62
Osa 2.
Vaikutukset ympäristöön
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen toisessa osassa selvitetään hankkeen vaikutuksia ihmisiin, ympä- ristöön, yhteiskuntaan ja luonnonvarojen hoitoon. Aluksi kuvataan koko arviointityötä, minkä jälkeen käy- dään aiheittain läpi nykytilannetta ja vaikutuksia useissa eri ryhmissä. Kussakin ryhmässä kuvataan tarkem- min arviointimenetelmää.
9 ARVIOINTITYÖN KUVAUS
YVA-lain mukaisessa menettelyssä tarkastellaan hankkeen vaikutuksia YVA-laissa ja YVA-asetuksessa sääde- tyssä laajuudessa. Alla olevassa kuvassa (Kuva 20) mainitut vaikutukset arvioidaan aina.
Kuva 20: YVA-lain mukaisesti arvioitavat ympäristövaikutukset.
Arvioitavat hankkeen välittömät ja välilliset vaikutukset
Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys
Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus
Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema,
kaupunkikuva ja kulttuuriperintö
Luonnonvarojen hyödyntäminen
63
Tuulivoimahankkeen keskeisimpiä ympäristövaikutuksia ovat yleensä vaikutukset linnustoon, maisemaan ja ihmisiin. Ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia ovat lähinnä äänen ja varjojen aiheuttamat häiriöt. Tuulivoima- hanke voi kuitenkin aiheuttaa vaikutuksia useilla eri osa-alueilla. Tässä hankkeessa arvioitavat pääasialliset vaikutukset on määritetty YVA-menettelyn arviointiohjelmassa. Vaikutukset jaettiin siinä kuuteen ryhmään, joista kaksi on sittemmin yhdistetty yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia koskevaksi ryhmäksi.
1. Vaikutukset ilmastoon
2. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen - Kaavoitus
- Liikenne
- Asutus ja elinkeinoelämä
3. Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön - Maisema
- Kulttuuriympäristö 4. Vaikutukset ihmisiin
- Ääni
- Liikkuvat varjot - Sosiaaliset vaikutukset 5. Vaikutukset luonnonympäristöön
- Maa- ja kallioperä - Pohjavesi
- Pintavedet
- Kasvillisuus ja luontoarvot - Linnusto
- Liito-orava - Lepakot - Suojelualueet
Kustakin vaikutusten ryhmästä ja alaryhmästä esitellään seuraavat:
1. Vaikutusmekanismit
- Kuvataan pääpiirteittäin, miten hanke voi vaikuttaa tiettyyn ryhmään tai alaryhmään.
2. Arviointimenetelmät
- Kuvataan, mitä menetelmiä ja aineistoa on käytetty tiettyyn ryhmään tai alaryhmään kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa.
3. Nykytilan kuvaus
- Kuvataan kyseisen ryhmän tai alaryhmän lähtötilanne eli nykytilanne, jo- hon hanke vaikuttaa.
4. Tuulivoimapuiston vaikutukset
- Kuvataan tuulivoimapuiston eri vaihtoehtojen rakentamisen, toiminnan ja käytöstä poistamisen aikaisia vaikutuksia koskevan arvioinnin tulokset.
5. Voimajohdon vaikutukset
- Kuvataan verkkoliitynnän eri vaihtoehtojen vaikutuksia koskevan arvioin- nin tulokset.
6. Hankkeen toteuttamatta jättämisen vaikutukset
- Kuvataan nollavaihtoehtoa eli hankkeen toteuttamatta jättämisen vaiku- tuksia koskevan arvioinnin tulokset.
7. Suojatoimet
- Kuvataan, mihin toimiin voidaan ryhtyä arvioitujen mahdollisten vaikutus- ten vähentämiseksi tai poistamiseksi.
64
Pohjanmaalla on meneillään lukuisia tuulivoimahankkeita. Tärkeä osa vaikutusten arviointia onkin Kristiinan- kaupunki Pohjoinen -hankkeen ja lähialueen muiden hankkeiden yhteisvaikutusten selvittäminen. Yhteisvai- kutuksia arvioidaan soveltuvin osin kussakin ryhmässä tai alaryhmässä. Pääasialliset arvioitavat yhteisvaiku- tukset ovat maisemaan ja linnustoon kohdistuvat vaikutukset sekä äänen ja varjojen aiheuttamat häiriöt.
