Y HTEENVETO SEKVENSSITASON HAVAINNOISTA

Kokousten sekvenssitason analysointi tekee näkyväksi, että kokouskeskustelijat käyttävät -hAn-lausumia tiedonantojen ja kannanottojen yhteydessä. Näitä lausumia tarkastelemalla on mahdollista havaita, miten osallistujat rakentavat keskinäisiä episteemisiä auktoriteettiasemia keskustelun kuluessa. Osallistujat osoittavat keskustelun aikana, mitä kunkin osallistujan voidaan olettaa tietä-vän, että tällainen tieto on joko yhteisesti jaettua tai itsestään selvää tai sitten yhteisesti jaettua siitä hetkestä lukien, kun tietävä osapuoli tekee sen yhteisek-si. Lisäksi osallistujat osoittavat, kenellä kulloinkin on oikeus arvioida puheena olevaa asiaa. Sekvenssien mukainen analyysi osoittaa, että puhuja voi positioi-da itsensä vuorovaikutustilanteessa tietäväksi osapuoleksi esimerkiksi silloin, kun hän kertoo muille osallistujille uutisen tai selittää jotain keskustelun koh-teeksi noussutta seikkaa tai arvioi muiden esittämiä kannanottoja. Puhuja voi myös asettua tiedon välittäjäksi silloin, kun joku osallistujista on pyytänyt lisä-tietoa puheena olevasta asiasta. Selvimmin episteemisen auktoriteetin konst-ruointi tulee näkyviin sellaisissa vuoroissa, joissa puhuja ryhtyy arvioimaan joko itse keskustelua tai toisten osallistujien esittämiä näkemyksiä -hAn-lausumien avulla yleispätevinä. Tällaisissa vuoroissa puhuja asettaa itsensä

diskursiivisesti sellaiseen asemaan, jossa hänellä on oikeus arvioida muiden esittämiä kannanottoja. Myös kysymys–vastaus-vieruspareissa osallistujien välille rakentuu keskinäisiä episteemisiä auktoriteettisuhteita. Esittämällä tiedonhakukysymyksen kysyjä luovuttaa ensisijaisen tietäjän roolin muille osallistujille.

7.4.1 Puhuja asettuu tietäväksi osapuoleksi

Puhuja voi tehdä -hAn-lausumilla tietoa yhteiseksi ja muut osallistujat voivat yhtä lailla osoittaa vastausvuoroillaan, ovatko he jo tietoisia puheena olevasta asiasta. Toisinaan ensisijaisen tietäjän roolista voi syntyä hienoista ”verbaalista kädenvääntöä”, jolloin -hAn-lausumien yhteydessä keskusteluun syntyy hie-man inttävä ja jopa väittelynomainen sävy.

Näkyväksi tulee myös se, kenellä on ensisijainen oikeus tietoon eli kuka on tai vastaavasti kenen pitäisi olla tietoinen puheena olevasta asiasta toimenku-vansa vuoksi, mutta episteemisestä auktoriteetista on mahdollista neuvotella myös siten, että puhuja osoittaa olevansa oikeassa samalla myöntäen, että toi-nen osapuoli on vielä enemmän oikeassa. Puhuja voi siis asettua toissijaiseksi tietäjäksi esimerkiksi esittämällä kysymyksiä tai viittaamalla johonkin toiseen asiayhteyteen -hAn-lausumilla ja tällä tavalla tarjota toiselle osallistujalle ensi-sijaisen tietäjän roolin.

Puhuja voi -hAn-lausuman avulla tuoda esiin sen, että hän tietää kokonais-tilanteen ja haluaa samalla varmistaa, että kaikki asianosaiset ovat asiasta tie-toisia. Tällä tavalla puhuja tekee tiedon yhteiseksi ja varmistaa, että kaikki osallistujat ovat samalla tietämyksen tasolla.

7.4.2 Puhuja taustoittaa, perustelee, selittää ja päättelee

Puhujat käyttävät -hAn-lausumia eri toimintojen perustelemiseen. Puhuja voi käyttää -hAn-lausumia myös oman vuoronsa selittämiseksi ja tarkentamiseksi eli tuomaan keskusteluun tarkempaa informaatiota. Perusteluja käytetään muun muassa puolustautumisen, toimintaehdotusten ja kannanottojen yhtey-dessä. Puhujat taustoittavat omia puheenvuorojaan ja muistuttavat muita siitä, mitä kulloinkin kyseessä olevan asian suhteen on tehty ennen tarkastelun koh-teena olevaa kokousta. Puhuja varmistaa tällä tavalla, että kaikilla osallistujilla on riittävästi tietoa puheena olevasta asiasta voidakseen seurata puhujan esi-tystä.

Puhujat kehystävät -hAn-lausumilla puheenaiheen raamit: aluksi aihepiiri kehystetään muistuttamalla muita osallistujia siitä, mistä on kysymys ja lopuk-si osallistujat elopuk-sittävät tai perustelevat näkemyksensä puheenaiheesta -hAn-lausumin, joiden avulla puhujat voivat esittää perustelunsa itsestään selvinä seikkoina. Aineistossani esiintyvät -hAn-lausumat näyttäisivät kasaantuvan juuri tällaisiin sekvenssin argumentointikohtiin. Kannanoton perusteluvuo-roissa puhuja rajaa keskustelun kohteen viittaamalla vallitsevaan olotilaan -hAn-lausumalla ja esittämällä sen jälkeen -hAn-lausumalla perustellun kan-nanoton. Näin puhuja rajaa näkökulmansa kohteen ja esittää sen itsestään sel-vänä.

