251 VÄITÖKSENALKAJAISESITELMÄ
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA 24. tammikuuta 2003
Tutkimuksessani olen tarkastellut lasten kielen omaksumista fonologian eli äänne- rakenteen näkökulmasta. Ensimmäinen päätavoite oli mallintaa sitä, kuinka lapset omaksuvat kielemme sanarakenteita, eli sitä, miten lapsen kieli kehittyy rakenteel- lisesti yksinkertaisista muodoista vähitellen kohti monimutkaisempia rakenteita ja kohti aikuisen suomen kielen puhujan kielioppia.
Suomessa lapsen kielen omaksumisen tutkimus on ollut melko vähäistä — toisin kuin esimerkiksi englanninkielisissä mais- sa. Perinteisesti tutkimukset ovat olleet niin sanottuja päiväkirjatutkimuksia, ja ne ovat usein perustuneet yhdeltä lapselta kerättyyn aineistoon. Vasta aivan viime vuosina suo- malainen lapsen kielen tutkimus on siirty- nyt systemaattisempaan tutkimukseen, jos- sa on seurattu useamman lapsen kielen ke- hitystä. Pienellä aineistolla ja tapaustutki- muksilla saadaan luotettavia kuvauksia las- ten yksilöllisistä kehitysvaiheista, mutta tuloksia ei voi yleistää eikä niitä voida käyt- tää kielen kehityksen normittamiseen.
Tutkimukseni aineisto perustuu lapsil- le 2;6-vuotiaana tehtyyn nimeämistestiin.
Koska kaikki tutkittavat lapset olivat tarkal-
Sanarakenteet 2;6-vuotiaiden dysleksiariski- ja
kontrollilasten kielessä
PIRJO TURUNEN
leen 2;6-vuotiaita aineistoa kerättäessä, on kyse poikittaisaineistosta. Tällaisesta ai- neistosta ei puolestaan voida tehdä tarkko- ja kuvauksia yksilöllisistä kehityskuluista.
Koska lapsia oli kuitenkin lähes 200, voi- daan testitulosten perusteella selvittää, mil- laista suomalaisten lasten kieli keskimäärin on tuossa ikävaiheessa. Toisin sanoen laa- jan aineiston ja kvantitatiivisten analyysien perusteella tutkimuksessani pystyttiin nor- mittamaan suomalaisten lasten kielitaitoa.
Laaja aineisto paljastaa myös lasten kielitaidon vaihtelun. Vaihtelu oli odotetusti suurta: siinä kun toiset lapset tuottivat lä- hes valmiita sanarakenteita, olivat toiset vielä selvästi jäljessä. Tämä korostui niiden lasten tuotoksissa, joiden kielen kehitys oli muiden testien perusteella viivästynyttä.
Lasten kieltä pyrittiin selittämään kie- litieteen teorioista käsin. Kielentutkijoita, myös lapsen kielen tutkijoita, on usein kiin- nostanut se, millaisia yhteisiä piirteitä eri kielissä ja kielten omaksumisessa voidaan nähdä. Optimaalisuusteoria, jota tutkimuk- sessani on sovellettu, perustuu näkemyk- seen, jonka mukaan eri kielten kielioppia voidaan kuvata rajoituksilla. Rajoitukset sekä niiden keskinäinen kilpailu ja järjes- tys ovat tämän teorian keskeisimpiä käsit- teitä. Rajoitusten ajatellaan olevan univer- saaleja, eli samoja rajoituksia voidaan käyt-
252 tää kuvaamaan eri kieliä; niiden keskinäi- nen järjestys vain vaihtelee kielestä toiseen.
Kielen omaksumisen tutkimus on ollut yksi teorian sovellusaloista sen ensi vaiheista alkaen.
Teoreettisena lähtökohtanani oli myös ajatella sanarakenteita hierarkkisina koko- naisuuksina sen sijaan, että ne olisivat pel- kästään äänteiden jonoja. Fonologiassa hierarkkinen lähtökohta on tyypillistä auto- segmentaaliselle fonologialle, jonka käsit- teisiin myös tutkimuksessani sovellettu op- timaalisuusteoria rajoituksineen pitkälti tu- keutuu. Tutkimuksessani lasten sanaraken- teista analysoitiin sanan tavumäärää ja tavu- rakenteita ottaen huomioon suomen kielelle tyypillinen painotus. Näiden lisäksi tarkas- teltiin fonotaksia, esimerkiksi diftongeja ja konsonanttiyhtymiä, sekä muutamien yksit- täisten äänteiden tuottamista.
Sanarakenteiden hierarkiaa voidaan tar- kastella myös syntagmaattisuuden ja para- digmaattisuuden kannalta. Perinteisesti fo- nologian omaksumisen tutkimuksessa on korostunut paradigmaattisuus eli yksittäis- ten äänteiden tarkastelu. Tutkimuksessani pyrin osoittamaan, että useimmat lasten äänteiden tuottamista koskevat ilmiöt ovat kuitenkin riippuvaisia niiden fonologises- ta ympäristöstä.
Sanarakenteiden omaksumisen mallin- tamisen lisäksi tutkimukseni käsitteli eri- tyisryhmien kielen kehitystä, erityisesti luki- häiriöriskilasten kehitystä. Riski saada lu- kihäiriö perustuu siihen, että lasten van- hemmilla on lukihäiriö: koska lukihäiriö eli dysleksia on perinnöllistä, on todennäköis- tä, että osasta lukihäiriöisten lapsia tulee niin ikään dyslektikkoja.