9.1 Arviointityössä käytettävät menetelmät
Vaikutusten arvioinnissa käytetään pääosin muun muassa ympäristö- ja luontoselvityksistä sekä muista vai- kutusalueella tehdyistä selvityksistä saatuja tietoja. Myös viranomaisilta, asukkailta, suunnitelmista ja ohjel- mista saadut tiedot ovat tärkeitä lähteitä. Vaikutusten arvioimiseen ja kuvaamiseen käytetään jonkin verran mallinnusta ja visualisointitekniikoita. Olemassa olevaa tutkimusta tuulivoiman ympäristövaikutuksista käy- tetään arviointityön viitekehyksenä.
Vaikutuksia kuvataan ja vertaillaan pääasiassa tekstimuodossa, ja tekstiä selvennetään kuvien, taulukoiden, havainnekuvien ja laskelmien avulla. Arvioinnin tukena käytetään myös alla olevia IEMAn (Institute of Envi- ronmental Management and Assessment) kriteerejä.
Lisäksi vaikutusten merkittävyyttä arvioidaan viisiportaisella asteikolla:
Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Merkittävä Erittäin merkittävä
Kriteerit selventävät erilaisten ympäristövaikutusten luonnetta ja helpottavat niiden merkityksen määrittä- mistä. Niitä on siksi käytetty apuna, kun ympäristövaikutukset on muutettu määrälliseen muotoon vaihtoeh- tojen vertailua varten.
9.2 Vaikutusalueen rajaus
Vaikutusalueella tarkoitetaan aluetta, jolla hankkeeseen liittyvien toimien voidaan olettaa aiheuttavan mer- kittäviä vaikutuksia. Vaikutukset ovat luonteeltaan erilaisia, ja ne ulottuvat eripituisten etäisyyksien päähän.
Tämän vuoksi vaikutusalueen koko vaihtelee arvioitavissa ryhmissä.
Oletettua vaikutusaluetta on arvioitu kunkin ympäristövaikutuksen luonteen perusteella. Vaikutusalueet on käyty läpi ja päivitetty arviointiohjelmavaiheen päätyttyä. Välillisiä vaikutuksia ei ole eritelty maantieteelli- sesti, sillä niitä ei pystytä rajaamaan. Sama pätee globaaleihin vaikutuksiin, kuten ilmastoon, ja maantieteel- lisesti vaikeasti määriteltävissä oleviin vaikutuksiin, kuten yhdyskuntarakenteeseen. Arvioinnissa käytetyt suuntaa antavat vaikutusalueet esitetään alla (Taulukko 8).
Luonne: myönteinen/kielteinen
Tyyppi: välitön/välillinen
Palautuvuus: palautuva/palautumaton
Laajuus: paikallinen/alueellinen/laaja-alainen
Kesto: lyhytaikainen/pitkäaikainen
Vaikutuksen kohteen arvo ja herkkyys
65
Taulukko 8: Hankkeen vaikutusten arvioinnissa käytetyt likimääräiset etäisyydet.
Vaikutusryhmä Vaikutusalue arvioinnissa Alueen käyttö Enintään 1 km
Maisema Enintään 20 km
Kulttuuriympäristö Hankealueella. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ympäristöt 5 km:n säteellä
Maa- ja kallioperä Hankealueella Pohjavesi ja pintavedet Enintään 3 km
Kasvillisuus ja luontoarvot Hankealueella ja voimajohtoreittien varrella
Pesivät linnut Hankealueella. Merikotka 10 km:n säteellä. Kalasääski 2 km:n säteellä
Muuttavat linnut Noin 30 km
Liito-orava ja lepakot Hankealueella ja voimajohtoreittien varrella
Suojelualueet 20 km
Ääni ja liikkuvat varjot Koko alueella, johon mallinnuksen perusteella kohdistuu vaiku- tuksia
Sosiaaliset vaikutukset 15 km
Kuva 21: Etäisyysesimerkkejä hankealueen ympärillä.
66
10 VAIKUTUKSET ILMASTOON
10.1 Vaikutusmekanismit
Fossiilisten polttoaineiden polttaminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä (CO2) ilmakehään. Hiilidioksidi on yksi monista kasvihuonekaasuista, jotka lisäävät lämmön imeytymistä ilmakehään. Ilmakehän kasvihuonekaasu- pitoisuuden jatkuva kasvu aiheuttaa globaalissa ilmastossa muutoksia, joilla voi olla suuria vaikutuksia sekä ympäristöön että yhteiskuntaan.
