Yhteiskunnalliset vaikutukset

Sosiaalityöntekijät kuvaavat suomalaista yhteiskuntaa talouden näkökulmasta.

Taloudellinen tilanne nähdään tiukkana, mediassa puhutaan valtakunnan tasol-la säästötoiminta ja velkautumisesta. Myös kuntatasoltasol-la huono taloudellinen tilanne on paljon esillä, kunnissa on ollut lomautuksia, sijaisia ei palkata ja sääs-tötoimet tulevat osaksi työntekijöiden arkea. Kunnissa toimintoja on ulkoistettu ja yritysmaailmasta tuttuja käsitteitä on pyritty tuomaan myös sosiaalityöhön.

Ja mä en tiedä, et halutaanko (tietoa asiakkaiden avuntarpeista), ku ei oo niin ku ma-hollisuutta siihen. Mä en usko, et sitä kukaan lähtee ettii, et onko niitä. Koska siis nii-tä, mitä nytkin on, niin varmaan katotaan, et onko tää tarpeen, et se suunta on niin ku toinen. Et mistä ruetaan tinkimään. 5

En mä tiijä, joku tämmönen tulosajattelu tuntuu siellä olevan. Satsataan siihen, mistä saadaan tuloksii. 8

Taustalla on uusliberalistinen ajattelutapa, joka korostaa vapaita markkinoita julkisesti tuotettujen hyvinvointipalvelujen sijaan ja korostaa yksilön vastuuta oman hyvinvointinsa tuottajana (Eräsaari 2014, Julkunen 2006). Valtion tasolla rahoitusvastuuta on siirretty yhä enemmän kunnille ja koska julkisia resursseja ei ole riittävästi, kunnat sopeuttavat palveluitaan talousarvion mukaisesti (Jul-kunen 2006, 69, 75.) Metteri & Hotari (2011) kirjoittaa talouspainotteisen ajatte-lun johtavan siihen, että ihmisten tarpeet ohitetaan päätöksenteossa ja toiminnan perustaksi muotoutuvat taloudelliset näkökulmat.

Suomalaisessa yhteiskunnassa aikuisen odotetaan sosiaalityöntekijöiden mu-kaan olevan järkevä, omillaan pärjäävä, vastuullinen, omat asiansa hoitava ja tehokas ihminen. Aikuisuuteen kuljetaan perinteistä polkua. Nuori kouluttau-tuu ammattiin, hankkii työpaikan ja perheen ja elättää työllään sekä itsensä, että perheensä. Ihmisen pärjääminen ilman hyvinvointivaltion tukea nähdään nor-mina ja ihmiset, jotka eivät tässä onnistu määrittyvät ongelmakansalaisiksi (Ju-hila 2006, 69-70.)

81

Aikuinen ihminen itse huolehtii asioistaan, pärjää, selviää, kouluttautuu, hankkii ammatin, tekee työtä, hoitaa lapsensa, pärjää, saumattomasti. 10

Työntekijät kuitenkin tiedostavat, etteivät kaikki löydä paikkaansa tässä hyvin perinteisessä koulutukseen ja työhön liittyvässä ketjussa. Tämä voi tapahtua jo hyvin varhain, jos peruskoulunsa päättänyt nuori ei pääse, tai jättää hakeutu-matta, jatkokoulutukseen. Aikuissosiaalityössä usein kohdattavat ongelmat, kuten alhainen koulutustaso, työttömyys ja riippuvuusongelmat nähdään usein julkisessa keskustelussa jollain tavalla itseaiheutettuna. Asenteellisuutta on pal-jon ja tämä voi vaikuttaa jopa palvelujen resursointiin.

Et arvot on sillä tavalla koventunu, et nähdään, et ne ongelmat on jotenkii sen asiak-kaan itsensä aiasiak-kaansaamia ja hänen itsensä pitäs löytää niihin ratkasutkin. Tämmöstä on minusta ilmassa… Minusta se näkkyy niin ku siinä, että miten puhutaan resur-soinneista ja leikkauksista, tai ei nyt leikkauksista, mutta kunnan puolella mietitään, että mistä voijaan karsia. Yleensä aikasempina vuosina jo on karsittu, ni se on just pa-hiten kohdistunu näihin meijän asiakkaisiin. 8

No kyl se on varmaan toi, et kun se johto on niin terveyspainotteista. Ja se voi olla vä-hän se, et ne päättäjätkin näkee, et se rupusakki ja… Asenteet ja et se on omaa syytä se riippuvuuden synty. Itseaiheutettua. 4

