Kansan Temppeli ja Taivaan Portti olivat molemmat yhteisöjä, jotka pohjautuivat toisten auttamiselle ja yhteisölliselle kokemukselle. Vaikka Assemblies of God-liikkeessä on nähtävissä reilusti yhteisöllisyyden piirteitä, on ihmisten välinen kanssakäyminen eri linjalla. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että Kansan Temppeli ja Taivaan Portti toimivat kommuunillisella elämistyylillä, jossa kaikki aktiivijäsenet asuivat pitkälti samoissa tiloissa. Toisaalta tällaista elämistyyliä ja sosiaalista eristäytyneisyyttä on pidetty yhtenä aivopesuun vaikuttavana kriteerinä. Assemblies of God ei johdata ihmisiä yhteiseloon, mutta yhteisökeskeinen toimiminen on liikkeen ydinasemassa ja näkyy palveluksin tai esimerkiksi leirein, joita toiminnassa järjestetään usein. Kommuunillisen elintavan voidaan pitää olevan keskeinen tekijä sisäisen kurin ja esimerkiksi ryhmäajattelun muotoutumiselle, sillä se sulkee ulkoisia mielipiteiltä liikkeen toimintaa kohtaan ja vahvistaa sisäpiiriajattelua.153
Kaikkia liikkeitä yhdistävät toimintamallit sekä alue mille ne syntyivät. Assemblies of God- liikkeen menestystä edistävänä tekijänä oli sen syntymä ennen muita tarkastelun kohteena olleita liikkeitä.
Liike syntyi ennen niin sanottua uususkonnollisten liikkeiden aaltoa, onnistuen luomaan itselleen merkittävän aseman Yhdysvaltain uskonnollisella kentällä, vaikuttaen näin pitkälti samaan aikahaarukkaan muiden tutkittavien liikkeiden kanssa. David Bromleyn teorian pohjalta voimme nähdä, että Assemblies of God voitaisiin nähdä vastakulttuuria edustaneen sukupolven vanhempien ja huoltajien hyväksymänä uskonnollisuutena. Tätä ajatusta tukee koko karismaattisen helluntailaisuuden ja Assemblies of God-liikkeen varhaisempi syntymä, sillä kyseistä liikettä ei määritellä uudeksi uskonnolliseksi liikkeeksi, vaan vakiintuneeksi osaksi Yhdysvaltojen
152 Olson 2006.
153 Watts 2007, 33–40.
62 uskonnollisuutta. Vankka seuraajapohja edesauttoi Assemblies of God-liikettä erottumaan massasta, kun uususkonnollisia liikkeitä tuomittiin kulteiksi tai muiksi pahantahtoisiksi organisaatioiksi.
Toisaalta Assemblies of God ei selvinnyt ilman aivopesun syytöksiä, mutta onnistui luomaan pesäeroa aivopesu- ja kultti-leimaan. Tämä pesäero ja liikkeen suuri kasvu ja suosio ovat merkittäviä tekijöitä liikkeen sosiaaliseen hyväksyttävyyteen nähden. Tämä hyväksyttävyys vaikuttaa olevan keskiössä suhteessa siihen, syytetäänkö jotain uskonnollista liikettä aivopesusta, vai ei. Taivaan Portti ja Kansan Temppeli taas ovat osaltaan esimerkkejä siitä, kuinka liikkeitä tuomittiin niiden outojen tai epätavallisten toimintatapojen vuoksi, mutta myös ennakkoluulojen ja pelkojen vuoksi.
Aivopeseväksi toiminnaksi nähtiin pitkälti kaikki eristäytyvä ja ajattelua rajoittava toiminta, joka korvasi järkiperäistä pohdintaa uskonnollisilla totuuksilla ja korulauseilla.154
Jonesin tunnetaan rankaisseen työllä ja väkivallalla niitä, jotka kyseenalaistivat häntä. Applewhite väitetysti piti eräänlaisia kasvatus- ja itsereflektiohetkiä pitääkseen seuraajakuntaansa kurissa.
Olsonin kertoman mukaan yleinen neuvo, jonka hän oli nuoruudessaan saanut kohdatessaan ongelmia karismaattishelluntailaisen seurakunnan johtajan kanssa, oli tämä: ”Kokiessasi ongelmia tai epäkohtia liittyen johonkin liikkeen johtajista, sinun tulisi ensisijaisesti rukoilla asiasta Jumalalle, muttei missään nimessä sanoa sitä ääneen tai tuoda sitä julki.”155 Ongelmien piilottelu, välttely, siirtäminen tai vääristäminen olivat siis keinoja kaikissa kolmessa liikkeessä. Johtajan asema oli suojeltu, eikä häntä voinut kyseenalaistaa mistään. Usein se jäsen, joka toi ongelman esille, joutui johtajan tai muun ryhmän rankaisun kohteeksi tai lievimmillään sosiaaliseen eristykseen ryhmästä.
