Electronic Forms in the WWW Information System of the Internet

Juha Kivinen

Sähköisten lomakkeiden toteuttaminen Internetin WWW-у m päristössä

Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tut­

kintoa varteen Espoossa 3.12.1996.

Työn valvoja _________________

TKK Sähkö* Ja

tietoliikennetekniikan kirjasto Otakaan 5 A

Sähköisten lomakkeiden toteuttaminen Internetin WWW-ympäristössä Päivämäärä: 22.11.1996 Sivumäärä: 64

Osasto: Professuuri:

Sähkötekniikan osasto Tik-110

Tietokoneverkot Työn valvoja:

Professori Arto Karila

Intemet-tietoverkko ja World Wide Web -informaatiojäijestelmä ovat uusi kanava, jolla organisaatio voi välittää ajankohtaista tietoa kaikille kiinnostuneille. WWW antaa mah­

dollisuuden tehdä Internetiin myös vuorovaikutteisia lomakkeita. Suurin hyöty Interne­

tistä ja sähköisistä lomakkeista saadaan, jos ne yhdistetään organisaation muihin tieto­

järjestelmiin. Diplomityössä luotiin yleinen malli siitä, miten WWW-lomakkeiden tie­

tojenkäsittely voidaan ratkaista ulkoasiainministeriössä. Luotu malli toimii erilaisilla laitealustoilla ja erilaisten tietokantaohjelmien kanssa. Tätä yleistä mallia käyttäen to­

teutettiin konkreettinen sovellus eli sähköinen akkreditointijäijestelmä.

Tässä diplomityössä tarkasteltiin myös tietojärjestelmien kehitystä ja tulevaisuutta siir­

ryttäessä perinteisestä keskuskoneympäristöstä ja asiakas-palvelin -arkkitehtuurista verkkokeskeiseen tietoj enkäsittelyyn.

Sähköisiä lomakkeita käsittelevät ohjelmat tehtiin Perlillä, joka on yleisin tämän tapai­

siin sovelluksiin käytettävä ohjelmointikieli. Sähköinen akkreditointijärjestelmä muo­

dostuu yksinkertaisista palasista, joista jokainen on periaatteessa helppo toteuttaa. Pala­

sia on kuitenkin niin monta, että kokonaisuus on monimutkainen.

Faxin välityksellä tapahtuva akkreditoituminen tulee varmasti vielä useita vuosia ole­

maan selvästi yleisin ilmoittautumistapa ainakin toimittajille, joilla poikkeuksetta on fax helposti ja ilmaiseksi käytettävissä. Tulevat sovellukset kannattaakin suunnitella ensisi­

jaisesti sellaiselle kohderyhmälle, jolla Intemet-yhteys on helpommin ja halvemmin käytössä kuin faxi. Esimerkiksi opiskelijat tai ulkomaalaiset yksityishenkilöt ovat tällai­

nen ryhmä.

Avainsanat:

Internet, World Wide Web (WWW), sähköinen lomake, tietojärjestelmien ke­

hitys, CGI-ohjelmointi, Perl, Java, verkkokeskeinen tietojenkäsittely

Juha Kivinen

Electronic Forms in the WWW Information System of the Internet

Date: 22.11.1996 Pages: 64

Department: Professorship:

Department of Electrical and Computer Networks

Communications Engineering (Tik-110)

Supervisor:

Professor Arto Karila

The Internet network and World Wide Web (WWW) information system are a new me­

dium for organizations to distribute information. WWW also offers the possibility to make interactive forms within Internet. The biggest advantage of Internet and electronic forms is achieved, if they can be merged with other information systems of an organiza­

tion. This Master's Thesis introduces a general model of how the WWW interactive forms can be processed in the Ministry for Foreign Affairs. The model can be operated in different computer systems and with various database programs. With this general model, an electronic system for journalist accreditation was created.

In this thesis, also the development and future of information systems was researched, when transferring from traditional mainframe computing and client/server architecture into network-based information processing.

The programs for the electronic forms were done with Perl, which is the most common language used in these types of applications. The electronic system of accreditation con­

sists of simple pieces, which are all basically easy to execute. However, the number of those pieces is so high, that the whole system becomes complicated.

A faxed form will in the near future still be the most popular means of accrediting at least for journalists, who easily have free access to a fax machine. Therefore, the future applications should be designed for a group of people, who find the Internet easier and less expensive to use than a fax machine. For example, students and foreign civilians can be considered such a group.

Keywords:

Internet, World Wide Web (WWW), Electronic Form, Development of In­

formation Systems, CGI Programming, Perl, Java, Network-Based Informa­

tion Processing

Alkusanat

Tämä diplomityö on tehty 6.2.-6.11.1996 välisenä aikana työskennellessäni ul­

koasiainministeriön lehdistö-ja kulttuuriosastolla.

Työn valvojaa professori Arto Karilaa kiitän hyödyllisistä kommenteista ja no­

peasta palautteesta työni aikana.

Ulkoasiainministeriön lehdistö- ja kulttuuriosaston tietopalveluyksikköä kiitän mahdollisuudesta työn tekemiseen ja hauskasta työympäristöstä. Matti Hur­

metta kiitän vihjeestä diplomityön konkreettiseksi sovellukseksi.

Visa Kivistä kiitän lukuisista kommenteista ja yleisistä hyvistä neuvoista diplo­

mityön tekemisessä.

Tero Kivistä kiitän teknisestä asiantuntija-avusta UNIXin, CGI-ohjelmoinnin ja Periin parissa.

Vaimolleni Anulle olen kiitollinen uskomattomasta kärsivällisyydestä ja tuesta kiireisenä aikana. Lisäksi kiitän häntä huomattavasta avusta diplomityön kielel­

lisen ilmaisun hiomisessa.

Helsingissä 31.11.1996

Juha Kivinen

Sisällysluettelo

TIIVISTELMÄ... II ABSTRACT...III ALKUSANAT... IV KÄYTETYT KÄSITTEET...VIII

1. JOHDANTO...1

1.1. Diplomityöntaustajatavoitteet... 1

1.2. Yleinenmallisähköistenlomakkeidentoteuttamiseksi WWW-ympäristössä...2

1.3. Esimerkkisovellus: sähköinenakkreditointijärjestelmä... 3

1.3.1. Akkreditointijärjestelmän nykyinen tilanne...3

1.3.2. Akkreditointijärjestelmän tulevaisuus...4

2. YLEISTÄ WWW:STÄ...5

2.1. Yleistä Internetistä... 5

2.1.1. ARPANET - tutkijoiden verkko...5

2.1.2. Standardi yhteyskäytäntö - TCP/IP...6

2.1.3. Internet - tiedonsiirtoväylä...6

2.1.4. Internet leviää kaikkien tietokoneenkäyttäjien ulottuville...6

2.2. Mitätarkoittaa WWW?... 7

2.2.1. WWW:n historia... 7

2.2.2. Multimediaa...8

2.2.3. Hypertekstiä...8

2.3. Tiedonosoite WWW:ssä... 9

2.3.1. URI (RFC 1737)... 9

2.3.2. URL (RFC 1738)...9

2.3.3. URN (RFC 1736)...10

2.3.4. URC....10

2.4. Kuvauskielet...10

2.4.1. SGML...11

2.4.2. HTML...11

2.5. Siirtoprotokollat... 13

2.5.1. HyperText Transfer Protocol eli HTTP...13

2.5.2. Tiedonsiirto vaihe vaiheelta HTTP-tasolla...15

2.6. Katseluohjelmat...16

2.6.1. NCSA Mosaic...17 2.6.2. Netscape...17 2.6.3. Lynx...17

2.6.4. Microsoft In ternet Explorer...18

2.6.5. HotJava...18

2.7. WWW-PALVELIMET...18

2.7.1. NCSA/Apache...19

2.7.2. CERN httpd...19

2.7.3. Netsite...19

2.7.4. Microsoft Internet Information Server (IIS)...20

3. TIETOJÄRJESTELMIEN KEHITYS... 21

3.1. Keskitettytietojenkäsittely... 21

3.1.1. Keskuskoneet...22

3.1.2. Minikoneet...22

3.1.3. Yleistä keskitetystä tietojenkäsittelystä...22

3.2. Asiakas-palvelin-arkkitehtuuri... 23

3.3. Verkkokeskeinentietojenkäsittely...24

3.3.1. Internet-pohjainen teknologia...25

3.3.2. WWW - yhtenäinen käyttöliittymä erilaisiin laiteympäristöihin...26

3.3.3. Java-ohjelmointikieli...27

3.3.4. Java ja tietoverkot...28

3.3.5. Java ja tietokannat...29

3.3.6. Javasta käyttöjärjestelmä...29

3.3.7. Java-applettien ongelmia...30

3.4. Tulevaisuudennäkymiä... 30

3.4.1. Intranet...30

3.4.2. WWW integroituu organisaation muihin tietojärjestelmiin...31

4. SÄHKÖISET LOMAKKEET WWW-YMPÄRISTÖSSÄ...32

4.1. Lomakkeidensuunnittelu... 32

4.1.1. HTML...32

4.1.2. Java-appletit....34

4.1.3. JavaScript...34

4.2. CGI-liittymä... 34

4.3. WWW-PALVELIMEN ASETUKSET... 37

4.3.1 WWW-palvelimen hakemistot ja asetustiedostot...37

4.4. CGI-ohjelmat... 38

4.4.1. Tietoturvaongelmat...38

4.4.2. Perl...39

4.3.3. C-ohjelmat...39

4.5. Tietojenkäsittelyjaeteenpäinvälitys...40

4.5.1. Tietoturvasta huolehtiminen...40

4.5.2. URL-koodaus...40

4.5.3. Lomaketiedonkäsittely...41

4.6. Palautelomakkeentäyttäjille...42

4.7. Muitatapojaratkaistalomakkeidentietojenkäsittely... 42

4.7.1. WWW-palvelimiin asennettavat kaupalliset ohjelmat...43

4.7.2. Työryhmäohjelmistojen integrointi WWW:hen...43

5. SÄHKÖISEN AKKREDITOINTIJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN... 44

5.1. Yleiskuvaussähköisestäakkreditointijärjestelmästä... 44

5.2. Uudenjärjestelmän HTML:llätoteutettavaosa... 45

5.3. Uudenjärjestelmän Perlillätoteutettavaosa... 47

5.3.1. Tietojen vastaanotto...48

5.3.2. Tietojen käsittely tiedostoon standardimuotoon...51

5.4. Tietojensiirtotietokantaan... 55

6. ARVIOINTI... 56

7. YHTEENVETO... 58

VIITTEET 61

Käytetyt käsitteet

applet Java-klelellä kirjoitettu ohjelma, joka siirtyy WWW-slvun mukana.

