1
loggia
Hilda Niemelä
Kiitos Alessandro
Riikka NooraSuvi Ranieri
Perhe
Ohjaajat Raija ja Maarit
Taiteen maisterin opinnäyte
2021 Fashion, Clothing and Textile Design -maisteriohjelma Muotoilun laitos
Aalto-yliopiston Taiteiden- ja suunnittelun korkeakoulu Ohjaajat: Raija Malka ja Maarit Salolainen
Valvoja: Maarit Salolainen
loggia
[ˈlɔddʒa]
Hilda Niemelä
Aalto University, P.O. BOX 31000, 00076 AALTO www.aalto.fi Master of Arts thesis abstract
Author Hilda Niemelä Title of thesis Loggia
Department Department of Design
Degree programme Fashion, Clothing and Textile Design
Year 2021 Number of pages 95 Language Finnish
Abstract
Loggia is a Master Thesis that studies the impact of the surroundings on the creative process. The thesis consists of written and productive parts. The artistic work starts with sketching periods in Helsinki and Rome and continues creating an art installation through different work phases.
The topic has been inspired by Finnish artists who have worked abroad. The thesis studies two Finnish artists – Lilli Stenius and Lauri Laine. Both of them have a strong connection to Rome. They implicate the significance of the environment through their work.
The sketched material is collected by painting, drawing, shooting video and still photos and recording the surroundings. The interest is in the spatial and architectural features of the space. The main intention is to capture things with all the senses. The sketches of the perception are analysed based on the theory of phenomenology in architecture. Besides phenomenology, the theoretical framework also consists of the theory of perception and senses.
The main medium in the productive part is textile. There are three final textile pieces created for the installation. All three fabrics are created with knowledge in woven structures and materials. The final pieces together with aluminium scaffolds form an art piece reflecting the sketching periods in Helsinki and Rome.
The productive part answers the research question about how the two cities and cultures affect the artistic work. The material collected differs significantly between the two. The things we acknowledge in our surroundings are affected by our own experiences; Helsinki is the everyday-life environment and Rome is the opposite. The sketches are also affected by the time of the year and the amount of light. In Rome, the main interest is in the details of materials and the architectural elements. In Helsinki, on the other hand, the repeating motifs are scaffolds and market place marquees.
This thesis maps out the phases of the creative work and unwraps the process from the very first ideas until the outcome. The installation is exhibited in Helsinki, Lokal + gallery in May 2021.
Keywords installation, Rome, Italy, textile, woven fabrics Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO
www.aalto.fi Taiteen maisterin opinnäytteen tiivistelmä
Tekijä Hilda Niemelä Työn nimi Loggia Laitos Muotoilun laitos
Koulutusohjelma Fashion, Clothing and Textile Design
Vuosi2021 Sivumäärä 95 Kieli Suomi
Tiivistelmä
Loggia on maisterin opinnäytetyö, joka tutkii ympäristön vaikutusta luovaan prosessiin. Opinnäyte koostuu kirjallisesta ja produktiivisesta osasta. Taiteellinen produktio alkaa luonnostelujaksoilla Helsingissä ja Roomassa ja jatkuu eri työvaiheiden kautta taideinstallaation suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.
Tutkimuksen aihe on kahden kaupungin välillä toteutettava taiteellinen työ luonnosteluvaiheesta valmiiksi teokseksi.
Aihe on syntynyt kiinnostuksesta suomalaisiin taiteilijoihin, jotka ovat työskennelleet ulkomailla. Opinnäyte tutkii kahden suomalaisen taiteilijan – Lilli Steniuksen ja Lauri Laineen töitä. Heidän työnsä ovat
vaikuttaneet produktiivisen työn taustalla. Steniuksella ja Laineella on vahva yhteys Roomaan ja molempien teoksissa voi nähdä ympäristön vaikutuksen taiteelliseen työskentelyyn.
Luonnostelujaksojen aikana kerätään aineistoa piirtäen, maalaten, kuvaten, videoiden ja äänittäen ympäristöstä. Jaksojen aikana kiinnitetään huomiota tilallisiin ja arkkitehtonisiin kokemuksiin,
pyrkimyksenä havainnoida ympäristöä moniaistisesti. Luonnokset ovat reflektioita tilasta ja tilallisuudesta, jota määrittelee muun muassa valo, massa, materiaalit, ja äänimaailma. Luonnostelun aikana on hyödynnetty arkkitehtuuriin sovellettua fenomenologiaa jäsentämään havaintoja. Fenomenologian lisäksi teoreettinen taustatutkimus sisältää havainnon ja aistimisen teoriaa.
Produktion pääasiallinen materiaali on tekstiili ja toteutuksessa hyödynnetään tekstiiliosaamista erityisesti kudotuissa rakenteissa. Lopullisessa teoksessa on kolme kudottua kangasta, jotka yhdistelevät luonnoksista syntyneitä ideoita Roomasta ja Helsingistä. Kankaat muodostavat yhdessä alumiinitelineiden kanssa installaation.
Luonnosteluprosessi vastaa tutkimuskysymyksiin siitä, että miten eri kaupungit ja kulttuurit vaikuttavat taiteelliseen työskentelyyn. Kaupungeissa luonnostellut materiaalit eroavat toisistaan merkittävästi. Asiat, joihin kiinnitetään huomiota ympäristössä, ovat kytköksissä havaitsijan omiin kokemuksiin; Helsinki on arkinen ympäristö ja Rooma on jotain muuta. Kaupunkien luonnosten eroihin vaikutti myös esimerkiksi vuodenaika ja valon määrä. Roomassa luonnoksissa tilaa saavat materiaalit ja arkkitehtoniset elementit.
Helsingin luonnoksissa puolestaan toistuvat julkisivuremonttien telineet ja toriteltat harmaassa katukuvassa.
Opinnäytetyö kartoittaa taiteellisen työn vaiheet ja avaa suunnitteluprosessin ensimmäisistä ideoista aina lopulliseen teokseen saakka. Installaatio toteutetaan Helsingissä Lokal + galleriassa toukokuussa 2021.
Avainsanat installaatio, Rooma, Italia, tekstiili, kudotut kankaat
Sisällys
1 Johdanto
1.1 Opinnäytteen rajaus ja tavoite 1.2 Työn metodit ja käsitteet 1.3 Loggia-nimen taustaa
2 Taustat
2.1 Helsinki ja Rooma
2.2 Suomalaiset Roomassa - Lilli Stenius ja Lauri Laine
3 Teoreettinen taustatutkimus – Moniaistiset havainnot
3.1 Valo ja visuaaliset havainnot 3.2 Tilan havaitsemista koko keholla
LUONNOSKIRJA Helsinki
Rooma
Materiaaleilla luonnostelu
4 Teoksen rakentaminen ja teoskuvat 5 Päätelmät
5.1 Näyttelyn suunnittelu ja teoksen kuvaaminen 5.2 Työn vaiheiden reflektointia
5.3 Tutkimuskysymys ja teoreettinen taustatutkimus suhteessa lopputulokseen
5.4 Kehitysideoita ja tulevaisuusnäkymiä
Loppusanat Lähteet
8
13
17
21-78
79 91
96
97
9 suunnittelussa. Kudotut kankaat syntyvät eri tekniikoin luotujen luon-
nosten pohjalta. Työ on kiinnostava yhdistelmä taiteen historian merk- kitekijöitä, luonnostelutekniikoita ja kudottuja kankaita.
Paikkaan kytkeytyvää suunnittelua on tutkinut puolestaan Heta Vaja- vaara opinnäytteessään Life of Garments (2018). Vajavaara suunnittelee vaatemalliston, jonka lähtökohtana ovat japanilainen estetiikka, Kioto ja japanilaisten bisnesmiesten (salaryman) puvut. Vaatteiden suunnit- telu- ja valmistus tapahtuu kahden maan – Suomen ja Japanin välillä, mikä tuo kiinnostavia elementtejä niin suunnitteluvaiheeseen kuin val- miisiin vaatteisiinkin.
Luonnosteluteeman lisäksi aihevalintaani on vaikuttanut Carolina Fors- sin maisterin opinnäytetyö Suomen taiteen kultakausi ja vaate – ku- vataiteellinen kulttuuriperintö osana suunnittelutyötä (2019). Forssin vaatemalliston taustalla vaikuttavat Suomen taiteen kultakauden taitei- lijoiden työt. 1800-luvun lopun maalauksien värimaailma ja estetiikka näkyvät Forssin vaatemalliston asuissa.
Tämän työn kannalta nimenomaan paikkaan tai taiteilijoihin linkittyvä suunnittelu ja luova työ on kiinnostavaa. Edellä mainitut opinnäytteet ovat auttaneet työn aiheen kehittelyssä ja työn rajaamisessa.
Opinnäyte on taiteellinen työ, johon liittyy käsityöt olennaisena osa- na tekstiiliin liitettävien tekniikoiden vuoksi. Kankaiden kutominen on tärkeä osa lopullisen teoksen arvoa. Opinnäytteestä rajataan kuitenkin pois taiteen ja taideteollisuuden rajapinnan käsitteleminen. Installaatio on tulkittavissa taiteen kontekstissa ja työ ei kommentoi käsityön roolia taiteessa.
Kuvataiteilija ja taiteen tohtori Silja Rantanen avaa näyttelynsä Tesse- raen (2021) Gobeliini mosaiikkiteoksen teoskuvauksessa aihetta käsi- työstä taiteessa:
”Kaikki taiteen tekeminen sisältää käsityötä. Me vain tun- nistamme käsityön eri herkkyydellä eri taiteenlajeissa.”
(Rantanen, 2021, 12) Sen sijaan, että keskittyisin käsityön roolin pohtimiseen taiteen kon- tekstissa, keskityn tekstiiliosaamisen hyödyntämiseen osana taiteellista ilmaisuani.
1.2 Työn metodit ja käsitteet
Produktion pääpaino on luonnostelujaksoissa. Avaan seuraavaksi sitä, miten määrittelen luonnostelun ja mihin määrittely perustuu. Lisäksi avaan luovan työn tutkimuksen käytäntöjä.
