Varhaiskasvatusalan ammattilaisen opas
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL C-sarja
ISBN 978-952-7084-06-9 ISSN 1796-2978
JHL monistamo 09/2016 Oppaan tekijät:
JHL:n ammatillisen edunvalvonnan työryhmä Taitto: Riitu Nuutinen
Kannen kuva: Sami Perttilä
Hyvä lukija ...5
Ammattina varhaiskasvatus ...6
Varhaiskasvatuksen lainsäädännöllinen toimintaympäristö ...7
YK:n lapsen oikeuksien sopimus ...7
Suomen perustuslaki ...7
Varhaiskasvatuslaki ...8
Varhaiskasvatuslain muutokset 1.8.2016 ...9
Varhaiskasvatusalalla säilyvät säädökset ...10
Päivähoitoasetus ...10
Ammatillinen koulutus varhaiskasvatuksen alueella ...11
Varhaiskasvatuksen ammatillisen osaamisen kehittäminen ... 13
Kolmen päivän koulutusoikeus ... 13
Sosiaalihuollon kelpoisuusehdot ... 13
Laki sosiaalihuollon ammattirekisteristä ... 14
Varhaiskasvatuksen tueksi ... 15
Varhaiskasvatussuunnitelma ... 15
Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö ... 15
Turvallinen lääkehoito ... 17
Turvallinen lääkehoito... 17
Hyvät ohjeet päivähoidossa ... 18
Päivähoidon erilaisia suuntauksia ... 19
Varhaiskasvatuksen pedagogiikan historiaa ... 19
Fröbel-pedagogiikka ... 20
Steiner-pedagogiikka ...21
Montessoripedagogiikka ...21
Deweyn pedagogiikka ... 23
Reggio Emilia -pedagogiikka ... 23
Aktiivinen oppiminen ... 25
Sisällysluettelo
Työsuhteen ehdot varhaiskasvatuksen alueella ... 26
Luottamusmies henkilöstön edustajana ... 26
Työ- vai virkasuhde ... 26
Palvelussuhteen ehtojen määräytyminen ... 27
Työsopimus ... 30
Työaika ... 32
Työvuoroluettelo ... 32
Lisä- ja ylityö ... 33
Palkkaus ... 34
Vuosiloma... 35
Työhyvinvointi ... 37
Työnantaja vastaa turvallisuudesta ... 37
Työntekijällä on oikeus turvalliseen työskentelyyn ... 37
Perehdytys työpaikalla ... 38
Työsuojelu työpaikalla ... 39
Työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä ... 39
Työturvallisuutta koskeva lainsäädäntö on tehty työntekijän suojaksi ... 40
Riskien arvioinnin avulla vaaroja poistetaan järjestelmällisesti ... 40
Työn kuormittavuus ...41
Päivähoidon melu ja äänieristys ... 42
Ergonomia työpaikalla ... 43
Epäasiallinen käyttäytyminen työpaikoilla ... 44
Toimenpiteet huonon kohtelun tilanteessa ... 44
Väkivaltatilanteiden hallinta ... 45
Uhka- ja työväkivaltatilanteet henkilöstön näkökulmasta... 46
Työterveyshuolto auttaa, jos sairastut työstä johtuvasta syystä ... 48
Työyhteisön vuorovaikutus on jokaisen vastuulla ... 49
JHL on osaavien ammattilaisten liitto ...51
Lähteet ja lisätietoa ... 54
Yhteystiedot ... 55
Hyvä lukija,
tämä varhaiskasvattajana päivähoidossa opas on tarkoitettu kaikille lasten ja heidän per- heidensä kanssa työskenteleville. Oppaaseen on koottu keskeisiä työsuhteen ehtoja, ylei- siä käytäntöjä työpaikan järjestelyistä, varhaiskasvatuksen ammatillisesta koulutuksesta ja varhaiskasvatuksen suuntauksista. Omana osionaan on myös työhyvinvointiin liittyvät asiat ja työsuojelu.
Juuri tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa on ajankohtaista edelleenkin lainuudistukset.
Varhaiskasvatuslaki on tullut voimaan ja ammatillista koulutusta ollaan uudistamassa.
Tänä päivänä varhaiskasvatuksen apuna käytetään vasua ja varhaiskasvatus jos mikään on moniammatillista yhteistyötä niin perhepäivähoidossa kuin päiväkodeissakin.
Työ lasten ja heidän perheidensä parissa on monesti erittäin palkitsevaa. Kaikki varhais- kasvatuksen alueella työskentelevät tarvitsevat työnsä tueksi vuorovaikutustaitoja, eettis- tä vastuullisuutta ja kykyä kohdata erilaisuutta.
Minna Kylliäinen on kerännyt lasten ajatuksia eri teemoista ja niitä on käytetty tässä op- paassa. Tässä yksi niistä:
Lasten suusta, mitä on kasvatus?
• Että ihminen kasvaa silleen hitaasti.
• Kasvin kasvatus, lapsia voi kasvattaa, lemmikkejä voi kasvattaa.
• Lapsen synnytys.
Nautinnollisia lukuhetkiä!
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL Ammatillisen edunvalvonnan työryhmä
Ammattina varhaiskasvatus
Varhaiskasvatuksen ammatillisella kentällä toimitaan momiammatillisissa tiimeissä ja yh- teistyössä eri alan asiantuntijoiden ja vanhempien kanssa. Henkilöstön osaaminen on vah- vasti sidoksissa yhteiskuntaan, kulttuuriin, lapseen ja kasvatukseen sekä toimintaympäris- tön muutokseen. Alan ammattilaisen osaamisen perustana on myös uudistuva tieto lap- sesta, hänen kehityksestään, kasvatuksestaan ja oppimisestaan. Henkilöstön osaaminen on perustana sille, että pienen lapsen elämänpiirissä voidaan edistää tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Tähän työhön tarvitaan eri koulutustaustaltaan toimivia alan am- mattilaisia.
Ammatillisen osaamisen haasteet ovat laajat ja muuttuvat: yhteiskunta omine ilmiöi- neen tuo varhaiskasvatuksen arkeen jatkuvasti uusia ilmiöitä. Alan tutkimus ja kehittämi- nen haastavat työkäytäntöjä. Varhaiskasvatuspedagogiikkaa tutkitaan jatkuvasti.
Haasteista huolimatta varhaiskasvatuksen ammatti on rikkaus. Kasvattajana näet tu- levaisuuden aikuisen jo vuosia ennen. Ja varhaiskasvattajana jokaisella on myös oma vai- kutuksensa siihen, millainen sukupolvi lapsista kehittyy. Ammattilaisten työn myötä lapsi tutustuu yhteiskunnan arvoihin ja normeihin, kulttuuriin ja monipuolisesti arjen tietotai- toon. Varhaiskasvatuksessa opetellaan hyviä tapoja ja harjoitellaan leikin avulla satoja tai- toja tulevaan. Vastuu on suuri.
Ammattilaisena jokainen tuntee myös aika ajoin valtavaa tuskaa kiireen ja resurssipu- lan vuoksi. Vahva ammatillisuus ja työyhteisön sekä työkavereiden tuki on kullanarvoinen.
Oma ammatillisuutesi kuvaa tapaa tehdä työtäsi; kun olet sinut itsesi kanssa ja aidosti kiin- nostunut lähellä olevista lapsista, teet paljon hyvää hoitamiesi lasten eduksi.
Lasten suusta, miksi lapset tulevat päiväkotiin?
• Koska ei voi jäädä yksin kotiin ja muuten ne pitää pistää vieraille tädeille hoitoon.
• Ettei jää yksin, jos äiti ja iskä on poissa.
• Jos lapset ei saa kotivahtijaa, koska aikuiset menee töihin.
Varhaiskasvatuksen lainsäädännöllinen toimintaympäristö
Varhaiskasvatuksen lainsäädännöllisen perustan luovat YK:n lapsen oikeuksien sopimus, perustuslaki sekä varhaiskasvatuslaki ja päivähoitoasetus. Varhaiskasvatuksen palvelujär- jestelmää ohjaavat myös monet muuta lainsäädännöt esim. valvontaan tai rahoitukseen liittyvät lait.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus
Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltion turvaamaan lapsille oikeuden suoje- luun ja huolenpitoon, osuuden yhteiskunnan voimavaroista sekä oikeuden osallistua itse- ään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään. Lapsen oikeuksien sopimus on laa- ja. Se turvaa lapsiväestön kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä erityisiä lapsen suojelua koskevia oikeuksia. Sopimuksen periaatteita ovat syrjinnän kielto, lapsen etu, lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten huomioon ottaminen. Sopimusvaltiot ovat sitou- tuneet kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopi- muksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi.
Suomen perustuslaki
Varhaiskasvatuksen kannalta tärkeitä perusoikeuksia ovat mm. yhdenvertaisuus, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, oikeusturva ja perusoikeuksien turvaaminen. Perustuslain mu- kaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehi- tystään vastaavasti.
Lisäksi perustuslaki takaa sen, että julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläi- nen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään omasta tai perheensä varallisuudesta riippumatta.
Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien to- teutuminen.
Varhaiskasvatuslaki
Varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 1.8.2015. Varhaiskasvatus määritellään ensimmäistä ker- taa lain tasolla ja sille on laissa määritelty uudet tavoitteet. Varhaiskasvatus on lain mu- kaan lapsen suunnitelmallinen ja tavoitteellinen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muo- dostama kokonaisuus, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Käsitteenä varhaiskasvatus korvaa lasten päivähoidon. Varhaiskasvatuksen tavoitteet konkretisoituvat varhaiskasva- tussuunnitelman perusteissa. Niitä valmistelee Opetushallitus uutena asiantuntijavirasto- na. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön 1.8.2017.
