Muut esille tulleet asunnonmuutostyötarpeet:
Talonyhtiön kylpyhuoneremonttien loppuun saattaminen (esim. putkiremontin jälkeen)
Energiaremontit, kuten puulämmityksen vaihtaminen toiseen lämmitysmuotoon
Asunnon kuntoon liittyvät, rakennusta säästävät, remontit (kattoremontit, ulkomaalaukset, ikku-naremontit)
Taulukossa 5 ilmenevistä asunnonmuutostyötarpeista ikääntyvän toimintakyvyn kannal-ta olennaisena voidaan nähdä erityisesti energiaremontit. Energiaremonttien avulla voi-daan mahdollisesti edistää ikääntyvän mahdollisuutta asua omassa kodissaan. Jos esi-merkiksi ikääntyvän asunnossa on aiemmin ollut puulämmitys, mutta ikääntyvän toi-mintakyvyn kannalta puilla lämmittäminen ei ole enää mahdollista, voidaan energiare-montin avulla tuoda ratkaisuja tähän ongelmaan.
6.3 Asunnonmuutostyöprosessien käytäntöjä
Haastatteluissa kuvautui tällä hetkellä asunnonmuutostyöprosesseissa esiintyviä toimi-via käytäntöjä runsaasti. Nämä käytännöt vaihtelivat jonkin verran eri toimijoiden välil-lä ja perustuivat pääosin haastateltavien omassa työssään hyväksi havaittuihin toimin-tamalleihin. Toisaalta haastateltavat toivat esille myös hyviä käytäntöjä muiden tahojen toiminnasta, sekä yhteistyöstä. Yhteistyö eri tahojen välillä, moniammatillinen toiminta, sekä yhteistyö ikääntyvän lähipiirin kanssa koettiin yleisesti hyvänä ja ihanteellisena käytäntönä asunnonmuutostyöprosessissa. Myös asiakaslähtöisyyttä pidettiin tärkeänä tekijänä asunnonmuutostyöprosessin onnistumisen, sekä ikääntyvän toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta.
Asiakaslähtöisyyteenkin liittyvänä hyvänä käytäntönä pidettiin sitä, että suunnittelussa huomioidaan ikääntyvä ja hänen toimintakykynsä yksilöllisesti. Tämän nähtiin edellyt-tävän ikääntyvän ja hänen toimintansa riittävää tuntemusta. Haastateltavat kokivat, että kaikki ne asunnonmuutostyöprosessit, joissa he olivat olleet mukana, olivat olleet koko-naisuuksina toimivia ja ikääntyvän kannalta tarpeellisia. Osa haastateltavista koki, että asunnonmuutostöihin liittyvä tiedonkulku, neuvonta ja ohjaus olivat parantuneet aikai-semmasta, osa heistä toivoi näihin osa-alueisiin vielä lisää parannettavaa.
Seuraavassa taulukossa 6 kuvaan asunnonmuutostyöprosesseissa esiintyviä käytäntöjä ja asunnonmuutostyöprosesseihin liittyviä piirteitä. Vasemman puoleisessa taulukon sarakkeessa näkyy asunnonmuutostyöprosessiin liittyvät alateemat, jotka on kerätty haastatteluaineistosta aineistolähtöisesti. Oikean puoleisessa sarakkeessa on kuvattu haastatteluissa esille tulleet kyseiseen alateemaan liittyvät tulokset.
TAULUKKO 6. Asunnonmuutostyöprosessien käytäntöjä.
