneet ja kansainväliseen vaihtoon saapuneet ja lähteneet opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet vuonna 2015.
Arcada 64 0 64 16 6 hk 4 hk
2 o 8 o
Metropolia 154 74 228 56 7 hk 10 hk
Amk 12o 17 o
Jyväskylän 144 40 184 32 2 hk 2 hk
amk JAMK 8 o 11 o
Oulun amk 124 0 124 23 6 hk 9 hk
OAMK 8 o 20 o
Turun amk 103 47 150 31 2 hk 2 hk
TUAMK 6 o 5 o
Yhteensä 589 161 750 158 59 88
Päivä-
opetus Monimuoto-
opetus Tulevat Menevät
Kansainväliset vaihdot 2015 hk = henkilökunta
o = opiskelija Valmistu-
neiden määrä 2015 Opiskelija-
määrä 2015 yhteensä Opiskelijamäärä 2015
peutiksi kehittyminen ja kasvaminen on pitkä ja vaativa prosessi, joka saa alkunsa koulutuk- sen aikana. Koulutuksessa opiskelijoita haas- tetaan tutustumaan itseensä, omiin vahvuuk- siinsa ja omiin kehittymisalueisiinsa. Hei- tä houkutellaan ja vaaditaan vahvistamaan omaa reflektiotaitoaan, sillä se on terapiatyös- sä asiantuntijuuden vahvistumisen välttämä- tön ehto. Erilaisten toiminnallisten menetel- mien käyttäminen esimerkiksi opiskelijaryh- mässä edistää opiskelijan reflektointikykyä.
Eettinen toiminta on toimintaterapiatyön perusta. Toimintaterapiakoulutuksessa eetti- syys on läsnä yhtä lailla opetuksessa, olemi- sessa, vuorovaikutuksessa, tekemisessä ja te- kemättä jättämisessä. Toimintaterapeuttia oh- jaavat Suomen toimintaterapeuttiliiton laa- timat eettiset ohjeet ja yleiset eettiset peri- aatteet, kuten ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.
Toini Harra, YTT, FL, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Annikki Arola, MSc, lehtori, Yrkeshögskolan Arcada
Tiina Hautala, KL, yliopettaja, Turun ammatti- korkeakoulu
Denice Haldin, KM, lehtori, tutkintovastaava, Yrkeshögskolan Arcada
Tiina Lautamo, FT, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy
Kaija Nevalainen, TtM, lehtori, tutkintovastaava, Oulun Ammattikorkeakoulu Oy
Kirjallisuus
Ammattikorkeakoululaki (932/2014).
COTEC Councel of Occupational Therapists for the European Countries (http://www.coteceurope.eu/) ENOTHE The European Network of Occupational The-
rapy Higher Education. (http://enothe.eu) Karvi (2016) Kansallinen koulujen arviointikes-
kus. (http://karvi.fi/publication/korkeakoulujen- laatujarjestelmien-auditointikasikirja-vuosik- si-2015-2018/)
OPM (2009) Tutkintojen ja muun osaamisen kansal- linen viitekehys. Opetusministeriön työryhmä- muistioita ja selvityksiä 2009:24. www.minedu.
fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liit- teet/tr24.pdf
Raij K (2003) Osaamisen tuottaminen ammattikorkea- koulun päämääränä. Teoksessa H Kotila (toim.) Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Helsinki: Edi- ta. 42–58.
Saranpää M (2012) Arvostan osaamista. Arvioin osaa- misia. Kriteerien kriteerit. Teoksessa H Kotila, K Mäki (toim.) Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2.
Helsinki: Edita. 67–88.
Townsend E, Polatajko H (2013) Enabling occupation II: advancing an occupational therapy vision for health, well-being, & justice through occupation.
2nd ed. Ottawa, Ontario: Canadian Association of Occupational Therapists.
WFOT Word Federation of Occupational Therapists (http://www.wfot.org)