Laissa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja korostetaan lapsen etua toiminnan järjestämisessä. Laissa korostetaan lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen joko päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Kunnan velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta ei muutu. Lakia sovelletaan kunnan, kuntayhtymän sekä muun palvelujen tuottajan järjes- tämään varhaiskasvatukseen, jota annetaan päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena, esimerkiksi kerhotoimintana.
Kasvatustavoitteita koskeva säännös on uudistettu ja tavoitteissa nostetaan esiin var- haiskasvatuksen tavoitteet monipuolisesti. Varhaiskasvatus mm. edistää lapsen kasvua, ke- hitystä, terveyttä ja hyvinvointia, edistää oppimisen edellytyksiä, mahdollistaa monipuoli- set oppimiskokemukset leikkiin, liikkumisen, taiteen ja kulttuuriperinnön myötä.
Valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmien pohjalta laaditaan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattava tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteut- tamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Suunnitelmaan kirjataan lisäksi lapsen tarvitseman tuen tar- ve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen. jos tarpeen, suunnitelmaan kirjataan myös lapsen lääkehoidosta sovitut asiat.
Uusi säännös laissa on lapsiryhmien enimmäiskoko päiväkodeissa. Varhaiskasvatuksen ryhmät tulee muodostaa ja tilojen suunnittelu ja käyttö järjestää siten, että varhaiskasva- tukselle säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa. Päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava mää- rä lapsia. Kolme vuotta täyttäneiden kokopäivähoidossa olevien lasten ryhmässä saisi olla yhtä aikaa läsnä enintään 21 lasta (1.8.2016 alkaen 24 lasta) ja alle kolmevuotiaiden ryh- mässä enintään 12 lasta.
Laissa säädetään myös osallisuudesta ja vaikuttamisesta. Säännös koskee sekä lasta että lapsen vanhempia ja muita huoltajia. Lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettä- vä suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen varhaiskasvatusta, ja myös lap- sen vanhemmille ja muille huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa
lapsensa varhaiskasvatukseen sekä toimintayksikön varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin.
Lain mukaan varhaiskasvatusympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistä- vä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltava asianmukaisia ja niissä on huomioitava esteettömyys.
Varhaiskasvatusympäristö kattaa niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisen ympäristön ja sisältää esimerkiksi kiusaamisen ehkäisyn. Ympäristö ei saa vaarantaa lapsen terveyttä ja turvallisuutta. Ympäristön on oltava myös esteetön.
Lakiin sisältyy säännös eri tahojen yhteistyövelvoitteesta. Kunnan on varhaiskasvatus- ta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, sosiaali- huollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa.
Lain hyväksymisen yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan hallitus seuraa uuden varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksia sekä vaikutuksia laatuun ja ryhmä- kokoihin. Hallituksen on myös lain toisen vaiheen uudistamisen yhteydessä täsmennettävä keskeisiä määritelmiä. Hallituksen on annettava asiasta selvitys sivistysvaliokunnalle vuo- den 2017 keväällä.
Varhaiskasvatuslain muutokset 1.8.2016
Aikaisempaa ns. subjektiivista päivähoito-oikeutta on päätetty rajata. 1.8.2016 alkaen jokaiselle lapselle on oikeus 20 tunnin laajuiseen viikoittaiseen varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatusta on järjestettävä kokopäiväisesti, jos lapsen vanhemmat tai muut huolta- jat työskentelevät kokoaikaisesti tai opiskelevat, toimivat yrittäjänä tai ovat omassa työssä päätoimisesti. Oikeus 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen on myös vanhemman osa- aikaisen tai väliaikaisen työssäkäynnin, työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Varhaiskasvatus on järjestettävä nykyisen laajuisena, jos se on tarpeen lapsen kehityk- sen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia tai muutoin lapsen edun mukaista.
Vanhemman jäädessä työttömäksi lapsen varhaiskasvatusoikeus pysyy kokopäiväisenä kahden kuukauden ajan. Lapsella säilyy oikeus samaan päiväkotipaikkaan, vaikka varhais- kasvatusoikeuden laajuus muuttuisi. Perhepäivähoidossa paikka säilyy mahdollisuuksien mukaan.
Rajaukset samoin ehdoin tehtiin myös lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain yksityisen hoidon tukea koskevaan sääntelyyn. Nykyistä vastaavaa yksityisen hoidon tukea maksetaan, jos lapsella on oikeus 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatusalalla säilyvät säädökset
Uusi varhaiskasvatuslaki ei tuo muutoksia henkilöstön kelpoisuusehtoihin tai päiväkodin henkilöstörakenteeseen. Perhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito jatkuvat samoin sää- döksin. Ainoastaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä on perhepäivähoidossa oltava lastentarhanopettajan asiantuntemus käytettävissä. lapsikohtaiset varhaiskasvatus- suunnitelmat otetaan käyttöön 1.8.2017 alkaen.
Päivähoitoasetus
Päivähoitoasetuksen muutos vaikuttaa päiväkodeissa kolme vuotta täyttäneiden lasten ja hoito- ja kasvatustehtävissä olevien henkilöiden väliseen mitoitukseen. Nykyisen seit- semän lapsen sijasta päiväkodissa tulee olla yksi hoito- ja kasvatustehtävissä oleva hen- kilö kahdeksaa lasta kohden. Alle 3-vuotiaiden lasten henkilöstömitoitusta ei muuteta.
Säännös astui voimaan 1.8.2016.
Päivähoitoasetus mahdollistaa edelleen poikkeamisen suhdeluvusta. Asetuksen tar- koittamat poikkeamiset suhdeluvusta ovat satunnaisia ja lyhytaikaisia sekä luonteeltaan tilapäisiä. Poikkeamisen mahdollistava käytännön tilanne voisi olla esimerkiksi se, että sa- maa paikkaa käyttävät lapset ovat satunnaisesti ja lyhytaikaisesti samanaikaisesti paikalla esimerkiksi vanhempien työvuoron yllättävän muuttumisen vuoksi. Suhdeluvusta poik- keaminen asetuksen tarkoittamalla tavalla ei voi olla jatkuvaa eikä päivittäistä eikä se voi kestää koko toimintapäivää.
Henkilöstömitoitusta tulee noudattaa myös henkilöstön sairaus- ja vuosilomien sekä muiden ennakoitavissa olevien poissaolojen, esimerkiksi koulutukseen osallistumisen vuok- si sekä mahdollisten lomautusten aikana varautumalla niihin etukäteen. Suhdeluvusta poikkeaminen ei näiden syiden perusteella ole asetuksen mukaan mahdollista.
Lasten suusta, miksi töitä tehdään?
• Että saatais rahaa ja voitais ostaa ruokaa.
• Voisi ostaa ruokaa ja tavaroita ja lahjoja.
Ammatillinen koulutus
varhaiskasvatuksen alueella
Varhaiskasvatuksen ammatillinen koulutus jakautuu moneen eri alaan ja koulutustasoon.
Erään ammatillisen koulutuksen on aloitettu jo 1800-luvun loppupuolella kuten lastentar- hanopettajan ja lastenhoitajan koulutukset. Tänä päivänä varhaiskasvatus tarvitsee tuek- seen hyvän ammatillisen koulutuksen ja säännöllisen täydennyskoulutuksen.
Lastentarhanopettaja
Varhaiskasvatuksen yliopistollisissa koulutusyksiköissä valmistuu alemmalta korkeakoulu- asteelta kasvatustieteen kandidaatteja, joilla on lastentarhaopettajan pätevyys ja ylem- män korkeakoulututkinnon suorittaneita kasvatustieteen maistereita.
Sosionomi
Ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalalla koulutetaan sosiaalialan koulutusohjel- massa sosionomeja, joista lapsiin ja nuoriin erikoistuvat opiskelijat työllistyvät varhaiskas- vatuksen kentälle. Varhaiskasvatusalalla sosionomitutkintoa on edeltänyt sosiaalikasvat- tajan tutkinto.
Lastenhoitaja, päivähoitaja, lähihoitaja
Sosiaali-ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja on toisen asteen koulutus. Koulutus on pituudeltaan 180 osaamispistettä/ 3 vuotta. Varhaiskasvatuksen alalla lähihoitajan koulu- tusta edelsivät lastenhoitajan ja päivähoitajan tutkinnot.
Lapsi– ja perhetyön perustutkinto (lastenohjaaja)
Tämä koulutus toteutuu humanistisella ja kasvatusalalla ja siellä vielä tarkennettuna ope- tus- ja kasvatustyön alaisena.
Opetussuunnitelmien perusteet on otettu käyttöön vuonna 2001. Koulutus on pituu- deltaan 180 osaamispistettä/ 3 vuotta.
Kaikki ammatillisten perustutkintojen (kuten lähihoitaja ja lastenohjaaja) perusteet uu- distettiin vuonna 2014. Tutustu uusiin perusteisiin opetushallituksen verkkosivuilla:
www.oph.fi . Sieltä löytyvät myös kaikkien tutkintojen ePerusteet.
Lasten suusta, miksi töitä tehdään?
• Että saatais rahaa ja voitais ostaa ruokaa.
• Voisi ostaa ruokaa ja tavaroita ja lahjoja.
Perhepäivähoitaja
Perhepäivähoitajan ammattitutkinto luokitellaan sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle ja siellä sosiaalialan ammattitutkinnoksi. Perhepäivähoitajan koulutus ollaan siirtämässä ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä humanistiselle kasvatusalalle.
Koulutusta annettiin alkuaikoina lyhytkestoisina ja kurssimuotoisena koulutuksena.
Koulutusta tarjottiin myös paljon työvoimapoliittisena koulutuksena varsinkin 1980-ja 90-luvulla. Ammattitutkintojärjestelmä toi myös perhepäivähoitajalle oman ammattitut- kinnon. Perhepäivähoitajan ammattitutkinto vahvistettiin vuonna 2000 ja ammattitutkin- non perusteet uudistettiin vuonna 2013.
Parhaillaan ollaan valmistelemassa toisen asteen tutkintojen uudistamista eli TUTKE 3.
