Työmatkat liikkumisen ohjauksessa

Erilaisten organisaatioiden liikkumisen ohjauksessa etenkin työpaikkojen liikkumi-sen ohjauksella voi olla suuri vaikutus liikkumiliikkumi-sen kysyntään ja valintoihin sekä liik-kumiskäyttäytymisen ohjaamiseen, sillä työmatkaliikenne muodostaa merkittävän osan kaikista kotimaan matkoista. Yritykset ja organisaatiot ovat huomattavia lii-kenteen tuottajia, ja työmatkat ovat yksi suurimmista lähteistä liikenteeseen liitty-vien ongelmien, kuten liikenneruuhkien, matka-aikojen, tieliikenneonnettomuuk-sien sekä melun ja ilmansaasteiden, pahenemiselle (Engel, Hericks & Kipp 2021).

Suomessa viimeisimmän henkilöliikennetutkimuksen mukaan vuonna 2016 kai-kista työssäkäyvistä 89 % sai pääasiallisen toimeentulonsa kodin ulkopuolisesta työ-paikasta, ja työmatkojen osuus kotimaanmatkojen matkaluvusta ja - suoritteesta oli noin 15 % (Liikennevirasto 2018b). Työmatkoista 68 % tehtiin henkilöautolla jalan-kulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuuden ollessa noin 30 % (Traficom 2020).

Suomessa valtiotasolla liikkumisen ohjausta koordinoivan Motivan koordinointityö perustuu vuosittain laadittavaan työohjelmaan, jonka keskeiseksi osaksi on vuo-desta 2016 nostettu työpaikkojen liikkumisen ohjaus. Työpaikkojen liikkumien oh-jaukseen liittyviä tavoitteita ja toimenpidesuosituksia on Suomessa sisällytetty esi-merkiksi valtakunnalliseen Liikenteen ympäristöstrategiaan sekä kävelyn ja pyöräi-lyn edistämisohjelmaan, ilmastolainsäädäntöön, yhdyskuntarakenteen ja kaupun-kiseutujen kehitystä ohjaavien maankäytön asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuk-siin sekä liikenteeseen liittyviin energiapolitiikan linjauksopimuk-siin. Lisäksi työmatkaliik-kumisen ohjaus on huomioitu useissa seudullisissa ja paikallisissa strategioissa ja toimenpideohjelmissa, muun muassa liikennejärjestelmäsuunnitelmissa, kävelyn ja pyöräilyn edistämisen alueellisissa strategioissa tai paikallisissa ilmastotavoitteissa.

(Motiva 2018b). Toisaalta esimerkiksi Liikenneviraston (2018a) mukaan valtakun-nalliset liikennepolitiikan tavoitteet ovat toistaiseksi vielä melko irrallisia liikkumi-sen ohjaukliikkumi-sen toimenpiteistä Suomessa.

Työpaikkojen liikkumisen ohjauksen toimintakentässä kohderyhmiä ovat osallistu-vat työnantajaorganisaatiot ja liikkumisen ohjauksen suunnittelijat (Motiva 2006).

Erilaiset sidosryhmät vastuualueineen käsittävät muun muassa työntekijät (liikku-miskäyttäytyminen), työnantajan ja henkilöstöhallinnan (työsuhde-edut ja henki-löstöpolitiikka, kommunikointi ja tiedottaminen), liikkumisen koordinaattorit ja asiantuntijat (työpaikan liikkumissuunnitelman tai -toimintaperiaatteen

16

laatiminen ja implementointi), kunnat ja joukkoliikenneoperaattorit (liikkumisen palvelut ja infrastruktuuri, joukkoliikenteen palvelut, lippujärjestelmät ja hinnoit-telu) sekä muut palveluntarjoajat (esimerkiksi työnantajalle tarjottavat järjestelmät ja tekniset ratkaisut) (Engel, Hericks & Kipp 2021). Työmatkaliikkumisen ohjauk-sen vaikuttavuus pohjaa aiemmin esiteltyjen liikkumiohjauk-sen ohjaukohjauk-sen kovien ja peh-meiden toimenpiteiden yhdistelyyn sekä edellä mainittujen sidosryhmien välisiin tiiviisiin, jatkuviin vuorovaikutussuhteisiin.

Työpaikkojen ja organisaatioiden liikkumisen ohjauksella ja kestävästi kuljettuihin työmatkoihin kannustamisella tavoitellaan yleisesti paitsi työmatkaliikenteen kul-kutapajakaumaan vaikuttamista liikennejärjestelmätasolla, myös työntekijätyyty-väisyyden ja -hyvinvoinnin lisäämistä, pysäköintitilatarpeen ja liikenneonnetto-muusriskien vähenemää, yrityksen imagon parantamista ja yhteiskuntavastuun nä-kyvyyttä sekä työnantajan kustannussäästöjä ja -kontrollia (esimerkiksi pysäköinti- ja ajokustannukset, sairasajan poissaolot) organisaatiotasolla (Engel, Hericks &

Kipp 2021; Motiva 2006). Työmatkaliikkumisen ohjauksen tarpeen voidaan ajatella liittyvän myös taustalla vaikuttaviin trendeihin, kuten kulutus- ja ympäristötietoi-suuden lisääntymiseen, työnteon ja työelämän muuttuviin rakenteisiin sekä liiken-teen palveluistumiseen ja digitalisaatioon.

