350
AIKUISKASVATUS 4/2002 K I R J A - A R V I O I T AOn hämmentävää lukea erittäin tuotteliaana kirjoitta- jana tunnetun Henry Giroux’n toteamus kirjan al- kupuheessa, että kirjoittami- nen on hänelle aina vaikeaa.
Giroux sanoo tarvinneensa tä- män kirjan aikaansaamiseksi suuren tukijajoukon, johon kustantajan lisäksi kuuluu mo- nia nimekkäitä kirjoittajia.
Hän kiittelee esipuheessaan myös lääkäriään, sillä toivut- tuaan selkäleikkauksestaan hän pystyy taas istumaan ja kirjoit- tamaan ilman kipua. Giroux on ollut aktiivinen kirjoittaja jo parinkymmenen vuoden ajan. Ilmeisesti hänen koulu- tus- ja kulttuurikriittisillä kir- joillaan on riittänyt lukijakun- taa, vaikka monet hänen teoksistaan ovat tämän teok- sen tavoin pikemminkin pit- kiä kulttuuris-poliittisia dia- logeja aikakauden muiden kirjoittajien kanssa kuin uutta teoriaa luovia tai teoreettisella argumentoinnillaan vakuutta- via tutkimuksia.
Giroux on tuotannossaan siirtynyt 1990-luvun alku- puolella kulttuurintutkimuk- selliseen lähestymistapaan.
Hänen keskeisiä teemojaan ovat kirjan ylistävät jälkisanat kirjoittaneen Douglas Kellne- Giroux, Henry A. (2001) Public Spaces, Private Lives – Beyond the Culture of Cynicism With an Afterword by Douglas Kellner Lanham, Boulder, New York and Oxford:
Rowman & Littlefield Publishers, 205 sivua
Koulutuskritiikistä utopioihin
rin mukaan nuorison konstru- oiminen ja representointi mediajulkisuudessa, Holly- wood-filmien kriittinen ana- lyysi sekä kulttuurin hahmot- taminen pedagogisena toi- mintana. Giroux’n lähes vuo- sittain julkaistut kirjat ovat Public Spaces, Private Lives -teok- sen tavoin esseekokoelmia, joiden teemat eivät nivoudu aina kovinkaan saumattomasti yhteen.
Kirjan viidestä pääluvusta ensimmäinen ja kaksi viimeis- tä käsittelevät kulttuurintutki- musta kriittisen pedagogiikan näkökulmasta sekä kulttuuria pedagogisen kamppailun kenttänä. Toisessa luvussa tar- kastellaan konservatiivista po- litiikkaa ja diskursseja, jotka moittivat nuorisoa levotto- muuden ja epäjärjestyksen lähteeksi ja ”nollatoleranssia”.
Siltä pohjalta syntyneitä auto- ritaarisia toimintatapoja ja rangaistusmentaliteettia Gi- roux suomii kriittisesti. Kol- mas luku käsittelee David Fin- cherin elokuvan Fight Club tuottamia maskuliinisuuden, väkivallan ja konsumerismin representaatioita.
Teoksen syntyä on Giroux’n mukaan siivittänyt raivostuminen siitä, miten huonosti vähempiosaisia kan- salaisia kohdellaan nykyisessä uusliberalismin ja globaalin kapitalismin läpitunkemassa markkinaorientoituneessa amerikkalaisessa yhteiskunnas- sa. Lähtökohtana ei ole abst- rakti teoretisointi vaan krii- siytymässä oleva jokapäiväi- nen elämä, jota Giroux’n mu- kaan luonnehtii kyynisyyden, välinpitämättömyyden ja toi-
vottomuuden kulttuuri.
Markkinamekanismit ja kulut- tajuusajattelu ovat vallanneet kaikki elämänalueet, jopa koulut ja yliopistot.
Giroux käy kirjassaan kulttuuris-poliittista keskuste- lua paitsi amerikkalaisten me- diajulkisuuden henkilöiden, joista valtaosa on suomalaisille lukijoille tuntemattomia, myös erityisesti hänen näke- myksiään kritisoivien kasva- tustieteilijöiden kanssa.
