52 teoriasta. Taylorin esittämien vaikuttamisen kriteerien mukaan myös Taivaan Portin sisällä tapahtui vahvasti aivopesua, vaikkakin jotkut piirteet venyvät Taylorin teoriassa hyvinkin laajalle, eikä niiden kriteereillä ole kovin suuria rajoittavia tekijöitä.130
53 esiintyvää elekielistä rukousta, jossa elää karismaattisuuden piirteitä. Vaikka kyseessä on harjoiteltu esitys, on taustalla usein oikeitakin tunteita, joita korostetaan näyttävyyden ja ulospäinsuuntautuvan annin vuoksi. Katsoja on tietoinen esityksen paisuttelusta ja korostamisesta, mutta elää mukana perheiden euforisissa tunteissa ja samaan aikaan syö valheellista tunteiden esitystä turtuen ja kyseenalaistaen omaa skeptisyyttään. Pitkällä juoksulla tämä turtuminen potentiaalisiin valheisiin ja ongelmallisiin kohtiin vähentää kriittistä lähestymistä ja aiheuttaa kyseenalaisten kohtien normalisoitumisen. Lindhardtin mukaan tämä esittävä ulospäinsuuntautunut tapa osoittaa uskoaan on helluntaiseurakuntien toimintaa pohjaava kulmakivi. Assemblies of God-liike osoittaa hyvin tätä ulospäinsuuntautuvaa uskoa ja uskon vahvaa esittämistä ja Lindhardtin teoria täsmää liikkeen toimintaan hyvin. Assemblies of God-liike on harjoittanut jopa erilaisia videoituja seremonioita, joissa yksilöiden jopa korostettu usko tuodaan esille selkeästi ja paikalla olevia kehotetaan liittymään kokemukseen. Tunteissa eläminen ja tunteisiin pohjaaminen on keskeistä liikkeen toiminnassa.133 Karismaattisuus itsessään ei ole Yhdysvaltojen uskonnollisella kentällä kovinkaan harvinaista, mutta yhdistäessä sen helluntailaisuuteen oli toimintaa huomattavasti harvemmassa. Assemblies of God-helluntailiike Yhdysvalloissa aina vuoteen 1994 saakka oli vahvasti jakautunut kahtia valkoihoisten ja värillisten erillisiin liikkeisiin, joiden välillä ei juurikaan ollut yhteyksiä. Karismaattisuutta ei pidetty arkipäivästä poikkeavana ilmiönä ja sen esiintyvyys oli tyypillistä useissakin osavaltioissa.
Erityisesti Assemblies of God-liikettä pidetään PCCNA:n alaisista helluntailiikkeistä vahvasti karismaattisena erityisesti esimerkiksi kielillä puhumisessa, joka on liikkeen sisällä yleistä.
Assemblies of God on laajimmille kasvanut vapaan karismaattisuuden helluntailainen liike Yhdysvalloissa. Vaikka liike on suosittu se ei poista sen luonnetta helluntailaisuuden keulakuvana.
Tässä kohdin Assemblies of God kohtaa Cialdinin teorian viidennen kohdan, eli harvinaisuuden kriteerin. Assemblies of God erottui alussa selkeän rakenteensa vuoksi. Lisäksi liikkeen yhdistyminen ja aiemman valkoisten ja muiden erottelun katkaiseminen sai liikkeen erottumaan positiivisesti ympäröivistä helluntaikarismaattisista liikkeistä. Assemblies of God sai osakseen aivopesu -syytöksiä, jotka kuitenkin hälvenivät hitaasti liikkeen suosion kasvaessa ja syytösten siirtyessä kohti uususkonnollisia liikkeitä tai radikaalimpia helluntailiikkeitä kuten ykseyshelluntailaisuutta.
Liikkeen karismaattisuus ja sen arkinen esiintyminen nostivat liikkeen näkyvyyttä ja Assemblies of God kasvatti suosiotaan.134
Lindhardt johdattaa ajatukseen karismaattisuuden ritualistisuudesta ja kaavamaisuudesta. Aivan kuten televisiosarjoissa, on helluntaipalveluksissa tai saarnoissa huomattavissa hänen mukaansa
