Asiakasosallisuus systeemisessä
lastensuojelussa työntekijöiden näkökulmasta
Mira Kainulainen & Inka Kokkonen
2021 Laurea
Laurea-ammattikorkeakoulu
Asiakasosallisuus systeemisessä lastensuojelussa työntekijöiden näkökulmasta
Kainulainen Mira, Kokkonen Inka Sosionomi AMK
Opinnäytetyö Toukokuu 2021
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Sosiaalialan koulutusohjelma
Sosionomi (AMK)
Mira Kainulainen, Inka Kokkonen
Asiakasosallisuus systeemisessä lastensuojelussa työntekijöiden näkökulmasta
Vuosi 2021 Sivumäärä 43
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, miten systeemisen lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten asiakasosallisuus toteutui työntekijöiden näkökulmasta
katsottuna. Opinnäytetyömme toteutettiin yhteistyössä Uudellamaalla sijaitsevan lastensuojelun avohuollon toimipaikan kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa lastensuojelun työntekijöille tietoa ja näkökulmaa, miten osallisuus toteutui työskentelyssä ja mikä koettiin haasteellisena. Opinnäytetyön tavoitteena on, että tulosten perusteella
työntekijät voivat kehittää toimintamallia toimivammaksi.
Opinnäytteemme teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuudesta systeemisessä
lastensuojelussa. Tutkimuskysymyksen avulla olemme määritelleet tutkielmamme keskeiset käsitteet, joita ovat asiakasosallisuus ja systeeminen toimintamalli. Olemme etsineet lastensuojeluun, Hackneyn malliin, systeemiseen toimintamalliin sekä asiakasosallisuuteen liittyviä aineistoja. Teoreettinen viitekehys ohjaa koko opinnäytetyöprosessia alusta loppuun tuoden vastauksia tutkittavaan ilmiöön.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkielma toteutettiin verkkopohjaisella kyselyllä, johon systeemisen toimintamallin työntekijät pääsivät vastaamaan. Kyselyyn osallistui yhteensä 7 systeemisen lastensuojelun toimintamallissa työskentelevää työntekijää. Tutkielmasta saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.
Kyselystä saatujen tulosten perusteella vastaajat toivat esiin asioita, joista
asiakkaat hyötyivät systeemisen toimintamallin kautta. Vastauksista ilmeni, että hyödyt liittyivät kuulluksi tulemiseen, muutostyöskentelyyn ja asiakkaan
voimaantumiseen. Toimintamallin kehittymisen tueksi tarvitaan vastaajien mielestä vielä laajemmin perehdytystä toimintamallin käyttöön. Haasteet työskentelyssä liittyivät vastaajien mukaan ajanpuutteeseen ja siihen, ettei asiakkaita ehditty tavata
riittävästi. Työntekijöiden mukaan asiakkailta saadun palautteen
perusteella he olivat kokeneet systeemisen toimintamallin positiivisena ja vahvistavana asiana, jossa koettiin mahdollisuus laajempaan tukeen ja kuulluksi tulemiseen.
Asiasanat: Asiakasosallisuus, lasten ja nuorten osallisuus, Systeeminen toimintamalli, lastensuojelu
Laurea University of Applied Sciences Abstract Degree Programme in Social Services
Bachelor of Social Services
Mira Kainulainen, Inka Kokkonen
Client participation in systemic child protection from the perspective of employees
Year 2021 Pages 43
The purpose of this Bachelor’s thesis was to establish how client participation was realized in systemic child protection from the perspective of the employees. The thesis was carried out in cooperation with a child protection office. The purpose of this thesis was to provide information and a perspective for workers of the child welfare on how client participation was realized at work and what was perceived as challenging. The aim of this thesis was to develop the operating model more efficiently.
The theoretical framework of this thesis was formed from the participation of systemic child protection and included child welfare, the Hackney model, the systemic operating model and customer participation. The key concepts of this study were defined through the research question which were client participation and the systemic operation model.
A qualitative research method was applied in this thesis. The survey was carried out with a web-based inquiry, to which was answered by employees of the systemic operating model.
There were seven participants in this survey, who were the employees working in the systemic operating model of child welfare. The material of this study was analyzed using content analysis.
Based on the results of the survey, it was found that respondents brought up issues that benefited clients through the systemic operating model. It appeared that benefits were related to being heard, change management and empowering the clients order to support the development of the operating model, respondents believed they needed wider familiarization with the use of the operation model. According to the respondents, the challenges in working were related to both lack of time and meeting customers. Based on the feedback received from clients, the systemic operating model was experienced as positive and reinforcing that provided the possibility of wider support and being heard.
Keywords: Customer participation, customer participation of children and young people, sys- temic operating model, child welfare
Sisällys
1 Johdanto ... 7
2 Lastensuojelu ... 8
2.1 Lastensuojeluun liittyvät lait ja sopimukset ... 9
2.2 Lastensuojelun palvelut ... 9
3 Systeeminen toimintamalli ... 10
3.1 Hackneyn malli ... 10
3.2 Systeeminen toimintamalli Suomessa ... 11
4 Asiakasosallisuus ... 13
4.1 Osallisuus ja osallisuuden viitekehys ... 14
4.2 Lapsen osallisuus ... 15
4.2.1 Lapsen osallisuus ja lainsäädäntö ... 15
4.2.2 Lapsen osallisuuden huomioiminen lastensuojelutyössä ... 16
4.3 Osallisuuden portaat ... 18
5 Tutkimuksen toteutus ... 19
5.1 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite sekä tutkimuskysymykset ... 20
5.2 Tutkimusmetodi ... 21
6 Analyysi ... 22
7 Eettisyyden ja luotettavuuden tarkastelu ... 25
8 Tutkimuksen tulokset ... 27
8.1 Kyselyyn osallistuvien taustatiedot ... 27
8.2 Systeemisen toimintamallin toteuttaminen ja perehdytys ... 27
8.3 Viikkotiimit ... 28
8.3.1 Viikkotiimit ilman asiakasta ... 28
8.3.2 Viikkotiimit asiakkaan kanssa ... 29
8.4 Toimintamallin hyötyjä asiakkaalle ... 29
8.5 Työskentely lasten ja nuorten kanssa ... 30
8.6 Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet omaan osallisuuteensa ... 31
8.7 Haasteita systeemisessä työskentelyssä ... 32
8.8 Systeemisen toimintamallin kehittäminen ... 32
9 Johtopäätökset ja pohdinta ... 33
9.1 Osallisuuden kokemisesta ... 34
9.2 Asiakasosallisuuden haasteet systeemisessä toimintamallissa ... 35
9.3 Systeemisen toimintamallin kehittämisestä asiakasosallisuuden näkökulmasta ... 37
Lähteet ... 39
Kuviot ... 44
Taulukot ... 44
Liitteet ... 45
1 Johdanto
Osallisuus on moniulotteinen ilmiö, joka yksinkertaisuudessaan tarkoittaa yksilön oikeutta vaikuttaa omien asioiden ajamisessa, kuten saada tietoa henkilökohtaisista asioista ja mahdollisuuden vaikuttaa niihin. Osallisuudessa on kysymys myös oikeudesta ilmaista oma mielipide. Osallisuus voidaan nähdä kahtena erillisenä osatekijänä, yksilöllisenä ja
yhteisöllisenä. Osallisuus mahdollistaa yksilölle tunteen arvokkuudesta; osallisuus voi kuitenkin toteutua vain yhteiskunnassa, joka mahdollistaa sen. (Pajulammi 2014.) Osallisuuden tulisi olla kaikkien oikeus; erityisen tärkeää on taata lapsille ja nuorille osallisuuden mahdollisuus. Lasten oikeuksista omaan osallisuuteen on säädetty laki niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on määritellyt lasten oikeudet osallisuuteen. Käytännössä sopimus velvoittaa julkisen vallan toimijat toimimaan niin, että lapsi/nuori pystyy ilmaisemaan mielipiteitään häntä koskevissa asioissa, huomioiden kuitenkin lapsen ikä ja kehitystaso. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009.)
Osallisuus ja lastensuojelu liittyvät vahvasti yhteen. Lastensuojelussa erityisesti systeeminen ajattelu ja systeeminen toimintamalli takaavat lapsille ja heidän perheilleen mahdollisuuden osallisuuteen. Systeeminen työtapa on yksinkertaisuudessaan kokonaisuuden tutkimista ja yhteistyötä lapsen ja hänen perheensä kanssa. Systeemisen lastensuojelun ydintehtävä on vahvistaa asiakkaan osallisuutta, sekä vahvistaa heidän voimavarojaan. Lastensuojelun työntekijöiden tulee pyrkiä kohtelemaan asiakkaita täysivaltaisina kansalaisina sekä toimia mahdollisimman tasa-arvoisesti asiakkaisen kanssa. Systeeminen toimintamalli pyrkii löytämään ratkaisuja moninaisiin lastensuojelun ongelmiin. (Alhanen, Lavila, Kangas, Lamppula, & Petrelius 2019.)
Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa, miten systeemisen lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten asiakasosallisuus toteutui työntekijöiden näkökulmasta katsottuna.
Tavoitteenamme oli kuvata systeemisen lastensuojelun toimintamallissa työskentelevien työntekijöiden ajatuksia ja kokemuksia asiakkaidensa osallisuuteen liittyen.
Systeeminen toimintamalli lastensuojelussa Suomessa on suhteellisen tuore toimintamalli, joka on rantautunut Suomeen Iso-Britanniasta. Tämä kyseinen toimintamalli pohjautuu Reclaming Social Work malliin, jota kutsutaan myös Hackneyn malliksi. Tässä kyseisessä mallissa perheterapeuttisuus on keskeinen asia ja yhdessä perheterapeutin kanssa
lastensuojelun työntekijät tekevät asiakastyötä systeemisissä tiimeissä, jonka tarkoituksena on tarkastella koko perhesysteemiä yhden yksittäisen henkilön sijaan. Systeemisen tiimin lisäksi kaksi muuta toimintamallin ydinelementtiä ovat systeeminen asiakastyö sekä systeeminen viikkokokous. (Aaltio & Isokuortti 2019, 3).
Tässä työssä tarkoituksemme oli kuvata, miten asiakasosallisuus toteutuu työntekijöiden näkökulmasta esimerkkikaupungin lastensuojelun avohuollossa. Opinnäytetyömme kyselyn avulla saadaan tärkeää tietoa, miten työntekijät kokevat asiakkaiden osallisuuden
lastensuojelussa ja miten sitä heidän mielestään voisi huomioida paremmin.
