MOR-Y08-078
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
4561000
4561000
4562000
4562000
4563000
4563000
6979000 6979000
6980000 6980000
6981000 6981000
6982000 6982000
6983000 6983000
LIKOSÄRKKÄ ILOMANTSI
Tietokantatunnus: MOR-Y08-078 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni
Arvoluokka: 2 Karttalehti:4333 07 Alueen pinta-ala: 14,6 ha
Korkeus: 185 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 8 m Muodon suhteellinen korkeus: 8 m
Moreenimuodostuman sijainti: Likosärkän reunamoreeni sijaitsee Hattuvaaralta länteen Hattujärven eteläpuolella, 32 km Ilomantsista pohjoiskoilliseen.
Geologia
Likosärkän reunamoreeni on osa Koitereen reunamuodostumaa. 2200 x 100 metrin kokoisella alueella on yhtenäinen, 1700 metriä pitkä, 50 metriä leveä ja 2-8 metriä korkea jyrkkäpiirteinen ja kumpuileva
reunamoreeniselänne. Sen jatkeena on lounaassa 400 x 100 metrin kokoinen hieman loivapiirteisempi selänne.
Lounas-koillissuuntaisen kaaren muodostava reunamoreeni on kohtalaisen epäsymmetrinen, sen distaalirinne on hieman proksimaalirinnettä jyrkempi ja korkeampi. Proksimaalirinteessä on matalia kumpuja ja suppia, ja sen rajaus on melko vaihettuva. Itse asiassa koko kapean reunamoreeniselänteen proksimaalipuolinen satojen metrien levyinen loivapiirteinen kumpuvyöhyke on kuitenkin reunasyntyinen moreenimuoto (vertaa esim. MOR- Y08-061). Kohdealue on seudulla tavallista yhtenäisempi ja selväpiirteisempi reunamoreeni, ja se on lisäksi kohtalaisen helposti saavutettavissa. Alue onkin oivallinen käyntikohde ja se on ollut usein geologisten ekskursioiden kohteena (Rainio 1990b).
Alueen tieleikkauksissa on soraista hiekkamoreenia. Lajittunutta ainesta on selänteen proksimaalipuolella pinnassa kohtalaisen runsaasti, ja heti koillispuolella on laajahko sandurdeltatyyppinen muodostuma (pohjavesialue). Pintalohkareisuus on kohtalainen (1-5 kpl aarilla), lohkareita on eniten selänteen laella.
Lohkareet ovat melko pieniä, korkeintaan metrin kokoluokkaa. Kiviä on kohtalaisesti. Ylin ranta on seudulla ympäristön reunatasanteiden perusteella noin 175-180 m tasolla (IIomantsin jääjärvi), joten alue lienee aivan alimpia taipeita lukuun ottamatta kokonaan supra-akvaattinen.
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Reunamoreenin metsät ovat havumetsiä lukuun ottamatta pääselänteen eteläosaa ja osin pohjoisosaa tien kohdalta, jotka ovat harvapuustoista kangasta (Syke:CLC2000- maankäyttö/maanpeite (25m)-aineisto). Puusto on varttunutta männikköä ja mäntytaimikkoa tai
kasvatusmännikköjä. Pääselänteen eteläosassa on laajat hakkuut.
Maisema ja muut arvot
Kapea ja teräväpiirteinen, distaalipuolella suohon rajautuva selänne erottuu kartalla mainiosti ja näkyy suurelta osin jo tieltä. Muodostuma hahmottuu maastossa helposti selänteen lakea pitkin kuljettaessa. Alueen eteläosasta on avaria näköaloja itään ja etelään avoimelle Ilajansuolle, keski- ja pohjoisosat ovat peitteisempiä. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva, parhaiten muodot hahmottuvat aivan pohjoiskärjessä ja hakatussa
eteläosassa sekä erillisellä eteläisellä pikkuselänteellä. Kohdealue sisältyy Pohjois-Karjalan pohjavesiensuojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishankkeessa inventoituihin arvokkaisiin harjualueisiin. Keskiosan
tieleikkauksen eteläpuolista selänteen osaa on aiemmin käytetty ekskursiopaikkana (tallattuja polkuja), mutta mäntytaimikko peittää nykyisin suurimman osan näkymistä. Alueen länsipuolella Hattujärven rannassa on mökkejä.
Kirjallisuutta
Rainio, H. 1990b. Koitere end moraine, Hattujärvi ice-marginal formation, Ilomantsi. Julkaisussa: Mäkinen, K.
(toim.) Mid-Norden Project: Subproject Quaternary Geology. Guide for the excursion to Central Finland, 3. – 7.9. 1990. Geological Survey of Finland, Rovaniemi, 48-49.