Hengellisen johtajan auktoriteettiasema ei erota liikkeitä toisistaan, vaan pitkälti yhdistää niitä. Myös liikkeiden sisältämät sosiaaliset hierarkiat ovat samankaltaisia. Tämä osoittaa, kuinka helluntaikarismaattisuuden piirissä hengessä vahvat ja sosiaalisesti taitavat yksilöt ovat kohotetussa ja ihannoidussa asemassa, aivan kuten Jones sekä Applewhite.156
Millaiset tekijät siis lopulta erottavat karismaattisen helluntailiikkeen Taivaan Portista ja Kansan Temppelistä? Paperilla liikkeet muistuttavat vahvasti toisiaan, kun Cialdinin sekä Frenchin ja Ravenin teoriaa katsotaan. Lisäksi myös Olsonin valoon tuomat kriisitilanteet tai ongelmakohdat ovat saman tyylisiä kuin mainituissa kahdessa muussakin liikkeessä. Tässä luvussa on aiemmin todettu, että sosiaalinen eristäytyminen yhteiskunnasta sekä vahvan ja vaikutusvaltaa saaneen johtajan vaikutukset Kansan Temppelissä ja Taivaan Portissa ovat keskeisiä. Emme voi poissulkea Jonesin ja Applewhiten osuuksia liikkeidensä kohtalosta, sillä juuri heidän ideologiansa johti seuraajat
154 Cowan & Bromley 2015, 93–94.
155 Olson 2006.
156 Olson 2006.
63 peruuttamattomiin päämääriin, toisaalta liikkeiden sisäiset sosiaaliset ongelmat olivat runsaasti moninaisemmat. Vaikka Assemblies of God-liikkeessä ihaillaan karismaattisia johtajia, on huomioitavaa, että aivopesun syytökset ovat usein kohdistuneet toimintatapoihin eivätkä johtohahmoihin. Vallan jakautuminen tasaisemmin useammalle ihmiselle uususkonnollisen liikkeen sisällä näyttäisi toimivan jäseniä suojaavana tekijänä, muttei korjaa ongelmia, jos liikkeen sisällä tapahtuva vaikuttaminen on painostavaa ja kontrolloivaa, esimerkiksi seurakuntalaisten toimesta.157 Uususkonnollisten liikkeiden voittona oli niiden ihmisläheisyys, yhteisöllisyys ja mahdollisuus tarjota henkilökohtaista tukea etsivälle. Henkilökohtaiset suhteet myös pitivät usein jäseniä sitoutuneena liikkeen tilanteesta huolimatta, joka näkyy vahvasti esimerkiksi Kansan Temppelin toiminnassa. Taivaan Portti eikä Assemblies of God ole yltäneet aivan yhtä henkilökohtaiselle tasolle uskonnollisuudessa, ja tämä näkyykin liikkeistä eroamisen yleisempänä esiintymisenä. Jäsenkunta ei siis ollut aivan yhtä koherenttia. Kansan Temppeli oli monille turvapaikka ja visio tulevasta, Taivaan Portti ja sen oppi keskittyy pakokeinoon maailmasta. Helluntaikarismaattisuus esimerkiksi Assemblies of God-liikkeessä taas esiintyy enemmän tapana elää ja nähdä maailma Jumalan positiivisen vaikuttamisen kautta erillä tavoin arjessa, jonka tukena ja kanavana seurakunta toimii.
Tässä mallissa yksilö elää tiukasti uskoa seurakunnan tukevassa yhteisössä ja sen vaikutuksessa, johon voitaisiin yhdistää Taylorin määrittelemiä aivopesun kriteereitä.158
Auktoriteettiaseman käyttö seksuaalisen yliotteen saamiseksi nousee esille niin Kansan Temppelin kuin karismaattisen Assemblies of God liikkeen kohdalla. Taivaan Portin kohdalla tieto on vähäistä, miten Applewhiten tai Netlessin seksuaalisuudet esiintyivät liikkeessä, mutta joidenkin lähteiden mukaan Applewhite olisi ollut aseksuaali. Jim Jones toimi avoimesti hyväksikäyttäen useita liikkeen jäseniä seksuaalisin pyynnöin ja vaatimuksin. Olsonin mukaan myös karismaattisen helluntaikirkon kohdalla auktoriteettiaseman hyväksikäyttöä esiintyy, vaikkakin se usein pidetään salassa julkisuudelta. Seurakuntalaiset ovat ihailevia pastoreitaan kohtaan ja erään uhrin kertoman mukaan Pyhän Hengen vireyttä on käytetty perusteluna aktin tarpeellisuudelle. On tärkeää muistuttaa, että auktoriteettiasemassa olevaa kohden kieltäytyminen saattoi kummassakin liikkeessä tarkoittaa yleistä häpäisyä, maineen tai statuksen mustaamista sekä aseman heikkenemistä seurakunnan piirissä, joka monelle oli perheen kaltainen. Liikkeissä siis esiintyy samoissa piirteissä, mahdollisesti myös samoissa kaavoissa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja auktoriteettiaseman väärinkäyttöä.159