Opinnäytetyön tietoperusta muotoutui jo alussa systeemisen lastensuojelun keskeisistä käsitteistä, joita ovat osallisuus, systeeminen toimintamalli ja lastensuojelu. Teoriatietoa olemme hakeneet internetistä asiasanoilla asiakasosallisuus, lasten osallisuus, Hackneyn malli, lastensuojelu, osallisuuden portaat ja lastensuojelulaki.
Opinnäytetyön aluksi käsittelemme yleisesti lastensuojelua, sen tarjoamia palveluita ja lastensuojeluun liittyviä lakeja ja sopimuksia. Kolmas luku käsittelee Britanniasta rantautunutta Hackneyn mallia, johon Suomessa käytettävä systeeminen toimintamalli perustuu. Samassa luvussa käsitellään myös systeemistä toimintamallia Suomessa, sen toimintaperiaatteita ja toimintamallin pilotointiin liittyvää arviointia ja tutkimusta.
Systeeminen toimintamalli perustuu vahvasti asiakasosallisuuteen, jota käsittelemme luvussa neljä. Luku avaa osallisuuden ja osallisuuden portaiden käsitteitä, lasten osallisuutta ja siihen liittyvää lainsäädäntöä. Koko tutkielmaan liittyvää prosessia jäsennämme luvussa viisi; sekä tutkielman toteutusta kokonaisuudessaan että tutkielman taustaa, miten aihe on valittu ja rajattu. Luvussa kuvaillaan myös, miten tutkielmamme aineisto on kerätty ja mihin
tutkimusmenetelmään päädyimme. Seuraavassa luvussa käsittelemme tutkielman aineiston analysointia, joita havainnollistamme sisällönanalyysiin liittyvissä taulukoissamme.
Tutkielmasta saatuja tuloksia käsitellään luvussa seitsemän, tutkielman eettisyyteen ja luotettavuuteen liittyviin luvussa kahdeksan. Viimeinen luku sisältää omaa pohdintaa ja johtopäätöksiä tutkielmaan liittyen.
2 Lastensuojelu
Ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista ja lapsen asioista on lapsen vanhemmilla tai muilla huoltajilla. Lastensuojelulla tarkoitetaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua, jolloin asiakkaalle tehdään asiakassuunnitelma sekä järjestetään avohuollon tukitoimia. Palveluita ja muita tukitoimia järjestämällä pystytään tukemaan lapsen vanhempia tai muita huoltajia lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. (Lastensuojelulaki 414/2007.) Mikäli perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana, kunnan tehtävänä on järjestää ehkäisevää lastensuojelua, mikäli perhe sitä tarvitsee. Esimerkiksi päivähoidossa, kouluissa, neuvolassa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa annettava tuki ja erityinen tuki ovat ehkäisevää lastensuojelua (THL 2019a). Perheelle on myös mahdollista järjestää Sosiaalihuoltolain 18 §:n mukaista
perhetyötä, jonka tarkoituksena on turvata erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren kehitystä tai terveyttä. Perhetyössä voidaan tuen ja ohjauksen avulla vahvistaa sekä perheen voimavaroja että parantaa perheen sisäistä vuorovaikutusta. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2017.) Näiden ehkäisevien lastensuojelutyömuotojen tarkoituksena on vanhemmuuden tukeminen sekä lasten kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja turvaaminen (Lastensuojelulaki 414/2007).
2.1 Lastensuojeluun liittyvät lait ja sopimukset
Lastensuojelu pohjautuu lastensuojelulakiin, mutta lastensuojelutyötä tehtäessä otetaan huomioon myös muita lakeja, kuten sosiaalihuoltolaki (1301/2014) ja laki sosiaalihuollon asemasta ja oikeuksista (812/2000) (THL 2020a). Lastensuojelulain tarkoituksena on, että lapselle turvataan oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.
Kansallisten lakiemme lisäksi Suomi on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien, YK:n lasten oikeuksien sopimuksen, jossa on lueteltu lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja joita allekirjoittaneiden valtioiden on noudatettava. Sopimuksen yksi neljästä yleisestä
periaatteesta, lapsen näkemyksen kunnioittaminen (artikla 12), liittyy osallisuus -teemaan.
Tämän artiklan mukaan ”Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.” (Unicef 2020).
2.2 Lastensuojelun palvelut
Varsinaisen lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tehtävänä on turvata lapsen hyvinvointi, mikäli vanhemmat eivät siihen pysty. Mikäli huoli lapsen tai nuoren hyvinvoinnista herää, on henkilön otettava yhteys lastensuojeluviranomaiseen, joka lähtee selvittämään, onko
lastensuojelulle tarvetta (THL 2019c). Kun lastensuojelun tarvetta arvioidaan ja toteutetaan, on ensisijaisesti tärkeintä huolehtia siitä, että lapsen etu toteutuu (Lastensuojelulaki
417/2007).
Mikäli lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisen jälkeen lastensuojelussa nähdään tarvetta lastensuojelulle, kartoitetaan sekä lapsen että koko perheen tilannetta, tehdään
asiakassuunnitelma ja järjestetään avohuollon tukitoimia. Näitä voivat olla esimerkiksi tuki, jota tehdään terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen tai oppilashuollon kanssa. Tilanteen niin vaatiessa voidaan järjestää myös erityisiä avohuollon tukitoimia, kuten tehostettua
perhetyötä tai perhekuntoutusta. (THL 2019c). Lähtökohtaisesti suunnitelma tehdään asiakkaan kanssa, mutta mikäli asiakas ei halua osallistua suunnitelman tekemiseen tai vastustaa sen tekemistä, on suunnitelma siitä huolimatta tehtävä, mutta siihen on kirjattava eriävät mielipiteet (THL 2020b).
On myös mahdollista, että avohuollon tukitoimilla ei lasta tai nuorta voida auttaa tarpeeksi.
Tällöin on mahdollista huostaanottaa hänet sijaisperheeseen tai vastaanottokotiin. Tämänkin jälkeen tavoitteena ja toiveena on, että lapsi mahdollisesti pystyisi palaamaan kotiin.
Tarvittaessa myös vanhempien kuntoutusta voidaan tukea. Sijoituksen loputtua lapselle tai nuorelle voidaan järjestää jälkihuoltoa, jonka tarkoituksena on helpottaa joko lapsen kotiin palaamista tai itsenäistä elämää. (THL 2019c).
3 Systeeminen toimintamalli
Suomessa on vuodesta 2016 lähtien toiminut lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE), jonka tarkoituksena on ollut tukea lastensuojelun uudistamista systeemisen toimintamallin avulla. Muutosohjelman pilotointia on tehty Suomessa vuosina 2017-2018 ja systeemistä toimintamallia on viety Suomessa eteenpäin SyTy! hankkeessa vuodesta 2019 eteenpäin. (THL 2019c; Aaltio & Isokuortti, 2019.) Systeeminen toimintamalli on yksi STM:n hankkeita, joka saa valtionavustusta vuosina 2020-2022 ja toimintamallia onkin tarkoitus vahvistaa ja laajentaa (Petrelius, Yliruka & Miettunen 2021).
3.1 Hackneyn malli
Opinnäytetyömme liittyy systeemiseen toimintamalliin, joka pohjautuu englantilaiseen niin sanottuun Hackneyn-malliin, joka tunnetaan myös nimillä Reclaiming Social Work ja Systemic Unit –malli ja josta on kehitetty Suomeen sopivampaa versiota (Aaltio ja Isokuortti 2019, luku 1). Hackneyn malli kehitettiin tukemaan Lontoon kaupunginosassa lastensuojeluun liittyviä vakavia ongelmia, jolloin lastensuojelussa aiempi työskentely oli tehotonta, työntekijöiden vaihtuvuus oli suurta, lastensuojelu oli byrokratisoitunut sekä työnteko oli paljolti sitä, että työntekijät joutuivat työssään keskittymään lähinnä kriisien käsittelyyn.
Aaltio ja Isokuortti (2019, luku 2.2) kirjoittavat, että nykyään sekä Englannissa ja Suomessa lastensuojelun vaiheet etenevät samaan malliin: arviointi (assessment), perhesosiaalityö (children in need), lastensuojelu (child protection) ja sijoituksen sosiaalityö (looked after children). Maidemme välillä on myös eroja, sillä Englannin mallissa työ on Suomea
aikataulutetumpaa, kansallisesti ohjatumpaa sekä strukturoidumpaa. Aaltio ja Isokuortti (2019) kertovat Berrickin ym. (2016) huomioineen vertailussaan, että Suomen ja Englannin asiakasmäärissä olevan myös suuret erot. Suomessa asiakasmäärät ovat noin 46-48 asiakasta, kun Englannin asiakasmäärät ovat yli puolet pienempiä, noin 19-21 asiakasta
sosiaalityöntekijää kohden.
Fagerström (2016) on nostanut esille, että Hackneyn mallin vakiintuminen ja koko
muutosprosessi voi viedä aikaa kolmesta viiteen vuoteen. Muutosta ei saada aikaan hetkessä, mutta oikeilla toimintasuunnitelmilla se on yksinkertaista. Organisaatioon tulee valikoida
ammattilaisia, joilla on hyvät vuorovaikutustaidot ja jotka pystyvät hoitamaan tilanteita, joissa riskinhallintaa tarvitaan. Organisaation toimivuuden kannalta tulee myös taata työntekijöiden viihtyvyys, jotta työsuhteet ovat kestäviä ja mahdollistavat urakehityksen.
Lastensuojelussa on haasteena se, että sosiaalityöntekijät vaihtuvat usein, eikä sosiaalialaan liittyvissä asiakastehtävissä ole mahdollista luoda uraa, ellei halua johto- tai kehitystehtäviin (Yliruka, Petrelius, Alho, Jaakkola, Lunabba, Remes, Keränen, Teiro & Terämä 2020, 3).
