Aurajoen suun
esihistorialliset muistot
Lisiä Maarian ja Kaarinan pitäjien kuvaukseen ja a s u t u s h i s t o r i a a n
Kirjoittanut A. M. Tallgren
Helsingissä 1915
Kansanvalistusseuran Kotiseutukuvauksia 23— 25
TURKU
H elsinki 1915,
Raittiuskansan K irja p a in o-O sa k ey h tiö
P
ienenä kotiseutuni historian alkuosana ja samalla esi- ja asutushistoriallisena tutkielmana lasketaan yleisön käsiin kuvaus Aurajoen laakson — lähinnä Maarian ja Kaarinan pitäjien — historiantakaisista löydöistä* Harva seutu maassamme on esihistoriallisesti tärkeämpi ja miel- täkiinnittävämpi kuin tämä* Jo pelkästään tieteelliseltäkin kannalta on sen vuoksi paikallaan julaista yleiskatsaus sen muinaismuistoihin, jotta ne tulisivat tunnetuiksi paikkakuntalaisten keskuudessa ja estyisivät tuhoutumasta*
Mutta myöskin paikkakuntalaisilla itsellään on syytä tun
tea, minkälaista seutua he asuvat ja minkälaiset vuosi
tuhantiset juuret sillä viljelyllä on, jonka perijöitä he ovat Aurajoen suulla* Se tieto velvoittaa, sillä Aurajoen suu on Varsinais-Suomen ja koko vanhan Suomen sydän- seutu, ja sen asujanten on ensisijassa vastattava heimon ja maan jatkuvasta, uusiintuvasta luomis- ja elämisky- vystä*
Kirjasen ilmestymisestä kiitän ensi sijassa äitiäni, rouva Jenny Maria Tallgrenia* Ilman hänen uupumatonta harrastustaan tämä kirja ei olisi voinut tulla kirjoitetuksi, sillä hänen välityksellään ovat melkein kaikki nyt selvite
tyt paikkakunnan muinaismuistot tulleet tunnetuiksi, Jäkärlän ja Ketussuon kivikauden asuinpaikat, Saramäen, Kärsämäen, Kaerlan, Virusmäen, Kaarinan Kuralan, Turun kirjastotontin ja Liedon Sauvalan Ylipään löydöt ja kalmistot ynnä Maarian Linnasmäki* Lukija näkee seuraavasta, että tuskin mitään tunnettaisiin alueen mui
naisuudesta ilman näitä löytöjä*
Kiitokseni lausun tohtoreille Juhani Rinteelle ja Alfred Hackmanille sekä maist. Aarne Europaeukselle arvokkaasta avusta kirjasta kokoonpanossani, sekä kustantajalle, Kan
sanvalistusseuralle, sen alttiudesta kuvitukseen nähden, Joukon kuvalaattoja ovat hyväntahtoisesti lainanneet Suomen Muinaismuistoyhdistys ja Suomen Matkailija- yhdistys,
Helsingissä 20 p. Helmik, 1915,
A♦ M. Tallgren♦
Maantieteellisiä huomautuksia. Kivikausi.
(N , v:een 1500 e, K r ,)
S
en seudun merkitys, jonka läpitse Aurajoki virtaa, on ennen ollut aivan toinen kuin nyt, Ollen pitkän aikaa maan kirkollisen, hallinnollisen ja opillisen elämän keskipiste muodostui Aurajoen suisto Suomen henkisen ja aineellisen kulttuurin tyyssijaksi. Luonnollisesti painoi se seikka leimansa tienooseen kokonaisuudessaan, ja me voimme loihtia mieleemme kuvia seudun entisestä elä
mästä, jolloin ylioppilaat ja mahtavat aatelisherrat 1600- luvun aikuisissa komeissa puvuissaan ratsain ja sotilas- palvelijaseuruineen kulkivat teitä pitkin, jolloin noitien uskottiin pitävän yöllistä peliään Kaarinan kirkonkylän Kuuvuorella, ja Isaac Rothovius Maarian jaEskilPetraeus Kaarinan kirkossa kiivailivat Lutherin opin puolesta. Tai siirrymme ajatuksissamme keskiaikaan, saapuen meritse Aurajoelle, ohi sen suulla kohoavan puisen linnan eli
»skantsin», ohi metsää kasvavan Tallivuoren eli Kakolan, joka kuului Aningaisten kylälle, ohi joen etelärannalla Samppalinnan vuoren kupeella olevan luostarin, jonka munkit ehkä parhaillaan kulkivat via dolorosaansa Samp
palinnan toiselle puolelle, ohi turvekattoisten Turun por
variskotien, joitten katoilla viljeltiin viljaa, ohi tuomio
kirkon Koroisiin, jossa kohosi upea, monin luukuin ja aukoin varustettu piispanlinnan kivitorni, aina Hallisten koskelle, jossa piispalla oli myllynsä, ja edelleen Vanhan- linnan linnoitukselle Lietoon, Toisellaiset maisemat,
toiset olot, toiset ihmiset! Suomen historia kulkee sil
miemme ohi*
Mutta kaikkea tätä kuvitellessaan ja nähdessään ajatte- lee uudelleen ja uudelleen: miten olivat olot täällä vielä keskiajankin tuolla puolen, miten silloin kuin ensimäiset ihmiset tänne asettuivat*
Niinkuin yleisesti on tunnettua, ovat maan ja meren väliset suhteet Suomessa suuresti muuttuneet aikojen kuluessa ja muuttuvat vieläkin, riippuen siitä, että maa alinomaa kohoaa* Tämä kohoaminen on erilainen Suo
men eri osissa ja on kaikesta päättäen eri aikoina eri suuri*
Varmoja havaintoja valitettavasti ei ole pitkältä ajalta olemassa* Nykyisin on Turun seudulla Hydrograafisen Toim iston laskujen mukaan kohoaminen n* 40 cm 100 vuodessa* Se on kuitenkin ennen ollut nopeampi, sillä Jacob Gadolin on tehnyt v* 1750 tarkkoja punnituksia Turun linnan korkeuteen nähden ja kun arkkitehti Jac*
Ahrenbergin toimesta samat paikat punnittiin uudelleen v* 1899, nähtiin, että ne nyt olivat 123 cm korkeammalla kuin v* 1750* Maan nousu sen mukaan on puolessa- toistasadassa vuodessa tehnyt 80 cm 100 vuotta kohti;
ja jos pidämme tästä kiinni, näemme, että Turun kau
pungin perustamisaikana n* 700 v* sitten eli v* 1200 meri lienee ollut n* 5,60 m korkeammalla kuin nyt*
Kuinka perinpohjin toisellaisilta nämä seudut ovat näyttäneet, kun meren korkeus on ollut huomattavasti nykyistä ylempänä, näkyy paraiten niistä kartoista, jotka ovat tähän jäljennetyt osottamaan rantaviivoja silloin, kun veden pinta on ollut 26 ja 13 m korkeammalla, kuin se nyt on* Niiden avulla tutustuu myös paikka
kunnan nyk* korkeussuhteisiin, sillä kartat on piirretty korkeuskäyrien mukaan, jotka sulkevat sisäänsä kaikki ne paikat, joiden korkeus nyt on 26 ja 13 m yli meren pinnan*
Katsokaamme näitä karttoja*
Kun meri oli 26 m nykyistä korkeammalla, näemme kartan mukaan, että Kaarinan pitäjän alue oli joko saarina tai veden alla* Manteretta ei ollut lainkaan* Littoisten järvi oli jo järvenä olemassa, mutta se sijaitsi keskellä suurta saarta ja sen laskujoki laski pitkän vuonon pöh-
Jaaninojan vesiuoman itärajan* Turun, Kaarinan ja Maarian kirkonseudut olivat meren peittämiä* Merestä nousi yksityisinä saarina m* m* nyk* Kakolan, Puolalan ja Virusmäen ahteet sekä Virusmäen ja Ison Heikkilän välisen harjun korkeimmat huiput* Maarian pitäjän poh
joinen kolkka oli manteretta, mutta sielläkin ulottui meri Kärsämäen pysäkille, Piipan takaiselle mäkirinteelle ja Paimalan kylään sekä siitä kapeana vuonona, lähinnä sa- mallaisena kuin nyt Kemiön saaren kahden puolen, pitkin nykyistä Vähäjoen uomaa lähelle Paattisten rajaa*
Vielä oudommilta näyttävät alueet karttamme itäreu
nalla* Merenlahti pisti nyk* Piikkiön kirkon kohdalta pohjoiseen päin nyk* Saviojan uomaa pitkin ja ulottui leveänä, poukamarantaisena lahdelmana Aurajoen nykyi
sen jokiuran kohdalla Nautelan kosken niskalle asti* Siinä oli siis Aurajoen suu meren ollessa 26 m korkeampana kuin nyt*
Toinen karttamme — 13 m merenrantakäyrän kartta —- tekee jo paljo tutumman vaikutuksen, ja maiseman nykyiset ääriviivat käyvät selville* Meri ulottuu kyllä yhä kapeina vuonoina Vähäjoen uomaa pitkin lähelle Myllyojan taloa, ja Aurajokea pitkin Nautelan kosken alle, mutta Turun, Maarian ja Kaarinan kirkonkohdat ovat jo kuivaa maata, samoin kuin Littoisten saari on kasvanut mantereeksi*
Koroinen on vielä saarena ja syvä merenlahti pisti toi
selta puolelta Hamaron talojen ohi, toiselta puolelta V i
rusmäen harjujonon ja Kaerlan harjurivin väliin* Raision rajalla pisti meren ranta nyk* Suikkilan talon kohdalle asti*
Kun meren ja maan suhteet olivat suunnilleen sellaiset kuin ensimäinen kartta näyttää, asettuivat ensimäiset ihmiset asumaan nykyisiin Maarian ja Kaarinan pitäjiin*
Mutta vieläkin aijemman ajan muistoja tavataan nyk*
Aurajoen alajuoksun varrelta, muistoja loppuvasta jääkau
desta, jolloin kylmä ja sumuinen rannikko vapautui vah
van jäätaakan alta* Mannerjään muistoja ovat laaja vyö- rinkivikko Virusmäen Nunna vuorella, Maarian kirkosta n* 2 km suoraan luoteeseen, ja samaten n* s* Jättiläisten kivi Vähäjoen mutkassa, Maarian kirkon alapuolella* Viim e-
M i t t a k a a v a 1: 1 5 0 0 00 .