Hoitolaitokset (terveyskeskukset, yliopistolliset sairaalat) Yhteistyö ja
moniammatilli-suus
Kotiapurenkaat ja kotihoito
Kuljetuspalvelut
Yhteistyö omaisten kanssa
Moniammatillinen yhteistyö (tekninen toimi, kuntoutus, sosiaalitoimi) Edellytykset
Asiakaslähtöisyys: Ikääntyvän mielipiteiden huomioiminen lähtökohtana prosessissa
Yksilöllisyys: ikääntyvän terveydentila ja toimintakyky, yksilölliset tar-peet, ikääntyvälle merkityksellinen toiminta, sosiaalisten, fyysisten ja psyykkisten tekijöiden huomioiminen yksilö-konteksti- vuorovaikutus-suhteessa
Ammattitaito suunnittelussa ja toteutuksessa: ikääntymiseen liittyvien erityispiirteiden, yksilöllisten tekijöiden ja tulevaisuuden huomioiminen suunnittelussa
Asunnonmuutostyötarpeiden esille tuleminen
Haastatteluaineistossa esiintyi laaja joukko toimijoita, joiden kautta ikääntyvien asun-nonmuutostyötarpeet tulivat esille. Jaoin eri tahot kategorioihin: epäviralliset tahot, vi-ralliset tahot ja erilaiset organisaatiot. Näistä epävirallisia tahoja ovat ikääntyvän lähei-set, joihin haastatteluaineiston perusteella kuuluvat yleisimmin ikääntyvän lapset. Myös omaishoitaja saattaa ottaa viralliseen tahoon yhteyttä asunnonmuutostyötarpeeseen liit-tyvässä asiassa. Sen sijaan ikääntyvät itse ottavat vain harvoin viralliseen tahoon yhteyt-tä asunnonmuutostyötarpeitaan esille tuodakseen. Yksi selitys yhteyt-tälle voi olla se, ettei ikääntyvillä ole riittävästi tietoa asunnonmuutostöistä, niihin liittyvistä tukimahdolli-suuksista, tai asunnonmuutostöiden kautta saavutetuista hyödyistä. Tätä selitystä tukee yhdysvaltalaisen tutkimuksen tulos, joka osoittaa, että erityisesti vanhimmat
ikäänty-neet, naiset, yksinasuvat, sekä toimintakykynsä tai taloudellisen asemansa puolesta hei-koimmassa asemassa olevat tarvitsisivat lisää tietoa olemassa olevista palveluista ja tukimahdollisuuksista, jotta voisivat hyödyntää omaa hyvinvointiaan edistäviä palveluja (Tang & Pickard 2008, 419).
Virallisia tahoja, joiden kautta asunnonmuutostyötarpeet tulevat ammattilaisten mukaan esille, ovat sosiaalitoimen työntekijät, fysioterapeutit, kotihoidon tai – palvelun työnte-kijät, sekä lääkärit. Ikääntyneiden ollessa erilaisissa organisaatioissa asiakkaana tai poti-laana, voivat asunnonmuutostyötarpeet tulla esille tässä yhteydessä. Tällaisia organisaa-tioita ovat erilaiset järjestöt, kuntoutuslaitokset ja hoitolaitokset. Hoitolaitosten, kuten terveyskeskusten ja yliopistollisten sairaaloiden, kohdalla asunnonmuutostyötarpeet vaikuttavat useimmiten tulevan esille hoitojaksolta kotiuttamisen yhteydessä.
Yhteistyö ja moniammatillisuus
Asunnonmuutostöiden lähtökohdat ovat moniammatillisia ja monitieteisiä. Ikääntyvien asumisen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvia tahoja ovat ikääntyvien yksilöiden ja heidän läheistensä lisäksi päätöksentekijät, rakennusteknologia, sosiaalitoimi, tervey-denhuolto, sekä vakuutusyhtiöt (Safran-Norton 2010, 229). Myös haastatteluissa tuli esille moniammatillisen työskentelyn tarve asunnonmuutostyöprosesseissa. Ikääntyvän hyvinvointia ja toimintakykyä tukevaa kokonaisuutta mietittäessä nähtiin tarpeellisena yhteistyö eri tahojen välillä, niin asunnonmuutostöiden suunnittelussa, kuin asunnon-muutostöitä täydentävinä toimijoina. Eri ammattiryhmien yhteistyö koettiin tarpeelli-seksi, sillä asunnonmuutostöiden toteutuminen edellyttää ikääntyvän toimintakyvyn tuntemiseen ja sen tukemiseen liittyvää osaamista, rakennusteknistä osaamista, sekä rahoitukseen liittyvää ja lainsäädännön tuntemiseen liittyvää osaamista.