Luonnostelulla on sanakirjamääritelmää laajempi merkitys. Luonnos- telulla viittaan kokemusten tallentamiseen eri tekniikoilla, mm. vide- oimalla, kuvaamalla, piirtämällä, kirjoittamalla ja äänittämällä. Silja Rantanen kuvaa luonnostelua seuraavasti:
Loggia on maisterin opinnäytetyö, joka tutkii taiteellista työtä kahden eri kaupungin - Rooman ja Helsingin välillä. Työ sisältää produktii- visen osan, jossa toteutetaan taideinstallaatio havaintoon perustuvien luonnosten pohjalta ja kirjallisen osan, jonka kirjallinen aineisto tukee produktion työvaiheita.
Tässä työssä käyn läpi produktion työvaiheet aina luonnostelusta val- miiseen teokseen saakka. Kirjallisen osan keskelle on koottu luonnos- kirja, jossa on tärkein luonnosmateriaali Helsingistä ja Roomasta.
Opinnäytetyön tavoite on selvittää miten ympäristö vaikuttaa kahden paikan välillä tapahtuvaan taiteelliseen työhön. Samalla selvitän millai- sia vaiheita taiteelliseen työhön ylipäätään liittyy. Tavoitteena on myös selkeyttää luonnosteluvaiheen merkitystä suhteessa lopulliseen teok- seen.
Työ alkaa luonnostelujaksoilla Helsingissä ja Roomassa talven 2020- 2021 aikana. Roomasta Suomeen palattuani alkaa luonnostelujaksojen aineiston avulla ideoiden työstäminen eteenpäin materiaaleiksi. Pää- asiallinen materiaali työn toteuttamisessa on tekstiili ja nimenomaan kudotut kankaat.
Kankaista ja muista elementeistä rakennettu installaatio on luonnoste- luprosessista irrallinen taiteellinen työ, joka on esillä Helsingin Lokal + -galleriassa toukokuussa 2021.
Johdannossa avaan työn taustalla vaikuttavaa aiempaa tutkimusta ja asetan työlleni rajat. Lisäksi avaan käsitteitä ja teoriaa sekä työn nimeä Loggiaa.
1.1 Opinnäytteen rajaus ja tavoite
Aalto-yliopiston edellisvuosien opinnäytteissä on kiinnostavia töitä liit- tyen luonnosteluun, paikkasidonnaisuuteen ja tekstiilien suunnitteluun.
Opinnäytteessään Luonnoskirja: sukellus luovaan prosessiin (2015) Reeta Ek on tutkinut luonnostelua ja luonnostelutekniikoita. Ek poh- tii omaa suunnittelijaidentiteettiään suhteessa luonnosteluprosessiin ja kokeilun kautta hän löytää uusia tapoja työskennellä. Hänen työnsä keskittyy erityisesti pinta- ja kuosisuunnitteluun, joka on kytköksissä tietyllä tapaa myös tekstiileihin.
Hanna-Kaisa Korolainen puolestaan on tutkinut luovan prosessin vai- heita kudottujen kankaiden suunnittelussa maisterin opinnäytetyössään Inspiraation Arkeologia (2016). Hän kartoittaa inspiraation syntymistä ja valitsee taiteilijoita, joiden työskentelytapoja hän hyödyntää kuosi-
Johdanto
1
Johdanto 111 10
Materiaaleja työstäessäni luonnostelujakson jälkeen puolestaan avaan materiaalilähtöistä tekstiilisuunnittelua käytännön kautta. Kartoitan materiaaliyhdistelmiä ja sidoksia kutomalla käsin kangasnäytteitä.
Materiaalien onnistunut yhdistäminen vaatii useita eri testivaiheita, jotta saadaan oikeanlainen lankojen ja sidosten yhdistelmä. Kutoja ja suunnittelija Helmi Liikanen toteaa Woven Utopia -julkaisussa (2021), miten tärkeä suunnittelijan yhteys on materiaaleihin. Liikasen mukaan kutoja luo kankaaseen emotionaalisen yhteyden. Kangas on laadultaan inhimillisempi, kun se on suunniteltu käsin kutomalla kiirehtimättä.
(Liikanen, 2021, 99)
Espoon Emma-museossa pidetyssä Interwoven-näyttelyssä (2020) käy ilmi, että tekstiilien kanssa työskentelevät taiteilijat ovat läheisessä kontaktissa materiaaliinsa. Näyttelyssä mukana ollut Bella Rune ku- vailee Helsinki Design Weekin artikkelissa suhdettaan tekstiiliin teks- tiilimielenä. Hänen mukaansa jatkuva suhde tekstiilien tekotapoihin mahdollistaa taiteellisten intentioiden kommunikoimisen materiaalien kautta. (Sulin, 2020)
Teoreettisen taustatutkimuksen rooli opinnäytteessä on toimia havain- tojen, luonnosten ja teoksen tekoprosessin analysoinnin pohjana.
Taustatutkimuksen aineisto muotoutuu produktion kanssa samanaikai- sesti, jolloin ne vaikuttavat toinen toisiinsa.
1.3 Työn nimen taustaa
Opinnäytteen nimeksi valikoitui Loggia [ˈlɔddʒa]. Rooman luonnoste- lujaksolla työskentelin Suomen Rooma-instituutissa, renessanssihuvi- la Villa Lantessa. Huvilan edustustiloihin kuuluu katettu parveke, jota kannattelee pylväsrivi. Tällaista katettua parvekkeen omaista tilaa kut- sutaan loggiaksi. Tietosanakirja Britannica määrittelee1, että loggia on huone tai galleria, joka on aukinainen ainakin yhdeltä sivulta. Huoneen
1 Johdanto Johdanto 1
”Luonnoksen käsite on nykyään monimutkainen. En aina tiedä onko se mitä käytä luonnoksena, luonnos.
Toisaalta voisin sanoa, että teen nykyisin yksinomaan luonnoksia.”
(Soikkonen et al., 2011)
Luonnoksia teen pääosin luonnoskirjaani, jonka sivuille voin palata prosessin eri vaiheissa. Sieltä poimin tärkeimpiä luonnoksia opinnäyt- teen keskelle koottuun Luonnoskirja -osioon.
Luonnostelu ja taiteellinen työ ovat käytäntöjohtoista luovan prosessin tutkimusta (practise-led research). Maarit Mäkelä, keramiikkataiteilija ja tutkija esittää, että luovan työn tuotokset ilmentävät suunnittelijan tai taitelijan tietotaitoa. Mäkelän mukaan luovat ammatinharjoittajat kartuttavat tätä tietotaitoa nimenomaan käsin tekemällä (Mäkelä, 2007, 158).
Donald Schönin (1991) mukaan luovien alojen ammatinharjoittajat hyödyntävät tietotaitoaan usein hiljaisessa (tacit) muodossa. (Schön, 1991, 128-136). Kun hiljaisessa muodossa olevaa tietotaitoa käytetään, se mielletään usein intuitiiviseksi tavaksi työskennellä. Intuitiivisia päätöksiä voi olla vaikea selittää tutkimuksellisessa yhteydessä, minkä vuoksi dokumentoinnin rooli on tärkeä (Mäkelä, 2016).
Kun taiteilija tai suunnittelija reflektoi prosessiaan ja on dokumentoinut sen hyvin, hiljaisesta tai kokemuksellisesta tiedosta tulee tutkimuksessa kommunikoitavampaa ja lukijalle saavutettavampaa (Scrivener, 2002, 25). Luonnoskirjaan luonnosten lisäksi täydennän työvaiheita muistiin- panoilla. Tällä tavoin pyrin perustelemaan intuitiivisiksi mieltämiäni päätöksiä luonnostelujakson jälkeen, kun siirryn viemään ideoita eteen- päin.
Luonnostelu itsessään pohjaa havainnointiin ja arkkitehtuuriin sovellet- tavaan fenomenologiaan. Seuraavaksi avaan pääpiirteittäin sitä, mihin kirjallisen osan teoreettinen taustatutkimus pohjautuu.
Luonnosteluvaiheessa tukeudun fenomenologiaa ja arkkitehtuuria yh- disteleviin teksteihin muun muassa kahdelta arkkitehdiltä, Juhani Pal- lasmaalta ja Peter Zumthorilta, sillä luonnostelussa keskityn tilakoke- muksiin.
Juhani Pallasmaa on kirjoittanut paljon näköaistin ylivertaisuudesta kulttuurissamme. Hänen mukaansa kaikki merkittävät kokemukset ark- kitehtuurista ovat useiden eri aistien kautta koettuja (Pallasmaa, 2012, 45). Pelkillä silmillä havaitsemisen sijaan keskityn moniaistiseen ha- vainnointiin, jotta saan käsityksiä tilojen tunnelmasta.
Tilan tunnelmasta ja aistien yhteistyöstä kirjoittaa sveitsiläinen arkki- tehti Peter Zumthor teoksessaan Atmospheres (2006). Hänen mukaansa tilan ensivaikutelma luodaan jo ensimmäisten sekuntien aikana tunne- pohjaisen herkkyyden kautta. Tämä herkkyys on primäärinen piirre ja vaikuttaa ihmisen tapaan tulkita tiloja (Zumthor, 2006, 13).
1 Britannica-sanakirjan määritelmä suomennettuna:
Loggia, huone, halli, galleria tai kuisti on aukinainen yhdelle tai useammalle sivulle; se kehittyi Välimeren alueella, missä avoin tila istumiselle auringolta suojassa oli tarpeen.
12
Opinnäytteen aiheen taustalla on kiinnostus Italiaa kohtaan ja innos- tus ympäröivän maailman tallentamiseen ja luonnostelemiseen. Ennen opinnäytteen aihevalintaa vierailin Oulun taidemuseossa, Ellen Thes- leffin retrospektiivisessä näyttelyssä, jossa oli useita hänen teoksiaan Italiasta. Katsellessani teoksia huomasin ympäristön vaikutuksen maa- lauksiin. Maalaustapa ja värien käyttö poikkesivat Suomessa tehdyissä maalauksista.
Vierailin myös Designmuseossa Travel as a Tool –näyttelyssä, jossa esi- teltiin suomalaisia muotoilijoita ja taiteilijoita, jotka ovat matkustaneet inspiroitumaan eri puolille maailmaa. Erityisen kiehtovaa oli tutustua taiteilijoiden ja suunnittelijoiden muistiinpanoihin ulkomailta (kuva 1).