157 Olson 2006.
158 Maaga 1998, 3–12; Cowan & Bromley 2015, 146–153.
159 Olson 2006.
64 Assemblies of God- liikkeen yksi vahvimmista opillisista erottavista tekijöistä on eskatologisen ajattelun eroavaisuus kahdesta muusta liikkeestä. Kansan Temppelin ja Taivaan Portin eskatologiset näkemykset kiihdyttivät liikkeiden jäsenten matkaa kohti tuonpuoleista, ajatuksena vapautus ja pelastus kuolemassa oikean aiheen ja toivon puolesta. Aikakäsitys lopusta erottaa helluntailaisen näkemyksen ja toisin kuin Kansan Temppeli ja Taivaan Portti, on helluntaikarismaattisuuden lopunaikojen odotus positiivista odottamista ja toivoa paremmasta. Kansan Temppeli pelkäsi Jonesin johdolla ydintuhoa, jonka koettiin olevan mahdollista lähes hetkenä minä hyvänsä. Taivaan Portin piireissä taas nähtiin sulkeutuva aikaikkuna komeetan lähestymisen muodossa ja epätietoisuus tulevista mahdollisuuksista. Kyseessä olikin ikään kuin ota tai jätä -tarjous mahdollisuudesta pelastua elämässä.160
Liikkeiden päämäärät ja opit siis erosivat osittain pienin vivahtein ja osittain radikaaleissakin mitoissa. Mutta menetelmissä liikkeiden toimintamallit kohtasivat jälleen. Karismaattinen usko, yhteisöllinen seurakunta, yhteiset rukouksen ja työn hetket, päivittäisiä tapoja noudattaen seuraajat toimivat ohjaajiensa opastuksella tavoitellen liikkeen opin mukaista tavoitetta, kukin omaansa.
Liikkeissä tapahtui fyysisen ja psyykkisen uhan alla paljon ihmisten erimuotoista hyväksikäyttöä ja kaikki kolme liikettä vaativat päivittäistä omistautumista liikkeen toimintaan. Tällainen omistautumisen vaade voidaan nähdä aivopesun kaltaiseksi toiminnaksi. Cialdinin teorian mukaan myös vaikuttamiset strategiat olivat mallinomaiset, sosiaalinen kontrollointi ja ryhmäpaine sekä kilvoittelu paremmasta asemasta ryhmän sisällä kukoistivat ja loivat sisäisiä ristiriitoja. Vaikuttamista liikkeissä on runsaasti, mutta sen kutsumista aivopesuksi on osa jäännettä ja väärinymmärrystä, tai tahallista haitallista toimintaa. Voimme siis todeta Assemblies of God liikkeen käyttäneen vahvoja samankaltaisia kontrollikeinoja, kuin tutkitut uususkonnolliset liikkeet. Tämä todennäköisesti pätee myös moneen muuhun Yhdysvaltojen uskonnolliseen liikkeeseen, mutta aihe vaatisi syvempää ja monitahoisempaa tutkimusta. Syytöksistä huolimatta liikettä pidetään nykyään vahvimpana karismaattisena helluntailiikkeenä, jonka haarat ulottuvat ympäri maapalloa. Jo liikkeen laajuuden vuoksi sen toiminta on varmasti moninaisempaa, kuin mitä tässä tutkimuksessa on mahdollista esittää. Kuitenkin jo esille tuodut sosiaalisen ja henkisen vaikuttamisen keinot osoittavat aivopesuksi määriteltyjen piirteiden näkyvän valtavirtauskonnollisuudessa. Leimaa aivopesusta tai kulttiudesta ei kuitenkaan valtavirtauskonnollisuudessa juuri havaita. Nämä syytökset selkeästi kohdentuvat pienempiin kasvaviin liikkeisiin ja näiden seuraajiin. Termit vaikuttavat olevan sosiaalisen hyväksynnän väline tasapainottelussa hyväksynnän sosiaalisen syrjinnän välillä. Liikkeen saavuttama suosio on kauan sitten jo haudannut syytökset kulttimaisuudesta tai aivopesusta. Loppujen lopuksi
