Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Aikuisten kuvataideopetuksen kehittäminen
Seinäjoen kansalaisopistossa
Tiina Laasonen
Kehittämishankeraportti
toukokuu 2007
AMMATTIKORKEAKOULU Päivämäärä 10.5.2007
Tekijä(t)
LAASONEN, Tiina
Julkaisun laji
Kehittämishankeraportti
Sivumäärä
53
Julkaisun kieli
suomi
Luottamuksellisuus
Salainen ____________saakka Työn nimi
Aikuisten kuvataideopetuksen kehittäminen Seinäjoen kansalaisopistossa
Koulutusohjelma
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Työn ohjaaja(t)
LIETONEN, Raija
Toimeksiantaja(t)
Seinäjoen kansalaisopisto
Tiivistelmä
Kehittämishankeraportti käsittelee kuvataiteen aikuiskoulutuksen kehittämistä Seinäjoen
kansalaisopistossa. Vaikka opiskelu vapaan sivistystyön parissa on nonformaalia, opetuksen tason pitää vastata kaikkien opiskelijoiden tarpeita. Kaikessa koulutuksessa tulisi ottaa huomioon elinikäisen oppimisen edellytykset. Aikuiskoulutuksella pyritään kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tietämyksen kohentamiseen, virkistäytymiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Aikuiskoulutuksen tarkoituksen tulisikin olla ihmisen harmonia ja kukoistaminen sekä ihmisen luovien voimavarojen esiin nostaminen nykyajan yhteiskunnan ja työyhteisöjen vaatimukset huomioon ottamalla.
Kehittämishankkeen lähtökohtana oli selvittää, miten kuvataiteen aikuiskasvatusta voidaan kehittää Seinäjoen kansalaisopistossa ja tarvitaanko oppilaitoksessa kuvataiteen opetuksen opetussuunnitelma.
Kehittämishanke rajattiin koskemaan piirustuksen, maalauksen, grafiikan, kuvanveiston ja keramiikan aikuisopetusta.
Seinäjoen kansalaisopistossa opiskeli yli 200 kuvataiteen opiskelijaa lukuvuonna 2006 – 2007 ja työskenteli useita kuvataiteilijoita kuvataiteen opettajina. Kehittämishankkeessa tutkittiin Seinäjoen kansalaisopistossa kuvataidetta opiskelevien ja opettavien mielipiteiden pohjalta kuvataiteen opetuksen kehittämismahdollisuuksia. Lisäksi hankkeen aikana haastateltiin taiteilijajärjestöjen edustajia ja tehtiin benchmarking- vierailu Jyväskylän seudun kansalaisopistoon.
Kehittämishankkeen tuloksena pyritään kehittämään kuvataiteen opetusta vastaamaan kuvataiteen opetuksen valtakunnallista suositusta. Opetussuunnitelman laatiminen aikuiskoulutuksen kuvataide- opetuksen raameiksi antaa opetustyössä pohjan myös taiteellisen oppimisprosessin liittämiselle osaksi kuvataideopetusta.
Avainsanat (asiasanat)
kuvataide, opetussuunnitelma, opettaminen, elinikäinen oppiminen, taiteellinen oppimisprosessi, benchmarking
Muut tiedot
Liite: Aikuisten kuvataideopetuksen opetussuunnitelma
Date 10.5.2007
Author(s)
LAASONEN, Tiina
Type of Publication
Development project report
Pages
53
Language
Finnish
Confidential
Until_____________
Title
Development of Visual Art Education of Adults in Seinäjoki Civic College
Degree Programme
Teacher Education College
Tutor(s)
LIETONEN, Raija
Assigned by
Seinäjoki Civic College
Abstract
The present project report dealt with the development of visual art education of adults in Seinäjoki Civic College. Studying in civic colleges is informal, but still the level of the education has to correspond to the needs of every student. It would be important to take the requirements of lifelong learning into account in any education. Adult education aims at guaranteeing equal opportunities for everyone to improve their knowledge and to refresh themselves. The purpose of adult education should be to create harmony and happiness and to elevate creative resources in people for the use of society and working environments.
The basic purpose of the present development project was to clarify how it could be possible to develop the art education of adults in Seinäjoki Civic College and to find out if there is any need for a curriculum of visual arts. The development project is restricted to visual arts, such as drawing, painting, graphics, sculpture and ceramics.
The attitudes of the students were studied by a questionnaire and those of the teachers of visual arts by interviews. Several artists work as teachers for the more than 200 students of visual arts in Seinäjoki Civic College. The students had a questionnaire. The teachers and some artists from the artists´ associations in Seinäjoki had interviews. Also a benchmarking comparison was made with Jyväskylä Civic College.
As a result of the development project Seinäjoki Civic College has possibilities to develop the education of visual arts to correspond to the national recommendation. By preparing a curriculum for the framework of art education of adults it becomes possible to include the artistic learning process in everyday art education.
Keywords
visual arts, curriculum, teaching, artistic learning process, lifelong learning, benchmarking
Miscellaneous
Appendix: The Curriculum of the Adults´ Art Education
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO... 2
2 HANKKEEN TAUSTA... 6
2.1 Oppimisen ohjaaminen... 7
2.2 Taiteellinen oppiminen... 8
2.3 Taiteellinen oppimisprosessi... 11
2.4 Opetussuunnitelma... 13
2.5 Tutkimustehtävä... 14
3 HANKKEEN TOTEUTTAMINEN... 15
3.1 Opettajien haastattelut... 18
3.2 Opiskelijoiden arviointilomake... 19
3.3 Opiskelijoiden teemahaastattelu... 21
3.4 Taiteilijajärjestöjen edustajien teemahaastattelu... 22
3.5 Benchmarking... 22
4 TULOKSET... 23
4.1 Miten kuvataiteen opetusta voidaan kehittää Seinäjoen kansalaisopistossa?... 23
Elinikäinen oppiminen...23
Kuvataiteen opetuksen laatu...25
Itsearviointi, itseohjautuvuus ja tasolta toiselle etenevä oppiminen...26
Tilat ja laitteet...26
Vuorovaikutus ja ilmapiiri...28
Arviointi...28
Kehitystoiveet...29
4.2 Tarvitaanko Seinäjoen kansalaisopistossa kuvataiteen opetuksen opetussuunnitelma ja mitä siihen pitäisi sisältyä?... 31
4.3 Ehdotuksia kuvataiteen opetuksen kehittämiseen... 32
5 POHDINTA... 35
LÄHTEET... 40
LIITE: AIKUISTEN KUVATAIDEOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMA... 1
1 SISÄLLÖT... 2
1.1 Kuvataiteen opetuksen tehtävä... 2
1.2 Kuvataiteen opetuksen arvot ja tavoitteet... 2
2 OPETUKSEN TOTEUTTAMINEN... 4
2.1 Oppimiskäsitys... 4
2.2 Opiskeluympäristö... 5
3 OPINTOJEN RAKENNE... 5
4 OPINTOJEN HENKILÖKOHTAISTAMINEN... 6
5 ARVIOINTI... 7
LÄHDEKIRJALLISUUTTA... 8
1 Johdanto
Benedictus Spinozan (1632 - 1677) mukaan ihminen on sitä täydellisempi, mitä paremmin hän pystyy toteuttamaan myötäsyntyisiä taipumuksiaan. Spinozan filoso- fian mukaan ihmiseen vaikuttaa kaksi voimaa, sisäinen ja ulkoinen. Sisäisten voimien tehtävänä on auttaa yksilöä toteuttamaan syntymälahjanaan saamiaan kykyjä. Näi- den kykyjen toiminta ilmenee yksilössä elinvoimana, innokkuutena ja aktiivisuutena.
Ulkoiset voimat ovat ympäristön vaikutusta yksilöön. Myönteiset ulkoiset voimat kan- nustavat yksilöä kehittämään kykyjään ja sitä kautta lisäävät elinvoimaa ja halua ke- hittää itseään. Negatiiviset ulkoiset voimat puolestaan tukahduttavat yksilön elinvoi- man ja tuovat tullessaan masennusta, ahdistusta ja välinpitämättömyyttä. Spinoza toteaakin jatkuvan kehittymisen tuovan elämään iloa. Hän kehotti etsimään ympäril- tään sellaisia asioita, jotka synnyttävät elämään myönteisiä kokemuksia. Sellaisiksi hän kirjasi kaikki sellaiset ilot, joista ”voi nauttia aiheuttamatta lähimmäisilleen haittaa.” (Pietarinen 1993, 19.)
Ilo on Spinozan (1632 - 1677) sanoin sisäisen voiman kasvua, jota aktiivinen ajattelu lisää. Nykyisin Spinozan filosofia vastaa elinikäisen oppimisen käsitettä. Elinikäinen oppiminen on väline hallita yhteiskunnallista muutosta ja selviytyä tulevaisuuden tuo- masta muutoksesta. Koulutukselta edellytetään yhä enemmän luovuutta. (UNESCO 1996; OECD 1995b II; Rinne & Salmi 2003, 141, 144.)
Yhteiskunnallinen ihmiskäsitys kytkeytyy vahvasti kulttuuriseen maastoon. YK:n ja UNESCO: n julkilausumat ihmiskunnan tarvitsemista elinoloista sekä eettisistä että moraalisista näkökulmista perustuvat länsimaiseen humanistiseen käsitykseen hy- västä elämästä, sivistyksen ja ihmisyyden kunnioittamisesta. Ns. Delorsin komissio, joka tarkasteli raportissaan UNESCO: lle (Learning: The Treasure Within) aikuiskou- lutuksen kehittämisen tarvetta, toteaa, että aikuiskoulutuksen lähtökohtana on neljä ulottuvuutta: tietämään oppiminen, tekemään oppiminen, yhdessä elämään oppimi- nen ja olemaan oppiminen. Raportissa korostetaan oppimista elämän sisällön itseis- arvona, koulutusta tulisi tarkastella laajemmasta inhimillisen kasvun ja kehityksen nä- kökulmasta. Aikuiskoulutuksen tarkoituksen tulisikin olla ihmisen harmonia ja kukois- taminen sekä ihmisen luovan potentiaalin esiin nostaminen nykyajan yhteiskunnan ja työyhteisöjen vaatimukset huomioonottamalla. (Heinonen 1997, 50.)
Kasvattajan ihmiskäsitys kytkeytyy sen yhteiskunnan ihmiskäsitykseen, missä kasvat- taja toimii. Myös kasvattajan oma maailmankatsomus, joka on osa laajempaa maail- mankuvaa, vaikuttaa ihmiskäsityksen luonteeseen. Inhimillinen kasvu mielletään
yhteisöllisten ja yhteiskunnalisten ehtojen mukaan tapahtuvaksi prosessiksi. Oppimi- sen ohjauksen tehtävä on kaksisyinen: kasvatus voidaan nähdä yksilökeskeisenä tai yhteisöllisenä toimintana. Yksilökeskeinen kasvatus eli individualisaatio tähtää yksilön saattamiseen siksi ihmiseksi, miksi hän on tulossa. Individualisaatio mahdollistuu tu- kemalla yksilön oppimista ja kehittymistä sekä löytämällä oppimiselle merkitys.