Alun perin Hackneyn toimintamallin oli tarkoitus vähentää sosiaalityön reagoitavuutta sekä tukahduttaa äkillisiä kriisitilanteita ja tuottaa tilaa enemmän harkitsevalle ja dynaamiselle sosiaalityölle. Systeeminen toimintamalli koostuu rakenteista, jotka mahdollistavat jatkuvan, systeemisen ja alati reflektiivisen työotteen sosiaalityössä. Työn vaikuttavuutta ja sen
päämäärää tarkastellaan työntekijöiden välisissä vuoropuheluissa. Hackneyn mallissa käytössä olevat työmuodot perustuvat aina tutkimusnäyttöön. Keskeisintä mallissa on ammattilaisten oma positiivinen ja voimavarakeskeinen työote perheiden kanssa työskentelyssä. (Fagerström, K. 2016.)
3.2 Systeeminen toimintamalli Suomessa
Suomessa uuden toimintamallin tarkoituksena on vähentää Lontoon kaltaisia ongelmia myös Suomessa ja tarkoitus on ollut muokata organisaatioita siten, että vastaavalla
sosiaalityöntekijällä on jatkossa tiimissään käytössä myös perheterapeutti. Uudistetussa organisaatiossa tarkoituksena on ottaa lastensuojelussa käyttöön sekä systeemiseen että perheterapeuttiseen toimintaan liittyviä toimintatapoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työskentelyssä huomioidaan koko “systeemin” eli perheen ja sen lähipiirinsä välisiä suhteita ja vuorovaikutusta sen sijaan että keskitytään yhden ihmisen ongelmiin tai syyllistetään vain yhtä henkilöä tilanteesta. Uudessa toimintamallissa perheen kanssa kommunikoidaan avoimesti, kysyen ja kuunnellen sekä huomioidaan lapsen tai nuoren kokemukset. (THL 2019b.)
Työtapaan liittyy kiinteänä osana viikkotiimit, joita kutsutaan myös reflektiivisiksi tiimeiksi, jotka kokoontuvat viikoittain nimensä mukaisesti. Lähtökohtaisesti tiimeissä käsitellään asioita, joita asiakas haluaa nostaa esille, tarvittaessa työntekijän avustuksella. Aiempaa vuorovaikutteisemman työskentelytavan on katsottu vahvistavan sekä ihmissuhteisiin
perustuvaa työtä että eri toimijoiden yhteistyötä. Viikkotiimeissä, joissa käsitellään lapsen ja nuoren asioita, ovat mukana konsultoiva sosiaalityöntekijä, joka toimii tiimin johtajana ja huolehtii mukanaolijoiden tasapuolisuudesta, 2-3 sosiaalityöntekijää, perheterapeutti sekä mahdollisesti koordinaattori, joka pitää huolta yhteydenpidosta asiakkaisiin ja kirjauksista.
Myös muita osallistujia voidaan harkita mukaan otettaviksi. (THL 2021c.) Petrelius ym. (2021, 6) toteavat että perheterapeutti onkin osoittautunut erittäin tärkeäksi lenkiksi osana
lastensuojelun toimintaympäristöä. Fagerström (2016) kertoo Kivistön kirjanneen
lopputyössään sosiaalityön ja perheterapian yhtäläisyksiä ja huomioineen, että molemmista löytyy samoja asioita, mutta sosiaalityöntekijä työskentelee enemmänkin faktoihin liittyvien asioiden parissa ja arvioi niitä, kun taas perheterapeutti keskittyy enemmänkin
perhedynamiikkaan ja etenee työskentelyssään sen mukaan mikä perheelle on tarpeellista.
Keskustelun lisäksi muita työmuotoja ovat sukupuutyöskentely, aikajana, verkostokartta tai kolmen talon menetelmä, jonka avulla voidaan kartoittaa lapsen turvallisuutta. Eri
menetelmien ja keskustelun avulla tutkitaan lapsen tai nuoren tilannetta unohtamatta perhettä tai verkostoja, joita voidaan kutsua mukaan työskentelyyn asiakkaan luvalla. (THL 2021c.)
Systeemisen toimintamallin tarkoituksena on ymmärtää entistä paremmin sekä lapsen että perheen tilannetta ja tehdä vaikuttavampaa lastensuojelutyötä, jonka on asiakkaan kannalta ajateltu parantavan hänen kokemustaan lastensuojelun tuesta (Aaltio & Isokuortti 2019, 6;
THL 2019b). Työntekijän kannalta toimintamalli vahvistaa työntekijöiden osaamista ja mallin on katsottu parantavan myös työnhyvinvointia sekä työyhteisön moniammatillista yhteistyötä (THL 2019c). Lisäksi yhdessä perheterapeutin kanssa tilanteita reflektoimalla saa
sosiaalityöntekijä tukea myös omaan työhönsä (Fagerström 2016, luku 7).
Ajatus tähän opinnäytetyöhön sekä systeemisen toimintamallin asiakasosallisuuden
tutkimiseen lähti liikkeelle toisen meistä ollessa työelämäkumppanilla opintojen kolmannessa, niin sanotussa työelämän kehittämisharjoittelussa. Työpaikalla oli hiljattain aloitettu
toteuttamaan systeemistä toimintamallia, joten harjoittelijana oli mahdollista olla mukana toiminnassa sen alkumetreillä. Työtapa oli uutta myös monille työntekijöistä, ja harjoittelun aikana aluksi olikin tarkoitus tutustua systeemiseen toimintamalliin sekä tämän jälkeen olla mukana pohtimassa ja kehittämässä tapoja, joilla sekä kehittää toimintamallin käyttöönottoa työpaikalla että lisätä dialogisuutta asiakkaan ja verkoston välillä. Hienoa oli myös olla mukana oman tiimin ensimmäisessä systeemisen tiimin asiakastapaamisessa, sillä aiemmin asiakkaiden tilannetta oli kartoitettu reflektiivisissä tiimeissä ilman asiakasta
sukupuutyöskentelyn ja hypoteesien avulla, joista työntekijät saivat mahdollisesti uusia ajatuksia asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Hiljalleen viikkotiimeihin otettiin siis mukaan myös asiakkaita tai asiakkaiden verkostoa. Harjoittelun aikana keskustelimme toimintamalliin tutustumisen laajentamista opinnäytetyöksi, jossa tarkoitus olisi tutkia asiakkaiden
kokemuksia ja heidän toiveitaan asiakasosallisuuteen liittyen. Tavoitteena oli kerätä
organisaatiolle asiakasnäkökulmaa työvälineeksi siihen, miten asiakkaat kokivat systeemisen työskentelyn ja miten organisaatiossa työskentelyä voisi mahdollisesti kehittää, ja sitä kautta auttaa ja tukea asiakkaita. Asiakashaastatteluihin ei kuitenkaan päästy, sillä kyselyyn ei saatu mukaan yhtään asiakasta, joten yhteisymmärryksessä toimeksiantajan kanssa päädyimme tutkimaan asiakasosallisuuden toteutumista työntekijöiden näkökulmasta.
Vaikka systeeminen toimintamalli on Suomessa suhteellisen uusi käsite, on siitä jo ehditty tekemään tutkimuksia. Töyrylän (2017) tutkimuksessa lastensuojelun kehittämisestä kohti Hackneyn mallia, on tutkittu kehittämisprosessin alkuvaiheita Suomessa ja haastateltu mitä mieltä sosiaalityöntekijät ovat mallin hyvistä ja kehitettävistä puolista. Töyrylä toteaa uuden toimintamallin käyttöönoton vaativan, että työpaikalla tunnistetaan ja tiedostetaan siellä aiemmin käytetyt menetelmät, työskentelytavat ja käytänteet. Tämän seurauksena on mahdollista ottaa helpommin käytäntöön uusia toimintatapoja ja -menetelmiä. Fagerström (2016, luku 4.4) kertoo, että on tärkeää myös huomioida asiakkailta tulleet valitukset ja lisäksi erityisesti lapsilta tullut palaute on tärkeää uusien palveluiden kehittämisessä. Tässä tutkielmassamme palautetta on saatu kerättyä kyselystä, joka on tehty sosiaalityöntekijöille ja erityissosiaaliohjaajille.
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin pilotointia on myös arvioitu valtakunnallisesti.
Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet perheterapeuttien mukaantulon viikkokokouksiin erittäin hyvänä asiana ja 79 prosenttia oli sitä mieltä, että he haluaisivat jatkaa systeemisen
toimintamallin kanssa työskentelyä työpaikallaan. Sosiaalityöntekijöiden suuret asiakasmäärät nähdään suurimpana ongelmana käyttöönotolle, sillä iso osa heistä joutui valitsemaan
perheitä pilotointiin ja heidän kanssaan työskentely syveni, mutta muiden perheiden kanssa työskenneltiin entisellä tavalla. Sosiaalityöntekijöistä puolet arvioi, että pilotointi paransi siihen osallistuvien asiakkaiden osallisuutta, mutta muiden asiakkaiden hoitoon ei ollut jäänyt niin paljon aikaa. (Aaltio & Isokuortti 2019, 147-148).
Aaltio & Isokuortti 2019 (116-121) toivat esille myös systeemiseen toimintamalliin liittyvää asiakasnäkökulmaa. Koska mallin tavoitteena oli myös nähdä asiakkaita useammin, niin varsinkin kunnassa, jossa tapaamisia oli viikoittain, ja tapaamisten määrä oli lisääntynyt, niin lähes kaikki asiakkaat pitivät uudessa toimintamallissa työskentelystä. Lisäksi asiakkaista suurin osa koki saavansa sellaista apua mitä kokivat tilanteessaan tarvitsevansakin ja he kokivat myös tärkeänä sen, että heitä kuunneltiin ja heidän mielipiteitään huomioitiin, mikä onkin yksi systeemisen toimintamallin tavoitteista. Alle puolet asiakkaista koki, että he eivät havainneet eroja aikaisempaan työskentelytapaan verrattuna. Lähinnä he kokivat muutoksia olevan siinä, että tapaamisia oli useammin ja menetelminä käytettiin viikkokokousta ja reflektiivistä keskustelua.
4 Asiakasosallisuus
Asiakkaiden osallisuudessa ja kohtaamisessa tärkeää on se, että aidosti kohdataan ja kuunnellaan asiakkaita, ja otetaan asiakkaan oma ääni huomioon. Ensimmäistä kertaa asiakasta tavatessa on hyvä kysyä asiakkaalta hänen omaa mielipidettään siitä, miksi asiakas
tai perhe on siinä tilanteessa missä on sen sijaan että työntekijä kertoisi tämän asiakkaalle suoraan. (Lahtinen, Männistö & Raivio 2017, 18.)