160 Maaga 1998, 3–8; Cowan & Bromley 2015, 141.
65 kuitenkin kultti- ja aivopesu-termit ovat vahvasti kiinni sosiaalisessa hyväksynnässä ja ihmisten liikkeen toiminnalle asettamassa tuessa tai vastarinnassa.161
161 Taylor 2006, 96–98.
66
7 Johtopäätökset
Helluntailaisuuden juuret 1900-luvun alkupuolelle Yhdysvalloissa antoivat kasvupohjan ja mahdollisuuden leviämiseen ennen kultti- tai aivopesu-termien syntyä. Vaikka valtavirtaisen helluntailaisuuden ja uususkonnollisten liikkeiden toiminnassa on havaittavissa paljon yhteneviä piirteitä, joita on erinäisissä yhteyksissä pyritty kutsumaan nimellä aivopesu, eivät helluntaiseurakunnat Yhdysvalloissa tai muut valtavirtauskonnolliset liikkeet vaikuta kokeneen aivopesun leiman luomaa painetta. Assemblies of God-liikkeen ei nähdä syntyneen vastakulttuurillisena reaktiona kuten monien uususkonnollisten liikkeiden. Toisaalta samankaltaisia piirteitä omaavien uususkonnollisten liikkeiden imagoa usein pyrittiin muokkaamaan aivopesu-termiä käyttäen. Assemblies of God-liike käytännölliset menetelmät ovat samanlaisia, kuin aivopesun leiman kanssa painineiden Kansan Temppelin ja Taivaan Portin. Assemblies of God-liike on myös jokseenkin onnekas, ettei aivopesu-leima aiheuttanut sille nähtäviä suuria haittoja. Tämä on kuitenkin erittäin hyvä, sillä aivopesu-leiman negatiiviset vaikutukset ovat massiiviset ja tuota leimaa ei kuuluisi asettaa kasvavalle uskonnolliselle liikkeelle. Erityisesti vielä sillä huomiolla, että tämän tutkimuksen pohjalta esiin on noussut kyseisen termin tahallinen käyttö sosiaalisen statuksen osoittajana. Aiheeseen keskittynyt kirjallisuus kuitenkin tukee selkeästi näkemystä sosiaalisesta hyväksyttävyydestä ja hyväksymättömyydestä, jonka linjoilla myös tämän tutkimuksen johtopäätökset ovat.
On otettava huomioon, että sekä Kansan Temppeli että Taivaan Portti liikkeet kokivat molemmat vaikuttamisensa aikana suuren muutoksen. Kansan Temppelin kodalla muutos oli vaivihkaisempaa, kun taas Taivaan Portti muuttui ja vakiintui muotoonsa pian Nettlessin kuoltua. Liikkeitä ei alkupuolen hyväntahtoisuudessaan voisi nähdä samana liikkeenä, kuin miten toiminnat tunnetusti päättyivät. Aivopesuun tuomituissa liikkeissä oli siis myös hyväntahtoinen ja rakentava puolensa, joka alkumuodossaan vastasi pitkälti ainakin Kansan Temppelin osalta sitä toimintaa, mitä karismaattinen helluntailiike tarjosi seuraajilleen. Myös Assemblies of God-liike nähdään vahvana ja jäsenilleen merkittävänä liikkeenä. Aivopesun syytöksiä heiteltiin sinne tänne tuomitsemaan uskonnollisia suuntauksia, joihin ei itse kuuluttu. Näillä syytteillä harvemmin oli selkeää pohjaa.
Assemblies of God-liike on menetelmiltään vahvasti samoilla linjoilla Kansan Temppelin ja Taivaan Portin kanssa. Liikkeiden lähtökohdat ja sisällä vaikuttaneet menetelmät sekä erilaiset ongelmakohdat kohtaavat selkeästi. Monelle selkeä pesäeron tekijä on liikkeiden erilaiset päätökset.
Vain yksi kolmesta tutkinnan alla olleesta liikkeestä ei päättynyt jäsenten kuolemaan liikkeen toiminnan parissa. Tähän erottavaan seikkaan vieviä tekijöitä on noussut selkeästi kolme. Vahva eskatologinen, jopa kuolemaa ihannoiva näkemys, joka annetaan dogmina johtajalta seuraajille.
67 Sosiaalinen erottautuminen ulkomaailmasta, joka poistaa mahdollisuuden vapaasti irrottautua liikkeen toiminnasta ja saada ulkopuolelta informaatiota tai neuvoja. Sekä yksittäisen häikäilemättömän ideologiaa ajavan johtajan puutos, jolla olisi selkeä päämäärä, johon ohjata seuraajiaan. Menetelmiltään liikkeet ovat vahvasti yhtenäisiä. Samoin kaikki tarkastellut liikkeet kokivat aivopesun leimaa, mutta lopputulokset liikkeiden toiminnassa eroavat selkeästi.
