.. ..
VESI- JA YMPARISIOHALLITUKSEN MONISIESAR]A
OSA 1 KUOREJÄRVEN KASVILLISUUS OSA II TULUÄRVEN KASVILLISUUS OSA UI HIRVASJÄRVEN KASVILLISUUS Nro 601
Heli Karjalainen
VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUKSEN MONISTESARJA
Nro 601
OSA 1 KUOREJÄRVEN KASVILLISUUS OSA II TULUÄRVEN KASVILLISUUS OSA UI HIRVASJÄRVEN KASVILLISUUS Heli Karjalainen
Kuorejärven kasvillisuus sivut 3—30
Tulijärven kasvillisuus sivut 31—58
Hirvasjärven kasvillisuus sivut 59—84
Vesi— ja ympäristöhallitus Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri Helsinki 1994
piirin virallisena kannanottona.
Julkaisua saa Kamuun vesi— ja ymparistopirnn toimistosta, osoite PL 115, 87101 Kajaam, puh. (986) 1631.
ISBN 951—47—9768—X ISNN 0783—3288
Painopailcka: Vesi— ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 1994
KUOREJÄRVEN KASVILLISUUS
5
KUVAILULEHTI
Julkaisija
Vesi— ja ympäristöhallitus ja Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri
Tekijä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Heli Karjalainen
Julkaisun päivämäärä Joulukuu 1994
Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus
Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm
Tutkimusraportti Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri Julkaisun osat
Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus Osa II Tulijärven kasvillisuus Osa 111 Hirvasjärven kasvillisuus Tävistelmä
Kuorejärvi on Puolangalla sijaitseva valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva järvi. Järvellä on sen historian kuluessa tehty useita pinnanlaskuja niiteifävien rantaniittyjen aikaansaamiseksi. Järven keskiosaan on laskujen yhteydessä kaivettu uoma tasaamaan tulvahuippuja. Pinnan laskujen vuoksi Kuorejärvi on matala ja suurelta osin kasvillisuuden peitossa. Tässä työssä on Kuorejärvelle laadittu kasvillisuuskartta ja kaksi kasvillisuuslinjaa kasvillisuuden kehityksen seurantaa varten.
Entinen järvenpohja on itäpäädystään jo pitkälle soistunut ja alkanut vähitellen metsittyä. Järven keskiosa on tiheän yhtenäisen korteikon vallassa. Pohjois—, etelä— ja länsireunastaan korteikko rajautuu järven vähäisiin avovesi—
alueisiin. Avovesialueet ovat vain noin 19 ¾ koko järven pinta—alasta. Pohjois— ja etelärannan tuntumassa vesialueet ovat hyvin kapeat ja matalat. Laajimmat ja syvimmät vesialueet sijaitsevatkin järven länsipäädyssä.
Pohjois—, etelä— ja länsirantoja kiertää luhtainen rantaniitty, jota metsän puolella reunustaa vaihtelevan levyinen pensaikkovyöhyke. Avovesialueila kasvaa runsaasti kelluslehtisiä ja täysin kasvifiisuudesta vapaita alueita ei käytännöllisesti ole lainkaan.
Alueelta määritettiin 69 taksonia, joista vesikasveja oli 19.
Asiasanat (avainsanat)
Luonnonsuojelualueet, lintuvesialueet, vesistöjen kiinnostus, Kainuu
Muut tiedot
Sarjan nimi ja numero
Vesi— ja ympäristöhallituksen monistesaija nro 601
Kokonaissivumäärä Kieli
26 (sivut 3—30) Suomi
Jakaja
Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri PL 115, 87101 Kajaani
Puh. (986) 61631
95 1—47—9768—X Hinta
36,60 mk Kustantaja
Vesi— ja ympäristöhallitus PL 250, 00101 Helsinki
Luottamuksellisuus Julkinen
ISSN ISSN
0783—3288
PRESENTA TIQNSBLAD
Utgivare
Vatten— och miljöstyrelsen och Kajanalands vatten— och miljödistrikt
Författare (uppgifter om organet: namn, oräförande, sekreterare) Heli Karjalainen
Utgivningsdatum December 1994
Pubiikation (även den finska titeln) Del 1 Kuorejärvis växtlighet (Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus)
Typ av pubilkation Uppdragsgivare Datum för tiilsättandet av organet
Forskiningsrapport Kajanalands vatten— och miljödistrikt Publikationens delar
Del 1 Kuorejärvis växtlighet Del II Tulijärvis växtlighet Del III Hirvasjärvis växtlighet Referat
Kuorejärvi är en i Puolanka belägen sjö, som är med i det riksomfattande skyddsprogrammet för fåelsjöar. Sjön har under sin historia undergått fiera sänkningar av vattenytan, vilket har gjorts för att åstadkonirna för mejning lämpiiga strandängar. 1 mellersta delen av sjön har i samband med sänkningama grävts en fåra för att jämna ut vattenytan då det svämmar över som mest. Till följd av sjösänkningar är Kuorejärvi grund och till en stor del övertäckt av vegetation. 1 detta arbete har det för Kuorejärvi utarbetats en karta över vegetation och två vegetationsiinjer för övervakning av växtlighetens utveckling.
Den östra ändan av området som före detta var sjöbotten är redan försumpad i långt framskridet stadium och den har småningom börjat bii skogbeväxt. Den mellersta delen av sjön har erövrats av en mark mcd tätt, enhetligt fräkenbestånd. Den norra, södra och västra randen av fräkenbeståndet gränsar till sjöns till antalet få områden mcd öppet vatten. Områdena mcd öppet vatten är endast omkring 19% av arealen på hela sjön. 1 närheten av den norra och södra stranden är vattenområdena mycket smala och grunda. De djupaste och mest vidsträckta vattenområdena ligger just i den västra ändan av sjön. Dc norra, södra och västra strändema består av en strandäng av starr som på skogssidan är kantad av ett buskskogsbälte. Det växer rildigt mcd flytblad på områdena mcd öppet vatten, och det finns praktiskt taget ingalunda områden helt utan vegetation.
På området bestämdes det 69 taxa, av vilka 19 var vattenväxter, Sakord (nyckelora7
Naturskyddsområden, fågelvattensområden, förbättringen av vattendrag, Kajanaland
Ovrfga uppgifter
$erians namn ochnummar Vatten— och miljöstyrelsens duplikatserie nr 601
Sidantal Spräk
26 (sidor 3—30) finska
Distribution
Kajanalands vatten— och miljödistrikt P3 115, 87101 Kajana
tel (986)61631
För!ag
Vatten— och miljöstyrelsen P3 250, 00101 Helsingfors
ISBN ISSN
951—47—9768—X 0783—3288
Pris 36,60mk
Sekretessgrad Ofentlig
7
SISÄLLYS
1 JOHDANTO.
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
3 TUTKIMUSALUE 10
4 KASVILLISUUS 12
4.1 Yleiskuva 12
4.2 Rantaniityt 12
4.2.1 Pohjoinen rantaniitty 12
4.2.2 Eteläinen rantaniitty 13
4.3 Joki ja joen luusua 14
4.4 Kuorejoki 14
4.5 Koillisosan niityt ja suot 14
4.6 Vesialueet 15
4.6.1 Kelluslehtiset 15
4.6.2 Uposlehtiset 15
4.6.3 Irtokeijujat 15
4.6.4 Ilmaversoiset 16
4.7 Kasvilajisto ja kasvillisuuden ekologiaa 16
5 KASVILLISUUSLINJAT 21
6 KEHITYSNÄKYMIÄ 26
KIRJALLISUUS 27
LIITEEET 28
1. Kuorejärven kasvillisuuskartta
2. Kasvillisuuskartan symbolien selitykset
9
1 JOHDANTO
Valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman tavoitteena on turvata arvokkaiden ja merkittävien lintuvesien säilyminen Suomessa (Komiteamietintö 1981). Vesilintujen kannalta hyvä järvi on rehevä, sen kasvillisuus on runsasta ja kasvillisuuden reuna on rikkonainen tai-joten linnuille sopivia suoja— ja pesintäpaildcoja.
Puolangalla sijaitseva Kuorejärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojelu—
ohjelmaan. Se on yksi yhdestätoista Kainuun alueella ohjelman puitteissa suojellusta lintuvesijärvestä. Kuorejärven veden pintaa on laskettu sen historian aikana useita kertoja. Tästä syystä se on matala ja suurelta osin luhtaniittyjen, rantasoiden ja korteikon peitossa. Tarkempi linnustokartoitus on tehty vuonna 1991 (Seppä 1993).
Tällöin todettiin järven pitkälle edennyt umpeenkasvukehitys ja suositettiin pieniä kunnostustoimenpiteitä.
Kuorejärvestä ei ole aiemmin tehty minkäänlaista kasvillisuusselvitystä. Tässä työssä on Kuorejärvelle laadittu kasvillisuuskartta ja perustettu kasvillisuuslinjoja järven kehityksen seurantaa varten.
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
Kuorejärven kasvillisuus kartoitettiin 30.8.—15.9.1993 kiertämällä alueen laajat rantaniityt ja suot jalkaisin ja vesialueet soutamalla. Maastossa tehtiin muistiinpanoja kasvilajistosta, lajisuhteista ja kasvustojen suuruuksista sekä tiheyksistä. Järvestä
otettiin viistoja ilmakuvia 20.8.1993. Kuvia käytettiin maastomuistiinpanojen lisäksi apuna kasvillisuuskartan laatimisessa. Kasvillisuuskartan pohja piinettiin 1993 metsähallituksen toimesta otetusta väärävärikuvasta, josta oli apua myös kasvustojen mittasuhteiden tarkistamisessa.