ARPA Advanced Research Projects Agency. Yhdysvaltain val­

tion omistama organisaatio, joka rahoitti ARPANETin ke­

hittämistä ja ylläpitoa.

ARPANET ARPAn rahoittama pioneeritietoverkko tutkimuskäyttöön.

ARPANET muodosti Internetin alkuvuosina sen päärun- koverkon.

ASCII American Standard Code for Information Interchange.

Standardi, joka määrittelee merkkimuotoisen tiedon esi­

tystavan tietokoneessa joko 7 tai 8 bitin avulla.

Byte Code Laiteriippumaton tulkattava konekieli.

CGI Common Gateway Interface. CGI-standardissa määritel­

lään, miten WWW-palvelimen ja WWW-dokumenttien kanssa käytettävien WWW-palvelimessa ajettavien ohjel­

mien kommunikointi tapahtuu.

Cron Job Tapa, jolla UNIXissa voidaan määritellä jokin ohjelma suo­

ritettavaksi automaattisesti määrävälein.

datagram Tietosähke. Yhteydettömän verkon (esim. Internetin) yli lähetettävä paketti, joka sisältää tiedon lähettäjän osoit­

teen, vastaanottajan osoitteen ja itse datan.

DLL Dynamic Link Layer. Ohjelmakirjasto, joka sisältää Win- dows-ohjelmien käyttämiä apuohjelmia.

Document Root WWW-palvelimessa oleva hakemisto, joka sisältää hyper­

dokumentteja ja niihin liittyviä tiedostoja.

DOS Disk Operating System. Yleisnimi levykäyttöjärjestelmille, käytetään yleisesti tarkoittamaan MS-DOSia (Microsoft) ja PC-DOSia (IBM).

DTD Document Type Declaration. DTD määrittelee minkälai­

sista rakenteista dokumentit koostuvat.

FreeBSD Eräs ilmaiseksi jaettava Unix.

FTP File Transfer Protocol (RFC-959). Yhteyskäytäntö tiedos­

tojen siirtämiseen Internetissä. Myös ohjelma, jolla voi siirtää tiedostoja.

GOPHER Hajautettu informaatiojärjestelmä, jolla rakennetaan hie- rarkisia valikkoja käyttäviä tietopalveluja. WWW:n merkki­

pohjainen edeltäjä.

HTML HyperText Markup Language. Dokumenttien rakenteelli­

nen kuvauskieli, joka hallitsee tekstin lisäksi myös kuvat, äänet, viittaukset muihin HTML-dokumentteihin jne.

HTTP HyperText Transfer Protocol. Tietoliikenneyhteyskäytäntö, jota käytetään etenkin HTML-dokumenttien siirtoon.

Internet Järjestelmä, joka yhdistää tuhansien organisaatioiden pai­

kalliset verkot toisiinsa ja käyttää TCP/lP-yhteyskäytäntöä muodostaakseen yhden virtuaalisen kokonaisuuden.

intranet Julkisesta Internetistä palomuurein eristetty organisaation sisäinen verkko, jossa käytetään Internetissä kehitettyjä ohjelmia.

IP-osoite Internetissä ja intranetissä käytetty 32-bittinen verkko- osoite. Osoite on tapana esittää neljän desimaaliluvun jo­

nona (esimerkiksi 192.49.27.7).

ISAPI Information Server Application Program Interface. Micro­

softin WWW-palvelin tarjoaa palveluitaan sovelluksille standardoitujen rajapintojen kautta.

ISO International Standards Organisation. Kansainvälinen standardoimisjärjestö.

Java Sun Microsystemsin kehittämä ohjelmointikieli.

JavaScript Netscapen kehittämä laajennus, jolla pystyy sijoittamaan WWW-sivuille yksinkertaisia ohjelmia.

JDBC Tietokantarajapinta, jossa määritellään Java-sovellusten liityntä tietokantoihin.

MIME Multipurpose Internet Mail Extension. Internetin sähkö­

postin laajennus, jonka avulla voi välittää merkkien lisäksi myös grafiikkaa ja ääntä.

NCP Network Control Program -yhteyskäytäntö.

NCSA National Center for Supercomputer Applications. Amerik­

kalainen tietokoneyhteisö, joka julkisti esimerkisi Mosaic- ohjelmiston.

NNTP Network News Transfer Protocol. Usenet-uutisjakelua varten Internetiin kehitetty tiedonsiirtoprotokolla.

ODBC Open Database Connectivity. Microsoftin kehittämä tieto­

kantarajapinta.

OS/2 IBM:n kehittämä käyttöjärjestelmä henkilökohtaisiin tieto­

koneisiin.

PC Personal Computer. Henkilökohtainen tietokone.

Perl Practical Extraction and Report Language. Perl on ohjel­

mointikieli, joka on tarkoitettu erityisesti tekstitiedostojen tehokkaaseen käsittelyyn ja analyysiin.

protokolla Tietoliikenneyhteyskäytäntö, jota käytetään tietokoneiden välisessä kommunikoinnissa.

proxy Palvelinohjelmisto, joka suodattaa ja puskuroi verkkojen välistä liikennettä.

reititin Tietoliikennelaitteisto, joka välittää liikennettä verkkojen välillä. Liikenteen ohjaus perustuu verkossa liikkuvien pa­

kettien sisältämään osoitteeseen ja reititintaulukoihin.

RFC Request For Comments. Kokoelma asiakirjoja, jotka ku­

vaavat ehdotuksia Internetin yhteyskäytännöiksi tai jo standardiaseman saavuttaneita yhteyskäytäntöjä.

Server Root Server Root -hakemisto ja sen alahakemistot sisältävät kaikki WWW-palveluiden määrittelyyn liittyvät tiedostot.

SGML Standard Generalized Markup Language. Kansainvälinen standardi (ISO 8879) tekstidokumentin ja sen eri ominai­

suuksien ilmaisemiseen laite- ja järjestelmäriippumatto­

malla tavalla.

SQL System Query Language. IBM:n tietokantojen hallintaan kehittämä kyselykieli. De Facto -standardi.

SSI Server Side Include. WWW-palvelimen ominaisuus, jolla dokumentti voidaan koota useasta palasta.

TCP/IP Transmission Control Protocol/Internet Protocol. Käyte­

tään yleisnimityksenä Internetissä käytettäville protokollil­

le.

Telnet Protokolla, jonka avulla käyttäjä voi ottaa pääteyhteyden toiseen tietokoneeseen.

tietosähke Tiedonsiirtotapa, jossa peräkkäiset paketit voivat edetä eri reittejä ja jokainen paketti on reititettävä erikseen.

UNIX Tehokas käyttöjärjestelmä, joka sisältää hyvin toimivan moniajon.

U RC Uniform Resource Characteristic/Citation. URC:t ovat ku­

vauksia Internetin avulla saavutettavasta aineistosta.

URI Uniform Resource Identifier. Yleisnimitys informaation tunnisteille WWW:ssä.

URL Uniform Resource Locator (RFC 1738). WWW-palvelun dokumenttien osoitejärjestelmä.

URL-koodaus Tapa miten lomakkeelta tuleva data koodataan verkossa lähetystä varten.

URN Uniform Resource Names. Eräs informaation tunniste WWW:ssä.

Verkkotietokone Network Computer. Halpa ja yksinkertainen tietokone, jo­

ka hakee tarvitsemansa ohjelmat verkosta.

VT100 Yksinkertainen ASCII-pääte ja yhteyskäytäntö, jolla voi­

daan kommunikoida tietokoneen ja päätelaitteen välillä.

W3C World Wide Web Consortium. Organisaatio, joka tuottaa spesifikaatioita ja malleja WWW:n käytöstä ja siihen liitty­

vistä protokollista ja HTML-kielestä.

WAIS Wide Area Information Servers. Hajautettu tietopalvelu, jossa tietoa voidaan hakea hakusanojen avulla.

Windows NT Microsoftin etupäässä verkkopalvelimille kehittämä käyt­

töjärjestelmä.

WWW World Wide Web. Hypertekstipohjainen tietopalvelu, jossa esimerkisi tekstiä, kuvia, ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältä­

viä dokumentteja on linkitetty keskenään.

X-pääte Laite, joka käyttää hajautettua laite- ja järjestelmäriippu­

matonta ikkunointijärjestelmää eli X:ää.

