• Ei tuloksia

7 KULJETTAJAT MAISEMASSA

8.3 Kehystenvälisiä ristiriitoja

8.3.1 Työn organisoinnin kautta ilmenneitä kehysten välisiä ristiriitoja

Ateria- ja kauppapalvelutyöntekijät työskentelivät epäselvässä hoivatyön ympäristössä. Työssä ohjeistettiin toimimaan sekä huolenpidon että talouden eetoksen ehdoilla. Huomasin, että ateria- ja kauppapalvelutyöntekijöille asema hoivan ja markkinoiden välissä aiheutti monenlaista päänvaivaa.

120

Talous- ja hoivakehyksen välinen jännite näkyi työnorganisoinnissa. Ateria- ja kauppapalvelutyön sisällönrajaus oli mielenkiintoinen huomio, sillä yritys ei varsinaisesti määritellyt työntekijöille yleistä linjaa siitä, kuinka työt haluttiin hoidettavan, eikä asiakkaan ja työntekijän välistä palvelua rajattu aktiivisesti vain pelkäksi kuljetustyöksi. Työntekijöiden työnimike oli kuljettaja, mutta tuotteita toimittaessaan kuljettajat kohtasivatkin palveltavan ihmisen tarpeineen. Tämä huomio on mielestäni tärkeä osa tätä tutkimusta. Hoivakehyksen ja talouskehyksen välinen ristiriita näkyi siis organisoinnin tasolla työnimikkeiden ja työkentän välisessä epämääräisessä suhteessa. Työntekijöiden oli vaikea kuvata, olivatko he ensisijaisesti kuljettajia vai hoivaajia.

’’Kuljettajia kai, mutta tää työ on myöskin asiakkaista huolehtimista.’’ (Kuljettaja)

’’ruoan kuljettajia… jotka joutuvat välillä vähän auttelemaan?’’ (Kuljettaja)

Samalla kun kuljettajia kannustettiin sosiaalisuuteen ja kiireettömyyteen, haluttiin heidän myös toimivan satumaisen nopeasti ja eleettömästi. Varsinaista keskustelua työnfunktioista, toimintalogiikasta ja sisällöstä käytiin harvoin työntekijöiden ja johdon välillä.

’’Niille riittää että safkat on ajoissa asiakkailla ja kentältä tulee vähän puheluita. Muulla ei niille niin väliä. Asiakaspalvelua ei mun nähdäkseni silleen erikseen arvioida ellei sitten tule niitä valituksia.(…) Harvoin sanovat kuskien toiminnasta sen enempää.’’ (Kuljettaja)

Epämääräinen toiminnan muoto vaivasi joissakin tilanteissa kuljettajia. Huomasin, että kuljettajat käsittelivät tuntemuksiaan usein mustaa huumoria viljelemällä. Toimiston seinätauluissa luki yrityksen arvoja, joita kuljettajat kommentoivat humoristiseen sävyyn. Taulujen tekstit kuvastivat juuri sitä hoivatyön markkinointiin liittyvää sanahelinää, jolla hoivapalveluja markkinoidaan ja jolla herätellään mielikuvia palvelutyöstä. Erityisesti sanat pysähdymme ja kuuntelemme, herättivät hilpeyttä kuljettajissa, koska kuljettajien mielestä ne olivat ristiriidassa käytännön toimintamahdollisuuksien kanssa.

Työntekijät joutuivatkin sopeuttamaan tekemistään vahvan talousjohtamisen ilmapiirissä, jolloin heidän oma visionsa työn perimmäisestä tarkoituksesta saattoi joutua kehysten väliseen ristivetoon. Tutkijat ovat tuoneet esille, että hoivatyön organisointia on ohjannut tekninen ja hallinnollinen rationaalisuus, joka on ristiriidassa hoivarationaalisuuden kanssa (Hirvonen &

Husso 2012, 6). Tekninen ja hallinnollinen rationaalisuus ei ota huomioon hoivakentän yllättäviä tarpeita.