Uudet tutkintomallit tulisivat voimaan vuonna 2019.
Lasten suusta, mitä on opiskelu?
• Aikuinen oppii jonkun työn.
• Että voi opiskella eri kieliä (ranska, saksa, kiina, ruotsi, intia, venäjä, islanti...)
• Koulussa opiskellaan (matematiikkaa, plus laskuja)
Varhaiskasvatuksen ammatillisen osaamisen kehittäminen
Kolmen päivän koulutusoikeus
Laki kolmen päivän koulutusoikeudesta astui voimaan 1.1. 2014.
Työnantaja tekee jokaiselle työntekijälle koulutussuunnitelman ja työnantajalla on mahdollisuus koulutuskustannusten verovähennyksiin.
Kolmen päivän koulutusoikeus -termeillä kulkevan uudistuksen tarkoituksena on tu- kea suunnitelmallista osaamisen kehittämistä ja kannustaa työnantajia henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen.
Kolmen päivän koulutusoikeudesta on annettu tietoa luottamusmiehille ja asiaa tulee ottaa esille kehityskeskusteluissa.
Sosiaalihuollon kelpoisuusehdot
Laki ja asetus sosiaalihuollon kelpoisuusehdoista tulivat voimaan 1.8.2005.
Kelpoisuusehtovaatimuksia on noudatettava kunnan ja valtion hallinnonaloilla ja yksityi- sissä sosiaalipalveluissa, jotka kuuluvat sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain piiriin (603/1996). Päivähoito kuuluu tämän lainsäädännön piiriin.
Kelpoisuusehtojen 7§ lastentarhanopettaja:
a. lastentarhanopettajan koulutus tai
b. sosiaali- ja terveysalan AMK-tutkinto, johon sisältyy varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan suuntautuneet opinnot (yhteensä vähintään 60 op.)
Siirtymäsäännös: henkilöt, joilla on aikaisemman sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuusehtoista annetun asetuksen mukainen (804/1992 4§)
8§ lähihoitaja
c. sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja (lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelma)
d. lapsi- ja perhetyön perustutkinto, lastenohjaaja e. viittomakielen ohjaajan perustutkinto
Siirtymäsäännös: henkilöt, joilla on aikaisemman sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuusehtoista annetun asetuksen mukainen. (804/1992 5§)
11§ sosiaalihuollon muut ammatilliset tehtävät
f. perhepäivähoitajan ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus
Siirtymäsäännös: turvataan perhepäivähoitajien mahdollisuus jatkaa nykyisissä tehtävissä, vaikka heillä ei olisikaan lain määrittelemää koulutusta.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen suosituksen seurakunnan lastenohjaajan tehtävään kelpoistavasta tutkinnosta löydät www.sakasti.evl.fi
Laki sosiaalihuollon ammattirekisteristä
Aikaisemmin sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (lähihoitajan) suorittanut on ollut terveydenhuollon ammattirekisterissä Terhikissä.
Laki sosiaalihuollon ammattirekisteristä tuli voimaan 1.3.2016 ja rekisterin ylläpitäjä on Valvira. Sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa säädetään keskeisten sosiaalihuollon am- mattien laillistamisesta, rekisteröinnistä ja valvonnasta.
Laillistettuja ammatteja ovat sosiaalityöntekijä, sosionomi ja geronomi ja nimikesuo- jattuja ammattinimikkeitä ovat lähihoitaja, kodinhoitaja ja kehitysvammaisten hoitaja.
Lisätietoja ammattirekisteristä sekä hakuohjeista löytyy Valviran sivuilta www.valvira.fi
Työelämässä olevat ammattihenkilöt
1.3.2016 jälkeen kaikki henkilöt, jotka ovat olleet aiemmin voimassa olleiden säädösten mukaan kelpoisuusehdot täyttäviä, ovat oikeutettuja toimimaan kyseisen laillistettavan ammattihenkilön tehtävissä tai toimimaan suorittamansa koulutuksen perusteella nimi- kesuojattuna ammattihenkilönä siihen asti, kunnes heidän ammattioikeushakemus on Valvirassa käsitelty. Oikeus toimia tehtävässä ilman laillistusta tai nimikesuojausta on voi- massa kuitenkin enintään 31.12.2017 asti.
Työelämässä jo olevia ammattihenkilöitä kehotetaan toimittamaan laillistusta tai nimike- suojausta koskeva hakemus Valviraan hyvissä ajoin ennen siirtymäajan päättymistä, jot- ta hakemus ehditään käsitellä ennen 31.12.2017. Valviralla on lain mukaan 6 kuukautta aikaa käsitellä hakemus.
Lisätietoja ammattirekisteristä sekä hakuohjeista löytyy Valviran sivuilta www.valvira.fi
Varhaiskasvatuksen tueksi
Olemme tähän osioon halunneet lyhyesti kuvat niitä toimintamuotoja, jotka muodosta- vat hyvän ja toimivan kokonaisuuden varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatussuunnitelma
Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen linjauksista tehtiin jo vuonna 2002.
Hoito, kasvatus ja opetus muodostavat kokonaisuuden lapsen kehityksessä. Lähtökohtana ovat aina perheen tarpeet ja onnistuneen varhaiskasvatuksen tueksi tarvitaan vanhempi- en ja varhaiskasvatushenkilöstön kasvatuskumppanuus.
Vanhemmat ja henkilöstö laativat lapsen varhaiskasvatussuunnitelman hoitosuhteen alussa. Tämän suunnitelman perusteella koko henkilöstö voi toimia tiedostaen niin lapsen tarpeet kuin vanhempien näkemykset.
Opetushallitus asiantuntijavirastona on valmistellut varhaiskasvatuksen perusteiden uudistamista. Uudet perusteet tulisivat voimaan 1.8.2017
Tutustu oman kuntasi varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lisätietoja saat Opetushalli- tuksen sivuilta www.oph.fi/vasu2017.
Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö
Uudet varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet ja paikalliset suunnitelmat korostavat yhteystyötä huoltajien kanssa. Huoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä mer- kitys varhaiskasvatuksessa. Yhteistyön tavoitteena on huoltajien ja henkilöstön yhteinen sitoutuminen lasten terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen.
Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat kasvatusyhteistyötä.
Varhaiskasvatussuunnitelma on kirjannut asian seuraavasti: ”Kasvatustyöhön liittyvis- tä arvoista, tavoitteista ja vastuista keskustellaan sekä henkilöstön kesken että huoltajien kanssa. Yhteistyö on vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä aloit- teellisuutta ja aktiivisuutta. Yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus, lasten yk- silölliset tarpeet sekä huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Tarvittaessa keskusteluissa käytetään tulkkia molemminpuolisen ymmärryksen varmistamiseksi.”
Yhteistyö tukee myös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta ja auttaa verkostoitumi- sessa.
Yhteistyössä voi olla erilaisia muotoja. Lapsen päivittäiset tapahtumat ja kokemukset jaetaan huoltajien kanssa. Tärkeitä viestejä ovat lapsen kehitystä ja oppimista tukevat asi- at. Myös huoltajien ja henkilöstön havainnot lapsen päivistä luovat turvan hyvinvoinnista.
Yhteistyössä on myös tärkeä merkitys kaikissa siirtymävaiheissa. Kun lapsi siirtyy per- hepäivähoidosta päiväkotiin tai kun lapsi siirtyy esiopetukseen.
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laaditaan yhteistyössä henkilöstön ja huoltajien kanssa ja lähtökohtana tulee olla lapsen etu ja tarpeet. Lapsen mielipide on myös selvitet- tävä ja otettava huomioon. Suunnitelma laaditaan kun lapsi on aloittanut perhepäivähoi- dossa tai päiväkodissa.
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tulee sisältää seuraavat asiat:
• lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät vahvuudet sekä lapsen kiinnostuksen kohteet
• lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi sekä toteutumisen arviointi
• lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki
• mahdollinen lääkehoitosuunnitelma
• lasten, henkilöstön ja huoltajien yhdessä sopimat asiat
• suunnitelman laatimiseen osallistuneet muut mahdolliset asiantuntijat
• tieto siitä, milloin suunnitelma on laadittu ja tarkistettu ja milloin suunnitelma tarkistetaan seuraavan kerran.
Yhteistyötä ohjaavat periaatteet:
KUULEMINEN KUNNIOITUS LUOTTAMUS DIALOGI
arvostus vuoropuhelu
Turvallinen lääkehoito
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on laatinut valtakunnallisen oppaan lääkehoito- suunnitelman tekemisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa vuonna 2016. Oppaseen on kir- joitettu myös osuus varhaiskasvatuksen lääkehoidon erityistilanteista.
Turvallinen lääkehoito
Pitkäaikaissairaan lapsen hoidon koordinointi on terveydenhuollolla. Vanhempien, lää- kärin ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa sovitut asiat kirjataan varhaiskasvatus- suunnitelmaan. Sovitaan myös kuka vastaan lapsen lääkehoidon toteutuksesta ja kuka on varahenkilö.
Lääkehoitosuunnitelmaan pitää myös kirjata miten toimitaan esim. perhepäivähoidos- sa kun perhepäivähoitaja on sairas tai vuosilomalla.
Työntekijä Lääkkeen anto
Lastentarhanopettaja Lääkärin lapselle määräämä luonnollista tietä annet- tava lääke (esim. suun kautta) tai ihon alle pistettävä (esim. insuliini)
Perhepäivähoitaja Lääkärin lapselle määräämä luonnollista tietä annet- tava lääke (esim. suun kautta) tai ihon alle pistettävä (esim. insuliini)
Lääkehoidon koulutuksen saanut esim. lähihoitaja
Toteuttaa lääkärin lapselle määräämän lääkehoidon
Lääkehoidon toteuttaminen perustuu työntekijän suostumukseen, lisäkoulutukseen sekä lupaan ja varhaiskasvatussuunnitelmassa sovittuihin asioihin.