Puhuja tuo -hAn-lausumien avulla keskusteluun taustatietoa. Aineistossani taustoittamista toteuttavat -hAn-lausuman sisältävä vuorot näyttäisivät olevan parenteettisia lisäyksiä puhujan vuorossa: ne esiintyvät tyypillisesti puhujan oman vuoron sisäisessä kommentissa, usein selittämässä kuulijoille puheena olevan asian taustoja tai perustelemassa toimintaehdotuksia Tällainen paren-teettinen perustelu on tehokas retorinen keino – eräänlainen sivuhuomautus, jonka puhuja ikään kuin ohimennen mainitsee muille osallistujille. Puhujat esittävät -hAn-lausumilla myös arvioita ja päätelmiä aikaisemmin käsitellyistä aiheista viittaamalla edeltävään kontekstiin ja käyttämällä arviointirakennetta X on Y.

7.4.3 Puhuja etäännyttää puheena olevan asian omasta itsestään

Puhuja voi etäännyttää puheena olevan asiaintilan omasta persoonastaan ja vedota yleiseen tietämykseen lausumien avulla. Aineistossani -hAn-liitepartikkelit esiintyvät tyypillisesti passiivilauseissa ja nollapersoonan sisäl-tävissä lauseissa tai ovat kiinnittyneet kolmanteen persoonaan. Puhuja voi näillä lausumilla viedä fokuksen siihen, että puheena oleva asiaintila on yleis-pätevä eikä siten häntä henkilökohtaisesti koskettava. Puhuja voi etäännyttää ongelmallisen asian omasta toiminnastaan, vetäytyä henkilökohtaisesta vas-tuusta ja esittää ongelman yhteisöllisenä seikkana eikä hänestä itsestään johtu-vana. Tämä on retorisesti tehokas keino esimerkiksi silloin, kun puhuja haluaa luoda itselleen verbaalisen suojakilven, jonka taakse vetäytyä puolustautues-saan syytöksiä vastaan tai perustellespuolustautues-saan, miksi puheena olevaa asiaa ei ole vielä hoidettu.

7.4.4 Puhuja presupponoi kantansa itsestäänselväksi

Osallistujat argumentoivat ja vaikuttavat toistensa näkemyksiin ja suostuttele-vat muita omien näkemystensä taakse. Aineistossani puhujat käyttävät -hAn-lausumia esittäessään kantansa yleispätevinä eivätkä merkitse niitä omaksi subjektiiviseksi mielipiteekseen. Aineistossani esiintyy tapauksia, joissa osallis-tujat esittävät kantansa ensin henkilökohtaisena mielipiteenä ja siirtävät sitten vähitellen argumentointinsa yleispätevämpään suuntaan -hAn-lausuman avul-la.

Yhteistä tahtotilaa rakennettaessa aineistoni osallistujat esittävät sekä henkilökohtaiseksi mielipiteeksi merkittyjä kannanottoja että -hAn-lausumien avulla itsestään selviksi merkittyjä kannanottoja: osallistujat tunnustavat tois-tensa oikeudet omiin subjektiivisiin mielipiteisiin mutta pitävät silti ensisijai-sesti kiinni omista näkemyksistään presupponoimalla ne -hAn-lausumin itses-tään selviksi. Puhuja voi myös esittää omaksi subjektiiviseksi mielipiteeksi merkityn kannanoton, jonka hän perustelee yleispäteväksi tiedoksi rakennetul-la rakennetul-lausumalrakennetul-la. Tämä implikoi sitä, että puhujan henkilökohtainen kanta ei voi olla mikään muu, koska se perustuu itsestään selvään tosiseikkaan.

Puhujat esittävät aineistossani puheenaiheista tekemiä johtopäätöksiä yleispätevinä -hAn-lausuman avulla. Puhuja voi myös lisätä esittämänsä johto-päätöksen retorista tehoa havainnollistamalla päätelmäänsä -hAn-lausuman ja sitä seuraavan metaforan avulla. Puhujat esittävät päätelmiä muun muassa jos–niin-ehtorakenteen avulla, jolloin puhuja esittää ehtorakenteessa esiinty-vän -hAn-lausuman avulla, millä ehdolla kannanoton kohteena oleva seikka toteutuu. Päätelmä ei välttämättä ole aina luonteeltaan ehdoton, vaan se voi olla sävyltään myös arveleva.

Puhujat voivat suostutella muut osallistujat hyväksymään näkemyksensä käyttämällä -hAn-lausumia. Näiden lausumien avulla puhujan vuoroon syntyy itsestään selvyyden implikaatio, jolloin vastaanottajien on helppo olla samaa mieltä puhujan kanssa. Erityisesti kannanottojen perusteluissa esitetty -hAn-lausuma näyttäisi olevan retorisesti sovelias keino silloin, kun puhuja haluaa vedota kannanotollaan yhteiseen tietoon ja kutsua esiin samanmielisyyttä.

8 EPISODI: EPISTEEMINEN AUKTORITEETTI JA