Peruskartoituksen lisäksi järvelle perustettiin kolme kasvillisuuslinjaa kasvillisuuden kehityksen seurantaa varten. Linjoista oli apua myös ilmakuvien tulkinnassa, Yksikkönä linjoilla käytettiin 0,25 m2 ruutua. Ruuduilta määritettiin kasvilajit ja niiden peittävyydet. Järvikortteesta laskettiin yksilömäärät. Lisäksi ruutujen keskeltä mitattiin vesisyvyys. Ruudun rajaamisessa käytettiin puukehikkoa, jota siirrettiin niittyalueilla eteenpäin kääntämällä se ympäri. Kortekasvustossa mutuja tehtiin aluksi yhtäjaksoisesti pitkin linjaa ja lopuksi viiden metrin välein. Vesialueella apuna käytettiin linjalle viritettyä narua, jossa oli merkit puolen metrin välein.
Kasvillisuuslinjojen lisäksi Kuorejärvessä tehtiin kolme syvyyslinjaa, koska järvellä ei ole tehty tarkempaa syvyyskartoitusta. Syvyyslinjoilta määritettiin myös vesisammalen runsaus asteikolla 0—3. Linjojen sijainnit kuvassa 4. Pinta—alatiedot laskettiin kasvillisuuskartasta punnitusmenetelmällä. Eräiden kasvilajien määrityksessä saatiin apua FL Veli Saarelta ja FK Tiina Käeltä.
3 TUTMMUSALUE
Kuorejärven pinta—ala on $0,2 ha. Tästä kasvillisuuden peitossa on 66 ha, josta 13,2 ha on pensoittunutta rantaniittyä. Avoveden pinta—alaksi jää ainoastaan n. 15 ha, joka on n. 19 % järven pinta—alasta. Suojelualuerajaus käsittää 150 ha (Komiteamietintö 1981), josta avoveden suuruudeksi on määritetty 20 ha, luhta— ja ilmaversois— kasvillisuuden alaksi 93 ha ja pensasto— ja rantametsien alaksi 37 ha.
Komiteamietinnön (1981) mukaan alueen rantaviivan pituus on 5,$ km.
Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri on tehnyt Kuorejärvestä kaksi vesianalyysiä (tau lukko 1). Fosforin määrä on 1972 ollut melko korkea, lähes eutrofian rajalla. Typen määrä on kohtalaisen alhainen. Vuoden 1991 ravinnepitoisuudet eivät anna merkkejä rehevöitymisestä. Vesi on humuspitoista (Seppä 1993). Kahdesta näytteestä ei kuitenkaan saada kuvaa kuin hetkellisistä tilanteista. Kuorejärven vesi on vesi— ja ympäristöhallinnon laadullisen käyttökelpoisuusluokituksen (1988) mukaan hyvää, tosin happipitoisuus on välttävä (Seppä 1993).
Taulukko 1. Kuorejärven pintaveden kemiallisia ominaisuuksia vuosilta 1972 ja 1991,
27.4.72 27.6.91
Lämpötila (°C) 0,7 15,0
Happi (mg/l) 10,6 6,1
Happi (kyll.
%)
77 61Sameus (suod. 0,1x10) 0,90 1,9 (FTU)
Kiintoaine (mg/l) — 0,1
Sähk.joht. (!IS/cm) 3$ 4,3 (mS/m)
Alkaliniteetti (mval/l) 0,27 0,26
pH 6,5 6,4
COD M (mg/1 02) - 14,5
Väriluku (PT mg/l) 95 100
Kok.typpi (Ig/l) 280 290
Nitraatti—N (ig/l)
Ammonium—N (ig/l) <5
Kok. fosfori (g/l) 21 13
fosf. fosfori (g/l) — 3
Rauta (pg/l) 866 720
Mangaani Qig/l) — 25
A—Klorofylli ([tg/l) — 3,3
Järvi on Kuorejokea lukuunottamatta matala. Syvyyslinjoilta laskettu keskiarvo on 73 cm ja koko havaittu maksimisyvyys on 170 cm (kuvat 1 ja 2). Järven syvin alue kulkee Kuorejoen suulta luode—kaakkosuuntaisesti lähtevänä uomana kohti keski—
järveä. Tämä alue lienee kaivettu järven laskujen yhteydessä.
11
L\
jr
L+7H
Kuva2. Veden syvyys ja vesisammalen runsaus Kuorejärven syvyyslinjoilla. Vesisammalen runsaus on ilmoitettu asteikolla: O=ei lainkaan, 7=hieman, 2=kohtalaisesti ja 3=runsaasti.
Kuva 7. Kuorejärven veden syvyysllnjat.
E
Linja 1
0 20 40 60 80 100 120
4
iTfl jff
0 0 E 20
° 40
Linja 2 . 60
> 80 100 120
etaisyys m
0 140
0
4
0 E 34
Linja 3 68
102 136
3 2
etaisyys m
0
170
215
-J
t iZJ1H
0
4 3 2 1
etalsyys m
0 180
4 KASVILLISUUS 41 Yleiskuva
Kuorejärven umpeenkasvukehitys on saanut alkunsa useista pinnanlaskuista, joita tehtiin niitettävien rantaniittyjen laajentamiseksi. Viimeisin lasku tehtiin 1930—
luvulla, jolloin järvestä laskevaa jokea perattiin ja järven keskelle kaivettiin syvänne tulva— ja kesävesipintojen laskemiseksi (Seppä 1993). Rantaluhtien niittojen loputtua niityt ovat pensoittumassa. Paikoin pensaikko on jo erittäin tiheää ja vaikeakulkuista, Järven umpeenkasvu on kehittynyt pitkälle. Kasvillisuutta, etenkin ilmaversoisia ja kelluslehtisiä on erittäin runsaasti, Koillis— ja kaakkoisosissa ovat laajat rahkasammalpohjaiset suoalueet paikoissa, joissa ranta kohoaa verrattaen voimak kaasti. Lintulahden (kaakkoisosassa sijaitseva ilmeisesti ennen järveen kuulunut osa) perä onkin jo metsittynyttä rämettä.
Järvikorte (Equisetum fiuviatite) muodostaa järven keskiosaan laajan ja tiheän kasvuston. Kuorejärven avovesialueet sijaitsevat järven länsiosassa ja korte—
kasvuston pohjois— ja etläreunoissa, joissa vesialueet ovat kuitenkin kapeat. Lisäksi korteikon keskellä on muutama erillinen avovesilaikku (liite 1).
4.2 Rantaniityt
4.2.1 Pohjoinen rantanhitty
Pohjoisella rantaniityllä tarkoitetaan Kiiskilehdon kohdalla olevaa kapeaa ranta—
aluetta (kts. kasvillisuuskartta, liite 1). Saravaltainen niitty oli 30—40 metrin levyinen.
Niityn valtalaji oli pullosara (Carex rostrata), joskin vesisaraa (C. aquatilis) esiintyi kohtalaisen runsaasti pullosaran seassa pitkin niittyä. Saraikon seassa oli runsaasti ruohoja. Terttualpi (Lysimachia thyrsiftora), raate (Menyanthes trifoliata) ja etenkin kuijenjalka (Potentitta patustris), olivat tyypillisiä saTojen seuralaislajeja. Vehkaa (cattapalustris) oli mukana paikoin, mutta selvästi vähemmän kuin edellisiä. Lisäksi niityllä viihtyivät rantamatara (Galium palustre) ja rimpivesiherne (Utricularia vuigaris), jota niityltä tavattiin melko runsaasti.
Niityn kasvillisuus kasvoi suurimmalta osaltaan vesipinnalla. Seassa oli rahkasammalpohjaisia laikkuja, joissa kasvoi runsaasti kuijenjalkaa ja saroista mm.
harmaasaraa (Carex canescens), riippasaraa (C. mageltanica) ja juurtosaraa (C.
chordorrhiza). Juurtosaraa oli yleisesti myös suursarojen seurassa. Rimpipintaisella luhtaniityllä veden syvyys oli paikoin jopa 30 cm. Avoveteen rajoittuvan niityn reuna oli rikkonainen ja usein kapeat niemekkeet muodostuivat kelluvista kasvillisuuden peittämistä turvelautoista.
Metsän reunassa oli vaihtelevan levyinen (2—10 metriä), niityn puolella matalana levittäytyvä pajupensaikko, joka oli leveämpi rannan länsi— kuin itäosassa. Monin paikoin pajuja oli myös niityllä ja niityn veden puoleisella reunalla yksittäisinä matalina pensaina. Pajut olivat kiiltopajua (Salix phyticifotia) ja pohjanpajua
13
(S.tapponum). Pensaikkoon kuuluvaksi voitaneen laskea myös matalat koivut (Betula pubescens), joita oli melko runsaasti kuusivaltaisen metsän reunassa. Koivu—
reunuksen ja pajukon väliin jäi usein vyöhyke, jossa kasvoi runsaasti mm. jouhi—
vihvilää (Juncus flhformis) ja heiniä. Pajukon pohjafla oli jonkin verran rahka—
sammalta ja kenttäkerroksessa kasvoi jokapaikansaraa (Carex nigra), riippasaraa, kuijenjalkaa ja paikoin karpaloa (Vaccinium oxycoccos).