Terveysalalle kouluttamattomalle työntekijälle ei ole velvoitetta lääkehoidon toteut- tamiseen.
Tutustu myös STM:n ohjeisiin pitkäaikaissairaiden lasten lääkehoidosta: www.stm.fi
Hyvät ohjeet päivähoidossa
Päivähoidon allergiaohjeet
Päivähoidon allergiaohjeet perustuvat kansalliseen allergiaohjelmaan 2008-2018 ja ohjei- ta olivat tekemässä eri asiantuntijat. Tarkemmat ohjeet löytyvät Allergia- ja Astmaliiton verkkosivuilta: www.allergia.fi
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi oppaan infektioriskin vähentämisestä päivähoidos- sa (STM:n oppaita 2005:28) ja opas löytyy STM:n verkkosivuilta: www.stm.fi
Lapsi ja vanhempien alkoholin käyttö-opas varhaiskasvatuksen työntekijöille (2010) Opas rohkaisee puuttumaan asioihin keskustelujen ja yhteistyön merkeissä. Opas löytyy osoitteesta: www.lasinenlapsuus.fi
JHL:n varhaiskasvatuksen eettiset ohjeet. Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen verkosto on valmistellut JHL:n varhaiskasvatuksen eettiset ohjeet. Ne löytyvät tämän oppaan lo- pusta ja liiton verkkosivuilta: www.jhl.fi/varhaiskasvatus
Päivähoidon erilaisia suuntauksia
Nykyisissä varhaiskasvatuksen suunnitelmissa pedagoginen viitekehys on kuvattu seuraavasti:
Lähde: www.oph.fi > Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet
Varhaiskasvatuksen pedagogiikan historiaa
Varhaiskasvatus on termi, joka on tullut päivähoitolaitoksen myötä. Teoriatasolla emme voi erottaa varhaiskasvatusta muusta kasvatuksesta kuin ainoastaan iän määrityksillä.
Päivähoidon ja opetustoimen kehittymisen lähtökohtana on, että 1-6 -vuotiaita hoide- taan ja kasvatetaan, ja 7-16 -vuotiaita opetetaan. Varhaiskasvatus on kodin, päivähoidon ja esikoulun elämänpiiriin sijoittuva vuorovaikutustapahtuma, joka on tavoitteellista ja pyrkii 0–6 -vuotiaiden lasten kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen.
Laaja määritelmä pitää sisällään kaiken alle kouluikäisten kasvatuksen ja opetuksen.
Se on varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa – lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tie- toista ja tavoitteellista tukemista, kokonaisvaltaista toimintaa, joka on tarkoitettu kaikille alle kouluikäisille lapsille. (Laadunhallinta varhaiskasvatuksessa Hujala, Parrila, Lindberg, Nivala, Tauriainen & Vartiainen 1999, 7)
Suomeen päivähoidon aatteen varhaiskasvatuksesta on tuonut Uno Cygnaeus (1810- 1888). Hän sisällytti ”Ehdotukseensa Suomen kansakoulutoimesta” 1860 myös lastenseimi- en ja lastentarhojen perustamisen ensisijaisesti niille lapsille, joilta kotona puuttui hoito ja kasvatus.
Cygnaeuksen pedagogiset käsitykset lapsen kehityksestä ja tarpeita olivat Friedrich Fröbelin kasvatusfilosofian mukaisia, johon taasen suurimmat vaikuttajat ovat olleet Jean Comenius (1592–1670) ja Johann Heinrich Pestalozzi (1746–1827) sveitsiläinen pedagogi.
Nykyaikaan asti vaikuttanut fröbeliläinen lastentarhatyö alkoi kun Hanna Rothman (1856-1920) perusti vuonna 1888 Pestalozzi-Fröbel-Hausin mallin mukaisen kansanlas- tentarhan Helsinkiin. Suomeen ensimmäiset Fröbelin lastentarha-aatetta käsittelevät kir- joitukset saapuivat 1850-luvulla.
Tulkaa lasten puutarhaan, kylvämään ja leikkaamaan, tuuli vilpas puhaltaa, vihertää ja kukkii maa. (F. Fröbel)
Fröbel-pedagogiikka
Saksalaisen lastentarha-aatteen isän Friedrich Fröbel (1782–1852) pedagogiikka pohjau- tuu Pestalozzin oppeihin, jonka pohjalta hän kehitti oman pedagogisen oppinsa. Fröbelin mukaan lapsi tuli käsittää aktiivisena olentona, jonka omatoimisuutta ja luonnollista kehitystä tuli tukea. Pienten lasten opetus tuli tapahtua lapsenomaisesti ja opetuksessa Fröbel korosti vuorovaikutusta lapsen ja kasvattajan välillä.
Opetuksen tueksi Fröbel kehitti vuonna 1837 Fröbelin lahjat, jotka sisälsivät leikki- ja työskentelymateriaalia, mm. kuuluisat Fröbelin palikat. Hänen kehittämänsä materiaalin periaatteena oli, että lapselle ei anneta valmiita leikkivälineitä, vaan aineksia, joille lapsi saa itse antaa muodon ja hahmon.
Fröbelin pedagogiikassa varhaisvuodet ovat koko elämälle perustaa luovaa aikaa.
Lapselle on annettava kasvurauha. Varhaiskasvatuksen tulee olla myötäilevää ja suojele- vaa, ei määräilevää eikä kiirehtivää. Luonto on kasvatuksen innoittaja ja aikuisen tehtävä oli elää lasten kanssa, aikuinen ei ole lapsen yläpuolella. Siihen viittaa myös Fröbelin kuu- luisa lause: ”Kommt, lasst uns unsern Kinder leben.” Kasvatus on antamista ja saamista, yh- dessä kasvamista. Fröbel myös kehottaa oppimaan lapsilta. Pedagogiikassa oli neljä tärkeää käsitettä: toimintavietti, leikki, työkasvatus ja oppiminen.
Toimintavietti Lapsi ei ole passiivinen, ulkoapäin ohjattavissa vaan itsessään toiminta- hakuinen, aktiivinen. Lasta ohjattaessa pitää antaa lapsen itse ratkaista ongelmia, ja toi- mintaviettiä tulee ohjata ennen kaikkea leikin avulla.
Leikki on lapsen elämän pääsisältö ja tärkein oppimisväline. Leikin kautta lapsi oppii elämään liittyviä taitoja. Leikki on lapsen kehityksen korkein aste: se tuottaa lapsel- le iloa, vapautta, tyydytystä ja rauhaa. Aikuisen osuus leikin ohjauksessa on olla sisäisesti aktiivinen ja ulkoisesti passiivinen.
Työkasvatus Työ on ihmisen luonnollisin tapa ilmaista itseään. Fröbelin mieles- tä työllä ei ollut pelkästään välineellistä merkitystä, vaan sillä on suuri henkinen arvo.
Lapsille piti opettaa pieniä työtehtäviä päivittäin. Näitä olivat esimerkiksi taloustyöt ja siivous. Puutarhanhoito oli tärkeää, ja jokaisessa lastentarhassa oli tuohon aikaan oma puutarha.
Oppiminen Fröbelin luomat leikkilahjat olivat havaintoja kehittäviä leluja ja sym- bolisia esineitä, joiden avulla lapsi oppi ymmärtämään maailmankaikkeutta.
(www.frobelseura.yhdistysavain.fi)
Steiner-pedagogiikka
Itävaltalainen filosofi ja kasvatustieteilijä Rudolf Steiner (1861–1925) tunnetaan indivi- dualisen ”vapauden filosofian” ja antroposofian kehittäjänä.
Rudolf Steiner -pedagogiikan kasvatusfilosofisena perustana on Steinerin antroposo- finen ihmiskäsitys. Kehitys on tietyllä tavoin uudestisyntymistä, joka tapahtuu tietyssä jär- jestyksessä ajoittuen määrättyihin ikävaiheisiin noin seitsemän vuoden jaksoihin.
Kasvattajan tehtävänä on noin seitsemään ikävuoteen asti oikean fyysisen ympäristön vaalimista, jonka tulee olla luonnollinen ja hyviä esikuvia antavaa. Lapsi oppii matkimal- la ja jäljittämällä, joita hän aistiensa avulla havainnoi. Jäljittely on Steinerin mukaan yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Kasvatuksen tulee tapahtua itseohjautuvasti, jolloin opettaja sovittaa vaatimuksensa ja kasvatustoiminnan lapsen kehitystasoon. Lapsen kehittymiseen liittyvänä erityispiirteenä pidetään temperamenttioppia.
Steiner-pedagogiikka tuli Suomeen 1970–luvun vaihteessa.
(www.steinerpedagogiikka.fi)
Montessoripedagogiikka
Montessori-pedagogiikka on italialaisen Maria Montessorin (1870–1952) kehittämä pe- dagogiikka, jossa kasvatuksen tavoitteena on lapsen yksilöllisen kehitysrytmin tietoinen tarkkaileminen ja kunnioittaminen. Omatoimisuutta ja itsenäisyyttä kannustamalla tue- taan myönteisen minäkuvan kehittymistä. Sosiaalisia taitoja, yhteistyötä ja toisten tar-
peiden huomioimista lapsi oppii arkielämän tilanteissa. Montessori kehitti myös oman vä- lineistönsä, joka avulla lapset työskentelevät. Toiminta on lapsikeskeistä - ”Auta minua tekemään se itse.”
Montessori-pedagogiikan pääpaino on lapsen neljässä kehityskaudessa, jotka ovat noin kuudenvuoden jaksoja. Lapsen kehitys jakautuu eri ikävaiheisiin, joilla kullakin on erityiset ominaispiirteensä. Alle kouluikäinen lapsi kehittyy herkkyyskausien ohjaamana, joita ovat äidinkielen omaksuminen, oman kehon hallinnan saavuttaminen, ympäristön kulttuurin ja tapojen omaksuminen sekä aistihavaintojen herkkyysvaihe. Herkkyysjakson aikana lapsi osoittaa oma-aloitteista kiinnostusta ja innostusta toimintaan, joka tyydyttää herkkyyden luoman tarpeen.