Etsiessämme tutkimuksia koskien lasten osallisuutta osana systeemistä lastensuojelua,
huomasimme että systeemistä lastensuojelua asiakkaan näkökulmasta on tutkittu suhteellisen vähän. Toki ilmiönä systeeminen toimintamalli on uudehko käsite Suomessa, mutta
osallisuuden kokemuksia asiakkaan näkökulmasta tutkinut Järvi (2020) toteaakin, että asiakkaita on haasteellista saada osallistumaan tutkimuksiin. Tämän saimme myös huomata tätä tutkielmaa aloittaessamme, sillä kuten aikaisemmin mainitsimme, emme saaneet yhtään asiakasperhettä osallistumaan suunnittelemaamme kyselyyn.
4.1 Osallisuus ja osallisuuden viitekehys
Asiakasosallisuudella tarkoitetaan sitä, että asiakas osallistuu itse hänelle suunnatun palvelun suunnittelemiseen, järjestämiseen, tekemiseen, kehittämiseen ja/tai palvelun arviointiin (Leeman & Hämäläinen 2015). Asiakkaalla on oikeus saada tietoa häntä koskevista
päätöksistä, suunnitelmista sekä ratkaisuista. Osallisuuden myötä asiakasta koskevat toimenpiteet ja niiden perustelut ovat myös hänen saatavillaan. Tämä luo mahdollisuuden vaikuttaa itseään koskevissa asioissa ja vapauden ilmaista omia mielipiteitä. Keskeisintä osallisuudessa on vastavuoroisuus; vaikuttaminen on mahdollista vain, jos omien asioiden käsittelyyn pääsee mukaan. Itse osallisuutta käsitellään ns. porras- tai tikapuumalleilla, joiden tasot kuvaavat suoranaisesti yksilön/perheen vaikutusmahdollisuuksia. Mitä ylemmäs tikapuilla kiipeää, sitä suuremmat vaikutusmahdollisuudet ovat. Varsinkin lastensuojelun perheen työskentelyssä on hyvin tärkeää luoda lapselle tunne osallisuuden kokemuksesta;
lapsen tulee voida tuntea, että hän on tullut kuulluksi ja hänen asioillaan on merkitystä. (THL 2019.)
Systeemisen lastensuojelun tiimejä ohjaa tarkka rakenne ja jokaisella työntekijällä on oma rooli työskentelyssä. Tästä päästäänkin osallisuuteen, joka näyttäytyy isossa roolissa systeemisessä toimintamallissa; työskentelyssä pyritään kaikkien osapuolten osallisuuden toteutumiseen ja kokemusten kuulemiseen. Osallisuuden toteutumisella pyritään myös osittain siihen, että kaikkien näkökulmat huomioidaan etsiessä ratkaisuehdotuksia työskentelyn tueksi. Systeemisen lastensuojelun avulla lapsen ja hänen perheensä omaa toimijuutta pyritään voimistaa, jotta asiakas ja hänen perheensä pystyisi tuomaan
työskentelyyn omaa kokemusta ja toimia ammattilaisten kanssa yhteistyössä. (Abrahamsson, Civil, Mäki-Fossi & Miettunen 2019, 10-11.)
Osallisuuden viitekehys koostuu erinäisistä terveys-, sosiaali- ja käyttäytymisteorioista, jotka kaikki punoutuvat osaltaan tai päällekkäin edistäen hyvää elämää. Kun osallisuutta
tarkastellaan laaja-alaisesti ja kauempaa, huomataan, että moni eri osa-alue liittyy siihen.
Jotta voitaisiin ymmärtää yksilön toimintaa, tulee ymmärtää osallisuuden viitekehystä ja mitä
eri teorioita siihen liittyy. Tällaisia teorioita voi olla esimerkiksi voimavarojen jakautuminen, eri tarpeiden koostuminen ja se, miten erilaiset tunteet näyttäytyvät käytöksessä niin yksilötasolla kuin henkilöiden välillä tapahtuvassa kanssakäymisessä. Osallisuuden viitekehys voisi olla suunnannäyttäjä niille toiminnoille, joiden avulla pystytään suuntaamaan erilaisia palveluita, toimintaa ja politiikkaa niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Näitä toimia tulisi suunnata ihmisille, jotka ovat kokeneet eriarvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää, jotta heidän osallisuutensa toteutuisi. (Isola, Kaartinen, Leermann, Lääperi, Schneider, Valtari & Keto-Tokoi 2017, 9.)
Systeemisen toimintamallin ollessa suhteellisen uusi tapa toimia kyseisen kaupungin
lastensuojelun avohuollossa, ollaan lastensuojelussa systeemisen toimintamallin käyttöönoton myötä muutoksen tiellä siinä, miten asiakkaiden kanssa yhteistyötä tehdään ja miten tämä työ tulee vaikuttamaan heidän asiakasosallisuuteensa. Tutkielmaa tehdessämme saimme kerättyä lastensuojelutyötä varten työntekijöiden näkemyksiä lasten ja nuorten
asiakasosallisuudesta, mutta samalla saimme kerrytettyä myös omaa tietämystämme lastensuojelun toimintaympäristöstä. Samalla saimme tuoretta tietoa systeemisestä toimintamallista, joten uskomme, että tästä tutkielmasta tulee olemaan hyötyä myös ammatillisen kehityksemmekin kannalta.
4.2 Lapsen osallisuus
Lapsen osallisuudella tarkoitetaan alaikäisen lapsen oikeutta olla osallisena omissa viranomaisasioissa, joka on suojattu voimakkaasti lainsäädännössä. Lapsen oikeus
osallisuuteen on säädetty perustuslaissa, lastensuojelulaissa ja nuorisolaissa. Tämä takaa kaikkien alaikäisten lasten oikeuden viranomaisten tasa-arvoiseen kohteluun ja
mahdollisuuden vaikuttaa itseä koskevissa asioissa. (THL 2021b.) 4.2.1 Lapsen osallisuus ja lainsäädäntö
Lastensuojelulain 20 § mukaan “Lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen
toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille”. (Lastensuojelulaki 417/2007.)
Jotta lastensuojelu voisi toteutua halutulla tavalla, on lapsen mielipidettä kuultaessa ensiarvoisen tärkeää tehdä se niin sensitiivisesti, jottei siitä synny lapselle tai hänen
läheisilleen haittaa. Lasta koskeviin asiakirjoihin tulee merkitä hänen mielipidettään koskeva sisältö ja tapa, jolla se on selvitetty. Lastensuojelulain alaisia päätöksiä tehdessä tulee selvittää myös lapsen mielipide, jotta lapsen omat edut toteutuisivat. Erilaisia ratkaisuja tehdessä tulee huomioida, kuinka paljon lapsen mielipiteelle tulee antaa painoarvoa; jos
kyseessä on lapselle itselleen tärkeä asia, tulee sille antaa enemmän painoarvoa. Lapselle annettava tieto on sopeutettava hänen ikätasoonsa ja kehitykseensä nojaten. Muita huomioon otettavia seikkoja ovat esimerkiksi lapsen äidinkieli tai vammaisuus, jotka osaltaan
vaikuttavat lapsen ymmärtämiseen. (Räty 2015, 185-186).
Lapsen osallisuutta on painotettu myös uudessa lastensuojelulaissa. Lapsen kanssa työskentelyssä osallisuudella tarkoitetaan lapsen oman mielipiteen selvittämistä ja hänen kuulemistaan. Lapselle tulee taata hänelle kuuluva puheoikeus sekä mahdollisuus omaan edunvalvojaan. Lapsen osallisuuteen kuuluu myös muita osa-alueita, jotka ovat
lastensuojelulain lisäksi kiinnitetty muihin lakeihin. Osallisuuden kautta lapsi pääsee olemaan työskentelyssä mukana, kehittämään sitä ja osaltaan arvioimaan omien etujen toteutumista.
(Saastamoinen 2010, 65-66).
4.2.2 Lapsen osallisuuden huomioiminen lastensuojelutyössä
Teoksessa “Suunnitelmallinen sosiaalityö lapsen kanssa” Muukkonen toteaa lapsen osallisuuden toteutuvan ja rakentuvan kahdella eri tavalla. Osallisuus voi olla koko
työskentelyprosessin osista tai yksittäisistä tapaamisista koostuva kohtaamisosallisuus. Näissä molemmissa tapauksissa on tärkeää huomioida sekä lapsen- että vanhempien osallisuuden toteutuminen. (Muukkonen 2008, 152-153).
Muukkosen (2008, 153) mukaan osallisuus rakentuu seitsemästä eri osatekijästä, joista tärkeimpänä on lapsen asettaminen keskiöön, jolloin puheenaiheena on nimenomaan lapsi.
Tärkeäksi sijoittuu myös lapsen aito näkeminen sekä ammattilaisen havainnot lapsen ja vanhemman välisestä dialogista. Osallisuudessa on huomioitava sekä lapsen oikeus oman perheen ja heidän tilanteeseensa liittyvän tiedon saantiin, että lapsen oma kokemus kohtaamisen riittämisestä. Osallisuuden rakentumisessa lapsen ollessa keskipisteenä, hän käsittelee, tuottaa ja palauttaa arvokasta tietoa ja toimii näin myös arvioijana.
Lapsierityisyydellä tarkoitetaan sitä, että lapsen osallisuuteen on valittu juuri hänelle ja hänen perheelleen soveltuvia osallisuuden osia. Asiakasprosessin aikana on annettava lapsen osallisuudelle tilaa rakentua myös kohtaamisen näkökulmasta, mukaillen lapsen omia tuntemuksia. (Muukkonen 2008, 153-154).