Järven luoteisosaan laskee puro tiheän lepikon keskeltä. Aluskasvillisuus oli siellä tiheää ja lehtomaista. Siellä kasvoi runsaasti mesiangervoa (filipendula ulmaria), jonkin verran myrkkykeisoa (Cicuta virosa), rentukkaa (Cattha palustris), metsä—
tähteä (Trientalis europaea) ja orvokkia (Viola sp). Pullo— ja vesisara kasvoivat korkeina ja tiheinä kasvustoina purossa ja lepikon reunassa.
4.2.2 Eteläinen rantaniitty
Eteläisen rantaniityn kasvillisuus oli sen itäosaa lukuunottamatta melko homogee—
nista. Leveän niityn kasvillisuus oli pääosin yksitoikkoista pullosara—raateikkoa, joka ulottui rantapensaikosta avoveteen asti. Mukana oli myös kohtalaisen mnsaasti vesisaraa, kuijenjalkaa ja terttualpia, mutta näiden esiintyminen oli edellisten esiintymistä satunnaisempaa. Kurjenjalka ja vesisara olivat runsaampia rantapensaikon tuntumassa kuin avoimella niityllä. Järvikortetta esiintyi sirotellusti muun kasvillisuuden seassa pitkin rantaniittyä. Vesirajassa se muodosti paikoin puhtaampiakin kasvustoja.
Etelärannan itä— ja länsipäädyt olivat kasvillisuudeltaan sekalaisempia. käosassaan edellä kuvattu pullosara—raateikko rajoittui epämääräiseen korte—sara—alueeseen, joka vaihettui vähitellen suoksi. Eteläniityn länsipäätyyn laskee joitain metsäojia, jotka ovat aikojen kuluessa kuljettaneet runsaasti lietettä ja mineraaliainetta niitylle ja veteen.
Mineraaliaineen huuhtoutuminen nopeuttaa järven umpeenkasvua. Alueiden reunamilla pullo— ja vesisara muodostivat korkeita ja tuuheita kasvustoja.
Järven länsipäädyn rantaniityillä kasvoi runsaasti pullosaraa. Seassa oli paljon terttualpia ja järvikortetta. Paikoin niityllä on kuivempia laikkuja, joissa kasvilhisuus oli harvempaa ja sekaisempaa. Koko niityllä esiintyi runsaasti myös juurtosaraa, vesisaraa, raatetta ja kuijenjalkaa. Pensasreunus oli leveimmihlään rannan itäosassa.
Pensaikon niityn puoleinen reuna oli epätasainen ja rikkonainen, muodostaen vaihtelevan levyisiä kielekkeitä. Metsän puolella pensaikossa kasvoi myös hieskoivua (Betula bubescens) ja harmaaleppää (Ainus incana). Pensaikko vaihettuikin koivikon kautta korveksi. Rantaniityn kaltevuus oli selvästi havaittavissa.
Leveän pensaikon pohjalla esiintyi etenkin metsän puolella rahkasammalta, mutta paikoin pajut kasvoivat myös rimpipinnalla. Kenttäkerroksessa kasvoi raatetta, järvikortetta, kurjenjalkaa, jokapaikansaraa, juurtosaraa ja rantamataraa.
Pajuniemekkeiden välit olivat yleensä vesipintaisia ja niillä kasvoi pullosaraa, raatetta, terttualpia ja jonkin verran vehkaa ja jokapaikansaraa.
Etelärannan länsipäädyn pensaikko oli edellistä huomattavasti kapeampi. Pensaikon niityn puoleisessa reunassa esiintyi runsaammin vesisaraa ja kuijenjalkaa kuin ulompana niityllä. Myös pajupensaikossa kasvoi runsaasti kuijenjalkaa. Mukana oli lisäksi jokapaikansaraa, vesisaraa ja juurtosaraa.
4.3 Joki ja joen luusua
Kuorejärven itäpäätyyn laskeva joki on melko syvä (> 150 cm) ja leveä (3—4 m).
Metsän keskellä virtaavalla joen osalla ei ollut paljon kasvillisuutta. Sieltä tavattiin ainoastaan jokunen ulpukka (Nuphartutea).Alempana, ilmeisesti majavien rakentaman padon alapuolella, oli runsaammin ulpukkaa ja sen lisäksi hieman palpaldcoa (Sparganium spp.) ja upoksissa kasvavaa heinävitaa (Potamogeton gramineus).
Joen kummallakin rannalla kasvoi runsaasti viiltosaraa (Carex acuta). Pajut muodostivat kummallekin rannalle tiheän pensaikkokielekkeen. Etelärannan pensaikko on leveä, tiheä ja korkea ja sen pohjalla joesta purkautuva vesi virtasi hiljalleen kohti keskijärveä. Myös aluskasvillisuus oli runsasta. Tupassara (Carex nigra subsp.
juncetta) muodosti kiinteitä kasvustoja pensaiden keskelle. Pensaikossa ja joen rannassa kasvoi lisäksi mesiangervoa, mataroita ja hevonhierakkaa (Rumex longifotius).
Edempänä järvellä joki leveni laajaksi, korkean ja tiheän kasvillisuuden sekaan soljuvaksi virraksi. Jokiveden vaikutuspiirissä oleva kasvillisuus oli tiheää ja korkeaa saraikkoa, joka vaihettui vähitellen keskijärven korteikoksi. Paikoin, lähinnä joen pohjoisella “rannalla” terttualpi ja raate muodostivat tiheitä yhtenäisiä kasvustoja sarakorteikon keskelle.
4.4 Kuorejoki
Kuorejärven länsipäädystä laskee noin 10—15 metrin levyinen Kuorejoki Kiiminki—
jokeen. Kuorejoki on keskeltä syvä (>150 cm) ja sen vesikasvillisuus oli niukkaa, Kummallakin reunalla kasvoi hieman ulpukkaa ja upoksissa palpakkoa, ruskoärviää (Myriophytlum atternifiorum) ja purovitaa (Potamogeton alpinus). Joen suulla oli hieman myös uposlehtisenä heinävitaa, Virtaus oli joessa kohtalaisen kova ja se muuttuikin koskeksi muutaman kymmenen metrin päässä järvestä, Joen rantatöyräät nousivat jyrkästi sekametsään, jossa oli hieman lehtomaisia piirteitä.
4.5 Koillisosan niityt ja suot
Pohjoisrannan itäosassa pensaikot muodostivat kymmenien metrien levyisiä kielekkeitä metsän reunasta kohti järven keskustaa. Kielekkeiden väleissä kasvoi yleensä rimpipinnalla pullosara—ruohikkoa. Paikoin mukana oli myös runsaasti järvikortetta.
Pensaikon kenttäkerroksessa kasvoi pullosaraa, runsaasti monitähkävillaa, järvi—
kortetta, kurjenjalkaa, raatetta, riippa— ja jokapaikansaraa.
Aivan koillisimman osan ja Ohtaniemen (kts. kasvillisuuskartta, liite 1) metsän reuna, olivat pitkälle soistuneita ja vähitellen metsittymässä olevia alueita. Ohtaniemen kohdalla vaihettuminen rämeestä rantakasvillisuudeksi oli vähittäistä. Nämä järvenosat olivat muuttuneet pitkälti jo terrestrisiksi.
Kiiskilehdon ja Ohtaniemen väliin jäävä lahti oli koivuntaimista päätellen vähitellen metsittymässä, vaikkakin pohja oli edelleen melko märkää. Kuivempien mättäiden välisillä, osittain rahkasammalpohjaisilla kentillä kasvoi runsaasti järvikortetta.
15
Järven keskustaa lähestyttäessä korte runsastui ja vettä oli nilkkaan saakka. Muita kasvilajeja olivat mm. raate ja kujenjaika. Lahti erottui tiheällä ja korkealla pensaikolla muusta järvenrantaniitystä.
4.6 Vesialueet
4.6.1 Kelluslehtiset
Kuorejärven kaikilla vapaanveden alueilla oli runsaasti kelluslehtisiä. Pohjanlumme—
(Nuphaea candida), uistinvita— (Potamogeton natans) ja palpakkokasvustot peittivät vapaasta vedestä vajaat puolet. Avovesialueiden kartoitusta edeltävänä päivänä oli ollut rankkasateita, minkä vuoksi Kuorejärven veden pinta nousi n. 30 cm. Tästä syystä keiluslehtiset olivat suurimmalta osalta upoksissa ja peittävyyttä oli vaikea arvioida.
Pohjanlumpeen yhtenäisimmät kasvustot sijaitsivat pohjoisella avovesialueella, Muualla se esiintyi lähinnä sirotellusti muun kasvillisuuden seassa. Suuren korteikon harvalla osalla pohjanlumme oli yleinen seuralaislaji.
Uistinvitaa esiintyi kaikilla avovesialueilla ja se oli palpakoiden ohella yleisin kelluslehtinen. Vitakasvustot olivat ehkä tiheimmillään suojaisissa lahdekkeissa ja korteikon seassa olevissa pienissä lammikoissa.
Palpakot olivat erittäin yleisiä kelluslehtisiä. Niitä esiintyi kaikilla vesialueilla, mutta runsaimmin suurien avovesialueiden keskiosissa.
4.6.2 Upostehtiset
Purovitaa (Potamogeton alpinus) esiintyi paikoin pitkin järven vesialueita. Se ei kuitenkaan ollut erityisen runsas. Purovidoista osalla oli uposlehtien lisäksi kelluslehtiä ja normaalissa vesisyvyystilanteessa ne olisivatkin olleet paikoin pinnassa.
Uposkasveista runsain oli pikkupalpakko. Sitä esiintyi kohtalaisen yhtenäisinä ja tiheinä kasvustoina etenkin järven pohjois— ja eteläosien kapeilla vesikaistaleilla.