Yksilön käyttäytyminen mielletään ympäristövaikutusten lopputulokseksi. Erich Wenigerin mukaan yksilön oikeus sivistykseen on riippumaton häneen kohdistuvista vaihtelevista arvostuksista. Yksilöllä on oikeus ja tulee olla mahdollisuus toteuttaa itseään jopa sellaisilla tavoilla, joita ei yleensä arvosteta kulttuurisesti. (Puolimatka 1999, 105.) Dilthey (1970, 256) puolestaan on todennut, että ”yksilö sivistyy olemalla vuorovaikutuksessa kulttuurin kanssa, ja sivistyminen synnyttää hänessä valmiuksia kehittää edelleen kulttuuria” (Puolimatka 1999, 103).
Vapaa sivistystyö on alkanut juuri tällaisista lähtökohdista. Kansalaisille pyrittiin anta- maan mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja sivistymiseen. Nykyisin vapaa sivistys- työ on itseohjautuvaa, tutkintotavoitteetonta yleissivistävää opiskelua. Sillä pyritään takaamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tietämyksen kohentamiseen, virkistäyty- miseen ja elinikäiseen oppimiseen.
Tässä kehittämishankeraportissa käsittelen Seinäjoen kansalaisopiston kuvataiteen opetuksen lukuvuoden 2006 - 2007 tasoa ja kuvataiteen opetuksen kehittämistä oppi- laitoksessa. Kehittämishankkeen tavoitteena on selvittää, miten kuvataiteen opetusta voidaan kehittää Seinäjoen kansalaisopistossa, jotta opiskelijoilla olisi mahdollisuus taiteen perusopetuksen laajuiseen opintokokonaisuuteen. Lisäksi selvitän, tarvitaan- ko oppilaitoksessa kuvataiteen opetuksen opetussuunnitelma. Rajaan kehittämis- hankkeen koskemaan piirustuksen, maalauksen, grafiikan, kuvanveiston ja keramii- kan aikuisopetusta.
Kehittämishankkeen lähtökohta on varsin laadullinen. Seinäjoen kansalaisopisto on alueellinen toimija, joka pyrkii vastaamaan alueen koulutuskysyntään. Toiminnan päämääränä on organisaation kaikkien jäsenten ja yhteiskunnan hyöty. Kansalais- opiston toiminnansuunnittelu perustuu vapaan sivistystyön lakiin ja asiakaslähtöiseen kysyntään. Laki vapaasta sivistystyöstä (632/ 1998) määrittelee 3. luvun 6. pykäläs- sä opetuksen järjestämisestä: ”Oppilaitoksen tulee laatia opetuksen järjestämistä koskeva toimintasuunnitelma.”
Lukuvuonna 2006- 2007 toimintasuunnitelma käsittää opintoryhmien toiminnan kuvai-
lun, tuntimäärät ja ohjaavan opettajan nimeämisen. Opetuksen järjestämistä koskeva toimintasuunnitelma laaditaan lukuvuodeksi kerrallaan opettajien kurssiehdotuksien perusteella. Varsinaista kuvataiteen opetussuunnitelmaa ei ole. Opetuksen suunnitte- lussa pyritään toimimaan ajankohtaisten vaatimusten mukaan. Seinäjoen kansalais- opisto tarjoaa kuvataideopetusta lapsille, nuorille, aikuisille, eläkeläisille ja erityisryh- mille kuten dementoituneille.
Olen työskennellyt Seinäjoen kansalaisopistossa pitkään kuvanveiston ja keramiikan opettajana. Olen oppinut tekemään opetustyötä kuvataiteilijan ammattini pohjalta, kantapään kautta. Nuoren kuvataiteilijan, jolla ei yleensä ole opettajan koulutusta, on äärimmäisen vaikea hahmottaa opetustuntien sisältöä ja etenemistä, jos kokemusta opettamisesta ei ole ja ammatilliset taidot ovat vielä melko pinnalliset. Nuoren työelä- mään siirtyvän osaamissärmiössä taitoakseli on suhteellisen pieni verrattuna tietoak- seliin. Työpaikalla työnopastuksen tulisikin olla varsin kattavaa, jotta tuntisuunnitelmi- en laatiminen olisi mielekästä. (Borgman & Packalén 2002, 57.) Toisaalta myös kau- emmin opetustyötä tehnyt opettaja tarvitsee opetussisällön suunnitteluun perustan.
Vaikka opiskelu vapaan sivistystyön parissa on nonformaalia, opetuksen tason pitää vastata kaikkien opiskelijoiden tarpeita. Kulttuuriala tarjoaa tulevaisuudessa työtä ja sisältöä kaikille yhteiskunnan aloille (Tulonen 2002, 8). Kaikessa koulutuksessa tulisi ottaa huomioon elinikäisen oppimisen edellytykset sekä mahdollisuus siihen, että joku opiskelijoista saattaa saada harrastepohjaisista opinnoistaan kipinän jatkaa opiskelua aina ammattiin saakka. Toisaalta kansalaisopistossa opiskelee kuvataide- ryhmissä harrastajien lisäksi myös arkkitehteja, taiteen maistereita ja kuvataiteilijoita.
Opiskelijoille annetaan suuremmat edellytykset elinikäiseen oppimiseen ja kehittymi- seen sellaiselle taitotiedon tasolle, jolle hän tähtää, jos kaikessa kuvataiteen opetuk- sessa on samat lähtökohdat ja opetuksen perustana on vapaamuotoinen opetus- suunnitelma, joka pohjautuu Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän kuvataiteen opetussuunnitelman perusteisiin.
Vuonna 2005 ilmestynyt Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunni- telman perusteet (Opetushallitus 2005, 30) suosittelee opetussuunnitelman käyttöön- ottoa myös aikuisten opetuksen suunnittelussa:
Aikuisille opetusta suunniteltaessa on otettava huomioon heidän kiinnostuk- sensa kohteet, heidän aiemmat opintonsa ja kokemuksensa visuaalisten taiteiden alueilla. Aikuisia ohjataan laatimaan oma opiskeluohjelma oppilai- toksen opetustarjonnan pohjalta. Opetuksessa luodaan kannustava ja sosiaa-
lisesti vuorovaikutteinen opiskeluilmapiiri. Aikuisia ohjataan itsenäiseen ja oma-aloitteiseen opiskeluun.
Tällä hetkellä Seinäjoen kansalaisopisto on suurin kuvataiteen aikuiskoulutusta tarjo- ava vapaan sivistystyön oppilaitos alueella. Kuvataiteen opintoihin tulee opiskelijoita noin 80 kilometrin säteeltä. Lähes kaikki kansalaisopistossa kuvataidetta opettavat kuvataiteilijat ovat valtakunnallisesti ansioituneita kuvataiteilijoita, joilla on vetovoimaa alan harrastajiin. Opetussuunnitelman käyttöönotto voisi osaltaan vahvistaa Seinäjo- en kansalaisopiston statusta kuvataiteen opetuksen järjestäjänä monipuolistaen ope- tustarjonnan sisältöä ja antamalla laatulupauksen opetuksen tasosta.
Oma pedagoginen osaamiseni ja kuvataideopetuksen tuntemukseni kasvaa kehittä- mishankkeen toteutuksen myötä. Luulen, että kuvataiteen opetussuunnitelman laati- minen aikuiskoulutuksen kuvataideopetuksen raameiksi antaisi opetustyössä pohjan myös taiteellisen oppimisprosessin liittämiselle osaksi kuvataideopetusta antaen tai- dekasvatukselle sisällöllistä syvyyttä.
2 Hankkeen tausta
Oppiminen on tiedon etsimistä, tutkimusmatka omaan itseen. Vuosien työelämässä olon jälkeen oppimaan lähteminen saattaa monelle olla kynnyskysymys. Vanhoissa rajoissaan oppija on saattanut pettyä kykyihinsä ja hänelle on muodostunut ennakko- asenne taidoistaan. Omien rajojen ylittäminen on askel laajempaan kokemuskenttään ja oppimaan oppimiseen. Gallagherin (1992) mukaan omien rajojen ylittäminen on avautumista uusille mahdollisuuksille, joita opittavan asian outous tarjoaa (Puolimat- ka 1995, 55). Tajunnallisuus, psyykkinen ja henkinen olemassaolo, käsittää yksilön opiskelun tuottamat kokemukset, jotka hän suhteuttaa omassa kokemuskartassaan itseohjautuvuuteen, ja tätä kautta hän oppii ymmärtämään ympäristöään. Positiiviset oppimiskokemukset kehittävät yksilön itsetuntoa, aktiivisuutta ja aloitekykyä. (Koro 1993, 26 - 27.) Ihmisellä on kyky ja mahdollisuus vaikuttaa omaan olemiseensa oppi- misen kautta. Metakognitiivisten taitojen kehittäminen oppijoissa on osa kognitiivista oppimisajattelua. Oman tiedonkäsittely- ja oppimisprosessinsa tiedostaminen voi teh- dä oppijasta oppimisensa subjektin. Vuorovaikutus toisten oppijoiden kanssa edes- auttaa oman oppimisprosessin ymmärtämistä. (Sava 1993, 28.)
Oma elämäntilanne vaikuttaa vahvasti oppijan oppimiskokemuksiin. Bell & Harris (1994) ovat luokitelleet Growing- metaforalla oppimisen olevan älyllinen ja emotio- naalinen kasvuprosessi (Keurulainen & Vänskä, 2007). Elämänkokemus on tärkeä ja jatkuvasti kehittyvä oppimisen lähde, oppimisessa korostuu joustavuus ja ongelma- keskeisyys. Elinikäinen oppiminen on ihmisen koko elinkaaren kattava tietoisen op- pimisen jatkumo. Elinikäisen oppimisen tavoitteina on yksilön näkökulmasta kehittyä ja kasvaa, toisaalta monipuolistaa elämäänsä ja kartuttaa osaamistaan, tietoaan ja taitoaan. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta elinikäinen oppija on oman osaamisensa ja luovuutensa hallitseva kansalainen. Vapaan sivistystyön vahvuus piilee yksilön vapaaehtoisessa pyrkimyksessä ja halussa itsensä kehittämiseen ja kasvamiseen.
Oppija suhtautuu opintoihinsa positiivisesti ja haluaa oppia.
Vapaan sivistystyön parissa opiskelevat ja harrastavat kansalaiset kuuluvat nonfor- maalin oppimisen piiriin. Opiskelijat itseohjautuvat opintoihinsa, kun hakeutuvat oppi- maan oman työnsä ohella, harrastuneisuuden merkityksessä. Itseohjautuvuus on yhteiskunnassamme hyve, se käsittää sekä filosofisen että pedagogisen näkökulman yksilön elinehtojen täyttymiseksi. (Koro 1993, 16.) Yksilön oppimiseen vaikuttaa aina tämän sosiaalinen ympäristö, itseohjautuvuus oppimisessa on riippuvainen oppijan elämäntilanteesta. Aikuiskoulutuksessa oppijat määrittelevät itse tavoitteet ja mene- telmät opinnoilleen. Oppijan itseohjautuvuus on hänen vastuutaan oppimisestaan.
