Vuoden 1763 sopimus ja Viaporin porvariston synty

Kun Viaporin rakennustyöt kesällä 1763 alkoivat uudelleen Pommerin sodan aiheut-taman katkoksen jälkeen, armeija ja porvaristo sopivat yhteiset pelisäännöt liike-toiminnan harjoittamiselle Viaporissa. Kompromissihalukkuuden taustalla olivat muistot ensimmäisen rakennuskauden sekavista ja riitaisista olosuhteista. Ne eivät olleet palvelleet kummankaan osapuolen etuja, eikä niiden enää haluttu palaavan.

Huhtikuussa 1763 pidetyssä kokouksessa, jossa olivat läsnä maaherra Hans Henrik Boije, Viaporin rykmentinkomentajat ja Helsingin porvariston edustajat, luotiin yhteisymmärrys liiketoiminnan säännöistä linnoituksessa. Kauppiaskunta ja pienporvaristo lupasivat huolehtia siitä, että Viaporissa olisi tarpeellinen määrä ammattitaitoisia teurastajia, ruokakauppiaita, ravintoloitsijoita ja kapakanpitäjiä, sekä pitää myynnissä tarpeeksi kaura- ja ohraryynejä sekä suolattua lihaa ja kalaa rykmenttien ja linnoitustyömaan tarpeisiin. Vastineeksi rykmentinkomentajat lupa-sivat estää sotilaita rikkomasta porvariston elinkeino-oikeuksia. He tekivät myös muita lupauksia, jotka havainnollistavat siviili- ja sotilasyhteiskunnan vuorovaiku-tuksen kipukohtia. Majuri Diedrik Blomcreutz lupasi esimerkiksi teroittaa sotilaiden mieliin, että ravintolassa tilattu ruoka oli maksettava riippumatta siitä söikö sitä vai ei. Käteispulan lievittämiseksi sovittiin, että rykmentinkomentajat laskevat liikkeelle allekirjoituksellaan ja rykmentin sinetillä varustettuja poletteja, jotka porvaristo hyväksyy maksuvälineiksi sekä kaupungissa että Viaporissa. Maaherra lupasi kruu-nun lunastavan poletit käypää rahaa vastaan.⁶⁹⁶

Ruotsin armeijalla oli kokemusta tämänkaltaisten kompromissien hakemisesta porvariston kanssa. 1720–30-lukujen Haminassa, pikkuvihaa edeltäneen ajan raja-linnoituskaupungissa, armeija ja porvaristo olivat tapelleet pitkään armeijan tenttien asemasta. Lopulta armeija antoi porvaristolle oikeuden asettaa itse marke-tentteja linnoitusta varten.⁶⁹⁷ Helsingissä päädyttiin samaan ratkaisuun, mutta vasta toista vuosikymmentä kestäneen kiistelyn jälkeen, vaikka valmis toimintamalli olisi ollut olemassa.

694 Augustin Ehrensvärdin kirje maaherra Gustaf Samuel Gyllenborgille 15.8.1754. HMA UHL Ea:62, n:o 1340.

695 Granqvist 2012, s. 61–65, 69–70.

696 Helsingin maistraatin pöytäkirja 8.4.1763, HKA MA Ca:69, s. 173–184.

697 Nordenstreng & Halila 1974, s. 253–254.

Kompromissin seurauksena ensimmäisen rakennuskauden aikainen anarkia loppui. Viapori ei ollut enää kaupallinen ei-kenenkään-maa, jossa kaikki kynnelle kykenevät porvarit saattoivat kilpailla vapaasti. Vuodesta 1763 eteenpäin Helsingin maistraatti ja Viaporin komendantti myönsivät tietyille porvareille yksinoikeudet harjoittaa liiketoimintaa Viaporissa. Vaikka suurin osa heistä asui pysyvästi linnoi-tussaarilla, he eivät Helsingin porvariyhteisön silmissä muodostaneet erillistä luok-kaa. Viaporissa toimineihin porvareihin suhtauduttiin kaikissa yhteyksissä yhteisön tavallisina jäseninä, eikä esimerkiksi henkikirjoissa tai veroluetteloissa millään ta-voin eritelty ketkä porvarit toimivat kaupungissa ja ketkä Viaporissa.⁶⁹⁸ Kirkollises-sa väestökirjanpidosKirkollises-sa porvarit luettiin linnoituslaitoksen seurakuntaan, jonka rip-pikirjaan heidät kirjattiin otsikolla ”Täkäläinen kauppaseura” (”Härvarande Han-dels-Societeten”)⁶⁹⁹, mutta linnoituksen kirkonarkistoista on jäljellä vain pieniä osia.