Keskeistä montessoripedagogiikassa ovat lapsi, ympäristö ja ohjaava aikuinen.
Lapsella on vapaus valita oma toimintansa ja hän on siitä vastuussa. Lapsella on mah- dollisuus keskittyä ja toistaa itselleen mielenkiintoista tehtävää.
Kehityskausien aikana lasta ohjaavat vastaanottavainen mieli ja herkkyyskaudet.
Ensimmäisen kauden (0-6 v.) aikana kehittyy lapsen persoonallisuus ja tiedostamaton tie- donhalu muuttuu tietoiseksi. Samanaikaisesti kehittyvät lapsen kielelliset, sosiaaliset ja motoriset taidot kuten myös havainnot ja järjestyksen tarve.
Toisen kauden (6-12 v.) aikana syvenee tarve älyllisiin ponnistuksiin ja syiden etsin- tään. Samalla kehittyy ymmärrys moraalista ja kulttuurista. Se on myös mielikuvituksen ja sosiaalisuuden kehittymisen aikaa.
Ympäristöstä voidaan erottaa lapsen kasvuympäristö ja valmisteltu ympäristö, jotka yhdes- sä muodostavat oppimisympäristön. Montessoriympäristö sisältää käytännön elämän ma- teriaalin, aistimateriaalin, äidinkielen, matematiikan ja kulttuurin materiaalin. Välineistö on itseohjautuvaa ja sisältää virhekontrollin jolloin lapsi kykenee itsenäiseen työskente- lyyn. Materiaali etenee konkreetista työskentelystä abstraktiin loogisessa järjestyksessä.
Kullakin välineellä on oma paikkansa.
Aikuisen montessoriohjaajan ja lapsen välillä vallitsee kunnioittava ja luottamuksellinen suhde. Ohjaajan tehtävät jakautuvat ympäristön valmisteluun ja järjestyksen yllä pitä- miseen, välineiden esittelyyn ja lapsen työskentelyä havainnoivaan rooliin. Montessori- pedagogiikan perusajatuksena on ”Auta minua tekemään itse”. Oppimistilanteessa montes- soriopettajan/ohjaajan tehtävä ei ole johtaa, vaan toimia tarkkailijana taustalla ja tarjota apua, kun lapsi sitä tarvitsee.
Ohjaaja huolehtii työrauhan säilymisestä kahden perussäännön avulla 1) Toisen työskentelyä ei saa häiritä, eikä siihen saa mennä mukaan ilman työskentele- vän lapsen suostumusta. 2) Tavarat tulee palauttaa käytön jälkeen omille paikoilleen.
Noudattaessaan perussääntöjä lapset oppivat arvostamaan itseään ja kunnioittamaan toi- siaan.
Montessori leikkikoulussa/päiväkodissa lapsiryhmät pyritään pitämään sellaisena, että siinä tasapuolisesti eri-ikäisiä lapsia. Ryhmän vapaa toimintatapa tukee sosiaalista kans- sakäymistä. Nuoremmat lapset ottavat mallia isommista lapsista ja pienempiä autetaan.
Päivittäin kokoonnutaan yhteiseen piiriin, jossa keskustellaan, lauletaan ja leikitään.
Montessori-pedagogiikan keskeistä antia kuten käsitys herkkyyskausista käytetään yleisesti hyväksi esi- ja alkuopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Suomeen montes- sori-pedagogiikka tuli 1970–luvun lopulla.
Montessori- materiaalia on soveltaen käytössä yleisesti päiväkodeissa.
(www.montessori.fi)
Montessori sanoo: ”Kasvatuksen tulee olla elämän apulainen.”
Deweyn pedagogiikka
John Dewey, (1859-1952) yhdysvaltalainen filosofi ja psykologi, mainitaan usein 1900-lu- vun merkittävimpänä kasvatuspsykologina. Dewey loi toiminnallisen pedagogiikan, kun hän lähti vuosisadan alkupuolella suunnittelemaan opetusta lapsen tarpeista käsin.
Hänen mukaan lapsella on tarve olla yhdessä muiden kanssa, joten lapselle järjestetään ryhmämuotoista työskentelyä. Lapsella on halu tutkia ja keksiä asioita, silloin hänelle pitää luoda ongelmatilanne ja antaa lapsen ratkaista se ja tuntea onnistumisen iloa. Lapsella on halu tehdä jotakin - luoda rakentamalla, siis lapsen annetaan oppia tekemällä ja kokeilemalla.
Deweyn kasvatusajattelussa korostuu tekemällä oppiminen, jossa keskeisenä piirteenä on toiminnan tarkoitus ja tilannesidonnaisuus. Oppiminen perustuu aikaisemmin koettuun ja opittuun. Kokemus muodostuu vuorovaikutuksesta oppimateriaalin ja muiden ihmisten kanssa.
Dewey on jäänyt historiaan ”tekemällä oppimisen” -isänä ja projektityöskentelyn uranuurtajana.
(www.wikipedia.org)
Reggio Emilia -pedagogiikka
Reggio Emiliassa kehittyi Italiassa toisen maailmansodan jälkeen. Loris Malaguzzi kehit- teli kasvatusta, jota tänä päivänä kutsutaan Reggio Emilia -pedagogiikaksi. Teoreettisesti sitä kuvataan sosiaalis-konstruktionistiseksi tavaksi hahmottaa tietoa, oppimista ja koko elämää.
Reggio Emilia -pedagogiikan filosofia pohjautuu yhteisön arvoihin, joita ovat lasten ja aikuisten oikeus olla oman elämänsä tärkeitä toimijoita (subjetius), moninaisuuden kunni- oitus, demokratia ja osallisuus, oppiminen, leikki, ilo ja tunteet - elämän kaikki sadat kielet.
Lapsi nähdään innokkaana tutkijana, yksilöllisenä oivaltajana ja toimijana omassa elä- mässään. Lapsi tarvitsee aikuista, joka näkee hänet ja kuuntelee häntä. Elämykset arjessa
ovat tärkeitä Aikuinen havainnoi ja dokumentoi; tekee näkyväksi lapsen toiminnan, pro- sessin. Dokumentit kerätään lasten kansioihin. Reggio Emilia- pedagogiikka on kuvataide- painotteista varhaiskasvatusta.
Keskeistä ovat oppimisympäristöt, projektityöskentely sekä toiminnan dokumentointi ja tallentaminen. Kuvallinen viestintä on tärkeä osa ympäristön tutkimista ja hahmotta- mista. Tavoitteena ei kuitenkaan ole opastaa lapsia piirtämään vaan näkemään paremmin.
Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos.
Opettajan tehtävänä on ennen kaikkea kuunnella, tarkkailla ja ymmärtää lapsen käyttämiä oppimisstrategioita. Näin saamansa tiedon pohjalta hän voi suunnitella ja järjestää haasteita lasten luontaiselle tiedonhalulle. Tavoitteena on, että lapsi itse oppii hankkimaan tietoja ja soveltamaan niitä uusissa tilanteissa.
(www.reggioemilia.net)
Sata tapaa tulkita, sata tapaa ymmärtää, sata tapaa elää…
”Lapselle sanotaan;
ajattele ilman käsiä toimi ilman päätä kuuntele, äläkä puhu ymmärrä ilman iloa rakasta ja ihmettele
vain pääsiäisenä ja jouluna.”
(Loris Malaguzzi, suom. Liisa Puurula)
Aktiivinen oppiminen
High/Scope –opetusohjelmaan perustuvan aktiivisen oppimisen lähtökohtana on, että lapsi oppii ja kehittyy parhaiten silloin, kun toiminnassa otetaan huomioon lapsen omat kiinnostuksen kohteet sekä ikä- ja kehitystaso, ja että hän saa suunnitella omaa toimin- taansa ja vaikuttaa asioihin.
Lapsen aktiivista oppimista ja kehittymistä tuetaan oppimisympäristön, päiväjärjestyk- sen, aikuinen- lapsi vuorovaikutuksen, avainkokemusten ja lasten toiminnan havainnoin- tien avulla.
Oppimisympäristö jakautuu erilaisiin toiminta-alueisiin: kotialue, rakentelualue, hil- jainen alue ja taide- ja askartelualue. Materiaalit ja välineet on sijoitettu lasten saataville ja niiden paikat on merkitty kuvin ja sanoin. Tällöin lapsi kykenee toimimaan mahdollisim- man itsenäisesti.
Lapsen päivä aktiivisen oppimisen ympäristöstä:
Suunnittelu - toiminta - palaute: Lapset suunnittelevat sisällä pienryhmissä mitä kukin aikoo sinä päivänä tehdä. Jokainen lapsi toteuttaa omaa suunnitelmaansa tarvittaessa ai- kuisten tuella. Toimintavaiheen jälkeen pienryhmissä lapset kertovat mitä ovat tehneet ja esittelevät muille lapsille töitään. Samalla pohditaan erilaisia ratkaisuja toimintavaiheen ongelmiin.
Pienryhmätuokio: Joka päivä on aikuisten suunnittelemat pienryhmätuokiot, jolloin tu- tustaan esim. uusiin materiaaleihin, opetellaan erilaisten välineiden käyttöä, tutkitaan erilaisia ympäristön tapahtumia ja luonnon ilmiöitä, leivotaan, harjoitellaan erilaista lii- kuntamuotoja, tehdään retkiä lähiympäristöön tai kauemmas.
Piirituokio: Päivittäin on myös ryhmän yhteinen piirituokio, jolloin leikitään ja lauletaan yhdessä sekä kuunnellaan satuja ja tarinoita. Piirituokiolla vietetään myös syntymäpäiviä ja juhlia.
