Yhteenveto; Pelkistyvän hoivamaiseman jäljillä

Kokoan tässä vapaamuotoisemmassa luvussa yhteen edellisten lukujen teemoja ja pyrin muodostamaan näkökulman, jota kutsun pelkistyväksi hoivamaisemaksi. Tarvitsen näkökulman, että pystyisin jalkautumaan tutkimuskentälleni keräämään ja analysoimaan tutkimusaineistoani.

Työntekijät työskentelevät hoivamaisemassa, mutta hoivamaisema tarkoittaa myös laajempaa kokonaisuutta, jossa hoivan ulottuvuuksille luodaan tilaa ja mahdollisuuksia toteutua.

Edellisiä lukuja hyväksi käyttäen pystyin jakamaan hoivamaiseman pelkistymisen karkeasti kolmeen erilliseen osaan: rakenne-, palvelu-, ja hoivatyöntason muutoksiin. Osat limittyvät

30

keskenään muodostaen yhdessä eräänlaisen vision, jota pyrin käyttämään hyväkseni tutkimuskentällä kulkiessani.

3.5.1 Pelkistyvä hoivamaisema palvelujen rakennemuutoksen kautta tarkasteltuna

’’Maisemassa korostuvat erilaiset palveluntarjoajat, pikaratkaisut ja pyrkimys tuottaa palveluja liukuhihnalta. Maisemassa on enemmän vilinää, mutta vähemmän kokonaisvaltaisia ratkaisuja, ja resurssien kohdennus tehdään numeraalisessa ilmapiirissä.’’

(Tutkimuspäiväkirjaotteita)

Edellisissä luvuissa taustoitin aluksi suomalaisen hyvinvointityön muutosta. Yleisemmällä tasolla hoivapolitiikassa on käynnissä voimistuvia prosesseja, joiden tarkoituksena on tehdä hoivan järjestämisestä edullisempaa ja tehokkaampaa. Aloitin kuvaamalla vanhustyön murrosta, poliittista ilmapiiriä ja yksityisiä palveluja. Sitten käsittelin julkisen sektorin supistamista ja hoivan uudelleenorganisointia eli siirtymistä kolmanteen hoivan järjestämisen kauteen, jolle on tyypillistä kilpailutalous ja pirstaloituva palvelujärjestelmä.

Talouspainotukset nousevat selvästi esille kolmannen kauden hoivapoliittisessa ohjailussa, ja se vaikuttaa hoivanäkymään. Talouspainotusten vuoksi maisemassa korostuvat tehostamispyrkimykset ja tiukka taloushallinto, jotka ovat rantautuneet hoivaympäristöihin 1990-luvun taitteessa, mutta joiden vaikutus on edelleen voimistumassa, löytämässä uusia muotoja ja ulottumassa syvemmälle hoivan järjestämiseen yksityisten hoivapalvelujen sekä nyttemmin myös julkisen puolen palveluissa.

Halvemmalla ja tehokkaammin — pilkottu ja hajautettu palvelujärjestelmä

Palveluja ei tuoteta enää universalismin hengessä, vaan palveluja tarjotaan niukemmin ja niitä saadakseen asiakkaan täytyy täyttää tiukemmat kriteerit kuin aikaisemmin. Hoivatehtäviä siirrellään takaisin asiakkaille itselleen ja omaisille järjestettäviksi. Maisemassa tämä tarkoittaa julkisen hoivapalveluvastuun supistumista ja arkipalvelujen hajaantumista.

Hoivan järjestäminen ei ole enää vapaa talouden eetoksesta erityisen luonteensa vuoksi.

Sirpalemainen palvelujärjestelmä laajenee hallitsemattomasti markkinalogiikka taustallaan ja hoivapoliittiset ratkaisut eivät tähtää kokonaisvaltaisiin ja yhtenäisiin ratkaisuihin, vaan ennen kaikkea tuottamaan palvelut edullisesti ja tehokkaasti. Tässä kuvassa erilaiset toimijat sinkoilevat

31

tehokkaasti ristiin rastiin, mutta ne eivät yhdessä muodosta ehyttä kokonaisuutta. Tukipalvelujen lisääntyminen ja niiden integroituminen osaksi hoivapalveluketjua on yksi tämän prosessin ilmentymä.