Havaitsin, että matkustaminen ja ympäristö vaikuttavat suunnitteluun perustavanlaatuisesti. Näyttelyn kuraattori Anna Vihma vastaa Design- museon sivuilla kysymykseen siitä, miksi matkustaminen on ollut niin tärkeää:
”On tietenkin varsin monenlaisia syitä, miksi muotoili- jat ovat tunteneet tarvetta matkustaa. Jollekin se on ollut inspiraation, uusien vaikutteiden ja ideoiden etsintää, toi- selle taas yhteyksien ja yhteistyökumppaneiden hakemis- ta. Eräs tärkeäksi koettu syy on oman työn ymmärtäminen – miten oma työ liittyy siihen, mitä muualla tehdään, ja mihin se sijoittuu muotoilun kansainvälisellä kentällä.”
(Vihma, Designmuseo 20.5.2020) Uskon, että suunnittelija- ja taiteilijaidentiteettini muotoutuu ja vah- vistuu matkoilla eniten. Muutoksen itsessään huomaa vasta palattuaan takaisin kotiin Suomeen. Näyttelyiden ja taitelijoiden elämäkertoihin tutustuessa ymmärsin matkustamisen merkityksen yleisesti suomalai- selle taiteelle ja muotoilulle. Siitä inspiroituneena aloin etsiä taiteilijoi- ta, jotka ovat matkustaneet Italiaan.
Taiteilijoihin tutustuessa aloin kiinnostua taiteellisen työn toteuttami- sesta. Taustani ovat muotoilun opinnoissa ja tekstiilisuunnittelussa.
Opintojeni aikana, sekä kandidaatti-, että maisterivaiheessa, olen ollut kiinnostunut visuaalisen maailman luomisesta. Oli kyseessä sitten tuo- tesuunnittelua tai tekstiilimalliston luomista, visuaalinen tarinanker- ronta materiaalien, värien ja kuvioiden kautta on kiehtova tapa päästää muita tarkastelemaan jotain henkilökohtaista. Tekstiilit ovat ilmaisuta- pa, jolla voin sidosten, värien ja materiaalien yhdistämisellä kertoa ide- oitani. Tuon esiin taiteelliset ambitioni tekstiilien kautta.
Vähitellen, näyttelyvierailuilla ja taiteilijoiden elämänkertoja lukemalla aihe opinnäytteelle alkoi muodostua. Alusta asti tiesin haluavani toteut- taa teoksen, joka kertoisi jotain kokemuksistani kahdessa eri paikassa.
Pian paikoiksi valikoituivat Helsinki ja Rooma.
2
Taustat
tarkoitus on olla viileä, auringolta varjossa oleva tila oleskeluun. Usein, loggian kattoa kannattelee pylväikkö, kuten Villa Lanten loggiassa.
Loggia edustaa välitilaa. Tilaa, joka ei ole ulkopuolella, eikä sisäpuo- lella. Loggiassa on suojassa katseilta ja toisaalta loggiasta näkee ulos.
Välitilasta muodostuu opinnäytteessä keskeinen teema – yhtäältä vä- litila on kahden paikan välissä oleva tila. Toisaalta teemalla on ajalli- nen merkitys – välitila on väliaikainen. Välitilaksi Helsingin luonnos- telujaksolla muodostuu julkisivuremonttien rakennustelineet. Telineillä rakentajat ovat rakennuksen ja ulkotilan välissä. Telinerakennelma on myös väliaikainen – se puretaan ja rakennetaan aina uudestaan.
Loggia merkitsee työn nimenä henkilökohtaista matkaani opiskelijasta ammattilaiseksi. Työprosessi on välitila, josta voin tarkastella aiempia opintojani ja tulevaisuuttani tekstiilisuunnittelijana ja taiteilijana. Opin- tojen viimeinen luku – maisterin opinnäyte on yksi välivaihe elämässä- ni ja sitä seuraa uusia asioita, jotka ovat vielä rakennusvaiheessa.
Loggiaksi nimesin myös teokseni ja sitä myötä näyttelyn. Toivon sen olevan paikka, jossa voi pysähtyä hetkeksi, kunnes taas jatkaa muualle.
Villa Lanten loggian sisäänkäynti
Ihanin japanilainen miekka, mitä olen nähnyt. Yksinkertainen kuin suudelma.
Japanilaista pronssia Korealaista mustaa keramiikkaa Korealaista hopeaa, kultaupotuksia
Nelikulmaista japanilaista keramiikkaa kuva 1: Kaj Frankin muistiinpanoja
Japanin matkalta (kuva ja teksti: Designmuseo, 2020)
1 Johdanto
15 14
Villa Lante on renessanssihuvila Rooman keskustan lähettyvillä Gia- nicolon kukkulalla. Instituutissa ovat työskennelleet useat suomalaiset taiteilijat, joihin tutustuin instituutin omassa kirjastossa sekä jo ennen instituuttiin lähtemistä Suomessa muutaman kirjan avulla. Päätin sisäl- lyttää opinnäytteeseeni aiheen kannalta tärkeitä taiteilijoita, jotta voisin peilata kokemuksiani kahden maan välillä työskentelystä.
2.2 Suomalaiset Roomassa – Lilli Stenius ja Lauri Laine
Kiertäessäni Roomaa, erityisesti Gianicolon kukkulaa ja Monteverden kaupunginosaa, havahduin kiinnostukseeni kivimateriaaleihin. Kaik- kialla, mihin menin, on marmoriveistoksia ja kalkkikivestä tehtyjä mo- numentteja. Samalla tapaa kivimateriaaleista Gianicololla on viehätty- nyt aikanaan kuvanveistäjä ja taidegraafikko Lilli Stenius.
Lilli Steniuksesta kirjoitettu Kaikuja Hiljaisuudesta (Keinänen, Mla- denov, 2013) –teos kertoo taiteilijan elämästä ja hänen teoksistaan elä- män varrelta erityisesti Italiasta. Steniuksen veistostaide teki minuun vaikutuksen tammikuun 2021 aikana. Olen tutustunut Steniuksen töihin jo aiemmin Suomessa, mutta hänen työnsä tulivat opinnäytteen kannal- ta merkityksellisiksi tammikuun luonnostelujaksolla Roomassa. Hänen töittensä suhde asuinympäristöönsä Monteverdessä tulee ilmeiseksi vasta paikan päällä.
Eniten Steniuksen töissä kiehtoo minimalistinen ja materiaalikeskei- nen ilmaisu, jossa kompositio on keskiössä. Teokset ovat reliefimäisiä, seinälle ripustettavia töitä, jotka ovat kuin kolmiulotteisia veistettyjä maalauksia. Timo Keinänen kuvailee töiden olevan jotain veistoksen ja maalauksen välimaastosta (Keinänen, Mladenov, 2013, 9). Kiehtovaa on, miten työt ripustetaan maalauksen tavoin seinälle, mutta kuinka ne rikkovat maalaukselle ominaisen kaksiulotteisuuden veistoksellisuu- dellaan (kuva 2).
Steniuksen töissä on myös piirteitä lavastuksesta (kuva3). Osa töistä voisi olla lavastuksen pienoismalleja. Stenius mainitseekin toivovansa valmistaa lavasteita kamarimusiikille. (Keinänen, Mladenov, 2013, 12).
Pienoismallin teema on kiinnostava ja siitä kehittyy produktion aikana yksi tavoista hahmotella tilaa.
Stenius on mieltynyt erityisesti travertiini-kiveen, jonka hienovaraiset sävyerot kiehtovat häntä (Keinänen, Mladenov, 2013, 16). Travertiiniä louhitaan Rooman lähistöltä Tivolin kylästä ja sitä käytetään paljon ra- kennuskivenä niin Italiassa, kuin muuallakin maailmassa. Travertiini ja muut kivilajit ovat läsnä työskentely-ympäristössäni Villa Lantessa.
Huoneeni parvekkeelta näkyy Pyhän Pietarin kirkko, joka on rakennet- tu nimenomaan travertiinista. Samoin eteeni avautuu näkymät puistoon, jossa on useampi kymmen marmoriveistosta. Joka päivä kävelyilläni ohitan Fontana dell’Aqua Paolan – suihkulähteen, joka on kokonaisuu- dessaan valtava marmoriveistos. Marmorin ja muiden kivilajien värisä- vyt erottuvat toisistaan hienovaraisesti.
Taustat 2 2 Taustat
2.1. Helsinki ja Rooma
Ennen Roomaa ja Helsinkiä, palaan hetkeksi vaihto-opintovuoteeni To- kioon. Opiskelin 2017 vuonna tekstiilisuunnittelua Musashinon taide- yliopistossa. Pääsin vaihtokokemukseni lopuksi toteuttamaan näyttelyn ystäväni, valokuvaaja Lisa Woiten kanssa. Näyttely reflektoi tuolloin suhdetta itseeni ja kokemuksiini Tokiossa. Teokseni, My Out-of-body Experience, kuvasi kokemustani irtaantumisesta kehostani ja siitä, mi- ten ympäristö vaikutti identiteettiini vieraassa maassa, kaukana kotoa.
Yhtäältä vieras ympäristö vieraannutti minut omasta kehostani. Toi- saalta taas nautin anonymiteetistä, jonka sain saapuessani miljoona- kaupunkiin. Koska kukaan ei tiedä kuka olen, voin kertoa itsestäni vain sen mitä tahdon. Kokemus oli vapauttava ja ymmärsin käytännössä, miten identiteettimme rakentuu asioille ympärillämme – sosiaalisiin ti- lanteisiin ja kulttuuriin. Koin, että erot identiteetissäni maiden välillä ovat hedelmällistä pohjaa taiteelliselle produktiolle, minkä vuoksi pidin näyttelyn ja jäin pohtimaan teemaa vielä vuosiksi eteenpäin.
Samaiset identiteettierot ovat Tokion vaihto-opintojen jälkeen edelleen kiinnostavia, minkä vuoksi halusin tutkia aihetta lisää työskentelemällä kahdessa eri paikassa ja keskittymällä havaintoihin luonnosten avulla.