1. Johdanto

1.1. Diplomityön tausta ja tavoitteet

Ulkoasiainministeriön lehdistö- ja kulttuuriosaston tietopalveluyksikön tehtävänä on huolehtia siitä, että Suomesta on olemassa luotettavaa ja ajanmukaista tie­

toa. Perinteisesti tietoa on välitetty vain painotuotteina, videoina, levyinä ja muina fyysisinä esineinä, joita on jaettu rajoitetusti pääasiassa Suomen edus­

tustoille. Internet-tietoverkon ja WWW:n käytön räjähdysmäinen kasvu ja kehi­

tys tarjoaa mainion uuden kanavan, jolla voidaan välittää ajankohtaista tietoa kaikille niille, jotka ovat Suomesta kiinnostuneita.

Ulkoasiainministeriöllä on WWW-tuottajana se etu, että Suomi-aineistoa tuote­

taan lakisääteisesti joka tapauksessa. Lisäksi aineisto nykyaikana saadaan pääasiassa sähköisessä muodossa, joten sen siirtäminen Internetiin aiheuttaa melko pieniä lisäkustannuksia. Tietoverkossa aineiston käytettävyys ja saavu­

tettavuus on kuitenkin aivan toista kuin painotuotteina. Sivuja voidaan käydä lu­

kemassa ja tulostamassa rajattomasti, ja Internetissä olevan tiedon päivittämi­

nen on helppoa. Internetin käyttö on vuorovaikutteista, eli vastaanottajilta on mahdollista saada suoraa palautetta.

Yksinkertaisin tapa palautteen saamiseen on sähköposti. WWW tarjoaa mah­

dollisuuden tehdä Internetiin myös vuorovaikutteisia lomakkeita.

Suurin hyöty Internetistä ja sähköisistä lomakkeista saadaan, jos ne yhdiste­

tään organisaation muihin tietojärjestelmiin. Lomakkeiden tietojenkäsittelyyn on useita yleisesti käytettyjä ratkaisuja, joista tässä diplomityössä on tarkoitus tar­

kastella muutamia sekä luoda niiden pohjalta yleinen malli siitä, miten WWW- lomakkeiden tietojenkäsittely voidaan ratkaista ulkoasiainministeriössä. Tätä yleistä mallia käyttäen toteutetaan konkreettinen sovellus eli sähköinen akkre- ditointijärjestelmä, joka liittää yhteen WWW-sivut ja ulkoasiainministeriön sisäi­

sen tiedonkäsittelyn.

Ulkoasiainministeriö panostaa jo nyt voimakkaasti ulkoiseen Internetiin, ja lisäk­

si “sisäinen Internet” eli intranet tuo runsaasti uusia mahdollisuuksia sisäisten tietojärjestelmien järkevämpään kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Niinpä on todennäköistä, että samankaltaisia sovelluksia tullaan tarvitsemaan tulevaisuu­

dessakin ja niiden pohjana voidaan käyttää tässä työssä kehitettyjä malleja.

Tietojärjestelmien kehitys näyttää olevan siirtymässä perinteisestä keskusko- neympäristöstä ja nykyaikana yleisestä asiakas-palvelin -arkkitehtuurista verk- kokeskeiseen tietojenkäsittelyyn. Tässä diplomityössä tarkastellaan myös tie­

tojärjestelmien kehitystä ja tulevaisuutta; sähköinen akkreditointijärjestelmähän on ensimmäinen askel verkkokeskeiseen tietojenkäsittelyyn.

Internet on viime vuosiin asti ollut ja on edelleenkin suureksi osaksi lähinnä yli­

opistojen ja tutkimuslaitosten tutkimus- ja opetustoimen verkko ilman vastuul­

lista keskitettyä operaattoria palvelutasotakuineen. Internet on yleinen avoin verkko, eikä se ole eikä voikaan olla turvallinen. Turvallisuus riippuu ensisijai­

sesti verkkoon kytkettyjen laitteiden ja käyttäjien omista varotoimista. /1/

Julkishallinnon organisaationa ulkoasiainministeriön on noudatettava Valtion­

hallinnon tietoturvallisuuden johtoryhmän raporttia “Internetin käyttö- ja tietotur­

vallisuussuositukset 1996”. /2/

Suosituksen linja on tiukempi kuin yliopistojen piirissä kehittynyt käyttöpolitiikka.

Niinpä akkreditointijärjestelmän toteuttamisessa on paljon tietoturvallisuus­

vaatimuksista aiheutuvaa työtä.

1.2. Yleinen malli sähköisten lomakkeiden toteuttamiseksi WWW-ympäristössä

Tietotekniikan ja erityisesti tietoliikenteen kehitys on lisännyt mahdollisuuksia hoitaa hallinnollisia ja muitakin asioita tietoverkkojen välityksellä. Perinteisen paperiasiakirjan rinnalle voidaan yhä useammin tarjota sähköinen. /3/

Sähköisen lomakkeen käyttöä julkisen tiedon jakelussa kannattaa suosia, kos­

ka siihen liittyy joitakin etuja perinteiseen lomakkeeseen verrattuna. Hakijan ei tarvitse matkustaa virastoon tiettynä aukioloaikana, ja silti hänelle voidaan tar­

jota yksilöllistä palvelua. Sähköiseen lomakkeeseen voidaan sisällyttää laaja opastusjärjestelmä. 131

Kenttiin voidaan liittää monenlaisia tarkistuksia, joiden avulla huomataan mah­

dolliset näppäilyvirheet. Osa hakijan tiedoista voidaan hakea valmiiksi jo ole­

massaolevista rekistereistä tietosuojalain antamin rajoituksin.

Palvelun tarjoajan kannalta huomattava etu on, että tiedot saadaan valmiiksi konekielisinä, jolloin käsittely nopeutuu ja virhemahdollisuudet pienenevät.

Pyörää on turha keksiä aina uudestaan. Jos yleinen malli ja sen perusteella tehty esimerkkisovellus ovat toimivia, niin uusien hyvinkin erilaisten lomakeso- vellusten teko on helppoa: muunnetaan vain muutamia tiedostoja ja ohjelmia.

Internetin ja WWW:n merkitys tuskin lähivuosina ainakaan vähenee.

1.3. Esimerkkisovellus: sähköinen akkreditointijärjestelmä

1.3.1. Akkreditointijärjestelmän nykyinen tilanne

Valtionpäämiesten, ministereiden tai heihin verrattavien korkean tason vierai­

den vieraillessa Suomessa ulkoasiainministeriön lehdistö- ja kulttuuriosasto huolehtii vierailua seuraaville lehtimiehille asianmukaiset työskentelyolosuhteet.

Toimittajille laaditaan vierailun lehdistöohjelma, varataan hotellit ja kuljetukset, sekä järjestetään lehdistötilaisuuksia ja kuvausmahdollisuuksia.

Vierailua seuraamaan aikovat tiedotusvälineiden edustajat täyttävät akkredi- tointikaavakkeen. Täytetty kaavake toimitetaan ulkoasiainministeriön lehdistö- keskukseen useimmiten taxilla. Kaavakkeiden tiedot syötetään Commence- tietokantaohjelmalla tehtyyn tietokantaan. Tiedotusvälineiden edustajien henki­

lötiedot tarkistetaan. Tarkastuksen läpäisseet tiedotusvälineiden edustajat liite­

tään lehdistöjärjestelyiden piiriin eli heidät akkreditoidaan.

Akkreditoiduille tiedotusvälineiden edustajille tulostetaan tietokantaohjelmasta lehdistökortit, jotka oikeuttavat seuraamaan vierailua. Lisäksi tietokantaohjel­

masta tulostetaan erilaisia listoja esimerkiksi eri kuvaustilaisuuksiin osallistu­

vista tiedotusvälineiden edustajista.

1.3.2. Akkreditointijärjestelmän tulevaisuus

Tulevaisuudessa aiotaan tiedotusvälineiden edustajille tarjota myös mahdolli­

suus täyttää akkeriditointikaavake sähköisesti WWW:n välityksellä. Tällöin tie­

dot saadaan valmiiksi konekielisinä, jolloin käsittely nopeutuu ja virhemahdolli­

suudet pienenevät. Akkreditointikaavakkeen WWW-osoite voitaisiin mainita toimituksille tiedoksi lähetettävässä vierailun lehdistötiedotteessa lehdistökes­

kuksen fax-numeron yhteydessä.

2. Yleistä WWW:stä

World Wide Web, lyhyesti WWW tai Web, on kehittynyt ja nopeasti laajeneva informaatiojärjestelmä, jota käytetään Internet-yhteyksien kautta.

2.1. Yleistä Internetistä

Internetin historia juontaa alkujuurensa parinkymmenen vuoden taakse.