Asunnonmuutostyöt voivat ennaltaehkäistä ikääntyvien laitostumista (Stark ym. 2010, 10) vähentäen pitkäaikaishoidon tarvetta (Safran-Norton 2010, 228), mutta ne eivät aina itsessään riitä tukemaan ikääntyvän kotona asumista, kokonaisvaltaista toimintakykyä ja hyvinvointia. Haastateltavat näkivät asunnonmuutostöihin läheisesti liittyvinä muita palvelu- ja yhteistyötahoja, jotka toiminnallaan täydentävät ikääntyvän toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämistä. Haastatteluaineistossa mainittuja toimijoita ovat kotiapuren-kaat ja kotihoito, sekä kuljetuspalvelut. Myös ikääntyvän omaisten kanssa toteutettua yhteistyötä pidettiin tärkeänä.
Edellytyksiä prosessin onnistumiselle toimintakyvyn edistämisen näkökulmasta Prosessin onnistumisen edellytyksiksi haastatteluaineistossa kuvautuivat asiakaslähtöi-syys, ikääntyvän yksilöllisyyden huomioiminen, sekä suunnittelussa ja toteutuksessa käytössä oleva ammattitaito. Asiakaslähtöisyys vaikuttaa positiivisesti ikääntyvän sitou-tumiseen yhdessä toteutettuun suunnitelmaan (Stark ym. 2010, 9). Haastatteluaineistos-sa asiakaslähtöisyys ilmenee siten, että haastateltavat kuvasivat kaiken suunnittelun ja toteutuksen perustuvan lähtökohdiltaan ikääntyvän omaan tahtoon ja hänen mielipi-teidensä kunnioittamiseen. Tämänkaltainen asiakaslähtöisyys ja sen hyödyt kuvautuvat seuraavista ilmaisuista, joissa kaksi haastateltavaa kuvaa asiakaslähtöisyyttä:
”…että mitä tää …(ikääntyvä) ite sannoo siihen, että miltä hänestä tuntuu sitten se, niinku oma oleminen ja eläminen siinä, niissä oloissa……se on oikeestaan niinku hyvin selkeenä lähtökohtana, että hyvin pitkälle pittää kuunnella sitä …(ikääntyvää) itteensä…”(H1)
”…että yhteistyössä asiakkaan kanssa aina tehään. Et hän on niinku tyy-tyväinen siihen, että tänne on nämä muutokset tullu. Kyllä ne yleensä on sitten tarpeellisia ja käytössäkii.”(H3)
Ikääntyvien asumisen kysymyksissä tulee huomioida ikääntyvän tunnesiteet hänen koti-aan kohtkoti-aan ja ymmärtää ikääntyvän yksilön kotiinsa liittämiä arvoja ja merkityksiä (de Jonge ym. 2011, 46). Nämä tekijät ovat osa ikääntyvän huomioimista yksilönä. Yksilöl-lisyyden huomioimisessa haastateltavat toivat esille ikääntyvän terveydentilan ja toi-mintakyvyn, hänen yksilöllisten tarpeidensa ja hänelle merkityksellisen toiminnan huo-mioimisen asunnonmuutostöiden suunnittelussa. Haastatteluaineistosta on löydettävissä yleisesti esiintyviä asunnonmuutostyötarpeita ja toimenpiteitä, joiden avulla ikääntyvien toimintakykyä voidaan yleensä tukea. Tiettyjä, selkeästi kaikkien ikääntyvien ja heidän tämän hetkisten asuntojensa kohdalla ajankohtaisia asunnonmuutostöitä on silti mahdo-tonta nimetä. Tämä osoittaa yksilöllisen tarkastelun tarvetta niin yksilön, kuin asuinym-päristön, sekä näiden kahden välisen vuorovaikutuksen kohdalla.
Yksilön ja toimintakontekstin välisen vuorovaikutuksen huomioimisessa tuotiin esille näihin (yksilöön ja kontekstiin) liittyviä sosiaalisia, fyysisiä ja psyykkisiä tekijöitä.
Esimerkiksi toimintaympäristön fyysisten rajoitteiden nähtiin vaikuttavan ikääntyvän sosiaaliseen osallistumiseen, fyysiseen kuntoon, sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Toi-saalta myös tiedostettiin toimintakontekstin sosiaalisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin liit-tyviä tekijöitä, sekä yksilön psyykkisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön ja
asuinympä-ristön välisen vuorovaikutuksen edistämiseen. Parhaimmillaan yksilöllisyyden huomi-oiminen asunnonmuutostöiden toteutuksessa voi vahvistaa ikääntyvän kotiinsa liittämiä positiivisia kokemuksia, kuten kodin määrittymistä merkityksellisenä ja ainutlaatuisena paikkana (Tanner ym. 2008, 211). Tämän huomioiminen näkyi haastatteluaineistossa siten, että haastateltavat kuvasivat tarvetta asunnonmuutostöille ikääntyvän asuntoonsa ja siihen liittyviin toimintoihin yhdistyvien merkitysten kautta. Haastatteluaineistosta kuvautuu, että ympäristönä koti on ikääntyvälle merkityksiä luova ja toiminta kotiympä-ristössä on ikääntyvää motivoivaa.