Helsinki ja Rooma merkitsevät minulle eri asioita ja Roomassa olen erilainen kuin kotona Helsingissä. Tämä asetelma on lähtötilanne opinnäytteelle.
Helsinki on kotikaupunkini, mikä vaikuttaa jo lähtökohtaisesti Helsin- gin luonnoksiin. Produktion alkuvaiheessa oli kiinnostavaa huomata, millaisiin asioihin kiinnitinkään huomiota liikkuessani Helsingissä. Ar- kisessa ympäristössäni ei ollut mitään uutta, mutta toisaalta niin paljon yksityiskohtia jää näkemättä, kun kulkee arjessa paikasta toiseen. En- simmäistä kertaa aikoihin pysähdyin asioiden äärelle kotikaupungissa- ni. Helsingin havaintoihin vaikutti myös ennen kaikkea sää ja valon määrä. Marras-joulukuun luonnostelujaksosta muodostui fyysisempi kokemus, kuin osasin odottaa.
Roomaan minulla on ristiriitainen suhde. Olen viettänyt kaupungis- sa paljon aikaa, sillä puolisoni on Roomasta kotoisin ja vierailemme hänen perheensä luona useamman kerran vuodessa. Roomassa aistii kaupungin ikuisuuden, mikä tuntuu arvokkaalta. Olen huomannut, että Roomassa kaikesta viehättymisestä voi joutua ähkyyn, sillä koko kau- punkia on vaikea välillä edes käsittää. Rooma tuntuu välillä aivan yhtä päättömältä, kuin Paolo Sorrentinon elokuvassa La Grande Bellezza.
Ollessani Roomassa elokuussa 2020 huomasin kaupungin tunnelman muuttuneen, kun koronapandemia esti turistien matkustamisen maahan.
Turistilaumat ja väentungokset olivat poissa. Ehdin todella pysähtyä kaupungin äärelle ja tarkastella Roomaa. Päätin lähteä sinne työsken- telemään opinnäytteen parissa ja hain residenssipaikkaa Suomen Roo- ma-instituutista Villa Lantesta. Tutkimusaiheeni hyväksyttiin ja pääsin työskentelemään instituuttiin tammikuussa 2021.
kuva 3: Hiljaisten äänien teatteri Lilli Stenius, 1986-1993 Poppelivaneri, marmori, kiviä 22x57x13 cm kuva 2: Auringonsäteen jäänne I Lilli Stenius, 1988 Poppelivaneri, mänty, marmori,
travertiini 35x25x4 cm
16
Tässä luvussa avataan teoreettista taustatutkimusta, johon sisältyy ha- vaitsemisen teoriaa ja arkkitehtuuriin sovellettavaa fenomenologiaa.
Havaitsemme ympäristöämme jatkuvasti, sillä ainoa tapa, jolla ihmi- set ovat kosketuksissa fyysiseen ympäristöön, on havaintojen kautta (Alston, 1993). Havainnot ovat James Gibsonin (1950) mukaan tunte- muksia (sensation), joita aivomme yhdistelee ja järjestelee käsitteiksi ja tapahtumiksi. Hän kuitenkin huomauttaa, että yksin tuntemuksien yh- distäminen aivoissa tapahtumiksi ei riitä ja että havaintokokemuksiin vaikuttaa jokaisen yksilön omat psyykkiset prosessit. Tuntemukset ovat primäärisiä ja kaikille yksilöille samoja, kun taas havainnot ovat sekun- däärejä, havaitsijasta riippuvia prosesseja. (Gibson, 1950)
Rudolf Arnheimin mukaan visuaalisia havaintoja ei voi ilmaista sanoin (Arnheim, 1974). Vain osan visuaalisesta havaintotodellisuudestamme voi selittää verbaalisesti, minkä vuoksi havaintoja on tärkeää tallentaa monilla eri menetelmillä. Luonnostelujakson tekniikat perustuvat aja- tukseen siitä, että havaintoja tehdään koko keholla ja eri aistien havain- toja täytyy jäsentää eri tavoin.
Luonnostelujaksoilla kiinnitän huomiota erityisesti paikkoihin; tilan tuntuun, valoon, akustiikkaan ja tunnelmaan. Tässä luvussa avaan ha- vaitsemista – visuaalisia havaintoja, moniaistisia havaintokokemuksia ja fenomenologian käsitteitä arkkitehtuurin kontekstissa.
3.1 Valo ja visuaaliset havainnot
Auringonvalolla on tärkeä rooli luonnoksissa ja kokemuksissa luonnos- telujaksojen aikana. Kontrasti kaupunkien välillä on nähtävissä valon määrässä ja suunnassa. Helsingissä valo oli tasaista, sillä marraskuun sää oli lähes yhtäjaksoisesti pilvinen. Auringonvalo suodattui pilvien läpi tasaisena ja harmaana.
Valo Roomassa oli tammikuussa lähes päinvastainen Helsinkiin näh- den. Roomassa vuodenajan vuoksi aurinko paistoi matalalta useamman tunnin päivässä, minkä vuoksi valo loi dramaattisia varjoja ja suuren kontrastin pinnoille. Voi siis todeta, että vuodenajalla – talvella on ollut valtava vaikutus luonnostelumateriaalin luonteeseen.
Valo välittää silmillemme informaatiota. Se miten valo heijastuu tilan eri materiaaleista antaa informaatiota tilan rakenteesta ja tilan sisäisistä tapahtumista. Valon nopeus takaa sen, että havaitsemme ympäristön ta- pahtumat välittömästi. (Bruce, Vicki, et al. 2003, 6) Voi siis sanoa, että kaikki visuaaliset ärsykkeet ovat valon ansiosta havaittavissa. Täten ti- lan visuaalinen havaitsemien on riippuvainen valosta ja sen määrästä.
Teoreettinen taustatutkimus
– Moniaistiset havainnot 3
En juuri koskaan ole ollut kiinnostunut kovista materiaaleista tai vaikka veistostaiteesta. Huomaan kuitenkin, että minua ympäröivät materiaalit vaikuttavat kiinnostuksen kohteisiini. Työskennellessäni Gianicololla, lähellä paikkaa missä Lilli Stenius asuu, ymmärrän paremmin suhteen Steniuksen töiden ja tämän paikan välillä. Materiaalit tulevat suoraan ympäristöstä.
Toinen opinnäytteen kannalta kiinnostava suomalainen taiteilija, joka on viettänyt paljon aikaa Italiassa, on Lauri Laine (s.1946). Erityisen kiehtovia ovat Laineen 1980-2000-lukujen maalaukset, joissa on ark- kitehtuurisia elementtejä (kuva 4). Lauri Laineen maalauksista koottu kirja Valo ja Draama (Lindgren, 2009) tiivistää 80-luvun puolivälin jäl- keen maalattujen teoksien piirteitä:
”Katsojalle maalaukset avautuivat porttimaisina tai kaupunkirakenteen kaltaisina tilallisina hahmotelmina, joiden edessä saattoi kuvitella astuvansa sisään kankaal- le rakennettuun tilaan. Geometrinen abstraktio lomittui entisaikojen rakennustaiteeseen viittaaviin merkkeihin, kuten holveihin, kaariin ja päätykolmioihin.”
(Lindgren, 2009, 7)
Lindgren huomioi myös, että Laineen töissä katsojan rooli maalauksen äärellä vaihtuu perspektiivistä toiseen. (Lindgren, 2009) Maalaukset näyttäytyvät taitavina, arkkitehtonisina muototutkielmina tilasta.
Laine on asunut Italiassa useaan otteeseen ja Villa Lantessa hän on työskennellyt vuosina 1987 ja 2000 (Lindgren, 2009). Laineen maala- uksien muodot ovat katsojalle selkeästi saaneet vaikutuksensa Italian antiikin ja renessanssin ajan arkkitehtuurista. Lindgren mainitsee, että taitelijat Italiassa viehättyvät taiteen ja kulttuurin kerrostumista ja us- kon sen vaikuttaneen myös omaan kiinnostukseeni työskennellä taiteen parissa Italiassa.
Lauri Laine kertoo, että Italian valo ja värit ovat vaikuttaneet hänen maalauksiinsa (Lindgren, 2009). Samalla tapaa voin todeta havainto- luonnoksiani koostaessani, että etelän valo vaikuttaa perustavanlaatui- sesti kaikkeen keräämääni materiaaliin.
Mainitsemani taiteilijat ovat saumattomasti yhteydessä työskentelyjak- sooni Roomassa ja vaikuttavat havaintoihini siellä. Lauri Laineen ja Lilli Steniuksen lisäksi olen tutustunut muihin suomalaisiin taiteilijoi- hin, joiden työskentely on jollain lailla liittynyt Roomaan tai Italiaan.
Olen tutustunut muun muassa Silja Rantasen, Laila Pullisen, Francis- ka Steniuksen ja muutamaan 1800-luvun lopun taiteilijan, kuten Ellen Thesleffin, Ellen Danielson-Gambogin ja Magnus Enckellin töihin.
Kaikista tärkeimmäksi koin kuitenkin Lauri Laineen tavan tulkita tiloja maalauksissaan ja Lilli Steniuksen kyvyn materiaalien tutkimiseen ja muokkaamiseen veistoksissaan.
2 Taustat
kuva 4: Veduta Lauri Laine, 2000 Öljy kankaalle 140x110cm
19
18 Teoreettinen taustatutkimus – 3
Moniaistiset havainnot Arkkitehtuurin fenomenologian ydin on ajatus siitä, että havainnoim-
me tilaa koko kehollamme. Gernot Böhme teoksessaan Atmospheric Architectures: The Aesthetics of Felt Spaces (2017) avaavat havaintoja, joita teemme kehollamme. Tilassa on piirteitä, joita ei voi luokitella minkään yksittäisen aistin havaittaviksi. Tunnistamme tilassa piirteitä, joita voi kutsua tunnelmaksi (atmosphere). Sellaisiksi Böhme luokitte- lee esimerkiksi tilan kohottavan tai ankean tunnelman. Tilan tiiviys ja etäisyydet ovat myös asioita, joita tunnemme kehomme kautta.