121

Ateria- ja kauppapalvelutyöntekijät myös kritisoivat talouskehystä työssään. Hoivanäkökulmaan kuului, että työntekijä piti taloushallinnon määrittelemää tehokasta ja epäsosiaalista työotetta epämiellyttävänä. Oli melko selvää, että kuljettajat tiedostivat talous- ja hoivakehyksen olemassaolon. Kuten edellisessä tutkimusotteessa, kuljettajat kritisoivat hyvin luontevasti ja selväsanaisesti työkentällä ilmenevää kiireen tuntua ja tiukoista aikaraameista johtuvaa huonoa palvelua. Oli myös hyvin tyypillistä, että työntekijät asettivat talouden vastakohdaksi inhimilliset arvot, kuten asiakkaan kuuntelemisen, kiireettömyyden ja inhimillisen kanssakäymisen.

Ateriapalvelutyöntekijä saattoi korostaa asiakkaan hyvinvoinnista huolehtimisen ensisijaisuutta.

’’Toimistolla tykkäävät kytätä meidän pysähdysaikoja, mutta ei näiden asiakkaiden luona voi toimia miten sattuu.’’ (Kuljettaja)

’’ … pitäis ilmeisesti paahtaa ilman taukoja ja pitää yllä älytöntä kiirettä. Mitä ne asiakkaatkin miettivät kun se tuttu kuski alkais yhtäkkiä vaan käydä hätäseen tuomassa ne ateriat?! Siis mitä ne siellä toimistolla oikein olettaa?... Tätä menoa meiltä häviää asiakkaat.’’ (Kuljettaja) Raivio (2002, 174) kirjoitti vuorovaikutusongelmista. Hänen mukaansa työ, joka perustuu ihmisestä kaiken irti ottavaan tehokkuuteen, haittaa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Raivio lisäsi, että hoivatyössä tehokas vuorovaikutus kuulostaa jo käsitteenäkin epämiellyttävältä.

Työntekijät eivät olleet täysin omaksuneet talouskehystä. Osa työntekijöistä kapinoi talouskehystä vastaan voimakkaasti. Yritysjohdon ja työntekijöiden näkemyserot työn tavoitteista olivat havaittavissa. Talouspaineiden edellyttämä kiire ja nopeus työkentällä koettiin häiritseväksi, ja omasta työotteesta haluttiin pitää kiinni tehokkuusvaatimusten keskellä.

’’Kaikki kuskit eivät ehkä samalla tavalla jaksa tätä hommaa ja näitä asiakkaita. Oon varmasti vähän hitaampi työntekijä mutta ei haittaa sitten yhtään. Kaikilla on vähän erilainen tyyli tehdä hommia, mulla se nyt on tällainen. Jos ei kelpaa, niin hankkikoot sitten jonkun muun tänne.’’

(Kuljettaja)

’’Ei mua vois vähempää kiinnostaa mitä sanovat toimistolla jos mulla menee vähän pitempään reitillä. Teen hommani niin kuin ennenkin, enkä jaksa sitä että joku tulee vaatimaan että pitäis mennä nopeemmin. Siinäpäs valittavat jos valittavat.’’ (Kuljettaja)

Etenkin pitkäaikaisilla työntekijöillä näytti olevan vahva ja itsenäinen työote työhönsä ja tarve ottaa huomioon työn inhimilliset näkökulmat.

’’Silloin kun mä aloitin nää hommat mulla oli jatkuvasti sellainen olo, etten tee tarpeeks nopeasti. Enää en mieti sitä ajan menoa niin paljoa. Menee mikä menee. Ei nää mummot

122

kuitenkaan pääse juosten ovelle, jos ei ole avainta niin joutuu monesti vähän venaamaan.’’