133 Lindhardt 2011, 278.
134 Olson 2006.
54 karismaattisuuden opeteltua kaavallisuutta, joka ei kuitenkaan ole seurakunnan avoimessa ymmärryksessä, vaan piilevää tietoa erityisesti puhujien tai pappien kohdalla. Ritualistinen rakenteellinen karismaattisuus viittaa toimintaan, jossa yksilö seurakunnasta joko pelaa tämän sisäisen opin mukaisesti ymmärtäen rakenteen tai on itse ulkopuolinen tästä ymmärryksestä ja täten ikään kuin seuraa vierestä ymmärtämättä taustalla olevaa järjestelmää. Tätä vierestä seuraamista ja hyväksyntää sosiaalisen ryhmän normeihin voidaan Cialdinin teorian mukaisesti käsitellä kuudennen askeleen eli sosiaalisen hyväksynnän kautta. On siis nähtävissä, että kriittisen ajattelun väheneminen tiukkaa sisäryhmää kohden pienenee ja uusille jäsenille on tyypillistä olla kyseenalaistamatta vakioituneita normeja liikkeen sisällä, esimerkiksi ryhmäpaineen vuoksi. Opit ja vakuuttelut hyväksytään vakiintuneilta jäseniltä suoraan.135
Cialdinin teoriassa toinen askel on vastavoroisuus ja sen tavoittelu. Karismaattisuudelle tyypillisenä piirteenä nähdään sen tuleminen lähelle keskivertoista seurakuntalaista ja tämän uskonkokemuksia, antaen seurakuntalaiselle vahvan kannan uskoonsa henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Palveluksissa seurakuntalainen tulee fyysisesti lähelle karismaattisuutta ja kokee välillisesti tai jopa henkilökohtaisesti vahvoja uskonkokemuksia, joista yksilö tuntee olevansa kiitollinen seurakunnalle ja sen pastoreille. Näin yksilö käytyään palveluksessa on taipuvainen tulemaan toimintaan mukaan uudelleen, oman näkemänsä tai kokemansa vaikuttamisen myötä, kokien velvollisuutta seurakuntaa kohtaan. Tässä Cialdinin teoria kohtaa hyvin karismaattisuuden, joka näkyy kaikissa kolmessa tämän tutkimuksen kohteena olevassa uskonnollisessa liikkeessä. Kyse ei ole pelkästään siis yksittäisestä liikkeestä, vaan yleisesti karismaattisuuden vahvasti yksilöä lähelle tulevasta uskonnollisuudesta.136 Lindhardt nostaa huomioon, kuinka karismaattisen helluntailiikkeen palveluksissa saatetaan esittää, liioitella ja joissain yhteyksissä myös valheellisesti esittää uskonkokemuksia, jotka ovat helluntailiikkeelle opillisesti keskeisiä. Näitä palveluksia kuitenkin niiden tekaistusta luonteesta huolimatta pyritään esittämään ei-strukturoituina ja spontaaneina hetkinä osana arkista elämää, eikä suinkaan pyhyyden hetkinä uskonelämässä. Erityisesti Assemblies of God-liikkeelle arkinen uskon esittäminen seurakunnalle on tärkeää ja siihen usein jopa painostetaan jäseniä. Yleisen tiedon jakamista tai sen salassapitoa esimerkiksi rituaaleista käsitellään ongelmakohtana. Toisaalta kyseenalaistamisesta voi saada rangaistuksia tai joutua häpäisyn kohteeksi. Tätä voidaan Frenchin ja Ravenin teoriaan peilaten pitää informaation osittaisen jakamisen kriteerinä, eli tiedon jakamisen valikoimisena. Tieto palvelusten mystiikasta ja karismasta ja niiden taustalla olevista mahdollisista sopimuksista ei ole avoinna kaikille seurakunnan jäsenille, vaan ainoastaan pitkään mukana
135 Cialdini 2006, 1–17.; Lindhardt 2011, 280.
136 Cialdini 2006, 1–17.
55 toiminnassa olleille jäsenille sekä papistolle. Salassapito karismaattisuuden ympärillä tuntuu olevan murtumaton osa Assemblies of God-liikkeen karismaattista ulosantia.137
Helluntailiikkeen sisällä sen toiminnassa on myös havaittavissa Robert Cialdinin teorian mukaista vaikuttamista teorian kolmannen ja neljännen askeleen – auktoriteetin ja pidettävyyden – kohdalla.
