2 Käsitteiden määrittelyt ja teoria
2.3 Yhdysvaltojen uskonnollinen kenttä
Yhdysvaltojen uskonnollinen kenttä ja sen kehityskaari poikkeaa Euroopasta suuresti.
Suurimmat erot mantereiden välillä ovat kirkon ja valtion suhde sekä valistuksen aikakauden tapahtumat. Lähden esittelemään Yhdysvaltojen uskonnollista kenttää Barbin artikkelin kautta, jossa käsitellään Yhdysvaltojen syntyhistoriaa ja miten siellä tapahtuneet asiat ovat vaikuttavat negatiivisten mielikuvien syntymiseen ateisteja sekä uskonnottomia kohtaan. Tämän jälkeen esittelen Cragunin artikkelin avulla ateismin ja uskonnottomuuden nykytilaa Yhdysvalloissa sekä ateismista tehtyä tutkimusta koskien identifioitumista sekä ateistien syrjintää.
Yhdysvallat on perustettu valistuksen aikakautena, jolloin uskonnollinen ja poliittinen vapaus oli jo voimissaan. Yhdysvalloilla ei ollut siis valtionkirkkoa, jolla olisi pitkä historia valtion kanssa sekä auktoriteettia vaikuttaa ihmisten opetukseen, mielipiteisiin, kulttuuriin ja politiikkaan.34 Valtiokirkon puuttuminen ei kumminkaan tarkoittanut, ettei uskonto olisi näytellyt suurtakin roolia Yhdysvaltojen perustamisen vaiheissa. Yhdysvaltojen ensimmäisten siirtokuntien
perustajat olivat uskonnollisia ryhmittymiä, kuten puritaaneja sekä kveekareita, joita Barb kutsuu artikkelissaan pyhiinvaeltajiksi. Nämä pyhiinvaeltajat olivat lähteneet Euroopasta pakoon
uskonvainojen vuoksi.35 Ensimmäisten siirtokuntien elämää määrittelivät pitkälti pyhiinvaeltajien konservatiiviset uskonopit. Usko Jumalaan oli yksi pyhiinvaeltajan tärkeistä ominaisuuksista ja sitä iskostettiin kaikkiin asukkaisiin. Yhteisöjen johtajat käyttivät esimerkiksi
vallanpitomenetelmänä pelottelevaa uskonnollista retoriikkaa. He pelottelivat uskonnollisen välinpitämättömyyden tai Jumalan hylkäämisen johtavan yksilön sekä laajemmin myös yhteisön tuhoutumiseen. Yhteisön jäseniä jopa kannustettiin ilmiantamaan uskonnottomat tai
uskonnolliset välinpitämättömät jäsenet, jotta yhteisö olisi turvassa. Siirtokuntien jäsenten vakaumuksellisuudesta muodostui kasvavan kansakunnan eli Yhdysvaltojen yksi
peruspilareista.36
34 Berger et al. 2016 [2008], 51.
35 Barb 2011, 2.
36 Barb 2011, 3.
Yhteiskunnat rakentuvat sen jäsenten määrittelemien moraalisten linjauksien kautta. Näiden linjauksien tehtävänä on luoda raameja, joiden sisällä jäsenet toimivat yhteiskunnallisesti hyväksyttävästi niin julkisessa elämässä kuin yksityisessäkin. Linjaukset koostuvat yhteisölle tärkeistä arvoista sekä tavoista. Linjaukset muodostavat yhteiskunnalle omat säännöt, joiden kautta voidaan myös rajata, kuka kuuluu yhteiskuntaan ja kuka ei.37 Yksi näistä moraalisista linjauksista voi olla uskonto ja uskonnollisuus, niin kuin se on Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen perustamisen yksi keskeisimmistä arvoista oli uskonnonvapaus, koska maan perustajat olivat paenneet uskonvainoja ja halusivat harjoittaa uudessa maassaan uskontoansa rauhassa. Toinen tärkeä arvo oli uskonnon sekä valtion ero, mikä oli valistuksen ajan hengelle ominainen piirre.
