Olemus on kysymys lnternet-aakana
Ari Heinonen:
JOURNAUSMINTHEAGE OF THE NET:
Changing Society, Changing Profession.
Tampere: Tampereen yl1op1sto 1999. 364 s, JOsta englanninkieli- nen yhteenveto 94 s. 1a neljä ai- emmin julkaistua suomenkielistä tutkimusraporttia l1ittemeen yh- teensä 270 s.
(Osia tutkimusraporteista on nähtävissä oso1tteessa www.uta.fi/jourtutkimus/
to1mtyol.)
Tampereen yliopiston t1edotusopm laitoksen Journalismin tutkimusyk- sikön tutkimUsjohtaJana to1m1van Ari Hemosen väitöskirja erittelee In- ternet -viestiliikenneverkoston vai- kutuksia JOurnalismiin Ja journalis- tin ammattiin. L1säks1 pyrk1myksenä on tältä kannalta tukea toimittaja- koulutusta Ja JOurnalismin kehittä- mistä verkostoviestinnän piirissä.
Väitös koostuu englanninkieli- sesta yhteenvedosta Ja neljästä al- emmasta suomenkielisestä "Uu- den viestintäteknologian toimitus- ympäristö" -hankkeen tutk1musra- port1sta. Raporteista ensimmäinen on Julkaistu vuonna 1997 Ja viimei- nen vuonna 1999, ka1kk1 Tampe- reen yliopiston tiedotusopin laitok- sen JulkaisusarJassa.
Heinonen main1tsee työnsä nou- sevan JOurnalismin tutkimuksen pennteestä Ja sen näkökulman ole- van pääasiassa sanomalehtijourna- llstmen. Perussuhtautumisekseen JOurnalismia kohtaan hän sanoo antiessential1smin el1 käs1tyksen, Jonka mukaan JOurnalismi e1 ole JO- tam, Joka on aina ollut samaa, saa- ti että sen ol1s1 mäarassä pysyä aina samana, vaan että se on yhteiskun- nan myötä muuttuvainen sosiaali- nen ilm1ö. Aina-sana tarkoittanee tassa yhteydessä sentään vam suh- teellisen pysyvaä, sillä e1 kai väitös- kirJan tekiJa mitenkään liene voinut JOurnalismin yhteydessä aJatella edes geolog1s1a ajanJaksoJa, saati Ikuisuutta
Mam1nnan ant1essential1stisesta suhtautumisesta ol1si kyllä voinut
jättää poiskm, s1llä nim kirJoittaJa it- se kuin hänen tutkimusraporteis- saan esittelemänsä lähdehenkilöt- kin, päätoimittaJat, verkostoasian- tuntijat Ja toimittajat, todistavat it- se asiassa juuri päinvastaista.
K1rjo1ttaja 1tse epäilee, että "the very essence of journal1sm" saattaa sumentua verkostojulkaisemisen ja sen en pi1rteiden vuoksi. Olemus näyttää olevan JOurnalismin ohessa yhteiskunnallakin, JOka on kirjoitta- Jan mielestä edelleen, Joskin uudel- la tavalla, "essent1ally capitalistic".
Verkosto- tahi verkkoameiston- hankmnan Ja -Julkaisemisen taidot tulevat vastaisuudessa mitä ilmei- Simmin osaks1 journalistista perus- ammattitaltoa, mutta eivät kuiten- kaan syrjäylä perinteisiä Journalisti- sen ammattikäytännön tietoJa ja taitoJa, vaan täydentävät ni1tä, ar- velivat 74 sanomalehden päätoi- mittajat yhden osatutkimuksen ra- portin kertoman mukaan.
Toisessa osatutkimuksessa haas- tatelluista 20 verkostoasiantuntijas- ta sanotaan use1mp1en olleen s1tä mieltä, että Journalismin kulmaki- vet säilyvät ennallaan välmeestä riippumatta, mutta että uusien il- malsutapoJen Ja ulottuvuuksien vuoksi journalismin käs1te saa uus1a merkityksiä tai JOpa sumentuu.
Verkostojulkaisemisen mahdolli- sia uusia piirteitä journal1smin kan- nalta pohtiessaan lähtivät kolman- nessa osatutkimuksessa haastatel- lut 20 sanomalehdentoimittaJaa puolestaan siltä, että JOurnal1smm perusteet ovat välmeestä riippu- matta samat, va1kka kaikilla Jakelu- kanavilla on km omat, niille tyypilli- set ilmaisutapansa.
Journal1smm olemus, ydin, pe- rusta tai Joka tapauksessa vähin- tään reaalimääritelmä l1enee s1is kylla JOssakin Ja jonkinasteisesti py- syvässä mielessä ainakm v1elä ole- massa. Mistäpä muuten pu- hu1s1vatkaan es1merkiksi vuoden 1992 alusta voimaan astuneet Suo- men Journalistiliiton "Journalistin ohJeet", Jotka sanovat koskevansa kaikkea JOurnalistista työtä väli- neestä riippumatta, tai mihin pe- rustuiSI Hemosen selkeäksi haas- teeksi alan koulutukselle mainitse- ma yl1väl1neellisyys7
Olemassa on silti totisesti myös journalismin sumentum1sen vaara, a1nakin JOurnallsmm olemuksesta,
perinteestä, raJoista ja etiikasta tle- tämättömien ta1 niistä piittaamat- tomien, verkostosta mahdollisuu- tensa löytäneiden uus1en julkaisijoi- den vuoksi.