Maistraatin pöytäkirjan hajamaininnat ovat siksi ainoa keino rekonstruoida ”Viapo-rin porvariston” koostumus.

Viaporissa toimineiden kauppiaiden kärkinimi oli Mathias Enning. Hänen por-variskirjassaan, joka annettiin toukokuussa 1763 – vain kuukausi armeijan ja porva-riston välisen sopimuksen jälkeen – hänen elinkeino-oikeuksikseen määriteltiin vähittäiskauppa kotimaisilla tavaroilla ja kauppapuodin pitäminen Viaporissa.⁷⁰⁰ Enning oli todellinen Viaporin-veteraani, sillä hän piti jo kauppapalvelija-aikoinaan 1750-luvun alussa avointa puotia Uudessakaupungissa.⁷⁰¹ Hän onnistui mitä ilmei-simmin rakentamaan Viaporiin tuottoisan liiketoiminnan, sillä hän oli parhaimmil-laan kaupungin viidenneksi suurin porvarillinen veronmaksaja ja osallistui Välime-ren-purjehdukseen yhtenä fregatti Sveaborgin rakennuttajista ja omistajista.⁷⁰²

Samoin ehdoin kuin Enning saivat porvarisoikeutensa myös kauppiaat Petter Falck vuonna 1765 ja Henrik Jonas Lethin vuonna 1769. Viimeksi mainittu oli Mat-hias Enningin tavoin vanha viaporilainen, sillä hän hoiti ennen porvariksi pääsyään kauppias Gustaf Bockin kauppapuotia linnoituksessa.⁷⁰³ Kolmikko Enning, Falck ja Lethin muodosti pitkään Viaporin vakiintuneen kauppiaskunnan, ja he toimivat myös porvariston puolivirallisina edustajina armeijan ja linnoituslaitoksen suun-taan. Kun Viaporin komendantti Petter Bernhard Piper huhtikuussa 1780 pyysi maistraattia nimeämään kaksi kaupungin edustajaa linnoituksen rakennuskannan inventaariota varten, maistraatti totesi, että parhaat miehet tehtävään olivat

698 Tiia Taskisen kokoaman tilaston mukaan Viaporissa oli vuoden 1764 sopimuksen jälkeen hen-kikirjoilla keskimäärin yksi tai kaksi kauppiasta. Taskisen hypoteesi, jonka mukaan Viaporin kaupasta huolehtivat Helsinkiin henkikirjoitetut porvarit, pitää paikkansa, vaikka hänen lähdeaineistonsa ei kykenekään todistamaan sitä. Kts. Taskinen 2014, s. 73–74. Henkikirjojen kuittimateriaalia tutkineen Sampsa Hatakan mukaan jopa ne kauppiaat, jotka merkitsivät kirjallisissa henkikirjoitusilmoituksis-saan asuinpaikakseen Viaporin, henkikirjoitettiin yleensä Helsinkiin. Kts. Hatakka 2011, s. 81–89.

699 Linnoituslaitoksen seurakunnan rippikirja 1795–1808, KA, Viaporin seurakunta, I Aa:1, s. 118–

128, 296–315.

700 Helsingin maistraatin pöytäkirja 16.5.1763, HKA MA Ca:69, s. 302.

701 Kauppaseura pyysi keväällä 1756 kaupunginvoutia selvittämään, millä oikeuksilla kauppapalve-lijat Mats Enning, Johan Forselius ja Carl Sunn pitivät Viaporissa avoimia kauppapuoteja. Helsingin maistraatin pöytäkirja 28.4.1756, HKA MA Ca:62, s. 469–470.