Uusliberalistisen ajattelutavan mukaisesti kansalaisella on kaksi roolia, hän on kuluttaja ja tuottaja (Juhila 2006, 69). Sosiaalityön tavoitteet asettuvat kuntaor-ganisaatioiden yleisten tavoitteiden mukaisesti, ei sosiaalitoimen tarpeiden mu-kaisesti (Möttönen & Kettunen 2014, 112). Sosiaalipoliittisten toimenpiteiden lähtökohtana ei ole enää sosiaaliset oikeudet vaan talouskasvun kiihdyttäminen työhön osallistumista lisäämällä (Kajanoja 2003, 202). Sosiaalityössä pyritäänkin korostamaan niitä työn muotoja, jotka tähtäävät asiakkaan aktivoimiseen tuot-tavaksi yhteiskunnan jäseneksi (Kankainen 2012, 62). Niihin kansalaisiin, jotka eivät ole kuntoutettavissa tuottavaan työhön, ei haluta investoida (Metteri 2012, 198).

Työelämän rakenteissa tapahtunut muutos tunnistetaan. Tietynlaisia työpaikko-ja on kadonnut työpaikko-ja työelämässä pärjäämiseen vaaditaan toisenlaisia taitotyöpaikko-ja kuin aikaisemmin. Rakenteellinen työttömyys syntyykin siitä, ettei työmarkkinoiden vaatimukset ja työttömien ammattitaito kohtaa (Kettunen, ym. 2001, 83).

Et varmaan on käymässä just joku semmonen rakennemuutos, et täältä vaan katoo niitä (työpaikkoja). Et se tuntuu aika kauheelta silleen just että miesten töitä, et kaikki ei voi rueta hoitajiksi. Et mikä tää tulevaisuus on, et silleen oikeesti huolestuttaa. Et mihin täällä työllistytään täällä Suomessa. 5

Aikuisuuteen liitetään tiettyjä materialistisia asioita. Aikuinen ihminen asuu mieluummin omistusasunnossa kuin vuokralla ja omistaa auton tai kaksi. Ulko-näkökeskeisyys aiheuttaa ihmisille paineita jo hyvin nuorella iällä.

Materialistis-82 ten asioiden rinnalle nähdään kehittyneen vaihtoehtoisen ajattelutavan, jossa arvostetaan esimerkiksi ekologisuutta, kierrättämistä ja julkisen liikenteen käyt-töä.

Pärjäämisen statukseen liittyy asioita, joita pyritään hankkimaan itselle, vaikkei se olisi taloudellisesti mahdollista. Nuoria aikuisia velkaantuu pikavippien joh-dosta, rahan saanti on helppoa ja sen takaisinmaksu vaikeus tulee monelle yllä-tyksenä.

Yhteiskuntaan liitetään myös pinnallisuus ja tiettyjä yksilön piirteitä, joita ilman yhteiskunnassa pärjääminen on vaikeaa. Yksilön tulee omata vahvat sosiaaliset taidot ja olla ulospäin suuntautunut pärjätäkseen.

Kaikki meijän niin ku semmonen opiskelussa ja työelämässä pärjääminen perustuu siihen, että sä oot niin ku ulospäin suuntautunut ja et sä tuot ittes esiin. Et sit kun on semmonen ihminen, joka on vähän ujompi, niin sitä katotaan ihan silleen, et ei toi, et ei tommosta voi olla. 5

Sosiaalityöntekijöiden puheissa kuuluu yhteiskunnan kahtiajakautuminen. On väestönosa, joka pärjää taloudellisesti hyvin. Raha ja kuluttaminen ovat suures-sa roolissuures-sa tämän väestöryhmän elämässä. Kääntöpuolena tälle on köyhä väes-tönosa, johon kuuluu myös paljon kouluttamattomia nuoria, jotka eivät ole päässeet työelämään mukaan. Kahtiajako nähdään aiempaa rajumpana. Aina on ollut rikkaita ja köyhiä, mutta aiemmin tulojako on ollut tasaisempaa, on ollut suuri työväen luokka. Nyt kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut. Erä-saaren (2014) mukaan uusliberalistisessa maailmassa yhteiskunnallinen eriar-voisuus lisääntyy, varaus kasaantuu pienelle väestöjoukolle ja köyhyys syvenee.