Auktoriteetillinen vaikuttaminen on tyypillinen piirre karismaattisissa liikkeissä, mutta Olsonin kertoman mukaan Helluntaiseurakunnissa auktoriteetillinen vaikuttaminen on usein häpäisemisen kokemuksista johtuvaa. Usein seurakunnan johdossa on yksittäinen henkilö ja potentiaalisesti lisäksi tämän lähipiiriin kuuluvia ihmisiä. Assemblies of God-liikkeen kohdalla tämä pätee ja liikkeen vahvoja rakenteita pitävät yllä yleensä yksittäiset vahvasta karismaattisesta todistuksestaan tunnetut johtajat, joiden kannustus tai moitinta jäseniä kohtaan voidaan nähdä tuona teorian mukaisena positiivisena tai negatiivisena vaikuttamisena. Erityisen huolestuttavaa tuntuu olevan, kuinka yleistä häpäisyn käyttö rankaisukeinona on liikkeen sisällä. Tämä yksilön psyykettä vastaan hyökkäävä keino usein poistaa myös kyseenalaistamisen tai oman annin esilletuonnin rankaisun seuraajilta ja johtaa lopulta mielipiteiden yksisuuntaistumiseen. Väärin oppeja tulkitseva tai kyseenalaistava henkilö saatetaan seurakunnan edessä häpäistä julkisesti.138
Usein karismaattinen johtajuus osoittautuukin toimivaksi, joskin se ohjaa liikettä hyvin yksivoittoisesti johtajan osoittamaan suuntaan, mutta väärinkäytettynä karismaattinen johtajuus voi olla tuhoisaa. Kuitenkin karismaattiset johtajat ovat vahvasti pidettyjä ja ihailtuja henkilöitä. Heidän karismaattisia taitojaan ja usein ystävällistä lämmintä lähestymistapaa pidetään korkeassa arvossa uskonnollisten liikkeiden sisällä. Karismaattinen johtaja ei kuitenkaan itsessään ole aivopesun keskeisten ongelmien lähde, vaan ehkä mahdollistava tekijä sen luoman valta-aseman myötä.
Auktoriteetti liikkeen uskonnollisena helluntaijohtajana ja toisaalta lämminhenkinen ja henkilökohtainen vastaanotto saavat aikaan mielenkiintoisen tasapainon helluntaikarismaattisissa liikkeissä. Uskonnollisia johtajia pidetään korkeassa arvossa toisaalta heidän ihmisläheisyytensä, mutta toisaalta heidän seurakunnallisen asemansa ja Pyhän Hengen rikkautensa vuoksi.
Karismaattiset johtajat myös usein luovat henkilökohtaisia suhteita seuraajiinsa, tuntevat näitä nimeltä ja saattavat vapaa-ajallakin vierailla heidän keskuudessaan. Karismaattisessa ryhmässä jo valmiiksi mukana olevat henkilöt luovat johtohenkilön ympärille usein ikään kuin sädekehämäisen positiivisen ajattelun kehän. Olson kirjoittaa artikkelissaan, kuinka tällainen sädekehäilmiö usein johtuu kyseenalaistamisen kieltämisestä ja siitä rankaisemisesta esimerkiksi häpeän keinoin.
Sosiaalinen ympäristö ryhmässä siis vahvistaa liikkeen sisällä olevaa ymmärrystä johtajan
137 French & Raven 1959, 150–167; Lindhardt 2011, 280.
138 Cialdini 2006, 1–17; Lindhardt 2011, 280–281; Olson 2006.
56 auktoriteetista ja pidettävyydestä ryhmäajattelulla, jota ei tule kyseenalaistaa. Sosiaalinen sädekehä ei myöskään kohdennu pelkästään johtajaa, vaan myös ansioituneet seurakunnan jäsenet saattavat nauttia tästä sosiaalisesta koskemattomuuden asemasta.139
Cialdinin teorian ensimmäisen kriteerin sitoutumisen voidaan nähdä olevan olennainen osa lähes kaikkia helluntaiseurakuntia, joissa kuuluminen seurakuntaan on hyvin henkilökohtaista. Tästä hyvänä esimerkkinä Assemblies of God, jossa uusia jäseniä toivotetaan tervetulleiksi muun seurakunnan edessä ja heiltä usein kysellään henkilökohtaisia uskonkokemuksia. Tämä toki koetaan joidenkin uusien tulokkaiden mielestä raskaana osana liittymisprosessia. Usein henkilö liittyy toimintaan perheensä tai muiden tuttujensa myötä, jonka vuoksi tasapainottelu liikkeessä pysymiseen tai siitä eroamiseen on lähtökohtaisesti painottunutta. Olsonin mukaan liikkeestä poistujaa saatetaan rukoilla ja painostavasti esimerkiksi perheen kautta pyrkiä liittämään takaisin uususkonnollisen liikkeen piiriin. Kuitenkin palaaja olisi asettelussa valmiiksi häpeällisessä asemassa ja velvollinen selittämään uskonsa kurimuksia, mahdollisesti seurakunnan edessä. Uskon vahvan esiintymisen ja esimerkiksi kääntymiskertomusten myötä seurakunnan vaikutus yksilön uskoon on merkittävä. Omaa uskoa oletetaan usein esitettävän esimerkiksi seurakunnan palveluksissa, rukouksin ja tyypillisin elein, vahvistaen ryhmäpainetta ja mahdollista ulosjäämisen pelkoa. Tämä osoittaa, kuinka vahvaa uskoon ja seurakunnan toimintaan sitoutumista myös karismaattisten helluntaikirkkojen sisällä oletetaan. Yksilön tulee olla aktiivisesti valmis todistelemaan ja kertomaan ulospäin omasta uskostaan.140