Bachelardin, Pallasmaan ja muiden arkkitehtuuria ja fenomenologiaa yhdistelevien teksteistä muodostuu tilan tarkastelemisen kannalta hyvä pohja havaintojaksoille. Kaikista tärkeimmäksi aineistoksi luonnoste- lujaksojen taustalle muodostui sveitsiläisen arkkitehdin, Peter Zumtho- rin teos Atmospheres (2006). Kuten Böhme, myös Zumthor keskittyy tilan tunnelmaan (atmosphere). Zumthor on jaotellut tilan tunnelmaan vaikuttavia ominaisuuksia. Olen hyödyntänyt jaottelua luonnosmateri- aalia kootessani.
Yksi ominaisuuksista on materiaalit. Tilojen materiaalit ja niiden yh- teensopivuus muodostavat Zumthorin mukaan tilan kehykset. Hänen mukaansa materiaalit ovat aistittavissa kehollisesti. Kaikki materiaalit näyttävät, kuulostavat ja tuntuvat erilaisilta ja tulkitsemme niitä mo- nin aistein. Toinen ominaisuuksista on ympäröivät esineet. Tilan ha- vainnoinnissa vaikuttaa se, millaisilla esineillä havaitsija on ympäröity.
(Zumthor, 2006)
Kolmas ominaisuuksista on tilan äänet. Onko tila itsessään hiljainen tai äänekäs? Kaikuuko tilassa ja miten kauas ihmisen normaali puhe kuu- luu tilassa? Miltä tilassa kuulostaa, kun sen läpi kävelee? Zumthorin mukaan äänillä on vaikutusta siihen, miten kodikkaaksi ihmiset tunte- vat olonsa tilassa. (Zumthor, 2006) Luonnostellessani olen äänittänyt tiloja ja kirjannut muistiin niiden akustisia ominaisuuksia.
Neljäs ominaisuus, jota olen tarkastellut tässä opinnäytteen kontekstis- sa, on jännite ulko- ja sisätilan välillä. Sama jännite on myös yksityisen ja julkisen välillä. Sillä on merkitystä, mitä ulkopuolelle näytetään sisä- tilasta ja toisinpäin. (Zumthor, 2006)
Viimeinen, viides ominaisuus, jonka Zumthor mainitsee ovat intiimiy- den tasot. Intiimiyden tasoihin vaikuttaa tilan itsensä ja tilan kompo- nenttien koko, mittasuhteet, skaala ja massa. Tilan havaintokokemuk- seen vaikuttaa ihmisen eli havaitsijan massa suhteessa tilan massaan (Zumthor, 2006). Kiinnostavaa on, kun Zumthor mainitsee, että osa ti- loista voi olla monumentaalisia ulkopuolelta, mutta silti intiimejä sisä- puolelta. Eli ei ole yksiselitteistä, että isot monumentaaliset tilat olisivat yksinomaan vailla ihmisskaalaa.
3 Teoreettinen taustatutkimus – Moniaistiset havainnot
Tasainen valaistus vaikuttaa kokemukseen kolmiulotteisuudesta. Kol- miulotteiset tilat ovat havaittavissa ihmissilmällä vain silloin, kun ne on valaistu epätasaisesti. Jos tila on valaistu joka puolelta täysin tasais- esti, niin emme havaitse tilaa kolmiulotteisena vaan kaksiulotteisena (Arnheim, 1974). Helsingin ja Rooman luonnoksien visuaaliset erot tiivistyvät tähän. Eli visuaaliseen kokemukseen vaikuttaa valon määrä, suunta ja voimakkuus.
Havainnoiminen ympäristössä voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Nä- kemämme asiat voivat vaikuttaa tiedostamatta toimintaan (Bruce, Vicki et al. 2003, 77). Pyrkimykseni produktion aikana on tuoda tiedostettu- ja ja tiedostamattomia havaintoja esiin. Rudolf Arnheim (1974) väittää kirjassaan Art and Visual Perception, että ihmisten synnynnäinen kyky ymmärtää näkemäänsä on vähentynyt. Kyvyn saa hänen mukaansa he- rätettyä eloon parhaiten luonnostelemalla; käyttämällä kynää, pensse- liä, talttaa tai kameraa (Arnheim, 1974).
Pelkän visuaalisen informaation tallentaminen luonnoksiksi ei ole tar- peeksi, jos pyrkimyksenä on kokonaiskuva tilan luonteesta. Teoksen Visual Perception: Physiology, Psychology and Ecology mukaan pel- kästään kameralla otetut kuvat ja näköhavainnot eivät pidä sisällään koko havaintokykymme ominaisuuksia. Pelkästään silmin havaittu to- dellisuus ei ole luotettavaa tai merkityksellistä (Bruce, Vicki et al. 2003, 78).
Näköaistin dominoinnista on kirjoittanut paljon Juhani Pallasmaa. Kir- jassaan The Eyes of the Skin hän väittää, että näköaistin priorisoinnista huolimatta havainnot usein varmistetaan tuntoaistilla. Hänen mukaansa näköaisti etäännyttää ihmiset maailmasta, toisin kuin muut aistit, jotka luovat yhteyksiä maailman ja ihmisen välille. (Pallasmaa, 2012, 29)
3.2 Tilan havaitsemista koko keholla
Tilan havaitsemista käsitellään tässä luvussa arkkitehtien ja fenome- nologian käyttämien käsitteiden kautta. Fenomenologiasta taiteen kon- tekstissa on kirjoittanut ranskalainen filosofi Gaston Bachelard (s.1884 k.1962). Hänen teostaan Tilan poetiikka, La Poétique de l’espace, (1957) ovat käyttäneet pohjateoksena niin runoilijat, kuin arkkitehdit- kin kehitellessään teorioita aloillaan. Teoksen suomennetun version lopussa Juhani Pallasmaa peilaa Bachelardin fenomenologian teorioita arkkitehtuuriin.
Bachelard toteaa taiteilijoiden ja runoilijoiden olevan synnynnäisiä fenomenologeja, johon Pallasmaa lisää:
”Tämän toteamuksen tulisi päteä myös arkkitehteihin, sillä vain ymmärtämällä tai vaistoamalla tilan kätkettyjä merkityksiä ja tunnesisältöjä – tilan poetiikkaa – arkki- tehti pystyy luomaan rakennuksia, jotka herättävät mei- dät kokemaan oman olemassaolomme voimakkaamman tunteen kera ja antamaan sille syvemmän merkityksen.”
(Pallasmaa kirjassa Tilan Poetiikka, 2003, 493)
20
Seuraaville sivuille on koottu
otteita luonnoskirjastani.
Opinnäytteen produktiivinen osa alkoi luonnostelujaksolla Helsingissä. Kuljin enimmäkseen
arkisessa ympäristössäni. Luonnostelujaksoilla ei ollut päämäärää tallentaa mitään tiettyjä asioita ympäristöstäni ja pyrin pitämään tämän vaiheen vapaana.
Helsingin luonnostelujakso alkoi marraskuussa 2020 ja jatkoin aktiivista luonnostelua aina joulukuulle saakka. Luonnosteluvaiheen päämäärättömyys näkyi ja tuntui marraskuussa;
suunnittelemisesta huolimatta havaintojeni tallentaminen ei ollut vielä vakiintunut tapa tarkkailla ympäristöä ja jouduin muistuttamaan itseäni luonnosten tekemisestä.
Marraskuun harmaus ja sateisuus ajoittain vaikuttivat luonnosteluintooni, kunnes päätin altistaa itseäni marraskuiselle säälle. Pimeä, harmaa ja märkä sää ei ole koskaan innostanut ulkoilemaan, mutta saadakseni hyvää luonnosmateriaalia opinnäytteelleni, päätin alkaa nauttia ulkoilusta myös vuoden pimeimpään aikaan. Aloin käydä uimassa hyisessä meressä ja pikkuhiljaa aloin nauttia aiemmin inhoamastani vuodenajasta.
Suurin osa luonnostelumateriaalista Helsingissä koostuu kuvista julkisivuremonttien huputetuista taloista ja muistiinpanoista marraskuun fyysisyydestä. Tarkemmin kylmyydestä ja sen sietämisestä.
Helsingissä luonnokset heijastavat suhdettani vuodenaikaan. Toriteltat ja pressuilla huputetut rakennukset loivat äänimaailman luonnostelemalleni Helsingille. Tuulessa lepattavat pressukankaat tiivistävät produktion alkuvaiheen hyvin.
Valkoinen toriteltta Hakaniemen torilla marraskuussa 2020
Helsinki
Julkisivuremontit ja toriteltat Pulahdus
Rooma
Loggia
Villa Pamphili Pinnat
Materiaaleilla luonnostelu
Holvikaaret
Pylväät
Reliefi
Kulkiessani Helsingin kantakaupungissa huomioni kiinnittyy julkisivuremontteihin, joita marraskuussa tuntuu olevan useita. Yrjönkadulla Torni-hotellia vastapäätä oleva rakennus on huputettu
materiaalilla, joka vaikuttaa kevyemmältä kuin muissa lähistön remontoitavissa kohteissa. Rakennus näyttää siltä, kuin se olisi puettu ja rakennus itse haluaisi riisuutua tai paljastaa jotain itsestään (kuva1).
Huputetut rakennukset muistuttavat taitelijapariskunta Christon ja Jeanne-Clauden kankaisiin verhottuja rakennuksia (kuva2). Christo ja Jeanne-Claude verhotessaan monumentteja kankaan alle asettavat ne ikään kuin lepoon. Mieleen tulee asumattoman asunnon kankailla peitetyt huonekalut, jotka on suojattu pölyltä. Samalla tapaa rakennukset, jotka on huputettu remontin vuoksi vaikuttavat olevan ikään kuin levossa – ei-käytössä.
Christon ja Jeanne-Clauden töissä voi nähdä myös elementtejä huonekalujen verhoilusta (Baal- Teshuva, 2001, 9). Laskokset monumenttien yllä näyttävät myös ikään kuin marmorista veistetyltä, vaikka materiaali on tekstiiliä. Tämän huomion tein vasta Rooman työskentelyjakson jälkeen, kun olin ollut Italiassa marmoriveistosten ympäröimänä. Verhoilu sisältää myös merkityksen jonkun asian peittämisestä. Kankaan alla olevan monumentin muoto on tunnistettavissa siluetista, mutta sen peittämiselle on jokin motiivi.