M i t t a k a a v a 1 :1 5 0 0 0 0 .
mainittu, tyypillinen n. s* kulkukivi eli erraatinen kivi
lohkare, on kansan mielikuvituksessa muodostunut Kaa
rinan kirkon rakentajan, nunnan tai jättiläisen vihan vim
massa viskaamaksi, sen vuoksi että Maarian kirkko val
mistui ennenkuin Kaarinan* Vanha on Maarian kirkko, mutta jo vuosituhansia ennen olivat jäät paikalleen siirtä
neet jättiläiskiven* Ne olivat sen tuoneet mukanaan muual
ta, mutta jääkerros oli näille seuduille saavuttuaan sulanut siksi paljon, että »jättiläiskivi» vapautui kulettajastaan ja vajosi meren pohjaan, myöhään joutuakseen uuden virran, Vähäjoen, huuhdeltavaksi ja kuluttamaksi* — Nunna- vuoren kivikko taas on rantakivikko, jonka jään tuomat kivilohkareet ja sileiksi hankaamat kivipallot muodostavat*
Nämä kivet ovat hankautuneet jään sisästä irti Nunna- vuoren laelle, ja niiden yhteydessä oli epäilemättä soraa ja karikkoa* Aallot ovat jään vetäydyttyä syrjään huuh
delleet soran pois vuoren laelta, joka tällöin muodosti merestä tuskin näkyvän salakaririutan* Silloin ei vielä ihmisestä nykyisessä Suomessa ollut mitään tietoa*
Kun manner jää oli ainiaaksi hävinnyt ja maan pinta kävi asutukselle mahdolliseksi, oli aika täytetty ihmisen tulla*
Eivät ainoastaan maantieteellisesti, meren ja maan keskinäisen suhteen erilaisuudessa, eronneet maisemat Aurajoen suulla nykyisistä, silloin kun ihminen ne otti asuakseen* Kaikkialla kasvoi metsää, puulajeiltaan samal- laista kuin nykyisin, sillä niihin aikoihin oli jo kuusikin idästä käsin vaeltaessaan saapunut Lounais-Suomeen*
Viljelyksiä ja niittymaita luonnollisesti ei ollut missään, eikä niitä muodostunut vielä vuosituhansiin*
Asujamisto asettuu aina sellaisille seuduille, jotka ovat edullisimmat sen elinehdoille, ja vasta edullisimpain seu
tujen tultua asutuiksi on sen myöhemmin ollut pakko ottaa haltuunsa epäedullisempia maita* Kun maanviljelys tuli pääelinkeinoksi, levisi asutus jokivarsia pitkin varsinkin lehtimetsäalueille, niissä kun maaperä oli mehevin ja möyhein* Tällöin myös asutus vasta muodostui kiin
teäksi ja supistui suhteellisen pienelle alueelle*
Toisin oli laita kivikaudella* Maanviljelys oli sen alku-
asteella tuskin tunnettu Suomessa; kivikauden asukas eli veden ja metsän antimista, kalastuksesta ja metsästyk
sestä, ja noita elinkeinoja silmällä pitäen valitsi hän asuinpaikkansa* Häntä eivät houkutelleet maanviljelijän etsimät möyheät multamaat* Kivikauden teltoissa asus
tava kalastaja-asutus on levinnyt päivänpuolisille, hieta-
K u v a 3 . N . s. jä ttilä is k iv i V ä h ä j o e n l a a k s o s s a .
pohjaisille vesirantamille* Sellaisilta paikoin sen ajan löytöjä tavataan Maarian ja Kaarinan pitäjissäkin, pai
koilla, jotka juuri hietapohjaisuutensa vuoksi maanvilje- lysasteella ovat myöhimmin tulleet uudelleen asutuiksi*
Ensimäiselle kartallemme on merkitty ne kohdat, joilta kivikautisen kiinteämmän asutuksen jälkiä tältä alueelta on tavattu* Ne ovat Jäkärlän nummi, Ylijoen metsä-
palsta vastapäätä Koskennurmea, Ävikin Ketussuo eli Honkaranta, Kärsämäen pysäkin luona oleva hietakuoppa ja hiedanottopaikka Niuskalan ja Hamaron takaisessa metsäsaarennossa.
Runsaimmat ja enin tutkitut ovat löydöt ensinmaini- tulta paikalta, josta ensimäiset löydöt — 2 talttaa — v, 1907 lähetettiin Valtion Historialliseen Museoon Hel
sinkiin, L öydöt oli tavattu, kun nummesta vedettiin
K u v a 4 . J ä k ä r lä n k iv i k a u t in e n a s u in p a ik k a . N ä k ö a la V ä h ä j o e n l a a k s o a p itk in p o h j o i s e e n p ä in . B . C e d e r h v a r f v a lo k .
hietaa rautateitten tarpeiksi, — Löydön johdosta toimitti maist, B. Cederhvarf paikalla kaivauksia, joita hän ja allekirjoittanut ovat jatkaneet vv, 1908, 1910, 1911, 1912 ja 1913, Kaikkiaan on näin tutkittu n, 2,200 m2,
Jäkärlän hietaharju on melkoisen mahtava moreeni- harju, joka on muodostunut pääasiassa karkeanlaisesta sorasta ja rajoittaa Vähäjoen itäistä rantaa. Idempänä alenee se vähitellen Aurajoen laaksoa kohti. Länsipuo
lella oleva Vähäjoen laakso on paikoitellen jyrkkä-äyräistä ja tapahtuu siinä usein maanvieremiä; paikoitellen on se
vetinen ja kapea, maisemat hyvin epätasaiset ja kauniit*
Kivikaudellahan pisti meren lahti Jäkärlän hietanum- men sivuitse pohjoiseen* Silloin kuin paikka kivikaudella oli asuttuna, on meri ollut kenties vielä laajempi kuin kartasta ilmenee* Alimmat punnitut kivikauden löydöt täällä ulottuvat näet n* 34 m vaiheille yli meren pinnan*
Jos korkeuskartalla seuraamme suunnilleen 34 m kor-
K u v a 5. K iv ik a u tis ia l i e d e n s i j o j a k ir jo it t a ja n k a iv a u k s e s t a v. 1 9 1 3 . K ir j. v a lo k .
keuskäyrää, näemme Jäkärlän nummen muodostaneen pienehkön saaren, jonka Zärcszraja harjun jyrkkyyden vuoksi kumminkin on melkein sama kuin 26 m käyrän aikana*
Kuten kaivaukset ovat osoittaneet, on harjun asutus ollut melkoisen runsas* Kaivettu vyöhyke hietakuopan reunasta lukien on leveydeltään 10— 20 m ja pituudeltaan 200— 400 m* Kaivauksia on tehty, kuten yleensä kivi
kauden asuinpaikoilla, poistamalla ensin pintaturve ja tutkimalla hietakerros, n* s* kulttuurikerros, n* 20 cm vahvuisissa viipaleissa kerrallaan* Missä on tullut
vastaan kiinteitä muistomerkkejä, on kivet jätetty koske
matta, kunnes latomus on kokonaisuudessaan paljastu
nut, Kulttuurikerroksen vahvuus on vain poikkeusta
pauksissa enempi kuin 40— 50 cm, jolloin liikuttama
a n , kova, karkea ja yksivärinen pohjasora alkaa* Kult- tuurikerros sensijaan on möyheätä, likaisen väristä, noki- juovien, hiilen palojen, saviastian sirpaleiden y* m*
asutusmerkkien sekaista, joten vain harvoin voi jäädä epätietoiseksi siitä, onko maa liikuttamatonta, jolloin löytöjä luonnollisesti ei enempää esiinny*
Jäkärlästä on tavattu sekä kiinteitä että irtaimia asu- tusjätteitä* Edellisiä ovat liedensijat, kaato- ja asuinkuo-
K u v a 6 . K a h d e n k iv i k a u t is e n l i e d e n lä p i le i k k a u s . P i ir t ä n y t k ir j.
pat, jälkimäisiä kiviesineet ja niiden kappaleet, hioimet ja hiomakiven palat sekä saviastian palat ja pienet poltetut luunsirut* (H* M* *) 4897:1— 2; 4 964:1— 234; 5105:1—
37; 5158:2 ; 5183:1— 20; 5583:1— 161; 5873:1— 4; 5910:
1— 69; 6124: 1— 16; 6365: 1— 19; 6659: 4*)
Liedensijoja on tavattu 56* Ne ovat yleensä pyöreitä, hal
kaisijaltaan 1— 2 m ja vahvuudeltaan 25— 35 cm* Ne ovat tehdyt katukivenkokoisista kivistä, joita on ladottu alkuaan hietamaalle* Siinä on poltettu valkeata, kunnes kivet ovat käyneet liian hauraiksi, jolloin niitä on lisäilty, niin että kiviä väliin on 2, 3, jopa 4 kerrosta päällekkäin* Alim
maisen kivikerroksen alla maa usein on n* 1 dm vahvuu
*) H» M » ja n u m ero = V a ltiollisen H istoriallisen M u se o n lu et
telon num ero*
delta vahvasti nokista, vesi kun vuosisatojen kuluessa on vähitellen Koittanut nokea alaspäin liesikivistä.