Länsipäädyn avonaisemmilla vesialueilla on niin runsaasti kelluslehtisiä, että ne osin vaijostavat aiempaa kasvillisuutta ja uposlehtisiä on hieman vähemmän.
Pikkuvitaa (Potamogeton brechtoldii) oli niukasti. Eniten sitä löytyi järven eteläosan kapealta vesikaistaleeita, mutta sieltäkin vain vähän, Järven koillisosassa korkean korteikon seassa olevilla kahdella lammella oli järven ainoat vesitähtiesiintymät.
Vesitähti (CaJ!itriche sp) ja ilmeisesti isovesitähti (Ctatlitriche cophocarpa) muodostivat pari pientä kasvustoa kummallekin lammelle. Lammilta löytyi myös tähkä—ärviää (Myriophytlum atternifiorum), jota muutoin tavattiin ainoastaan poh joisen vesikaistaleen itäpäädystä ja Kuorejoesta.
4.6.3 Irtokeijujat
Irtokeijujista isovesihemettä (Utricularia vuigaris) tavattiin kohtalaisen runsaasti pitkin järven suojaisia vesialueita. Runsaimmat esiintymät olivat eteläreunan kapealla vesialueella. Rimpivesiheme (U. intermedia) oli erittäin yleinen rantaniityillä ja keskijärven korteikossa.
4.6.4 Ilmaversoiset
Järvikorte oli ehdottomasti runsain ilmaversoinenjärvellä. Pioneerilajina se on kyennyt levittäytymään laajalle alueelle järven keskiosaan, jossa se muodostaa tiheän ja korkean, läpipääsemättömältä näyttävän kasvuston. Korteikon keskiosassa, kaakkois—
luode suunnassa, oli harvempi ja syvempi (mitattu syvyysmaksimi 78 cm) vyöhyke, jossa seuralaisina olivat kellus— ja uposlehtiset. Tämä syvempi vyö muodostunee paikalle, joka on syvennetty järven laskun yhteydessä. Pohjois—, itä— ja eteläreunassa korteikko on tiheää ja vesisyvyys oli vain joitain kymmeniä senttimetrejä. Näillä alueilla seuralaisina oli joko ruohoja tai pullosaraa.
Järvikaislasta (Schoenoplectus iacustris) löydettiin kolme pientä kasvustoa. Kaikki kolme sijaitsivat länsipäädyn rikkonaisella vesialueella. Suurin niistä oli n. 4 m2 suuruinen.
Järven lounainen vesialue oli muutamaa suurempaa selkää lukuunottamatta pullo—
saran muodostamien pienten saarten täpiittämää. Paikoin saaret olivat veden pinnalla kelluvia turpeikkoja, jolloin kasvillisuus oli sekalaisempaa. Kelluvilla saarilla kasvoi pullosaran lisäksi esim. ruohoja ja myrkkykeisoa.
Palpakoista rantapalpakko kasvoi Kuorejoen suun läheisyydessä ilmaversoisena, (Muoto oli kukkimaton, mutta kyseessä ei kuitenkaan liene harvinaiseksi luokiteltu haarapalpakko Sparganium erectum.)
4.7 Kasvilajisto ja kasvillisuuden ekologiaa
Alueelta määritettiin 70 taksonia, Näistä 19 on vesikasveja. Mitään uhanalaisia tai harvinaisia lajeja ei alueelta tavattu (ellei oteta lukuun mahdollista haarapalpakko—
esiintymää). Rantakasvillisuus oli paikoin monipuolista ja rehevää, lähes lehtomaista, mutta itse vesikasvillisuus oli lajistollisesti melko niukkaa,
Taulukko 3. Kuorejärven vesi— ja rantakasvilajit, niiden yleisyys tutkimusalueella ja Toivosen (1981) ravinnevaatimustason mukainen ryhmittely. Ravinteisuusryhmät:
e=eutrofi, mmesotrofi, o=oiigotrofi ja i=indifferentti.
Ilmaversoiset
Equisetum fiuviatile (järvikorte) i Erittäin runsas. Muodostaa tiheän, yhtenäisen kasvuston järven keskiosaan. Myös rantaniityillä sirotellusti.
Alisma ptantago—aquatica m—e Harvinainen. Kuorejoen suulla ja länsivesialueella
(rantamosarpio) yksittäiset esiintymät.
Schoenoptectus lacustris (järvikaisla) i Kolme pientä (2x2 ja 4x4) kasvustoa järven länsi—
päädyssä,
Lysimachia thyrsiflora (terttualpi) i Runsaasti rantaniityillä ja korteikossa. Muodostaa paikoin puhtaampiakin kasvustoja korteikon ja vesi—
alueiden väleihin.
17
Kelluslehtiset
Nuphar lutea (ulpukka)
Nymphaea candida (pohjanlumme)
Potamogeton natans (uistinvita) Sparganium gramineum
(siimapalpakko) Sparganium emersum (laj inmääritys varaus) (rantapalpakko)
Sparganium sp. (palpakot) Uposlehtiset
P. berchtotdii (pikkuvita)
P. gramineus (heinävita) P aipinus (J)urovita)
Myriophyllum alternifiorum (tählcä—ärviä)
Sparganium minimum (pikkupalpakko)
Callitriche sp (vesitähti).
Cattitriche cophocarpa ? (isovesitähti)
Hippuris vuigaris (vesikuusi) Irtokeijujat
Utricularia vuigaris (isovesiheme)
i Vesialueilla kohtalaisesti ja korteikossa hieman.
Kohtalaisen yleinen.
i Runsaimmin pohjoisella ja koillisella vesialueella.
Harvassa korteikossa seuralaislajina paikoin yleisesti.
i Erittäin runsas ja yleinen kaikilla vesialueilla.
m Steriilimuoto. Runsaasti avovesialueilla.
(Lajinmääritysvaraus)
m—e Steriilimuoto. Kelluslehtisenä siimapalpakon kanssa samoilla alueilla. Runsaasti. (Yksi ilmaversois- esiintymä, ellei haarapalpakko.)
Runsaasti. Kuten edellä.
m—e Paikoin vesialueilla. Lähinnä pohjoisen ja etelän kapeilla vesikaistaleilla. Niukka.
m Niukka. Esiintyy upoksissa kummassakin joessa.
Kohtalaisen runsaasti kaikilla vesialueilla. Pääosin uposlehtisenä paikoin kelluslehtiäkin.
Niukka. Tulijoessaja pohjoisella vesialueella hieman.
o—m Melko runsas, Matalilla avovesialueilla muodostaa tiheitäkin kasvustoja. Esim. järven eteläisellä kapealla avovesialueella runsaasti kukkivana.
Niukalti koillisen pienellä vesialueella.
m Sama kuin edellä.
o—m Paikoin vesialueilla. Niukalti.
i Kohtalaisen runsas. Pitkin järveä muun vesi—
kasvillisuuden seassa.
o—m Runsaasti rantaniityillä ja keskustan korteikossa.
U. intermedia (rimpivesiheme)
Levat
Näkinpartainen
Usein vedessä kasvavat rantakasvit Carex rosfrata (pullosara)
C. aquatilis (vesisara)
C. acuta (viiltosara)
Menyanthes trtfotiata (raate)
Potentitta palustris (kuijenjalka) Catla patustris (vehka)
Cattha patustris (rentukka) m Cicuta virosa (myrkkykeiso) m Muut rantakasvit
Carex nigra subsp. nigra (jokapaikansara)
C. nigra subsp. juncella (tupassara)
C. chordorrhiza (juurtosara) C. canescens (harmaasara)
C. magellanica (nippasara)
Catamagrostris purpurea (korpikastikka)
C. sricta (luhtakastikka)
Deschampsia flexuosa (nurmilauha) Agrostris capiltaris (nurmirölli) Equisetum palustre (suokorte)
Niukasti vesialueella.
Erittäin yleinen. Rantaniittyjen yleisin sara.
m Yleinen. Kohtalaisesti rantaniityilä pullosaran seassa.
Itäosassa, joen leveässä luusuassa erittäin runsaasti.
m—e Järven itäpäätyyn laskevan joen rannoilla runsaasti.
o—m Runsaasti kaikilla rantaniityillä ja paikoin kortei—
kossa seuralaislajina.
Erittäin yleinen. Rantaluhtien tyyppilajeja.
m/i Melko niukasti—kohtalaisesti. Rantaniityillä sirotellusti. Vesirajassa runsaammin.
Paikoin rantaniityllä ja itäisen joen rantatöyräällä.
Melko niukasti, Sirotellusti rantaniityillä.
Paikoin rantapensaikoissa ja niittyjen metsän—
puoleisilla reunoilla.
Itäpäädyn laajan pensaikkoalueen kenttäkenoksessa jonkin verran.
Kohtalaisesti saraniityiliä.
Yleinen. Melko runsas. Paikoin niityillä, etenkin rahkapohjaisilla laikuilla.
Kuten edellä.
Melko yleinen. Niukasti rantaniityillä. Itäosaan laskevan joen törmällä runsaammin.
Niukka. Joen törmässä hieman.
Kuten edellä.
Erittäin niukasti.
Niukka. Paikoin suoalueilla.
19 Eriophorum angustifolium
(monitähkävilla) E. gracite (hoikkavilla)
Juncus fihiformis (jouhivihvilä)
Juncus atpinoarticutatus (rantavihvilä)
Gatium patustre (rantamatara) G. uliginosum (luhtamatara) Vicia cracca (hiirenvima) Pedicutaris sceptrum —carotinum (kaarlenvaltikka)
Rumex tongifotius (hevonhierakka) Trientatis europaea (metsätähti)
fittpenduta ulmaria (mesiangervo)
Parnassia patustris (vilukko) Pinus sytvestris (mänty) Sallx phylicifotia
(kiiltolehtipaju)
S. tapponum (johjanpaju)
$. myrtiltoides (juolukkapaju)
£ pentandra (halava)
Betula bubescens (hieskoivu) 3. nana (vaivaiskoivu) Ainusincana harmaaleppä)
ympäristössä.