Tuulivoima lisää uusiutuvan energian määrää sähköjärjestelmässä. Tuulivoiman tuotannosta ei aiheudu kas- vihuonekaasupäästöjä ilmakehään. Tuulivoiman tuotannon lisääminen syrjäyttää fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa energiantuotantoa, mistä on seurauksena ilmakehään joutuvien hiilidioksidipäästöjen nettovä- hennys. Myös muiden ympäristöä pilaavien aineiden, esimerkiksi typen oksidien (NOx) ja rikkidioksidin (SO2), päästöt vähenevät. Nämä aineet voivat aiheuttaa rehevöitymistä ja happamoitumista. Tuulivoimasta aiheu- tuvat hiilidioksidipäästöt syntyvät valmistuksen, kuljetuksen ja rakentamisen aikana, pieni osa myös käytöstä poistamisen aikana.
10.2 Arviointimenetelmät
Ilmastovaikutusten arviointi perustuu marginaalisähkön käsitteeseen. Marginaalisähköllä tarkoitetaan säh- köä, jonka tuotanto on tiettynä hetkenä kalleinta (marginaalissa) ja jonka halvempi, esimerkiksi tuulivoimalla tuotettu, sähkö työntää pois markkinoilta. Marginaalisähkö vaihtelee jatkuvasti muun muassa tarjonnan ja kysynnän, poliittisten ohjauskeinojen sekä sääolosuhteiden, kuten tuuli- ja vesivoiman saatavuuden, mu- kaan.
Keskimääräisenä vuotena pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä marginaalissa on usein hiililauhdevoima. On epävarmaa, mikä tuotantomuoto on marginaalissa pitkällä aikavälillä, mutta todennäköisesti suuri osuus tu- lee olemaan maakaasuun perustuvalla sähköntuotannolla (IVL, 2009). Sähköntuotannon muuttuvat kustan- nukset ratkaisevat marginaalissa olevan sähkön.
Mitä enemmän tuulivoimaa lisätään, sitä vähemmän jää korvattavaa hiililauhdevoimaa. Jos tuulivoimaa lisä- tään merkittävästi, ympäristöhyödyt vähenevät jonkin verran, kun ympäristöä pilaavia energialähteitä, joi- den hiilidioksidipäästöt ovat pienempiä kuin hiililauhdevoiman, työnnetään pois markkinoilta. Suomessa kor- vautuu lähinnä maakaasuun perustuva sähköntuotanto. Päästövähennyksiä on siksi arvioitava useasta eri näkökulmasta.
Kristiinankaupunki Pohjoinen -hankkeen tuottamat päästövähennykset lasketaan kertomalla hankevaihtoeh- tojen odotettu sähköntuotanto pohjoismaisen sähköjärjestelmän tyypillistä marginaalisähköä koskevilla päästökertoimilla. Toinen laskelma koskee tilannetta, jossa suurin osa marginaalisähköstä on hiililauhdevoi- maa, ja toinen puolestaan tilannetta, jossa valtaosa marginaalisähköstä on maakaasulla tuotettua. Pohjois- maisessa sähköjärjestelmässä hiililauhdevoiman päästökerroin voi olla 620–700 g CO2/kWh ja maakaasun päästökerroin noin 300 g/kWh (Holttinen, 2004). Hiililauhdevoiman osalta käytetään keskiarvoa 660 g CO2/kWh. Typen oksidien ja rikkidioksidin päästökertoimet voivat vaihdella suuresti muun muassa polttoai- neen rikkipitoisuuden, palamislämpötilan ja puhdistustekniikoiden mukaan. Hankkeen tuottamia päästövä- hennyksiä koskevissa laskelmissa käytetään kuitenkin kerrointa 0,7 g/kWh typen oksidien osalta ja kerrointa 1,06 g/kWh rikkidioksidin osalta.
67 10.3 Nykytilan kuvaus
Meneillään olevan antropogeenisen eli ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen syynä on lähinnä ilmake- hän kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvu. Jos kasvihuonekaasujen päästöt kiihtyvät nykyistä vauhtia, maa- pallon keskilämpötila nousee 2–6 astetta tämän vuosisadan aikana.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääviä toimia säännellään sekä kansainvälisellä että kansallisella ta- solla. Tärkeä kansainväliseen ilmastopolitiikkaan liittyvä asiakirja on YK:n ilmastosopimus (1992). EU:ssa kes- keisiä ovat ilmasto- ja energiapaketin (2008) määräykset ja Suomessa esimerkiksi energia- ja ilmastostrategia (2008) sekä valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta (2009). Vuoden 2008 ener- gia- ja ilmastostrategia päivitettiin vuonna 2013.