Lieden päällä ja ympärillä lienee useimmiten ollut teltta, tehty luultavasti puista ja nahkoista. Talviteltoissa
K u v a 7 . L ö y t ö j ä J ä k ä r lä s tä : t a l t t o ja , k ir v e itä ja s a v i a s t i a n p a lo j a .
on kenties ollut alinna hirsisalvos, koska talvinen kylmyys, joka eräissä tapauksissa arvatenkin pakotti asujamia muuttamaan majaa, muuten kai olisi tehnyt elämisen mahdottomaksi.
Liesien rakenne eräissä kohdin vaihtelee; väliin on lie
den toinen pää melkoista syvempi kuin toinen, joten liettä ilmeisesti on laajennettu sen myöhempänä käyttöaikana, väliin on 2 liedensijaa miksei sulautunut yhteen, ne kun ovat asetetut aivan likekkäin, tietenkin eri aikoina, eri kesinä esimerkiksi, jolloin edellisen kesän tulisija on jäänyt käyttämättä* Kuva 6 esittää erästä allekirjoitta
neen tekemää läpileikkausta kahden tulensijan suhteesta kesällä 1910* Väliin on 2 liedensijaa aivan päällekkäin, ohuen hietakerroksen erottamana*
Kaikki nämä seikat osoittavat, että paikka on ollut asuttuna useamman vuoden, ehkä vuosikymmenen ku
luessa* Liedensijojen luku (56) ei siis merkitse, että pai
kalla on ollut kylä tai kaupunki, jossa on ollut 56 asu
musta yhtäaikaa* Päinvastoin olemme totuutta arvatenkin paljon lähempänä, jos otaksumme paikalla asustaneen vain pari kolme perhekuntaa, ja että paikka on ollgt asuttuna vuosikymmenien, ehkä vuosisatojen kuluessa ainakin kesäistä aikaa, niin kauan kuin luonnonsuhteet olivat asutukselle edullisia*
Paikan pitkäaikuisen asutuksen puolesta puhuvat löy
döt* Sieltä on tavattu runsaasti iskentäsirpaleita, hioma- kivilaattojen ja kovasinten palasia: todisteita muinaisesta kiviaseitten valmistuksesta* Kiviaseethan ovat hiottuja ja niitä hiottiin veden ja sannan avulla hietakivilaattoja vastaan sekä silitettiin lopuksi kovasimella* — JäkärIästä on tavattu valmiitakin kiviaseita, vaikka luonnollisesti vähänlaisesti, niitä kun kernaasti ei päästetty hukkumaan*
Kiviaseista on huomattavin veneenmuotoinen, särmik
kään nelisivuinen vasarakirves, kaunis, kaarevaselkäinen>
valinharjäinen, varsireikää ympäröivällä hulpiolla varus
tettu* Esine on syntynyt ulkomaisten kuparikirveiden mukaan; sen malliset ovat Suomessa levinneet maan lou
naisosaan ja rannikoille, joten sillä on selvästi läntinen esiintymisalue maassamme* Ajan puolesta lukeutuu se kivikauden lopulle* (H* M* 5105: 1)*
M uut Jäkärlän kivikauden esineet ovat:
N* 15 tarkemmin määrittelemätöntä aseen katkelmaa;
1 liuskerenkaan kappale, ollut luultavasti naisen koris-
teenä; alkuaan ehkä auringon jumaluuden tunnuskuva, (5873: 3);
1 piinen nuolenkärki, löydetty liedensijasta V III v. 1912 (6365: 11);
1 poikkikirves tai sellaisen osa (5583:16);
7 tasatalttaa (4864: 16, 28, 77, 224; 5105: 2, 36; 5183:
n);
3 kourutalttaa (4864: 203; 5183: 10; 5910: 58);K u v a 8. K i v ik a u t in e n a s u in p a ik k a Y lijo e n m a a ll a V ä h ä j o e n l a a k s o s s a . E t u a la lla v a s e m m a l la m a a n v i e r e m ä . K irj. v a lo k .
11 oikokirvestä tai sellaisen osaa* (4897:1— 2; 4864:
109, 204; 5105: 21, 26, 35; 5183: 14 pohjalaista mallia;
5583: 20, 6124:1, 17);
3 reikäkiveä (6659: 4; 4864: 146; 5583: 76)*
N. tuhatkunta saviastianpalaa, ehkä 30— 40 eri as
tiasta, suorareunaisia, pyöreäpohjäisiä, tehdyt osaksi kar- keakivisestä, osaksi huokoisesta savesta ja koristetut kuo
pin, viiva- tai kampapainauksin. Kampa-aiheet ovat vii
voihin nähden kuitenkin vähemmistönä ja koko saviaine- histo tekee sen vaikutuksen, että se on itäsuomalaisen,
lopulle ulottuvan n* s.
kampakeramiikan rappeutumisaikuista ja ehkä sieltä käsin johdettavissa* Tä
män keramiikan levenemisalue ulottuu idässä syvälle sisä Venäjälle ja Uralille asti. Ruotsissa se on eriluontoista*
Suomessa sen pääasiallisin levenemis
alue on Sisä-ja Itä-Suomi, mutta Länsi- Suomessa kuuluvat samaan kulttuuri
piiriin Uskelan, Lohjan, Hinnerjoen ja Jäkärlän löydöt* Jahka kysymys tästä keramiikasta ja sen alkuperästä on tieteellisesti selvitetty, voimme odottaa tärkeitä lisiä moniin kan
sallisuus» ja asutushistoriallisiin ky
symyksiin* Saviastianpalat Jäkärlästä
K u v a 9. V a a j a m a i n e n o i -ovat enimmäkseen löydetyt hajallaan*
k o k ir v e s ^ A v ik m K e t u s - Yhdessä sikermässä löytyi niitä n* 80
suurehkoa palaa erään 40 cm vahvan liedensijan päältä, 10— 30 cm syvyydestä pinnasta lukien (5105:3)* Likettyviltä tavattiin vielä 7 hioimen palaaja 25 kivilastua*
Paitsi Jäkärlästä on kivikautisen asutuksen jätteitä tavattu Maariassa muiltakin paikoin, joita vielä ei ole tutkittu*
Ylijoelta (kuva 8) on talteen otettu suuri mykiökeskeinen hiomakivi hietamaasta (6365: 20)* Ketussuolta hietapel
losta Ketussuonojan varrelta, mikä joki Piipan luona laskee Vähäjokeen, n* 30 m y* m* p* on löydetty erin
omaisen kaunis vaajamainen paksukantainen oikokirves (kuva 9), samallaisen teräkatkelma ja vielä kolmas oiko
kirves, sekä särkynyt kovasin ja graniittihioimen pala (6304, 6322:1, 6339:1— 4)* Paikka on kivikaudella ollut sangen suojaisa ja edullinen asuinpaikka* Nykyistä Per- kiön peltoa, josta löytö on tehty, suojaa pohjoisen puo- leta korkea Mamsselivuori ja pelto viettää loivasti päivän puolelle Ketusojaan* — Kärsämäen pysäkin luona olevan suuren hietakuopan reunamilta on niin ikään poimittu joukko iskentäsirpaleita ja saviastiankappaleita, sekä kourutaltta (4864: 238), mutta kaivauksia paikalla ei vielä
ole tehty* Vihdoin on Hamaron takaisella mäenrinteellä tilapäisen hietakuopan reunalla puoliksi rauennut lieden- sija syvällä maan pinnasta* Ilmeisesti on paikalla ollut ki
vikautinen kalastaja-asutus* Kuten kartasta näkyy, on paikka kivikaudella ollut saarena* Sen asujanten on niin ollen ollut pakko harjoittaa syväkalastusta — saman sei
kan tunnemme esim* Lohjan pienoiselta Virmonsaarelta ja Parikkalan mitättömältä Kaunissaarelta*
Paitsi selviä asuinpaikka löytöjä tunnetaan Maariasta seuraavat yksityislöydöt: (taulu seuraavalla sivulla)*
Näistä löydöistä kuulunevat asuinpaikkalöytöihin n:ot 1— 4 ja ehkä 11, 13 ja 14— 17* Osa muitten esineitten löytö tiedoista on perin epävarmoja*
Maarian kivikauden esineiden laadusta mainittakoon, että ne ovat myöhäisiä, kivikauden lopulta* Erikois
muodoista mainittakoon oikokirves Jäkärlästä 6124:
17, kannalta katkennut, kummallakin kyljellä kouru
— omituisuus, joka esiintyy väliin skandinavialaisissa ohutniskaisissa vuorilajikirveissä* Toinen merkillepantava esine on taltta Jäkärlästä 5105: 36, jonka kanta on toi
selta sivulta viistoksi hiottu, n* s* suomusjärvimallia, sekä kolmas Jäkärlästä 5105: 21, ohut oikokirves, lappeet mata
lan särmikkäät, mahdollisesti karjalaista mallia ja kiveä*
Kovasinten kappaleista mainittakoon Jäkärläinen 5105:33, jossa on 2 matalaa pyöreäpohjaista urua* Niissä otaksu
taan hiotun nuolenvarsia, vaikka otaksumaa ei voi ehdot
tomasti oikeaksi todistaa*
Kaarinan pitäjästä ei tunneta kivikauden asuinpaikka- löytöjä, ainoastaan seuraavat yksityislöydöt: (taulu siv* 21)*
Löytöpaikkoja ei ole koskaan tieteellisesti tarkastettu*
Löytö 3584, aseen puolikas, todistanee asuinpaikkaa, vaikka ei ehdottomasti* Sen sijaan on luultavaa, että yhdessä löydetty vasarakirves ja vaajamainen oikokirves (3460: 1— 2), tavatut 80 cm syvästä hietanummesta, muo
dostavat hautakaluston* Suomesta ei tosin, Ahvenan
maata lukuunottamatta, ole tavattu varmoja kivikautisia hautoja, mutta monet seikat näyttävät todistavan, että vainajat haudattiin polttamatta yhdenmiehen hautoihin
H . M . sss V a l t . H i s t . m u s e o .