Picea abies (kuusi)
Yleinen. Rantaniityilläja suoalueilla melko runsaasti.
Kuten edellä.
Paikoin metsän reunoissa.
Etelärannan hietikoiden reunoilla runsaasti.
Kuivemmilla rantaniityn osilla yleisesti.
Joenrantakasvillisuuden seassa niukasti.
Kuten edellä.
Luoteisvesialueen saarekkeissa paikoin ja rantaniityillä sirotellusti. Esiintyminen niukkaa, mutta selvää. Retkeilykasvion mukaan laji harvinaistunut etenkin Etelä—Suomessa.
Joenrantakasvillisuuden seassa. Niukasti.
Luoteeseen laskevan puron lehtomaisessa kasvillisuudessa.
Kuten edellä ja lisäksi itäpäätyyn laskevan joen rannoilla.
Niukka. Yksittäiset löydöt etelän rantapensaikosta.
Rämeillä runsaasti.
Runsaasti rantapensaikoissa.
Runsaasti rantapensaikoissa. Niityillä sirotellusti.
Paikoin rantarämeiden kenttäkerroksessa.
Itäpäädyn laajassa joenvieruspensaistossa kohtalaisesti.
Rannoilla yleinen.
Rantarämeillä yleinen.
Etenkin luoteisnurkkaan laskevan puron
Paikoin pohjoisella rantarämeellä. Rantametsä pohjoisessa ja lännessä vankkaa kuusikkoa.
kohtalaisen
Vaccinium oxycoccos (karpalo) Yleinen rannan suoalueilla.
V utiginosum (juolukka) Rämeisillä suoalueilla yleinen.
Metampyrum sytvaticum Rantametsien ja —rämeiden reunoilla melko niukasti.
(metsämaitikka) Rantametsissä (pohjoinen) yleinen.
Rubus chamaemorus (lakka) Suoalueilla melko yleinen.
Andromeda pohfotia (suokukka) Suoalueilla yleinen.
Empetrum nigrum (variksenmaija) Rantarämeillä ja —metsissä yleisesti.
Sammalet
fontinatis sp. Melko runsaasti kaikilla alueilla järven pohjassa.
Polytrichum spp. (karhunsammalet) Rämeillä kohtalaisesti.
Sphagnum spp. (rahkasammalet) Erittäin runsaasti soilla, paikoin niityillä.
$phagnum squarrosum Paikoin niittyjenrahkasammallaikuilla. Luhtaisuuden
(okarahkasammal) ilmentäjä.
Warnstorfia sp. Saraniityillä kohtalaisesti.
Elomuotoryhmistä Kuorejärvessä esiintyi eniten uposlehtisiä (taulukko 2). Toiseksi eniten oli kelluslehtisiä. Määrällisesti runsaimpia olivat ilmaversoiset ja kelluslehtiset, etenkin ilmaversoisista järvikorte. Muut elomuodot olivat lukuunottamatta uposkasveista pikkupalpakkoa, määrällisesti melko vähäisiä.
Taulukko 4. Kuorejärven vesikasvien jaottuminen eri elomuotoryhmiin ja ryhmien prosenttiosuudet. Lem=lemnidit eli irtokellujat, ker=keratofyllidit eli irtokeijujat, elo=elodeidit eli uposlehtiset, iso=isodeidit eli pohjalehtiset, nym=nymfeidit eli keliuslehtiset ja hel=helofyytit eli ilmaversoiset.
lem ker elo iso nym hei yht
lajiluku 0 2 8 0 5 4 19
osuus
(%)
0 11 42 0 26 21 10021
5 KAS VILLISUUSLINJAT
Linja 1 sijaitee Kuorejärven pohjoisella rannalla (liite 1). Linja alkaa rannanosalle tyypillisellä niityllä ja päättyy vesialueen jälkeen tiheän korttikon keskelle. Linja alkaa 13,1 metrin päästä rantapuustosta. Puuston ja alkupisteen väliin jäi tiheä, matala, rahkamättäinen pajupensaikko. Linjan kokonaispituus oli 158,5 metriä ja ruutuja siltä käsiteltiin 196. Korteikon ruudut tehtiin kasvuston reunasta 11 metriin saakka perättäin ja siitä eteenpäin viiden metrin välein. Rantaniityn ruutujen määrä oli 68, vesialueen 98 ja korteikon 31. Koko linjan peittävin laji oli pikkupalpakko, jonka keskimääräinen peittävyys oli 17 %, sitä esiintyi 106 ruudussa ja sen maksimipeittävyys oli 90 %.
Keskimääräinen syvyys koko linjalla oli 39 cm. Vyöhykekohtaisessa tarkastelussa rantaniityn peittävin laji oli pullosara (keskimääräinen peittävyys 9
%).
Myös sen esiintymisfrekvenssi oli suurin 88 % (60/68). Suurin maksimipeittävyys (80%)
oli pikkupalpakolla, jota esiintyi niityn loppuosan pienessä syvässä lammikossa.Varsinaisen niityn lajeista suurin maksimipeittävyys oli raatteella (30
%)
(taulukko 2) (kuva 3). Tarkastelussa ei ole otettu huomioon linjalla esiintyviä sammalia.Pikkupalpakolla oli vesialueen suurin esiintymisfrekvenssi (93/98) ja keskimääräinen peittävyys (29
%)
(taulukko 2). Linjalla oli myös runsaasti kelluslehtisiä. Keskimäärin peittävin laji oli uistinvita (keskim. peittävyys 11%),
kun taas pohjanlumpeella oli suurin maksimaalinen peittävyys (68%).
Keskimääräinen vesisyvyys oli 54 cm ja maksimisyvyys 74 cm. (Linja tehtiin ennen aiemmin mainittua vedenpinnan nousua.) Korteikkoalueella järvikortteen keskimääräinen versotiheys oli 144 kpl/0,25 m2.Keskimääräistä tiheyttä pienentää kasvuston alkuruutujen pienet tiheydet. Muista lajeista korteikossa esiintyi uistinvitaa ja pohjanlummetta, kumpaakin kahdella ruudulla.
Taulukko 5. Kuorejärven pohjoisen kasvillisuuslinjan (linja 1) lajien keskimääräiset, suurimmat ja pienimmät peittävyydet ja järvikortteen yksilömäärät (/0,25 m2) sekä lajien esiintymisfrekvenssit ruuduilla. Linja on jaoteltu kolmeen vyöhykkeeseen: niitty (ruudut 1—68), vesialue (69—165) ja korteikko (166—196).
frekv.% k.a. min. max.
NIITfY
pullosara 88 9 0 24
rahkasammal 15 9 0 100
raate 62 8 0 30
vesisammal 28 7 0 60
pikkupalpakko 19 7 0 80
kuijenjalka 41 4 0 19
vehka 46 2 0 7
terttualpi 41 2 0 8
vesisara 26 2 0 16
harmaasara 16 1 0 4
isovesiheme 1 <1 0 1
uistinvita 4 <1 0 3
rantamatara 4 <1 0 1
rimpivesiheme 1 <1 0 1
järvikorte 1 <1 0 1
VESIALUE
pikkupalpakko 96 29 0 90
vesisammal 100 27 3 80
uistinvita 70 11 0 50
pohjanlumme 29 8 0 68
pullosara 1 <1 0 8
raate 2 <1 0 6
vita 10 <1 0 3
isovesiheme 1 <1 0 3
järvikorte 2 <1 0 7
KORTEIKKO
pohjanlumme 6 <1 0 3
uistinvita 6 <1 0 3
järvikorte 100 144 19 198
23
90 rimpivesiherne
- 2 90
harmaasara —
100 rahkasammal
Ii
-90 vessara — •L L&..&
90 rantamatara - - -
vehka •- - --
—- 90
isovesiherne -
- 90
kurjenjalka •aki.
11 90 pullosara .I•• I.•I ..Lh L.
90
taata •.•. - ..k. ....L
1 90
terttualpi — .•-
— 2 90
vita
90 palpakko
vesisammal
i
L
90pikkupalpakko - -
- 90
pohjanlumme -
_________
Lc - -
ulstlnvlta 1 - i -
-
j
90
200 kpl
rfff[llijh1fM1’11[1hl
jarvikorte —
_______________________________
vyys
___ ______
Qcm
Kuva 3. Kasvillisuuslinja 7 (pohjoinen linja). Lajien peittävyydet prosentteina, järvikortteen yksilämäärä kpl/O,25 md ja veden syvyys cm. Huomaa mittakaavan vaihtelut.
Linja 2 sijaitsee Kuorejärven etelärannalla. Linja alkaa 13 metrin etäisyydeltä puustosta. Puuston ja linjan väliin jäi pajupensaikko, jonka kenttäkenoksessa kasvoi kuijenjalkaa, terttualpia ja juurto— ja jokapaikansaraa. Alue muistuttaa vyöhyMceit—
tensä puolesta linjaa 1, alussa on pensaikkovyöhyke, sen jälkeen niitty, kapea avovesialue ja linja loppuu keskelle korteikkokasvustoa. Niityn loppuosa on rikkonainen ja jatkokäsittelyssä linja onkin jaettu viiteen vyöhykkeeseen: nhitty, vesi 1, saraikko, vesi 2 ja korteikko. Koko linjan pituus on 183 metriä ja siitä määritettiin 169 ruutua. Korteikkovyöhykkeellä yhtäjaksoinen ruudutus tehtiin kasvuston reunasta 2$
metrin matkalla (50 ruutua) ja tämän jälkeen 19 ruutua viiden metrin välein.