USA:ssa ryhdyttiin 1960-luvun lopulla pohtimaan, miten puolustusministeriön tietokoneiden välinen kommunikointi voitaisiin turvata ydinsodan jälkeen. Rat­

kaisuksi kehitettiin verkko, joka toimii ilman keskusta itsenäisten tietosolmujen varassa. /4/

2.1.1. ARPANET - tutkijoiden verkko

Ensimmäinen kokeiluverkko tehtiin Englannissa 1968, ja vuotta myöhemmin ra­

kennettiin Yhdysvalloissa ARPANET-verkko, jonka avulla tutkijat pystyivät käyt­

tämään muualla sijaitsevien koneiden resursseja. ARPANET perustui alunperin Network Control Program -yhteyskäytäntöön (NCP), joka yhdisti suurten kes­

kustietokoneiden edustakoneina toimivia minitietokoneita toisiinsa. /5/

Lähiverkkojen yleistyminen, tietokoneiden lukumäärän kasvu ja pakettikytken­

täisten solmujen käyttö tekivät 1970-luvun puolivälissä välttämättömäksi myös keskenään erilaisten tietokoneiden välisen liikenteen 16/. Tilanne vaati ARPANETin kehittämistä. Tavoitteena oli rakentaa verkko, jossa eri valmistaji­

en tietokoneet pystyisivät tasavertaisesti kommunikoimaan keskenään. Tulok­

sena syntyi Transmission Control Protocol/Internet Protocol -yhteyskäytäntö (TCP/IP), joka edelleenkin on Internet-verkon perustana. /5/

2.1.2. Standardi yhteyskäytäntö - TCP/IP

TCP/lP-yhteyskäytäntö oli julkista omaisuutta, minkä vuoksi verkkoon pystyttiin helposti liittämään jokainen tätä yhteyskäytäntöä tukeva tietokone /4/. Verkko alkoi nopeasti kasvaa, ja 1983 ARPANETistä syntyi varsinainen Internet, kun sotilaallinen osa erotettiin julkisesta verkosta. Vanhasta ARPAN ETistä muo­

dostui julkisen Internetin runko, ja sotilaallista osaa varten muodostettiin oma uusi tiukemmin vartioitu verkko, joka nimettiin MILNETiksi. 151

1980-luvulla monet tutkimusjärjestöt, yliopistot ja virastot liittivät tietokoneitaan toisiinsa TCP/IP:n avulla. Kun näitä sisäisiä verkkoja ryhdyttiin kytkemään toi­

siinsa, syntyi varsinainen Internet - “verkkojen verkko”. /4/

2.1.3. Internet - tiedonsiirtoväylä

Internet itsessään on vain väylä, jota pitkin tietoa voidaan siirtää paikasta toi­

seen. Internet koostuu eri organisaatioiden itsenäisistä osaverkoista. Nämä kyt­

ketään toisiinsa reitittimien ja erilaisten tietoliikenneyhteyksien avulla kansal­

lisiksi verkoiksi, jotka puolestaan kytketään kansainvälisillä yhteyksillä maail­

manlaajuiseksi Internetiksi. Tiedonsiirto on pakettivälitteistä ja yhteydetöntä verkkotasolla. Tämäntyyppistä tiedonsiirtotapaa kutsutaan tietosähkeeksi (datagram). Tietosähketiedonsiirrossa peräkkäiset paketit voivat edetä eri reit­

tejä ja jokainen paketti on reititettävä erikseen. /5/

2.1.4. Internet leviää kaikkien tietokoneenkäyttäjien ulottuville

1990-luvulle asti lähinnä akateemisessa maailmassa käytössä ollut tietoverkko levisi äkkiä myös muiden tietokoneenkäyttäjien ulottuville. Tärkein syy Internetin räjähdysmäiseen kasvuun oli WWW-informaatiojärjestelmän ja varsinkin sen graafisten käyttöliittymien kehittyminen 1990-luvun puolessavälissä. WWW hel­

potti merkittävästi muuten hankalan verkon käyttämistä. /4/

2.2. Mitä tarkoittaa WWW?

World Wide Web on hypertekstipohjainen tietopalvelu, jossa esimerkiksi tekstiä, kuvia, ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältäviä dokumentteja on linkitetty keskenään.

Internet-verkossa oleva WWW-dokumentti voi viitata vaikkapa toisella puolella maapalloa sijaitseviin dokumentteihin. Viittaukset risteilevät koko maapallon ympäri ja kietovat sen seittiinsä (=web).

WWW:n tavoitteena on yhdistää Internetissä oleva informaatio saumattomaksi tietoverkoksi. Se myös tarjoaa ihmisille ja organisaatioille tehokkaan tavan tar­

jota tietoja muiden luettaviksi. World Wide Web kehitettiin 80-luvun loppupuo­

lella CERN:ssä tutkijoiden tiedonvaihtoon, mutta se on erittäin nopeasti yleisty­

nyt muuhunkin käyttöön.

2.2.1. WWW:n historia

Ensimmäisen ehdotuksen projektista teki Tim Berners-Lee CERNissä maalis­

kuussa 1989. Hän esitti luotavalle järjestelmälle joukon vaatimuksia, jotka sen pitäisi täyttää ollakseen käyttökelpoinen (taulukko I). /7/

Taulukko I CERNissä esiintulleita vaatimuksia luotavalle järjestelmälle:

* Järjestelmää on voitava käyttää tietoverkon välityksellä.

* Järjestelmässä olevaa tietoa on pystyttävä käyttämään

erityyppisiltä koneilta kuten VM/CMS, Macintosh, VAX/VMS, Unix, PC jne.

* Tiedonhallinnan on oltava hajautettu.

* Nykyisissä järjestelmissä olevan datan on oltava käytettävissä.

* Henkilön on voitava tallettaa omat henkilökohtaiset linkkinsä.

Lokakuussa 1990 päätettiin järjestelmälle antaa nimi World Wide Web. Esittely- versio saatiin toimimaan joulukuussa 1990, ja ensimmäinen julkistus tapahtui elokuussa 1991. Syyskuussa 1993 NCSA julkisti WWW:n katseluohjelman ni­

meltä Mosaic, joka toimi X-päätteissä, PC/Windowsissa ja Macintoshissa /8/.

Varsinaisesti WWW:n läpimurto tapahtui juuri Mosaicin kaltaisten helppokäyt­

töisten graafisten käyttöliittymien yleistyessä /8/. Tällä hetkellä WWW-palvelimia on joka puolella maailmaa, ja se on yksi Internetin nopeimmin kasvavia palve­

luja. Suurin osa Internetin liikenteestä on jo WWW:n aiheuttamaa.

Nykyisin WWW:n kehittämistä yrittää koordinoida World Wide Web Consortium (W3C) eli organisaatio, jonka tarkoituksena on tuottaa spesifikaatioita ja malleja WWW:n käytöstä ja siihen liittyvistä protokollista ja HyperText Markup Langua­

ge-kielestä (HTML). /9/

2.2.2. Multimediaa

WWW:ssä oleva dokumentti voi sisältää paitsi tekstiä myös kuvia, taulukoita, kaavioita, liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Toisin sanoen WWW mahdollistaa erilaisten esitystapojen yhdistämisen tavalla, jota usein kutsutaan multimediaksi. Käytet­

tävästä laitteesta ja katseluohjelmasta riippuu, missä määrin hienoudet ovat nähtävissä ja kuultavissa käytännössä.

2.2.3. Hypertekstiä

Toinen WWW:n peruspiirre on, että se perustuu hypertekstiin: dokumentti voi sisältää viittauksia muihin dokumentteihin 141. Dokumentin laatija voi määrittää, että jokin tekstissä oleva sana tai pitempi ilmaisu on linkki toiseen dokumenttiin tai saman dokumentin toiseen kohtaan. WWW-käyttäjä voi seurata linkkiä valit­

semalla kyseisen sanan tai ilmaisun, jolloin hän saa ruudulleen sen dokumen­

tin, johon linkki viittaa. Esimerkiksi laajahkon dokumentin sisällysluettelo voi koostua linkeistä lukujen alkuun, tai dokumentissa voi olla kirjallisuusluettelon tapainen lista dokumenteista, joissa on asiaa koskevia lisätietoja.

Hyperteksti mahdollistaa irtipääsemisen vanhakantaisen informaation lineaari­

sesta rakenteesta - se siis toimii enemmän ihmisen ajattelun ja assosiaatioiden tapaan. Tekstin käyttäjä voi itse valita lukureittinsä dokumentissa sen sijaan, että olisi sidottu kirjoittajan ennaltamääräämään rakenteeseen.

WWW:stä on muodostunut maailmanlaajuinen hypermediaverkosto, joka koostuu palvelimista, joihin on talletettu hypermediadokumentteja. /10/

2.3. Tiedon osoite WWW:ssä

Jotta verkossa olevaan informaatioon voidaan viitata, sen sijainti täytyy tietää.

Internetiin liittyy maailmanlaajuinen osoitejärjestelmä, jossa jokaisella aliverkolla ja jokaisella koneella on oma yksilöllinen Internet-osoite /4/. Internet Societyn alainen Internet Assigned Numbers Authority koordinoi Internet-osoitteiden ja­

koa /10/.

2.3.1. URI (RFC 1737)

URI eli Uniform Resource Identifier on yleisnimitys informaation tunnisteille WWW:ssä. Sen alaluokkia ovat URL, URN ja URC.

2.3.2. URL (RFC 1738)

URL eli Uniform Resource Locator tarkoittaa dokumentin yksikäsitteistä osoi­

tetta WWW-järjestelmässä.

Dokumenttien URL:ien ilmoittaminen painetussa sanassa kuten raporteissa, ar­

tikkeleissa ja jopa mainoksissa on nopeasti yleistymässä. Se onkin käytännöl­

listä, koska WWW:n käyttäjä pääsee dokumenttiin nopeasti käsiksi URL:n avulla.

URL:n yleinen muoto on protokolla://palvelin/tiedosto

Esimerkiksi http://www.vn.fi/um/index.html

“Protokolla” määrittelee siirrettävien tietojen esitystavan sekä mekanismin, jolla tieto siirretään. HTTP on aitojen WWW-dokumenttien protokolla. Muita mahdol­

lisuuksia ovat esim. FTP, GOPHER ja NNTP; näillä protokollilla pääsee WWW:ssä lukemaan muissa informaatiojärjestelmissä olevia tietoja.

“Palvelin” on sen koneen Internet-osoite, jossa dokumentti sijaitsee.