E sin een laatu T y y p p i
1 !
vasarakirv.tekele työkirves tasataltta leveä, lattea
kourutaltta .tt »
poikkikirves latt., pyöreät.
oikokirves poh ja l.
lattea, leveä j tasataltta
työkirves reijältä poikki ja u u d .m u o d . vasarakirves
tasataltta alkuaan k o u
tasataltta rutaltta
vasarakirves
kourutaltta ?
oikokirves paksuniskain.
oikokirves
o i k o k i r v e e n t e r ä p . n elisiv.
tasataltta kynsitaltan terä
£ 3 <
SL
O C/J r +
g s* a E sin een laatu T y y p p i L W M u u t löy tö tie d o t y. m .
H . M . A : epä
3460:1 ven eenm . vasarakirves sym m et Kirkonk,, Särvä »V uorenvälinen alho», 80 cm . syv. 6 km . Turusta;
H . M . rin en
3 4 6 0:2 O ikokirves, vaajam . t t ) t t * yy yy yy yy yy |
H . M .
! 3476 » » >y yy yy yy yy yy yy y t
H* M . A . V a s a r a
! 3557 vasarakirves k o h o r e u -
n a i n e n . „ K uikku la santakuopasta, 4 — 5 km . T u ru sta L ittoisiin
H . M . kantapuolikas
1 3584 5veneenm . vasarakirves A „ num m esta metsässä, savessa, 1 0 k m .T u r.L itt.
pu olikas
hietanummiin» Hiedassa on vainaja luonnollisesti hävin
nyt jäljettömiin, mutta hänen kalustonsa, jona usein lienee ollut ainakin maan länsiosassa juuri vasarakirves ja oiko
kirves sekä koristeinen saviastia, todistaa kivikauden kan
san uskoneen elämän jatkuvan haudan toisella puolella samanluontoisena kuin maan päälläkin*
Kysymys niiden asukasten kansallisuudesta, joiden muistoja Maarian ja Kaarinan ylläluetellut kivikautiset esineet ovat, riippuu siitä, millaiset maan silloiset kan- sallisuusolot ovat kokonaisuudessaan olleet* Kuten Maa
rian löytöjä tarkastaessamme olemme huomanneet, on niissä kulttuurivaikutteita sekä läntisiä: vasarakirveet y* m* että itäisiä: saviastioiden koristemuodot* On yleensä usein väitetty vasarakirvesten ja kampakeramiikan kuulu
van eri kulttuuripiiriin: edellisten maanviljelysasteelle, keramiikan n* s* asuinpaikka — s* o* kalastajakulttuuriille*
Jäkärlän asuinpaikalta on tavattu kumpiakin yhdessä, joten se siinä suhteessa on sangen tärkeä paikka* M e emme niin ollen voi esittää edes minkäänlaista toden
näköistä otaksumaa paikkakunnan kivikauden kansasta ja kansallisuudesta* Kysymyksen käsittely vaatii vielä paljon selvitystä ja tutkimusta, vaikka se kai joskus saa
daankin ratkaistuksi* Maarian löytöjen kansallisuutta yksinään niiden itsensä nojalla, ilman vertailevaa tutki
musta, emme voi koskaan selvittää, sillä Maarian löy
töjen selvittäjältä puuttuu se etu, jonka asutuksen jat- kuvaisuus tarjoo* Aurajoen laakson kivikautista asutus- vaihetta seuraa näet pitkällinen asumattomuuskausi* Seu
dun kivikautiset muistot lienevät yleensä vanhempia kuin v* 1500 e* Kr* Seuraavilta kahdeltatuhannelta vuodelta on Aurajoen laaksosta tuskin nimeksikään löytöjä*
II. Pronssikausi.
(N* v:een 500 e* Kr*)
Ainoa pronssikauden löytö, mikä Aurajoen suupuolelta ja yleensäkään Aurajoen koko vesistön varrelta on ta
vattu, on eräs onsiaukolla varustettu petkel eli kirves, n* s* onsikeltti, joka v* 1847 on löydetty »Littoisten kylän takamailta»* Tiedonannon mukaan löy
töpaikka on Liedon pitäjää, mutta Lit
toisten kylä kaikkine maineen kuuluu Kaarinan pitäjään* Liedon ja Kaarinan raja kulkee kyllä yli Littoisten järven, joten täytyy jäädä epätietoiseksi siitä, miltä kohtaa esine lopultakin on löy
tynyt* Tämä on sitäkin valitettavam
paa, kun esine yleensäkin koko Suo
men esihistoriallisessa kalustossa on ainoa laatuaan* — Se talletetaan Turun ruotsalaisen klassillisen lyseon kokoel
missa (N :o 196), jonne se aikanaan on
lahjoitettu* Lahjoittajaa ei ole luetteloihin merkitty*
Kyseessä oleva keltti on kirves, johon ylhäältä päin on pistetty polvikas puuvarsi onsiaukosta sisään* Vartta on vielä vahvistettu sitomalla sen ympäri silmukasta nuoraa*
Esine on varmasti skandinavista työtä, vieläpä toden
näköisesti keskiskandinavista tuotantoa x), joka muuten
kin on havaittavissa Suomen pronssikauden kalustossa, ja se on ollut käytännössä n* s* skandinavisen pronssi
kauden keskivaiheilla, tarkemmin sanoen 3:nnella niistä 6*
ajanjaksosta, joihin ruotsalainen muinaistutkija Oscar Montelius jakaa pohjoismaisen pronssikauden* Tämän 3* ajanjakson rajavuodet ovat hänen aikamääräyksensä mukaan n* v* 1300— 1100 e* Kr*, siis — ottaaksemme vertauskohtia tunnetuista tapahtumista ja silloin histo-
K u v a 1 0 . N - s . p r o n s s i n e n o n s ik ir v e s
L it t o is i s t a .
J) Vrt* tästä S* L indqvist* O pu scu la Arch* O* M o n te lio s e p - tuagen* dicata, s* 82*
riallisten kansojen elämästä — suunnilleen sama aika, jolloin kuningas Salomo hallitsi Israelin lapsia Kaanaan maassa ja kreikkalaiset sankarit piirittivät Agamemnonin johdolla Priamos-kuninkaan kaupunkia, Trojaa* — Aika- määrittelynsä perustaa Montelius osaksi eteläeuroppa- laisiin esineisiin, joita on tavattu yhdessä pohjoismaisten kanssa Skandinaviassa, tai päinvastoin Keski-Europassa, osaksi taas esinetyyppisarjoihin, joissa hän tutkimustensa nojalla näyttää esineiden kehityshistoriaa alkeellisista muodoista yhä kehittyneempiin tai päinvastoin* Näyt
teeksi tällaisista tyyppitutkimuksista, joihin muinaistie- teelliset saavutukset suureksi osaksi perustuvat, voisi olla kuvasarja, osottava lukuisien välimuotojen avulla, miten se muoto onsikelttiä, jonka Littoisista tunnemme, vähi
tellen on kehittynyt alkeellisista vaajamaisista kivikir
veistä siten, että viimemainittuja aluksi suorastaan kopioi
tiin vaskeen, jossa ne sitten vähitellen muodostuivat uusiksi, sopeutuen käytettävän metallin ominaisuuksien y* m* mukaan»
Niinkuin mainittiin, on Littoisten keltti ainoa tunnettu pronssikautinen esine Aurajoen laaksosta* Emme luon
nollisesti sen nojalla voi tehdä suuria johtopäätöksiä seu
dun historiasta pronssikaudella, jonka katsotaan käsittä
neen aikajakson vv* 1700— 500 e* Kr* välillä* Kun alueelta kumminkaan ei tunneta myöskään mitään prons
sikauden kiinteitä muinaisjäännöksiä, tuntuu olevan oi
keutettu otaksumaan, että Aurajoen laakso pronssikau
della on ollut yhtenäistä asumatonta korpea* Vaikkakin näet pronssikauden irtaimet löydöt yleensä ovat Suo
messa niin harvinaiset, että niitä kaikkiaan tunnetaan vain 71, niistä tosin 17 Varsinais-Suomesta, niin tunne
taan Suomesta toiselta puolen hyvin runsaasti vielä tut
kimattomia pronssikauden hautoja, n* s* hiidenkiukaita eli väreitä, jotka määräävät pronssikauden asutusalueen rajat* Tuollaisia väreitä — tav* kallioilla olevia keon- muotoisia kiviroukkioita — tunnetaan runsaasti kaakkoi
sesta Varsinais-Suomesta, Salon lahden ja jokien varsilta etenkin Kemiöstä ja Perniöstä ja vielä Paimion jokivartta pitkin; niitä tunnetaan myös Vakka-Suomesta yhtenä
ryhmänä Kokemäenjoelle asti, mutta näiden suurten hiidenkiuasvyöhykkeitten väliin jää niistä tyhjä alue Aurajoen kahden puolen* Meidän on siis melkoinen syy pitää Aurajoen laaksoa koko tämän ajan kuluessa asumattomana, ja Littoisten kelttiä siis tilapäisen asuja- men, ehkä suvikalastajan t* m* s* muistoina*
Mistä tuo asumattomuus johtuisi, siitä ei tietysti voi varmaa sanoa* Yksi mahdollisuus on se, että asujamiston elinehdot perinpohjin muuttuivat metallin käytäntöön tultua* Oltuaan kivikaudella liikuskelevaa kalastaja- ja metsästäjäasutusta, joka vuodenajan ja saaliin runsauden mukaan vaelteli verraten avaralla alueella, kuten ylem
pänä mainitsimme, oli asujamiston pakko metalleista
osalliseksi tullakseen keskittyä paljon ahtaammalle alueelle.