On ajateltu, että lukihäiriön taustalla on fonologisen tiedon prosessointiongelma, joka tulee esiin luku- ja kirjoitustaitoa ope- teltaessa. Epäselvää on kuitenkin ollut se, miten tämä häiriö tulee esille aiemmassa kehityksessä. Jos lukihäiriön varhaiset en-
nusmerkit saadaan selvitettyä, voidaan ke- hittää erilaisia diagnosointi- ja harjoitusme- netelmiä, jotka mahdollisesti ehkäisisivät lukihäiriön kehittymistä.
Fonologinen häiriö, joka mahdollisesti on dysleksian taustalla, saattaa liittyä tem- poraalisen tiedon hallitsemiseen. Aiemmat tutkimukset ovatkin osoittaneet, että dys- leksiariskilapset havaitsevat ja tuottavat äänteiden kestovaihteluja muita heikom- min. Tämä saattaa johtaa epäselvään repre- sentaatioon sanarakenteesta eli siihen, että lapsella ei välttämättä ole tarkkaa käsitystä sanan rakenteesta. Tutkimukseni hypotee- sina oli, että epäselvä representaatio johtaa ongelmiin sanarakenteen tuottamisessa.
Aiemmat tutkimukset englanninkielisistä lapsista ovatkin osoittaneet, että dysleksia- lasten varhainen kielen tuottaminen oli osin heikompaa kuin kontrollilasten. Tutkimuk- seni tavoite oli selvittää, miten tämä riski mahdollisesti näkyy suomalaisten lasten puheen tuottamisessa ja mitkä suomen kie- len piirteet ovat ongelmallisia.
Tulokset kuitenkin osoittivat, että dys- leksiariskilasten kielitaito ei ollut merkittä- västi heikompi kuin kontrollilasten, vaikka heillä joissakin yksittäisissä sana-analyy- seissä oli vähemmän tavoitemuodon mu- kaisia muotoja kuin kontrollilapsilla. Saat- taa olla, että mahdollinen lukihäiriöriski tuleekin esille vain kielellisesti vaativam- missa testeissä, kuten epäsanan toistamises- sa. Tässä tutkimuksessa lapset tuottivat tut- tuja sanoja nimeämällä kuvia. Saattaa myös olla, että ero tulee ennemminkin esille kie- len havainnoinnissa tai kenties tarkemmas- sa foneettisessa analyysissä. Varmuus asias- ta saadaan kuitenkin vasta sitten, kun aineis- ton lapset ovat kasvaneet kouluikään ja saamme selville, keistä riskilapsista todel- la tuli dyslektikkoja. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toimiva dysleksia- riski- ja kontrollilasten pitkäaikainen seu- ruututkimus mahdollistaa tämäntapaisen
253 retrospektiivisen tutkimuksen, jossa lasten kielitaitoa verrataan aikaisempiin tuloksiin.
Kielen omaksumisen ja lukutaidon yh- teyttä tutkittiin alustavasti siten, että seitse- män vuoden iässä tehdyn lukutaitotestin tu- loksia verrattiin lasten kielitaitoon 2;6-vuo- tiaana. Tulokset osoittivat, että koulun al- kaessa lukutaidoltaan edistyneet lapset oli- vat 2;6-vuotiaana kielitaidoltaan edisty- neempiä kuin muut. Tämä osoittaa, että kielen kehityksellä ja lukutaidon oppimisel- la on yhteys ja että tuo yhteys voidaan to- deta varsin yksinkertaisesti toteutettavalla nimeämistestillä.
Tutkimukseni sijoittuu kolmeen erilai- seen aihepiiriin: kielen omaksumiseen, kie- litieteen teoriaan ja dysleksiaan. Tämä on mielestäni tutkimuksen heikkous ja vah- vuus. Heikkous se on siinä mielessä, että laajan aineiston käsittelyn vuoksi tutkimuk- sessa sovellettiin kielitieteen teoriaa sen sijaan, että olisi lähdetty syvällisempiin teo- reettisiin analyyseihin, jotka usein pohjau-
tuvat vain muutamiin esimerkkeihin. Kom- promisseja kielitieteen teorian suuntaan tehtiin, jotta voitiin analysoida tarpeeksi laaja aineisto tilastollisia menetelmiä var- ten ja siten täyttää niitä vaatimuksia, joita dysleksian ennusmerkkien tutkimus edel- lyttää. Tutkimuksen vahvuus lienee kuiten- kin juuri siinä, että näitä eri aloja on yhdis- telty. Dysleksian ennusmerkkien tutkimuk- seen väitöskirjatyöni on osaltaan tuonut kielitieteellistä näkökulmaa ja fonologian omaksumisen tutkimukseen kielitieteen teorian käsitteitä. Laaja, transkriboitu ja nauhoitettu aineisto mahdollistaa myös jat- kotutkimukset fonologian omaksumisesta sekä erityisryhmillä että suomalaislapsilla yleensä. Tutkimuksen kvantitatiiviset ja normatiiviset tulokset 2;6-vuotiaiden suo- malaislasten fonologiasta antanevat vertai- lukohtaa sekä kielen omaksumisen tutki- joille että lapsen kielen kehityksen parissa työskenteleville.
PIRJO TURUNEN Production of word structures. A constraint-based study of 2;6 year old Finnish children at-risk for dyslexia and their controls. Jyväskylä studies in languages 54. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2003.
Kielikoulutuskeskus, Hämeen ammattikorkeakoulu, Jaakonkatu 28, 13100 Hämeenlinna Sähköposti: pirjo.turunen@hamk.fi