Uuden talousvetoisen hoivanjärjestämisen on nähty merkinneen muutoksia niin organisaatioiden tasolla kuin asiakkuuksissa ja kuluttajuudessa (Anttonen 2009, 250). Kolmannessa kaudessa perinteinen hoivamaisema siis pelkistyy, mutta palvelut monimuotoistuvat. Kun hoivavastuita ja tehtäviä järjestellään, uudelleenorganisoidaan ja priorisoidaan, alkaa aiemmin selkeän palvelukokonaisuuden tilalle syntyä palveluiden sekamelska. Erilaiset palveluyrittäjät ja yhdistykset pyrkivät korvaamaan perinteisiä kotihoidon tehtäviä, ja hoivaketjussa häärii aiempaa enemmän vaihtelevan koulutuksen saaneita työntekijöitä.

Samalla kunnat kilpailuttavat kotipalvelujaan aktiivisesti. Talousmittareilla onnistumisen ei kuitenkaan ole nähty takaavan monipuolisen laadukasta, ihmisen moninaiset tarpeet huomioon ottavaa huolenpitoa (Hoppania ym. 2016, 76, 93). Hoivamaisemassa tämä voi näkyä hajaannuksena, monenlaisina pikaratkaisuina ja erilaisina laatuongelmina. Palvelurakenteen tehostuessa kokonaisvaltaiset hoivaratkaisut eivät ole enää mahdollisia ja palveluketjuun syntyy herkästi palveluaukkoja. Perinteiset hoivaratkaisut vähenevät, ja uuden ajan palvelut ovat nopeasyklisiä ja tarkasti mitoitettuja ja niillä pyritään antamaan helpotusta kulloisessakin hetkessä.

Hoivapalveluyritysten määrän kasvu myös lisää markkinointia, ja kilpailua asiakkaista.

Hoivapalveluyritykset, kotitaloudet, julkinen sektori ja markkinat reagoivat uuteen tilanteeseen kukin tavallaan, mutta yhteistä hoivapoliittista strategiaa on uudessa järjestyksessä vaikea sovittaa yhteen sisällöllisesti erilaisten toimijoiden kesken.

Yleinen ilmapiiri tuntuu omaksuneen talousrationaalisen ajattelutavan, ja voidaan huomata, että säästöistä puhuminen on saanut ihmiset varpailleen–kohennuksia ja monipuolista kehitystä ei enää vaadita, vaan niistä ennemminkin tiedustellaan. Jorma Sipilä (2011) ja Anneli Anttonen (2009, 268) kirjoittavat, että julkisuudessa ei enää puhuta hyvinvointivaltion kehittämisestä.

Hyvinvointivaltiota sen sijaan puolustetaan, mikä osaltaan kertoo siitä, että hyvinvointivaltioprojekti ei ole emansipatorisessa vaiheessa. Samankaltainen asetelma on rantautunut hoivan järjestämisen ympäristöön. Rakenteellisista ja organisoinnin näkökulmista katsottuna hoivamaisemassa korostuvat tehostamispyrkimykset. Edulliset hoivaratkaisut ja palveluiden eriytyminen ovat luontevia ratkaisuja tässä ajassa, ja edelleen, – tässä maisemassa.

32

3.5.2 Pelkistyvä hoivamaisema palveluiden kautta tarkasteltuna

’’Hoivatyönympäristöt ovat ikään kuin värikkäitä teoksia. Ympäristöihin liittyy ääniä, tuoksuja, erilaisia huolenpidollisia tehtäviä, monimuotoista välittämistä ja läsnäoloa. Kokonaisvaltaiseen ja värikkääseen maisemaan kuuluu asianmukaisesti aikaa ja työpanosta, ja monipuolista ja tarkoituksenmukaista hoivaa. Nämä sävyt antavat monet värinsä teokselle. Hoivatyötä tehdään nyt monin tavoin kolkommassa ilmapiirissä kuin aikaisemmin. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että uudessa tehostuvassa hoivatyön kulttuurissa teoksen värit haalistuvat ja kokonaisuus pelkistyy.’’

(Tutkimuspäiväkirjaotteita)

Kuvasin hoivanjärjestämisen tiivistyviä rakenteita ja arkihoivan muuttuvaa asemaa hoivanjärjestämisessä. Vanhuspalveluista karsitaan näkymättömämpää arkihoivaa ja mekaanisen hoitotyön korostuminen jättää vanhuspalvelut vajaiksi, jolloin hoivan tarjoamisen voi nähdä myös köyhtyvän. Syvensin ajatusta suoritusperusteisen ja pilkotun hoivan järjestämisen näkökulman avulla. Kokonaisvaltainen hoivavastuu supistuu ja palveluja aletaan tuottaa liukuhihnalta, jolloin ne eivät tähtää kokonaisvaltaiseen huolenpitoon, vaan vain välttämättömän tarjoamiseen.