Itseohjautuva oppija on autonominen, eli hänellä on valmius suoriutua itsenäisesti tehtävästään. Hän on emotionaalisesti itsenäinen, ohjautuu itsearviointiin ja hänen ajatuksensa ja tuntemuksensa ovat omaperäisiä. Lisäksi itseohjautuva oppija kyke- nee luomaan yhteyden muihin ryhmän jäseniin. Hän osallistuu vuoropuheluun ja kun- nioittavaan kanssakäymiseen. Hän on reflektiivinen, sitoutumiskykyinen ja tiedostava.
Itsenäisenä itseohjautuva oppija ei tarvitse juurikaan opettajaa, hän tunnistaa reali- teetit ja sopeutuu niihin sekä osaa suuntautua tavoitteiden mukaisesti. (Koro 1993, 14.) Orientoituminen ja motivoituminen kuvataiteen sisäistämiseen alkavat vapaassa sivistystyössä ensisijaisesti opiskelijan omasta kiinnostuksesta opittavaan asiaan sekä kuvataiteen eri tekniikoiden että sisältöjen sisäistämisestä. Oppimisympäristön vaikutus oppimiseen on merkittävä. Hyvä ilmapiiri, tilat ja laitteisto antavat oppijalle tunteen luotettavuudesta ja toisaalta kunnioituksesta opiskelijoita kohtaan.
Kansalaisopistossa oppiminen on sosiaalinen tapahtuma. Oppimisryhmä on pienyh- teisö, jonka koostumus vaikuttaa opiskeluun. Ryhmässä tapahtuva taiteellinen työs- kentely kehittää energiaa sekä onnistumisen ja tekemisen riemua. Seuraavaan päi- vään jaksetaan suhtautua positiivisesti. Työskentelyn aikana opiskelijat saattavat keskustella niitä näitä arkipäivän asioista tai taiteen ilmiöistä, taidehistoriasta, nyky- taiteesta tai yleismaailmallisista asioista. Ohjaajan työn palkitsevuus on siinä, että opiskelijat viihtyvät opinnoissa ja nauttivat tekemisestään, mutta ennen kaikkea kehit- tyvät työskennellessään. Sosiaalinen vuorovaikutus on reflektoivaa ja moniulotteista.
2.1 Oppimisen ohjaaminen
Työprosessien tunteminen, elämän hallinta, työelämän muutoksiin liittyvä osaaminen, jatkuva oppimiskyky, taitojen ja tietojen yhdistäminen, reflektiivisyys ja oman toimin- nan tiedostaminen ovat asiantuntijuutta. Oppimisen ohjaajan tulisi olla oman alansa asiantuntija. Tällöin hän voi käsitellä työtehtäviään ja ongelmanratkaisuaan filosofisen taustan, alan tiedon struktuurin, välineistön ja ammattitaidon sekä asiantuntijuuden näkyvän taitotiedon kautta. Piilotieto on oman ammatin harjoittamisen kautta saatua tietoa, jota ei osaa varsinaisesti nimetä. Piilotieto kuitenkin käsittää asiantuntijuutta ajatellen laajan arsenaalin ammatillista osaamista. (Tulonen 2002, 16.)
Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ohjaajan ja oppijan todellisuudet kohtaavat oppi- mistilanteessa. Knowles (1968) mainitsee, että opettajan ja opiskelijan suhteessa tu- lee olla molemminpuolista kunnioitusta, yhteistyötä, luottamusta, tukea, avoimuutta, mielihyvää ja ihmisyyden arvostamista (Koro 1993, 66). Oppimistilanteessa oppijan
tunteet kulkevat laidasta laitaan. Opinnoissa on tyypillistä, että sekä positiiviset että negatiiviset kokemukset nousevat esiin. Negatiiviset oppimiskokemukset saattavat olla esillä useammin ongelmatilanteissa. Tilanteessa ohjaajalta vaaditaan hienotun- teisuuden ja tukemisen latausta ongelmien ratkaisemiseksi. Myöhemmin oppimis- tilannetta kuitenkin muistellaan lähinnä positiivisena oppimiskokemuksena.
Jo Platon korosti keskustelevan opettamisen merkitystä. Opetustilanteessa opettaja- kin voi oppia uutta (Hirsjärvi 1985, 127 - 129). Opettajan työn peruspilari on oppimi- sen laadun korkea taso. Opettaja organisoi oppimistilanteen ja oppimisympäristön sekä oppimisen sisällöllisen että käytännöllisen etenemisen niin, että kaikilla oppijoilla on oppimisen edellytykset. Opettajan rooli on oppimisen taitojen opettamista, joten ohjaaja on oppijan onnistumisen avainhenkilö. Oppija oppii aina henkilökohtaisten re- surssiensa mukaan. Opettajan tuleekin hallita opetettavan asian sisältö mutta myös kyettävä ymmärtämään oppijaa ja tukemaan häntä omassa oppimisprosessissaan hänen omaan tahtiinsa. Opetuksen etenemisessä tulee ottaa huomioon oppijan läh- tötaso, jo olevat tiedot ja taidot, joiden pohjalta oppiminen voi jatkua. (Keurulainen &
Vänskä, 2007.) Opettaja on vallan ja vastuun kantaja sekä oppimisprosessin avus- taja, jonka tehtävä on kannustaa oppimisen ja onnistumisen kokemuksiin. Vuorovai- kutuksesta sekä oppijoiden että opettajan kumppanuudesta huolimatta opettaja on oman valtansa ja vastuunsa kanssa yksin. Tasavertainen oppimiskumppanuus ei käytännössä toteudu.
2.2 Taiteellinen oppiminen
Gruber (1986) määrittelee lahjakkuuden suhteelliseksi käsitteeksi. Hänen mukaansa lahjakkuuden kehitys riippuu yksilön aktiivisuudesta ja kiinnostuksen kohteista. Lah- jakkuus on yhteydessä historiallisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, eikä lahjakkuutta voi eristää kulttuurista ja ajan hengestä. Lisäksi taiteellinen lahjakkuus käsittää laajan kirjon muita taitoja ja ominaisuuksia. Lahjakkuus voi olla synnynnäistä, mutta se voi myös kehittyä elämänkaaren aikana. Kehitys on yhteydessä erityisaloihin ja erityis- lahjakkuuksiin, mutta myös sosiaalinen ympäristö vaikuttaa lahjakkuuden kehittymi- seen. Yksilö on aina persoona, jolla on omat kiinnostuksen ja motivaation kohteensa.
Hänellä voi olla synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi lahjakkuuksia, joista tärkein on luovuus. Rogersin (1954) mukaan "luovuus perustuu siihen, että yksilö on avoin si- säisille kokemuksilleen ja hänellä on kyky leikkiä käsitteillä". (Uusikylä 1994, 82.)
Tieto on tietoisuutta ympäristöstä. Mezirowin (1981, 12) mukaan reflektiivisyyden eli
tietoisuuden kohteina ovat havaitseminen, ajatteleminen ja toimiminen. Reflektiivi- syyttä on myös tieto siitä, millaista toiminta on suhteessa aktiiviseen toimintaan. Vaa- tivinta reflektiivisyyttä on kriittinen tietoisuus, joka sisältää käsitteellisen, psyykkisen ja teoreettisen tietoisuuden. (Koro 1993, 54.)
Mezirowin (1995) teoriassa oppiminen on prosessi, jossa kokemuksen tuoma tieto tulkitaan uudelleen, ja siten syntynyt uusi tieto ohjaa myöhempää ymmärtämistä, ar- vottamista ja toimintaa. Kriittinen reflektio on ennakko-oletuksiin kohdistuvaa kyseen- alaistamista, joka koskee toiminnan syitä ja seurauksia. Kun puhutaan aikuisopiskeli- joista, joilla on taiteesta ennalta määritelty kuva, ennakkoasenteesta luopuminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Tämän vuoksi taiteellisen oppimisen ajatusmaailmaan tuo- ma uusi ulottuvuus avartaa reflektoimaan kriittisesti aiempaa käsitystä. (Mezirow 1995, 23 – 31.)
Taiteellisessa oppimisessa taiteellinen tieto on pinnallista tietoa, joka sisältää käsityk- sen esimerkiksi taidehistoriasta ja tekniikoista. Aistitieto on syvempää taiteellisen ja esteettisen tiedon hallintaa, joka perustuu aistinvaraiseen hahmottamiseen. Aistitieto yhdessä tunteiden ja kertyvän taiteellisen toiminnan kokemuksen myötä kerryttää yk- silön kokemus-, mielikuva- ja käsitetietoa, joiden avulla yksilö muokkaa omaa käsitys- tään taiteesta. (Sava 1993, 27 - 28.) Taiteellinen osaaminen on taiteeseen kohdistu- vaa ajattelua, ongelmanratkaisua ja taitotietoa. Taiteeseen kohdistuva ajattelu rajaa havainnoinnin keskittymään taiteen merkityksiin. Taideteoksen luominen on pitkälti ongelmanratkaisua; millaisen viestin haluaa antaa katsojalle, miten idean toteuttaa, miten sen saa toimimaan. Lisäksi tarvitaan käytännön tasolla teoreettista ja taidollista osaamista teoksen synnyttämiseksi. (Ropo 1993, 58 - 59.)
Yhteiskunnallisesti ajateltuna kuvataiteen tuottaminen voi tuntua tarkoituksettomalta tapahtumalta, sillä kuvataiteen tekeminen on subjektiivinen luova prosessi. Taiteen avulla etsitään vastauksia siihen, keitä ollaan, miten eletään, mihin kuulutaan. Ihmi- sellä on tarve ymmärtää ja kokea elämänsä merkityksellisenä ollessaan osa laajem- paa yhteisöä. Taide on ennakolta valittujen merkitysten viestintää, Langerin (1967) mukaan tunteiden esineellistämistä (Ropo 1993, 57). Filosofi Popperin (1972) kolmen maailman teoria kuvaa kulttuurin merkitystä. Popperin mukaan maailma on kolmeen osaan jaettavissa: fysikaalisesta ja kulttuuritiedon maailmasta voi saada tietoa vain mentaalisen mielen kautta. Kaiken lähtökohtana on tunteva ja ajatteleva ihminen.