Ammattitaitoa pidettiin tärkeänä asunnonmuutostöiden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Esimerkiksi sosiaalityön osalta ikääntyvien kanssa tehtävän gerontologisen sosiaalityön ammattitaitoon kuuluu Ylisen (2008, 82 – 83) mukaan gerontologinen muodollinen ja menetelmällinen asiantuntijuus. Tähän asiantuntijuuteen hän näkee kuuluvaksi oman ammattialan yleisen asiantuntijuuden lisäksi erityisen vanhuuteen liittyvään tiedon ja ymmärryksen. Myös haastateltavat pitivät tärkeänä ammattitaidon osa-alueena ikäänty-miseen liittyvien erityispiirteiden tuntemusta ja siihen liittyvää tietoa (ts. gerontologista osaamista) kaikkien ammattiryhmien kohdalla. Seuraavassa sitaatissa haastateltava ku-vaa, kuinka asiantuntemus voi vaihdella eri ammattilaisten välillä:
”…siellä se osaamisen taso näihin ikäihmisten juttuihin on hyvin erilai-nen, riippuen näiden teknisen puolen ihmisten omasta kiinnostuksesta ja osaamisesta….osaa ei kiinnosta pätkääkään ja osa tietää ihan näitä es-teellisyys-asioita.” (H4)
Tässä haastateltava viittaa teknisen puolen ihmisillä rakennustöitä toteuttaviin raken-nusalan ammattilaisiin, joista hänen mukaansa osa toteuttaa työnsä pelkän teknisen osaamisen pohjalta, ja osa on perehtynyt ikääntyvien asumiseen liittyviin erityiskysy-myksiin. Toisessa sitaattiesimerkissä haastateltava kuvaa yhteistyötä, jossa moniamma-tillisen työtiimin toinen osapuoli ei ollut tietoinen ikääntyvän saaman diagnoosin merki-tyksestä hänen toimintakyvylleen:
”…hän oli sitä mieltä, että jos se siitä kuntoutuu. Että kun se on menossa sairaalaan hoitoihin, niin se varmaan siitä kuntoutuu. Ja minä tiesin, että hän ei missään tapauksessa…” (H6)
Haastateltavan kuvaama tapaus ilmentää sitä, kuinka kaikilla toimijoilla tulisi olla tietoa ja ymmärrystä ikääntymiseen ja sairauksiin liittyen, jotta voidaan toimia ikääntyvän tarpeiden mukaisesti.
Ammattitaitoon nähtiin kuuluvaksi myös (jo edellä osittain käsitelty) ikääntyvän yksi-löllisten tekijöiden huomioiminen, erityisesti ikääntyvän toimintakyvyn ja arjen tunte-muksen osalta. Näihin liittyvät ikääntyvälle tärkeiden toimintojen tunteminen, sekä ikääntyvän toimintakyvyssä myös tulevaisuuden huomioiminen. Yksilöllisten tekijöiden ja ikääntyvän tulevaisuuden huomioiminen kiteytyy seuraavassa haastattelusitaatissa:
”…että se toiminta pitää tuntea. Et sä et voi mennä jonkun luokse ja sa-noa, että: ’no niin, katotaanpas minkälaiset asunnonmuutostyöt tässä teh-dään!’ Ei näin, vaan sun pitää tuntee sen ihmisen toiminta, sun pitää tie-tää, mihin se henkilö pystyy, mihin se tulee ikinä pystymään…” (H6)
Toisaalta myös ikääntyvän terveys ja toimintakyky saattavat joskus sanella sen, millai-sia muutokmillai-sia ikääntyvän kodissa on mielekästä lähteä toteuttamaan:
”…kyllähän tietysti se lähtötilannekin tän (ikääntyvän) kannalta, että min-kälaisessa terveydentilassa hän niinkun on siinä vaiheessa. Se …vaikuttaa siihen, että mitä kaikkea kannattaa tehä siinä niitä asunnonmuutostöitä.