Liioittelulta sen sijaan tuntuu mi- nusta Heinosella hyvin keskeinen arv1o, että JOurnalismi ratkaisevasti muuttuisi ta1 s1tä pitäisi muuttaa di- gitaalisen tekniikan mahdollista- man vuorovaikutteisuuden Ja kan- salaisten keskinä1sviestinnän, kuten palautekanavien, keskusteluforu- meiden ja muiden sellaisten sekä niistä Heinosen mielestä seuraavan journalismin yleisösuhteen muu- toksen takia. Tässä on mielestäni kyse myös yhdestä monista raJan- pidoista, etten sanois1 osaltaan JUU- ri journalismin olemuksesta: vo1han toimittaja toki ryhtyä keskustelu- kerhon pitäjäksikin, mutta miksi sellaista toimintaa väen vängällä Ja sumentavast1 pitäisi JOurnalismiksi kutsua?
Journalismi-instituution maaliis- tumisen vaihtoehdoiksi Heinonen joka tapauksessa mainitsee yhden raporttinsa loppupohdmnoissa us- konpuhdistuksen eli entistä tlu- kemman journalistisammatillisen suhtautumisen ja ristiretken - pyrki- myksen siihen, että alalle pyrkivät toimijat mukautuis1vat kunnioitta- maan vakiintuneita arvoja.
Työn Ja aikaansaannosten me- netelmät Ja muodot tietenkin muuttuvat tai vo1vat muuttua uu- denlaisen tekniikan myötä. Tällais- ten muutosten, mahdollisuuksien Ja vaaroJen karto1ttamisessa verkos- tojulkaisemisen puolella on hyvä ja opettavainen Heinosen tutkimus- raporteista JärJestyksessä tomen, hänen teokseensa "RaportteJa verkkojournalismista", C 25/1998, sisältyvä "Tyrkytystä ja räätälöintiä Verkkojulkaisujen sisältöpiirteiden tarkastelua Journalismin kannalta"
Se on toimittajakoulutukseen 1a verkostoJournalismin kehittämi- seen oppaaksikin käyvä.
Ka1ken kaikkiaan voidaan JOUr- nalismin muutoksia Heinosen yh- teenvedossaan esittämän Jaon mu- kaan entellä neljänlaisen Järkeilyn pohJalta: yhte1sku n na llls-kulttuuri- selta, taloudelliselta, teknologiselta ja ammatillis-normati1v1selta kan- nalta. Taloudellisen näkökulman He1nonen jakaa edelleen kahtia, Ja tomen kahdesta osasta on li1keta-
Tiedotustutkimus 2000:4 109
Tiedotustutkimus 20004 110
loudellinen katsanto. Liiketaloudel- linen Järkeily jää hänen sanojensa mukaan itse as1assa JOUrnalismin tutkimuksen ulkopuolelle, mutta s1tä ei silti sovi hänestä unohtaa.
Näm ei pääsekään käymään, sen verran paljon väitöskirjassa puhu- taan kuluttam1sesta, tuotteista ja muusta samanhenk1sestä.
PASI KARONEN
Naisista ei kirjoiteta neutraalisti
Jonita Siivonen:
STOR ANNA, LITEN ANNA OCH TIO ANDRA PERSONPORTRÄ TT.
SSKH Skrifter 11.
Svenska social- och kommunal- högskolan vid Helsingfors univer- sitetet, Universitetstryckenet, Hel- singfors 1999
187 sivua + 12 liitesivua
Suurten päivälehtien, Hufvudstasb- ladetin ja Dagens Nyheterin syys- kuun 1996 henkilöhaastatteluista suunnilleen kolmannes oli naisten haastatteluja. Hbln sivuilla pääse- vät Julki kulttuurin, politiikan Ja en- laisten ammattien naiset DN:n kir- JO on vähän laaJempi. Nuoria haas- tateltavia puhuteltiin etunimillä, vanhempia sukunimellä tai koko nimellä. HaastatteluJen kieli ei suin- kaan ollut sukupuolineutraalia. Nä- mä ovat yksityiskohtia Jonita Siivo- sen tutkimustuloksista.
Henkilöhaastattelut ovat varsin tutkimatonta aluetta, kuten Jonita S1ivonen toteaa omassa lisensiaatti- tutkimuksessaan Stor Anna, Liten Anna och tio andra personporträtt Vapaasti suomennettuna työn nimi
vo1si olla Iso Anna, Pikku-Anna ja kymmenen muuta henkilöhaastat- telua.