Uskonnonvapaus sekä valtion ja kirkon ero eivät kumminkaan tarkoittaneet uskonnotonta tai uskontoneutraalia maata vaan siirtokuntien hengen mukaisesti uskonnollisuuteen kannustettiin ihan valtion taholta asti. Uskonnollisuus nähtiin elinehtona pysyvälle sekä toimivalle
kansakunnalle, sillä se merkitsi luotettavuutta sekä hyvää kansalaisuutta.38
Yhdysvaltojen synnyn alkuvaiheilla myös muut kuin uskonnottomat kohtasivat syrjintää, esimerkiksi katolilaiset sekä juutalaiset, koska he eivät edustaneet oikeana pidettyä uskoa.
Asenteet muita uskontoja kohtaan alkoivat myöhemmin muuttua. Kristinuskon eri suuntaukset sekä muut uskonnot alkoivat yleistyä Yhdysvalloissa jatkuvan maahanmuuton myötä, mikä kasvatti suvaitsevaisuutta niitä kohtaan. Yleiseksi ajatukseksi muodostui, että uskonnollisuuden ylläpitäminen oli kansakunnalle tärkeämpää kuin tietyn uskonnon puolustaminen.
Suvaitsevaisuuden kasvaessa uskonnollista eriäväisyyttä kohtaan jätti se ulkopuolelleen kumminkin uskonnottomat sekä ateistit, sillä heidän maailmankatsomuksensa ei katsottu ylläpitävän kansakunnalle tärkeää elementtiä eli uskonnollisuutta.39
Uskonnottomia ja ateisteja syrjivät lait olivat yleisiä osavaltioissa, esimerkiksi julkisesti ateistisia henkilöitä kiellettiin toimimasta todistajana tai tuomarina oikeudessa. Heiltä myös evättiin
37 Barb 2011, 2.
38 Berger et al 2016 [2008], 28–29.
39 Barb 2011, 4.
mahdollisuus omistaa maata sekä eläimiä, mikä vaikeutti heidän toimeentuloansa.40
Yhdysvaltojen itsenäistymisen jälkeen osavaltioissa jatkuivat uskonnottomia sekä vähemmistö uskontoja syrjivät lait vielä pitkään ja niitä säädettiin myös lisää, vaikka itse valtion perustuslakiin oli kirjoitettu selkeästi kansalaisten oikeus uskonnonvapauteen. Uskonnottomuutta syrjivillä ja samaan aikaan uskonnollisuutta suosivilla lakisäädöksillä uskonnollisuutta iskostettiin lujemmin kansakunnan hyveeksi ja kulmakiveksi.41 Osavaltioiden lait olivat uskontoa suosivia ja suojelevia, mutta Barb nostaa esiin tärkeän huomion oikeudenkäynneistä jumalanpilkkaakoskien. Barb väittää, että jumalanpilkkasyytökset ja niitä mahdollisesti seuranneet oikeustoimet sekä tuomiot eivät todellisuudessa olleet uskonnonsuojelua varten kuten silloin väitettiin, vaan niillä pyrittiin suojelemaan kansakunnan arvoja. Hyökkäykset ja arvostelut kristillistä Jumalaa kohtaa olivat samalla hyökkäys Yhdysvaltoja kohtaan, sillä uskonnollisuus on sen perustuksen kulmakivi. Oli aiheellinen pelko, että jumalanpilkan sekä kristillisten arvojen arvostelun hyväksyminen olisi aiheuttanut vahinkoa kansakunnan dynamiikalle.42
Sosiaalisen hyväksynnän puute uskonnottomia ja ateisteja kohtaan johti siihen, että monet uskonnottomat ja ateistit valehtelivat vakaumuksensa, etteivät saisi ateistin leimaa muiden silmissä. Uskonnottomia ja ateisteja kohtaan syntyneet negatiiviset asenteet pahenivat kylmän sodan aikana, kun Neuvostoliitto ja siellä vallinnut uskonnottomuus antoivat Yhdysvalloille tekosyyn sitoa ateismi neuvostoliitolaiseksi ilmiöksi ja tätä kautta uhaksi kansakunnalle.43 Kaikki uskonnottomat ja ateistit eivät kumminkaan halunneet piilotella sosiaalisen hyväksynnän vuoksi, vaan ovat taistelleet uskonnottomien oikeuksien sekä aseman puolesta yhteiskunnassaan.