Että, jos terveydentila on kovin heikko, niin sitä kannattaa sitten miettiä, että mitä kaikkee voi tehä, että sillä niinku todennäkösesti olis jotaki vai-kutusta pidemmälle tulevaisuuteen.” (H1)
Tämä haastattelusitaatti kuvastaa myös näkemystä siitä, että jossakin vaiheessa voi olla aika luopua itsenäisen asumisen tavoitteesta. Ammattitaitoa vaatii myös realistinen suh-tautuminen siihen, että suuria asunnonmuutostöitä ei välttämättä kannata huonokuntoi-sen ikääntyvän asuntoon enää tehdä, jos oletukhuonokuntoi-sena on, että hän ei tule (asunnonmuutos-töiden tai kotihoidon turvinkaan) pärjäämään kotonaan enää pitkään. Tämänkaltaiset tilanteet vaativat yksilöllistä, ammattitaitoista arviointia.
6.4 Asunnonmuutostyöprosesseihin liittyviä kehittämisajatuksia
Asunnonmuutostyöprosesseissa esiintyvistä toimivista käytännöistä huolimatta haastat-teluissa tuli esille myös runsaasti prosesseihin liittyviä kehittämisajatuksia. Pääasiassa kehittämisajatukset liittyvät siihen, kuinka asunnonmuutostyöt voitaisiin mahdollistaa ikääntyvälle väestölle nykyistä paremmin. Suurimpana ongelmana ikääntyvien asun-nonmuutostyöprosessien kohdalla voidaan tutkimukseni aineiston perusteella todeta olevan tarpeellisten asunnonmuutostöiden toteutumattomuus. Toteutumattomuudelle on aineiston perusteella olemassa monia erilaisia syitä.
Seuraavaan taulukkoon 7 olen koonnut aineistolähtöisesti haastatteluissa esille tulleet kehitysajatukset siten, että esitän kehityksen kohteen ja esille tulleita ratkaisuehdotuk-sia. Havainnollistan kehitystarpeita ja ratkaisuehdotuksia haastatteluista poimimieni sitaattien avulla. Viimeinen, eri tahojen välisestä yhteistyöstä esitetty kehitysajatus, liit-tyy kehitysajatuksista ainoana pääasiassa asunnonmuutostyöprosessin toteutusvaihee-seen, muut suuntaavat lähinnä prosessin käynnistymisvaiheeseen.
TAULUKKO 7. Asunnonmuutostyöprosesseihin liittyviä kehittämisajatuksia.
”…perusmääräinen avustus, elikkä se on 40% hyväksytyistä kus-tannuksista, sillon omarahoitusosuudeksi jää 60%. Tulorajoihin mahtuu hyvin, kun on pienituloinen, mutta ei saa sitä omaraha-osuutta mitenkään järjestettyä. Sillon se hanke jää tekemättä.” H1 Tulorajojen
korot-taminen
”Nykyisin eläkkeellä olevat ihmiset ja vanhukset ovat sen ikäisiä, että ovat olleet työelämässä ja hyö saa jonkinmoista työeläkettä…
että se mennee just ja just yli sen tulorajoista.”H5
”Et siellä on työeläkkeellä ihmiset, että pelkällä kansaneläkkeellä on hyvin vähän ihmisiä.”H4
Ympärivuotisen hakumahdolli-suuden järjestämi-nen
”…tosi tärkeä on minusta tässä vanhusten korjausavustuksissa saaha hakuaika ympärivuotiseksi, kun siinä on nyt se yks hakuaika keväällä. Ja jos se sillon ei oo ajankohtainen tällä vanhuksella…se työ, niin se menee ohi silmien…”H5
”…kuntiin pitäis saada enemmän koulutusta ja tietoo…että miten näitä päätöksiä, millä ehdoin näitä voi tehä…kunnissa on kyllä aika paljon tuota, semmosta kirjavuutta, kuntien kesken, että miten mitäkin asiaa tulkitaan.”H1
Rahoituksen järjes-tämisen selkeyttä-minen
”…pitäis väljentää vähän sitä, että kuinka yhteiskunta tukee asun-nonmuutostyötä…se, että on vain vammaispalvelu, joka tekee asunnonmuutostyöt, niin sehän poistaa sieltä suurimman osan ikäihmisistä…” H6
”…meillä on varmaan ammatti-ihmisilläkin niinkun ongelmaa siinä, että millon me arvioimme, kuinka me arvioimme sitä, että onko vanhus vammainen vai vanhus.” H6
Ennaltaeh-käisy
Asumisen kartoit-taminen