Lasten sekä nuorten osallisuudesta osana lastensuojelua ja lastensuojelun avohuoltoa on tehty paljon tutkimuksia ennen systeemistä lastensuojelua, esimerkiksi lasten osallisuudesta
palvelutarpeen arvioinneissa. Valveen (2017) tutkimuksessa nousi esiin, että lapsen osallisuus näytti toteutuvan paremmin silloin kun huoli, syy tai ongelma oli lapsilähtöistä verrattuna siihen, kun jos lastensuojeluun tultiin aikuisen huolen, syyn tai ongelman takia. Tällöin lapsen kohtaaminen jäi vähemmälle ja asiaa käsiteltiin enemmän aikuisten kesken sekä lapsen osallisuutta osana avohuollon asiakassuunnitelmia ja mitä sosiaalityöntekijät ovat osallisuudesta asiakassuunnitelmiin kirjanneet. Asiakassuunnitelmien tekoon liittyen
Haapanen (2016) toteaa tutkimuksessaan, että lapset eivät aina osallistu heitä koskevien asiakassuunnitelmien tekoon, vaan mukana olleet olivat pääasiassa yli 12–vuotiaita. Myöskään erityislapset eivät olleet omien suunnitelmiensa teossa mukana. Salmela (2020) toteaa, että kun lapsi on suunnitelman teossa mukana kertomassa omista asioistaan, lisää se hänen mahdollisuuksiaan saada tietoa asioista ja samalla lisää hänen osallisuuttaan. Myös lasten osallisuuden kokemuksista lapsen jäätyä kahden sosiaalityöntekijän kanssa ja miten lapsi kokee pystyvänsä vaikuttamaan omien asioiden käsittelyyn, on tehty tutkimus. Tässä tutkimuksessa lapset toivat puheissaan esiin osallisuutensa omien elämäntilanteidensa mukaan ja peilasivat omaa osallisuuttaan siihen tukeen mitä he omalta työntekijältään saivat (Weidner 2019).
Osallisuudessa yksilö pääsee vaikuttamaan omiin asioihinsa, mutta mistä on kyse, kun lapsi tai nuori syrjäytyy? Syrjäytyminen voidaan nähdä osallisuuden vastakohtana. Syrjäytyminen on moniulotteinen käsite, jossa lapsen tai nuoren elämään kasautuu haitallisia tekijöitä, jotka aiheuttavat näin huono-osaisuutta. Syrjäytyminen nähdään prosessina, jossa monta
ongelmatekijää nivoutuu yhteen, joka aiheuttaa ongelmien kasaantumisen. Jotta huono- osaisuus ei jatkuisi läpi sukupolvien, tulisi sitä ehkäistä tehokkaasti. Myös sosiaalihuollossa tulee kiinnittää huomioita syrjäytymisriskeihin ja reagoida niihin. (Valtioneuvoston kanslia 2013, von Harpe 2021, 77).
Lastensuojelutyössä dialogilla on suuri merkitys työskentelyssä. Dialogissa keskeisintä on löytää avoin keskusteluilmapiiri ja pyrkiä yhteisymmärrykseen. Dialogin avulla on mahdollista löytää yhdessä asiakkaan kanssa eri vaihtoehtoja kulloiseenkin tilanteeseen ja tuoda uutta näkökulmaa asioihin. Dialogista puhuttaessa ei sovi unohtaa kuulluksi tulemisen tärkeydestä, sillä usein parhaat ratkaisut syntyvätkin vuoropuheluissa, joissa asiakkaalle tulee kuulluksi tulemisen kokemus. On tärkeää, että ammattilaiset olisivat avoimia lapsen, nuoren ja hänen perheensä tarpeelle tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Kuulluksi tulemisella on suuri voima työskentelyssä; se voimaannuttaa ja toimii stressiä vähentävänä tekijänä. Asiakas voi löytää kuulluksi tulemisen kautta aivan uudenlaisia voimavaroja, joita hän pystyy
hyödyntämään.
Kuulluksi tuleminen tapahtuu yhteistyössä, jossa ammattilainen välittää asiakkaalleen tai hänen perheelleen tunteen siitä, että heitä arvostetaan. Arvostuksen tunteen kautta
ammattilaisen ja hänen asiakkaansa välinen luottamus vahvistuu ja antaa valmiuksia ratkaista haastaviakin elämäntilanteita. Lasten, nuorten ja heidän perheidensä kanssa työskennellessä ammattilaiselta vaaditaan kuuntelevaa työotetta ja ratkaisukeskeisyyttä. Keskeisintä
työskentelyssä on asiakkaan kunnioitus, aito kiinnostus hänen asioihinsa ja myötäelämisen taito. (THL 2021a.)
4.3 Osallisuuden portaat
Osallisuutta voidaan kuvailla porras- tai tikapuumallilla. Toisin sanoen tämä osoittaa yksilön vaikutusmahdollisuudet osallisuuden suhteen. Alemmilla portailla ollessa yksilön
vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat tai vähäiset, kun taas yläportailla yksilön
vaikutusmahdollisuudet ovat puolestaan suuremmat. Ideana tässä on se, että ihminen pystyy itse vaikuttamaan omaan osallisuuteensa. Lasten osallisuudessa keskeisintä on lapsen oman kokemuksen luominen ja tunne, että on päässyt vaikuttamaan omien asioiden käsittelyyn.
Osallisuuden toteutuminen on hyvin tärkeää työskenneltäessä lasten kanssa ja osallisuus toteutuu vain, jos lapselle itselleen tärkeät ja merkitykselliset asiat ovat tullut kuulluksi.
Ongelmalliseksi osallisuuden portaissa voidaan nähdä sen “kaavamainen ajattelu”, jolloin yksilö haluaa kivuta portaissa ylemmäs ja mikäli ei siinä onnistu, hän joutuu pettymään.
Osallisuus voi toteutua hyvin muillakin keinoilla; tärkeintä on löytää tarkoituksenmukaisin tapa. (THL 2021b).
Roger A. Hartin (1992) julkaisu “Children's Participation: From Tokenism to Citizenship” on ensimmäisiä teoksia, joissa kuvataan porras/tikapuumalleja. Siinä on kuvailtu sekä lasten osallisuutta että hänen omaa teoriansa osallisuuden portaista. Hartin teorian mukaan osallisuutta voidaan tarkastella kahdeksan “tikkaan” kautta, joita kipuamalla yksilön
osallisuus lisääntyy. Ensimmäiset kolme porrasta kuuluvat ei –osallistavaan toimintaan, jolloin lapsi ei joko ymmärrä omaa rooliaan prosessissa tai he toimivat ilman omaa mahdollisuutta vaikuttaa itseä koskeviin päätöksiin. (Hart 1992.)
Neljännellä portaalla lasten ja nuorten osallisuus toteutuu jo osittain. Viides porras on nimeltään “Consulted and informed”, jossa osallisuus toteutuu lapsia konsultoiden. Tässä vaiheessa osallisuus kasvaa, jolloin he pääsevät jo vaikuttamaan toimintaan ja heidän ajatuksiaan kuunnellaan prosessin ajan. Tässä lapset saavat myös palautetta, miten heidän osallisuutensa on vaikuttanut lopputulokseen. Kuudennella portaalla osallisuus näyttäytyy jo suuremmassa roolissa, jossa lapset saavat toimia yhdenvertaisesti aikuisten kanssa. Osallisuus toteutuu odotetusti, kun lapsille annetaan mahdollisuus tehdä päätöksiä ja tuntevat
pystyvänsä vaikuttamaan omiin päätöksiinsä.Toiseksi viimeisellä portaalla osallisuus on kokonaisvaltaista ja osallisuuden portaat päättyvät kahdeksanteen askelmaan, jolloin osallisuus toteutuu jo täysin. (Hart 1992.)
Systeemisessä toimintamallissa lasten ja nuorten osallisuus on työskentelyssä keskeisessä asemassa. Osallisuuden portaat kuvaavat sitä osallisuuden tasoa, jolla asiakas on
työskentelyssä mukana ja jotta osallisuus voi toteutua, on lapsen oltava vähintään neljännellä portaalla, mutta mielestämme systeemiseen tiimiin osallistuva lapsi tai nuori voi vaikuttaa myös itse työskentelyyn, jonka avulla hän pystyy nousemaan portaita lisäten omaa
osallisuuttaan. Pohdimme myös sitä, että miten korkealle lapsen on työskentelyssä
mahdollista nousta, sillä yhteiskunta ja mukana työskentelevät aikuiset osaltaan määrittävät lapsen osallisuuden mahdollisuuksia (Lampinen 2021, 13).
Lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä on tärkeää ottaa huomioon lapsen/nuoren ikätaso ja hänen kykynsä ymmärtää oma rooli työskentelyssä. Asiakkaan osallisuuteen tulisi pyrkiä aina mahdollisuuksien mukaan, jotta asiakas tuntisi pystyvänsä vaikuttamaan omiin asioihinsa yhdessä ammattilaisen rinnalla.
• 1. ”Manipulointi” Lapsi ei ymmärrä omaa rooliaan kyseessä olevassa prosessissa
• 2. Lapsi on toiminnassa
”koristeena” eikä ymmärrä omaa osuuttaan asiaan.
• 3. Lapsi mukana ilman mahdollisuutta vaikuttaa päätöksiin.
• 4. Aikuisten toteuttamaa toimintaa, jossa lapsi tietoinen oman vaikutusvallan rajallisuudesta.
• 5. Mahdollisuus tulla kuulluksi.
Toiminta aikuislähtöistä, mutta lasta kuunnellaan
• 6. Lapsen toiminta yhdenvertaista aikuisen kanssa.
• 7. Kokonaisvaltaista osallisuutta lapsen kannalta
• 8. Osallisuus toteutuu jo täysin.
1.porras 6.porras
5.porras
1.porras
Portaat 1-3:
Osallisuus ei toteudu
Osallisuuden portaat
Kuvio 1: Osallisuuden portaat (mukaillen Hart 1992).
5 Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin Uudellamaalla sijaitsevassa lastensuojelun avohuollon toimipisteessä, jossa toinen meistä suoritti kehittämiseen liittyvän työharjoittelun. Organisaatiossa
systeemistä toimintamallia oli hiljattain alettu tuomaan osaksi lastensuojelussa tehtävää työskentelyä. Työnantajan toisessa yksikössä systeemistä toimintamallia oli alettu
toteuttamaan vuodesta 2018, mutta kyseisessä yksikössä ensimmäiset asiakasperheet tulivat mukaan keväällä 2020 samaan aikaan työharjoitteluajan kanssa. Koska aihe oli ajankohtainen ja työelämäkumppanilla oli tarve ja kiinnostusta asiakasosallisuuden tutkimiseen, aloimme keskustelujemme jälkeen viemään ajatusta opinnäytetyöstä eteenpäin.