Liukuhihnapalveluja hektisissä toimintaympäristöissä — Vajaita hoivapalveluja ikäihmisille Pyrin aiemmassa kuvaamaan järjestelmän muutosta ja esitän, että perinteiset arkipalvelut näivettyvät poliittisilla päätöksillä ja kuluja leikattaessa tehokkuuden työntäessä niitä näkymättömiin. Tätä ajatusta tukee esimerkiksi se, että ilman apua näyttävät jäävän tällä hetkellä erityisesti vanhat ihmiset, jotka eivät tarvitse sairaanhoidollista apua, vaan perinteistä kodinhoidollista arkiapua (Kröger 2009, 105; Vaarama 2004, 55).

Käytännössä maiseman pelkistyminen tarkoittaa esimerkiksi vähemmän aikaa hoivaympäristöjä rikastuttaviin toimiin. Se on enemmän kiirettä hoivaympäristöissä ja vähemmän aikaa monipuoliseen ympäristön huomioimiseen. Se on talousajattelun iskoistumista ja näennäisesti kaiken turhan karsimista hoivaympäristöistä. Laaja-alainen, ihmisen moninaiset tarpeet huomioon ottava hoivatyö ei välttämättä ole hoivatyön kehittämisen kärkihankkeita, vaan palvelut ja apu pyritään tuottamaan niin että sujuu. Erilaisia hoivatehtäviä on pilkottu suoritteiksi.

Suoritteita on helpompi hallita ja niiden kautta on helpompi laskea taloudellista kannattavuutta.

Julkunen Raija (2006b, 243) ja Kröger Teppo (2005) kirjoittivat hoivaköyhyydestä, jolla he viittaavat hoivan järjestämisen ongelmiin ja palvelun sisäiseen köyhtymiseen. Julkunen Raija ulotti hoivaköyhyys-käsitteen kaikkiin niihin elämäntilanteisiin, joissa ihmiset jäävät ilman

33

riittävää apua. Hoivanköyhtyminen tarkoittaa myös hoivatehtävien sisällöllistä näivettymistä, kun palvelusta riisutaan kustannustehokkuusvaatimuksien vuoksi sille ominaisia piirteitä kuten välittämistä ja läsnäoloa. Hoivapalvelusta tulee näkymässä myös markkinahyödykemäisempi, ja maisemassa on vähemmän tilaa monipuoliselle sosiaaliselle kanssakäymiselle ja tekemiselle.

Koska hoivapalvelut pyritään tuottamaan liukuhihnapalveluina, on palveluiden monimuotoisuutta ja laadukkuutta hankala ylläpitää. Sirpalemaisen palvelurakenteen takia myös palveluiden koordinointi ja laadun valvonta vaikeutuvat. Säästöt ja palvelurakenteen keventämispyrkimykset johtavat kapea-alaiseen kehitykseen. Tilanteessa on hyvä kysyä, millaisia ovat sisällöltään tulevaisuuden laadukkaat hoivapalvelut?

Kun hoivapalveluja tehostetaan, näkymättömämmät hoivan arkiset tehtävät joutuvat uuteen tilanteeseen: niille ei välttämättä raivata tilaa ja niiden asema on siirtynyt hoivatyön ytimestä reunoille. Kunnallisissa hoivapalvelujen sisällöissä painotetaan välttämätöntä hoitoa ja toimenpiteitä, jolloin joitain tehtäviä karsitaan. Usein karsittavat palvelut ovat hoivan arkipalveluja, joille ei välttämättä löydy enää tilaa peruspalveluissa, vaan ne siirretään varsinaista hoitotyötä tukeviin yksityisesti tuotettaviin palveluihin. Tämän voi ymmärtää tarkoittavan tehtävien ja hoivatoimien uudelleenjärjestäytymistä ja uudenlaisia palveluratkaisuja.

3.5.3 Työntekijät maisemassa

’’Pelkistyvä hoivamaisema saattaa aluksi häiritä katsojaansa ja siihen täytyy totutella.