Aikuisten vuorovaikutus lasten kanssa aktiivisen oppimisen ympäristössä rakentuu yk- silöllisesti kunkin lapsen tarpeista lähtien. Aikuiset auttavat kysymyksien ja keskustelujen avulla lapsia etsimään ja löytämään vastauksia erilaisiin ongelmiin.
Kielelliseen kehitykseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, tunteisiin, lukumääriin, lajit- teluun, luokitteluun, aikaan liikuntaan ja musiikkiin liittyvät avainkokemukset muodos- tavat pohjan koko lasten kehityksen tukemiselle, toiminnan toteutukselle, aikuinen-lapsi vuorovaikutukselle, pienryhmätuokiolle ja lasten toiminnan havainnoimiselle.
Päivittäin kirjataan ylös lasten tekemät suunnitelmat ja miten suunnitelmat ovat toteu- tuneet. Jokaiselle lapselle tehdään oma lapsen kehityksestä ja oppimisesta kertova kansio, johon kerätään havaintoja ja muistiinpanoja lasten tekemisistä, puheista ja erityisistä ta- pahtumista. Kansioon kootaan myös lasten piirustuksia, valokuvia lapsen töistä ja leikeistä.
Työsuhteen ehdot varhaiskasvatuksen alueella
Palvelussuhteen perusasioiden tuntemus on osa työelämän kansalaistaitoja.
Ammatillisuus ja ammatillinen työote rakentuvat sille perustalle, että tunnet omat oikeu- tesi ja velvollisuutesi palvelussuhteessasi. Hyvin hoidetut palvelussuhdeasiat tukevat työn tuloksellisuutta ja työhyvinvointia. Näin voimme keskittyä perustehtäväämme sekä työn ja palvelun kehittämiseen.
Työpaikallasi sinua tukevat luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, joilta saat tietoa ja tukea palvelussuhteen ehtoihin ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista. Jos näitä henkilös- tön edustajia ei ole työpaikallasi, kannattaa keskustella heidän valinnastaan.
Luottamusmies henkilöstön edustajana
Luottamusmies toimii henkilöstön edustajana. Hän on henkilö, joka toimii työpaikalla am- mattiliittoon kuuluvien työntekijöiden ja viranhaltijoiden edustajana palvelussuhteeseen liittyvissä asioissa. Hän neuvottelee työnantajan kanssa, sopii palkoista ja muista työeh- doista sekä välittää tietoa työnantajan ja työntekijöiden välillä. Luottamusmies huolehtii henkilöstön eduista silloin, kun työpaikalla tapahtuu suuria muutoksia esimerkiksi palvelu- jen tai työn uudelleen organisointia.
Luottamusmies tuntee työ- ja virkaehtosopimuksen ja työlainsäädännön koukerot.
Hänellä on paras ja ajankohtaisin tieto työpaikkasi asioista. Voit kysyä häneltä neuvoja tai pyytää apua ongelmatilanteissa.
Luottamusmiehen valinta perustuu työ- ja virkaehtosopimuksiin. Ammattiliiton jäsenet valitsevat hänet keskuudestaan. Osallistumalla oman yhdistyksesi toimintaan, pääset vaikuttamaan ja saat tietoa palvelussuhteeseesi liittyvistä asioista.
Työ- vai virkasuhde
Yksityisellä sektorilla palvelussuhteet ovat aina työsuhteita. Työsuhde on yksityisoikeu- dellinen palvelussuhde, josta työnantaja ja työntekijä sopivat keskenään työsopimuksella.
Työsopimuksen tekemisestä säädetään työsopimuslaissa.
Julkisella sektorilla palvelussuhteet voivat olla joko työsuhteita tai virkasuhteita.
Työsopimuslaki koskee myös julkisen sektorin työsopimuksia. Virkasuhteista säädetään erikseen laeilla, laki kunnallisesta viranhaltijasta. Virkasuhde on julkisoikeudellinen palve-
lussuhde, joka perustuu nimitykseen tai viranhoitomääräykseen. Viran täyttäminen edel- lyttää yleensä julkista hakumenettelyä.
Kuntalain perusteella virkasuhteessa hoidetaan tehtäviä, joissa käytetään julkista val- taa kuntalaisten asioihin. Muut tehtävät ovat kunta-alalla työsopimussuhteisia.
Kuntalain perusteella useissa kunnissa ja kuntayhtymissä toimintoja järjestetään uu- delleen ja tämän seurauksena virkasuhteita muutetaan työsuhteisiksi. Muutoksessa nou- datettavat periaatteet on käsiteltävä työnantajan ja henkilöstön välisessä yhteistoiminta- menettelyssä. Siirtyminen kuntalain perusteella virkasuhteesta työsuhteeseen ei vaikuta palvelussuhteen ehtoihin. Työsopimuksessa on kuitenkin hyvä olla maininta siitä, että siir- tyminen työsuhteeseen tapahtuu kuntalain 46 §:n tarkoittamalla tavalla entisin palvelus- suhteen ehdoin.
Jos henkilö siirtyy kuntien omistaman osakeyhtiön tai muun yksityisen työnanta- jan palvelukseen, virkasuhde muuttuu aina työsuhteeksi. Näitä muutoksia tapahtuu muun muassa palvelurakenneuudistusten yhteydessä.
Työsuhteeseen siirtyminen ei vaikuta tehtävänimikkeeseen tai työtehtäviin. Myös si- joituspaikka säilyy ennallaan. Huolehdi myös siitä, että tehtäväkohtainen palkka merkitään työsopimukseesi selvästi eriteltynä ja että kokemuslisät, määrävuosilisä ja muut mahdol- liset lisät säilyvät.
Jos jokin uuden työsopimuksen mukainen palvelussuhteen ehto ei ole hyväksyttävissä, työsopimusta ei ole pakko allekirjoittaa. Kunta tai kuntayhtymä voi kuitenkin yksipuolisella päätöksellä muuttaa viranhaltijan työsuhteiseksi. Tähän päätökseen on mahdollista hakea muutosta.
Tarkista työsopimus aina ennen kuin allekirjoitat sen. Mikäli jokin asia ei ole hyväk- syttävissä tai olet siitä epävarma, kysy asiaa luottamusmieheltäsi.
Palvelussuhteen ehtojen määräytyminen
Palvelussuhde on siis joko työ- tai virkasuhde. Näiden kahden palvelussuhteen ehdot määräytyvät eri tavoin. Seuraavassa on lyhyt esittely näistä eroista.
Työsuhteen ehtojen määräytyminen
Työsuhteen ehdot määräytyvät kolmen eri lähteen perusteella:
1. työlainsäädäntö, 2. työehtosopimukset ja 3. työsopimus.
Palvelussuhteen ehtoja määritellään laajasti työlainsäädännössä. Näitä lakeja ovat mm.
työsopimuslaki, työaikalaki, vuosilomalaki, eläkelait. Lisäksi on noudatettava myös työtur-
vallisuuslakia sekä monia muita työturvallisuutta ja -terveyttä koskevia säädöksiä. Lisäksi on olemassa erikseen muun muassa nuoria työntekijöitä koskevaa lainsäädäntöä.
Kaikissa työlaeissa ja sopimuksissa säädetään sekä työnantajan että työntekijän oi- keuksista ja velvollisuuksista. Työnantajan on pidettävä keskeinen työlainsäädäntö sekä työ- ja virkaehtosopimukset sopivassa paikassa työntekijöiden nähtävillä.
Työehtosopimukset solmitaan valtakunnallisten työnantajia ja työntekijöitä edustavi- en työmarkkinajärjestöjen kesken sekä lisäksi paikallistasolla. Paikallisten sopimusten osa- puolia ovat yleensä työnantaja ja työntekijöitä edustavat ammattijärjestöjen yhdistykset.
Työsopimuksen tekemisestä säädetään työsopimuslailla ja sen osapuolia ovat työn- antaja ja sinä – työntekijänä. Työsopimuksella ei voida sopia lakia ja työehtosopimusta huonommista ehdoista. Suurin osa palvelussuhteen ehdoista löytyy yleensä työehtosopi- muksesta.
Virkasuhteen ehtojen määräytyminen
Kuntien viroista säädetään erillisillä laeilla. Virkasuhteesta ei tehdä työsopimuksen kaltais- ta sopimusta, sillä virkaan nimittäminen perustuu työnantajan määräykseen tai nimityk- seen.
Virkasuhteen ehdot määräytyvät virkaehtosopimuksen sekä tarkentavien virkaehtoso- pimuksien perusteella. Virkaehtosopimukset solmitaan pääsopijajärjestöjen välillä.
Lasten suusta, mikä on sopimus?
• Se sopimus pidetään eikä sitä saa rikkoa.
• Niinkuin Suomi ja Venäjä teki sopimuksen ettei ne enää sodi.
• Sovitaan jotain.
Oletko selvillä omista palvelussuhteen ehdoistasi?
Minkä työ- ja/tai virkaehtosopimuksen mukaan sinun palvelussuhteesi ehtosi määräyty- vät? Jos olet epätietoinen, tarkista työpaikan luottamusmieheltä tai liitosta.
Jos sinulla on palvelusuhteeseesi liittyvä ongelma tai tarvitset tietoa, toimi näin:
• Ota yhteyttä lähimpään esimieheesi ja selvitä asiaa hänen kanssaan. Epätietoisuus poistuu kysymällä ja ongelmat on pyrittävä ratkaisemaan välittömästi.
• Jos asia ei selviä esimiehen kanssa tai teillä on palvelussuhteeseesi liittyvästä asias- ta erimielisyyttä, ota yhteyttä luottamusmieheen. Hän on työsuhde-etujesi valvoja työpaikallasi.
Useimmiten oikeat vastaukset löytyvät läheltä sinua eli työpaikaltasi ja ongelmat ratkea- vat parhaiten siellä, missä ne ovat syntyneetkin.
Kunnissa ja kuntayhtymissä noudatetaan Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta.