Metallit olivat kokonaan tuotavat muualta meren takaa ja väestön tuli siis asettua paikoille, jonne kauppamiehet saapuivat, ja itse puolestaan tarjota jotain, josta huolittiin metallin vastineeksi, arvatenkin nahkoja, ehkä kalojakin*
On niin ollen ajateltavissa, että Aurajoen kivikautinen asutus pronssikauden alussa vähitellen muutti pois esim*
Salon seudulle, jossa meren takaa tullut pronssi syystä tai
K u v a 1 2 P r o n s s i k a u t e e n h a u t a r o u k k i o , n . s. h ii d e n k i u a s , U s k e la s t a . V . J. K a lli o v a l o k .
toisesta ensimäiseksi näyttää tulleen tunnetuksi, ja jossa todella pronssikauden alkuasteella näkyy olleen melkoi
nen asumakeskus* Kun Aurajoen suisto niin menetti vakinaisen asujamistonsa, jäi se pronssikauden myöhem- mälläkin asteella asujamitta, vaikka pohjoisempana ole
vat Rauman seudutkin silloin jo elävät pronssikaudessa, mikä vähitellen oli päässyt valtaan sielläkin, ehkä pai
koilleen jääneen ja ehkä kauvan jatkuneessa kivikauden viljelyksessä eläneen kansan keskuudessa* Vasta paljoa myöhemmin, väestön kasvaessa, uusien tulokasten saa
puessa meren takaa ja yleensä entisten viljelysmaiden käydessä ihmisille riittämättömäksi, koska kaskeamalla harjoitettava maanviljelys vie paljon alaa, vasta tällöin saa Aurajoen laakso toistamiseen ja nyt pysyvästi asuja- miston*
Nämä kaikki otaksumat ovat tietysti vain otaksumia, mutta niitten avulla näyttäisi voivan järjellisesti selittää Aurajoen laakson asumattomuuden kivikauden lopulta Kristuksen syntymän aikoihin asti* Löytöainehisto ja tunnetut arkeologiset seikat pakottavat näet meitä otak
sumaan seudun olleen tällöin asumattomana*
III. Rautakausi.
(N* v* v* 500 e* Kr* — 1150 j* Kr*)
Nykyiset löydöt näyttävät viittaavan siihen, että Aura
joen laakso on tullut uudelleen asutuksi vasta kauvan sen jälkeen, kun raudan käyttö Suomessa oli tullut tunne
tuksi ja siis n* s* rautakausi oli alkanut* Vanhimmat selvät asutusmuistot sieltä ovat vasta vuosisadoilta j* Kr* s*
ja vanhimmat niistä ovat yhäti hyvin harvinaisia* Mah
dollisesti riippuu vanhimman rauta-ajan löytöjen niuk
kuus siitä, että ei vielä ole osuttu noille vanhemman jakson päälöytöpaikoille, mutta mahdollisesti alkaa var
sinainen runsaampi asutus vasta jonkun verran myö
hemmällä ajalla* Vain järjestelmällisesti jatketut muinais- tutkimukset voivat tähän mielenkiintoiseen kysymykseen antaa ratkaisun*
Rautakautiset löytömme ovat osaksi yksityislöytöjä, s* o*
satunnaisesti aikanaan hukattuja esineitä, osaksi ja enim
mäkseen hauta- eli kalmistolöytöjä* Asuinpaikkalöydöt, jotka kivikaudella tarjosivat niin runsaan ainehiston, ovat harvinaisuuksia rautakauden kalustossa* Se riippuu tie
tysti melkoisessa määrässä muuttuneista elinehdoista ja kiinteästä asutuksesta* Tärkeänä syynä on myös se, että asutus rautakaudesta asti meidän päivimme on jatkunut samoilla paikoilla, jotka ovat maanviljelykselle suopeat, ja tällöin ovat edellisten polvien asutusmuistot ehtineet moneen kertaan hävitä myöhemmän viljelyksen tieltä*
Maarian rautakautisista kalmistoista on kauimmin ollut tunnettuna Saramäen Marttilan kalmisto* Se tuli tunne
tuksi sattumalta Marttilan talon ympäri kulkevaa tietä tehtäissä v» 1900» T yön aikana löydettiin maasta kaksi
teräinen miekka, varsiputkella varustettu keihäänterä ja pronssiesineiden katkelmia» Kun tästä löydöstä sittem
min saapui tieto Valtion Historialliseen Museoon Hel
sinkiin, toimitutti museo tutkimuksia kalmistoalueella»
Kaivaustöitä suoritti toht» Juhani Rinne vv» 1904 ja 1905»
K u v a 1 3. S a r a m ä e n M a r t t ila n m ä k i W - p u o l e l t a . J. R i n n e v a lo k .
Saramäen Marttila on Turusta n» 8 km päässä pohjoi
seen, Paattisten tienhaaran länsipuolella matalahkolla töy- räällä, joka viettää etelään päin» Vähäjoen rantaan on matkaa n» 200 metriä» Itse rakennusten asema mäenrin
teellä ja niiden asema tässä tutkittuun kalmistoon selviää viereen jäljennetystä toht» Juhani Rinteen tekemästä kartasta»
Kaikesta päättäen on kalmisto alkuaan ollut sangen laaja, koska maa on laajalla alueella mustaa ja nokista, seassa poltetun luun muruja ja saviastian paloja melkein
-o/s 4
missä ajotietä varten on mä
keen tehty maaleikkaus* Tie
teellisesti on tutkittu vain kieleke asuinrakennuksen N - puolella sekä pieni reunus maantien varrella rakennuk
sista SW*
Viimemainitulla paikalla oli tietä tehtäessä osuttu erään ruumishaudan kohdalle* Sii
hen oli haudattu vainaja n*
50 cm syvyyteen selälleen, niinkuin nykyaikanakin, mut
ta mitään arkkua ei ollut*
Sen sijaan oli vainajan alle asetettu 9 suurehkoa laaka- kiveä* Ruumis makasi pää N N W suunnassa, siis kasvot käännettynä S-suuntaan*
Kalusto on köyhä: veitsi, tulusrauta ja pronssisolki, jois
ta päättäen vai
naja on nainen*
Uskottiinhan esi
historiallisena ai
kana, että hau
dantakainen elä
mä jatkui saman
tapaisena kuin maan päällä, ja vainajan mukaan pan
tiin hautaan senvuoksi hänen pukunsa, aseensa ja työkapineensa, usein ruokaa ja juomaa saviastioissa*
Hautapaikoilla myös tavallisesti pidettiin peijaisia, ja nii
den jätteitä ovat kalmistoista monasti tavatut saviastiain
— uhriastiain — palat*
Yleisempi kuin maahanpanotapa, josta Maariassa ja Kaarinassa tunnetaan vain ylläoleva ainoa varma esi
merkki rautakaudelta, on ollut tapa polttaa' vainajat
K u v a 1 5 . R u u m i s h a u t a M a r t t ila n k a l m i s t o s s a . K a r t. J. R i n n e .
A l e m p i k u v a p y s t y s u o r a lä p i l e i k k a u s h a u d a s t a .
K u v a 1 6. L ö y t ö j ä M a r t t ila n k a l m i s t o s t a : a p r o n s s i n e n k a r h u n h a m p a a n m u o t o i n e n r iip u s , b j u o m a s a r v e n p ä ä t e h e l a , c k a k s it e r ä is e n r a u t a m i e k a n k a t k e l m a , d l i n n u n m u o t o i n e n k e t ju n r iip u s , e p r o n s s i n e n h e v o s e n k e n k ä s o l j e n k a p p a le , j o n k a n e u l a p u u t t u u , / j u o m a s a r v i ( R u o t s i s t a ) jo n k a kärk i o n k o r is t e t t u s e n
t a p a i s e l l a h e la lla k u in y l e m p ä n ä k u v a 16 b .