URL:n viimeinen osa /um/index.html edelläolevassa esimerkissä kertoo, mistä kyseisen palvelukoneen tiedostosta on kyse. /11/

2.3.3. URN (RFC 1736)

URN tulee sanoista Uniform Resource Names. Dokumentti voi olla Internetissä peilattuna johonkin toiseen palvelimeen. Antamalla URN lähetetään palvelu­

pyyntö URN-URL resolverille, joka palauttaa kyseisen dokumentin “lähimmän”

URL:n.

2.3.4. URC

URC tulee sanoista Uniform Resource Characteristics. URC:t ovat kuvauksia Internetin avulla saavutettavasta aineistosta. Usein URC:llä saa metainformaa­

tiota dokumentista (copyright, avainsanat, tekijät, vanhenemispäivämäärät).

/12/

2.4. Kuvauskielet

Asiakirjojen sisältö voidaan kuvata hierarkisena mallina. Tähän mallintamiseen käytetään erilaisia kuvauskieliä. Asiakirjan voidaan esimerkiksi määritellä koostuvan luvuista, eri tason otsikoista ja kappaleista. Kuvauskielellä kuvattu dokumentin malli on riippumaton siitä, millä järjestelmällä asiakirja on tuotettu ja minkälainen ulkoasu sillä on.

2.4.1. SGML

SGML eli Standard Generalized Markup Language on 1986 julkaistu kansain­

välinen standardi (ISO 8879) tekstidokumentin ja sen eri ominaisuuksien ilmai­

semiseen laite- ja järjestelmäriippumattomalla tavalla. SGML määrittelee stan- dardimenettelyn dokumentin osien rakenteen ja sisällön osien kuvaamiseen.

SGML on tavallaan pohja eri tarkoituksia varten suunnitelluille dokumentin ra­

kenteen kuvaaville merkintäkielille. /13/

SGML-dokumentti koostuu kahdesta osasta:

- prologista, joka sisältää yhden tai useamman Document Type Declarationin (DTD). DTD:ssä jokaiselle dokumentin rakenneosalle määritellään nimi ja lisäk­

si määritellään, minkälaista dataa tai minkälaisia alirakenteita rakenneosan täytyy tai se saa sisältää.

- instanssista eli varsinaisen dokumentin ominaisuuksien ja rakenteiden mer­

kinnöistä ja datasta.

Yksi tunnetuimpia esimerkkejä SGML-standardin avulla määritellyistä doku­

mentin kuvauskielistä on HyperText Markup Language eli HTML. HTML on SGML:n mukainen Internetissä julkaistu DTD-määrittely hyperdokumenteille.

SGML mahdollistaa tekstitiedon monipuolisen ja tehokkaan jakelun. Samasta perusmateriaalista voidaan tuottaa eri käyttötarkoituksiin sopivia julkaisuja.

Esimerkiksi Suomen Laki on nykyään tallennettu SGML-muotoon. Samasta ai­

neistosta saadaan tarpeen mukaan joko paperinen kirjaksi sidottava lakikirja tai HTML-muotoinen hypertekstiversio.

2.4.2. HTML

WWW-järjestelmän perusosia ovat hypertekstitiedostot, jotka on kirjoitettu HTML-kielellä. HTML:n varsinainen tehtävä on kuvata tekstin rakenne eli tekstin osien tehtävät, ei niinkään niiden ulkoasua. Asiakasohjelmisto päättää miten

teksti esitetään. HTML-tiedostot ovat tavallisia tekstitiedostoja, joiden sekaan on kirjoitettu HTML-kielen koodeja. Koodit erotetaan muusta tekstistä siten, että ne sijoitetaan “<“ ja “>“ -merkkien sisään. /14/

Esimerkki yksinkertaisesta HTML-dokumentista (kuva 1).

<HTML>

<HEAD>

<TITLE>TÄMÄN TEKSTIN OTSIKKO</TITLE>

</HEAD>

<BODY>

<H1>HTML</H1>

Yksinkertainen HTML-dokumentti

</BODY>

</HTML>

Netscape - ITÄMÄN TEKSTIN OTSIKKO)

HTML

Yksinkertainen HTML- dokumentti

Kuva 1. Yksinkertainen HTML-dokumentti näytöllä

Ideana on yksinkertainen tiedon esitystapa, jota voidaan käyttää tiedon välittä­

miseen kaikissa yleisissä atk-laiteympäristöissä.

HTMLn kehitys on edennyt seuraavasti:

HTML 1 muotoiltiin pitkälti Tim Berners-Leen alkuperäisen ehdotuksen pohjalta.

HTML 2:een sisältyivät niinsanotut Mosaic-laajennukset eli lomakkeet ja kuvat.

HTML 2 on uusin virallinen standardi ja sitä tukevat lähes kaikki WWW- selainohjelmat.

HTML 3.0 oli standardiehdotus, joka sisälsi muunmuassa taulukot ja tyylimää­

rittelyt dokumentin ulkoasun kuvailuun. Ehdotus kuitenkin vanhentui, eikä siitä koskaan tullut virallista standardia. Tämä johtui lähinnä siitä, että suositun WWW-selaimen Netscapen valmistaja lisäsi HTML-kieleensä paljon omia laa­

jennuksia.

HTML 3.2 on uusin standardiehdotus, johon otettu mukaan suurin osa Netsca­

pen laajennuksista.

2.5. Siirtoprotokollat

Siirtoprotokolla varmistaa, että tieto siirtyy verkossa virheettömästi lähettäjältä vastaanottajalle. Molempien tulee käyttää samaa protokollaa. Protokolla sisäl­

tää säännöt tiedon siirrolle. Protokollia on eri tarkoituksiin monia erilaisia: FTP, WAIS, GOPHER, HTTP ja niin edelleen.

2.5.1. HyperText Transfer Protocol eli HTTP

HTTP on kevyt ja nopea sovellustason protokolla, joka soveltuu hyvin lyhyttä vasteaikaa vaativiin hypermediatietojärjestelmiin. HTTP:tä on käytetty WWW- tiedonsiirrossa vuodesta 1990 alkaen. /15/

Alkuperäinen yksinkertainen versio oli HTTP 0.9. Nykyinen HTTP määriteltiin 1992 ja toteutettiin maaliskuussa 1993.

Tärkeä HTTP:n ominaisuus on dokumentin sisällön luokittelu asiakasohjelman ja palvelimen neuvottelun perusteella. Tämä tapahtuu MIME-tyypin avulla (RFC

1521). Erilaisia MIME-tyyppejä on esitelty taulukossa II.

MIME-tyypillä määritellään millaista tietoa tiedosto sisältää. Määrittely sisältää kaksi kauttaviivalla erotettua sanaa, joista ensimmäinen on tiedoston sisältä­

män tiedon laji ja jälkimmäinen on tiedon tarkka tallennusmuoto. /16/

Tiedon lajeja ovat esimerkiksi:

application binääritiedosto audio äänitiedosto image kuvatiedosto

text teksti tai html-tiedosto video animaatiotiedosto

Kuvatiedon tallennusmuotoja ovat esimerkiksi:

g if gif-kuva jpeg jpeg-kuva tiff tiff-kuva

Esimerkiksi .gif-loppuisten tiedostojen MIME-tyyppi on image/gif. Tiedon laji on image ja tallennusmuoto gif-kuva.

WWW-palvelimen asetuksissa määritellään kutakin tiedoston nimen tarkenninta vastaava MIME-tyyppi. Katseluohjelmien asetuksissa taas kerrotaan, mitkä oh­

jelmat osaavat käsitellä mitäkin MIME-tyyppiä.

Näin tiedonsiirtojärjestelmät voidaan rakentaa riippumattomiksi siirrettävästä datasta ja sen tyypistä.

Taulukko II. Erilaisia MIME-tyyppejä

application/octet-stream binääridataa, esimerkiksi ohjelmatiedosto application/postscript postscript-tiedosto

application/zip zip-ohjelmalla pakattu tiedosto application/tar tar-ohjelmalla pakattu tiedosto

audio/basic au- tai snd-muotoa oleva äänitiedosto audio/x-aiff aiff-äänitiedosto

audio/x-wav wav-äämtiedosto

image/gif gif-kuva

image/jpeg jpeg-kuva

image/tiff tiff-kuva

text/html html-tiedosto

text/plain ascii-tekstiä sisältävä tiedosto

video/mpeg mpeg-animaatio

video/quicktime quicktime-animaatio video/x-msvideo avi-animaatio

2.5.2. Tiedonsiirto vaihe vaiheelta HTTP-tasolla

WWW-katseluohjelma selvittää palvelimen IP-osoitteen nimipalvelimen avulla ja ottaa yhteyden (TCP/IP sock_stream) palvelimen porttiin 80.

Palvelin hyväksyy yhteyden. Asiakasohjelma lähettää pyynnön dokumentista.

Palvelin lähettää dokumenttiin liittyviä määrittelyjä ja vastausdatan. Yleensä palvelin määrittelee dokumentin sisällön MIME-tyypin. Useimmiten se päätel­

lään pyydetyn tiedoston nimen loppuosasta. Palvelin katkaisee yhteyden kun koko dokumentti on siirretty.

HTTP tiedonsiirtoa voi helposti tarkastella ottamalla normaalin Telnet-yhteyden WWW-palvelimen porttiin 80 ja syöttämällä itse päätteeltä normaalisti se­

lainohjelman lähettämiä HTTP-headereita ja -komentoja (kuva 2).

Reflection 2 (Untitled) File ¿dit Terminal Connection Options Window Help

l-Hl

www 51 % telnet www.vn.fi 80

Trying 194.136.183.6...

Connected to www.vn.fi.