Popperin teoria tukee ajatusta myös taiteen tekemisen tärkeydestä: taide joko peh- mentää tai selittää todellisuutta, mielen maailma analysoi tai nauttii siitä. Popperin sanoin: ”Osana kulttuuritiedon maailmaa ihmisen luomat ajatukset ja ideat saavutta-
vat eräänlaisen itsenäisyyden ja jatkavat olemassaoloaan ihmisen oman olemassa olon päätyttyä”. (Hakkarainen ym. 1999, 193 - 194.) Jo Rousseau (1762/ 1905, 530) on todennut, että tahto, järki ja vapaus kasvavat aistien käyttämisen pohjalta. Taiteen avulla löydetyt menetelmät kehittävät mielen liikettä. Taiteen tekeminen on ajattelua ja taitoa työstää ajatukset taiteeksi (Bardy 2002, 12). Taide on tapa käsitellä ja käsit- tää maailmaa sekä olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa (Sava & Katainen 2004, 31 - 36).
Savan (1993) mukaan behavioristinen oppimiskäsitys on ollut vallalla kuvataiteen opetuksessa. Taide on ollut todellisuuden kopiointia, jossa taiteellinen oppiminen on tapahtunut matkimalla. Taiteen opetuksessa mestari-kisälli -malli on taannut taitojen kehittymisen luovuuden kärsiessä. Opetusmenetelmät ovat olleet teknisen mallin näyttämistä, mallisuorituksen toistamista tai ulkoisten havaintojen käsittelyä ilman op- pijan sisäisen maailman julki saattamista. Tulosta on arvioitu teknisen tuloksen poh- jalta jolloin oppija on vain oman toimintansa väline. Oppija saattaa oppia tekniikan ymmärtämättä sen nivoutumista laajempaan kokonaisuuteen.
Behavioristisessa oppimiskäsityksessä opettajan suhde oppijaan voi olla varsin auk- toritaarinen. Palkitseminen johtaa riippuvuuteen opettajasta. Oppija ei opi käyttämään omaa lahjakkuuttaan ja luovuuttaan itseilmaisuun, vaan taiteen tekeminen on opetta- jan avustamia suorituksia. Behavioristisen oppimismetodin ongelma onkin oppijan taiteellisen itseilmaisun ja tunteiden käsittelyn puuttuminen taiteellisesta toiminnasta.
Jos oppija ymmärtää tarpeensa tunteiden ja mielentilojen tulkitsemiseen taiteen kei- noin, saattaa ulkoa ohjaavan mallin seurauksena olla taiteellisen toiminnan lopettami- nen.
1980 - 1990-lukujen taitteessa taidekasvatuksen valta-ajatukseksi nousi kognitiivinen oppimiskäsitys, jonka mukaan kokemuksellisuus ja elämyksellisyys ovat oppijan oppi- misen lähtökohtia. Taide nähdään todellisuuspohjaisena tietona. Taiteellisen oppimi- sen taustalla on humanistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan oppija on aktiivinen ja ta- voitteellinen tiedon hankkija, prosessoija ja arvioija. Tiedonkäsitys on konstruktivisti- nen - oppija aistii, tuntee, kerää tietoa ja suhteuttaa sitä omaan todellisuuteensa.
Tiedoston rakentaminen on soveltavaa, tulkitsevaa ja kriittistä. Ihminen on oman todellisuutensa ja kokemusmaailmansa asiantuntija, josta seuraa kokemuksellinen paradigma; oppiminen on kokonaisvaltaista. Taiteellinen oppiminen on sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta, sillä taide tarjoaa yksilölle emotionaalisia elämyksiä ja näyttäytyy luovana itseilmaisuna kunkin omalla alalla. Vuorovaikutus voidaan nähdä sekä yksilöiden välisenä että yhteiskunnallisena ilmiönä. (Sava 1993, 18 - 21.)
2.3 Taiteellinen oppimisprosessi
Taiteellisessa oppimisprosessissa oppija on aktiivinen. Savan (1993) mukaan tai- teellinen oppiminen on muutosta, transformaatiota, joka viittaa nimenomaan ihmis- mielen sisäiseen muutokseen. Käsitteen voisi suomentaa myös ihmismielen sisäi- seksi luomistyöksi. Muutos ihmisessä on määrällistä, jolloin tieto ja taito lisääntyvät, mutta yhtälailla tapahtuu poisoppimista esimerkiksi virheellisistä ilmaisutavoista tai maneereista. Taiteellinen oppiminen voi kuvataiteessa merkitä taiteellisesti esteet- tisempää tulkintaa eli laadullista muutosta. Laadullinen muutos näkyy korkeatasoi- sempina ja persoonallisempina taiteellisina tuotoksina. Rakenteellinen muutos on havaittavissa oppijan ulkoisissa ja sisäisissä ajatusmalleissa sekä itsetuntemuksen kasvamisena - kuvataiteessa taiteellis-esteettisten käsite- ja mielikuvajärjestelmien muuttumisena. Oppiminen on opetusmetodia tärkeämpää ja lähtee yksilön sisäisestä tarpeesta. (Sava 1993, 16 - 17.)
Engeströmin (1984) mukaan sisällöllinen opiskelumotivaatio syntyy silloin, kun joudu- taan tiedostamaan ristiriita olemassa olevien tietojen ja taitojen sekä uuden syventä- vän tiedon välillä. Ristiriidan on oltava päämäärän kannalta oleellinen. Lisäksi tarvi- taan motivoitumiseen orientaatioperusta, joka selkeyttää opittavan aiheen rungon ja syyn oppimiseen. Sisäistämällä oppija suhteuttaa saatua tietoa vanhaan, jota ulkois- tamalla uutta tietoa voidaan testata. Arvioimalla oppija suorittaa itsearviointia kyvyis- tään käyttää tiettyä opittua mallia ja kontrollin kautta oppija tarkastelee omaa oppi- mistaan. (Engeström 1984, 32 - 34, 45 - 47, 50.)
Taiteellisessa oppimisprosessissa tunteet ovat tärkeässä asemassa, sillä omien tun- teiden käsittely auttaa muiden ymmärtämisessä. Kuitenkaan taiteellisen oppimispro- sessin tavoitteena ei ole olla terapiaa. Taiteellisessa oppimisprosessissa opettajalla on oltava omakohtaista kokemusta taiteen tekemisen merkityksestä, jotta hän voi tukea oppijoita heidän identiteettinsä kehityksessä. Taidekasvatuksen tavoitteena tulisi olla kasvatettavassa itsessään olevien mahdollisuuksien yhdessä etsiminen ja löytäminen. Taitojen hallinnalla on suuri merkitys itsensä ymmärtämiselle ja ymmärre- tyksi tulemiselle. Ymmärryksen kehittyminen tuottaa iloa ja kohottaa itsetuntoa. Tär- kein osa taiteellista oppimisprosessia ovat kuitenkin oppimiskokemuksen reflektointi ja kasvu itseohjautuvuuteen. Opetussuunnitelma on vain väline, jonka avulla pääs- tään toivottuun tulokseen. Itse kasvatustoiminta on luovaa ja itsesäätöistä. (Vesanen- Laukkanen & Martin 2002, 18.)
Taiteellisen oppimisprosessin kokemuksellisuuden taustalla on Kolbin (1984) nelita-
soinen teoria: konkreettisessa kokemisessa henkilökohtaiset kokemukset, tunteet ja taiteellinen orientaatio ovat etualalla. Reflektiivisessä havainnoinnissa tapahtuu koke- musten ja tilanteiden monipuolista reflektointia. Abstraktissa käsitteellistämisessä on ominaista systemaattinen ajattelu ja ongelmanratkaisu. Aktiivisessa kokeilussa koros- tuu käytännön toiminta ja ihmisiin tai tilanteisiin vaikuttaminen. (Rauste - von Wright 1994, 130 - 136.)
Savan (1993) taiteellisen oppimisprosessin teoria etenee Kolbin (1984) kokemuksel- lisen oppimisen teorian mukaisesti. Taiteellista oppimisprosessia voi myös verrata hermeneuttiseen kehään, jossa aluksi on esiymmärrys, jota aletaan täydentää uudel- la tiedolla, prosessoida. Lopulta saadaan uusi käsitelty tieto, joka ei enää koskaan voi olla esiymmärryksen kaltainen (Puolimatka 1995, 14 - 15). Taiteellisen oppimispro- sessin sykli etenee aistikokemuksista ja elämyksistä reflektoinnin ja taiteellis-esteetti- sen käsitteellistämisen kautta kehittyneeseen taiteelliseen toimintaan. Prosessista seuraavat uudet välittömät aistikokemukset ja elämykset, joiden kautta tietoisuus ja ymmärrys kasvavat. Laadullinen kehittyminen suhteessa ympäristöön toteutuu. (Sava 1993, 34 – 40.)
Käytännössä taiteellinen oppimisprosessi alkaa omakohtaisesta fyysisestä tai psyyk- kisestä aistikokemuksesta. Esimerkiksi kosketus saveen auttaa eläytymään taiteelli- seen toimintaan. Aistien välityksellä saatu tieto tarvitsee muuntuakseen materiaksi teknistä taitotietoa ja jäljittelytietoa. Taitotieto sisältää kaiken oppijan siihenastisen tie- don materiaaleista ja tekniikoista, jotka saven muovaamiseen valmiiksi teokseksi tar- vitaan. Tekemällä taitotieto kasvaa ja voidaan toteuttaa haastavampia teoksia. Taito- tiedon ja taiteellisen toiminnan avulla kyetään ulkoistamaan aistitieto muidenkin koet- tavaksi. Jäljittelytieto liittyy taitotiedon hankintaan. Taiteenopetuksen tehtävä onkin oppijan ohjaaminen behavioristisesta jäljentämisestä tulkinnallisen taiteellisen jäljitte- lytiedon omaksumiseen. Esimerkiksi elävää mallia piirtämällä tai muovailemalla voi saavuttaa taitotiedon myös ilman realismiin taipuvaista jäljentämistä. Jäljittelytiedon ja taitotiedon kombinaatiolla oppija voi saavuttaa oman taiteellisen ilmaisunsa muodon.
(Sava 1993, 34 - 36.)
Elämys- ja ilmaisutieto sisältää ajatuksen oppijan itseilmaisun kehityksestä ilman kontrollia omien tuntemuksiensa kautta. Taiteellis-esteettisessä oppimisessa tunteilla on suuri sija. Ilman tunnemaailman liittämistä taiteellisesta toiminnasta tulee behavio- ristisen ulkokohtaista, jossa ei ole yksilöllistä näkökulmaa. Elämyksellisyys ja ilmaisul- lisuus tarvitsevat vuorovaikutusta muiden kanssa. Lisäksi tarvitaan teknistä taitotietoa taiteellisessa toteutuksessa. Taiteellinen vuorovaikutustieto on taiteellisen toiminnan
sosiaalista kanssakäymistä, joka voi olla sekä muiden ryhmän oppijoiden että ohjaa- jan kanssa käytävää vuoropuhelua. Vuorovaikutus perustuu ajatusten ja taiteellisten päämäärien vertailuun ja keskusteluun.