702 Kts. liite 6.

703 Helsingin maistraatin pöytäkirja 21.10.1765, HKA MA Ca:71, s. 875–876; Helsingin maistraatin pöytäkirja 4.6.1766, HKA MA Ca:72, s. 530–532; Helsingin porvarisoikeuskirja 20.5.1769, HKA MA Di:1.

rissa asuvat Falck ja Lethin, koska elettiin kelirikkoaikaa eikä ollut varmaa,

pääsisi-kö kukaan kaupungista linnoitukseen inventaariopäivänä.⁷⁰⁴ Kustavilaisen ajan alkupuolella Viaporin kauppiaskunta koki muun porvariston

tavoin sukupolvenvaihdoksen ja alalle tuli toisen polven viaporilaisia. Henrik Skug-ge sai oikeudet rihkamakauppaan ja kauppapuodin pitoon linnoituksessa vuonna 1778⁷⁰⁵, Johan Richoff samat oikeudet vuonna 1795.⁷⁰⁶ Näistä kahdesta Richoff oli Henrik Jonas Lethinin entinen kauppapalvelija ja oli siis hankkinut koko ammatti-taitonsa Viaporin-kaupan parissa.⁷⁰⁷ Carl Gustaf Weckman sai 1803 ruokakauppi-aan oikeudet ja liittyi osaksi Viaporin porvaristoa.⁷⁰⁸ Vuonna 1807 ruokakauppiaan oikeutta linnoituksessa anoi Anders Ek, joka oli ruokakauppias Alexander Lönn-qvistin poikapuoli mutta työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta armeijan palveluk-sessa Viaporissa, ensin kruununmakasiinin hoitajana ja sitten tykistön varuskirjuri-na.⁷⁰⁹ Ruokakauppaseuran mielipide asiassa jakautui, mutta sen enemmistö päätti, että pitkä työura kruununmakasiinissa pätevöitti Ekin ruokakauppiaaksi.⁷¹⁰

Kauppiaiden lisäksi linnoituksessa toimi ravintolanpitäjiä sekä ruokatavaroita myyviä pienporvareita, joista käytettiin armeijan tyyliin marketentin ammattinimi-kettä. Heidän ammattiryhmänsä eivät vakiintuneet samalla tavoin kuin kauppias-kunta, ja linnoituksen edustajat joutuivat useaan otteeseen vaatimaan maistraattia nimittämään lisää porvareita linnoitukseen.⁷¹¹ Esimerkiksi keväällä 1768 maistraatti etsi kirkossa luetun kuulutuksen avulla porvareita jotka olisivat halukkaita pitä-mään ravintolaa tai myypitä-mään ruokatavaroita Viaporissa.⁷¹² Maistraatille ilmoittau-tui kuusi henkilöä.⁷¹³ Samassa yhteydessä porvarit vaativat armeijaa tunnustamaan, että heillä on yksinoikeus tarjoilla ruokaa Viaporissa ”sekä siellä nyt olevalle että tulevaisuudessa sinne saapuville virkakunnille ja työväestöluokille”.⁷¹⁴

704 Helsingin maistraatin pöytäkirja 23.4.1781, HKA MA Ca:87, s. 277–278. Falck ja Lethin protes-toivat ja anoivat vapautusta tehtävästä, mutta maistraatti ei suostunut.

705 Helsingin maistraatin pöytäkirja 20.6.1787, HKA MA Ca:92, s. 634.

706 Helsingin maistraatin pöytäkirja 17.8.1795, HKA MA Ca:101, s. 937–938.

707 Johan Richoffin työtodistus viidentoista vuoden palveluksesta kauppiaanleski Maria Lethiniltä 12.8.1795. Johan Richoffin porvariksiottoon liittyvät asiakirjat, Helsingin maistraatin pöytäkirjan liit-teet 17.8.1795, HKA MA Cb:110.

708 Weckmanin porvarisanomuksen käsittelyn yhteydessä ei mainita Viaporia; kts. Helsingin maistraatin pöytäkirja 10.1., 7. ja 26.3., 2.4. ja 5.9.1783, HKA MA Ca:109, s. 7, 300–303, 433–440, 517, 1609. Linnoituslaitoksen seurakunnan rippikirjassa vuosilta 1796–1808 Weckman esiintyy kuitenkin osana ”täkäläistä kauppaseuraa”; kts. Linnoituslaitoksen seurakunnan rippikirja 1795–1808, KA, Via-porin seurakunta, I Aa:1, s. 118–128, 296–315.