(Kuljettaja)

Hoivakehyksessä palvelujen sisällöt nojaavat yksilöllisyyteen ja autettavien kuunteluun ja huomioimiseen. Palvelusuunniteluissa hyvinvointiin tähdätään yksilöllisiä tarpeita kuuntelemalla ja selvittämällä sekä varaamalla aikaa vuorovaikutukseen. Jotta palveluista saataisiin yksilöllisiä, tulee työnantajan ja työntekijän välillä olla luottamusta sekä yhteisiä päämääriä. (Aaltio 2013, 95–96.) Talouskehyksessä toiminta ei tähtää yksilöllisyyteen eikä dialogi työntekijöiden ja työnantajan välillä ole voimakasta. Tutkimuskentälläni huomasin ristivetoa näiden kahden luonteeltaan erilaisen näkökulman välillä. Kuljettajat halusivat huomioida asiakkaiden tarpeita, mutta kokivat myös ristiriitaisia tuntemuksia, koska oma käsitys työnsisällöstä saattoi olla ristiriidassa yrityksen asettaman epämääräisen standardin kanssa.

’’Onhan tää työ hullua… Siis tää työ mitä me tehdään. Roudataan mummoille ruokaa älyttömässä kiireessä.’’ (työntekijä)

’’ Ei tässä hommassa ole enää mitään järkeä’’ (Kuljettaja tiivistyvästä työtahdista)

Kuljettajien oletettiin reagoivan niin hoivakenttään kuin talouskenttäänkin. Ristipaineen kokemista liittyi siihen, että työntekijät kokivat, että heidän täytyi olla samaan aikaan nopeita ja tehokkaita työntekijöitä, mutta myös empaattisia ja herkästi ympäristöä tarkkailevia huolehtijoita. Kiireisimmillä työalueilla oli jopa yli 60 asiakasta, ja aikataulut menivät herkästi uusiksi, jos päivän aikana tapahtui hidastuksia. Työntekijät pitivät tätä henkisesti kuormittavana, koska he joutuivat pinnistelemään joskus haastavissakin olosuhteissa, ettei työpäivä menisi yliajalle. Jotkin työalueet oli tehostettu äärimmilleen, jolloin työntekijät jännittivät kyseisille alueille menoa. Kehysten välinen ristiveto aiheutti kielteisiä tuntemuksia työtään kohden.

’’Onneks pääsee huomenna viikonlopun viettoon eikä tartte ajaa Koskelaan kahteen viikkoon.’’

(Kuljettaja)

’’Älä vaan lupaa meneväsi Jamppalan alueelle! Mä erehdyin kerran tuuraamaan sinne. ’’

(Kuljettaja)

’’ Ollaan kyllä hulluja kun suostutaan tätä tekemään. (…) Eilen tulin himaan vasta kasin jälkeen… väsytti pirusti.’’ (Kuljettaja)

Talousrationaalinen tapa organisoida toimintaa tuli esille myös joustamattomuutena. Eräs kuljettaja valitti minulle liian raskaasta työalueestaan. Kuljettajan päiväkohtainen työalue oli liian hektinen ja asiakkaita oli kohtuuttoman paljon. Taukojen pitäminen oli lähes mahdotonta ja

123

työpäivä venyi helposti kymmeneen tuntiin. Eloxin hallinnon työntekijä muistutti, että kuljettajan työ on vapaaehtoista. Mielestäni nämä kommentit toivat hienosti esille hallinnon ja työntekijöiden näkemyksen välisiä jännitteitä ja työympäristön hierarkkisia asetelmia.

Oli selvää, että hallinnon työnohjailu harmitti kovasti osaa kuljettajista. Kuljettajien viestejä ei aina kuultu ja on ymmärrettävää, että kuljettajilla oli jopa katkeria tunteita hallinnon päätöksiä kohden.