Helsingin rakennustelineiden peittämät muovipressut ovat enemmän tai vähemmän läpikuultavia ja joskus voin nähdä rakentajat keltaisine työmaavaatteineen telineiden lomassa. Telineet luovat kiinnostavan tilan sisä- ja ulkotilan välille. Ulkopuolelta en voi telineviritelmän vuoksi nähdä
rakennuksen sisään. Samoin, rakennuksesta sisältä ei voi nähdä kadulle. Kuitenkin rakennustelineiden luoma välitila on havaittavissa molemmilta puolilta. Muovipressun läpikuultavuus mahdollistaa havaintojen tekemisen kerrosten välillä.
Julkisivuremonttien lisäksi torikojujen teltat olivat samalla tapaa kiinnostavia ja linkittyvät materiaaleiltaan julkisivujen muovipressuihin. Marraskuussa kävin usein perjantaisin toriteltassa kahvilla Helsingin Hakaniemessä. Kokemus marraskuussa teltan sisältä oli paradoksaalisesti ankea, mutta kotoisa. Vaikka teltta tuntuu kotoisalta, niin sitä leimaa väliaikaisuus. Rakenteet ja materiaalit ovat helposti ja nopeasti purettavissa, mikä vaikuttaa tilan tunnelmaan. Sama väliaikaisuuden piirre on julkisivuremonttien muovipressuissa.
2
Wrapped Reichstag 1985Kuva: Wolfgang Volz
1
5
Kuvassa 5 ote pohdinnoistani välitilasta ja kerroksellisuudesta. Rakennustelineet peitteineen ovat suoja yhtäältä säältä ja toisaalta katseilta.
3
4
8
Hakaniemen valkoinen toriteltta (kuvat 6 ja 7) erottui muiden kirkkaan väristen telttojen joukosta.
Valkoinen pressu on haalistunut ja likaantunut ajan kuluessa, mutta samalla valkoinen väri tuntui rauhoittavalta. Oranssit ja kirkkaan siniset toriteltat näyttäytyivät röyhkeän värikkäinä harmaassa marraskuun säässä.
Luonnostelin telttojen saumoja eri materiaaleilla. Ensin ompelin päällekkäin läpikuultavaa luonnospaperia (kuva 8). Saumakohdissa paperien päällekkäisyys luo kiinnostavan
läpikuultamattomamman pinnan. Jatkoin samalla paperilla ja kokeilin liisteröidä sitä taulupohjalle (kuva 9).
Kankaiden, japanin paperin ja kuultopaperin liisteröiminen päällekkäin sai aikaan pinnan, joka muistutti toritelttoja jollain tapaa. Luonnoksesta kuitenkin puuttui pressumateriaalin tuntu ja laskeutuvuus. Liisterin kuivuttua taulupohja on kova ja entistä pingottuneempi.
Luonnostelin samalla liisteröintitekniikalla ja japaninpaperilla vielä toiseen taulupohjaan (kuva 10).
Laskostin paperia, mikä on helppoa liisterin ollessa vielä märkää. Aluksi pehmeä japanin paperikin silti kovettuu liisterin kuivumisen jälkeen ja laskokset jäävät rapiseviksi ja koviksi.
6
7
9 10
Idea kerroksellisuudesta ja liisteröinnistä jäi mieleen ja palasin idean pariin luonnostelujakson jälkeen keväällä. Kokeilin millaisen pinnan tekstiililiima tekisi kankaalle ja innostuin testien tuloksista.
Levitin Aqua Trans vesipohjaista lämpöliimapastaa ja Aqua Trans ohennetta 1/1 suhteella ohuelle voilé-kankaalle ja kiinnitin liiman kankaaseen 160 asteisen lämpöprässin alla (kuva 12). Liimapinta on aluksi peittävä, mutta prässäyksen jälkeen liimasta tulee lähes läpinäkyvä. Kokeilin liimaa ensin paksummillekin materiaaleille, mutta puuvilla voiléssa tuntu muuttui pressumaiseksi. Liima jättää kankaaseen hieman muovisen ja vahamaisen pinnan.
Seuraavaksi kokeilin kangaspalasten yhdistämistä samalla liimalla. Samalla tapaa, kuin
aikaisemmin yhdistelin paperin paloja ompelemalla, nyt saumasin kankaita liiman avulla. Kuten paperiluonnoksissa, myös kankaissa saumakohdat päästävät vähemmän valoa lävitse materiaalin kerrostamisen vuoksi. Toteutin yhden pienemmän kankaan (kuva11), jossa sauma on vinottainen ja toisen isomman, jossa yhdistin kolme palasta yhdeksi isommaksi yli kaksimetriseksi kankaaksi (kuva 13).
13
11
12
Kuva 15: “Harmaan marraskuun sävyt taivaalla. Pilkottavassa sinisessä taivaassa on häivähdys toivoa. Olen joutunut harjoittelemaan parempaa asennoitumista tähän säähän.
Yksi tavoistani opetella pitämään kalseasta säästä on käydä kävelyillä säästä riippumatta ja käydä pulahtamassa meressä. Viime vuonna vastaava olisi ollut järjetönntä. Koronakaranteeni ja rajoitettu elämä tekee outoja asioita mielelle.”
Kuvassa 14 on kuva mattolaiturista, josta kävin pulahtamassa mereen Katajannokalla. Kävelyreitti Hakaniemestä Katajannokalle vaihteli joka kerta, mutta viikottaisesta pulahduksesta tuli rutiini.
Marraskuu oli todella fyysinen kokemus. Läpitunkeutuva kosteus ja nihkeys, sekä kylmyys.
Marraskuun muistiinpanot ovat aika dramaattisia ja näin jälkeenpäin ne huvittavat. Helsinki on marraskuussa kalsea paikka. Tällä kertaa, vuonna 2020, päätin kuitenkin asennoitua eri tavalla ja se kannatti.
14 15
19
Kokemus jäisessä meressä uimisesta on ristiriitainen. Veteen mennessä ja siellä ollessa olo on paniikin kaltainen. Tuntee, kun veri kuohuu sisällä ja aivon menevät jonkinlaiseen pakenemistilaan. Vedestä noustessa puolestaan on todella rauhallinen olo. Kylmyys kaikkoaa saman tien ja pukeutumisen voi hoitaa hitaasti. Kokemus on koukuttava.
Yhdistelin uimiskokemuksia telttojen ja rakennustelineiden estetiikkaan. Videoin veden pintakuvioita ennen veteen menemistä ja videoiden pohjalta (kuvat 17 ja 18) kaiversin linolevylle vesiaiheita.
Kaiverrettuani aiheet vedostin mustalla ja harmaalla värillä kuviot japaninpaperille. Papereita leikkaamalla sain rikottua ja yhdistettyä kuvioita toisiinsa. Ompelin toriteltoista edelleen inspiroituneena kuultopaperia ja vedostettuja japaninpapereita yhteen (kuvat 16 ja 19). Näissä luonnoksissa oli jotain todella kiinnostavaa, vaikka ne jäivätkin lopulta vain ideoiden tasolle luonnostelujakson edetessä.
16
17
18
Saavuin Suomen Rooma-instituuttiin, Villa Lanteen tammikuun alussa. Hyvin pian saapumisen jälkeen muodostin rutiinit luonnostelulle. Italian koronavirustilanteen vuoksi kaikki museot ja ravintolat olivat suljettuina, minkä vuoksi minun oli löydettävä keinoja havainnoida tiloja vain ulkona ja Villa Lanten sisällä. Onneksi Italian tammikuun sää oli lämmin ja aurinkoinen.
Instituutti sijaitsee Gianicolon kukkulalla, joka on Rooman keskustan lähettyvillä. Joka päivä
suuntasin aamupäivällä kävelylle kukkulalta eri suuntiin. Lounasaikaan palasin takaisin ja lounaan jälkeen kävin läpi luonnos- ja kuvamateriaalia aamupäivältä. Jatkoin joitain ideoita instituutissa omassa huoneessani, jossa oli työskentelyyn jonkin verran tilaa. Kaikin puolin luonnostelu Roomassa oli rutinoituneempaa kuin Helsingissä.
Suurimmaksi osaksi jatkoin luonnosaiheita vesiväreillä maalaamalla ja öljypastelliliiduilla piirtämällä.
Niiden yhdistäminen toi kiinnostavaa kerroksellisuutta. Työjakson loppuvaiheessa tein myös
luonnoksia maalarinteipillä. Yhdistin halvan materiaalin arkkitehtonisiin aiheisiin kuten holvikaariin.
Samalla huomasin, kuinka teippiä kerrostamalla saa pintoja aikaan, kun paperia katsoo valoa vasten.
Kävellessäni Roomassa kaikki ympäröivä tuntui todella isolta suhteessa itseeni. Kaikki rakennukset ympärillä olivat mahtipontisia ja niiden skaalaa oli vaikea käsittää. Joinain päivinä päätin keskittyä monumentaalisten rakennusten sijaan pieniin yksityiskohtiin, mikä osoittautui hyväksi harjoitukseksi.
Havaintojen skaalat vaihtelevat Rooman työskentelyjaksolla paremmin kuin Helsingissä.
Huomasin myös, miten ympäristö, jossa voin täysin keskittyä vain ja ainoastaan havaintoihin ja luonnosteluun muokkasi tapaani työskennellä. Roomassa en voinut keskittyä muihin opintoihini tai töihini liittyviin asioihin vaan olin niistä täysin vapaa. Tämä vaikutti varsinkin materiaalin määrään.
Rooman valo, arkkitehtuuri ja tunnelma, kaikki näkyvät työskentelyjakson materiaalissa. Erityisesti valon suunta ja sen voimakkuus kiehtoivat Helsingin harmaan luonnosteluvaiheen jälkeen. Tämän vuoksi Rooma ja Helsinki näyttäytyivät minulle varsin kontrastisina.
Luonnosteluvaiheen jälkeen aloin tarkastella materiaalia ja luomaan yhteyksiä niiden välille.
Pyrin löytämään toistuvia teemoja ja kiinnostavia kontrasteja, joiden avulla voisin alkaa kehittää materiaalikokeiluja.