Vaikka liikkumisen ohjauksen kenttä on Suomessa nykyisin vahvasti organisoitu, osoittaa esimerkiksi työntekijöille suunnattu kansalaistutkimus vuodelta 2018, että työntekijöiden odotukset työnantajan vastuusta edistää kestävää liikkumista ei koh-taa täysin työnantajien näkemystä liikkumisen ohjauksen tarpeellisuudesta ja saa-vutetuista imagohyödyistä (Motiva 2018b). Työtä kestävän työmatkaliikkumisen ja organisaatioiden liikkumisen ohjauksen saralla on siis vielä tehtävänä myös koti-maassa. Eritoten digitalisaation potentiaali mainitulle liikenteen palveluistumiselle (MaaS) toimii etenevissä määrin voimavarana työmatkaliikkumisen ohjauksessa vähäpäästöisen liikkumisen henkilöstöetuuksien kehittämiselle ja liikkumisen vaih-toehtojen laajentamiselle.

Kuva 3. Työmatkaliikkumisen ohjauksen hyödyt organisaatioille (Motiva 2018b).

17

Työnantajan työpaikalla järjestämät olosuhteet, työaikakäytännöt, pysäköintitilat ja pysäköintipolitiikka vaikuttavat olennaisesti työntekijän kulkutavan valintaan (Talja et al. 2017). Työpaikkojen liikkumisen ohjauksessa keinovalikoima voi liittyä esimerkiksi työsuhde-etujen kehittämiseen ja tarjoamiseen sekä joustavien työs-kentelykäytäntöjen tukemiseen ja edistämiseen; toimenpiteenä voi siis olla esimer-kiksi työsuhdematkalippuetuuden tarjoaminen sitä tarvitseville ja haluaville sekä etätyöskentelyn mahdollisuuksien lisääminen. Kestävää työmatkaliikkumista tuke-via toimenpiteitä ovat myös kimppakyytimatkustamisen tukeminen, yhteiskäyttö-autot ja -matkaliput, työpaikkapysäköinninhallinta sekä jalankulun ja pyöräilyn olo-suhteiden kehittäminen (infraan liittyvät toimenpiteet). Työpaikkojen kokonaisval-taiset liikkumissuunnitelmat yhdistelevät useita eri toimenpiteitä (Motiva 2006;

Motiva 2018b; Motiva 2020).

Työpaikkojen liikkumissuunnitelmissaesimerkiksi sosiaalitilojen ja pyörä-pysäköinti- ja säilytysmahdollisuuksien kehittäminen työpaikkakiinteistössä sekä muut työpaikkaolosuhteisiin liittyvät keinot kuuluvat toimenpidevalikoimaan.

Koska tässä työssä liikkumisen ohjauksen fokus on työsuhde-eduissa, työpaikkaolo-suhteisiin liittyviä toimenpiteitä ei tarkastella erikseen.

Työmatkaliikkumisen ohjauksesta nousevia hyötyjä työntekijälle voivat olla esimer-kiksi työmatkaliikkumisen lisääntynyt sujuvuus, kustannus- ja taloudelliset säästöt (ruuhkat, pysäköinti) sekä aktiivisen liikkumiseen (kävely ja pyöräily) kannustami-sen ja työmatkaliikunnan tuottamat terveyshyödyt. Työnantaja puolestaan hyötyy aktiivisen liikkumisen tuottamista sairauspoissaoloja vähenemästä, pysäköintikus-tannussäästöistä, kestävän liikkumisen ja henkilöstöhyvinvoinnin edistämiseen liit-tyvistä myönteisistä imagovaikutuksista sekä työpaikka-alueen saavutettavuuden parantumisesta eri kulkutapojen käyttömahdollisuuksia lisäämällä (Motiva 2006).

Lisäksi onnistuneella työpaikan liikkumisen ohjauksella työnantaja voi sitouttaa henkilöstöään ja hallita työntekijävaihtuvuutta.

Kuten esitetty, liikkumisen ohjaus on organisoitu monissa Euroopan maissa suu-rilta osin vastaavalla tavalla kuin Suomessa, mutta joissakin maissa esimerkiksi suurilla organisaatioilla on laissa määritetty velvoite laatia toimipisteille työpaikan liikkumissuunnitelma (Pohjalaisen 2016 mukaan Liikenne- ja viestintäministeriö 2008; EPOMM PLUS 2011). Suomessa työpaikkojen liikkumissuunnitelmia ei ole hyödynnetty laajalti (Motiva 2018b).

18

Taulukko 1. Työnantajan viisaan työmatkaliikkumisen edistämisen keinovalikoima (Tampereen kaupunki & Sitowise Oy 2021).

19