Taiteellis-esteettinen käsitetieto on kuvataiteellisessa oppimisessa taiteen ja kuvan tekemisen teoriaan painottuvaa tietoa, joka sisältää tiedon esimerkiksi kuvan sommit- telusta tai väri- ja materiaaliopista. Se sisältää myös tiedon symboliikasta ja raken- teellisista ilmiöistä. Taiteellis-esteettinen mielikuvatietous on alitajunnasta tulevaa yksilökeskeistä tietoa, joka esiintyy esimerkiksi unina. Yhdessä taiteellis-esteettinen käsitetieto ja mielikuvatieto toimivat kuvallisen ilmaisun rakentamisessa. Taiteellisen oppimisprosessin tietoalueiden yhdistyminen taiteellis-esteettiseksi kokemukseksi ja toiminnaksi toteutuu kokemuksellisen oppimisprosessin mukaisesti. (Sava 1993, 36 - 38.)
2.4 Opetussuunnitelma
Opetussuunnitelma on opettajan väljä pedagoginen opas sekä opetusta että opiske- lua varten. Opettajalla on menetelmien vapaus opetussuunnitelman asettamissa ra- joissa. Hyvä opetussuunnitelma on Kangasniemen (1989) ja Kansasen (1985) ja Karin (1994) mukaan hallinnollis-pedagoginen kontrollijärjestelmä, joka pitää yllä kou- lutuksellista ja opetuksellista traditiota. Opetussuunnitelma vaalii koulutuksen jatku- vuutta ja ilmentää koulutuspoliittisia tavoitteita. Tavoitteellinen toiminta edellyttää en- nakkosuunnittelua. Opetussuunnitelma ohjaa oppilaitoksen toimintaa pedagogisilla periaatteilla ja tavoitteilla sekä ohjeistaa arviointia.
Opetussuunnitelma tähtää opiskelijoiden tietojen, taitojen, arvojen ja asenteiden ke- hittämiseen. Opetussuunnitelmalla pyritään opetuksen suunnitelmallisuuteen, vastaa- maan opetuksen järjestämisen tarpeisiin, tukemaan opiskelijoiden monipuolista kehit- tymistä täysipainoisuuteen ja varmistamaan opintojen jatkuvuus. Opetussuunnitel- man joustavuus mahdollistaa sen muutokset tarpeen vaatiessa. (Kari 1994, 91 – 92;
Ekola 1992, 93.)
Ennakkokäsitykseni mukaan kuvataiteen opetussuunnitelman laatiminen loisi opetuk- selle raamit, joissa opetusta voidaan suunnitella. Lisäksi opetussuunnitelma selkeyt- tää suuntaviivat tavoitehaluisille periaatteille. Opetussuunnitelmassa tulisi korostua opiskelijan opintojen eteneminen ja yksilöllistäminen. Ekolan (1992) mukaan opetus- suunnitelma tähtää elämän hallintaan, yksilön kokonaispersoonan tukemiseen sekä
luomaan yksilön kehittymiselle ja oppimiselle suotuisat edellytykset. Toiminnan läh- tökohtana on prosessikeskeinen opetussuunnitelma, joka tukee kokemuksellista op- pimista. (Ekola 1992, 91 -94.)
2.5 Tutkimustehtävä
Seinäjoen kansalaisopistossa ei ole aiemmin tehty pelkästään kuvataiteen opettami- seen liittyvää itsearviointia, joten aikaisempaa tutkimustietoa Seinäjoen kansalais- opiston kuvataiteen opetuksen laadusta ei ole. Edellä kirjatut ajatukset ja teoriat to- distavat, että kuvataideopetuksella on suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa. Vapaan sivistystyön tehtävänä saattaakin tulevaisuudessa olla taiteen perusopetuksen ylei- sen oppimäärän mukainen kuvataiteen laadullisen opettamisen järjestäminen kou- lulaitoksen vähentäessä taitoaineita.
Kansalaisopistossa toteutuu kokonaisvaltaisen organisaation toimintamalli, jossa kes- keiset periaatteet ovat asiakaskeskeisyys, jatkuva parantaminen, oppiva organisaa- tio, koko henkilöstön osallistuminen ja kehittyminen, prosessijohtaminen, järjestelmä- ajattelu, suunnitelmallinen laatu, visiot ja suuntautuminen tulevaan, tiedon hallinta ja johtaminen, tosiasioihin perustuva päätöksenteko, tuloshakuisuus ja yhteistyön ke- hittäminen. (Borgman & Packalén 2002, 12.) Laatukriteereinä tässä yhteydessä voi- daan pitää opetuksen tasoa, opettajien ammattitaitoa, oppimisympäristöä ja vuorovai- kutusta, elinikäistä oppimista, itseohjautuvuutta ja itsearviointia. Tutkimuksen tuloksia vertaan valtakunnalliseen Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän kuvataiteen opetussuunnitelman perusteisiin (Opetushallitus, 2005). Kehittämishankkeessa kar- toitetaan Seinäjoen kansalaisopistossa järjestettävän kuvataiteen opetuksen tämän hetkistä tilaa ja kehitystarpeita. Tutkimuskysymykset asetetaan seuraavasti:
1. Miten kuvataiteen opetusta voidaan kehittää Seinäjoen kansalaisopistossa?
2. Tarvitaanko Seinäjoen kansalaisopistoon kuvataiteen opetuksen opetussuun- nitelma? Mitä siihen pitäisi sisältyä?
Tutkimuskysymysten perustana on tieto, että jokaisella oppijalla on erilaiset lähtökoh- dat oppimiseen. Tarvitaan positiivisia oppimiskokemuksia ja vuorovaikutusta toisten samanhenkisten ihmisten kanssa. Tarvitaan työkaluja nykyaikaisten taiteen ilmiöiden ymmärtämiseen. Tarvitaan tutustumista omaan itseen ja kykyihin. Itsetuntoa täytyy vahvistaa. Itseohjautuvuuteen pitää saada rohkeutta.
Metakognitiivisten taitojen kehittäminen oppijoissa onkin kognitiivista oppimisajatte- lua. Kun oppija tiedostaa omat tiedonkäsittely- ja oppimiskykynsä, hänestä voi tulla oppimisensa subjekti. Toisaalta rakentava vuorovaikutus ohjaajan ja oppijan välillä on äärimmäisen tärkeä. Ohjaajan tulee taitojensa ja tietojensa lisäksi kyetä jakamaan oppijan kanssa kokemuksia, ajatuksia ja tuntemuksia. Vuorovaikutteinen arviointi sekä ohjaaminen itsearviointiin ja itseohjautuvuuteen on oppijan kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Oppimisympäristön tulee tukea oppimista. Työskentelytilojen asiallisuus ja laitteiston riittävyys helpottavat oppijoiden toimintaa. Tilojen puutteet vaikeuttavat opiskelua ja asettavat teknisiä rajoitteita toteuttaa teoksia. Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys kansalaisopistotoiminnassa on merkittävä.
Toivon, että tämä kehittämishanke nostaa tietoisuutta taiteellisen oppimisprosessin merkityksestä kuvataiteen opettamisessa ja edistää sen käyttöönottoa kansalaisopis- ton opetustoiminnassa. Lisäksi haluan painottaa kuvataiteen opetuksen suunnitelmal- lisuuden merkitystä yksilön oppimisen ja kehittymisen tukemisessa. Toivon kehittä- mishankkeen myös selventävän onko Seinäjoen kansalaisopistossa tarvetta aikuisten kuvataideopetuksen opetussuunnitelman laatimiseen.
3 Hankkeen toteuttaminen
Kansalaisopisto antaa laatulupauksen joka syksy opintolehtisessään, jossa kuvaillaan kurssien luonne ja mitä opitaan. Opintolehtinen toimii samalla opetussuunnitelmana.
Palvelun laatu tässä tutkimuksessa sisältää tyytyväisyyden opettajan toimintaan ja vastaako kurssitarjonta kysyntää. Tekninen laatu käsittää oppimisympäristön tarjoa- mat mahdollisuudet. Toiminnan laatuun sisältyy opetuksen sisältö, taso ja mahdolli- suus itseohjautuvuuteen. Lisäksi kartoitan mahdollisuuksia opettajien yhteistyön ja kuvataiteen opintoretkien toteutumiseen. (Borgman & Packalén 2002, 12.)
Kohdeaineisto kerätään empiirisin keinoin. Kohderyhmä on kansalaisopiston koko lukuvuoden 2006 – 2007 opintoryhmissä opiskelevien kuvataiteen opiskelijoiden jouk- ko sekä kuvataidetta Seinäjoen kansalaisopistossa säännöllisesti opettavat kuvatai- teilijat. Tutkimustulos arvioidaan kvalitatiivisesti. Aineisto kerätään kirjallisena kysely- nä, teemahaastatteluina, vapaamuotoisina haastatteluina ja tutustumalla Jyväskylän seudun kansalaisopiston toimintaan ja tiloihin. Hankkeen toteutuminen edellyttää se- kä Seinäjoen kansalaisopistossa kuvataidetta opiskelevien että kuvataidetta
opettavien kuvataiteilijoiden mielipiteiden kuulemista kuvataiteen opetuksen nykytilas- ta Seinäjoen kansalaisopistossa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa olen käynyt neuvotteluja hankkeen toteuttamisesta ja raameista Seinäjoen kansalaisopiston lähi- johdon kanssa. Neuvottelussa on sovittu hankkeen aikataulusta, kehittämishankkeen raportin julkistamisesta, hankkeen sisällöstä ja toteutuksesta.
Seinäjoen kansalaisopistossa opiskelee noin 227 kuvataiteen koko lukuvuoden ai- kuisopiskelijaa. Koko lukuvuoden toimivia ryhmiä on 16. Ryhmät pyritään järjestä- mään niin, että opiskelijat voivat osallistua opetukseen joko alkeis- tai jatkoryhmässä oman lähtötasonsa mukaan. Opetus pyritään järjestämään etenevänä. Kuvataideai- neita opettavat pääsääntöisesti kuvataiteen ammattilaiset, joilla ei ole muodollista pe- dagogista kelpoisuutta. Lisäksi kansalaisopistossa järjestetään satunnaisia kuvatai- teen viikonloppukursseja, joiden osallistujat on jätetty kohdejoukon ulkopuolelle.
Seinäjoen kansalaisopistossa toimii lukuvuonna 2006 - 2007 kuvataiteen koko luku- vuoden ryhmiä seuraavasti:
PIMA II A, Seinäjoki 24 opiskelijaa
PIMA II B, Seinäjoki 11 opiskelijaa
Öljyvärimaalaus I, Seinäjoki 17 opiskelijaa Öljyvärimaalaus II, Seinäjoki 13 opiskelijaa
Öljyvärimaalaus Hyllykallio, Nurmo 15 opiskelijaa Öljyvärimaalaus Kirkonkylä, Nurmo 9 opiskelijaa
Maalaus, Etelä-Seinäjoki 10 opiskelijaa Kokeileva kuvataide I, Seinäjoki 17 opiskelijaa Kokeileva kuvataide II, Seinäjoki 13 opiskelijaa Kuvaamataito III, Seinäjoki 25 opiskelijaa Metalligrafiikka, Seinäjoki 10 opiskelijaa
Kuvanveisto, Seinäjoki 11 opiskelijaa
Keramiikan alkeet, Seinäjoki 16 opiskelijaa Keramiikan jatkoryhmä, Seinäjoki 13 opiskelijaa
Keramiikka, pitkälle edistyneet, Seinäjoki 12 opiskelijaa Keramiikka, jatkoryhmä, Nurmo 11 opiskelijaa
PIMA II: A - ja PIMA II: B – ryhmät ovat piirustus- ja maalausryhmiä. PIMA II: A - ryh- mässä opetus painottuu vesiliukoisin värein piirtämiseen ja maalaamiseen. PIMA II: B - ryhmässä piirretään ja maalataan elävää mallia vesiliukoisin värein.