Villa Lanten loggiasta, eli katetusta parvekkeesta, muodostui kaikista tärkein luonnosaihe. Loggiassa yhdistyy moni piirre, jonka liitän Rooman luonnostelujaksoon. Loggian katossa on stukkokoristelu (kuvat 21 ja 22). Kipsistä tehty reliefimäinen koristelu on ollut yksi vaikuttavimmista luonnosaiheista, joita olen tallentanut. Materiaaleilla luonnostellessa olen toistanut aihetta useaan otteeseen.
Suomen Rooma-instituutin sivuilla on kuvailtu Loggiaa:
“Loggian näköala ulottuu Vatikaanista Albanolaisvuorille ja on vertaansa vailla. Tila on alkujaan rakennettu sekä näköalapaikaksi että vilvoittavaksi loggiaksi, yhtä aikaa avoimeksi ja suljetuksi tilaksi.”
teksti: Suomen Rooma-instituutin sivut
21
22 20
24
23 Italian luonnoksissa isossa osassa on sivusuuntainen valo. Valo tulee matalammalta pidemmän aikaa
päivästä talvella. Valot ja varjot luovat dramaattisia syvyysvaikutelmia tällaisissa valaistusolosuhteissa.
Valo määrittelee paljon sitä, miten havainnoimme tilan kokoa ja suuntia.
Villa Lanten loggia jakautuu eri tasoihin. Valo osuu lattiaan ja seinälle kolmen metrin korkeudelle, luoden tilan kokonaiskorkeuden huomioiden varsin intiimin tilan. Noin kolmen metrin korkeudessa ennen kaarevaa osaa olevat paneelit ja kolumnien päät ikään kuin sulkevat tilan (kuva 20).
Loggian katto luo toisen, erillisen tilan, johon auringonvalo ei osu suoraan ollenkaan. Kaareva muoto harhauttaa havaintokokemusta tilan korkeudesta; yhtäältä se tuntuu korkealta ja
saavuttamattomalta ja toisaalta taas matalammalta. Tila on havaitsijaan suhteessa todella korkea, mutta tilan jakautuminen mainitsemaani kahteen osaan vaikuttaa siihen, että tila ei vaikuta suhteessa havaitsijaan liian isolta.
Tilan akustiikka vastaa tilan luonnetta. Tiililattialla askeleet kaikuvat tilan kivimateriaaleista arvokkaasti. Tilan korkeuden hahmottaakin todellisuudessa paremmin äänistä, kuin
näköhavainnoista.
Ote muistiinpanoistani:
Tilakuvaus 14.1.2021, Villa Lante, Loggia
“Kävelen Villa Lanten parvekkeelle - loggiaan salonen kautta. Salonen ja loggian välinen ovi on puinen ja korkea, jonka saranat on varmasti rasvattu hyvin, sillä saranoista ei kuulu narinaa. Astun sisään parvekkeelle, jossa on kivilattia. Se kumahtelee arvokkaan oloisesti. Parvekkeen säilymisen vuoksi pylväikköjen väliin on aseteltu paksut pleksilevyt, joiden vuoksi akustinen tila on omituisen oloinen.
Ulkoa kantautuvat äänet vaimentuvat pleksin vuoksi ja parvekkeella omat äänet toisintuvat paikan kaikista pinnoista.
Jos tilassa ei olisi pleksiä peittämässä ulkoa tulevia ääniä, ilmaa ja kosteutta, niin Rooman keskustan voisi varmaan aistia herkemmin. Nyt kaiken kaupungin elämän olemassaolon kyllä näkee, mutta se tuntuu etäiseltä. Tosin, tähän
etäisyyden vaikutelmaan vaikuttaa myös Gianicolon kukkulan fyysinen etäisyys keskustasta korkeuseron vuoksi. Gianicololta näkee lähes koko Rooman ja
näennäisesti pienenee, sillä parvekkeelta näkee myös kaupungin taakse asettuvat Albanolaisvuoret.
Takaisin loggiaan. Tilaan saapuvat äänet ulkoa ja sisältä sekoittuvat kummalliseksi massaksi, josta on vaikea erottaa, onko joku kävelemässä kohti minua vai minusta poispäin. Tilaan astelee instituutin intendentti, jonka askeleita en osannut erottaa äänimassasta. Jollain tapaa tila on sekä hiljainen että meluisa.”
27
28 Loggiaa tuntui luontevalta luonnostella maalaten ja ensimmäistä kertaa
luonnostelun aikana käytin kirkkaitakin värejä. Valkoiset pinnat loggiassa saivat eri sävyjä valosta riippuen. Käytin keltaista öljypastellia kuvastamaan kaikista kirkkainta auringonvaloa, joka piirtyi pinoille voimakkaimmin (kuvat 23 ja 24).
Loggiassa kiehtoivat katon ja valon lisäksi pylväiköt ja kaaret. Muotoja hahmottelin maalarinteipillä (kuvat 25 ja 26). Maalarinteippi ja paperi yhdessä muistuttivat tekstiilejä ja sain näistä luonnoksista hyviä ideoita myöhemmin kudottuihin rakenteisiin.
25
26
Villa Pamphili on 1600-luvulla rakennettu kartano, joka sijaitsee Gianicolon kukkulalla. Kartanoa ympäröivät puistot, joissa on hyvin säilyneitä suihkulähteitä, patsaita ja monumentteja vuosisatojen takaa. Koko Villa Pamphilin alue kartanoa lukuun ottamatta oli vapaasti käytettävissä onneksi näin pandemia-aikaankin.
Vierailin puistoalueella yleensä aamupäivisin, jolloin aurinko paistoi vielä melko matalalta. Puiston vesielementteihin valo loi mielenkiintoisia tilavaikutelmia, kun varjot ja heijastukset sekoittuivat vedessä. Vesielementit loivat myös rauhallista jopa eteeristä tunnelmaa, kun uppouduin niiden äärelle.
Kaikissa puiston elementeissä, kuten muuallakin Roomassa, toistuivat tietynlaiset muodot, joita tallensin niin kameralle kuin piirrettyihin ja maalattuihin luonnoksiin. Erityisesti arkkitehtuurissa toistuvat holvikaaret, pylväät ja pylväiköt. Kaarevalla muodolla tilan kehystäminen muuttuu
koristeellisemmaksi ja mittasuhteita on vaikeampaa hahmottaa. Kaarevissa katoissa ja holvikaarissa on myös tiettyä arvokkuutta, jota voi olla vaikea saavuttaa suorilla kulmilla.
Olen kirjannut muistiinpanon kaarevista muodoista Roomassa 13.1.2021:
”Kaarevat muodot tuntuvat arvokkailta. Suomessa olen tottunut suoriin seiniin ja suoriin kattoihin kaikkialla. Ne ovat pragmaattisia. Suorakulmaista tilaa on helpompi käyttää ja kaikki tilojen neliöt voidaan ottaa tehokkaasti käyttöön.
Kaarevat tilat sen sijaan ovat röyhkeämpiä ja anteeksipyytelemättömiä. Kaarevuus ei ole tehokasta tai käytännöllistä. Juuri siksi kaaret ovat kiehtovia.”
30 29
33
34 Villa Pamphilin luonnoksissa korostuu vesielementit akvarellimaalauksissa. Videoin suihkulähteiden
rauhoittavaa solinaa ja työstin maalauksia paksulle akvarellipaperille. Laveerasin isoja pintoja ja käytin runsaasti värejä märkää-märälle-tekniikalla (kuvat 33 ja 34).
Vesielementtien tilallisuus on jännittävä. Veden pinnan alle muodostuu omanlaisensa tila, jossa valo liikkuu eri tavoin kuin ilmassa. Veden solinan luoman äänimaiseman lisäksi veden heijastama välkehtivä valo on tasaista ja rauhoittavaa. Puistossa ei ollut häivähdystäkään kiireen tuntua, vaan siellä saattoi asettua tarkastelemaan veistoksia ja vettä tuntikausiksi.
Kiinnostava puoli puistossa on se, että lähes kaikki patsaat ja arkkitehtoniset elementit ovat ihmisen kokoisia. Kartanoa lukuun ottamatta kaikki yksityiskohdat eri puolilla puistoa ovat vain enimmillään 2,5 metrin korkuisia ja niitä pääsee tarkastelemaan läheltä. Välissä ei ole aitoja tai esteitä, vaan lähes kaikkea puistossa pääsee myös koskemaan.
Osalta patsaista puuttuu pää ja paikoin veistokset ovat sammaloituneet, mutta se ei vähennä puiston viehättävyyttä. Pienet rapistumisen merkit antavat kokonaisuudelle jopa sympaattisen kuvan.
31
32
36
Kuvissa 35-37 tutkielmia vedenpinnan alla olevista tiloista. Matalalta paistava aamupäivän aurinko luo pitkiä varjoja veden alle.
37 35
Tähän osioon on koottu kiinnostavia pintoja ympäri Roomaa: kivimateriaalit, marmori ja travertiini sekä kiviseiniin muodostuvat varjot. Luonnostelussa on kiinnitetty huomiota myös havaintojen
skaalaan. Tiloja on mielekästä tutkia kokonaisuuksina, mutta Italiassa korostui myös yksityiskohtien merkitys kokonaisuuden kannalta.
Opinnäytteen yhteydessä tutkin Lilli Steniuksen tapaa tulkita kivimateriaaleja ympäristössään Roomassa. Hänen viehätys erityisesti travertiiniin alkoi kiehtoa Roomassa minuakin. Suomen Yleisradion Priima-ohjelman nettisivuilla Stenius kuvaa suhdettaan kyseiseen kiveen seuraavasti:
”Syy paluuseeni oli paikallinen kivi, travertiini. Se puhuu minulle eniten. Travertiini on sama kivilaji, josta mm. Colosseum on valmistettu. Huokoinen travertiini on helppoa työstää ja siitä saa hyvinkin pitsimäistä jälkeä.”
Lilli Stenius 25.10.2007, Yle Priima
Steniuksen töissä kiinnostavaa on myös niiden materiaaliyhdistelmät ja samanaikainen kaksi- ja kolmiulotteisuus. Useat hänen teoksensa ovat katsottavissa maalauksen tavoin seinälle ripustettuina, mutta materiaalit tulevat lähemmäs katsojaa.