Giroux’n kirjoittamisen tapa on tässä kuten hänen muissa- kin teoksissaan lennokas ja tunnepitoisen kärjistävä eikä varmaankaan jätä kylmäksi ai- nakaan niitä, jotka joutuvat hänen kritiikkinsä kohteeksi.
Tekstin vetoavuutta ja len- nokkuutta lisäävät monet uu- dissanat. Giroux ryydittää puhettaan jatkuvasti muuttu- villa ilmauksilla. Sellaiset sanat kuin kieli, kansalaisuus, toivo ja utopia saavat useanlaisia määreitä. Esimerkiksi kieli voi olla paitsi kriittistä myös toi- von kieltä tai mahdollisuuksi- en kieltä. Monien käsitteiden tarkkaa sisältöä on vaikea ym- märtää. Niiden äärellä myös tekstiä suomentava on usein ymmällään.
Giroux peräänkuuluttaa kansalaisuuskasvatusta ja he- räämistä sosiaalisen oikeuden- mukaisuuden tavoitteluun.
Kollektiivista liikettä tarvi- taan, sillä valtakulttuurissa on läpitunkevana kyynisyys, po- liittisen mielikuvituksen puu- te sekä yhä laajeneva usko markkinoiden lakeihin, kil- pailuhenkisyyteen ja kaiken mitattavuuteen taloudellisilla arvoilla. Giroux’n käsitteistös-
AIKUISKASVATUS 4/2002
351
sä usein toistuvia sanoja ovat toivo ja toivon luominen.
Tekstistä käy ilmi, että Giroux’ta arvostellaan yhtä- lailla konservatiivisen kuin vasemmistolaisen koulutuspo- litiikan suunnalta. Jos
Giroux’n edustamat ideat kulttuuri- ja koulutuspolitii- kan uudistamiseksi ovat mm.
koulutuksen tiedonsiirtämis- funktiota painottaville kon- servatiiveille kasvatustieteili- jöille liian poliittisesti väritty- neitä, ovat ne taas amerikka- laisille vasemmistokirjoittajille liian epämääräisiä ja epäteo- reettisia keskittyessään kult- tuurisen elämän ja politiikan suhteiden teoretisointiin ohittaen liiallisesti yhteiskun- nan ja kulttuurin taloudellisen perustan. Giroux painottaa kulttuuria tilana, jossa käy- dään kamppailua materiaalisis- ta resursseista, kommunikaati- osta, politiikasta ja vallasta.
Kulttuurin ja politiikan suh- teiden tarkastelu on Giroux’n mukaan erittäin tärkeää teori- an ja käytännön, vallan ja so- siaalisen muutoksen sekä pe- dagogiikan ja sosiaalisen toi- mijuuden välisten suhteiden ymmärtämiselle.
Kirjan kiintoisinta antia ovat sen kaksi viimeistä lukua.
Luku neljä, jossa Giroux käy läpi ohjelmansa, on otsikoitu nimellä Masentuneiden peda- gogiikka (Pedagogy of the De- pressed). Aiemmissa teoksissa käyttämänsä termin toivon pedagogiikka hän on korvan- nut uudella nimellä, mutta muutoin hänen luonnostele- mansa pedagogiikan ainekset vaikuttavat kovin entisenkal- taisilta. Giroux terottaa peda- gogiikan yhteiskunnallista kontekstointia: pedagogiikka on tämän näkemyksen mu-
kaan poliittinen ja eettinen käytäntö, jonka pohjana on toivon luominen. Pedago- giikka on sosiaalisesti konst- ruoitua ja keskeistä on analy- soida miten tieto, arvot ja so- siaaliset suhteet rakentuvat ja miten ne kytkeytyvät valtaan.
Kuten Giroux toistamiseen muistuttaa pedagogiikka ei ole koskaan viatonta, vaan aina poliittista ja tiettyihin arvojärjestelmiin sitoutunutta.
Hän pyrkii murskaamaan voi- mallisin sanakääntein sen ylle kertynyttä poliittisen viatto- muuden sädekehää.