Uskonnottomat ovat järjestäytyneet Yhdysvalloissa 1820-luvulta alkaen ja ovat saavuttaneet merkittäviä läpimurtoja uskonnottomien oikeuksia puolustaessa, joista esittelen nyt
muutaman.44
40 Barb 2011, 4.
41 Barb 2011, 7.
42 Barb 2011, 7.
43 Barb 2011, 8.
44 Barb 2011, 9.
Vuonna 1947 korkein oikeus vahvisti, että uskonnottomuus on suojeltu vakaumus perustuslakiin kirjatun omatunnon- ja sananvapauden puitteissa ja yksilöllä on oikeus sen ilmaisuun.
Vuonna 1952, toinen läpimurto tuli, kun oikeus määräsi, että uskonnottomia ihmisiä ei saa väheksyä tai syrjiä oman vakaumuksen vuoksi ja uskonnollisia ihmisiä ei voisi suosia uskonnottomien ylitse. Takapakkeja myös tuli, kun korkein oikeus päätti, että osassa
osavaltioissa sai pysyä laki, jonka mukaan julkisiin virkoihin valittujen henkilöiden tulee vannoa uskonnollinen vala virkaanastumisessa.45 Uskonnottomat pyrkivät myös yhteiskunnallisiin muutoksiin, kuten uskonnollisten symboleiden poistamiseen julkiselta sektorilta. Tästä
esimerkkinä on vaatimus poistaa dollarin setelistä ”Jumalaan luotamme”-kirjoitus. Perusteena tälle vaatimukselle esitettiin, että uskonnollisten symboleiden näkyminen kansallisesti
merkittävissä asioissa vaikeuttaa uskonnottomien identifioitumista osaksi yhteiskuntaa, sillä he eivät jaa uskonnollisia arvoja. Korkein oikeus ei kumminkaan suostunut tähän, vaan perusteli, että uskonnolliset symbolit kuuluvat osaksi maan historiaa sekä perinnettä.46 2000-luvulle tultaessa uskonnottomat sekä ateistit ovat myös entistä enemmän olleet julkisesti äänessä ja järjestäneet erilaisia hyväntekeväisyyskampanjoita, haastaakseen käsitystä siitä, että hyvänä kansalaisena oleminen olisi sidoksissa uskonnollisuuteen.47
Uskonnollisuuden ollessa yksi Yhdysvaltojen kulmakivi ja kansakunnan moraalinen raja vaikuttaa vielä nykypäivänkin mielipidetutkimuksissa. Barb esittelee artikkelissaan tutkimusta
minnesotalaisten mielipiteistä uskonnottomia kohtaan ja sen tulokset osoittavat, että yhdysvaltalaisten suhtautuminen uskonnottomuuteen on varsin negatiivista. Vastauksista
selviää, että ateisteihin ja uskonnottomiin liitetään käsityksiä kuten epäpuhtaus, epäluotettavuus ja moraalittomuus. Samanlaisia käsitteitä, mitä käytettiin siirtomaa-aikana. Moni myös näkee, ettei ateisti tai uskonnoton jaa samanlaista käsitystä Yhdysvalloista kansakuntana. Euroopassa pluralismin myötä yhteiskunnan julkista sektoria on yritetty viedä kohti uskontoneutraaliutta.