Tutkimusluvan työllemme saimme joulukuussa 2020. Alun perin tarkoituksenamme oli tutkia systeemisessä toimintamallin piirissä olevien asiakkaiden asiakasosallisuutta heidän
näkökulmastaan. Asiakkaiden motivoiminen haastateltaviksi oli kuitenkin haastavaa, sillä kahden kuukauden aikana haastateltaviksi ei ilmoittautunut yhtään asiakasta. Tämän seurauksena sovimme helmikuussa 2021 sekä työelämäkumppanimme että ohjaavan opettajamme kanssa vaihtavamme näkökulmaa ja päädyimme tutkimaan aihetta työntekijöiden näkökulmasta katsottuna. Näkökulman vaihtamisen myötä jouduimme
muokkaamaan suunnitelmamme, tekemään uudestaan kysymyksiä organisaation työntekijöille sopiviksi ja hakemaan uudestaan tutkimusluvat kaupungilta, mitkä yhdessä venyttivät työn loppuunsaattamista. Tutkimuskyselyn saimme suoritettua huhtikuussa, jonka jälkeen
tutustuimme keräämäämme tutkimusaineistoon, analysoimme sitä ja muokkasimme aineistoa tutkielmaksi.
Opiskelijoina olimme molemmat kiinnostuneet lastensuojeluun liittyvästä opinnäytetyöstä.
Aihe liittyy myös sosionomin työhön, sillä asiakasosallisuus näyttäytyy isossa roolissa lähes kaikessa sosionomin työssä, huolimatta siitä minkä asiakasryhmän kanssa tulemme
valmistuttuamme toimimaan. Sosionomin työssä on tärkeää osata kohdata asiakas, olla hyvässä vuorovaikutuksessa ja toimia oman alan asiantuntijana. Asiakkaat ovat enenevässä määrin mukana työntekijän rinnalla vaikuttamassa omien asioiden ajamisessa ja kokevat näin osallisuutta. Sosionomit työskentelevät usein moniammatillisissa tiimeissä, joissa systeemisen mallin myötä voisi asiakkaan osallisuus toteutua vieläkin laajemmin.
5.1 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite sekä tutkimuskysymykset
Opinnäytetyössä kartoitettiin kyselyn avulla, miten sosiaalityöntekijöiden ja
erityissosiaaliohjaajien näkökulmasta katsottuna lasten ja nuorten asiakasosallisuus toteutuu systeemistä toimintamallia käyttävän lastensuojelun asiakastyössä. Tavoitteena oli sekä kuvata työntekijöiden kokemuksia siitä, miten työntekijät näkivät heidän asiakkaidensa asiakasosallisuuden toteutuvan, että saada mahdollisia työkaluja siihen, miten heidän mielestään asiakasosallisuuteen on mahdollista vaikuttaa systeemisen toimintamallin kautta.
Kyselyssä syntyvien vastausten kautta saimme ajantasaista tietoa, mikä systeemisessä toimintamallissa näyttäytyy asiakasosallisuuden puolesta toimivana ja missä kohdin voisi löytyä kehitettävää.
Osallisuutta tutkiessamme tavoitteenamme oli myös avata osallisuuden käsitettä, eli miten asiakkaat ovat mukana heidän elämäänsä liittyvien asioiden työstämisessä, suunnittelussa ja päätöksenteossa. Opinnäytetyön tavoitteena on tämän tiedon perusteella kehittää, miten asiakkaiden osuutta työskentelyssä voitaisiin vahvistaa.
Tutkielman pääkysymys on: Miten lasten ja nuorten asiakasosallisuus toteutuu systeemisen lastensuojelun toimintamallissa työntekijöiden näkökulmasta. Tätä täydentävät
lisäkysymykset ovat:
- Miten työntekijöiden mielestä olisi mahdollista vahvistaa asiakkaiden osallisuutta työskentelyssä?
- Mitä haasteita työntekijät kokevat asiakasosallisuuteen liittyvän?
Kyselyssä käytimme eri teemoja, joihin olemme koonneet tarkentavia kysymyksiä (liite 1).
5.2 Tutkimusmetodi
Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys on muodostunut tutkimuskysymystämme
tarkastelemalla. Teoreettinen viitekehyksemme muodostuu osallisuudesta ja systeemisestä toimintamallista. Tutkimuskysymyksen avulla olemme määritelleet tutkielmamme keskeiset käsitteet, joita ovat asiakasosallisuus ja systeeminen toimintamalli. Teoreettinen viitekehys ohjaa koko opinnäytetyöprosessia alusta loppuun tuoden vastauksia tutkittavaan aiheeseen.
Opinnäytetyömme on toteutettu kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen.
Kananen (2014, 24) toteaa, että laadullisessa tutkimuksessa on mahdollista käyttää aineistona haastattelun lisäksi myös dokumentteja ja havainnointia. Laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimusmenetelmässä on tarkoituksena lisätä tietoa tutkittavana olevasta asiasta ja tässä tutkimustavassa korostuvat ihmisen kokemukset, näkemykset ja tulkinnat. Tämän pohjalta valitsimme myös omaksi menetelmäksemme laadullisen tutkimusmenetelmän, sillä työssä tutkimme asiakkaiden osallisuutta kokemuksia työntekijöiden näkökulmasta katsottuna.
Aineistonkeruumenetelmänä käytimme kirjallisesti tehtävää kyselyä. Tuomi & Sarajärvi (2009, 73) kirjoittavat kyselylomakkeen olevan haastattelua jäykempi tapa, sillä siinä ei ole
mahdollista enää vaikuttaa väärinkäsitysten oikaisuun ja ilmausten selventämiseen tai keskustella informantin kanssa. Tiesimme kuitenkin tekevämme kyselyn korkeakoulutetuille henkilöille, jotka osaavat ilmaista itseään kirjallisesti haluamallaan tavalla, joten koimme kirjallisen kyselyn olevan hyvin ymmärrettävissä ja vastattavissa.
Laadullista tutkimusta tehtäessä Hyvärinen, Nikander ja Ruusuvuori (2017, 24) kertovat, että tutkimuksessa, jossa käytetään haastatteluja, tarvitaan ainakin kolmenkaltaisia kysymyksiä.
Aluksi pitää määritellä tutkimuskysymys, joita voi olla useampiakin. Tutkimuskysymyksillä on tarkoitus ohjata sitä, miten koko tutkimus etenee. Toisena kuvaan tulevat
haastattelukysymykset, joiden ei tule olla samoja kuin mitä tutkimuskysymykset ovat.
Viimeisenä mainitaan aineistolle tehtävät kysymykset, joiden avulla ”luetaan” aineistoa, ja vastataan aluksi tutkijan asettamiin tutkimuskysymyksiin.
Kyselymme koostuu kuudesta eri teemasta, joiden alle keräsimme niihin liittyviä kysymyksiä.
Näiden kysymysten avulla keräsimme tietoa osallisuuden eri mahdollisuuksista ja haasteista.
Teemahaastattelussa kysymykset eivät voi koskea mitä tahansa aiheita, vaan tarkoituksena on tehdä kysymyksiä, joiden perusteella on mahdollista löytää vastauksia tutkimuskysymyksiin (Tuomi & Sarjajärvi 2009, 75). Kysymyksiä tehdessämme otimme huomioon
tutkimuskysymyksen, hahmottelimme aluksi erilaisia teemoja, joiden alle rakensimme kysymyspatteriston lähtien alkuun kevyemmistä taustakysymyksistä edeten muihin kysymyksiin. Kyselytutkimuksen tekemiseen valitsimme Google Formsin, joka mahdollisti kyselyn tekemisen tarpeisiimme sopivaksi.
Opinnäytetyötä tehdessä aineiston rajaaminen on keskeisessä roolissa ja hyvin pienikin aineisto voi mahdollistaa pätevän tulkinnan. Tutkijoille on tärkeää käydä huolella aineisto läpi, jottei otanta perustu satunnaisuuksiin. Laadullisen tutkimuksen aineiston keruu pohjautuu teoreettiseen viitekehykseen. Aineiston rajaaminen jo alkuvaiheessa helpottaa tutkijoiden analyysivaihetta: jos aineistoa on liikaa, on myös analysointivaihe aikaa vievää.
(Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)
Laitoimme kyselyn saatekirjeineen työelämäkumppanimme yhteyshenkilölle, joka välitti tiedot työntekijöille, jotka saivat halutessaan vastata kyselyyn. Tämä antoi mahdollisuuden kaikkien halukkaiden työntekijöiden osallistua kyselyyn. Kyselylle annoimme aikaa viikon verran, mutta kävi ilmi, että pidempi aika olisi ollut paikallaan, sillä hektisessä työtilanteessa olevista työntekijöistä ainakin osa oli kokenut kyselyn pitkäksi ja raskaaksi. Varsinaista testikyselyä ei toteutettu aikapulan vuoksi ja lisäksi kysymyksistä oli aiemmin tullut
positiivista palautetta, jonka luotimme riittävän onnistuneen kyselyn loppuun saattamiseksi.
6 Analyysi
Opinnäytetyöhön liittyvä tutkimuskysely analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tämän tarkoituksena on yhdistellä käsitteitä, järjestää aineistoa tiiviimmäksi sekä saada aikaan selkeästi ymmärrettävä kuvaus siitä asiasta, jota ollaan tutkimassa. Näiden perusteella saadaan tutkimuskysymykselle vastaus. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108.) Sisällönanalyysillä hajanaisestakin tutkimusaineistosta pystytään saamaan selkeää tietoa, jonka tulkitseminen on vaivattomampaa (Tampereen yliopisto).
Aluksi siirsimme aineiston Wordiin, tutustuimme aineistoon ja luimme sitä useaan kertaan läpi. Nostimme esille tutkimuksen kannalta mielestämme keskeisiä asioita ja koodasimme ne eri väreillä. Tämän jälkeen siirsimme aineiston Excel-tiedostoon helpottamaan analyysin tekoa. Nostimme aineistosta keskeisimmät asiat, jotka vastasivat tutkimuskysymykseemme ja lisäkysymyksiimme ja samalla karsimme pois sitä aineistoa, jota emme katsoneet
tutkimuksellemme olennaiseksi. Tätä aineiston pelkistämistä kutsutaan redusoinniksi (Tuomi
& Sarajärvi 2009, 109). Aineistosta nousi esiin 140 pelkistettyä ilmaisua.
Alkuperäinen ilmaus Pelkistetty ilmaus
"Asiakkaat ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi, he
ovat kokeneet, että me haluamme auttaa. " Kuulluksi tuleminen
"Asiakkaat pitäisi olla kaikessa vahvemmin mukana! Se tuottaa osallisuutta, voimaantumista ja hallinnan tunnetta."