Suomen pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiassa käsitellään energia- ja ilmastopoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2020 asti. Strategian mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on keskeinen syy uusiutu- van energian käytön lisäämiselle, mutta uusiutuvilla energialähteillä katsotaan olevan myös energiastrate- gista merkitystä, kuten bioenergian ja muun kotimaisen energian käytön edistäminen, tutkimukseen ja tuo- tekehitykseen panostaminen sekä energiasektorin huoltovarmuuden ylläpitäminen. Vuoden 2013 energia- ja ilmastostrategian päivityksessä toistettiin 6 TWh tuulivoimatavoite vuodelle 2020 ja asetettiin 9 TWh ta- voite vuodelle 2025. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi panostetaan myös energiatehokkuuteen ja ydin- voimaan.
Vuosina 2013 ja 2014 laadittiin energia- ja ilmastotiekarttaa 2050. Hallituksen tavoitteena on vähentää kas- vihuonekaasupäästöjä siihen mennessä 80–95 %. Energiasektorin päästöt pitäisi saada lähes nollaan vuoteen 2050 mennessä. Tuulivoimalla tuotetaan vuosittain skenaariosta riippuen 7-29 TWh sähköä vuonna 2050.
Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa niin ihmisiin kuin luontoonkin. Fossiilisten polttoaineiden (hiili, öljy ja maa- kaasu) polttaminen, maatalous ja metsien hävittäminen on johtanut kohonneisiin kasvihuonekaasujen pitoi- suuksiin ilmakehässä.
Hiilidioksidipitoisuus on noussut nopeasti esiteollisen ajan 280 ppm:stä nykyiselle 400 ppm tasolle. Hiilidiok- sidin osuus kasvihuoneilmiöön vaikuttavista kaasuista on noin 60 %.
Noin 80 % maailman energiantuotannosta tehdään fossiilisilla polttoaineilla. Energiantuotanto aiheuttaa noin 36 % maailman hiilidioksidipäästöistä ja sen osuus on isompi kuin minkään muun sektorin. Yli puolet sähköntuotannosta tehdään fossiililla polttoaineilla. Toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja on lii- kenne, jonka osuus päästöistä on noin 27 %.
Energiateollisuuden tilastojen mukaan Suomen sähkönkulutus vuonna 2014 oli 83,3 TWh. Nettotuonnin osuus oli 21,6 %. Sähköä tuotiin lähinnä Pohjoismaista mutta myös Venäjältä. Viroon vietiin sähköä suunnil- leen saman verran kuin Venäjältä tuotiin. Omaa tuotantoa oli 65,4 TWh. Tuotannosta 26 % tehtiin fossiilisilla polttoaineilla. Lisäksi osa tuodusta sähköstä on fossiilisilla tuotettua. Tuulivoimalla tehtiin vajaat kaksi pro- senttia tuotannosta. Oheisessa kuvassa on esitetty Suomen sähköntuotannon jakautuminen energialähteit- täin.
68
Kuva 22: Suomen sähköntuotanto vuonna 2014 energialähteittäin Energiateollisuuden mukaan. Tuotanto yhteensä 65,4 TWh.
10.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset
Rakentaminen ja käytöstä poistaminen
Tuulivoima tuottaa ympäristöä pilaavien aineiden päästöjä ilmakehään lähinnä materiaalien tuotannon, val- mistuksen, kuljetuksen ja rakentamisen aikana sekä jonkin verran myös käytöstä poistamisen aikana. Perus- tukseen käytettävä betoni on yksi suurimmista rakentamisen aikaisista päästölähteistä, sillä sementin valmis- tuksessa vapautuu hiilidioksidia (Martínez ym. 2009). Käytöstä poistamisen aikana eniten päästöjä aiheutuu kuljetuksista.
Vaikka rakentamisen ja käytöstä poistamisen aikaiset päästöt voivat olla huomattavia, uusiutuvan sähkön tuotanto kompensoi ne nopeasti, kun tuulivoimalat ovat toiminnassa. Valmistukseen ja rakentamiseen käy- tetyn energian tuottamiseen kuluva aika riippuu suuresti muun muassa tuulitilanteesta, tehosta, valmistus- maasta, generaattorityypistä ja tornin materiaalista.