Valtavirtauskonnollinen Assemblies of God osoittaa kuitenkin, että myös valtavirrallisen toiminnan sisältä löytyy haasteellisia kontrolliin pyrkiviä piirteitä, joita voitaisiin niin haluttaessa nimittää aivopesuksi. Aivopesu-termin taustalla on siis melko laajamittaiset ja epäselvät kriteerit, joita voidaan soveltaa moneen uskonnolliseen liikkeeseen.
Vaikka Assemblies of God-liikkeen kohdalla aivopesun syytökset eivät ole enää olleet yhtä lailla näkyvissä tai yleisiä, on kaikkien kolmen liikkeen sosiaalinen vaikuttaminen ja kontrolli selkeästi samalla pohjalla. Taylorin antamia aivopesun tekijöitä on nähtävillä yhtä lailla kaikissa liikkeissä ja sosiaaliset ryhmäprosessit pitävät vahvasti liikkeiden seuraajakuntaa tiukassa otteessa. Vaikka aivopesu on todettu virheelliseksi ja ihmisen psyykkinen vaikuttaminen hajaluontoiseksi ja ohueksi, on aivopesun syytöksillä ollut vahvoja vaikutuksia liikkeiden imagon kanssa. Esimerkiksi Kansan Temppelin kohdalla aivopesun syytösten voidaan nähdä jouduttaneen kuolemia, sillä ne sysäsivät liikkeelle rattaita, jotka johtivat Leo Ryanin vierailuun Jonestownissa. Aivopesun piirteet ovat siis ainakin joissain määrin laajennettavissa myös valtavirtauskonnolliseen toimintaan, eikä vain pieniin uususkonnollisiin liikkeisiin. Kuitenkin kultti ja aivopesu termien vähäinen käyttö osana valtavirtauskonnollisuuden kritisointia on selkeästi havaittavissa.
Aivopesu-termin kasvu ja muovautuminen on useiden tekijöiden summa. Räjähdysmäisen alkunsa vastakulttuurillisesta ajattelusta saaneet uususkonnolliset liikkeet paisuttelivat omaa suosiotaan, nostattaen esiin huolta valtavirtauskonnollisuuden ja vastakulttuurin vastustajien parissa. Huolen noustessa sodan yhteydessä esille tullut ja uutisissa noussut aivopesun termi nousi pöydälle kantaen mukanaan sanomaa pahantahtoisista uususkonnollisista liikkeistä, jotka lamaannuttavat uhrinsa aivopesulla. Media nappasi nopeasti huomion tästä hyvästä tarinasta ja aivopesun käsite levisi kulovalkean tavoin nostaen mukanaan myös ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään muiden ahdingosta, esimerkiksi poisohjelmoijat. Ironisesti vastakulttuurin vastustaminen nostatti sen suosiota ja herätti nuorissa kapinahenkisyyttä vanhempia sukupolvia vastaan, joka kasvatti rakoa sukupolvien välillä.
Uususkonnollisten eskatologisten liikkeiden kuolemia käytettiin esimerkkinä aivopesun toimivuudesta, ja usein näiden tragedioiden uhreja syytettiin heikkomielisyydestä tai uskon puutteesta, samoin kuin vanhemmat syyttivät nuoriaan. Sukupolvien välinen ero kehittyi vihaksi ja peloksi, joka kiteytyi lopulta kaiken uususkonnollisen toiminnan vastustamisena, aivopesun käyttönä
68 pelotteena. Uususkonnollisten liikkeiden vastainen toiminta alkoi leimata kaikkea uususkonnollista, sekä joitain muitakin pienempiä uskonnollisia liikkeitä toimintaa kultti-termillä, joka yhdistettiin aivopesuun ja fyysiseen sekä psyykkiseen väkivaltaan liikkeiden sisällä. Aivopesu toimivuus kiistettiin valtion toimesta, mutta termi jäi elämään ihmisiin ja uskomuksiin ihmisen mahdollisesta hallinnasta. Vaikka aivopesusyytösten takana onkin sosiaalisesti yhdistäviä kontrolloivia tekijöitä, ei aivopesua tuossa termin muodossa tule käyttää.