Tulojen tasausta, jota pohjoismainen hyvinvointivaltio on toteuttanut sosiaalisi-na tulonsiirtoisosiaalisi-na ja alihinnoitetuilla julkisilla palveluilla, ei enää pyritä entiseen tapaan toteuttamaan (Kajanoja 2003, 185-189).

Sosiaalityöntekijät kuvaavat yhteisöllisyyden kadonneen suomalaisesta yhteis-kunnasta ja omasta pärjäämisestä huolehtimisesta on tullut keskeistä. Julkusen (2006) mukaan pohjoismainen hyvinvointivaltio on tunnistanut elämän sattu-manvaraisuuden sosiaalisten ongelmien alkuperänä. Yksilön vastuu korostuu uusliberalistisessa ajattelutavassa, sivuuttaen ihmisten hyvin erilaiset lähtökoh-dat ja kantokyvyn. Sosiaalityöntekijöiden puheissa ihmisten elinpiiri määrittyy suppeaksi, virtuaalimaailma taas voi olla hyvinkin laaja. Elämä on hektistä ja elämänrytmi on nopeatempoinen.

…itsekkyys on semmonen että halutaan olla itestään ja se on supistunut se elinpiiri kenen kanssa ollaan yhteydessä… Enkä mä tiedä mistä se tulee, et vaan niin ku itelle.

Et mietitään, et kuhan mä pärjään, et viis noista. Et semmosta ei oo niin ku semmosta henkee, niin ku aikasemmin oli, et yhessä tehään. Et se voi olla, et on niin kiireistä ai-kaa, et ei jää semmosta. Et ihmiset on niin ku niin kovilla. 5

83 Vaikka yhteiskunnan rakenteiden muuttuminen tunnistetaan, syitä etenkin nuorten syrjäytymiselle haetaan myös yhteisö- ja yksilötasolta. Ylisukupolvien jatkuvat asiakkuudet tiedostetaan ja vaikeudet tällaisten ketjujen katkaisemi-seen. Nuorten asenteita kuvataan välinpitämättömiksi yhteiskunnallista hyvää kohtaan, oma itse asetetaan yhteisen hyvän edelle. Sosiaalityöntekijöiden pu-heissa on ristiriitaa, toisaalta tiedostetaan yhteiskuntaan mukaan pääsemisen vaikeus, toisaalta siihen syytä haetaan yksilön heikkoudesta tai haluttomuudes-ta. Sosiaalityöntekijöiden puheissa on tunnistettavissa piirteitä uusliberalistises-ta oman vastuun korosuusliberalistises-tamisesuusliberalistises-ta. Välimaan (2008) mukaan uusliberalistinen ajattelu näkyy sosiaalityötä ohjaavissa dokumenteissa. Esimerkiksi työttömyyttä tulkitaan yksilöllisten tekijöiden varassa huomioimatta rakenteellisia tekijöitä.

…siihen voi olla montakii syytä, ehkä ei oo sit tarpeeks motivoivia paikkoja, kaikkia ei motivoi kuntouttavat työtoiminnat, työkokeilut tai vastaavat. Mut mun mielestä se on myös elämäntapa, siihen on totuttu. Meidän työssä näkyy se yli sukupolven olevat asiakkuudet, et on kotoo jo saatu se malli, et ollaan toimeentulotuen asiakkuudessa ja ei tehä mitään. 3

Sosiaalityön arvoina mainitaan asiakkaan itsemääräämisoikeus, luottamukselli-suus, tasa-arvo, yhdenvertailuottamukselli-suus, ihmisarvoinen kohtelu ja oikeus saada palve-luja; toimeentulotukea, sosiaalityötä, päihdepalveluja. Sosiaalityön arvolähtö-kohdat ovat siis jossain määrin ristiriitaiset yhteiskunnassa vallalla olevien arvo-jen kanssa. Sosiaalityön arvoissa ei huomioida vaikeaa taloudellista tilannetta, eikä Metteri & Hotarin mukaan (2011) markkinat huomioi sosiaalityön arvoja ja etiikkaa. Tämä luo väistämättä ristiriitaa sosiaalityöntekijän työskentelylle. Sosi-aalityöntekijä näkee asiakkaan avuntarpeen, mutta ei voi ummistaa silmiään kunnan taloudellisilta reunaehdoilta. Julkunen (2006) toteaa uusliberalistisen julkisjohtamisen ideologian olevan vahvassa ristiriidassa hyvinvointityön am-mattiosaamisen kanssa, jossa korostuu eettinen vastuu ja harkinta.