Escape character is

GET /vn/um/esim.html HTTP/1.0 HTTP/1.0 200 Document follows MIME-Version: 1.0

Server : CERN/3.0

Date: Friday, 25-0ct-96 11:29:11 GMT Content-Type: text/html

Content-Length: 127

Last-Modified: Friday, 25-0ct-96 11:27:27 GMT

<HTML>

<HEAD>

<TITLE>TÄMÄN TEKSTIN 0TSIKK0</TITLE>

</HEAD>

<B0DY>

<H1>HTML</H1>

Yksinkertainen HTML-dokumentti

</B0DY>

</HTML>

Connection closed by foreign host.

Mi

Kuva 2. HTTP:n tarkastelu Telnet-yhteydellä

2.6. Katseluohjelmat

WWW:n käyttämiseksi tarvitaan jokin katseluohjelma (asiakasohjelma, selain, käyttöliittymä - englanniksi browser), jolla selataan hypertekstidokumentteja.

Katseluohjelma voi toimia missä tahansa Internetiin liitetyssä tietokoneessa.

Katseluohjelmia on kymmeniä erilaisia, joista seuraavassa on esitelty tarkem­

min muutamia tärkeimmistä.

2.6.1. NCSA Mosaic

NCSA Mosaic oli ensimmäinen laajalle levinnyt graafinen eli kuvien katselun mahdollistava Web-katseluohjelma. Tämän ohjelman julkaiseminen vuonna 1993 teki World Wide Webistä Internetin suosituimman palvelun, ja Internet tuli tunnetuksi akateemisten piirien ulkopuolellakin 181. Viime aikoina Mosaic on

kuitenkin jäänyt suosiossa selvästi jälkeen Netscapesta.

2.6.2. Netscape

Netscape on tällä hetkellä yleisimmin käytetty graafinen katseluohjelma WWW- järjestelmään. Netscapesta käytetään aika usein myös nimitystä Mozilla.

Netscape tukee monia sellaisia WWW-dokumenttien kuvauskielen HTMLn piirteitä, joita ei ole standardoitu ja joita muut katseluohjelmat eivät tue. Onkin suositeltavaa, että WWW-dokumentteja tekevät tutkisivat niiden käytettävyyden ainakin kolmella eri selaimella, jotta heidän dokumenteistaan ei tulisi

"Netscape-riippuvaisia".

Netscapen käyttö edellyttää sellaista tietokonetta ja tietoliikennejärjestelyä, jot­

ka tukevat grafiikkaa.

2.6.3. Lynx

Lynx on tekstipohjainen Web-katseluohjelma, joka on tarkoitettu käytettäväksi UNIX- ja VMS-ympäristöissä pääteyhteyden tai pääte-emulaattorin kautta. Lynx ei vaadi graafista käyttöympäristöä, vaan sitä voi käyttää vaikka VT-100 -päätteeltä. Tämän ansiosta se on laajalle päätekäyttäjäjoukolle ainoa mahdol­

lisuus päästä WWW-yhteyteen.

2.6.4. Microsoft Internet Explorer

Microsoftin ilmaiseksi jakama WWW-katseluohjelma, jonka markkinaosuus on toistaiseksi pysynyt melko pienenä, mutta Microsoftin suurten resurssien ja käyttöjärjestelmävallan vuoksi sen käyttäjien määrä kasvaa huimaa vauhtia.

MS-Explorer tukee suosituimpia Netscapen kehittämiä laajennuksia. Lisäksi Microsoft on lisännyt selaimeen omia laajennuksiaan, jotka toimivat vain Inter­

net Explorerilla. Microsoft on kuitenkin julistanut nyt tukevansa voimakkaasti W3C:n työtä ja uutta HTML 3.2. -standardia.

Microsoft Internet Explorerin versiosta 3.0 löytyi sittemmin vika, joka antaa tun­

keutujien perustaa hyvin pitkän URL:n sisältäviä valekotisivuja. Kun käyttäjä tulee tällaiselle sivulle, ohjelmistovirhe antaa tunkeutujan käyttää DOSin ko­

mentoja Web-sivuja selaavan mikron järjestelmässä.

2.6.5. HotJava

Sunin julkistama WWW-katseluohjelma, joka sisältää Java-kielen tuen. HotJava on ohjelmoitu kokonaan Java-kielellä ja se on tehty täysin eri filosofialla kuin muut selaimet. Ideana on ollut tehdä selaimesta pienehkö luotettava laitteisto­

riippumaton ydin, johon voi sitten liittää tarpeen mukaan Javalla tehtyjä apuoh­

jelmia. HotJavan ongelmana on toistaiseksi kuitenkin ollut epäluotettavuus.

2.7. WWW-palvelimet

Ylivoimaisesti suurin osa WWW-palvelimista toimii UNIX-koneissa. Toiseksi yleisimmän palvelinkäyttöjärjestelmän Windows NT:n osuus maailman palveli­

mista on vasta alle kymmenen prosenttia.

WWW-palvelinohjelmistoja saa kuitenkin hyvin monenlaisiin käyttöjärjestelmiin.

Seuraavassa on esitelty tarkemmin muutamia tärkeimpiä WWW-palvelinohjel­

mistoja.

2.7.1. NCSA/Apache

NCSA on tällä hetkellä yleisin WWW-palvelinohjelmisto Internetissä. NCSA:n palvelinohjelmistoa kehittää National Center for Supercomputing Applications, joka toimii lllinois’n yliopiston yhteydessä Yhdysvalloissa.

Palvelinohjelmisto on ilmainen, mutta suoritusnopeudeltaan se vastaa täysin kaupallisia palvelimia. NSCA tukee Server Side Include -komentoja (SSI). /16/

Apache on NCSA:sta kehitetty ilmainen palvelinohjelmisto, joka on vielä tehok­

kaampi ja sisältää eräitä lisäominaisuuksia. Apache on liitetty useisiin valmiisiin verkkopalvelinkokonaisuuksiin, esimerkiksi FreeBSD sisältää Apachen WWW- palvelimen.

2.7.2. CERN httpd

CERNissä kehitetty palvelinohjelmisto oli ensimmäinen WWW-palvelin­

ohjelmisto. CERNin palvelin on edelleenkin yleinen palomuuripalvelimena; sii­

henhän on jo pitkään kuulunut proxy-toiminto, jonka avulla Internetistä eristetyt koneet pystyvät käyttämään WWW-palveluita. Suorituskyvyltään CERNin pal­

velin on huonompi kuin NCSA.

2.7.3. Netsite

Netscape Communications myy kahta eri Netsite-versiota; tavallista Netsite Communications Serveriä ja tiedon salausta tukevaa Secure Communication Netsite Commerce Serveriä. Salaus toimii kuitenkin vain, jos myös selainohjel­

ma tuntee tiedon salausalgoritmin. Lisäksi salaukseen käytetään USA:n ulko­

puolelle vietävissä ohjelmissa ainoastaan 40-bittistä koodia, joka on melko hel­

posti murrettavissa /17/.

2.7.4. Microsoft Internet Information Server (MS)

Microsoft jakaa MS-palvelinohjelmaansa ilmaiseksi. Tosin HS toimii vain kalliissa Windows NT:n palvelinversiossa, kun taas monet kilpailijat toimivat myös UNIX- palvelimissa tai Windows NT:n työasemaversiossa.

Perinteisen CGI-ohjelmointirajapinnan ohella MS tukee myös ISAPI-tekniikkaa, jossa WWW-dokumenttien kanssa käytettävät ohjelmat ovat DLL-kirjastoja. Ne käynnistyvät erillisiä CGI-prosesseja nopeammin, koska ohjelmat ladataan muistiin jo palvelimen käynnistyessä. /18/

3. Tietojärjestelmien kehitys

Tietojärjestelmien kehitys näyttää elävän uutta murrosta. Perinteisestä asiakas- palvelin -arkkitehtuurista ollaan siirtymässä kohti verkkokeskeisestä tietojenkä­

sittelyä (kuva 3).

À

keskitetty

tietojenkäsittely

asiakas-palvelin arkkitehtuuri

verkkokeskeinen tietojenkäsittely

Lotus Notes

; WWW Netscape Digital Vax

Windows 95 PDP-11

Windows 3 Univac

Netware IBM 360

►

Kuva 3. Tietojärjestelmien kehitys

3.1. Keskitetty tietojenkäsittely

Ensimmäiset tietokoneet olivat niin kalliita, että organisaatioilla ei ollut varaa ostaa montaa tietokonetta. Lisäksi niiden käyttö ja ohjelmointi oli niin vaikeaa, että sitä hoitivat ainoastaan ATK-ammattilaiset, joten oli luonnollista, että en­

simmäiset tietojärjestelmät toimivat keskitetyssä tietojenkäsittely-ympäristössä.

3.1.1. Keskuskoneet

Tietojenkäsittelyn historia alkoi suurista keskuskoneista, joita käytettiin suurissa automaatiotehtävissä, esimerkiksi vakuutusmaksujen laskennassa. Tässä niin- sanotussa ensimmäisessä teknologia-aallossa tietotekniikka perustui keskus- konejärjestelmiin, magneettinauhoihin, rivikirjoittimiin ja reikäkortteihin. Sovel­

lukset olivat eräajotyyppisiä ja niiden kehittäminen oli hidasta ja joustamatonta.

/19/

3.1.2. Minikoneet

1970-luvulla minikonejärjestelmät alkoivat lyödä itseään läpi keskuskoneiden rinnalle /20/. Syntyi Digitalin Vaxin tapaisia käyttöjärjestelmiä, joissa sovellusten kehittäminen oli joustavaa, ja minitietokoneiden hinnat olivat jo niin kohtuullisia, että yksittäinen organisaation osasto saattoi sellaisen hankkia /20/. Tietojärjes­

telmät olivat vielä merkkipohjaisia päätekäyttöisiä järjestelmiä. Edelleenkin pääosa nykyisistä tietojärjestelmistä on toteutettu ensimmäisen aallon välineillä.