Näkymää on kyettävä kestämään ja siinä on opittava toimimaan’’ (Tutkimuspäiväkirjaotteita) Lopuksi käsittelin käytännön hoivatyön ja hoivan fyysisten ympäristöjen haasteita, joiden voidaan nähdä johtuvan tehostamisen aiheuttamista toimintaympäristön rakenteellisista ja ammatillisista muutoksista. Muutosten keskiössä ovat hoivatyöntekijät ja heidän työhönsä liittyvät erilaiset haasteet. Tiivistyvät rakenteet aiheuttavat monenlaista sekä ammatillista että työnsisällöllistä uudelleenjärjestäytymistä, ja työntekijät kohtaavat enenevissä määrin työhönsä liittyviä eettisiä konflikteja talousmaailman voimistuessa työympäristöissä. Pelkistyvässä hoivamaisemassa työntekijät joutuvat sopeutumaan markkinalogiikan ympäristöihin.

Sopeutuminen näkymään ei aina suju mutkattomasti. Monet asiat saattavat häiritä näkymässä.

Pyrin aikaisemmissa luvuissa kuvaamaan erilaisia oireita, joita uudenlaisen hoivalogiikan toimintaympäristöt aiheuttavat. Markkinavetoinen kulttuuri aiheuttaa monenlaista oirehtimista ympäristössään, kun hoivalle ominaiset moraaliset ja eettiset merkitykset törmäävät taloudesta

34

tuttuihin lainalaisuuksiin. Se aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia niin asiakkaissa, omaisissa, työntekijöissä kuin hoivatyön organisoijissakin.

Hoiva-ammatillisuuskeskustelussa korostetaan työntekijöiden kykyjä vastata hoitotyön haasteisiin. Ammatillisuusnäkökulmasta hoivatyönympäristöjen voi nähdä lääketieteellistyvän.

Kotipalvelussa arkisen hoivatyön ympärille kehittyvää ammatillisuutta ei enää tunnisteta rakenteissa, koska maisemassa ei ole tilaa monipuolisille ammatillisuusnäkökulmille, eikä erityisesti niille näkökulmille, jotka ulottuisivat voimakkaasti arkisen hoivan puolelle.

Maisemaan ovat kuitenkin ilmaantuneet niin sanotut hoivan sekatyöntekijät, jotka työskentelevät pääasiassa kotihoidon tukipalveluissa.

Maisemaan on siis ilmaantunut uudenlaisia ja epäselviä ammatillisuuskysymyksiä. Samalla lisääntyvät ammattikuntien väliset hierarkkiset konfliktit, ja arkihoivatehtävät, jotka eivät näytä kuuluvan kenellekään. Kyseessä on eräänlainen hajaannustila, jossa osaset etsivät paikkaansa uudelleen.

Suoritusperusteisesti ja aikaa säästävästi — rajatun empaattisesti

Työntekijät joutuvat sopeutumaan uusiin toimintamalleihin. Hoivamaailman pelkistyminen ilmenee erilaisina konflikteina. Konfliktit ilmenevät esimerkiksi arvotaisteluna, johon hoivatyöläiset tahtomattaan joutuvat. Onkin nähtävissä, että työntekijät pyrkivät edelleen tekemään parhaansa haastavissa olosuhteissa ja pyrkivät samalla sopeuttamaan omaa työtään uudenlaisella toimintalogiikalla toimivaan palvelukokonaisuuteen.

Pelkistyvässä hoivamaisemassa työntekijöiden on suoriuduttava työstään nopeasti ja tehokkaasti.

Pelkistyvässä hoivamaisemassa työntekijät kokevat työnsä sisältävän eettisyyttä, inhimillistä arvopohjaa ja huolehtimisen ensisijaisuutta, kun taas uudet palvelusuunnitelmat ja markkinoistuvat toimintaympäristöt penäävät hoiva-arvojen kanssa ristiriistaista tehokkuutta ja laskelmointia. Suoritusperusteinen ja pilkottu hoivanjärjestäminen myös lisäävät valvonnan tarvetta ja sen vuoksi työntekijöiden työtä pyritään kontrolloimaan voimakkaammin.

Työskenteleminen pelkistyvässä hoivamaisemassa aiheuttaa esimerkiksi talous- ja hoivakehyksen välisiä ristiriitoja, joita tässä tutkimuksessa lähdetään havainnoimaan vanhusten ateria- ja kauppapalvelutyöntekijöiden työn kautta.

35