• Ei tuloksia

6. Yhteenveto ja Pohdinta

6.1 Yhteenveto tutkimustuloksista

Tutkimustehtävänäni oli selvittää eläköityneiden opinto-ohjaajien näkemyksiä ja kokemuksia pitkältä työuralta, opinto-ohjaajan ammatista yleisesti sekä ikääntymisestä ja eläköitymisestä. Halusin selvittää, miten ohjaajat olivat päätyneet opinto-ohjaajiksi, ja millaista opinto-ohjaus siihen aikaan oli ollut, kun he aloittivat työnsä alalla. Lisäksi halusin selvittää, olivatko opinto-ohjaajat tyytyväisiä työhönsä, ja mistä he saivat voimaa työssä jaksamiseen. Halusin myös tutkia millaisia muutoksia opinto-ohjaajat ovat uransa aikana kokeneet, ja millainen niiden vaikutus on ollut heidän työhönsä. Tavoitteenani oli näiden lisäksi selvittää, miten ikääntyminen on vaikuttanut opinto-ohjaajien uraan, ja millainen kokemus eläköityminen heille oli.

Haastattelemistani opinto-ohjaajista suurin osa päätyi tuohon aikaan vielä hyvin uudelle opinto-ohjauksen kentälle hieman vahingossa - joko muiden ihmisten suositusten saattelemana tai jonkinlaisen pakon sanelemana, kuten esimerkiksi opetustöiden vähyyden vuoksi. Täten suoranaista halua kyseisen ammatin pariin ei ollut, mikä toisaalta on ymmärrettävissä sillä, että opinto-ohjaus siinä muodossa oli kovin tuore ilmiö. Aineistosta nousi yhteneväisesti esiin se, että haastateltavien uran alkuvaiheissa

opinto-ohjauksen työnkuva oli vasta kehittymäisillään eikä arvostusta opinto-ohjausta kohtaan vielä juuri ollut. Tämä on melko odotettavissa oleva tulos, koska opinto-ohjaus tuohon aikaan oli vasta alkanut kehittyä nykyiseen muotoonsa. Tutkimuksen mukaan nämä opinto-ohjaajat olivatkin siten melkoisia tienraivaajia opinto-ohjauksen kentällä.

Tutkimuksesta nousi erittäin vahvasti esiin haastateltavien opinto-ohjaajien tyytyväisyys työhön; työstä todella nautittiin, tehtyjä ylityötunteja ei laskettu eikä alan – tai edes työpaikan vaihtoa mietitty. Opinto-ohjaajat eivät kokeneet työssään liikaa kuormitusta tai stressiä, mikä varmasti vaikutti tyytyväisyyteen – tai toisinpäin; tyytyväisyys vaikutti siihen, ettei työ ikävistä asioista huolimatta tuntunut liian raskaalta. Tutkimuksesta nousi todella voimakkaasti esiin, että yhteistyö – etenkin opinto-ohjaajien keskinäinen, mutta myös moniammatillinen – auttoi todella paljon opinto-ohjaajien työssä jaksamisessa. Yhteistyön lisäksi voimaa työhön saatiin erityisesti nuorista, työyhteisöstä ja työelämän ulkopuolelta perhe-elämästä. Myös työn ja vapaa-ajan erottamista pidettiin tärkeänä asiana työhyvinvoinnin kannalta. Kuormittavat tekijät puolestaan olivat melko yksittäisiä, joskin selkeä yhteneväisyys on siinä, ettei kukaan ollut kokenut työtään liian kuormittavaksi. Kuormitusta työhön toivat terveysongelmat, huono johtaminen, nuorista huolen kantaminen, kiire, ristiriidat ja muutosten tuomat haasteet.

Tutkimuksen mukaan opinto-ohjauksen ydinasiana pidetään auttamista, joka korostuu myös Peavyn (2006) sosiodynaamisen ohjauksen auttamisfilosofiassa. Tätä tulosta vahvistaa myös opinto-ohjaajien kertomukset ylimääräisistä töistä, joita tehtiin vapaaehtoisesti, myös omalla ajalla, etenkin heikompiosaisten nuorten hyväksi. Opinto-ohjaajat korostivat ylipäätään nuorten asemaa - nuoret ovat opinto-ohjaajan työn keskiössä, ei kukaan tai mikään muu. Tutkimuksen mukaan opinto-ohjaajat siis kokivat vahvaa paloa nuorten – sekä hyvin pärjäävien että etenkin heikommassa asemassa olevien auttamiseen.