kerätty yhteen ja peitetty ohuella kivi- ja maakerroksella, joten tuollaisen n» s» polttokalmiston vahvuus pinnasta lukien alaspäin harvoin on muuta kuin 40 cm» — Ruu
miinpoltolla on epäilemättä perustuksensa uskonnollisissa käsityksissä» Arveltiin, että sielun piti vapautua ruu
miistaan päästäkseen sinne, minne se oli joutuva» Arva
tenkin sama käsitys on ollut esineistäkin: niiden sielu oli vapautettava ruumiistaan jättämällä ne tulen tuhotta
viksi»
Saramäen Marttilankin kalmisto on suurimmaksi osaksi polttokalmistoa» Maaa pinnalla ei näkynyt mitään erikoista, jokunen harva kivenkolkka vain, mutta kun nurmi oli pois
tettu, paljastui kivitys, tehty eri kokoisista (n» 30— 50 cm3) kivistä, kuin katukivitys ikään» Kivet olivat yleensä toi
siinsa nähden tasakorkeudessa» Niiden välissä ja alla 20— 50 cm syvyyteen oli sitten runsaasti poltetun luun siruja ja saviastianpaloja sekä esineitä» Viimemainittujen joukossa on miehen ja naisen kalustoa, m» m» 3 miekkaa tai sellaisen palasta, 3 keihästä, 7 veistä, 1 kaksivartinen viikinkiajan solki, 1 n» s» kupurasolki, 6 n» s» hevosen- kenkäsolkea, joitakuita vyösolkia ja hihnan heloja, ara- pialaisen hopearahan puolikas, sulanut kappale moni- rivistä nivelketjua, pari sormusta, rannerenkaan paloja, helmiä, pronssilangoilla ympäröity vaipan päärme, rii- puskulkunen, 3 pronssista tehtyä karhunhampaan ku
viota, käytetty suojelusriipuksina, niinkuin nyt paikoi
tellen ristiä, pari pronssista juomasarven päätehelaa y» m»
Kalusto on enimmäkseen pakanuuden ajan lopulta, 900- ja 1000-luvuilta» Että kalmisto on ollut käytännössä jo aikaisemmin, 600-luvulta asti, vaikka ei vielä ole osuttu kalmiston senaikuiselle pääosalle, todistavat pari sille ajalle lukeutuvaa esinettä, hihnanpäätehela (4566: 10) ja vycsolki (4566: 83)» Vielä kauvemmaksi ajassa taakse
päin — 200-luvulle j» Kr» — ulottuvat molemmat juoma- sarven päätehelat: ne kuuluvat n» s» roomalaisaikaan, jolloin Rooman valtakunnasta kauppatavarana kuletet- tiin viiniä Pohjolan barbareille» Sellaisina ovat ne Maa
rian vanhin rautakauden löytö ja yleensä vanhin rauta-
82100
kauden löytö Aurajoen laaksosta» Juomasarven osia Suo
mesta toistaiseksi tunnetaan vain hyvin harvoja* Onko Saramäen kalmistoa alettu käyttää jo 200-luvulla, se jää ratkaisematta, mutta jos niin olisi laita, on paikka mui- naistieteellisesti harvinaisen tärkeä*
Juomasarven helat ovat epäilemättä maahamme saa
puneet lännestä, Ruotsista, käsin* Ruotsi oli välittänyt roomalaiset tavarat Germaniasta, viime mainittu vuo
rostaan Reinin tai Tonavan takaa* Mutta kalmiston nuo
rimmat kapineet ovat kieltämättä suomenmaalaisia, täällä kehittyneitä, vieläpä suorastaan suomalaisia muotoja, niin puvun jätteet kuin soljet, sormukset, ketjut, riipushelyt y* m* Ne todistavat samassa, joskaan eivät suorastaan rikkautta, kumminkin melkoista aineellista hyvinvointia siinä suomalaisessa kylässä, jonka kalmistosta ne ovat löydetyt, ja joka ajan tavan mukaan lienee sijainnut jos
sain kalmiston läheisyydessä* (Saramäen Marttilan löy
döt H* M* 4429: 1— 15 ja 4566:1— 126*)
Yleensä oli pakanuuden ajan kylillä kullakin oma kal
mistonsa* Taajaa asutusta todistavat siis monet likek- käiset, yhdenaikuiset kalmistot*
Kun Saramäestä seuraamme Vähäjoen pohjoista ran
taa joen suuta kohti etelään päin, saavumme Ketussuon puron yli kulettuamme Piipan talon kohdalla sille har
julle, joka itäpuolella rajoittaa Maarian aukeata ja joka kauvempana etelässä on Maarian ja Raision pitäjien rajana* Tällä harjanteella ovat Kärsämäen ja Kaerlan kylät, joiden mailta tunnetaan rautakauden löytöjä*
Noin 26 vuotta sitte löysi eräs vaimo Kärsämäen ky
lästä n* k* Siggen torpan pihamaata raivatessaan pienem
män kiven syrjästä seuraavat esineet maan pinnalta:
Noin parikymmentä soikea, »juur niin kuin saviruukun korvat», runsaasti koristettuja, pyöreitä ja soikeita, veitsen ja »pienen sapelin» (tikarin?) sekä kyynärän pituisen ket- junpalasen, mitkä kaikki esineet olivat olleet yhdessä kimpussa* Vaikka paikkaa sekä silloin että myöhemmin
kin pihaan istutuksia tehtäissä oli tarkkaan tutkittu, ei mitään muuta tullut esiin, ei luuta, ei tuhkaa* Esineet näyttävät siis muodostaneen kätkö varaston*
3
L öydön myöhemmät vaiheet ovat seuraavat: Noin 1 1/2 vuoden ajan piti löytäjävaimo esineet luonaan, odottaen erästä tuttavata isäntää luokseen niitä katsomaan, mutta kun tätä ei kuulunut, kokosi hän kaikki muut löydön esineet, paitsi ketjut, jotka häneltä oli varastettu, yhteen myttyyn ja lähetti ne silloisen rautakauppias Keskisen puotiin Turussa, missä ne ostettiin 3 markasta. Mai
nittu Koskinen on jo kuollut ja hänen kauppansa on siir-
K u v a 1 7. K a r t t a lu o n n o s K a e r la n M u llin l ö y t ö a l u e e s t a . / ja • t u t k i t t u ja k o h t ia .
tynyt toisiin käsiin, joten ei liene enää toiveita saada selvää esineiden lopullisesta kohtalosta.
Toinenkin löytöpaikka ja hävinnyt löytö on Kärsä- mäellä. Täällä on näet aivan nyk. rautatienpysäkin raken
nuksen yläpuolella ollut kaksi »alttaria», ladottuja nelis
kulmaisista kivistä; näistä on useita kymmeniä vuosia sitte löydetty veitsi, »jolla ne mahtoivat uhrielukoitansa teu
rastaa». Mihin veitsi joutui, on tuntematonta. »Alttarit»
hävitettiin rautatietä tehtäessä.
On otettava huomioon, että paikan vieressä on talo, jonka nimi on Hiisi, ja että koko seudun nimenä on Ris- tinpaltta. Kerrotaan myös rautatietä tehdessä löydetyn
itään päin viettävästä hietamäestä luurankoja» Tuntuu siis siltä kuin olisi paikalla ollut pakanuuden aikana suur
takin merkitystä»
Nimi Kärsämäki esiintyy monasti Turun Tuomiokir
kon Mustassakirjassa, ensi kerran v» 1363» Hiisi-nimeä ei sen sijaan mainitussa asiakirjakokoelmassa tavata»
Edellistä varmempia ovat Kaerlan kylän pakanuuden
K u v a 1 8. M a a t a s e u l o t a a n t o r p p . K . T u o m i s e n p i h a m a a ll a . K u v a a n o n m e r k itty m i e k a n a s e m a ja s a v ia s t ia n k a p p a l e i d e n lö y t ö p a i k k a C = y J K irj. v a lo k .