Taulukko 6. Kuorejärven eteläisen kasvillisuuslinjan (linja 2) lajien keskimääräiset, suurimmat ja pienimmät peittävyydet ja järvikortteen yksilömäärät (/0,25 m2) sekä lajien esiintymisfrekvenssit ruuduilla. Linja on jaoteltu viiteen vyöhykkeeseen: niitty (ruudut 1—54), vesi 1 (55—65), saraikko (66—88), vesi 2 (89—100) ja korteikko (101—
169).
frekv.% k.a. min. max.
NIITTY
pullosara 100 12 4 24
raate 80 $ 0 36
kuijenjalka 2$ 2 0 21
vesisammal 56 2 0 50
terttualpi 17 1 0 5
rimpivesiherne 31 <1 0 3
vehka 4 <1 0 3
juurtosara 2 <1 0 6
jokapaikansara 2 <1 0 6
pikkupalpakko 2 <1 0 3
rahkasammal 2 <1 0 2
järvikorte 6 <1 0 2
VESI 1
vesisammal 100 58 2 $0
pikkupalpakko 73 10 0 $0
iimpivesiherne 27 <1 0 3
SARAIKKO
pullosara 100 $ 2 1$
raate 70 8 0 21
vesisammal 93 3 2 10
rimpivesiherne 43 1 0 3
VESI 2
vesisammal 100 39 2 80
pullosara 50 3 0 14
rimpivesiherne 5$ 1 0 3
pikkupalpakko 25 1 0 2
raate 17 1 0 5
järvikorte 33 5 0 25
25
KORTEIKKO
raate 19 6 0 88
terttualpi 14 3 0 40
pullosara 25 <1 0 2
vesisammal 16 <1 0 2
rimpivesiheme 7 <1 0 3
kuijenjalka 1 <1 0 6
järvikorte 100 133 79 230
Niittyalue edusti etelärannalle tyypillistä pullosara—raateikko niittyä. Pullosara esiintyikin alueen kaikilla ruuduilla ja raatteenkin frekvenssi oli korkea (43/54).
Peittävyyksistä pullosaralla oli korkein keskimääräinen peittävyys (12
%)
ja raatteelia suurin maksimi peittävyys (36 ¾) (taulukko 3).Viiden metrin levyisellä vesialuella oli runsaasti vesisammalta. Makrofyyteistä pikkupalpakkoa esiintyi runsaimmin (keskim. peittävyys 10
%).
Vesialueen jälkeisen, noin 11 metrin levyisen saraikon valtalaji oli pullosara. Sitä esiintyi kaikissa 22 mudussa ja sen keskimääräinen peittävyys oli 8 % (taulukko 3). Vesialueen leveys oli linjan kohdalla 6 metriä. Aluetta hallitsi vesisammal. Makrofyyteistä pullosara oli runsain (3 % keskim. peittävyys). Keskimääräinen syvyys oli 37 cm.100
jokapaikanaata - J
100
juuttoaata
-
1
rimpivesiherne
—
1
1100
vehka
7 100
kurjenjalka — -
j
1 100
pikkupalpakkO -
100
pullosara ••J
1 100
tetttualpl i
1 100
raate -. --
___
— i
7250 jarvikorte
k4
•i0o
ve sisammal -
Ii ••••iI
- -— - —J
00
•j .--- ---
- 50
syv 1 00
Kuva 4. Kasvihisuuslinja 2 (eteläinen linja). Lajien peittävyydet prosentteina, järvikortteen yksilämäärä kpl/O,25 m2 ja veden syvyys cm. Huomaa mittakaa van vaihtelut.
Linjan korteikkoalueella ruuduilta laskettu keskimääräinen kortteen yksilötiheys oli 133 yks .10,25 m2. Yleisin seuralaislaji oli pullosara (17/69), vastaavasti suurin keskimääräinen peittävyys oli raatteella (6
%).
Sen maksimipeittävyys oli 8$ %, joten esiintyessään raate kasvoi tiheinä, peittävinä kasvustoina kortteiden seassa.Kortetiheyden keskiarvo oli yhdistetyillä linjojen arvoilla 142 yks./0,25m2. Tästä laskelmasta on kasvuston reunimmaiset harvakortteiset mudut jätetty pois (ruutujen määrä 125), jotta saataisiin kuva laajan korteikon keskiosien tiheyksistä. Suuresta ruutumäärästä huolimatta tarkastelu antaa arvion ainoastaan korteikon reunaosien tiheyksistä. Kartoituksessa havaittiin, että korteikko oli länsireunan keskiosassa harvempaa. Näillä harvoilla alueilla veden syvyys oli yleensä huomattavasti suurempi, kuin kortekasvuston itäpäädyssä ja reunaosissa,
6 KEHITYSNÄKYMIÄ
Vesikasvien kasvusyvyys määräytyy veden läpinäkyvyyden ja kasvilajin perusteella (Marstio 1979). Umpeenkasvavan järven mataloituessa sen keskiosiin muodostuu kasvisaarekkeita, jotka vähitellen laajenevat ja lopulta yhtyvät (Hellsten ym. 1990).
Kehityksen edetessä järven vesialueen täyttää aluksi uposkasvit, sitten leviävät kelluslehtiset ja lopuksi ilmaversoiset (Helisten 1990). Näin on vähitellen käymässä myös Kuorejärvessä. Jo nyt ilmaversoiskasvillisuus on vallannut suuren osan järvestä ja vapaankin veden alueet alkavat olla upos— ja kelluslehtikasvillisuuden vallassa.
Lisäksi järvikorte pystyy yhden suotuisan kasvukauden aikana etenemään jopa kolme metriä. Veden pinnan väliaikaisten laskujen aikana korteikko kykenee levittäytymään erityisen nopeasti ja vaikka seuraavana kesänä olisikin normaali tilanne ei korteikko enää taannu (Helisten ym. 1990). Kuorejärvessä korteikon leviämiselle ei nähdäkseni ole mitään esteitä. Järven umpeenkasvu etenee korteikon laajenemisen kautta tai avovesialueella olevan kasvillisuuden mataloittavan vaikutuksen myötä.
Luhtaiset ja pieniä vesipintoja sisältävät rantaniityt ovat lintujen kannalta arvokkaita (Komiteamietintö 1987). Sanioin vedessä kasvavien ilmaversoiskasvustojen ja avovesialueiden rikkonainen vuorottelu suosii linnustoa (Hellstcn ym. 1990).
Kuorejärven mataluus ja tiheä kasvillisuus antavat puolisukeltajasorsille edullisen pesimäympäristön (Seppä 1993). Saraniityillä, joita Kuorejärvessä on runsaasti, viihtyvät tukkasotka, jouhisorsa, taivaanvuohi ja liro (Seppä 1993). Tällä hetkellä Kuorejärven rikkonainen kasvillisuus suosii vesilintuja. Myös korteikon keskelle jäävät vesilaikut antavat linnuille suojaisia levähdyspaikkoja. Suuri osa järvestä on kuitenkin tiheää ja edelleen laajemmalle levittäytyvää korteikkoa, joka on esteenä lintujen uinnille avovesialueelta toiselle. Lintukartoituksen yhteydessä Seppä (1993) on suositellut veden pinnan nostoa. Lievällä nostolla ei korteikkoa voida pienentää tai hävittää, mutta sen leviäminen saattaisi hidastua ja avovesialueiden pohjan— ja pinnanmyötäinen umpeenkasvu hidastuisi, Korteikkoon olisi myös mielekästä tehdä linnuille siirtymäväyliä ja suojapaikkoja esim. avovesialueelta toiselle. Järven kasvillisuuden kehitystä tulisi seurata ilmakuvien ja/tai kasvillisuuslinjojen avulla, tehtiin järvellä kunnostustoimenpiteitä tai ei.
27
KIRJALLISUUS
Eurola, 5. ja Kaakinen, E. 197$: Suotyyppiopas. WSOY. Porvoo.
Helisten, 5 ja Nybom, C. 1990: Kasvillisuuden muutokset. — Julkaisussa: Ilmavirta, V. (toim.), Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet. Helsinki, Yliopistopaino, s. 159—166. ISBN 951—570—051—5.
Hämet—Ahti, L., Suominen, 1., Ulvinen, T., Uotila, P. ja Vuokko, 5. 1984: Retkeilykasvio.
2. painos. Forssan Kirjapaino Oy.
Kalinainen, P. 1983: Enäjärven kasvillisuusselvitys 1983. Porin kaupungin tutkimuksia 56.
Kalinainen, P. 1984: Ahlaisten jokisuiston ja Mustalahden vesikasvillisuus vuonna 1984. Porin kaupungin tutkimuksia 60/1984. Pori.
Komiteamietintö 1981: Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Komiteamietintö 1981: 32. — 197 pp. Helsinki.
Komiteamietintö, 1987: Koijärven seurantatoimikunnan mietintö. — Komiteamietintö 1987/27:1—
175. Ref. Hellsten ym. 1990.
Lid, J. 1985: Norsk, svensk, finsk fiora. pp. 837. Det Noreske Samlaget. Oslo 1985.
Lindman, C.A.M 1964: Pohjolan kasvit 1, Ilja III. pp. 223, pp. 221, pp. 241. Tammi. Helsinki.