”…kuntien pitäis tehä tämmöstä niinkun asumisen kartotusta-kii…ei sillä tavalla, että elettäis vaan niinkun sitä päivää, mut että kartotusta siitä, että minkälaisissa oloissa ikäihmiset missäkin päin elävät ja mitä siellä olis niinkun välttämättä tehtävissä.” H1 Varhaisessa
vai-heessa toimiminen
”…tietysti sillon, kun se toimintakyky ja liikuntakyky on niinku olemassa vielä, että pystyy itsenäisesti niinku selviytymään…niin, nehän ne todennäköisesti säilyttää sen toimintakyvyn niinku pi-dempään. Että, jos se heikkenee, ja tarvii apua siihen liikkumiseen, niin se on paljon vaikeempi sitten tavallaan nostaa sitä kuntoo siitä enää ylöspäin -- Ja sitä toimintakykyä.” H3
”…et sillon on vielä kykyjä, varoja tehä sille asunnolle jo-tain…siinä vanhassa ympäristössä liikkuu ja tottuu, mut siinä kun ei voi asuu ja huonokuntosena kun muutetaan johonkin, niin ei jaksa enää ottaa siihen ympäristöön kontaktia ja helposti jäähän siihen sisälle. Ja ihminen kun jää siihen asuntonsa sisälle, eikä liiku päivittäin ulos, niin sehän koko ajan se kunto laskee.” H4
Rakennus-kulttuurissa esteet-tömyyden kehittä-minen
”Minusta pitäis niinku siitä lähtee liikkeelle, että kun uusia asunto-ja rakennetaan, niin aina pitäis muistaa se, että ne ihmiset, jotka asuvat siinä rakennuksessa, vanhenevat tai mahdollisesti vammau-tuvat.” H6
Asenteet Ikääntyvän ja lähi-piirin asenteisiin vaikuttaminen
”…et kyllähän minä pärjään tässä nää muutamat vuodet, että mitä-päs minä enää ruppeen tekemään.” H5
”Että sitä ei ajatella, että mulle voi tapahtua jotain, ja sehän voi tapahtua kenelle hyvänsä. Ja se vaikuttaa elämään hirvittävän pal-jon sillon, jos sä et enää selviäkään siinä omassa ympäristössä.” H6 Yhteiskunnallinen
vaikuttaminen
”Et kaikki on olemassa, mut niitä ei ole vanhusten asunnoissa…Ja se tarkoittaa sitä, et hän tarvitsee kotiavun. Hän tarvitsee jonkun ihmisen, joka ottaa hänelle astiat kaapista, joka antaa hänelle jää-kapista tavarat. Koska hän ei saa niitä itse…Että tehdään niinkun ihmisestä avuton sen takia, että se hänen asumisensa on niin esteel-listä, et hän ei voi itse toimia.” H6
”…että liian myöhään ruvetaan tiedottamaan, että pitäis sille asun-nolle tehä, että pitäis jo tämmösille työssä oleville ihmisille, jotka alkaa olla jo yli viidenkymmenen, niin aloittaa miettimään. Että tuota, miettikää minkälaisessa asutte, pärjäätte, jos jotakin voinnis-sa tulee.” H4
”Et voidaan sanoa, että kotiin annetaan laitospalvelut, siis annetaan niin paljon laitoshoitoo. Mut ei yhtään mietitä sitä, että voisko tulla vähemmällä toimeen, jos se koti olis laitettu semmoseks.?” H6 Eri tahojen
”Hiukan enemmän vois eri hallintokunnat tehä yhteistyötä ja nyt lähinnä aattelen tuota teknistä toimee, että se vois kiinteemmin tulla siihen prosessiin mukkaan, nimenomaan arviointeihin, että minkälaisia toimenpitteitä sitten vois tehä.” H2
Kuntien välisen yhteistyön ja tiedo-tuksen kehittäminen
”…tarvittais ehkä enempi semmosta koulutusta ja yhteistyötä niin-kun tämmösellä isommalla alueella…semmosta yhteistä niinku kouluttautumista tai jotaki teemapäivää, et se tavallaan niinku se tieto kulkis sitten…” H3
Korjausavustukset
Keskeisin syy asunnonmuutostöiden toteutumattomuudelle on rahoituksen puute. Tämä tuli ilmi jokaisen haastateltavan puheenvuoroissa. Rahoituksen puutteelle nähtiin olevan erilaisia syitä, kuten se, ettei ikääntyvä ollut oikeutettu korjausavustukseen. Korjaus-avustuksen saamisessa ongelmana koettiin olevan Korjaus-avustuksen saamiseksi säädetyt tulo-rajat, sekä avustuksen omavastuuosuuden suuruus. Myös korjausavustusten hakuaikaan liittyi kehittämisajatuksia.