’’ Jos nyt silleen ajattelis että mikä niitten homma nyt niin ku pitäis ylipäätään olla, ni eikö se mene vähän niin että ovat niinku vastuussa meidän jaksamisesta että tätä jaksais tehdä vielä seuraavanakin vuonna kun tuntuu että nyt vaan vaaditaan meitä juoksee ja sit ihmetellään kun jengi ei pysy aikatauluissa… jos tulee joka kerran lisää mestoja ni mikä se oletus niinku on sille että me jaksettais täällä joka päivä hoitaa kaikki mitä sanotaan?(…) Varaavat sen varaan että aina on uusia kuskeja rivissä tulossa jos nää entiset eivät suostu jatkaa.... ’’ (kuljettaja hallinnon työnorganisoinnista)

Kuljettajien työnkautta tuli esille, että talousrationaalinen tapa organisoida työtä ilmeni esimerkiksi erilaisina työhön liittyvinä oletuksina. Oletus oli, että hidastusten sattuessa työntekijä ottaisi päivänaikana menetettyä aikaa takaisin kiirehtimällä.

’’Huomenna täytyy yrittää lähteä reitille aikaisemmin että ehtii ennen kahta vikalle. Aamulla täytyy viel lisäks toimittaa ylimääräisiä puuttuvia jälkkäreitä Jyrkilään, siinä menee varmaan puoli tuntia… Alkavatkohan valittaa, jos ilmaannun aikaisemmin kuin työlistassa sanotaan?’’

(Kuljettaja)

’’Kyllä Kauri Klaaraa homman, on varmasti valmis ennen kolmea.’’ (Palveluvastaava kyselyihin miten työntekijä pärjäisi uudella ruuhkaisella alueella)

’’ Jos on kovasti myöhässä reitillä ni sitä vaan yrittää paahtaa menemään’’ (Kuljettaja) Juha T. Hakalan (2010, 62) mielestä nykyiseen työelämään sisällytetty kiire ja tehokkuus latistavat luovuuden. Kyky pysähtyä, nostaa katseensa ja silmäillä ympärilleen ympäristössä, jossa yksilöillä on mahdollisuus pysähtyä urakkansa keskellä, on todistetusti parantanut työntekijöiden motivaatiota ja kasvattanut mielenkiintoa omaa tekemistään kohden.

Sähköpiiskoin johdettu kilpajuoksu aiheuttaa monenlaista uupumusta ja pahoinvointia. Hakala kuvasi pääsääntöisesti tietotyöläisiä. Hoivatyön sisällöt eroavat tavallisesta tietotyöläisen työstä, mutta Hakalan ajatukset ovat kuitenkin sovellettavissa myös hoivatyöhön, johon käsittääkseni kohdistuvat tällä hetkellä ankarat talouspaineet.

124

Kuljettajan työtahti saattoi joinain päivinä olla niin kova, että kuljettaja keskittyi vain selviämään työpäivästä. Tämä aiheutti tyytymättömyyttä ja uupumusta. Tutkimuskentälläni ilmeni, että työntekijät väsyivät tiukkojen työrupeamien keskellä.

’’ Oon aivan poikki’’ (Kuljettaja ennen viikonloppua)

’’ Rikunki pitäis kato sanoa jotain siitä Kerkon alueesta, muutenhan ne juoksuttaa sitä henkihieveriin… jos ne asiakasmäärät on nyt tyyliin yli viiskyt ja muutama hoiva siinä mukana ni ei sitä aluetta voi kukaan muu jatkossa ajaa lomilla. Se vaan on liian kiltti sanomaan mitään, pitäis kyl tajuta… (…) Tos on kato se huono homma et jossain vaihees alkaa tulla helposti sit niitä virheitä ja asiakkaat valittaa….’’ (Kuljettajat)

Eloxin työnjohto ohjaili palvelukenttää ja määritteli standardit työtahdille. Aineiston pohjalta nousi esille, että työnorganisoinnissa painotettiin talousrationaalista tapaa organisoida kuljetustyötä, ja tämä vaikutti työntekijän toimijuuteen ja työnsisältöön. Työntekijöille näkemyserot saattoivat kuitenkin aiheuttaa haastavia tilanteita, koska yritystoimintaan liittyvä talouslogiikka koettiin oman työn kannalta hankalaksi ja kuormittavaksi.