Muutoksen etu- joukkoiksi Giroux haluaisi laittaa kouluttajat. Hänen mu- kaansa edistyksellisten koulut- tajien täytyy pitää jatkuvasti mielessä, että koulutusta ja pedagogiikkaa muovaavat sen ulkopuoliset yhteiskunnalliset tekijät ja niihin myös koulu- tuksella vastataan. Oppilaat tu- lee saattaa tietoisiksi koulun ja laajemman yhteiskunnan keskinäisistä suhteista sekä sii- tä, miten vallankäyttöä tapah- tuu oppimateriaalien, oppi- laiden ja opettajien keskinäi- sissä suhteissa. Giroux perään- kuuluttaa tieteentekijöitä, kouluttajia ja työelämän orga- nisoijia liittymään yhteen laa- japohjaisiksi kansalaisliikkeiksi vastustamaan yliopistojen ja koulujen muuttumista mark- kinoiden valtaamaksi alueeksi.
Yliopistojen ja koulujen tulisi kyetä toimimaan demokraatti- sen toiminnan alueina huo- lehtien ja ylläpitäen tasapainoa yhteisten arvojen ja kaupalli- sen kulttuurin sekä niiden edustamien ihmisten identi- teetin rakentumista muovaa- vien arvomaailmojen välillä.
Giroux’n esittämät tavoitteet ovat vetoavia, jopa
innostavia nykyisen teknis-ra- tionaalisesti painottuneen koulutuskeskustelun keskellä.
Leimallista Giroux’lle ja hänen edustamalleen kriittiselle pe- dagogiikalle on ohjelmalli- suus. Mielenkiintoista olisi tietää myös, miten nämä toi- von pedagogiikan ideat voi- taisiin viedä koulutuskäytän- töjen tasolle. Giroux kylläkin tuottaa uusia käsitteitä, joi- den avulla kuvata nykyisen kasvatusajattelun ja käytännön suunnittelun epäkohtia. Näi- den käsitteiden hyödyntämi- nen jää kuitenkin puolitie- hen: käsitteitä ei määritellä tarkasti eikä niitä käytetä ko- vinkaan yhtenäisesti. Ongel- mana on, että Giroux’n käsi- teapparaatti ei tarjoa käytän- nön toiminnan kehittämisestä kiinnostuneilla kovinkaan sel- keätä psykologista, sosiologis- ta tai kulttuurintutkimuksel- lista viitekehystä, jonka avulla omaa toimintaa voitaisiin tar- kastella.
Giroux näkee ongelmaksi sen, että kasvatuksen tarkaste- lu on privatisoitunutta ja tyystin talouden ehdoilla toi- mivaa. Kasvatuksen keskeisiksi nähdyt tavoitteet liittyvät tuotannon ja työkyvyn lisää- miseen uusliberalistisessa ta- lousjärjestelmässä. Giroux’n mukaan uusliberalismi kyke- nee tuottamaan vain dystopi- oita. Kyynisen yksilöllisyyden tilalle Giroux kaipaa utopioita oikeidenmukaisesta yhteis- kuntajärjestyksestä. Hänen voimakkaimman kritiikinsä kohteena ovat keskustelijat, jotka korostavat nykyisen markkinatalouden ja demo- kratian tilan olevan välttämä- tön lähtökohta kasvatukselle.
Giroux’n mukaan nyky-yh- teiskunnan status quota ei voi ottaa kasvatuksen perustaksi,
352
AIKUISKASVATUS 4/2002 vaan on kyettävä tuottamaanyhteinen, jaettu visio nykyi- sen yksilöllistyneen poliittisen ajattelun tilalle. Giroux puo- lustaa väittämää, että kasvatuk- sellisessa toiminnassa on vält- tämättä läsnä utooppinen ele- mentti.
Giroux’lle utopioiden tulee herättää toivoa ja olla sa- malla realistisia. Utopioiden on tähdättävä nykyisyyden jäl- keiseen maailmaan, joka ei ole vielä olemassa. Niissä on Giroux’n mukaan yhdistyttävä poliittinen toimijuus ja kriit- tinen kasvatus käytännön tais- teluun. (Giroux’n ajattelu on usein militanttia, sillä hän lai- naa käsitteitä sodankäynnistä.) Giroux´n utopia perustuu tee- siin, että ”politiikan ja moraa- lisen vastuun olemus on uskoa että ihmisillä on kykyä puut- tua, vaikuttaa ja muovata ra- kenteita jotka heitä tuottavat”
(s.123). Giroux’n oma termi onnistuneelle utopialle on kasvatukseen kytkeytyvä toivo (educated hope), joka yhdistää demokratian, poliittisen toi- mijuuden ja pedagogiikan diskurssit. Giroux’n ajatus, et- tei ole olemassa utopioita il- man kasvatusta eikä kasvatusta ilman toivoa, on jatkoa hänen aiemmin kehittelemälleen toi- von pedagogiikan teemalle.