Marstio, 1979: Vedenpinnan korkeuden vaikutus vesikasveihin.
Niemi, R.A. 1990: Makrofyytit vesien tilan seurannassa. Vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisusaija—
A 53. Helsinki 1990.
Nybom, C. 1990: Kevättömän vesi— ja rantakasvillisuus. Vesi— ja ympäristöhallituksen monistesaria 279. Helsinki 1990.
Nybom, C. 1981: Vesihallinnon käyttämät vesikasvustojen tutkimusmenetelmät. Vesihallituksen monistesarja 76. Helsinki 1981.
Seppä, 5. 1993: Eräiden Kainuussa sijaitsevien lintuvesien linnuston, suojeluarvon ja kunnostustarpeen selvitys. Vesi— ja ympäristöhallituksen monistesarja 433. Helsinki 1993.
Taskinen, E. 1988: Nimisjärven ja Kaihlasen vesikasvillisuus. Vesi— ja ympäristöhallituksen monistesarja 430. Helsinki 1988.
Toivonen, H. 1981: Sisävesien suurkasvillisuus. Teoksessa: Meriläinen, 1. (toim.). Suomen Luonto 4. Vedet. s. 179—208. Helsinki.
Uotila, P. 1979: Vesien putkilokasvit. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 55.
2. painos. Helsinki.
LIITE 1
LIITE 1. KUOREJÄRVEN KASVILLISUUSKARTTA
29
LIITE 2
LIITE 2. KASVILUSUUSKARTAN SYMBOLIEN SELITYKSET
I
41
[n
Lehtimetsä Terttusipi, Lysimachia thyrsifiora1 1
Kuusikko, korpi Raate, Menyanthes trifoiiataI 1
___
1 l
Ratamosarpio, P1isnapiantago aquaticaRäme
[1
__
r1 Isovesiherne, Utrfcuiaria vuigaris Metsäojan kuljettamaa lietettä
II
11
f% 4 1
Vesikuusi, Hippuris vuigaristI
1 1 Pensaikkoa, tiheää
IMI [1
Ii- 1
1 Pensaikkoa, harvaa
[w*I
Vesitähdet, Caiiitriche spp.[
niF1
1
V P Puilosara, Carex_____J
Ulpukka, Nuphar lutea V ‘ V
w 1 Vesisara, Carex aquatiiis
jw WJ [r
__
1- 1
Rantapaipakko, Sparganium ernersumvijitosara, Carex acuta
Paipakko, Sparganium sp.
4j
Vehka, Caiia Siimapalpakko, Sparganium gramineus1
Ruskoärvfä, Myriophyiium aiterniforumj
Pikkupaipakko, Sparganium minimiumSarat, Carex spp.
_
It’
1 1v-]
____
istinvita, Potamogeton natans Järvikaisia, Schoenopiectus iacustris
I.21
Purovita, Potamogeton alpinus [1]
Järvikorte, Equisetum
_______
tiheä
r•i 1
1
Pikkuvita, Potamogeton berchtoidiiIz i
Järvikorte, Equisetum fiuviatiieji j erittäin tiheä
Heinävita, Potamogeton gramineus
I•• 1
Rikkonainen vesialue, kasviilisuus1 1
pieninä saarekkeina91
Pohjaniuntee, Nuphaea candida1?
9j
Kurjenjalka, Potentiila paiustrisOsail
TULUÄRVEN KASVILLISUUS
33
KUVAILULEHTI
Julkaisqa Julkaisun päivämäärä
Vesi— ja ympäristöhallitus ja Joulukuu 1994
Kainuun vesi— ja ympäristöpifri
TekUä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Heli Karjalainen
Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Osa II Tulijärven kasvifiisuus
Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen aseftamispvm
Tutkimusraportti Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri Julkaisun osat
Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus Osa II Tulijärven kasvillisuus Osa 111 Hirvasjärven kasviifisuus Tiivistelmä
Suomussalmen kunnassa sijaitseva Tulijärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, johon on Kainuun alueelta valittu 11 kohdetta. Tässä työssä tehtiin Tulijärvelle vesi— ja rantakasvillisuusselvitys. Alueelta laadittiin kasvillisuuskartta maastokayntien ja kesalla 1993 otettujen ilmakuvien perusteella Jarvelle perustettiin
myos kolme kasvillisuushnjaa jarven kehityksen seurantaa varten
Tuhjarvi on kauttaaltaan matala, vahitellen umpeen kasvava, soiden ymparoima pieni jarvi Jarven pinta—ala on n 55 ha, josta avovettä on ainoastaan 35 %. Valtaosa kasvillisuudesta on rantoja kiertävällä, paikoin erittäin leveällä rantaluhdalla. Monin paikoin luhdat vaihettuvat vähitellen suoksi. Luhtaniittyjen vedenpuoleisilla reunoilla on paikoin kelluvia rahkasammalpohjaisia kenifiä.
Vesialueella esiintyy runsaasti vesisammalta, joka kelluu joissam paikoin veden pinnalla laajorna lauttoma Muu vesilcasvillisuus on melko muklcaa ja vaatimatonta Yhtaan harvinaista tai erityisen vaatehasta lajia ei jarvelta löytynyt. Yhteensä alueelta määritettiin 59 taksonia, joista 11 oli ves&asveja.
Asiasanat (avainsanat)
Luonnonsuojelualueet, lintuvesialueet, vesistöjen kiinnostus, Kainuu
Muut tiedot
Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN
Vesi— ja ympäristöhallituksen
monistesaija nro 601 951—47—9768—X 0783—3288
Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luoftamukselllsuus
28 (sivut 31—58) Suomi 36,60 mk Julkinen
Jakaja Kustantaja
Kainuun vesi— ja ymparistopun Vesi— ja ympanstohalhtus
PL 114, 87101 Kajaani PL 250, 00101 Helsinki
Puh. (986) 61631
PRESENTA TIONSBLAD
Utgivate
Vatten— och miljöstyrelsen och Kajanalands vatten— och miljödistrikt
Färtaftare (uppgifter om organet: namn, ordförande, sekraterare) Nina Heikkinen
Utgivningsäatum December 1994
Publikation (även den finska tit&n) Del 11 Tulijäwis växtlighet (Osa II Tulijärven kasvillisuus)
Typ av publikation Uppdragsgivate Datum förtiilsällandet av organet
Forskningsrapport Kajanalands vatten— och miljödistrikt Publikationens delar
Del 1 Kuorejärvis växtlighet Del II Tulijärvis växtlighet Del III Hirvasjärvis växtlighet
Referat
Den i Suomussalmi liggande Tulijärvi är med i det riksomfattande skyddsprogrammet för fågelvatten. 1 Kajanaland har det utvals 11 skyddsobjekt mcd i programmet. 1 detta arbete utarbetades det en utredning om vatten— och strandvegetation för Tulijärvi. På basen av besök i terrängen och dc flygbilder som togs sommaren 1993 ritades det en kaila över växtligheten på området. Det grundades även tre vegetationsiinjer för sjön för att följa mcd utvecklingen av sjön.
Tulijärvi är en överallt grund, småningom igenväxande, av kärr omringad liten sjö. Arealen på sjön är c. 55 ha, var av endast 35% ar oppet vatten Storsta delen av vegetationen fmns pa en stailvis synnerligen bred strandang av starr, som utbreder sig längs strändema, På många ställen håller strandängama småningom på att bii kärr. På de sidor av maderna som ligger närmare vatten finns stäilvis fiytande fäit mcd vitmossa som grogrund,
På vattenområdet förekommer det rikligt mcd vattenmossa som på några ställen fiyter i form av stora flak. Den övriga vattenvegetationen är tämiigen sällan förekommande och obetydlig. Det hiftades inte en enda sällsynt eller särskilt anspråksfull art i sjön. På området bestämdes det 59 taxa, av vilka 11 var vattenväxter.
Sakord(nyckelord)
Naturskyddsområden, fågelvattensområden, förbättringen av vattendrag, Kajanaland
Qviga uppgifter
Setiens namn och nummer Vatten— och miljöstyrelsens duplikatserie nr 601
Sidantal Språk
28 (sidor 31—58) Finska Distributian
Kaj analands vatten— och miljödistrikt PB 114, $7101 Kajana
tel. (986)61631
ISSN 0783—3288
Sekretessgrad
36,60 mk Ofentlig
Förlag
Vatten— och miljöstyrelsen PB 250, 00101 Helsingfors ISBN
951 —47 —9 768—X
Pris
35
7 KASVILLISUUDEN KEHITYKSEN ARVIOINTI KIRJALLISUUS
LIITfEET
1. Tulijärven kasvillisuuskartta
2. Kasvillisuuskartan symbolien selitykset
SISÄLLYS
1 JOHDANTO
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
3 TUTKIMUSALUE
4 KASVILLISUUS
4.1 Rantametsät, —rämeet ja pensaikot 4.2 Rantaniityt
4.2.1 Laajuus ja tyypit 4.2.2 Eteläinen rantaluhta 4.2.3 Länsiranta
4.2.4 Pohjoiset niityt 4.2.5 Itärannan niityt 4.3 Vesialueet 4.3.1 Ilmaversoiset
4.3.2 Kellus— ja uposlehtiset 4.3.3 Irtokeijujat
4.3.4 Vesisammalet
4.4 Tuli— ja Hirvasjärven välinen puro
5 KASVILMISTO JA KASVILLISUUDEN EKOLOGIÄA 6 KASVILLISUUSLINJAT
6.1 Pohjoislinja (linja 1) 6.2 Keskilinja (linja 2) 6.3 Etelälinja (linja 3) 6.4 Vesisammalet
37 37 38 40 40 41 41 41 42 42 42 43 43 43 43 43 44 44 4$
48 49 51 54 55 56 57
37
1 JOHDANTO
Valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman (Komiteamietintö 1981) tarkoituksena on linnustollisesti monipuolisten vesialueiden suojelu. Vesilintujen kannalta hyvä järvi on rehevä, kasvillisuus on runsasta ja sen reuna on rikkonainen tarjoten linnuille sopivia suoja— ja pesintäpaikkoja.