Maalausryhmät ovat Seinäjoen kansalaisopistossa suosittuja ja niitä toimiikin kahdek- san. Öljyvärimaalausryhmät keskittyvät öljymaalaustekniikkaan. Kursseilla opitaan työskentelyn lomassa tekniikkaan liittyen materiaali-, väri- ja sommitteluoppia. Etelä- Seinäjoella pidettävän maalausryhmän ohjelmassa on öljyvärien lisäksi myös akva- relli- ja akryylimaalausta.
Kokeileva kuvataide I ja II poikkeavat muista maalausryhmistä kokeellisuudellaan, jol- la pyritään löytämään oppijan oma ilmaisukieli. Kokeileva kuvataide I on suunnattu aloittaville opiskelijoille ja kokeileva kuvataide II jatkaville. Maalauksista voidaan ko- keellisen kuvataiteen ryhmissä tehdä myös kollaasinomaisia. Opetuksessa tekniikkoi- na painottuvat vesiliukoiset värit ja sekatekniikka.
Kuvaamataito III on alun perin kuvataiteen harrastajayhdistyksen Seinäjoen kuvatai- teilijat ry:n jo 1980-luvulta asti toiminut autonominen kuvataideryhmä, joka on perus- tettu pidemmälle ehtineiden kuvataiteen harrastajien tarpeisiin. Opetuksen perustana ovat kuvataiteen syventävät opinnot. Viikonloppuisin järjestettävien kurssien opetuk- sesta vastaavat vierailevat opettajat. Seinäjoen kuvataiteilijoiden yhdistys ja kansa- laisopisto tekivät joitakin vuosia sitten yhteistyösopimuksen, jonka mukaan Seinäjoen kansalaisopisto ja Seinäjoen kuvataiteilijat ry. jakavat viikonloppukurssien järjestämi- sestä aiheutuneet kulut. Koska kuvaamataito III on pitkään toiminut ryhmä, osallistuji- en mielipide on tutkimuksessa tärkeä. Mutta koska ryhmä on autonominen toimintan- sa suhteen, se jää kehittämistarpeissa tarkastelun ulkopuolelle. Mahdollisesti toteu- tettava Seinäjoen kansalaisopiston kuvataiteen opetussuunnitelma kuitenkin tulisi koskemaan myös kuvaamataito III- ryhmän opetuksen suunnittelua.
Grafiikan opetus painottuu Seinäjoen kansalaisopistossa syväpainotekniikkaan, joka käytännössä keskittyy muun muassa kova- ja pehmeäpohjaan, etsaukseen, akvatin- taan ja chine colleé- menetelmiin, toisin sanoen metalligrafiikan perinteisiin ns. myr- kyllisiin menetelmiin. Grafiikan muista tekniikoista, kuten kohopainotekniikoista, ei ole ollut opintoryhmiä.
Kuvanveisto-opetusta annetaan yhdessä ryhmässä. Opetus perustuu klassiseen ku- vanveistoon, kuten plastiseen muovailuun, muotti- ja valutekniikoihin. Ryhmässä opi- taan myös kokeellisia tekniikoita opiskelijoiden toiveiden mukaan. Kurssilla on varattu mahdollisuus elävän mallin muovailuun kahdeksalla opintokerralla.
Keramiikkaa opetetaan etenevissä ryhmissä. Pitkälle edistyneiden keramiikkaryhmä on toiminut kansalaisopistossa jo seitsemän vuotta. Jatkoryhmät on suunnattu jo al-
keet osaaville ja alkeisryhmä aloittajille. Keramiikan alkeisopetukseen sisältyvät kä- sin rakentamisen tekniikat ja dreijaus sekä keramiikan perusvärjäystekniikat. Jatko- opiskelijoiden opetus perustuu jo opittujen asioiden kertaamiseen sekä erikoisteknii- koihin. Pitkälle edistyneiden opetukseen sisältyy erikoistekniikoita ja syventäviä opin- toja.
3.1 Opettajien haastattelut
Olen haastatellut Seinäjoen kansalaisopistossa kuvataidetta pidempään opettaneita kuvataiteilijoita. Olen kysynyt heiltä seuraavia asioita:
1. Kauanko olet opettanut Seinäjoen kansalaisopistossa kuvataidetta?
2. Mitä pidät opetustyöstä, miksi olet ohjautunut alalle?
3. Miten organisaatio on toiminut, mitä muuttaisit tai toivoisit?
4. Tarvitaanko mielestäsi kuvataiteen opettamisen kokonaisuudesta vastaavan virkaa, esim. kuvataiteen opettajan virka?
5. Mitä mieltä olet opetussuunnitelman tarpeellisuudesta kansalaisopiston kuvataideopetuksessa?
6. Mitä opetussuunnitelmaan mielestäsi pitäisi sisältyä alaltasi?
7. Toivoisitko kuvataiteen opettajien välille lisää yhteistyötä? Toivoisitko, että järjestettäisiin kuvataiteen opintoretkiä opiskelijoille ja opettajille museoihin ja taiteilijoiden työpajoihin?
8. Millainen arvio opiskelijalle pitäisi antaa?
Kysymykset 1 ja 2 liittyvät kiinnostukseeni opettajien pysyvyydestä ja omistautumi- sesta työhönsä. Tyytyväinen työntekijä ei halua vaihtaa työpaikkaa ja oletan hänen omistautuvan opetustyöhönsä. Kysymys 3 liittyy opettajan tyytyväisyyteen, nyt oppi- laitosta kohtaan. Tunteeko hän saavansa toteuttaa ideoitaan ja haluamiaan kursseja?
Onko oppilaitoksessa jotain toivomisen varaa?
Haastattelun kysymys 4 on varsin retorinen. Haluan herättää keskustelua siitä, tarvi- taanko Seinäjoen kansalaisopistoon kuvataiteen opettaja suunnittelemaan kuvatai- teen opetusta.
Kysymykset 5 ja 6 selvittävät opettajien Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2005) tuntemusta. Haluan myös
tietää, mitä mieltä opettajat olisivat opetussuunnitelman käyttöönotosta ja mitä he toi- voisivat siinä käsiteltävän omalta alaltaan.
Seitsemäs kysymys selvittää opettajien yhteistyöhalukkuutta. Opetussuunnitelman käyttöönotto vaatii opettajilta kykyä yhteistyöhön. Tällä hetkellä opettajat toimivat varsin itsenäisesti, opettajainkokouksia ei ole eikä juuri muutakaan yhteistoimintaa.
Lisäksi halusin selvittää, ovatko opettajat halukkaita osallistumaan ryhmiensä kanssa opintoretkiin tai järjestämään niitä.
Viimeinen kysymys liittyy opiskelijan arviointia. Olen kysynyt opettajilta, miten he ha- luavat arvioida opiskelijan oppimista.
3.2 Opiskelijoiden arviointilomake
Opiskelijoiden tyytyväisyyttä kuvataideopetukseen ja kehittämistoiveita olen kartoit- tanut yhdessä Seinäjoen kansalaisopiston lähijohdon kanssa laatimani kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeen avulla. Kuvataiteen opetuksen arviointilomake on jaettu kaikille kansalaisopistossa kuvataidetta koko lukuvuoden kestävissä kuvataideryh- missä opiskeleville. Arviointilomake on samalla osa Seinäjoen kansalaisopiston vuo- sittaista itsearviointia, joka määritellään vapaan sivistystyön laissa (632/1998) 3. lu- vun 7. pykälässä:
Oppilaitoksen tarkoituksena on tukea vapaan sivistystyön kehittämistä ja parantaa oppimisen edellytyksiä. Oppilaitoksen tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arvioitiin. /../ Arviointien keskeiset tulokset tulee julkistaa.
Kansalaisopiston itsearviointi toteutetaan kyselylomakkeina, jolloin vastausten luo- tettavuus on parempi kuin suullisena annetussa palautteessa.
Kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeessa on kysytty seuraavaa:
1. Vastaajan sukupuoli ja ikä
2. Miksi valitsit kyseisen kurssin? (sanallinen vastaus)
3. Opiskeletko myös toisella Seinäjoen kansalaisopiston kurssilla kuvataidetta?
(sanallinen vastaus)
4. Kuinka monta vuotta olet opiskellut Seinäjoen kansalaisopistossa kuvataidetta? (Kyseisessä ryhmässä/ yhteensä)
5. Oletko opiskellut kuvataidetta myös muussa oppilaitoksessa? Missä?
(sanallinen vastaus)
6. Kurssin yleisarvosana (asteikolla erinomainen/ hyvä/ tyydyttävä/ välttävä/
huono)
7. Opettajan asiantuntemus (asteikolla erinomainen/ hyvä/ tyydyttävä/ välttävä/
huono)
8. Olenko saanut tasoani vastaavaa opetusta (kyllä/ en)
9. Tietoni ja taitoni ovat kehittyneet opiskellessani (asteikolla erinomainen/ hyvä/
tyydyttävä/ välttävä/ huono)
10. Olen saavuttamassa opiskelutavoitteeni (asteikolla erinomainen/ hyvä/
tyydyttävä/ välttävä/ huono)
11. Onko opiskeluni ryhmässä riittävän haasteellista? (kyllä/ ei)
12. Onko ryhmässäni käsitelty seuraavia teemoja: väri- ja materiaalioppi, sommittelu, taidehistoria, yleinen taidekäsitys, alan eri tekniikat? (rasti ruutuun)
13. Käyttämäni materiaalit olen hankkinut (opettajan kautta tai itse kaupasta tai muuten)
14. Ryhmälläni on yhteisiä materiaaleja, joista olen maksanut materiaalimaksun opettajalle (kyllä/ ei)
15. Ryhmäni opiskeluun tarkoitetut laitteet ovat (riittävät/ puutteelliset, koska...) 16. Olisin halukas osallistumaan kuvataideryhmien yhteisille omakustanteisille
taiteen päiväretkille (kyllä, hintatoive maksimi/ ei)
17. Haluaisin saada ryhmässäni opetusta myös seuraavista alan tekniikoista (sanallinen vastaus)
18. Kurssin hinta/laatu – suhde (asteikolla erinomainen/ hyvä/ tyydyttävä/
välttävä/ huono)
19. Kurssin kokonaistuntimäärä (liian suuri/ sopiva/ pieni)
20. Yhden kokoontumiskerran tuntimäärä (liian suuri/ sopiva/ pieni)
21. Opiskelijoiden yhteistyöhalukkuus ja toisten huomioonottaminen (asteikolla erinomainen/ hyvä/ tyydyttävä/ välttävä/ huono)
22. Kurssin ilmapiiri (asteikolla erinomainen/ hyvä/ tyydyttävä/ välttävä/ huono) 23. Kuvataiteen kurssitarjonta on mielestäni riittävä (kyllä/ ei, perustelut) 24. Lopuksi haluaisin vielä mainita, että... (sanallinen vastaus).