Aivopesu-termin ja samalla myös kultti-termin väärinkäyttö Yhdysvalloissa vaikuttaa olevan täysin mielivaltaista ja osittain myös tavoitteellista haitantekoa. Syytökset voivat lähteä yksittäishenkilöistä tai jopa valtion tasolta, mutta pääasiallisesti niiden takana on ymmärryksen puute ja haluttomuus mukautua uusiin ajatuksiin ja mahdollisuuksiin. Aivopesusyytökset syntyivät pelon, hämmennyksen ja tietämättömyyden yhteisvaikutuksesta ja niiden päälähteenä, aivan kuten David Bromley arveli, on ikäluokkien välinen eroavaisuus. Nuorten vastakulttuurillinen tarve toimia vanhempien asettamia oletuksia ja kehotuksia vasten johdatti uususkonnollisen liikehdinnän suosion kasvuun etenkin nuorison piirissä. Vanhempien vastustelu taas ohjasti Edvard Hunterin räikeän aivopesun termin aseeksi muutosta vastaan. Muutoksenvastainen taistelu sai jopa valtiollista tukea, joka toisaalta kiihdytti intoa uususkonnollisten liikkeiden piirissä, vahvistaen me vastaan muut-ajattelua liikkeiden sisällä. Syytökset aivopesusta on mahdollista kohdentaa aseen tavoin haittaamaan ei toivottujen uskonnollisten liikkeiden kasvua. Useissa tapauksissa nämä liikkeet olivat uususkonnollisia liikkeitä, mutta kuten Assemblies of God osoittaa, myös valtavirtaliikkeet saivat osansa.
Johtopäätöksissä on huomioitavaa, että Taylorin teorian mukaan niin uususkonnolliset ei-kulttileimaa saaneet kuten myös kulteiksi usein nimitetyt liikkeet ovat kaikki samalla linjalla. Taylorin teoria on kuitenkin vahvasti sovellettavissa ja määrittelee aivopesua hyvin hataralta pohjalta. Tämän teorian mukaan kaikkia uususkonnollisia liikkeitä sekä muita karismaattisia tai yksilöjohtoisia sosiaalista sisäkuria toteuttavia liikkeitä voitaisiin määritellä aivopeseviksi. Teorian sovellettavuus eri uususkonnollisiin liikkeisiin ja liikkeisiin, jotka eivät ole saaneet kulttileimaa osoittaa, että todellisuudessa teoria on vahvasti aukollinen. Kultti-termi on aseistettu osoittamaan vihalle tai muille negatiivisille tunteille maalitauluja uskonnollisten liikkeiden parista. Näille tunteille on todennäköisesti lukematon määrä eri syitä, alkaen haastavasta, ideologisesti repivästä maailmansodasta. Vähättelemättä joidenkin uususkonnollisten liikkeiden dramaattisia ja surullisia päätöksiä, on hyväksyttävä, että uususkonnolliset liikkeet ovat saaneet osakseen kohdennettua haitallista kuuluisuutta. Nuoriso ei kokenut kuuluvansa vallitsevaan uskonnolliseen ilmapiiriin ja pyrki etsimään sen ulkopuolelta paikkaa, johon kuulua. Tämä vastakulttuuria synnyttänyt liike kiivastutti monia uskonnollisia liikkeitä ja vannoutuneita kannattajia ja kultti-termiä, ja erilaisia
69 negatiivisia termejä sekä vaikutuksia osoiteltiin useille nuorisoaktiviteeteille, kuten pöytäroolipeleille ja rock- tai punkmusiikille ja jopa sarjakuville. Tällainen edestakainen taistelu kasvatti rakoa sukupolvien välille.
Vastakulttuurin myötä nousseet uudet innostuksen kohteet kuten sarjakuvat, pöytäroolipelit ja kirjaimellisesti normeja ja edellisten sukupolvien toimintamalleja vastustava punkkulttuuri ovat esimerkkejä vanhemman sukupolven vastustamisesta. Tähän lukeutuu myös perinteisen uskontokäsityksen vastustaminen, joka ravisutti esimerkiksi perustuslaissa näkyvää hyvin vahvaa uskonnollista valtiollisuutta omaavaa Yhdysvaltoja. Tällainen vahva ero kahden sukupolven välillä ei ole ennenkuulumatonta, mutta mittakaavat joihin eroavaisuudet lopulta johtivat äärimmäisiin keinoihin pyrkiä hallitsemaan nuorisoa. Nämä keinot, esimerkiksi poisohjelmointi ja uususkonnollisten liikkeiden arvon häivyttäminen olivat haitallisia molemmille osapuolille ja loivat korjaamattomia välejä, jotka esimerkiksi hajauttivat Yhdysvaltojen perinteistä uskonnollista kenttää entisestään luoden suojaa ja turvaa lupaavia uususkonnollisia liikkeitä, jotka toimivat perheinä suojaa hakeville nuorille.