709 Anders Ekin porvarisanomus, päiväämätön. Helsingin maistraatin pöytäkirjan liitteet 18.2.1807, HKA MA Cb:122.

710 Helsingin Ruokakauppaseuran lausunto Anders Ekin porvarisanomuksesta 26.2.1807, Helsin-gin maistraatin pöytäkirjan liitteet 18.2.1807, HKA MA Cb:122.

711 Kts. esim. Eversti von Trollen syksyllä 1772 lähettämä kirje, jossa vaaditaan maistraattia nimit-tämään uusia marketentteja Viaporiin. Helsingin maistraatin pöytäkirja 4.9.1772, HKA MA Ca:78, s.

819–820.

712 Helsingin maistraatin kuulutus 23.3.1768, Helsingin maistraatin pöytäkirjan liitteet 23.11.1768, HKA MA Cb:60.

713 Helsingin maistraatin pöytäkirja 28.3.1768, HKA MA Ca:74, s. 421–422. Halukkaiksi ilmoittau-tuneet kuusi porvaria olivat pienporvarit Johan Brandt, Mauritz Forsström, Johan Ottman ja Petter Utterbom, ravintoloitsija Jonas Kock ja laivuri Johan Castegren. Heidän lisäkseen Viaporin porvari-marketentin tehtävässä mainitaan ainakin pienporvari Jonas Kjellman (kts. Helsingin maistraatin pöytäkirja 30.4.1763, HKA MA Ca:69, s. 263), laivuri Anders Rönqvist (kts. Helsingin maistraatin pöytäkirja 5.3.1768, HKA MA Ca:74, s. 315–316) ja pienporvari Henrik Skogström (kts. Helsingin maistraatin pöytäkirja 4.9.1772, HKA MA Ca:78, s. 819–820).

714 ”…såwäl nu före tiden warande som framdeles tilkommande stater och arbets Caster…” Hel-singin maistraatin pöytäkirja 11.4.1768, HKA MA Ca:74, s. 435–438.

Armeijan ja porvarien rinnakkaiselo ei edelleenkään ollut ongelmatonta. Viapo-rissa toimi edelleen jonkin verran armeijan marketentteja, vaikka porvaristo vaati useilla valtiopäivillä heidän poistamistaan, vedoten siihen että tehtävät oli vuoden 1763 sopimuksen nojalla annettava porvareille.⁷¹⁵ Viinan ja oluen laatu, Ehren-svärdin vanha silmätikku, ei sekään vaikuta merkittävästi parantuneen. Vuonna 1764 pohjalaiset talonpojat, jotka oli palkattu kirvesmiehiksi linnoitustyömaalle, uhkasivat palata kotiinsa koska kaikki Viaporissa saatavilla olevat juomat olivat laa-dultaan kelvottomia.⁷¹⁶ Sopimus pysyi kuitenkin voimassa aina Suomen sotaan asti.

Liikeolojen vakauden lisäksi se tarjosi porvareille suojaa kolmansien osapuolten hyökkäyksiä vastaan.

Tullitarkastaja Henrik Johan Erhardt lähetti syksyllä 1770 maaherralle ja maist-raatille vaatimuksen kieltää Viaporin kauppiaskolmikkoa Mathias Enningiä, Petter Falckia ja Henrik Jonas Lethiniä toimimasta Viaporissa. Kauppiaat vastasivat, että heidän toimintansa oli täysin laillista, koska linnoituksen johto oli itse pyytänyt maistraattia asettamaan kauppiaita Viaporiin.⁷¹⁷ Maistraatti tuki heitä toteamalla, että ellei linnoituksessa olisi omia kauppiaita, ”upseerien, linnoitustyömaan käsityö-läisten, sotilaiden ja muiden Viaporissa työskentelevien olisi alistuttava siihen vai-keuteen, että heidän olisi kuljettava yli puoli peninkulmaa meritse linnoituksesta Helsinkiin halutessaan ostaa asioita”.⁷¹⁸