Eri puolilla maailmaa on tehty lukuisia elinkaariarviointeja tuulivoiman ns. ekologisen jalanjäljen selvittä- miseksi. Erään usean megawatin voimaloita koskevan espanjalaisen tutkimuksen mukaan tuulivoimala tuot- taa alle kuudessa kuukaudessa sen energiamäärän, joka kuluu muun muassa valmistukseen ja kuljetukseen (Martínez ym. 2009). Muissa elinkaariarvioinneissa vastaava energian tuottamiseen kuluva aika on lyhyempi tai pitempi: jopa vain kolmesta kuukaudesta (Wizelius, 2007) lähes vuoteen (esim. Lenzen ja Munksgaard, 2002).
Toiminta
Kristiinankaupunki Pohjoinen -hankkeen odotettua vuosittaista sähköntuotantoa koskevien laskelmien pe- rusteella on arvioitu ympäristöä pilaavien päästöjen kokonaisvähennystä. Alla olevassa taulukossa esitetään arvioidut hankevaihtoehtojen tuottamat päästövähennykset.
69
Taulukko 9: Arvioidut päästövähennykset.
Kemiallinen yhdiste Vaihtoehto 1*
Päästövähennykset (ton- nia/vuosi)
Vaihtoehto 2**
Päästövähennykset (ton- nia/vuosi)
CO2 (verr. hiililauhdev.) 286 000 177 000
CO2 (verr. kaasukombiv.) 130 000 80 000
NOx (verr. hiililauhdev.) 300 190
SO2 (verr. hiililauhdev.) 460 280
* Arvioitu tuotanto: 435 000 MWh/vuosi
** Arvioitu tuotanto: 268 000 MWh/vuosi
Hankevaihtoehdossa 1 sähkön tuotanto on suurempi, koska voimaloita on enemmän. Vastaavasti myös päästövähennykset ovat suuremmat kuin vaihtoehdossa 2. Vaihtoehdossa 1 rakentamisen ja käytöstä pois- tamisen aikana syntyy päästöjä enemmän kuin vaihtoehdossa 2, koska voimaloita on enemmän.
Hankevaihtoehdossa 2 päästövähennykset ovat merkittävät, joskin pienemmät kuin vaihtoehdossa 1. Ra- kennus- ja purkuvaiheessa syntyviä päästöjä on vähemmän kuin vaihtoehdossa 1.
Ilmaston ja päästöjen kannalta hankevaihtoehtoa 1 on pidettävä ensisijaisena, koska siinä luonnonvaroja käytetään säästäväisemmin.
10.5 Voimajohdon vaikutukset
Voimajohdosta aiheutuu päästöjä ilmaan materiaalien tuotannon, valmistuksen, kuljetuksen ja rakentamisen yhteydessä. Toisin kuin tuulivoimalat, voimajohto ei tuota energiaa, minkä vuoksi päästöjä ei voida "kom- pensoida". Voimajohto on kuitenkin välttämätön koko hankkeen kannalta, sillä tuotettua sähköä ei voida siirtää sähköverkkoon ilman sitä. Voimajohdosta aiheutuvat päästöt voidaan kuitenkin minimoida valitse- malla lyhin mahdollinen reitti. Voimajohtojen pituudessa ei kuitenkaan ole suurta eroa.
10.6 Hankkeen toteuttamatta jättämisen vaikutukset
Jos hanketta ei toteuteta (nollavaihtoehto), vastaava sähkömäärä on tuotettava muista energialähteistä.
Koska hanke olisi todennäköisesti korvannut hiililauhdevoimalla tuotettua sähköä, kyseisen tuotannon voi- daan odottaa säilyvän ja aiheuttavan edelleen hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Tämä hidastaa ilmastonmuu- toksen hillitsemiseen tähtäävien kansallisten ja kansainvälisten tavoitteiden toteutumista.
Huomattava osa Suomessa kulutettavasta sähköstä tulee nykyään ulkomailta. Valtaosa siitä on ydinvoimalla tuotettua venäläistä sähköä sekä fossiilisista polttoaineista tuotettua sähköä. Jos hanketta ei toteuteta, se ei myöskään lisää riippumattoman kotimaisen sähköntuotannon osuutta eikä omavaraisuuden tuomaa turvaa.
10.7 Suojatoimet
Ilmastoon kohdistuviin vaikutuksiin liittyviä suojatoimia ei tarvita, koska vaikutukset ovat myönteisiä. Myön- teiset ilmastovaikutukset ovat perusteena tuulivoiman lisärakentamista koskeville kunnianhimoisille poliitti- sille tavoitteille.