Osa arviointilomakkeen kysymyksistä on kansalaisopiston peruskysymyksiä, osan olen muokannut vastaamaan kehittämishankkeen tarpeita. Erityisesti olen kiinnos- tunut henkilötiedoista kysymyksissä 1 - 5. Haluan kysymyksillä kartoittaa opiskeli- joiden ikäjakauman, keski-iän ja sukupuolijakauman sekä kartoittaa opiskelijoiden
aiempia taideopintoja. Kysymykset 6 - 8 selvittävät opetuksen laatua ja kysymys 8 lähteekö opetus opiskelijan tasolta. Kysymykset 9 - 11 ovat opiskelijan itsearviointia.
Kysymys 12 selvittää opetuksen teoriasisältöä ja sen vastaanottamista. Kysymykset 13 - 15 sekä 21 ja 22 kartoittavat opiskelijoiden tyytyväisyyttä vuorovaikutukseen sekä kanssaopiskelijoiden että opettajan välillä ja selvittävät oppimisympäristön jär- jestämiseen liittyviä seikkoja ja puutteita. Lisäksi materiaalikysymyksellä haluan saa- da selville, olisiko eri ryhmissä mahdollista tehdä yhteistilauksia, jolloin materiaalikus- tannuksia voitaisiin supistaa. Kysymyksellä 16 kartoitan opiskelijoiden halukkuutta opintoretkiin. Kysymys 17 antaa mahdollisuuden esittää opetuksen sisältöön liittyviä toiveita. Kysymys 23 on arviointilomakkeessa kurssitoiveita varten ja kysymys 24 opiskelijapalautteelle. Kysymykset 18 - 20 tukevat lähinnä oppilaitoksen intressejä ja jätän näin ollen niiden tulokset käsittelemättä.
3.3 Opiskelijoiden teemahaastattelu
Seinäjoen kansalaisopiston lähijohdon kanssa yhteistyönä 13.2.2007 järjestettyyn opiskelijoiden teemahaastatteluun on haettu keskusteluun osallistujat Seinäjoen toi- mipisteessä työskentelevien kuvataideryhmien opettajien välityksellä. Kansalaisopis- ton suunnittelijaopettaja KM Terhi Pajumäki on toiminut keskustelun kirjurina.
Teemahaastattelun aiheina on ollut kolme eri teemaa, jotka olen valinnut kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeen tuloksien pohjalta. Teemahaastattelun avulla haluan selventää joitakin arviointilomakkeen vastauksista esiin nousseita kysymyksiä.
Ensimmäinen teema käsittelee ryhmiä ja opetuksen sisältöä. Aiheella selvitän opis- kelijoiden tyytyväisyyttä opetuksen sisältöön seuraavien aiheiden kautta: väri- ja materiaalioppi, sommittelu, taidehistoria, yleinen taidekäsitys ja opetettavan alan eri tekniikat. Lisäksi haluan tietää, onko opetus etenevää ja tunteeko opiskelija oppivan- sa kaipaamiaan asioita. Lisäksi keskustelu on sisältänyt teeman opiskelijoiden tyyty- väisyydestä kurssitarjontaan.
Toinen teemahaastattelun aihe käsittelee ”Tiloja ja laitteita”. Olen kysynyt, onko tilois- sa riittävä varustetaso oppimiseen ja mitä mieltä haastateltavat ovat kuvataiteen ope- tukseen tarkoitetuista tiloista.
Kolmas teemahaastattelun aihe käsittelee ”Oheisopintoja”. Keskustelu on käyty kysy- myksen ”Miten muuten toivoisit saavasi tukea taiteen harrastamiseen (mahdollisesti
ammatiksi saakka)?” pohjalta. Apusanoina ovat olleet ”Luennot?” ja ”Opintoretket?”.
Lopuksi on keskusteltu vielä arvioinnista ja vuorovaikutuksesta ryhmissä.
3.4 Taiteilijajärjestöjen edustajien teemahaastattelu
Olen järjestänyt vapaamuotoisen keskustelutilaisuuden 12.2.2007 Seinäjoen taiteili- jaseura ry:n, Seinäjoen kuvataiteilijat ry:n, Seinäjoen seudun taidegraafikot ry:n ja Varikko ry:n edustajille VarikkoGalleriassa Seinäjoella. Taiteilijajärjestöillä on paljon käytännön kokemusta kuvataiteen kentältä ja näkemystä kuvataiteen opettamisen luonteesta. Keskustelun teemana on ollut ”Miten kuvataiteen opetusta tulisi kehittää Seinäjoen kansalaisopistossa, jotta se tukisi myös ammatillisella tasolla työskentele- viä tai ammatilliseen kuvataiteen koulutukseen pyrkiviä?”.
3.5 Benchmarking
Olen tehnyt benchmarking- vertailun Jyväskylän seudun kansalaisopistoon kehittä- mishankkeen aikana. Benchmarking eli esikuva-analyysi tai vertailuanalyysi on oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan. Benchmarking on toiminnan kyseenalais- tamista ja toisilta oppimista. Benchmarkingin avulla on mahdollista tunnistaa oman toiminnan heikkouksia ja laatia kehitysideoita.
Olen ollut yhteydessä Jyväskylän seudun kansalaisopiston taide- ja taitoaineiden suunnittelijaopettaja TaiM, KM Hannele Ollakkaan. Olen vieraillut Jyväskylän seudun kansalaisopistossa 14. - 15.2.2007 tutustumassa opetustiloihin ja tavannut myös pari kuvataiteen opettajaa. Lisäksi olen käynyt 28.3.2007 puhelinkeskustelun Ollakan kanssa. Puhelinkeskustelussa kysyin seuraavat kysymykset:
1. Mitä Ollakan virkatehtäviin kuuluu?
2. Käytetäänkö Jyväskylän seudun kansalaisopistossa aikuiskoulutuksessa valtakunnalliseen taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmaan pohjautuvaa opetussuunnitelmaa?
3. Miten kurssijaot, opettajajaot sekä lukuvuoden opetussuunnitelmat tehdään?
4. Ovatko taiteen opetuksen tilat toimivat?
Olemme vertailleet puhelinkeskustelussa opetuksen laadun ja järjestelyn eroja sekä keskustelimme opetussuunnitelman tarpeellisuudesta ja sen toiminnasta käytännös- sä.
4 Tulokset
Tarkastelen seuraavassa kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeen, teemahaastat- telujen, kuvataiteen opettajien haastattelujen ja benchmarkingin kautta saamiani tuloksia.
4.1 Miten kuvataiteen opetusta voidaan kehittää Seinäjoen kansalaisopistossa?
Olen pohtinut kysymykseen ”Miten kuvataiteen opetusta voidaan kehittää” apukysy- myksiä, joiden pohjalta olen laatinut kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeen kuva- taiteen opiskelijoille. Kysymyksillä haluan selvittää, mitä kehittämiskohteita mahdolli- sesti on Seinäjoen kansalaisopiston kuvataiteen opetuksessa ja sen järjestämisessä.
Myös kuvataiteen opettajilla on ollut mahdollisuus kertoa kehittämiskohteista. Apuky- symykset ovat seuraavat:
Tukeeko kansalaisopiston opetustarjonta elinikäistä oppimista?
Onko opetus laadukasta?
Onko opiskelijoilla itseohjautuvuutta ja mahdollisuutta etenevään oppimiseen ja kykenevätkö opiskelijat harjoittamaan itsearviointia?
Onko oppimisympäristö toimiva?
Millaista vuorovaikutus oppitunneilla on?
Millaista arvioinnin tulisi olla?
Mitä opiskelijat ja opettajat toivovat kehitettävän?
Elinikäinen oppiminen
Kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeen on jättänyt 155 kuvataiteen opiskelijaa, vastausprosentti on 68,30 %. Heistä 91,5 % on naisia. Kansalaisopistossa kuvatai- detta opiskelevien keski-ikä on 49,4 vuotta. Miesten keski-ikä on 42,1 vuotta ja nais- ten 50 vuotta. Selvästikin kuvataiteen opintoihin ohjaudutaan varhaisen keski-iän
kynnyksellä, useimmiten lasten jo kasvettua. Ryhmässä, jota arvioitiin, on opiskeltu keskimäärin 4,7 vuotta, kun kaiken kaikkiaan kuvataidetta on opiskeltu keskimäärin 6,4 vuotta. Ilahduttavaa on, että vastanneissa on kuvataiteen harrastajia, jotka ovat opiskelleet kuvataidetta 10 - 32 vuotta. Pisimpään kuvataidetta opiskelleet ovat Ku- vaamataito III- ryhmän opiskelijoita, joiden keskimääräinen opiskeluaika oli 11 vuotta.
Tuloksesta päätellen kansalaisopiston kuvataiteenopetuksen järjestäminen tukee aikuisväestön elinikäistä oppimista.
Oman opiskeluryhmän valintaan vaikuttaneita seikkoja on kirjattu arviointilomakkeisiin seuraavasti: aiheen kiinnostavuus, kokeilunhalu, käsillä tekeminen, haaveen toteutta- minen, jonkun toisen suosittelu, halu oppia ja edetä, tietty opettaja, kiinnostus kuva- taiteeseen ja tekniikoihin sekä halu tukea omaa tekemistään. Kaikkien ryhmien vas- tauksissa korostuu halu oppia.
Arviointilomakkeen jättäneistä lukuisat ovat opiskelleet kuvataidetta muuallakin.
Opiskeluoppilaitoksia mainitaan seuraavasti: muut kansalaisopistot, avoin yliopisto, Taideteollinen korkeakoulu, kesäkurssit, Turun taideyhdistyksen piirustuskoulu, Tai- dekoulu Oiva (lasten ja nuorten taidekoulu Seinäjoella, joka nykyisin toimii Seinäjoen kansalaisopiston yhteydessä), Kankaanpään taidekoulu, Kankaanpään opisto, Turun yliopisto, Rauman OKL, Tampereen tekninen korkeakoulu, Tampereen yliopisto, Jur- van muotoilunyksikkö, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Limingan taidekoulu, Por- taanpään kristillinen opisto, Ilmajoen taidon ja kulttuurin keskus, Etelä-Pohjanmaan kesäyliopisto, Lahden muotoiluinstituutti ja Kauhajoen evankelinen kansanopisto. Yk- si ilmoittaa hakeneensa opiskelemaan kuvataidetta ammattikorkeakouluun.