aikuiset löydöt, sillä sieltä tunnetaan nuoremman rauta
kauden kalmisto ja todennäköisesti asuinpaikka»
Mullin talosta n» parisataa metriä N N W on louhik
koinen mäenrinne, joka kasvaa pähkinää, taikinamarja- pensaita, koivua ja katajaa; joukossa on jokunen mänty
kin» Paikka on viime vuosiin asti ollut pääasiassa asuma
tonta, mutta viime vuosina on sinne rakennettu useita torppia, joiden ympärille on raivattu pieniä peruna
maita» Tällöin on kiviä poistettaissa tavattu useita mui
naisesineitä» Niinpä löytyi v» 1909 Kustaa Tuomisen:
pihamaalta, n* 1 korttelin syvyydeltä maasta kahtia kat
kennut rautamiekka (H. M . 5396)* Paikalla tutki tämän kirjoittaja seuraavana keväänä 15 m2 laajuudelta maata, löytämättä muuta, kuin yhdeltä kohdalta kahden maa- peräisen kiven välistä 25 cm syvästä pieniä saviastian palasia* (H. M* 5544)* Keltainen liikuttamaton pohja
maa alkoi n* 30 cm syvästä* Paikalta oli suuria kiviä siirretty syrjään ja osa oli vieläkin jälellä* Mikään kal
misto ei ole sijainnut tällä kohdalla, joten se lienee asuin
paikka, vaikka sen alkuperäinen luonne ja mahdollisesti paikalla sijainneet asumuksen pohjat raivaustyössä vali
tettavasti olivat perinpohjin tuhotut* Myöhemmin on Tuom isen maalta löytynyt vielä 2 miekan katkelmaa (H* M* 5791, 5872) ja viereisen Laaksosen torpan maalta miekan kappale (H* M* 6084)*
Kesällä 1913 korjattiin talteen taas 3 keihäänkärkeä, 2 niistä löydetyt edellisistä n* 100 m W Mullin talon muonamiesriviä laajennettaissa ja yksi vähän lähempänä, Allekirjoittanut toimitti nyt uudelleen kaivauksia 3 1/2 vuorokauden kuluessa* Tutkittiin n* 3 x 7 m laajuinen viljelemätön täplä Lehtosen maalla (I) ja 13 m pitkä ja 2 m (yläpäästään 2 m pituudelta 5 m) levyinen kanava maini
tun torpan maan ja muonamiesrivin välillä olevasta mäki
rinteestä (II)* Edellisellä paikalla paljastui merkillinen kivi- roukkio, joka jatkui tutkitun maan ulkopuolelle ja eri
näisistä merkeistä päättäen on ollut 6 x 8 m laaja* Näyt
tää siltä, että savimaahan on kaivettu sen laajuinen matala kuoppa suurten maaperäisten kivien vierelle ja osaksi väliin* Paikkaa on sitten käytetty jonkinlaisena kaato
paikkana, jonne on tyhjennetty loppuun poltettujen kiu- kaitten ja polttolavojen kivet* Kulttuurikerros paisui vihdoin valtavan laajaksi ja sen vahvuus vaihteli 1,35 ja 1,5 m välillä* Se oli yltyleensä yhdellaista: umpitiheässä nyrkinkokoisia, hauraita, särkyviä kiviä, niitten välissä nimeksi hiekkaa ja maata ja yhteensä 540 suurta, karkea- savista astianpalaa* Meidän maasta ei muualta ole samal- laista muinaisjäännöstä tavattu, mutta Tanskasta tunne
taan aivan yhdellaisia ja samallaisilta paikoilta* Siellä selitetään ne kaatopaikoiksi (Aarböger 1906)*
Tällaisten paikkojen läheisyydessä on Tanskassa useim
miten kalmisto* Niin oli Kaerlassakin; kaivausalue II päättyi näet yläpäästään tavallisen polttokalmiston lie
peille* Kalmiston pääosa oli sattunut muonamiesrivin perunamaaksi raivattuun palstaan, jolloin se oli tullut hävitetyksi» Jälellä oleva syrjä oli tavallista polttokal
mistoa, jossa oli n* 40— 50 cm vahvuinen kivensekainen, nokinen, poltetuin luunsiruin sekotettu maa* Joukossa oli hienohkoja saviastianpaloja sekä niukallaisesti esineitä (6367:1— 29): 3 keihäänterää, hevosenkenkä-solkia, 30 lasi- ja emaljihelmeä, pronssi- ja rautaesineitten murto- paloja, ketjunpaloja y* m* Kalusto kuuluu kokonaisuu
dessaan rautakauden loppujaksolle* Erikoisesti huomat
takoon siitä rautainen hihnansolitus (6367: 24)* M yö
hemmin on muonamiesrivin perunamaalta löydettynä vielä lähetetty museoon 1 miekka, joten alueelta on kap
paleita 5:stä miekasta*
(Kaerlan Mullin löydöt: H* M* 5396, 5544, 5791, 5872, 6084, 6367:1— 29, 6482)*
Kaerlan talojen kohdalta vajaan kilometrin S, pelto
aukean toisella puolella on harjanne, jolla sijaitsevat Vi- rusmäen talo ja Raunistulan tiheään asuttu yhdyskunta*
Harjun pohjoispuolinen pää nousee melkoisena mäkenä n* 30 m korkuiseksi ja korkeinta kohtaa hiukan alempana on n* s* Virusmäen ahteella isohko kalmisto, jonka lie
peitä on tullut esille useampaan erään ja joka pääasiassa näyttää sijaitsevan ja sijainneen nykyisen valtatien koh
dalla ja sen kahden puolen* Maarian kalmistoista se to
distaa suurinta rikkautta*
Ensimäiset tunnetut löydöt kalmistosta ovat pronssinen vyörengas (H* M* 3978: 8) Virusmäki n:o 3 maalta, 1 kortt*
syvästä; rannerengas (5159) ratamestari J* Heino
sen puutarhasta, jossa maata tasoitettaissa myös oli löydetty ruumishautoja; rautakeihäs, jonka putki oli h o- peasilauksilla skandinavisin ornamentein koristettu (6184)* Viimemainittu esine, löydetty Aug* Tähden maalta kiveä pois räjähdytettäissä, aiheutti tutkimuksia paikalla v* 1913 (6322: 2— 9* 6367: 30— 132)* Tutki
muksia suoritti allekirjoittanut Tähden pihamaalla. Paikka
oli valitettavasti jo aikoja ennen osittain tasoitettu, joten kulttuurikerroksesta usein oli tuskin 10 cmjälellä* Toisin paikoin oli kalmisto sen sijaan paremmin säilynyt, etenkin aivan pitkin maantien vartta* Joitakuita suuria, todennäköi
sesti luontaisia kiviä oli vielä paikoillaan* Itse kalmisto näyttää olleen tavallista kenttäkalmistoa, ja ruumiinpoltto on siinä ollut vallitseva* Poltettuja luita on kumminkin tavattu merkillisen vähän ja toisin paikoin on löydetty
K u v a 19. K a i v a u k s i a A . T ä h d e n p i h a m a a l l a V i r u s m ä e s s ä . K irj. v a lo k .
lukuisasti nauloja, joten ehkä arkkuja ja siis ruumishau- toja kalmistossa on voinut olla rinnan polttohautojen kanssa*
Se kalusto, joka näissä kaivauksissa tavattiin, oli joten
kin runsas* Kuten yleensäkään nuorimman rautakauden kalmistoissamme, ei Virusmäen kalmistossakaan ollut a s e i t a runsaasti* Niitä on yksi pistimen näköinen kei
häänkärki jo aiemmin tavatun hopeasilaisen keihään lisäksi* Muut esineet ovat solkia, sormuksia ja riipus-
K u v a 2 0 . L ö y t ö j ä V i r u s m ä e n k a l m i s t o s t a : p y ö r e ä p r o n s s i n e n r in t a s o lk i, p r o n s s i n e n r iip u s s ila u s , r a u t a in e n s ila u s , h o p e i s e n r a n n e r e n k a a n p a l a s i a , b y s a n t i n o - l a i n e n ja a n g lo s a k s i n e n h o p e a r a h a , h o p e a r i s t i , a r a p ia la in e n h o p e a r a h a , h o p e a - r is ti, k u lla t t u h o p e a s o l k i , k u lk u n e n , p r o n s s i n e n k a r h u n h a m m a s , 2 p r o n s s i s o lk e a
ja 2 r a n n e r e n g a s t a .
helyjä sekä melkoinen joukko hihnansolkia ja koristuksia, osaksi ehkä valjaista* Lisäksi mainittakoon puukon tupen kärki, pronssitähtiä ja kierukoita puvuista, outo ristin- muotoinen rautasolitus, ehkä valjaista — muoto tunne
taan m* m* Ruotsista, harvinainen— ; pieni hopeasormus, hopeinen hevosenkenkäsolki ja 4 hopeista rinnanriipuksina käytettyä rahaa, niistä 3 anglosaksilaista (6367: 37, 83 ja 84) ja 1 bysantinolainen (6367:99)*
Että kalmisto, kuten aiemmat löydöt ja eräät koekaive- lut Virusmäen ha'assa todistavat, jatkui maantielinjan toiselle puolelle, joten siis kalmisto on maantietä tuntu
vasti vanhempi, selvisi täydellisesti kesällä 1914, jolloin maantietä mäen huipulta alennettiin ja työmiehet n*
10— 15 cm maantiepinnan alla tapasivat arvokkaan hopea- esineaarteen* Maantien kohtaa tutki sitten toht* Hack
man kesällä 1914 (H* M* 6645: 1— 19; 6649: 1—6 ja 6659: 7— 77)*
V* 1914 runsaiden löytöjen joukosta — kappaleita ohuesta pronssivadista, pronssikierukkoja puvusta, kau
niita hevosenkenkäsolkia ja ketjunkannattajia nuorim
man rautakauden malleja, rannerenkaan, sormuksen, ho
pealevyjen paloja, lukuisia niittausnauloja, 1 karhun- hammasriipus, 1 rautainen keihäänterä y* m* — herättä
vät huomiota muutamat erikoiset esineet* Niitä ovat pronssikiskolla päällystetyn, tuohesta ja nahkasta tehdyn puukontupen kärki (6645: 15), komea kupurasolki (n* s* D-tyyppiä) pronssia käärmekoristein, 6 rautaista punnusta, pronssilla päällystetyt (6659: 23, 24, 57 ja 63), sekä lukuisat hopeiset, osaksi kullatut esineet* Näitä ovat ensinnäkin arapialainen, kehystetty, riipuksena käytetty raha (6645: 3), bysantinolainen (6645: 4) ja anglosaksi- lainen raha (6645: 5*) Nämä rahat, samoin kuin edelli
senä vuonna Virusmäestä löydetyt rahat, ovat tutkitut Yliopiston rahakammiossa* Prof* A* Hjelt on määri
tellyt arapialaisen rahan abbassidirahaksi 800-luvulta*
Se on Suomessa asetettu kehykseen ja käytetty riipuk