Yhdysvalloissa tämä on päinvastaista, uskontojen annetaan näkyä vapaasti, esimerkiksi
politiikassa. Tutkimukseen osallistuneista 45 % suosii presidentiksi uskonnollista henkilöä eikä
45 Barb 2011, 9.
46 Barb 2011, 10.
47 Barb 2011, 12.
haluaisi ateistia presidentiksi.48 Suomessa tilanne on hieman ristiriitainen, koska uskonnolliset rituaalit ovat mukana valtionkin toimissa, mutta suoranaista uskonnollista retoriikkaa päättäjiltä ei katsota kovin hyvällä vaikkakin heiltä odotetaan myönteistä suhtautumista luterilaisiin
arvoihin.49
Yhdysvalloissa uskonnollisella taustalla voidaan viestiä myös omasta yhteiskuntaluokasta, mikä on sellainen piirre, jota ei löydy Euroopasta. Euroopassa on tyypillistä, että kaikki
yhteiskuntaluokat kuuluvat samaan kirkkoon, mutta aktiivinen osallistuminen kirkon toimintaan on vaihtelevaa yhteiskuntaluokissa. Esimerkiksi keskiluokalle ja sitä ylemmille yhteiskuntaluokille kirkko on ollut tärkeä paikka esillä ololle sekä sosialisoitumiselle, kun taas keskiluokkaa
alemmille yhteiskuntaluokille osallistuminen on yleisesti vähäistä.50 Naiset poikkeavat tästä yleistyksestä hieman, sillä he ovat yleensä olleet miehiä aktiivisempia toimijoita kirkossa riippumatta yhteiskuntaluokastaan.51 Yhdysvalloissa tilanne on toisin: tiettyyn kirkkoon
kuuluminen toimii ikään kuin käyntikorttina ihmisille. Esimerkiksi yhteiskuntaluokan vaihtuessa saatetaan myös vaihtaa kirkkoa, sen mukaan mikä parhaiten kuvaa uutta statusta.52
Yhdysvaltojen uskonnolliselle kentälle on tyypillistä, että ihmiset liioittelevat omaa
uskonnollisuuttaan, kun taas Euroopassa ihmiset useimmiten vähättelevät sitä. Taipumus liioitteluun voidaan nähdä johtuvan esimerkiksi ateistiksi leimaantumisen pelosta, sillä välinpitämättömyys uskontoa kohtaan voidaan tulkita ateismiksi. Kristittyjen liioitellessaan uskonnollisuuttaan, Barbin mukaan ateistit taas vähättelevät tai kaunistelevat omaa
maailmankatsomustaan. Kuvailemalla olevansa esimerkiksi agnostikko tai humanisti ateistin sijaan.53 Liioitteluun taipuvaisuus on konkreettisesti nähtävissä Barbin esittelemästä toisesta tutkimuksesta, jossa oli mitattu kirkossa kävijöiden määrää suhteessa siihen, kuinka moni sanoo
48 Barb 2011, 10.
49 Taira 2014, 271.
50 Berger et al. 2016 [2008], 98–99.
51 Berger et al. 2016 [2008], 109.
52 Berger et al. 2016 [2008], 109.
53 Barb 2011, 11.
käyvänsä aktiivisesti kirkossa. Kirkossa kävijöiden määrä oli huomattavasti pienempi verrattuna niihin, jotka kertoivat käyvänsä kirkossa.54
Uskonto on vahvasti suojeltu ilmiö Yhdysvalloissa, sillä maan arvot ja tavat kumpuavat kristillisistä arvoista. Henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta suojellaan ja siihen, jopa rohkaistaan sekä arvostetaan yhteiskunnassa. Tästä huolimatta Barb näkee valoisamman tulevaisuuden uskonnottomille Yhdysvalloissa. Uskontokuntaan kuulumattomien määrä on kasvussa, mikä viittaa siihen, että uskonto on siirtymässä yhä enemmän pois julkisesta elämästä.
Uskontojen maine on myös kärsinyt sen politisoimisen ja konservatiivi kristittyjen kasvavasta vaikutuksesta lainsäädäntöön sekä ateistit ovat saaneet entistä enemmän myös ääntänsä julkisuuteen.55