Aivopesua käytettiin siis aseena ei-toivottua uskonnollisuutta vastaan, aivan samoin tavoin kuin kultti-termillä leimattiin epäsuotuisaksi nähtyjä uskonnollisia liikkeitä, vaikka aivopesun piirteitä on havaittavissa myös valtavirtauskonnollisuudessa. Usein perustelut olivat tuulesta temmattuja syytöksiä tai eronneiden jäsenten kertomia kitkeriä muunneltuja totuuksia. Aivopesu-termi siirtyi kuvastamaan kaikkea negatiivista vaikuttamista ja tuossa asemassa termi yhä edelleen elää Yhdysvalloissa kansankielessä. Samoin elää yhä edelleen kulttienvastainen toiminta ja yksilön on mahdollista suorittaa jopa kulttiopintoja. Termit eivät ole siis jääneet vuosituhannenvaihdoksen tuolle puolen, vaan yhä edelleen vaikuttavat negatiivisessa mielessä ei-toivotun uskonnollisuuden piirissä toisinaan päätään nostavin artikkelein ja skandaalein. On hankala ulkoapäin arvioida minkälaisen vastaanoton tällainen mediasisältö saa Yhdysvalloissa nykypäivänä, mutta kultti-termi sisältyy moneen negatiivissävytteiseen tärppiotsikkoon, jotka aiheuttavat haittaa nouseville uskonnollisille liikkeille.
Erityisesti poisohjelmointia voidaan pitää vahvana esimerkkinä siitä, kuinka uususkonnollisuus ja aivopesu ovat sukupolvien välisen taistelun tuotosta. Poisohjelmointi oli äärimmäinen keino vanhempien toimesta viedä vastakulttuuria edustaneilta nuorilta heidän itsemääräämisoikeutensa.
Poisohjelmointi oli väkivaltainen ja usein kokonaisvaltainen keino repiä nuori irti siitä usein uskonnollisesta ympäristöstä, jossa nuori halusi olla. Ja usein tilalle luvattiin tai annettiin suoraan kuuluminen johonkin hyväksyttävään uskonnolliseen ryhmään uususkonnollisen liikkeen sijasta.
70 Tällaisessa äärimmäisessä tilanteessa yksilön oli mahdollista menettää ainakin väliaikaisesti uskonvapautensa omien vanhempiensa tai huoltajiensa johdolla.
Assemblies of God-liikkeen tai yhdenkään uususkonnollisen liikkeen ei tulisi saada samanlaista aivopesun tai kultin leimaa kuin Kansan Temppeli ja Taivaan Portti saivat. Sosiaalinen eristäytyminen ja vihan kohdentaminen yksittäiseen johtajaan vaikuttaisi olevan vahvasti näiden syytösten kynnyksenä, mutta paperilla Assemblies of God osoitti samanlaisia hengellisen vallankäytön ja sosiaalisen rajoituksen metodeja kuin mainitut kaksi muutakin liikettä. Syytökset osuivat pitkälti puolustuskyvyttömiin uususkonnollisiin liikkeisiin, joilla ei ollut aiempaa näkyvyyttä millä puolustaa toimintaansa. Tietynlaisen uskonnollisuuden kieltäminen vaikuttaa olleen aivopesun termin perimmäisiä käyttötarkoituksia sukupolvien välisessä erimielisyyksien konfliktissa.
Aivopesu-termi sekä syyt, jotka johtavat aivopesusyytöksiin ovat olleet tämän tutkimuksen keskiössä.
Aivopesun termi itsessään on arkisessa kielenkäytössä virheellinen ja ongelmallinen. Termi on siirtynyt kuvastamaan kaikkea epäsovinnaista vaikuttamista, erityisesti silloin kun se halutaan tuoda negatiiviseen valoon esimerkiksi mediassa. Termille täsmällisempiä vastineita olisivat hengellinen hyväksikäyttö, hengellinen väkivalta tai hengellisen auktoriteettiaseman väärinkäyttö. Esiin tuodut vaihtoehtotermit ovat täsmällisempiä ja kuvaavampia niihin psyykkisiin ja sosiaalisiin prosesseihin, joita uskonnollisen vallan väärinkäytön sisällä tapahtuu. Tutkijalle on kuitenkin selvä, ettei termi ole kansankielisessä käytössä muuttumassa, sillä siitä on muodostunut Yhdysvaltain sisäisen tiedustelun, oikeuslaitoksen ja kansan sisällä vallankäytön ase ja epähyväksytyn toiminnan leima, joka ei peseydy pois. Erityisesti 1990-luvulle asti aivopesu- ja kultti-termit olivat selkeästi rajoittuneet ulkoryhmiin kuuluneiden uususkonnollisten liikkeiden määrittelyyn, muutkin liikkeet saivat osansa leimasta, mutta monet liikkeet selvisivät pahimmista vainoista. Kuten työssä Assemblies of God osoittaa, leima hälvenee ajan ja suosion myötä. Tämän vuoksi aivopesusta puhutaan usein erityisesti pienempien uskonnollisten liikkeiden kohdalla. Tutkijalle itselleen ja aiheen muille tutkijoille on kuitenkin keskeistä ymmärtää tuon termin vääristynyt muoto sekä käyttö ja tulevalle tutkimukselle tarkastelu kannattaa keskittää termin käyttöön nykypäivänä.