Muista oppilaitoksista saattaa päätellä, että kuvataidetta opiskellaan Seinäjoen kan- salaisopistossa sekä harrastepohjalta että ammatin ylläpitämiseksi, kehittämiseksi ja ammattiin pyrkimiseksi. Tämä huomio asettaa erittäin suuren merkityksen suunnitel- mallisen opetuksen tarjoamiselle.
Arviointilomakkeen kysymys 24 oli opiskelijoilta saatavien risujen ja ruusujen varalta.
Ilokseni opiskelijoiden palaute tuki elinikäisen oppimisen filosofiaa. Tässä pieni näyte opiskelijoiden kirjoittamasta: ”Onnekseni löysin tämän kuvataidemaailman” sillä
”Kurssilla on hyvä ilmapiiri ja kotiin saa palata rentoutuneena”. ”Kansalaisopisto on hyvä juttu! Missä muualla voisi osallistua näin hyville kursseille näin halvalla.” ”Olen toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni”, ”Kiitos kurssin pitämisestä!” ”Opelta vaatii kärsi- vällisyyttä kun se jaksaa selostaa kaikille erikseen”, mutta ”Vanhempana tulen ole- maan enemmän paikalla”. ”Kiitos opelle!”
Kuvataiteen opetuksen laatu
Kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeen kysymyksillä 6 - 8 on kartoitettu opetuksen laatua. Vastanneista 51 % antaa kurssin yleisarvosanaksi hyvä asteikolla erinomai- nen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono. Huomioitavaa on, että erinomaiseksi kurssin on arvioinut 46 % opiskelijoista. Opettajan asiantuntemus vastaavalla asteikolla on 72 % mielestä erinomainen ja 25 % mielestä hyvä. Tasoaan vastaavaa opetusta on saanut kyllä tai ei vastauksien mukaan 153 opiskelijaa 155:stä ja vain kahden mie- lestä opetus ei ole vastannut heidän tasoaan. Se, että kaksikin opiskelijaa on ope- tukseen tyytymättömiä, vaatii opettajilta paneutumista erilaisiin oppijoihin. On mah- dollista, että opetus on ollut liian vaativaa tai liian yksipuolista.
Opiskelijoiden teemahaastattelussa on tullut esiin, että opettajien toivotaan paneu- tuvan enemmän opiskelijoiden tekemiseen. Opiskelijoiden mielestä kaikki opettajat eivät laita itseään likoon opetustyössään. Opiskelijat pitävät hyvänä, että Kuvaama- taito III: ssa saa opetusta eri opettajilta, mutta myös pysyvää vuorovaikutusta saman opettajan kanssa tarvitaan.
Kysymys 12 selvittää opetuksen teoriasisältöä ja sen vastaanottamista. Kysymyk- seen ”Onko ryhmässäni käsitelty seuraavia teemoja: väri- ja materiaalioppi, sommit- telu, taidehistoria, yleinen taidekäsitys, alan eri tekniikat?” on vastattu rasti ruutuun tekniikalla. Käännän vastaukset siten, että lasken, kuinka moni opiskelija ei koe saa- neensa opetusta seuraavissa teemoissa:
väri- ja materiaalioppi 19 % eli 30 opiskelijaa 155:stä sommittelu 32 % eli 49 opiskelijaa 155:stä taidehistoria 76 % eli 118 opiskelijaa 155:stä yleinen taidekäsitys 46 % eli 71 opiskelijaa 155:stä alan eri tekniikat 30 % eli 46 opiskelijaa 155:stä
Vastaukset antavat olettaa, että joko opinnoissa ei ole käsitelty kyseisiä teemoja, tai sitten ne tulevat pääosin käsitellyiksi muun opetuksen ohessa niin, ettei opiskelija ky- kene hahmottamaan eri kuvataiteen perusteita. Olen ottanut asian esille uudelleen vielä opiskelijoiden teemahaastattelussa. Opiskelijat kertovat, että taidehistoriankir- joja on opetustilanteissa saatavilla, mutta niitä ei tule tutkittua koska halutaan työs- kennellä. Opiskelijat ovat myös toivoneet, että teoriaopetusta voisi olla erikseen esimerkiksi viikonloppukursseina. Lyhytkurssit voisivat olla heti syksyn alussa, jolloin niiden antia voisi hyödyntää välittömästi omassa tekemisessään. Myös taidehistorian
luentoja voisi olla erikseen. Luentoja on toivottu myös yleiseen taidekäsitykseen ja nykytaiteeseen liittyen.
Itsearviointi, itseohjautuvuus ja tasolta toiselle etenevä oppiminen Kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeen kysymyksillä 9 - 11 olen toivonut opiske- lijan arvioivan omaa kehittymistään. Mielestäni opiskelijan oman kehittymisen arviointi heijastaa myös opetuksen tukemaa itsearviointia. Opiskelijat arvioivat, että heidän tie- tonsa ja taitonsa ovat kehittyneet heidän opiskellessaan asteikolla erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono 58 %:n mielestä hyvin, 23 %:n mukaan tyydyttävästi ja 17
%:n mukaan erinomaisesti. Opiskelutavoitteensa on saavuttamassa vastaavan astei- kon mukaan 53 % opiskelijoista hyvin, 23 % erinomaisesti ja 21 % tyydyttävästi.
Opiskelu ryhmässä on ollut 150 opiskelijan mukaan haasteellista ja 4 opiskelijan mu- kaan vailla haasteita.
Itseohjautuvuutta opintoihin on selvitetty kahdella kysymyksellä. Arviointilomakkeen kysymyksestä 3 käy ilmi, opiskeleeko vastaaja myös toisella Seinäjoen kansalais- opiston kurssilla kuvataidetta. Useammalla kuin yhdellä kuvataiteen kurssilla opis- kelee 22,6 % vastanneista. Samoin jo aiemmin kysymyksen 5 ”Oletko opiskellut kuvataidetta myös muussa oppilaitoksessa? Missä?” selvitettyjen tulosten mukaan kuvataiteen opintoja on suoritettu aiemmin vapaan sivistystyön, ammatillisen ja yli- opistollisen koulutuksen yhteydessä.
Opiskelijoiden arviointilomakkeen vastauksista kuultaa varsin positiivinen suhtautumi- nen omaan oppimiseen. Vastauksien pohjalta ei voi kuitenkaan arvioida, missä mää- rin kriittistä reflektiota harjoitetaan. Opiskelijoiden teemahaastattelussa läsnä olleet opiskelijat suhtautuivat omaan oppimiseensa itsearviointia tehden ja reflektoiden kes- kustelutilanteessa. Vaikuttaa siltä, että kuvataiteen perusopintojen tyyppisiin opintoi- hin on varsin useilla opiskelijoilla kiinnostusta. Kansalaisopistossa on sellaisia opiske- lijoita, jotka opiskelevat yhtä aikaa piirustusta, maalausta, grafiikkaa sekä kuvanveis- toa tai keramiikkaa.
Tilat ja laitteet
Kuvataiteen opetuksen arviointilomakkeen kysymykset 13 - 15 selvittävät oppimisym- päristön järjestämiseen liittyviä seikkoja ja puutteita. Vastanneista 82 % pitää tiloja ja laitteistoa riittävänä. Puutteita koetaan olevan lähinnä tarpeistossa. Tiloihin ollaan muuten tyytyväisiä, mutta yhtenäistä valkoista seinäpintaa tarvittaisiin teosten tarkas-
teluun. Koska osa taiteen opetukseen käytettävistä tiloista on tehty luokkahuoneiksi, ongelmia muun muassa lattialle joutuvan veden kanssa saattaa esiintyä. Eräs opiske- lija esitti kiitoksen palautteen yhteydessä siitä, että työturvallisuusseikat on otettu ke- ramiikan opetuksessa huomioon.
Materiaalikysymyksellä olen halunnut saada selville, olisiko eri ryhmissä mahdollista tehdä yhteistilauksia, jolloin materiaalikustannuksien rahti- ja lähetyskuluja voitaisiin pienentää. Vaikuttaa siltä, että keramiikassa, kuvanveistossa, kokeellisessa kuvatai- teessa, öljyvärimaalauksessa, Kuvaamataito III:ssa ja PIMA: ssa käytetään yhteisma- teriaaleja. Saattaa olla kannattavaa selvittää opettajien kesken, voidaanko yhteisti- lauksia tehdä piirustus- ja maalausryhmien kesken. Keramiikan ja kuvanveiston ti- laukset tehdään kansalaisopiston Seinäjoen toimipisteessä jo yhteistilauksena, sillä tarvittavat materiaalit ovat samantyyppisiä ja tilattavissa samasta yrityksestä.
Opettajat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä opetustiloihin ja laitteistoon. Monet kuvatai- teen opettajat ovat saaneet olla mukana vaikuttamassa kuvataiteen opetustilojen suunnitteluun uuden opistotalon saneerauksen aikana vuosina 1999 - 2000. Kuvatai- teen opetukseen tarkoitetut tilat ovat asialliset, joskin opiskelijoiden teemahaastatte- lussa on toivottu myös sotkuisen työn tilaa. Itse kuvanveiston opettajana olisin toivo- nut kansalaisopistoon puu- ja metallityötilaa yhteiseen käyttöön. Tila olisi toiminut myös kokeellisessa kuvataidetyöskentelyssä erinomaisesti.
Opiskelijoiden teemahaastattelun yhteydessä oppimisympäristöstä keskusteltaessa on käyty läpi samoja asioita. Maalausluokkaa pidetään matalana ja valo tulee vain pienistä ikkunoista. Tosin kurssit ovat yleensä aina ilta-aikaan, jolloin luonnonvaloa ei voida hyödyntää. Vesipisteet taideluokissa saisivat olla isompia ja teräksisiä. Elävän mallin piirustukseen tarvittaisiin mallille hyvä tuoli, joka ei haittaa muodon hahmotta- mista. Taidekoulu Oivassa pidettävään Kuvaamataito III- ryhmään tarvittaisiin valkoi- nen seinämä kritiikin pitämistä varten. Kokeilevan kuvataiteen tilassa ei onnistu isojen töiden tekeminen. Pitäisi olla tila, jossa saa sotkea. Kevätnäyttelyssä teosten ripusta- minen on hankalaa. Seinissä katonrajassa pitäisi olla tangot, joihin maalaukset voisi kiinnittää rautalangalla.
Kehittämishankkeenbenchmarking- osuudessa olen tutustunut Jyväskylän seudun kansalaisopiston toimintaan. Olen vieraillut siellä muun muassa keramiikan ja kuvan- veiston, puu- ja metallityön sekä maalauksen tiloissa. Tiloissa on otettu huomioon työsuojelulliset seikat ja niissä toiminta sujui samoin kuin Seinäjoen kansalaisopiston kuvataiteen tiloissa. Puu- ja metallityön tilat ovat yhteydessä kuvanveiston ja kera-