Omassa kodissa työskentelevien kunnallisten perhepäivähoitajien työsuhteen ehdot mää- räytyvät KVTES:n liitteen 12 mukaan.
Valtiolla noudatetaan Valtion työ- ja virkaehtosopimusta.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja sen seurankuntien työntekijöihin noudatetaan Kirkon yleistä virka- ja työehtosopimusta (KirVESTES).
Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus
Työehtosopimusta ovat velvollisia noudattamaan Sosiaalialan Työnantaja- ja
Toimialaliittoon järjestäytyneet työnantajat sekä yleissitovuuden perusteella myös järjes- täytymättömät työnantajat, jotka tuottavat sosiaalipalveluja, kuten vanhusten ja vam- maisten asumispalveluja, kotipalveluja, ensi- ja turvakotitoimintaa ja lasten päivähoitoa.
Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen (AVAINTA) työehtosopimus
PTY:n työehtosopimusta noudatetaan kuntien tai kuntayhtymien määräämisvallassa ole- vissa osakeyhtiöissä ja säätiöissä, sekä muissa yhteisöissä tai säätiöissä. Työehtosopimus ei ole yleissitova, joten se ei sido järjestäytymättömiä työnantajia, vaan ainoastaan tämän työnantajayhdistyksen jäsenyhteisöjä.
Saat lisätietoa näistä ja muista työsuhteesi ehdoista työpaikkasi tai yhdistyksesi luotta- musmieheltä ja liiton aluetoimistoista. Lisätietoja löydät myös liiton verkkosivuilta:
www.jhl.fi Lasten suusta, mikä on sopimus?
• Se sopimus pidetään eikä sitä saa rikkoa.
• Niinkuin Suomi ja Venäjä teki sopimuksen ettei ne enää sodi.
• Sovitaan jotain.
Työsopimus
Työsopimuksen perusasiat on jokaisen hyvä tuntea, mutta erityisen tärkeää tämä tieto on työelämään astuville nuorille. Sopimus on tehtävä huolella. Itselle epäselvät asiat on syytä selvittää etukäteen. Ennen työsopimuksen allekirjoittamista on vielä hyvä varmistua, että osapuolilla varmasti on yhteinen käsitys sovituista asioista. Näin vältytään erimielisyyksiltä, joiden selvittely jälkikäteen on usein hankalaa ja työlästä.
Työsopimuksen osapuolia ovat:
• työntekijä
• työnantaja
Työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Työnantaja sitoutuu maksamaan työstä palkkaa. Nämä ovat osapuolten päävel- voitteet työsuhteessa. Näiden lisäksi työsopimuksessa on myös monia muita velvoitteita.
Varmista työnantajalta ennen työsopimuksen tekemistä, minkä työehtosopimuksen mu- kaan työehtosi määräytyvät.
Ennen kuin allekirjoitat työsopimuksen, varmista, että siitä ilmenevät ainakin seuraavat asiat:
• toistaiseksi voimassa oleva vai määräaikainen työsopimus
• työnteon alkamisajankohta
• määräaikaisen työsopimuksen peruste (perusteltu syy)
• määräaikaisen työsopimuksen kesto
• noudatetaanko työsuhteen alussa koeaikaa
• työn tekopaikka tai selvitys siitä, miten työntekijä työskentelee eri kohteissa
• sovellettava työehtosopimus
• työstä maksettava palkka eriteltynä tehtäväkohtainen palkka ja henkilökohtaiset ja muut lisät
• palkanmaksukausi ja -päivä
• säännöllinen työaika (tuntia/vrk, tuntia/viikko, tuntia/jakso)
• tarkista myös, minkä eläkejärjestelmän piiriin kuulut
Uutta työtä aloitettaessa siihen liittyy myös monia sellaisia odotuksia ja toiveita, joita ei kirjata työsopimukseen. Tällaisia asioita voi olla sekä työnantajalla että työntekijällä ja niistäkin on hyvä puhua jo työsopimusta tehtäessä. Näitä asioita ovat esimerkiksi pereh- dyttäminen, koulutusmahdollisuudet, uralla eteneminen sekä erilaiset työpaikan käytän- nöt ja pelisäännöt.
Kirjallinen työsopimus
Työsopimus on hyvä tehdä aina kirjallisena. Työsopimukselle ei ole olemassa ehdotonta määrämuotoa. Se voidaan tehdä kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti. Sähköinen työ- sopimus tarkoittaa sopimusta, joka on tehty joko sähköpostia tai telekopiota käyttäen.
Suullisessa sopimuksessa on omat riskinsä, siitä miten näyttää toteen sovitut asiat.
Työnantajan on annettava kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista. Jos yli kuukauden jatkuva työsopimus on tehty suullisesti tai työn tekemisen keskeiset ehdot eivät ilmene työsopimuksesta, työnantajan on annettava niistä kirjallinen selvitys ensimmäisen palkanmaksukauden päättymiseen mennessä. Kirjallisessa työsopimuksessa työnantaja voi viitata työehtojen osalta työehtosopimukseen esimerkiksi KVTES. Sen on oltava työpaikalla työntekijöiden nähtävillä.
Vakituinen ja määräaikainen työ
Työsopimus on voimassa toistaiseksi (vakinainen työsuhde), ellei sitä tehdä perustellus- ta syystä määräaikaiseksi. Syy määräaikaiselle työsopimukselle voi olla jokin työnantajan toiminnasta tai tehtävästä johtuva perusteltu syy. Sellainen voi olla esimerkiksi sijaisuus, harjoittelu, kertaluonteinen yksilöity työ tai projekti ja erityisen ammattitaidon tarve jotakin tehtävää varten. Työsopimus voidaan tehdä määräajaksi työntekijän omasta tah- dosta.
Jos määräaikainen työntekijä otetaan toisen sijaiseksi, häntä ei tarvitse ottaa samoi- hin tehtäviin, vaan työnantaja voi järjestellä tehtäviä haluamallaan tavalla. Sijaisuuden syyn ja keston on tällöinkin oltava yksilöitävissä niin, että perusteena on toisen henkilön poissaolo.
Jos työsopimus on tehty määräaikaiseksi ilman perusteltua syytä tai on tehty toistuvia määräaikaisia työsopimuksia ilman perusteltua syytä, on tällaisia työsopimuksia pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.
Toistaiseksi voimassa oleva (vakinainen) työsopimus on voimassa jatkuvana ja se päät- tyy jommankumman osapuolen irtisanomiseen.
Työsuhteen koeaika
Työnantaja ja työntekijä voivat sopia työsopimusta tehdessään koeajasta. Koeaika ei astu voimaan automaattisesti, vaan siitä on nimenomaisesti sovittava työsopimusta tehtäessä.
Koeajan pituus voi pääsääntöisesti olla enintään neljä kuukautta. Kahdeksaa kuukaut- ta lyhyemmissä määräaikaisissa työsuhteissa koeaika voi olla enintään puolet työsopimuk- sen kestoajasta.
Sekä työnantaja että työntekijä voivat purkaa työsopimuksen koeaikana ilman irtisa- nomisaikaa ja -perustetta. Työsuhteen purkamiselle on oltava kuitenkin asiallinen peruste.
Koeajan tarkoituksena on, että osapuolet voivat sen aikana varmistua siitä, että työsopi- mus vastaa sille asetettuja vaatimuksia.
Koeaika sijoittuu yleensä työsuhteen alkuun. Jos sama työnantaja ja työntekijä sopi- vat useita peräkkäisiä työsopimuksia samoista tehtävistä, koeaika sijoittuu ensimmäisen työsopimuksen alkuun. Jos työtehtävät muuttuvat olennaisesti, saattaa koeaika tulla ky- symykseen myös työsuhteen kestäessä. Jos sinulle tulee tällainen tilanne, selvitä koeajan perusteita tarkemmin luottamusmiehen kanssa.
Työsopimuksen irtisanominen
Irtisanomisajat määräytyvät alalla noudatettavan työehtosopimuksen perusteella. Ellei alalla ole sitovaa työehtosopimusta, irtisanomisajat määräytyvät työsopimuslain perus- teella. Irtisanomisajan pituus on sidottu palvelussuhteen kestoon.
Määräaikainen työsopimus päättyy sovitun ajan päättyessä tai sovitun työn valmis- tuttua. Määräaikainen työsopimus sitoo osapuolia työsopimuksella sovitun ajan, elleivät työnantaja ja työntekijä ole erikseen sopineet irtisanomisehdosta.
Määräaikaisen työsopimuksen voimassaolo voidaan sitoa kalenterin mukaiseen aikaan tai tietyn työn suorittamiseen. Määräaika on esimerkiksi sijaisuuksissa sen henkilön poissa- oloaika, jonka sijaisuutta hoidetaan. Määräaikainen työsopimus päättyy täten varsinaisen työntekijän palattuaan työhön.
Joskus työsuhde voi jatkua niin sanotun sopimussuhteen hiljaisen pidennyksen joh- dosta. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa työnantaja sallii työntekijän jatkaa työtä sopimus- kauden päättymisen jälkeen. Työsuhde muuttuu tällöin toistaiseksi voimassa olevaksi ja päättyy vasta jommankumman osapuolen irtisanomiseen.
Työaika
Työntekijän työaikaa säätelee työaikalaki ja alan työehtosopimukset.
Yleistyöaika määritellään vuorokautisena ja viikoittaisena työaikana. Jaksotyöaika on käytössä ympärivuorokauden toimivissa päiväkodeissa ja kunnallisessa omassa kodissa teh- tävässä perhepäivähoidossa.
Valtakunnallisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa olevien työaikamääräysten lisäksi työajoista voi olla paikallisia sopimuksia. Tarkista työaikamääräykset luottamusmieheltäsi.