71
Lähteet
Johnston-Kohl, Laura haastattelijana Barbara Calderone. XX.3.2018. Riverside California. Believers and Nonbelievers in discussion. (Haastattelun tarkka ajankohta tuntematon).
https://www.youtube.com/watch?v=W5zVOat-CZ0&ab_channel=BelieversandNonbelieversInDiscussion. Katsottu 16.8.2022.
Wagner-Wilson, Lezlie, haastattelijana Jessiie Chinkz 18.6.2020. AfricaX5 Network.
https://www.youtube.com/watch?v=Y7hAfQAwQrI&ab_channel=Africax5Network.
Katsottu 12.8.2022.
Maaga, Mary. (1998). Hearing the voices of Jonestown. Syracuse: Syracuse University.
https://jonestown.sdsu.edu/?page_id=99124. Katsottu 10.8.2022
Olson, Roger. (2006). Pentecostalism’s Dark Side. Religion online. https://www.religion-online.org/article/pentecostalisms-dark-side/ Katsottu: 16.8.2022.
Richardson, James. & Francois, Bellanger. (ed.) (2014). Legal Cases Involving New Religions and Minority Faiths. Aldershot: Ashgate.
Taylor, Kathleen. (2006). Brainwashing: The Science of thought control. Oxford: Oxford University Press.
Zeller, Benjamin. (2014). Heavens Gate: America’s UFO religion. New York: New York University Press.
Kirjallisuus
Anthony, Dick. ja Robbins, Thomas. (2004). Conversion and “Brainwashing” in New Religious Movements Teoksessa: Lewis, James. & Tøllefsen, Inga. (ed.) The Oxford Handbook of New Religious Movements: Volume I. https://www-oxfordhandbooks-
com.ezproxy.uef.fi:2443/view/10.1093/oxfordhb/9780195369649.001.0001/oxfordhb-9780195369649. Katsottu 10.5.2022.
Bird, Frederic. & Scholes, Laurie. (2011). Research Ethics. Teoksessa: Stausberg, Michael. & Engler, Steven. (ed.), The Routledge Handbook of Research Methods in the Study of Religion. Oxon: Taylor
& Francis Group, 81-105.
Cialdini, Robert B. (2006). Influence: The Psychology of Persuasion. New York: Harper Business.
72 Cowan, Douglas. ja Bromley, David. (2015). Cults and New Religions: A Brief History. Hoboken:
John Wiley & Sons Incorporated.
Cowan. Douglas. (2016). New Religious movements. Teoksessa: Woodhead, Linda. et. al. (ed.) Religions in The Modern World: Traditions and Transformations. New York: Routledge. 399–430.
Dawson, Lorne. (2003). Cults and New Religious Movements: A Reader. Malden: Blackwell
Dimsdale, Joel. (2021). Dark Persuasion: A History of Brainwashing from Pavlov to Social Media.
Yale: Yale University Press.
French, John. ja Raven, Bertram. (1959). The Bases of Social Power. Teoksessa: Cartwright, Dorwin.
(ed.). Studies in Social Power. Research Center for Group Dynamics. Michigan: Institute for Social Research. 150–167.
Introvigne, Massimo. (2021). Brainwashing Theories: the Myth and the History of “Mind Control”
https://bitterwinter.org/brainwashing-theories-the-myth-and-the-history-of-mind-
control/?gclid=CjwKCAjwo8-SBhAlEiwAopc9Wz02i_wOaZupEk8hDDEj55_CI65lMXbUbnRvFdThLhUHCncmp221RBoCzps QAvD_BwE. Katsottu 10.8.2022.
Lewis, James. (2016). Brainwashing and “Cultic Mind Control” Teoksessa: Lewis, James. &
Tøllefsen, Inga. (ed.) The Oxford Handbook of New Religious Movements: Volume I. https://www-
oxfordhandbooks- com.ezproxy.uef.fi:2443/view/10.1093/oxfordhb/9780195369649.001.0001/oxfordhb-9780195369649. Katsottu 10.5.2022.
Lifton, Robert. (1961). Thought Reform and the Psychology of Totalism: A Study of 'brainwashing' in China.Chapel Hill: University of North Carolina Press.
Lindhardt, Martin. (2011). Practicing the Faith: The Ritual Life of Pentecostal-Charismatic Christians. New York: Berghahn books.
McCloud, Sean. (2004). Making the American Religious Fringe: Exotics, Subversives, and Journalists, 1955-1993. Chapel Hill: University of North Carolina Press.
Nelson, Chad. & Woods, Robert. Jr. (2011). Content Analysis. Teoksessa: Stausberg, Michael. &
Engler, Steven. (ed.), The Routledge Handbook of Research Methods in the Study of Religion. Oxon:
Taylor & Francis Group, 109–121.