3.1.3. Yleistä keskitetystä tietojenkäsittelystä

Keskitetyn ympäristön hyvänä puolena on selkeys. Varmistukset ja tietoturva ovat helpot hoitaa, ja systeemistä yleensä tiedetään, minkälaisia laitteita ja oh­

jelmia siihen kuuluu. Käyttäjätuen antaminen on yksinkertaista, koska perus­

käyttäjällä ei päätesovelluksessa yleensä ole mahdollisuutta valita kovin mo­

nesta vaihtoehdosta.

Keskuskoneympäristö on herkkä keskuskoneen häiriöille; tyhmä pääte on hyö­

dytön, jos keskuskone on kaatunut. Lisäksi järjestelmän vasteaika vaihtelee suuresti kuormituksen mukaan, ja se on ylipäänsä keskimäärin pitempi kuin mikrotietokoneisiin perustuvassa järjestelmässä.

Keskuskoneympäristön huonoin puoli on joustamattomuus. Siinä yleensä sitou­

dutaan yhden toimittajan laitteisiin, ja ihmisten erilaisten tiedonkäsittelytarpei- den toteuttaminen on hankalaa /21/.

3.2. Asiakas-palvelin -arkkitehtuuri

1980-luvun puolivälissä PC:t ja työasemaverkot yleistyivät nopeasti. PC:t olivat ylivoimaisia tekstinkäsittelyssä ja käyttöliittymän joustavuudessa /22/. Lisäksi henkilökohtainen tietojenkäsittelykapasiteetti oli huomattavasti suurempi kuin tehokkaammassa, mutta satojen käyttäjien jakamassa keskuskoneessa /23/.

Kun organisaatioihin joka tapauksessa hankittiin paljon mikrotietokoneita, oli luonnollista että niiden välistä kommunikointia yritettiin parantaa työasemaver­

koilla.

Uudet tietojärjestelmät alkoivat pohjautua graafisiin käyttöliittymiin ja asiakas- palvelin -tekniikalla toteutettuihin tietojärjestelmiin. Ulkoasiainministeriön uusi atk-ratkaisu UH99 edustaa perusratkaisuiltaan tätä arkkitehtuuria.

Ensimmäiset aidot asiakas-palvelin -järjestelmät olivat johdon informaatiojär­

jestelmiä, joissa yhdistyivät tiedon muokkaaminen reaaliajassa visuaaliseksi päätöksentekovälineeksi yrityksen tietokannoista sekä sähköinen ajasta ja pai­

kasta riippumaton kommunikointi kollegojen kanssa.

Asiakas-palvelin -tietojenkäsittelymallia kuvataan usein “pilvenä”, jossa on lu­

kuisia palvelimia, joista tietoa tai ohjelmistoa haetaan (kuva 4).

Asiakas-palvelin -tekniikkaan perustuva tietojenkäsittely on tuonut käyttäjälle joustavuutta ja uusia mahdollisuuksia, mutta myös ongelmia. Järjestelmässä ei usein tiedetä kenen hallussa jokin tieto on ja kuinka se saadaan turvatuksi.

Erilaisia laitteita, ohjelmaversioita ja lisälaitteita on niin paljon, että kokonaisuu­

den hallinta ja ylläpito on vaikeaa /24/. Lisäksi yhteydet organisaation ulkopuo­

lelle ovat usen hyvin rajoittuneita.

mikroja päätteitä

päätepalvelija

Lähiverkko _tulostin

nauhavarmistin keskustietokone tiedostopalvelimia

Kuva 4. Asiakas-palvelin -tietojenkäsittelyn pilvimalli

Asiakasohjelmat eivät myöskään yleensä toimi sellaisinaan erilaisissa laiteym­

päristöissä, vaan kullekin tietokonearkkitehtuurille vaaditaan oma versionsa asiakasohjelmasta. /25/

3.3. Verkkokeskeinen tietojenkäsittely

Tiedonjäsentelyn ja kommunikoinnin tarpeet kasvavat ja tarvitaan yhä tehok­

kaampia tapoja suoriutua päivittäisistä rutiineista. Enää ei riitä, että hyödynne­

tään organisaation omia tietovarastoja, vaan tietoa tulee hankkia myös organi­

saation ulkopuolelta. Erityisesti Internetiä voi käyttää yhä enemmän informaati­

on etsimiseen ja välittämiseen sekä kommunikointiin asiakkaiden ja muiden si­

dosryhmien kanssa. /26/

Tämä aiheuttaa erittäin suuria paineita organisaation tietojärjestelmille, tietolii­

kenteelle ja sisäiselle tietoturvalle. /27/

Toisaalta taas verkottunut tietotekniikka antaa verkottuneille organisaatioille mahdollisuuden muodostaa vapaasti toiminnallisia kokonaisuuksia ja liittää tar­

vittaessa tietojärjestelmät yhteen yli maantieteellisten ja organisaatiorajojen /28/.

Eräs ratkaisu lisääntyneisiin vaatimuksiin on verkossa tapahtuva tietojenkäsit­

tely. Käyttäjä voi saada kaikki sovellukset ja tiedot verkosta. Jo nykyisin näky­

vänä käyttönä ovat WWW-sivut ja maailmanlaajuiset tiedonhaut. Perinteisessä asiakas-palvelin -verkossa käyttäjä kiinnittyy palvelimeen, mutta verkkokeskei- sessä tietojenkäsittelyssä käyttäjän ei tarvitse huolehtia siitä, millä palvelimella tieto sijaitsee, kunhan se on jossain päin verkkoa.

3.3.1. Internet-pohjainen teknologia

Internet-pohjainen teknologia on levinnyt nopeasti de facto -standardiksi monis­

sa uusissa tietojärjestelmäkehittämishankkeissa. Järjestelmäriippumattomina Internet-pohjaiselle teknologialle rakentuvat ratkaisut ovat joustavia eivätkä vaadi isoja työasema- tai ohjelmistohankintoja. Tämän ansiosta uusien kehittä­

mishankkeiden lähtökustannukset ovat pienet.

Ongelmana verkotetussa tietojenkäsittelyssä on se, että se sisältää erään ää­

rimmäisen korvaamattoman resurssin eli verkon. Jos verkko ei toimi, järjestel­

mä on käyttökelvoton. Verkkokeskeisessä tietojenkäsittelyssä palataan joissa­

kin asioissa takaisin kohti keskitettyjä järjestelmiä. PC-kulttuurin mukanaan tuomat itsenäisyys ja riippumattomuus vähenevät. /29/

Verkotettu tietojenkäsittely on varmasti tullut jäädäkseen, mutta työasemien it­

senäiskäyttöä ei pidä kokonaan unohtaa. Ainakin peruskäyttöä eli tekstin tuot­

tamista ja tulostamista pitäisi pystyä tekemään organisaatiossa vaikka lähiverk­

ko olisikin poissa käytöstä.

3.3.2. WWW - yhtenäinen käyttöliittymä erilaisiin laiteympäristöihin

Useimmissa organisaatioissa on suuri määrä erilaisia tietokoneita, joissa pyöri­

vät erilaiset ohjelmat eri käyttöjärjestelmillä. WWW:n kehittämisessä yksi alku­

peräisistä perusideoista oli järjestelmäriippumattomuus; tiedon rakenne kuvail­

laan siten, että tietoa pystytään käyttämään erityyppisiltä koneilta. Perinteisessä tietokoneympäristössä kaikki laiteympäristöt ovat enemmän tai vähemmän eril­

lisiä yksiköitä, joissa tietoa käsitellään kunkin järjestelmän oman käyttöliittymän kautta (kuva 5). Jos tarvitaan tietoa toisesta järjestelmästä, joudutaan tiedon­

siirto yleensä erikseen räätälöimään järjestelmästä toiseen.

VM, VMS UNIX

PC, MAC uutiset sähköposti tietokannat

tekstinkäsittely kuvankäsittely

toimistojärjestelmä laskentaohjelmat

Kuva 5. Perinteinen tietokoneympäristö

WWW muodostaa yhtenäisen käyttöliittymän erilaisiin laiteympäristöihin (kuva 6). Palvelinohjelma voi antaa tuloksensa WWW-muodossa. Tietokantoja voi­

daan päivittää WWW-lomakkeilla, ja jopa ATK-sovellusten ohjaus voidaan hoi­

taa WWW:llä. /30/

Tulevaisuudessa edetään jo verkosta haettavia ohjelmia sisältäviin sovelluksiin, jotka ovat kaikkien verkkoon liittyneiden käytettävissä riippumatta siitä, millä käyttöjärjestelmällä ohjelma on tehty ja millä koneella ollaan yhteydessä verk­

koon. Java-ohjelmointikieli on konkreettinen alku tähän suuntaan. Joitakin so­

velluksia on sen varaan jo tehtykin.

uutiset sähköposti tietokannat

tekstinkäsittely kuvankäsittely

toimistojärjestelmä laskentaohjelmat

Kuva 6. Tulevaisuuden tietokoneympäristö - käyttöliittymänä WWW.