Suomussalmen kunnassa sijaitseva Tulijärvi on yksi yhdestätoista Kainuussa sijaitsevasta lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvasta järvestä. Järvi on kauttaaltaan matala ja päiosa kasvillisuudesta on järven rannoilla leveänä luhtaisena niittynä.
Keskelle Tulijärveä jäävä avovesialue on melko suuri ja yhtenäinen. Tulijärvellä on tehty linnustolaskenta vuonna 1990. Linnustoselvityksen yhteydessä todettiin Tuli—
järven umpeenkasvukehitys ja huomioitiin tarkemman kasvillisuuskartoituksen puuttuminen.
Tämän työn tarkoituksena on laatia järvestä kasvillisuusselvitys ja arvioida edellytykset linnuston kannalta epäsuotuisan umpeenkasvukehityksen hidastamiselle.
Selvitys palvelee näin mahdollista kunnostussuunnitelman laatimista ja toteutusta, sekä kasvillisuuden kehityksen seurantaa.
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tulijärven kasvillisuusselvitykseen liittyvät maastotyöt tehtiin 2.8.—3.9.1933 välisenä aikana. Maastossa järven rantaniityt kierrettiin jalan ja vesialueet kumiveneellä.
Järvellä tehtiin havaintoja kasvilajistosta ja lajisuhteista sekä kasvustojen laajuuksista ja tiheyksistä.
Kasvillisuuskartoitusta varten järvestä otettiin ilmakuvia 20.8.1993. Kuvien avulla laadittiin kasvillisuuskartan runko. Kartta täydennettiin maastomuistiinpanojen ja tarkistuskäyntien avulla. Karttapohjana käytettiin metsähallituksen vuonna 1989 ottamaa ilmakuvaa, joka pystysuoruutensa vuoksi oli käytännöllinen kasvillisuusvyöhykkeiden laajuuksia ja mittasuhteita arvioitaessa.
Järven kasvillisuuden kartoituksen tueksi, kasvillisuuden tiheyksien arvioiniiseksi ja kasvillisuuden kehityksen seurannan helpottamiseksi perustettiin järvelle kolme kasvillisuuslinjaa (sijainnit kasvillisuuskartassa, liite 1). Linjat tehtiin määrittämällä 0,25 m2 muduilta kunkin kasvilajin peittävyys sekä laskemalla järvikortteen yksilömäärät. Lisäksi kunkin ruudun keskeltä mitattiin veden syvyys. Linjoilla kaksi ja kolme syvyys mitattiin myös niittyalueella. Ruutuja tehtiin yhtäjaksoisesti valittua linjaa pitkin. Niillä paikoilla, joissa oli runsaasti vesisammalta, veden syvyyden mittaus jäi epätarkaksi. Apuvälineenä ruutujen rajaamisessa käytettiin 0,25 m2 puukehikkoa, jota ranta—alueella siirrettiin eteenpäin kääntämällä kehikkoa ympäri.
Vesialueilla linjoille viritettiin naru, jossa oli merkit puolen metrin välein.
Kasvillisuuslinjat merkittiin maastoon paaluilla. Linjojen alkupisteille määritettiin myös koordinaatit linjojen myöhemmän paikantamisen helpottamiseksi. Järveen asennettiin myös vedenkorkeusmittari veden syvyyden seurantaa varten (sijainti kuvassa 1). Eräiden kasvilajien osalta saatiin määritysapua lehtori Veli Saarelta ja fK Tiina Käeltä.
3 TUTKIMUSALUE
Tulijärvi on Kuivasjärven kautta Kiantajärveen laskevan vesistöalueen latvajärviä.
Tulijärven koillisnurkkaan laskee puro Hirvasjärvestä, jonka kasvillisuusselvitys on toisaalla tässa raportissa Jarvien vahnen yhteys ja sijainti on esitetty kuvassa 1 Tulijärven länsirannalta laskee Tulijoki Kiantajärveen.
Tulijärvi on kauttaaltaan matala, syvimmän kohdan ollessa 1,4 metriä (kuva 2). Järven pinta—ala rantasoineen ja nuttyineen on 57,1 ha (Koskela 1993 on saanut pmta—alaksi 41,6 ha, mutta todennäköisesti hänen laskelmastaan puuttuu luoteisosan laaja suoalue, joka tässä on otettu mukaan kartoitukseen). Kasvillisuuden peitossa on 37,3 ha.
Avoveden pmta—alaks; jaa 19,$ ha, joka on 35 % jarven alasta Kom;team;et;nnon suojelualueen suuruus on Tulijärven alueella 75 ha. Tästä avoveden osuudeksi on laskettu 15, luhtaniittyjen 43 ja rantapensaikon ja —metsän osuudeksi on arvioitu 4,2 ha (Komiteamietinto 1981) Kuivimpaan aikaan keskikesalla avovesialue on huomattavasti pienempi kuin kevättulvien aikaan. Veden pinnan korkeus oli kartoituksen aikaan vedensyvyysmittarissa 19 cm ja 18.9.1993 27 cm.
HIRVASJÄRVI
( it
( f (
0 0.5 1km
1
+
IJÄRVL
—f—
7207Kuva 1. Tulijärven sijainti (Kuva lainattu Koskelan 1993 esittämästä,).
39
O 03
Tu t)j dcvi
Kuva 2. Tuhjärven syvyyskartta.
Kainuun vesi—ja ympäristöpiiri on tehnyt viisi vesianalyysiä Tulijärven pintavedestä vuosien 1988 ja 1990 välisenä aikana (taulukko 1). Analyysien perusteella ravinnetaso on melko korkea ja kohonnut kemiallinen hapenkulutus ja väriluku viittaisivat humuksen lisääntymiseen. Ravinnepitoisuudet ovat melko korkeat ja yhdessä tuotannosta kertovan korkean a—klorofyllipitoisuuden kanssa ne kertovat Tulijärven lievästä rehevyydestä. Vesi— ja ympäristöhallinnon (1988) mukaan Tulijärven vesi on laadullisen käyttökelpoisuuden yleisluokitukseltaan hyvän ja tyydyttävän välillä.
Tämän hetkisestä tilanteesta ei ole tietoa.
£7
ala
\
0
0,?0,6
c9
0,9
Taulukko 1. Tulijärven pintaveden kemiallisia ominaisuuksia vuosilta 1988—1990.
14.6. 9.8. 30.5. 2.8. 17.7.
198$ 198$ 1989 1989 1990
Umpötila (°C) 12,0 13,7 10,$ 18,5 17,0
Happi (mg/l) 8,9 9,3 9,3 8,1 8,4
Happi (kyil.
%)
$3 89 $4 $6 $7Sameus (FTU) 0,67 0,98 1,4 0,97 1,9
Kiintoaine (FTU) — — 6,2 — 2,1
Sähk.joht. (mS/m). 1,7 1,7 1,4 1,8 1,9
Alkaliniteetti (mmol/l) 0,04 0,08 0,03 0,07 0,06
pH 6,3 6,8 5,9 6,5 6,4$
Väriluku (PT mg/l) 120 $0 120 120 180
COD Mn (mg/l 02) 17,0 16,2 18,3 17,4 24,8
Kok.typpi (cg/l) 490 530 470 570 760
Nitraatti—N (g/l) 8 6 2 1 6
Ammonium—N (.tg/l) 4 4 7 $ 6
Kok. fosfori (.cg/l) 23 28 37 32 31
Fosf. fosfori (ig/l) 2 1 13 2 3
Kloridi (g/l) 1,2 0,4 0,$ 0,8 —
Rauta (p.g/l) 350 540 510 490 $50
Mangaani (cg/l) $ 6 39 30 36
A—Klorofylli (g/l) 4,9 6,0 9,3 2,2 5,9
Kok.rikki (pg/l) 0,70 0,75 1,1 0,5 —
4 KASVILLISUUS
4J Rantametsät, —rämeet ja pensaikot
Järven rantametsistä valtaosa oli hakattu. Hakkuuaukkojen reunaan oli jätetty muutaman metrin levyinen lehtipuinen suojavyöhyke pienentämään hakkuista vesistölle aiheutuvia haittavaikutuksia. Järven eteläosa ja lounaisnurkka rajoittuivat mäntyvaltaiseen matalaan rämeeseen. Pohjoisrannalla oli yhtenäinen mäntypuuvaltainen, hieman rämeinen metsä, jossa oli seassa myös lehtipuita.
Koillisnurasta Hirvasjärveen kulkevan puron ympäristö oli lehtipuuvaltaista.
Tulijärvestä laskevan Tulijoen suu ja joen varsi oli hakkuilta säästyneiltä osiltaan kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää.
Tulijärven rantoja kiersi rantapensaikko. Paikoin pitkälle rantaniityille levittäytyvä pajukko oli valtaosaltaan kiiltopajua (Saiix phyliccfolia) ja pohjanpajua ($alix lapponum). Laajin yhtenäinen pensaikkoalue sijaitsi Tulijoen suulla, missä se oli erittäin tiheää