Vaikka ikääntyvistä suurin osa on nykyisin työeläkettä saavia, eivät kaikkien ikääntyvi-en työeläketulot ole niin suuria, että niillä kyettäisiin kustantamaan kalliita remontteja.
Korjausavustusten tulorajoissa ja omavastuuosuuksissa on ristiriita, joka tulisi ratkaista.
Korjausavustusten matalat tulorajat aiheuttavat sen, että pienintä työeläkettä saavien ikääntyvien tulot ylittävät juuri ja juuri tulorajan, jolloin he eivät ole avustukseen oikeu-tettuja. Pienellä työeläkkeellään heillä ei ole kuitenkaan varaa tehdä esimerkiksi
kylpy-huoneremonttia. Toisaalta he, jotka tulojensa perusteella ovat oikeutettuja korjausavus-tukseen, ovat niin pienituloisia, ettei heillä aina ole varaa osallistua remonttikustannuk-siin korjausavustuksen vaatimalla omavastuuosuudella. Seuraava sitaatti kuvaa vähäva-raisen ikääntyvän kohtaloa:
”…nykysellään on sellanen tilanne, että rahotuksen ulkopuolelle, esimer-kiks korjausavustuksen, jää justiin semmoset henkilöt, jotka on kaikkein heikoimmassa asemassa taloudellisesti. Että heillä ei oo tuota omarahoi-tusosuutta saatavana ja sitten se avustuksen osuus voi olla niin pieni, että sitä hanketta ei kerta kaikkiaan voi toteuttaa. Vaikka se kuinka olis järke-vä hanke, niin se jää sitten tämän takia toteutumatta…”(H1)
Mikäli pienituloisella ikääntyvällä ei ole mahdollisuuksia kustantaa korjausavustuksen omavastuuosuutta, korjausavustus jää käyttämättä ja tarpeellinen asunnonmuutostyö todennäköisesti toteuttamatta. Ratkaisuehdotuksena tähän ristiriitaan haastateltavat eh-dottivat korjausavustusten omavastuuosuuden pienentämistä, sekä tulorajojen korotta-mista.
Korjausavustusten hakuaika on tällä hetkellä yhden kerran vuodessa. Tämä aiheuttaa haasteita tiedottamisen ja korjausavustusten hyödyntämisen suhteen. Tiedottamisen tuli-si olla tehokasta, jotta kaikki ikääntyvät saituli-sivat tiedon ajankohtaisesta hakuajasta.
Ikääntyville korjausavustuksista tiedottaminen muuhun vuodenaikaan koettiin jossain määrin tehottomaksi, vaikka sitäkin toteutettiin. Mikäli asunnonmuutostyötarve ei ole ikääntyvän kohdalla ajankohtainen juuri ennen tuota kerran vuodessa olevaa hakuaikaa, voi tiedotus jäädä huomioimatta tai tulla huomioiduksi vasta jälkikäteen. Korjausavus-tusta ei kuitenkaan voida myöntää jälkikäteen, remontin jo toteuduttua. Ilman korjaus-avustusta, pienillä varoilla toteutetut asunnonmuutostyöt toteutuvat usein ilman vaadit-tavaa ammattitaitoa ja toteutus voi olla laadultaan heikkoa. Ratkaisuna tähän ongelmaan haastatteluissa esiintyi ehdotus korjausavustusten hakuajan muuttamisesta ympärivuoti-seksi.