Tutkimuksesta nousi vahvasti myös esiin erilaisten muutosten vaikutus opinto-ohjaajien työhön. Haastateltavat olivat kokeneet uransa aikana lukuisia muutoksia - sekä yhteiskunnallisia että koulupoliittisia, joilla oli ollut vaikutusta heidän työhönsä.

Tutkimuksen mukaan oppilasaineksen muuttuminen oli hyvin selkeä havainto, jonka suurin osa opinto-ohjaajista oli tehnyt. Tämä muutos kuitenkin nähtiin

mielenkiintoisesti hyvin kaksijakoisena: osa näki muutoksen oppilaissa tapahtuneen parempaan suuntaan ja osa taas huonompaan. Vahvaa kaksijakoisuutta voi selittää opinto-ohjaajien kouluaste: muutoksen huonompaan olivat havainneet ammattikoulun opinto-ohjaajat, ja muutoksen parempaan lukion opinto-ohjaajat. Yhtenäiskoulu, lama, kansainvälistyminen ja teknologian kehittyminen ovat kaikki vaikuttaneet tutkimuksen mukaan opinto-ohjaukseen enemmän tai vähemmän. Opinto-ohjauksen arvostuksessa oli myös tapahtunut muutos parempaan opinto-ohjaajien uran aikana, minkä koettiin olevan tulosta hyvin tehdystä työstä. Opinto-ohjaajien työ kohtasi jatkuvasti erilaisia muutoksia, ja näiden muutosten vaikutusten vuoksi opinto-ohjaajat kokivat tarvetta erilaisille koulutuksille, joskaan niihin ei aina riittänyt resursseja. Opinto-ohjaajat uskovat myös tulevaisuuden olevan muutosten sävyttämä, ja siksi he pitävät ehdottoman tärkeänä opinto-ohjaajien mahdollisuutta kouluttautua pysyäkseen ajan tasalla.

Suurin osa opinto-ohjaajista eläköityi heti sen ollessa mahdollista. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, ettei ikääntymisen vaikutukset työhön viimeisten vuosien aikana olleet mitenkään kovin merkittäviä, vaan työt jaksettiin tehdä hyvin loppuun asti. Opinto-ohjaajat kokivat ikääntymisen vaikutukset työuran loppupuolella esimerkiksi energian vähentymisenä, mistä seurauksena alettiin keskittyä enemmän työn perusasioihin.

Tähän osittain liittyen tutkimuksesta nousi esiin, että ikääntyminen vaikutti suhteeseen oppilaiden kanssa, kun ikäero opinto-ohjaajan ja oppilaan välillä kasvoi. Voidaan siis päätellä, että opinto-ohjaajien asenne muuttui jonkin verran työuran loppua kohden – vaikka työn keskiössä oli edelleen nuoret, niin huomio nuoriin liittyvissä asioissa alkoi siirtyä enemmän perusasioiden äärelle, eikä enää seurattu esimerkiksi erilaisia nuorisoon vaikuttavia trendejä.

Tutkimuksen mukaan opinto-ohjaajat eivät olleet tyytyväisiä pelkästään työssä ollessaan, vaan myös eläkepäiviä viettäessään. Tutkimuksesta nousi selkeänä tuloksena esiin, että opinto-ohjaajat olivat eläköitymisen hetkellä valmiita siirtymään syrjään työelämästä ja nyt eläkepäiviä viettäessään todella nauttivat aktiivisestä elämästä työuran jälkeen. Tutkimus osoittaa, että opinto-ohjaajat nauttivat työstään erittäin paljon, mutta työuran jälkeen elämästä nauttiminen jatkuu – nyt vaan eri merkeissä.

Tästä tuloksesta voidaan päätellä, että opinto-ohjaajat antoivat kaikkensa työhön, jonka jälkeen oli hyvä siirtyä syrjään ja nauttia hyvin tehdystä työstä.