Giroux pyrkii tuomaan kasvatuksen näkökulman sekä kulttuurintutkimukseen että politiikkaan. Kasvatuksen toi- mijoiksi täytyy hänen mu- kaansa ymmärtää joukko kult- tuurisia ja sosiaalisia instituu- tiota formaalisten oppimisins- tituutioiden ohella, sillä tais- telua kasvatuksesta käydään paitsi koulutuspolitiikassa myös kulttuuripolitiikan laa- jalla areenalla. Tämän takia hä- nen mukaansa poliittisessa
toiminnassa on aina pedago- ginen aspekti, ja pedagoginen toiminta sisältää aina poliitti- sen aspektin. Nykyiset poliit- tiset ja kulttuurintutkimuksel- liset analyysit eivät Giroux’n mukaan riittävällä tavalla ky- kene tavoittamaan pedagogi- sen ja poliittisen monimut- kaista yhteenkietoutuneisuut- ta. Giroux’n ongelmana kui- tenkin on, ettei hänen oma kulttuurikriittinen teoreti- sointinsa pääse hänen Ernst Blochilta vaikutteita saanee- seen tavoitteeseensa: hän ei tarjoa utooppista sosiaalista visiota, joka olisi samalla käy- tännöllinen.
Giroux on kirjoittanut kirjansa ennen syyskuun 11.
päivän terrori-iskua, joka he- rätti amerikkalaisen yhteis- kunnan horroksestaan, mikäli se sellaiseen kyynisyyden ja epätoivon tilaan oli vaipunut, jota Giroux kirjassaan kuvaa.
Se herätti amerikkalaiset tur- vallisuudentunteistaan ja nosti kollektiivisen, isänmaallisen hengen uuteen kukoistuk- seen. Terrorismin vastaisen sodan myötä alettiin turvalli- suuden nimissä myös monen- laisia kansalaisvapauksia rajoit- taa. Mielenkiintoista on, mi- ten Giroux analysoi tulevissa puheenvuoroissaan amerikka- laisen yhteiskunnan kulttuu- rista ilmapiiriä, ja onko siellä enää edes entisessä määrin si- jaa hänen ajamalleen sosiaalis- ta oikeudenmukaisuutta edis- tävälle liikkeelle. Vai sidotaan- ko yliopistot ja koulutus, joi- ta Giroux on peräänkuulutta- nut uudistuksen etujoukoksi, yhä tiiviimmin kansakunnan yhtenäisyyden takaajiksi?
Katsomme, että
puutteistaan huolimatta tällä Giroux’n teoksella – kuten
hänen muullakin tuotannol- laan – on annettavaa suoma- laiselle kasvatustieteen kentäl- le. Giroux’n tarkastelemat tee- mat ovat kiinnostavia. Erityi- sesti koulutuksen ja kulttuu- rin kytkösten kriittinen ana- lyysi on merkittävää, sillä Suomessakin näiden toimin- ta-areenoiden tarkastelut jää- vät yleensä toisistaan erilleen.
Samoin koulutuksen poliitti- sen viattomuuden sädekehän ravistelu on virkistävää antaen aineksia myös suomalaisen uusliberalismin valtaaman koulutuskentän analyysiin.
Giroux’n kirja – vaikka kes- kittyykin amerikkalaisiin dis- kursseihin – tarjoaa paitsi yh- teiskunta- ja koulutuskritiik- kiä, luo myös katseen hori- sonttiin etsien muutoksen suuntaa utopiasta. Keskeistä on yhteisten arvojen löytämi- nen perustaksi oikeudenmu- kaisemmalle yhteiskunnalle, sekä koulujen ja yliopistojen säilyttäminen tiloina, joissa tätä yhteistä perustaa voidaan etsiä.
Tomi Kiilakoski&
Marjo Vuorikoski