Si1vonen valitsi lopulliseen ai- neistoonsa kaksitoista naisista teh- tyä henkilöhaastattelua suomalai- sesta Hufvudstasbladetista Ja ruot- salaisesta Dagens Nyheteristä, kuu- si kummastakin syyskuulla 1996.
Kaikkiaan DN julkaisi 91 ja Hbl 74 henkilöhaastattelua tutkimuskuu- kautena. Miesten haastatteluja näistä oli 59 ja 50.
Otoksesta löytyi kaksi Anna-ni- mistä haastateltavaaja näistä Siivo- nen kehitteli tutk1mukselna nimen.
Dagens Nyheterin haastattelema 15-vuotias venäläinen tenniksen pelaaJa Anna Kourmkova on otsi- kon mukaan P1kku-Anna, joka ha- luaa suunmmaksi. (Liten Anna 1 ska bli störst). Isoksi Annaksi ei Hufvus- tadsbladetin henkilökuvassa olevaa näyttelijä Anna Hultinia tai ketään muutakaan JUtuissa nimetä. Ison ja pienen rinnastaminen työn nimes- !
sä kuvaakin enemmän naishaasta- teltavista käytettävää luonnehdin- nan tapaa kuin kohteen todellista ominaisuutta.
lintoja ja sitä kautta JOUrnalistin aJattelumallit Ja puhetavat tulevat esille. Puhetavat ovat joko kirjoitta- Jan henkilökohtaisia puhetapoJa, tyylejä ja ilmaiSUJa ta1 sitten Journa- listiroolin puhetapoJa. Tutkittujen Hbl:n haastattelujen kirJOittajat ovat ka1kki na1sia, sen sijaan DN:n haastatteluista viisi on miestoimit- tajan kirJoittamaa (82).
Haastatellavien naiseus tulee Sil- vasen mukaan esille paitsi suku- puolen selkeästi osoittavissa ilmai- suissa, kuten nimissä, kuvissa ja pronomineissa (hon), myös henki- löhaastattelujen teem01ssa. Tämän
1 tutkija osoittaa kirJoittamalla haas- tattelut uusiksi siten, että naisen ti- lalla päähenkilönä onkin Joku m1es.
Tekstien sukupuolisidonnaisuus käy ilmi vallan selkeästi (146-147). Idea on käyttökelpoinen kenelle tahan- sa journalistillekin, joka haluaa jos- kus tarkistaa, kirJoittaako suku- puolineutraalia tekstiä.
Siivosen tutk1mus on hyvä lisä journalististen haastattelujen ope- tukseen. Siitä voi löytää oman työn tarkistusmenetelmiä, kuten edellä.
Siitä voi löytää vihjeitä haastattelu- Si1vosen otoksessa olevien hen-
kilökuvien haastateltavat ovat joko jotenkin menestyneitä tai sitten
"tavallisia 1hmisiä ", joita oli koh- dannut onnettomuus tai kriisi (137). Sekä menestys että onnetto- muudet Ja kriisit ovat perusteluja, kriteereitä, joilla asiat Ja henkilöt pääsevät julki uut1sjournalismissa.
Sikäli haastattelut olivat kumman-
jen rakentamiseen, kuten aineis-
! tossa olevat matkametaforat (132- 133). Sivulta 155 alkavaa s1sällöllis-
km päivälehden niinsanottua nor- maalitavaraa, eivät mitenkään poikkeuksellista aineistoa.
S1ivonen käytti omien sanoJensa mukaan ennemminkin tekstiana- lyysia kuin diskurss1analyysia (44).
Jutuissa kuuluva journalistin äänen tutkimmen olisi ollut toinen näkö- kulma lähestyä aihetta, joskin kie- lelliset valinnat ovat journalistin va-
ten ja kielellisten mallien tiivistelmä sekä henkilöhaastattelujen laJityyp- pien esittely ovat suoraan käyttö- kelpoisia työvälineitä opetukseen.
Kiirekö on jättänyt muutamia virheitä tai puutteita, joista harmlt- tavin on se, että sivulla 63 alaviit- teessä mainitusta herra Neystä ei löydy selvyyttä lähdeluettelon avul- la. Eikä Tampereen yliopiston k1qas- ton tietakantakaan auttanut Kol- me herra Neytä löytyi, mutta kel- lään ei ollut Julkaisuja vuodelta 1996.
KAARINA MELAKOSKI
KOKOUSKUTSU 14.3. 2001
Tiedotusopillisen yhdistyksen (TOY ry. www.uta.fi/tiedotustutkimus/TOY) kevätvuosikokous pidetään 14.3.2001 klo 15.30 alkaen
Helsingissä Tieteiden talossa, osoitteessa Kirkkokatu 6.
Ennen kokousta Tieteiden talossa pidetään Nordicomin ja TOY:n yhteinen seminaari, joka esittelee viestinnän alan tuoretta tutkimusta.
Lisätietoja TOY:n sihteeriltä, sähköposti sinikka.torkkola@uta.fi
TERVETULOA KAIKKI TOY:n JÄSENET!