Työvuoroluettelo
Työvuoroluettelosta käy ilmi säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohta sekä päivittäiset lepoajat. Se laaditaan kirjallisesti ja annetaan työntekijän tietoon viimeistään viikkoa ennen tarkoitetun työvuorojakson alkamista. Tämän jälkeen listaa voidaan muut-
taa ainoastaan työntekijän suostumuksella tai perustellusta syystä. Perusteltu syy voi olla esimerkiksi toisen työntekijän äkillinen sairastuminen, siksi kunnes sijaisjärjestely on hoi- dettu.
Jaksotyössä työvuorot vaihtelevat ja työvuorolista laaditaan pääsääntöisesti samaksi ajanjaksoksi kuin tasoittumisjärjestelmä. Jaksotyöaika voidaan järjestää siten, että työaika tasoittuu säännölliseen työaikaan 2–6 viikon aikana.
Lisä- ja ylityö
Työnantaja voi tarvittaessa antaa lisä- tai ylityömääräyksen. Lisä- ja ylityön edellytyksenä on työaikalain mukaan työntekijän suostumus. Lisätyöhön suostumuksensa voi antaa työ- sopimuksella, mutta ylityön tekemiseen se on pääsääntöisesti annettava joka kerta erik- seen. Jos kuitenkin työn järjestelyjen kannalta on tarpeen, ylityösuostumus voidaan antaa lyhyeksi ajanjaksoksi kerrallaan. Kunnallinen viranhaltija ei saa kieltäytyä lisä- ja ylityös- tä, jos sen tekeminen on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä.
Lisätyötä on se työaika, jota tehdään työnantajan aloitteesta säännöllisen työajan li- säksi, mutta joka ei vielä ole ylityötä. Lisätyötä syntyy siis silloin, kun säännöllinen työaika on ylityörajaa alempi. Lisätyöstä maksetaan yksinkertainen tuntipalkka.
Ylityötä on se työaika, jota tehdään työantajan aloitteesta ja työntekijän suostumuk- sella säännöllisen työajan lisäksi niin, että ylityöraja ylittyy.
Korvauksena ylityöstä maksetaan työ- ja virkaehtosopimusten mukaiset ylityökorva- ukset joko 50 %:lla tai 100 %:lla korotettu palkka. Mikäli ylityökorvaukset sovitaan annet- tavaksi vapaa-aikana, annetaan vapaa-aika vastaavalla tavalla korotettuna.
Tutustu oman sopimusalasi työaikamääräyksiin ja kysy epäselvissä tapauksissa luot- tamusmieheltä neuvoa. Selvitä jo ennen ylityön tekemistä esimiehesi kanssa, miten ylityö sinulle korvataan.
Palkkaus
Eri työ- ja virkaehtosopimuksissa on erilaisia palkkausjärjestelmiä, palkanosia ja palkan- osista käytettäviä käsitteitä. JHL:n varhaiskasvatuksen ammattilaisia työskentelee kunnal- lisella ja yksityisillä sopimusaloilla, joilla on omat palkkausjärjestelmänsä.
Hyvä ja toimiva palkkausjärjestelmä:
• tukee organisaation päämääriä ja strategioita sekä auttaa organisaatiota menestymään
• on osa johtamista
• edistää toiminnan ja toimintatapojen kehittämistä
• palkan osat ovat loogisessa suhteessa toisiinsa
• motivoi
• huomioi kaikki henkilöstöryhmät
• palkan määräytymistä koskevat periaatteet ovat johdonmukaisia, tunnettuja ja yhteisesti hyväksyttyjä
• täyttää tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain periaatteet samapalkkaisuudesta Luottamusmies on paras edustajasi ja häneltä saat tietoa oman työnantajasi paikallisesta palkkausjärjestelmästä. Saat tietoa myös liiton verkkosivuilta: www.jhl.fi
Palkka koostuu useammasta palkanosasta, joita voivat olla
• tehtäväkohtainen palkanosa (peruspalkka)
• henkilökohtainen palkanosa (kokemuslisä, palvelulisä, henkilökohtainen lisä)
• tulososa (tulospalkka tai tulospalkkio)
• erilaiset lisät, kuten kannustuslisä, kielilisä, syrjäseutulisä jne.
Palkkausjärjestelmän osat
Palkkausjärjestelmän osat Tulososa
Henkilökohtainen palkanosa
Työn vaativuuden pe- rusteella määräytyvä pal- kanosa.
Tehtäväkohtainen palkano- sa (kunta).
Vaativuuspalkka (valtio).
Peruspalkka.
Määräytymisperuste Organisaation, yksikön, ryhmän tai yksilön tulos.
Työsuoritus ja pätevyys (palveluaika).
Työn vaativuus.
Kannustava viesti Tehdään tulosta, laatua, hyvää palvelua.
Kehitä itseäsi, tee laadukasta työtä.
Hanki ammattitaitoa, käytä ammattitaitoa, pyri vaativiin tehtäviin.
Tehtäväkohtainen palkka
Työntekijän palkasta suurimman osa muodostava tehtäväkohtainen palkka määritellään ensisijaisesti tehtävien vaativuuden perusteella. Tehtävien vaativuuden arviointi perustuu ajan tasalla olevaan tehtävänkuvaukseen, jossa kuvataan tehtävän tarkoitusta, olennaista sisältöä ja keskeisiä tehtäväkokonaisuuksia.
Henkilökohtainen lisä
Henkilökohtaista lisää maksetaan pääsääntöisesti työntekijän työsuorituksen arvioinnin perusteella. Henkilökohtaisen lisän maksamisen perusteina voivat ammatinhallinnan ja työssä suoriutumisen lisäksi olla esimerkiksi tuloksellisuus, monitaitoisuus ja luovuus, eri- tyistiedot ja –taidot, yhteistyökyky, vastuuntunto, oma-aloitteisuus ja kehityskykyisyys.
Työsuorituksen arviointi suoritetaan esimerkiksi vuosittain käytävän kehityskeskustelun yhteydessä.
Työkokemuslisä (vuosisidonnainen lisä, palvelulisä)
Työntekijän työkokemukseen tai palvelussuhteen keston perusteella maksettava lisä.
Tulospalkkio
Tulospalkkio perustuu palvelujen tuloksellisuuden parantamiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen ja ylläpitämiseen. Perusteita voivat olla esimerkiksi palveluiden tuotta- vuus ja taloudellisuus, niiden vaikuttavuus asiakkaalle sekä palvelukyky.
Vuosiloma
Vuosiloma määräytyy vuosilomalain ja työpaikalla noudatettavan virka- ja työehtosopi- muksen mukaan.
Vuosilomalain mukaan täysi lomanmääräytymiskuukausi on sellainen kuukausi, jonka aikana työntekijä on ollut työssä 35 työtuntia tai 14 työpäivää edellyttäen, että yhdenjak- soinen palvelussuhde on kestänyt vähintään 16 kalenteripäivää.
Vuosilomalain mukaan työntekijä ansaitsee lomaa täydeltä lomanmääräytymiskuu- kaudelta 2 arkipäivää, jos palvelussuhde on kestänyt alle vuoden ja 2,5 arkipäivää, mikäli palvelussuhde on kestänyt yli vuoden.
Alalla noudatettavassa työehtosopimuksissa on sovittu paremmista vuosilomaetuuk- sista kuin vuosilomalaissa.
Lomanmääräytymisvuosi on 1.4. alkava ja 31.3. päättyvä ajanjakso. Lomakausi on 2.5.–30.9. välinen aika. Pääosa lomasta on annettava lomakautena. Vuosilomaa ei saa jakaa kahta osaa useampaan erään ilman työntekijän suostumusta.
Työntekijällä on oikeus vuosilomansa ajalta varsinaiseen palkkansa. Työntekijällä on oikeus virka- tai työsuhteen päättyessä lomakorvaukseen ansaitsemiltaan ja pitämättä jää- neiltä vuosilomapäiviltä. Alalla noudatettavassa virka –ja työehtosopimuksissa on määrä- yksiä lomakorvauksen laskemisesta.
Lomarahan määräytymisperuste ja maksamisajankohta vaihtelevat sopimusaloittain.
Esimerkiksi yksityisen sosiaalialan palveluyksiköitä koskeva TES:n lomaraha on 50 % vuosi- loma-ajan palkasta. Sen sijaan kuntien ja kuntayhtymien KVTES:n viranhaltija ja työntekijä ansaitsee jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta lomarahaa, jonka suuruus on 6 %, 5 % tai 4 % jokaista lomanmääräytymiskuukautta kohden.
Lomapalkan lisäystä maksetaan viranhaltijalle ja työntekijälle, jonka työaikaan kuuluu säännöllisesti sunnuntai-, ilta- tai yötyötä. Palkkakuitissa se saattaa olla merkinnällä vuo- silomalisä. Lomapalkan lisäys voi maksimissaan olla 35 %.
Työntekijällä on oikeus vuosilomansa ajalta varsinaiseen palkkansa. Työntekijällä on oikeus virka- tai työsuhteen päättyessä lomakorvaukseen ansaitsemiltaan ja pitämättä jää- neiltä vuosilomapäiviltä. Alalla noudatettavassa virka– ja työehtosopimuksissa on määrä- yksiä lomakorvauksen laskemisesta.
Lomarahan määräytymisperuste ja maksamisajankohta vaihtelevat sopimusaloittain.
Esimerkiksi yksityisen sosiaalialan palveluyksiköitä koskeva TES:n lomaraha on 50 % vuosi- loma-ajan palkasta. Sen sijaan kuntien ja kuntayhtymien KVTES:n viranhaltija ja työntekijä ansaitsee jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta lomarahaa, jonka suuruus on 6 %, 5 % tai 4 % jokaista lomanmääräytymiskuukautta kohden.
Lomapalkan lisäystä maksetaan viranhaltijalle ja työntekijälle, jonka työaikaan kuuluu säännöllisesti sunnuntai-, ilta- tai yötyötä. Palkkakuitissa se saattaa olla merkinnällä vuo- silomalisä. Lomapalkan lisäys voi maksimissaan olla 35 %.