3.3.3. Java-ohjelmointikieli

Java on viime aikoina herättänyt valtavasti kiinnostusta tietokonealalla. Java on Sun Microsystems, lnc:in kehittämä olio-ohjelmointikieli, jonka syntaksi muis­

tuttaa C++:a, jota on vain yksinkertaistettu tietoverkkokäyttöön. /31/

Javalla on muutamia erityisiä ominaisuuksia. Java-kielellä kirjoitettu ohjelma käännetään tulkattavaksi konekieleksi eli Byte Codeksi. Tämä kuvitteellinen ko­

nekieli on laiteriippumatonta. Sama ohjelma toimii kaikissa koneissa ja käyttö­

järjestelmissä, joihin on saatavissa Java-tulkki. Java-tulkki tulkitsee kuvitteellista konekieltä kunkin koneen ja käyttöjärjestelmän ymmärtämään muotoon. Java-

tulkki on helppo sovittaa erilaisille koneille ja käyttöjärjestelmille, ja se voidaan liittää osaksi WWW-selausohjelmaa. Javaan sisältyy laaja ohjelmakirjastollinen rutiineja HTTP- ja FTP-protokollien helppoon käyttöön. Niiden ansiosta Javalla tehdyt sovellukset voivat hakea tietoa verkosta URL:n avulla yhtä helposti kuin koneen omalta levyltä. /32/

Sun jakaa Javaa ilmaiseksi verkossa. Vapaalla jakelulla Sun yrittää tehdä Ja­

vasta mahdollisimman yleisesti käytetyn ennen kuin muut alan yritykset saavat omat vastaavantyyppiset ohjelmansa valmiiksi.

On arvioitu, että maailmassa saattaa lähitulevaisuudessa olla enemmän Java- kieltä kuin Windows-ohjelmia ymmärtäviä laitteita. Tämä johtuu siitä, että kaikki suurimmat käyttöjärjestelmät aikovat sisällyttää Java-tuen itseensä. Javasta saattaakin tulla tietokoneiden yhteinen kieli.

3.3.4. Java ja tietoverkot

Laiteriippumattoman koodin ansiosta Javaa tukevaa WWW-katseluohjelmaa käytettäessä voidaan verkosta automaattisesti hakea Java-kielellä kirjoitettuja ohjelmia eli appletteja, joita ajetaan käyttäjän tietokoneessa. /33/

Applet-ohjelma siirtyy WWW-sivun mukana, ja kun siirto on tehty, katseluohjel­

man Java-tulkki ryhtyy tulkkaamaan virtuaalikonekieltä. /33/

Appletin tekijän tarvitsee kehittää vain yhtä versiota ohjelmasta; hänen ei tarvit­

se ylläpitää erillisiä versioita eri käyttöjärjestelmille (Macintosh, Unix, NT, Win­

dows 95 jne.) /33/

Mahdollisuus upottaa WWW-sivuille kuvien ja tekstin lisäksi myös ohjelmia avaa huimia kehitysmahdollisuuksia. Javan avulla WWW-sivuihin voi liittää ääntä ja animaatiota verkkoa rasittamatta. Etäkoneen tarvitsee siirtää vain kompakti ohjelmakoodi, ja selain luo animaation.

Sivuilla voi myös olla automaattisesti päivittyviä sovelluksia, jotka hakevat tietoa verkon yli.

Java-applettien tietoturvallisuudessa on vielä ollut pieniä puutteita. Koska ver­

kosta noudetut applet-ohjelmat ajetaan käyttäjän koneessa, kannattaa sen ny­

kyisiin ominaisuuksiin suhtautua varauksella. Tulossa on uusia tekniikoita oh­

jelmien ajamisen ja tietoturvallisuuden parantamiseksi. /34/

3.3.5. Java ja tietokannat

Kun Java integroituu yhtymätason tietokantoihin, voidaan rakentaa sovelluksia, joissa käyttöliittymänä on WWW ja ohjelmointikielenä Java.

Sun Microsystemsin Java-teknologiasta vastaava yksikkö on julkistanut JDBC- sovellusrajapinnan, jossa määritellään Java-sovellusten liityntärajapinta tieto­

kantoihin. Lisäksi julkistetaan ohjelmistoratkaisu, joka toimii JDBC:n ja Micro­

softin ODBC-tietokanta-ajurin välisenä siltana. Näin ohjelmistokehittäjät voivat kehittää Java-sovelluksia, jotka toimivat World Wide Webissä ja pääsevät hyö­

dyntämään yritysten ja muiden organisaatioiden perinteisiin tietokantoihin tal­

lennettuja valtavia tietovarastoja. Tämä lisää WWW-teknologian käytettävyyttä yrityksissä. /35/

3.3.6. Javasta käyttöjärjestelmä

Sun julkisti kesäkuussa 1996 JavaOS-käyttöjärjestelmän. JavaOS:n ansiosta Java-kielellä tehtyjen ohjelmien ajamiseen ei tarvita enää jotain toista käyttö­

järjestelmää, vaan Java-sovelluksia voi ajaa suoraan mikroprosessorilla. Erityi­

sesti JavaOS soveltuu erilaisiin uusiin verkkoon liittyviin laitteisiin kuten verkko­

tietokoneisiin tai kännyköihin.

JavaOS on tiivis ja vähän muistia tarvitseva käyttöjärjestelmä. Järjestelmä edustaa uudenlaista ajattelua, jossa kaikki rakentuu verkkojen ympärille. Käyt­

töjärjestelmän ei tarvitse olla suuri ja raskas, jos käytettävät palvelut ja ohjelmat haetaan verkosta.

Java-kieli yhdessä JavaOS-käyttöjärjestelmän kanssa on lisensoitu sadoille tietotekniikkayrityksille ympäri maailman. Pelkästään Java-optimoitujen suori- tinten valmistuksesta odotetaan jättibisnestä.

3.3.7. Java-applettien ongelmia

Java-applettien periaatteellinen ongelma on siinä, että käyttäjällä ei ole mitään varmaa kontrollia siihen, mitä Java-appletit tekevät hänen koneessaan. Turva­

tarkastus on jätetty ensisijaisesti selaimen huoleksi /36/. Kaikki selaimet eivät ole tässä suhteessa yhtä hyviä. Virus- ja tietoturvaongelmien lisäksi on syytä pelätä haittasovelluksia, jotka tukkivat koneen suorittimen ja muistin.

3.4. Tulevaisuuden näkymiä

3.4.1. Intranet

Räjähdysmäisesti laajentuva Internet saattaa jo lähitulevaisuudessa mullistaa myös yritysten sisäisen tietojenkäsittelyn. Viimeisimpiä trendejä on organisaati­

on sisäisen tiedon arkistointi siten, että sitä voidaan etsiä/selata WWW- selaimilla. Edellisenkaltaisia verkkoratkaisuja on ryhdytty kutsumaan intranetik- si. Intranet on arvioiden mukaan Internetin nopeimmin kasvava osa-alue /37/.

Perinteisten tiedosto- ja sähköpostipalveluiden rinnalle ovat tulossa edulliset Internet-pohjaiset paikallisverkkoratkaisut.

Käytännössä tämä tarkoittaa mahdollisuutta hyödyntää Internet-työkaluja orga­

nisaation sisäiseen ja ulkoiseen kommunikointiin ja työskentelyyn.

Intranet on osa Internetiä vaikka se sijaitsee loogisesti ja fyysisesti yrityksen paikallisverkossa palomuurin suojassa. Palomuurin avulla organisaatio pystyy rajoittamaan ulkopuolisten pääsyä sisäiseen tietojärjestelmään. Intranet toimii

periaatteessa käyttäjän kannalta samalla tavalla kuin lähiverkko. Verkossa si­

jaitsevien palvelimien sisältämä tietomassa päivittyy tarvittaessa dynaamisesti reaaliajassa, eli käytettävissä oleva informaatio on ainakin teoriassa aina tuo­

retta.

3.4.2. WWW integroituu organisaation muihin tietojärjestelmiin

WWW-palvelimün pohjautuvat intranet-toteutukset ovat nousseet uhkaamaan työryhmäohjelmistojen asemaa, ja tähän uhkaan työryhmäohjelmien valmistajat pyrkivät vastaamaan integroimalla ohjelmistonsa tiukemmin WWW:hen.

Esimerkiksi työryhmäohjelmistomarkkinoita hallitseva Lotus Notes on kytkeyty­

nyt yhä vahvemmin WWW:hen. Ensin julkaistiin ohjelma, jolla Notesin tietokan­

nat voidaan siirtää World Wide Webiin. Lotus Notesin uusin versio Domino muuntaa Lotus-palvelimen WWW-palvelimen näköiseksi. Käyttäjälle toimitetta­

vat hypertekstidokumentit luodaan dynaamisesti ja reaaliaikaisesti suoraan Notes-tietokannasta. Tiedon tutkiminen onnistuu niin WWW-sel a imellä kuin Notesin omalla asiakasohjelmalla. /38/

Lotuksen oma uusi asiakasohjelma yhdistää Lotuksen viestinvälityksen, ryh- mätyösovellukset, ryhmäkalenterin sekä suoran yhteyden Webiin. Tavoitteena on tehdä asiakasohjelmasta käyttöliittymä kaikkeen käyttäjän tarvitsemaan tie­

toon - oli haluttu tieto sitten omalla kiintolevyllä, yrityksen sisäisessä verkossa tai Internet-palvelimella toisella puolella maailmaa.

Microsoftilla on samankaltaisia tavoitteita Internet Explorerinsa kanssa: se aio­

taan integroida osaksi Windows95-käyttöjärjestelmää. /39/

Lopputuloksena kehitykselle saattaa olla, että erilliset selaimet jäävät kokonaan pois käytöstä, kun niissä käytetty teknologia integroidaan suoraan käyttöjärjes­

telmään ja muihin sovelluksiin.