Päätöksenteko ja avustusten tai rahoituksen myöntäminen
Haastatteluissa korjausavustukset näyttäytyivät selkeimmin ikääntyville suunnattuna rahoituksena asunnonmuutostöiden toteutuksessa. Toisaalta eri toimijoiden välillä oli toisistaan eroavia näkemyksiä siitä, kuinka usein ikääntyvät pyrkivät hyödyntämään korjausavustuksia asunnonmuutostöidensä kustannuksissa. Toiset kokivat, että
korjaus-avustuksia haettiin vain harvoin ja toiset kokivat niitä haettavan useammin. Yhteneväi-nen näkökulma oli kuitenkin se, että kaikki tarvitsevat eivät kykene rahoittamaan tar-peellisia asunnonmuutostöitään korjausavustusten turvin. Esille tuli korjausavustusten lisäksi muina rahoituskeinoina vammais- tai vanhuspalveluiden kautta toteutettavat asunnonmuutostyöt. Haastateltavat tiesivät ikääntyvien toteuttavan asunnonmuutostöitä myös jonkin verran itsenäisesti tai läheistensä (kuten lastensa) avustamana.
Vanhuspalvelujen kautta kustannetut asunnonmuutostyöt kuvautuivat haastatteluissa pieniksi luokiteltaviin asunnonmuutostöihin, kuten tukikahvojen asentaminen. Tästä esimerkkinä seuraava sitaatti, jossa haastateltava kuvaa vanhuspalveluiden kautta toteu-tettavia asunnonmuutostöitä:
”Tämä tämmönen pienten muutostöitten huomioiminen, eli jos tarvii jotaki apukahvoja, luiskia, jotaki ihan tämmöstä pientä…” (H2)
Vammaispalvelujen kautta asunnonmuutostöiden kustantaminen ikääntyville koettiin osassa haastatteluista ongelmallisena. Se rajapinta, että johtuvatko ikääntyvän toiminta-kykyrajoitteet ikääntymisprosessin mukaisista ikääntymismuutoksista, vai katsotaanko ikääntyvän kuuluvan vammaispalvelun asiakkaaksi, on ilmeisen häilyvä ja tulkinnanva-rainen. Rahoituksen puute saattaa siis johtua ikääntyvän kohdalla siitä, ettei hän kuulu mihinkään niihin kohderyhmiin, joille asunnonmuutostöitä voidaan kustantaa, vaikka hänellä olisikin ilmeinen tarve asunnonmuutostöiden rahoitukselle.
Haastatteluaineistosta nousi tarve huomioida asunnonmuutostöiden kautta yhteiskun-nassa saavutettuja hyötyjä taloudellisesta näkökulmasta. Näen tämän aiheen liittyvän laajalti kaikkeen rakenteelliseen toimintaan, kuten tutkimukseen, lainsäädäntöön ja ylei-sesti resurssien suuntaamiseen. Sosiaali- ja terveysmenojen kasvuun tulisi reagoida po-liittisilla ratkaisuilla, jotka ennaltaehkäisevät ikääntyvän väestön kasvavaa palvelutar-vetta (Moisio 2010, 27). Jotta sosiaali- ja terveysmenojen kasvu kyettäisiin pitämään kohtuullisena väestön ikääntyessä, tulisi poliittisten ratkaisujen olla sellaisia, joiden
Haastatteluaineistosta nousi tarve huomioida asunnonmuutostöiden kautta yhteiskun-nassa saavutettuja hyötyjä taloudellisesta näkökulmasta. Näen tämän aiheen liittyvän laajalti kaikkeen rakenteelliseen toimintaan, kuten tutkimukseen, lainsäädäntöön ja ylei-sesti resurssien suuntaamiseen. Sosiaali- ja terveysmenojen kasvuun tulisi reagoida po-liittisilla ratkaisuilla, jotka ennaltaehkäisevät ikääntyvän väestön kasvavaa palvelutar-vetta (Moisio 2010, 27). Jotta sosiaali- ja terveysmenojen kasvu kyettäisiin pitämään kohtuullisena väestön ikääntyessä, tulisi poliittisten ratkaisujen olla sellaisia, joiden