Mukanaolo tuo voimaantumista ja hallinnan tunnetta
"Asiakas voi lastensuojelun kautta saada tukea sellaisiin asioihin mitkä ovat vaikeita
hänen mielestä ... Lastensuojelun tavoite on auttaa jokaista lasta yksilöllisesti heidän tuen tarpeensa pohjalta ja tavoitteena on luoda tasainen ja turvallinen kasvuympäristö
kaikenikäisille lapsille, joka vastaa myös heidän toiveitaan. "
Lastensuojelusta apua yksilöllisesti asiakkaan tuen tarpeen pohjalta
Taulukko 1: Esimerkki aineiston pelkistämisestä
Aineistosta nousseista pelkistetyistä ilmaisuista ryhmittelimme eli klusteroimme kaikki samaa tarkoittavat asiat yhteisiin alaluokkiin, jotka nimesimme yhdistävän asiasisällön mukaan.
Samalla kun aineistoa luokitellaan, muuttuu se samalla tiiviimmäksi, sillä yksittäiset ilmaukset siirretään yleisempien käsitteiden alle. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 110.)
Pelkistetty ilmaus Alaluokka
Kaikki työskentely ei ole systeemistä
Systeemisen työtavan juurruttaminen
Moniammatillisempia tiimejä
Systeemisen työtavan juurruttaminen + kehitys
Kuulluksi tuleminen
Mukanaolo tuo voimaantumista ja hallinnan tunnetta
Lastensuojelusta apua yksilöllisesti asiakkaan tuen tarpeen pohjalta
Systeemisen positiiviset vaikutukset asiakasosallisuuteen
Taulukko 2: Esimerkki aineiston ryhmittelystä
Aineiston ryhmittelyssä etenimme seuraavaan vaiheeseen, jossa tarkoituksena on muodostaa alaluokista yläluokkia, joiden tarkoitus on luoda yleiskäsitteitä (Tuomi & Sarajärvi 2009, 111).
Alaluokka Yläluokka
Asiakkaiden aktiivisempi rooli Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet Asiakkaan muut verkostot
Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet työskentelyyn
Systeemisen positiiviset vaikutukset asiakasosallisuuteen
Systeemisen työtavan juurruttaminen + kehitys
Toimintamallin kehittäminen asiakasmyönteisemmäksi
Taulukko 3: Esimerkki aineiston käsitteellistämisestä
Luokittelun jälkeisessä vaiheessa yläluokista muodostettiin pääluokkia. Pääluokista muodostettiin vielä yksi yhdistävä luokka, jonka alle kaikki luokat sijoittuvat.
Yläluokka Pääluokka Yhdistävä
Asiakkaan
vaikutusmahdollisuudet työskentelyyn
Asiakkaiden kanssa työskentely asiakaslähtöisemmin
Asiakasosallisuuden kehittäminen
Toimintamallin kehittäminen asiakaslähtöisemmäksi
Asiakkaan kokonaisvaltaisempi osallisuuden kokemus
Toimintamallin kehittäminen asiakasmyönteisemmäksi Haasteet ja niiden käsittely
Taulukko 4: Aineiston käsitteellistämisestä muodostettu yhdistävä luokka
7 Eettisyyden ja luotettavuuden tarkastelu
Systeemisen lastensuojelun tutkiminen ja kehittäminen on tärkeää, jotta lastensuojelun ja asiakkaiden välistä vuorovaikutusta voitaisiin myös kehittää. Lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa asiakkaiden osallisuus on keskeistä, joten tutkielmamme avulla etsimme keinoja löytää mahdollisesti kehitettäviä kohtia liittyen asiakasosallisuutta kyseisessä toimintamallissa.
Aineistonkeruun yhteydessä työntekijöille on lähetetty saatekirje (liite 2), jossa on avattu kyselyn sisältöä ja kerrottu mihin kyselyllä pyritään. Saatteessa on myös kerrottu
vaitiolovelvollisuudestamme aiheeseen liittyen. Lisäksi kirjeessä on yhteystietomme, mikäli kyselyyn vastaajilla olisi ollut kyselystä jotain kysyttävää.
Sähköisiin yhteyksiin liittyen on tarkistettu, että laitteillamme on päivitetyt Windows suojaukset ja ne ovat käytössä. Sähköpostiviestien lähettämisessä on huomioitu, että
tarvittaessa on mahdollisuus käyttää ammattikorkeakoulumme salattua yhteyttä, jolla voi turvata luottamukselliset tiedot. Teimme opinnäytetyötämme varten uuden
käyttäjätunnuksen Googleen, jonka poistamme käytöstä, kun työ on valmis. Google Docsissa olevalla Google Forms –kyselypohjalla saimme luoduksi helppokäyttöisen kyselyn, jonka jakamisen voi lopettaa internetissä kyselyn valmistuttua. Google salaa tallentamansa datan ja estää haittaohjelmia, tietojen kalastelua sekä roskaposteihin liittyviä uhkia (Google 2021).
Kyselyn laatimisessa tulee huomioida myös siihen liittyviä haasteita. Kyselyn laajuutta tulisi miettiä jo ennakkoon, jotta vältetään vastaajien motivaation loppuminen kesken kyselyn.
Kysely olisi hyvä testata ennen suorittamista, jotta voidaan varmistua sen toimivuudesta ja kestosta. Kysymystenasettelussa tulee huomioida kokonaisuuden yksinkertaisuus ja
ymmärrettävyys, jotta tutkimusongelmaan saadaan tarkoituksenmukaisesti vastauksia.
(Tietoarkisto 2021). Kyselymme vastauksista nousi esille, että itse kysely sisälsi liikaa avoimia kysymyksiä ja oli raskas työstää, joka vaikutti osaltaan vastaajien motivaatioon. Kyselyn pituuden testaaminen olisi pitänyt tehdä jo ennakkoon välttääksemme mainittuja haasteita.
Olimme varautuneet myös mahdollisen ryhmähaastattelun tekoon, mikäli emme olisi saaneet tarpeeksi tietoa kyselyn perusteella. Ajatuksenamme oli tallentaa mahdollinen
ryhmähaastattelu, jonka jälkeen tarkoituksena oli litteroida se mahdollisimman pikaisesti ja hävittää tallenteet. Tallenteissa olisi näkynyt kirjautuneen osallistujan nimi tai nimimerkki, mutta muita henkilöiden tunnistettavuuteen liittyviä tietoja ei olisi käsitelty sähköisten yhteyksien kautta.
Kaiken tutkimukseen liittyvän materiaalin tulemme hävittämään heti tutkimuksen valmistuttua. Kirjallisen materiaalin silppuamme ja tuhoamme tutkimuksen päätyttyä.
Sähköisen aineiston hävittämiseen Tietoarkisto (2020) ohjeistaa, että kun aineistoa ei enää tarvitse, täytyy laitteen väliaikaistiedostot poistaa. Samalla on huomioitava, että tiedostojen poistaminen sekä tyhjentäminen laitteen roskakorista ei riitä. Yksittäiset tiedostot on
mahdollista poistaa Windowsin Powershell -ohjelmalla (Helsingin yliopisto 2015).
Opinnäytetyötä tehdessä käytimme niin painettuja kuin sähköisiäkin lähteitä, ja lähteiden luotettavuus onkin tärkeä osa koko kirjoitusprosessia. On tärkeää osata arvioida, onko löydetty tieto luotettavaa ja ylipäätään tiedon tuottaja. Aineistojen välillä on eroja;
luotettavuustasot vaihtelevat aineiston mukaan. Esimerkiksi ennakkoarvioinnin läpikäyneet tieteelliset lehtiartikkelit ja väitöskirjat ovat luotettavuudessaan korkealla, kun taas isoille yleisöille suunnatut verkkosivut eivät yllä niin korkealle luotettavuustasossaan. Erityisen tarkkana tulee olla aineiston suhteen, jota on saatavilla avoimessa verkossa, koska siellä olevan tiedon luotettavuutta ei valvota niin tarkasti. On tärkeää kiinnittää huomiota sisällön luotettavuuteen, objektiivisuuteen ja ajantasaisuuteen ja eri sisällöistä voi tarkastaa lähdeluettelon avulla tiedon lähteiden luotettavuuden eli vastaako materiaali esitettyjä
väitteitä. Objektiivisuuden avulla sisällön luotettavuutta voi puntaroida materiaalin sijainnin ja sivuston vastaajan mukaan; onko sivuston ylläpitäjä viranomainen, yritys tai yksityinen henkilö. Ajantasaisuus on hyvä tarkistaa aina sivustosta itsestään, myös jos tietoa on päivitetty. Lähdekritiikkiä noudattaen on myös suositeltavaa käyttää ensisijaisia lähteitä.
(Helsingin yliopisto 2021).
8 Tutkimuksen tulokset
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kyselyn avulla saada ajantasaista tietoa siitä, miten työntekijät ovat nähneet lasten ja nuorten kokeneen työskentelyn systeemisessä toimintamallissa. Lisäksi tarkoituksena oli tarkastella mitä haasteita systeemisessä toimintamallissa esiintyy asiakasosallisuuteen liittyen ja miten työntekijöiden mielestä asiakkaiden osallisuutta työskentelyssä olisi mahdollista vahvistaa. Tutkielmassamme saimme kerättyä työelämäkumppanillemme ajantasaista, yhteen kerättyä tietoa asiakasosallisuudesta ja nostimme esille ajatuksia systeemisen toimintamallin juurruttamiseen kyseisessä
organisaatiossa.
8.1 Kyselyyn osallistuvien taustatiedot
Asiakasosallisuuden kysely lähetettiin noin 60 työntekijälle ja siihen osallistui seitsemän työntekijää. Kyselyyn vastanneet työntekijät olivat iältään 23–45-vuotiaita. Vastanneista kuusi toimi sosiaalityöntekijänä ja kaksi erityissosiaaliohjaajana. Kyselyyn osallistuvista
työntekijöistä neljä oli työskennellyt lastensuojelussa alle viisi vuotta, kaksi 5-10 vuotta ja yksi 10-15 vuotta. Koska vastaajia oli seitsemän, ei kyselyn perusteella voida tehdä
yleistyksiä. Pienen vastaajajoukon vuoksi ei tuloksista voi muodostaa yleistyksiä, mutta aineistosta nousi esille asioita, joita organisaatiossa voidaan pohtia ja mahdollisesti työstää.