sena, joten se ei liene joutunut maahan ennen 1000- lukua* Bysantinolaisista rahoista on toht* L* O* Th*
Tudeer ilmoittanut toisen olevan keisarien Basilios II
ja Konstantinos V III (976— 1025) aikana lyödyn, toi
sen barbarisen samallaisen rahan jäljennöksen* Anglo- saksilaisista rahoista on tarkemmin voitu määritellä vain yksi, Aethelredin raha (979— 1016)»
Hopeaesineitä ovat vielä tasapitkävartinen risti, jonka yksi haaraus on poikki ja jonka kummallakin puolella on ristiinnaulitun kuva,toinen hopearisti, josta myös yksi haa
raus on poikki ja jonka toinen puoli on sileä ja toisen puolen koristeet näkyvät kuvasta; komean hopeisen hevo- senkenkäsoljen kappaleita, jossa nuppi, pahka ja neulan kanta ovat kullatut, ja hopeisen rannerenkaan palat»
Kalmiston yleisluonne on kieltämättä suomalainen, ja se kuuluu 1000- ja 110 0-luvuille j» Kr» Esineet todistavat harvinaista aineellista hyvinvointia ja myöskin huomattavaa kaupankäyntiä vieraisiin maihin» Kauppa ei kaiketi ollut rahakauppaa» Virusmäestä tavatut eri
maalaiset hopearahat eivät ole olleet omistajilleen rahoja, vaan koristuksia, riipuksia rintaketjuista, jotka muualta Suomesta talteen saatujen löytöjen mukaan niinikään ovat olleet hopeata, hopealangoista taidokkaasti punottuja, Arvon määrääjänä Virusmäen ihmisille on ollut rahojen hopea- tai metallipaino» Sen näemme kalmistosta tava
tuista 8:sta punnuksesta, jotka ovat olleet vaakakupin painoja» Sellaisia on tavattu koko runsaasti Pohjoismaista, ja äskettäin on todistettu, että painot palautuvat ikivan
haan itämaiseen painojärjestelmään, jonka yksikkö on 4,25 gr meidän mitoissa» Itämeren rannoilla on se tullut tunnetuksi niiden pitkäaikaisten ruotsalaisten viikinki- ja valloitusretkien kautta, jotka ulottuivat poikki Venäjän, Kaspian ja Mustalle merelle asti»
Siihen aikaan, jolta Virusmäen löydöt poikkeuksetta ovat, oli itämainen kauppa kuitenkin jo pysähtynyt, ja suuntautunut sen sijaan länteen» Skandinavit välittivät m» m» Suomeen saksalaisia ja etenkin angosaksisia ho
peoita ryöstösaaliina asianomaisista maista, ja skandina- vista, lähinnä ruotsalaista työtä bysantinolaisten esiku
vien mukaan ovat myös Virusmäen hopearistit» Ne sa
malla ovat uuden ajan ja uskonnon ensimäisiä ilmauksia Aurajoen laaksossa, jos kohta niitten omistaja ja ehkä
valmistajakin olivat vielä täysin pakanoita* Sen tapaisia ristejä on tavattu Karjalan ja Pohjois-Venäjän nuorimman esihistoriallisen ajan haudoissa*
Virusmäki näkyy tulleen asutuksi v* 1000 tienoilla ja olleen etupäässä kauppapaikka* Luonnollisin on otak
suma, että sen vieressä on ollut kauppasatama, sanottakoon esim* Koroisten satama* Rantaan on tullut määräaikoina aluksillaan kauppamiehiä, ja asemansa nojalla rikastuivat Virusmäen kylän asujamet* Mahdotonta ei ole, että siinä,
»vanhassa Turussa» suomalaisen väestön ohessa on asu
nut skandinavejakin kauppiaina jo ennen ensimäistä risti- retkeä*
Maantie, valtatie Turusta sisämaahan kulkee ja on kauvan kulkenut Virusmäen ahteen poikki* Kansan- muistotietona on kuitenkin säilynyt, että tie ennen kiersi ahteen ympäritse ahteen ja rautatien linjan välistä, siitä, missä nyt ovat Virusmäen ja Konsan pellot* Itse asiassa on peltotöissä tavattu eri paikoilla jätteitä tuosta tiestä*
M illoin se jäi käyttämättä ja miksi, ei voi sanoa* Luon
nollisesti rakennettiin uusi valtatie vasta, kun muisto Virusmäen ahteella olleesta kalmistosta jo oli tyystin häipynyt*
Kun lähdetään kulkemaan Vähäjoen i t ä i s t ä rantaa Paattisten rajoilta joen suuta kohti, ei rautakautisten merkkipaikkojen luku ole läheskään niin huomattava, kuin joen länsirannalla* Ainakaan toistaiseksi ei ole todisteita siitä, että joen rannat Koskennurmen, Jäkärlän tai Hai- hun mailla olisivat silloin olleet asuttuja, eikä se näytä
kään todenmukaiselta niiden hietaperäisyyden tähden*
Vastapäätä Saramäen Marttilan mäkeä joen toisella puolen on Paattisten ja Liedon tien haarauksessa kor
keahko vuori, n* s* Kulmalan vuori* Vuoren itäsivulla raja-aidan alla ja kahden puolen on epäselviä kiven- ja maansekaisia kumpuja, jotka voinevat olla hautakumpuja varhemmalta rautakaudelta* Niitä ei valitettavasti yh
tään ole tutkittu, eikä niistä tiedetä mitään tilapäisiäkään löytöjä tavatun*
Vuoren juurella on pappilaan kuuluva Rikattulan torppa* Sen vierestä, 1 syltä vuoren juurelta, on löy
detty 6 tuuman syvästä vanha jauhinkivi (H* M* 3756:1) isorakeista graniittia* Miltä ajalta jauhinkivi on, ei voi lähemmin sanoa* Ainakin on se historiantakaiselta ajalta*
Kulmalan vuoresta edelleen linnuntietä n* 2 km Maa
rian kirkolle päin on nykyään puuton melkoinen vuori,
K u v a 2 1 . P r u s in L i n n a s m ä k i m a a n t i e lt ä p ä in . K irj. v a lo k .
n* s* Prusin Linnasmäki, joka kohoaa n* 50, m korkeuteen ja vallitsee tietä Turkuun* Vuoren pohjois- ja koillispää ovat siksi jyrkät, että ne jo luontonsa puolesta tarjoavat riittävää tukea, eivätkä ne olekaan erityisesti varustetut*
Myöskin itäpuolella on vuoren rinne alempana jyrkän- laista* Sen sijaan ovat kaakkois-, etelä- ja länsivierteet vuoren laen reunamalla aikanaan olleet varustetut kivi- vallilla, josta jäännöksiä vielä on jäljellä* Muurin pituus lienee aikanaan ollut 90 ä 100 askelta ja se on ollut n*
parin metrin levyisen porttiaukon katkaisema» Sen leveys on 1—1,5 m, mutta nykyinen korkeus on vain 1,2 metriä*
— Valli on tehty sangen suurista kivistä, joten sitä teke
mässä on ollut melkoinen miesvoima* Kuten yleensä pakanuuden ajan muinaislinnoissamme, on valli Linnas- mäelläkin tehty kalkkilaastitta, pelkästään kiviä käyttä
mällä* Valli lienee ollut 1— 1,5 m korkuinen rintasuoja, jota on vielä voitu risuilla ja puilla korottaa, ja niin sen yli pääsyä vaikeuttaa* Puolustajilla on ollut verrattain helppoa kivillä ja nuolilla estää viholliselta pääsy vuoren laelle* Linna on näin ollut äkkinäisten hyökkäysten aikana turvapaikka, kylälinna, johon on vetäydytty tur
vaan vaaran ajaksi*
Suomessa, nim* maan eteläosissa, on joltinenkin määrä tuollaisia pakanuudenajan kylälinnoja* Prusin Linnas- mäen asema vanhan sisämaasta Aurajoen suulle kulkevan valtatien varrella panee kumminkin miettimään, eikö sillä ole ollut yleisempääkin puolustuslinnan merkitystä, kuin tavallisella kylälinnalla* Se tuntuu todennäköiseltä, kui
tenkin edellyttäen vain vakituista kauppa-asemaa Aura
joen suulla jo pakanuudenajan lopulla, ja tuota varten järjestettyä hallintoa ja yhteiskuntaa* Linnasmäki olisi silloin puolustuslinna sisämaahan päin*
Myöskään etelämpää Vähäjoen itärannalta, nim* Maa
rian kirkon, Hamaron ja Koroisten keskiajalla niin tunnetuista seuduista ei toistaiseksi pakanuudenajan löytöjä paljoakaan tunneta* Voinee kuitenkin katsoa melkoisen varmaksi, että niillä paikoilla on ollut merkitys jo pakanuuden aikoina, koska ne sijaitsevat sekä maan
viljelykselle että kaupalle siksi edullisessa asemassa*
Ainakin Hamaron ja Niuskalan mäen rinteet kätkenevät vielä esihistoriallisia kalmistoja* Siihen viitannee eräs tilapäinen löytö, punaiseksi maalattu poltettu savihelmi nuoremman rautakauden muotoa, löydetty n* s* Vahin- gonkrotin jokiuoman pohjalta, läheltä sitä paikkaa,• missä kirkolta Hallisiin kulkeva tie leikkaa tämän jokipahasen uoman* Kun sen löytöpaikka ei voi olla kalmistomäkeä, on lähellä otaksuma, että joki on sen syönyt jostain kal
mistosta ylempää vanhalta asutuspaikalta*
tältä alueelta* Toinen on soikea tuluskivi, käytetty v* 500 vaiheilla j* Kr*, löydetty savesta pellosta Prusin Linnas- mäen pohjoispuolelta* Toinen samallainen kivi tunnetaan Koroisista* Ne eivät kuitenkaan todista vakituista asu
tusta, vaan ainoastaan että ihmisiä aikanaan on niiden löytymispaikoilla liikkunut ehkä erämiehinä tai kalasta-
K u v a 2 2 . K o r o i s t e n n i e m i A u r a jo e n ( o i k e a l t a ) ja V ä h ä j o e n ( v a s e m m a l t a ) y h t y m ä k o h d a l l a . J. A i li o v a lo k .
jina* Tuluskivi riippui vyöllä erikoisesta laitteesta; se on helposti pudonnut huomaamatta*
Paitsi soikeata tuluskiveä on Koroisten rikkaitten, pää
asiassa keskiaikaisten löytöjen joukossa vain 2 muuta esi
historiallista: toinen arapialaisen hopearahan puolikas, toinen ketjunkannatin, mikä kuitenkin voi kuulua vasta 1100-luvulle* Kaikki näyttää todistavan, että Koroisilla pakanuudenaikana ei ole ollut minkäänlaista asuntopai
kan merkitystä, ei kylänä, ei kalmistona* Satamapaikka