Roomasta keräämiäni kiviä 39
38
42
43 Steniuksen käyttämän travertiinin lisäksi Roomassa ei voinut välttyä marmorilta.
Veistokset, lattiat, seinät, huonekalut, kivimateriaali on läsnä kaikkialla.
Marmoripinnat ovat ikään kuin kuoseja, joita laattojen saumat rikkovat.
Marmorilaatoista kootuissa monumenteissa pinta on ikään kuin yhdistelmä kahta eri kuosia; laattojen ääriviivat muodostavat geometrisen kuosin ja marmorin eläväinen pinta muodostaa toisen kuosin geometristen muotojen sisälle.
40
41
46 44
45
Myös matalalta paistavan auringon heittämät varjot eri pinnoilla kiehtoivat Roomassa (kuvat 43-45).
Prosessin seuraavassa vaiheessa työstän luonnosideoita eteenpäin materiaaleilla Suomessa. Osa luonnoksista on toteutettu tekstiilistudioissa ja osa muilla tekniikoilla.
48
49 47
Pohdintaa tilan kolmiulotteisuuden havainnoinnista luonnoksien yhteydessä:
Havaitsemamme ympäristö näyttäytyy meille kolmiulotteisena, vaikka verkkokalvolle piirtyvä kuva on kaksiulotteinen. Kolmiulotteisuus perustuu syvyyden vaikutelmiin kuvassa, kuten asioiden päällekkäisyyteen tai valon jakautumiseen. (Arnheim, 1954) Tekstiilit, tai tarkemmin, kankaat näyttäytyvät suhteellisen kaksiulotteisia ja tutkin usein itse tekstiilejä pintoina. Kudottujen
tekstiilimateriaalien rakenne on kuitenkin kolmiulotteinen ja hyödynnän kankaiden tilaan vaikuttavia ominaisuuksia installaatiossani.
Kolmiulotteisten sidosrakenteiden vuoksi voin muokata myös kankaiden läpinäkyvyyttä.
Läpinäkyvyyden vaihtelulla tilaan voi luoda erilaisia valaistusolosuhteita. Osittaisella läpinäkyvyydellä voi myös manipuloida Zumthorin mainitsemaa tilaan vaikuttavaa ominaisuutta; jännitettä sisä- ja ulkotilan välillä (Zumthor, 2006). Jo aikaisessa vaiheessa halusin luoda installaatioon tilan, jonka muodostavat kankaat. On yhtäältä merkityksellistä, että mitä teoksen sisällä oleva havaitsee ulkopuolelta ja toisaalta mitä teoksen ulkopuolelta voi havaita teoksesta.
53
54
55 Sivun kuvissa luonnosteltuja ideoita kankaista
ja erilaisista rakennelmista näyttelytilassa.
50
51
52
57
Kolmiulotteiset pienveistokset ja kankaat toimivat pienoismalleina tilasta (kuvat 46, 55 ja 56). Lilli Steniuksen työt linkittyvät kokeiluihini materiaaleiltaan. Hänen kerrotaan keränneen ympäristöstään esineitä, joita hän käytti töissään (Keinänen ja Mladenov, 2013). Lillin tapaan poimin maasta
Roomassa kiinnostavia asioita ja esineitä, joita myöhemmin yhdistelin veistoksiksi valkoisen askartelumassan kanssa.
Asetelmista tuli kiinnostavia pienoismalleja, mutta niiden hyötyä suunnitteluprosessin kannalta on ollut vaikea hahmottaa myöhemmässä vaiheessa. Koko produktion aikana syntyi uusia sivupolkuja ja materiaaleja, joita voin tutkia myöhemmin. Koen, että oli tärkeää kuitenkin luonnostella kaikki ideat, jotta niistä voi valita kaikista kiinnostavimmat. Karsiminen tuntui välillä vaikealta, mutta oli lopulta opettavaista.
56
60
Lauri Laineen maalauksista ja Rooman rakennuksista inspiroituneena halusin kutoa kankaan, jossa on suuri geometrinen muoto. Syntyi idea pitkistä holvikaarista kankaalla, jossa sidosten läpikuultavuus vaihtelee. Suunnittelin aluksi kankaan, jonka kaarien sisällä oleva kangas on alta kanava ja päältä kulkevat lankajuoksut. Lankajuoksut leikkaamalla, kankaaseen tulee läpikuultavuutta. Kanava sidoksena myös edesauttaa läpikuultavuutta, sillä sidoksessa langat ryhmittyvät keskenään niin, että kangas päästää valoa enemmän läpi. Testikappaleet toteutin erilaisilla villa- ja puuvillalangoilla, mutta testikappaleista tuli liian paksuja (kuva 57 ja 60).
Seuraavaksi suunnittelin mallin, jossa käytetään ohuempia puuvillalankoja. Samalla kun lanka vaihtui ohuempaan, aloin kiinnostua siitä, miltä lankajuoksut näyttivät kankaan pinnalla. Enää ne eivät peittäneet koko holvikaaren sisusta, vaan roikkuivat kepeästi kankaalla (kuva 63).
Suunnittelin kankaan sidokset niin, että se on mahdollista toteuttaa teollisella jacquard- kutomakoneella. Kuvassa 58 kankaan tuotekortti jacquard-konetta varten.
58 59
64
Lopulliset holvikaaret valmistuivat teollisella kutomakoneella. Kangas on kaksipuolinen; tausta on kaksipuolinen toimikas ja holvikaaren muodostaa kangas, joka on molemmilta puolilta satiini.
Holvikaarien sisään jäävässä osuudessa taustalla on kanavasidos ja päällä kulkevat valkoiset
kudejuoksut. Kangasta nostaessa tai liikutellessa lankajuoksut muodostavat varjoja taustakankaalle.
Kangas on napakka, minkä vuoksi halusin korostaa napakkuutta ja saada siihen pressua jäljittelevän tunnun. Painon tekstiililiimapastan kankaan nurjalle puolelle holvikaarien kohdalle. Kohdat ovat tunnultaan muovisia lämpöprässäyksen jälkeen.
Kuvassa 63 lopullinen kangas teollisella jacquard-kutomakoneella. Kangas on kokonaisuudessaan 2,5 metriä pitkä.
61
62
63
66
Tallensin kokemukseni merestä Helsingissä marraskuussa kankaalle. Jääkylmästä vedestä noustessani puin päälle aina pehmeää villaa ensin, sillä se lämmitti kehoa parhaiten. Suunnittelin kankaan, jossa käytin materiaalina villaa ja pehmeää viskoosi-chenilleä.
Useiden testien jälkeen muotoutui kangas, joka on kolmikerroksinen. Kankaan kuvio tulee Roomaa halkovasta Tiber-joesta, joka pauhasi kuin koski Trasteveren kaupunginosan kohdalla. Vaikka kuva kankaan taustalla on Roomasta, se kuvaa kokemustani pulahduksesta. Paradoksaalinen - samaan aikaan tyyni ja kuohuva kokemus pulahduksesta on tallennettu tähän kankaaseen.
Yhdistin kankaaseen ideoita myös Villa Lanten loggian koristeellisesta katosta. Valkoisessa katossa on eri sävyjä reliefin varjoissa ja valokohdissa, siksi kankaan pinnan värikontrastit on jätetty hienovaraisiksi. Suunnittelin kankaan mahdollisimman kolmiulotteiseksi. Chenille-lanka on paksu, jonka vuoksi se erottuu taustastaan. Kaksi muuta kankaaseen kudottua lankaa ovat kutistuvia.
Villalangassa on hieman elastaania, mikä höyrytettäessä kutistuu. Samoin Daytona-lanka kutistuu, kun sitä höyryttää. Näin chenillen rooli korostuu entisestään ja kankaan pinnasta tulee reliefi.
Lopullisen kankaan kudoin käsin TC2-kutomalaitteella. Muodostin kankaaseen erityisen suhteen sen kutomisen aikana. Reliefiin käytin eniten aikaa koko prosessin aikana yhtäjaksoisesti, joten siitä muodostui myös tärkein osa teostani.
65
67
68
69
Kahden ison kuviollisen kankaan seuraksi suunnittelin kankaan, jossa on pylväitä tai palkkeja. Ne voi nähdä ruutuina tai raitoina kankaalla. Pylväät on ainoa kangas, jossa on selkeä toistuva kuosi.
Tässä vaiheessa opinnoistani tekstiilimalliston suunnittelussa oli selkeää hyötyä, vaikka pyrkimyksenä ei ollutkaan tekstiilimalliston suunnittelu. On kuitenkin tärkeää, että kaikilla kankailla on oma paikkansa teoksessa.
Testasin eri värejä ja sidoksia TC2-kutomakoneella.
Kudoin kankaan ainoastaan yhdellä kuteella. Siten kankaasta tulee ohut ja pienellä kudetiheydellä kudottuna siitä tulee hyvin laskeutuva. Testejä kutoessani huomasin, että monet värit korostivat kankaan kuviollisuutta, mihin en pyrkinyt. Aivan kuten marmoriveistoksissa ja Villa Lanten Loggian katossa, halusin, että teosten värien erot ovat pieniä. Erityisesti värit, jotka ovat samanarvoisia valööriasteikolla kiinnostivat.
Holvikaari-kankaaseen käyttämäni helmenharmaa päätyi myös Pylväät-kankaan langaksi. Eri
sidoksissa merseroidun puuvillalangan kiilto pääsee oikeuksiinsa. Yhdessä lämpimän vaalean harmaan loimilangan kanssa helmenharmaa luo hienovaraisia värieroja pylväille.
Kudotun kankaan päälle painoin kohopainopastalla kuvion, joka muistuttaa puiden varjoista Rooman rakennusten seinillä. Kohopastalla kankaan pintaan nousee kohokuvio, jonka voi liittää jälleen Villa Lanten kattoon. Kuvio kankaan
pinnassa on hienovarainen ja kun kankaan asettaa vastavaloon, niin kuvion näkee vasta selkeämmin.
Roomassa tehdyt teippiluonnokset muistuttivat suunnitteluvaiheessa siitä, että kankaita kannattaa testivaiheessa asettaa erilaisiin valaistusolosuhteisiin.
70