8.2 Systeemisen toimintamallin toteuttaminen ja perehdytys
Kyselyn vastauksista nousi esille, että esimerkkityöpaikalla on tällä hetkellä systeemisen toimintamallin toteuttamisessa eroja eri tiimien kesken. Reflektiivisiä viikkotiimejä kyllä toteutetaan viikoittain ja osa vastaajista toi esille, että niitä toteutetaan samalla kaavalla systeemisen toimintamallin mukaisesti. Toisaalta monet kyselyyn vastanneet kokivat, että systeeminen toimintamalli näkyy vain viikkotiimeissä, eikä se ole juurtunut muuhun työskentelyyn.
Esimerkkikaupungissa systeemistä toimintamallia on toteutettu toisessa yksikössä vuodesta 2018 lähtien ja toisessa keväästä 2020. Vastausten mukaan toimintamalli ei ole vielä täysin juurtunut kaikkien työntekijöiden omiin tiimeihin, joissa sosiaalityöntekijät ja
erityissosiaaliohjaajat työskentelevät. Systeemisen toimintamallin käytössä ja työntekijöiden
perehdytyksessä vastauksista löytyi eroja. Osa vastaajista oli osallistunut systeemiseen toimintamalliin liittyviin koulutuksiin ja saanut perehdytystä tiimien yhteydessä, mutta vastaajien joukossa oli myös henkilöitä, jotka eivät olleet ehtineet vielä käydä koulutuksissa.
“Toimintamalli näyttäytyy vain viikkotiimeissä.”
“Toimintamalli ei ole vielä levinnyt muuhun asiakastyöhön tai ajatteluun.”
8.3 Viikkotiimit
Viikkotiimit, joita kutsutaan myös reflektiivisiksi tiimeiksi, kokoontuvat nimensä mukaisesti viikoittain. Systeemisen toimintamallin vaikutuksesta asiakkaiden tapaamisiin vastauksista nousi esiin vastakkaisiakin mielipiteitä. Kahden vastaajan mukaan systeemisellä työskentelyllä ei ole ollut vaikutusta siihen, miten asiakkaita tavataan. Toisaalta osa vastaajista koki, että vaikka asiakkaan mukanaolo on uutta, on asiakkailla mahdollisuus aktiivisempaan rooliin ja heidän vaikutusmahdollisuutensa omien asioidensa hoitoon ovat parantuneet.
“Niiden asiakkaiden osalta, jotka ovat osallistuneet systeemiseen viikkotiimiin, on
tapahtunut muutosta, kun asiakas pääsee yhdessä työntekijöiden kanssa pohtimaan asioita eri puolilta.”
Lähes kaikilla vastaajista oli ollut myös asiakkaan verkoston jäseniä mukana reflektiivisissä tiimeissä. Yhdellä vastaajalla ei ollut kokemusta asiasta ja eräällä vastaajista oli ollut aikataulullisia ongelmia saada verkostoa osallistumaan tiimin.
8.3.1 Viikkotiimit ilman asiakasta
Reflektiiviset tiimit toimivat ajoittain ilman asiakkaita, sillä haasteena on saada asiakkaita motivoitua osallistumaan tiimikokouksiin, lisäksi aikatauluhaasteet vaikuttavat vastaajien mukaan osallistumishalukkuuteen, sillä viikkotiimit järjestetään päiväsaikaan. Tämä on haasteellista työssäkäyville, opiskeleville tai koulua käyville asiakkaille. Myös asiakkaiden verkostojen osallistuminen viikkotiimeihin vaihtelee; osalla on ollut mukana verkostoa eri instansseista koulusta nuorten intensiivityön työntekijöihin, mutta aineistosta löytyi myös vastaajia, joilla ei ollut kokemusta asiakkaan verkoston osallistumisesta reflektiiviseen tiimiin.
Viikkotiimeissä käsitellään siis eri asiakkaiden asioita viikoittain, vaikka asiakkaita ei olisikaan mukana. Tällöin keskitytään enemmän hypoteeseihin ja viikkotiimin työote voi olla enemmän työnohjauksellinen, sillä moniammatillisen tiimin kanssa asioita on helpompi ajatella eri näkökulmasta. Vastauksista ilmenee, että vaikka asiakas ei olisikaan paikalla, työntekijät tekevät silti työtä asiakkaiden tilanteen ja samalla heidän osallisuutensakin vahvistamiseksi etsimällä asiakkaita vahvistavia ja voimavaraistavia keinoja. Viikkotiimien jälkeen tiimissä
käsitellyt hypoteesit ja jatkoehdotukset kirjataan, ja ne käydään asiakkaan kanssa läpi, mutta jatkoseurantaan voisi panostaa enemmän.
“Painotetaan vahvuuksia, mutta käydään läpi myös riskitekijöitä.”
“Keskustelu on lähtökohtaisesti aina asiakasta kunnioittavaa ja tarkoitus on etsiä tapoja, mikä voisi auttaa perhettä.”
“Yritetään saada omat ajatukset selkenemään tai muutettua omaa lähestymistapaa, esim.
ongelmakeskeisyydestä voimavarakeskeiseksi.”
“Hypoteesit ja toimintasuunnitelmat kirjataan asiakastietojärjestelmään … Heikkous on jatkoseuranta.”
8.3.2 Viikkotiimit asiakkaan kanssa
Asiakkaiden ollessa tiimissä paikalla sama arvostava ja asiakasta kunnioittava työtapa on käytössä. Mutta siinä, missä ilman asiakasta työskentely keskittyy enemmänkin hypoteeseihin, asiakkaan ollessa paikalla hänen asioistaan keskustellaan sovitun mallin mukaan ja asiakkaalla on viikkotiimien työskentelyssä aiempaa aktiivisempi rooli - hän saa itse määritellä mitä asioita hän haluaa viikkotiimissä nostettavan esille. Työskentely on asiakaslähtöistä, mutta tarvittaessa työntekijä ohjaa asiakasta kysymyksillä. Asiakkaan ollessa paikalla keskitytään myös sukupuu/aikajanatyöskentelyyn, jonka jälkeen käydään läpi tiimin lopputulema.
“Asiakas saa kertoa omasta tilanteestaan ja työntekijät voivat kertoa työskentelystä.
Käydään läpi sukupuu. Sitten asiakas ja omat työntekijät saavat kuunnella reflektointia ym.
Lopuksi käydään läpi hypoteesit ja mahdolliset toimintaehdotukset.”
“Sukupuun piirtäminen on monelle huikaiseva ja ymmärrystä lisäävä kokemus. Kaikki systeemisessä viikkotiimissä olleet asiakkaat ovat kokeneet sen hyvänä ja vahvistavana.”
“Tiimi on tuonut läpinäkyvyyttä työskentelylle... Asiakkaista on ollut kiinnostavaa kuunnella työntekijöiden keskustelua reflektiivisessä tiimissä.”
8.4 Toimintamallin hyötyjä asiakkaalle
Kyselyyn osallistuneet toivat esille monia positiivisia asioita, joista asiakkaat hyötyvät systeemisen toimintamallin kautta, kun asiakkaat pääsevät itse osallistumaan oman asian käsittelyyn ja vaikuttamaan työskentelyyn. Monessa vastauksessa nousivat esille asiakkaan kuulluksi tuleminen, muutostyöskentely ja voimaantuminen. Systeeminen työskentely tuo työntekijöiden näkökulmasta asiakkaalle läpinäkyvyyttä, ja lisää yhteistyötä työntekijän sekä asiakkaan välille. Samalla työskentely voimaannuttaa ja antaa vahvistusta asiakkaan omalle
toiminnalle. Lastensuojelun kautta on myös mahdollista saada tukea asiakkaille vaikeisiin asioihin.
“Systeeminen viikkotiimi on vahvasti voimavara ja systeemikeskeinen. Asiakkaat ovat kokeneet ne hyvinä ja positiivisina.”
“Asiakkaat pitäisi olla kaikessa vahvemmin mukana! Se tuottaa osallisuutta, voimaantumista ja hallinnan tunnetta.”
“Asiakas voi lastensuojelun kautta saada tukea sellaisiin asioihin mitkä ovat vaikeita … Lastensuojelun tavoite on auttaa jokaista lasta yksilöllisesti heidän tuen tarpeensa pohjalta ja tavoitteena on luoda tasainen ja turvallinen kasvuympäristö kaikenikäisille lapsille, joka vastaa myös heidän toiveitaan.”
8.5 Työskentely lasten ja nuorten kanssa
Lasten ja nuorten tapaamiset nähtiin vastauksissa erittäin tärkeänä asiana. Kuitenkin monessa vastauksessa käsiteltiin sitä, että lapsia ei ehditä tällä hetkellä tapaamaan niin usein kun työntekijöiden mielestä olisi tarpeellista. Mutta lapsen osallistuessa tapaamisiin, tapaamisilla aina huomioidaan lapsi ja otetaan lasten toiveita huomioon mahdollisuuksien mukaan, sillä kuten aiemmin luvussa 4.3. todettiin, “Osallisuus toteutuu vain, jos lapselle itselleen tärkeät ja merkitykselliset asiat ovat tullut kuulluksi.”
“Pyrimme tapaamaan nuoria ja lapsia ja kuulemaan/selvittämään aktiivisemmin heidän näkemyksiään ja toiveitaan. Valitettavan paljon työskentely keskittyy edelleen aikuisten kanssa keskusteluun.”
“Uusien asiakkaiden kohdalla nuori tai lapsi tavataan erillisellä tapaamisella, jossa pyritään kuulemaan hänen omat ajatuksensa, tämä on mielestäni tärkeä ja hyvä asia.”
“Aina tukea ei ole mahdollista /järkevää toteuttaa lapsen toivomalla tavalla.”
Lasten ja nuorten asiakasosallisuuteen liittyy myös se, että lapsen ollessa mukana työskentelyssä, nostetaan hänet keskiöön ja aidosti kuunnellaan lapsen mielipiteitä.
Työskentelyssä on tärkeää myös ottaa huomioon lasten sekä nuorten ikä- ja/tai kehitystaso, mikä pääosin työntekijöiltä onnistuukin, tosin eräässä vastauksessa nousi esille, että joillain työntekijöillä lasten ja nuorten kohtaaminen voi vaatia harjoittelua. Ujojen ja hiljaisten nuoren kanssa työskentelyä helpottamaan tuotiin esille erilaisten kommunikoinnissa
helpottavien apuvälineiden käyttö, jolloin avuksi voidaan ottaa kuvia, kortteja, käsimerkkejä tai pelejä.
