• Ei tuloksia

Tutkimustulosten tarkastelu ja johtopäätökset

6 POHDINTA

6.2 Tutkimustulosten tarkastelu ja johtopäätökset

Kokonaisuutena voidaan sanoa, että vain muutamat tässä tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena olleet tekijät osoittautuivat selvästi innovaatioiden omaksumisen esteiksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kehitettäviä alueita olisi lainkaan. Yksilön omi-naisuuksia innovaatioiden omaksumisen esteenä tarkasteltaessa tällaiseksi nousevat faktorit Ristiriidat ja epätietoisuus aloitteellisuuden laskijoina opettajien ja muiden koulutusalojen osalta sekä Tavoitteellisuus opiskelijoiden ryhmässä. Opettajien osalta tilannetta voidaan parantaa kehittämällä oppilaitoksen suunnittelutyötä sekä sitoutta-malla ja tiedottasitoutta-malla yhteisistä tavoitteista. Ristiriitoja ei voida välttää, itse asiassa jokainen muutos tarvitsee syntyäkseen ristiriidan, mutta niiden käsittelyä voidaan ke-hittää. Tähän opettajien mielestä Savonia-ammattikorkeakoulussa on suotuisa ilmapiiri (ks. Faktoreiden 13, 16 ja 17 keskiarvot Liitteessä 4.).

Opettajat saivat huomattavan korkeita keskiarvoja tekijöissä, jotka liittyvät yksilön ominaisuuksiin innovaatioiden omaksumista edistävinä tekijöinä kuten Oppimis- ja kehityshalukkuus, Osallistuva ja yhteisöä kehittävä toiminta, Epäonnistumisten sieto-kyky, Ryhmästä syrjäytymisen pelko, Ahkeraksi, osaavaksi leimautumisen pelko ja Epäonnistumisen pelko. Viimeiset kolme ryhmää kuvaavat erilaisia pelkoja, jotka esiintyessään saavat ihmisen välttämään innovatiivista toimintaa. Näitä pelkoja ei esiintynyt myöskään opiskelijoilla, vaan kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, etteivät he pelkäälainkaan tai ainoastaan vainvähänkyseisiä seikkoja. Opiskelijoiden yksilöllisiä tekijöitä kuvaavista faktoreista puolet oli vain hieman neutraalin arvon yläpuolella.

Näitä olivat Luovuuden ja palautteen arvostus,Ryhmää tukeva toiminta, Ristiriidat ja epätietoisuus aloitteellisuuden laskijoina, Muutoshalukkuus sekä Osallistuva ja Yhtei-söä kehittävä toiminta. Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoilla ei näyttäisi olevan niin selkeää halua ja valmiuksia muutokseen ja yhteisön kehittämiseen luovilla ja in-novatiivisilla keinoilla kuin opettajilla. Osin tämän eron voi selittää johtuvan

koulutuk-sesta ja kokemukkoulutuk-sesta sekä oppilaiden erilaikoulutuk-sesta asemasta oppilaitoksessa. Voidaan myös miettiä, kuinka paljon nykyiset opetuskäytännöt tehokkuusvaatimuksineen ja korkeine tiedollisine vaatimuksineen, antavat mahdollisuuksia luovuuden käyttöön ja yhteisöä kehittävään osallistuvaan toimintaan (ks. Uusikylä 2002, 52-54).

Opiskelijat pitävät oppilaitoksensa ilmapiiriä sallivana ja välittömänä. Tätä voisi kuva-ta nuorison käyttämällä termillä ”rento meininki”. Samalla he kuitenkin kokevat, että oppilaitoksessa on paljon sitovia määräyksiä ja normeja. Samansuuntainen, muttei ai-van näin voimakas käsitys oppilaitoksestaan on sen opettajilla. Myös koulutusaloittain tarkasteltuna asia näyttää hyvin samantapaiselta. Suurien organisaatioiden tunnus-omainen piirre on niiden jäykkyys, joka osin johtuu siitä, että tarvitaan sääntöjä yhtei-sen toiminnan tueksi. Säännöt ja normit antavat suojaa yksilöille. Ne myös saavat aikaan totutunlaista käyttäytymistä. (Pohjanheimo 2005, 239-240.) Innovatiivisen toi-minnan kannalta liiallinen rutiininomaisuus voi olla kahlitsevaa ja näin toimia uusien toimintatapojen ja teknologioiden kokeilun ja sitä kautta niiden omaksumisen esteenä.

(Rogers 2003, 412; vrt. Uusikylä 2002a, 54.)

Tarkasteltaessa uuden teknologian käyttöä ja osaamista innovaatioita edistävänä tai ehkäisevänä tekijänä saatiin tutkimuksen yllättävimmät tulokset. Odotetuin tulos oli faktorilla Verkkosalkun ja verkon käyttö, jonka mukaan se koetaan helpommaksi ja hyödyllisemmäksi käyttää sosiaali- ja terveysalalla kuin muilla ammattikorkeakoulun koulutusaloilla. Sosiaali- ja terveysala on käyttänyt Verkkosalkkua systemaattisesti opetuksen apuvälineenä jo jonkin aikaa. Samoin opettajat koko ammattikorkeakoulussa pitivät sitä hyödyllisempänä kuin opiskelijat. Yllättävää tässä oli, että vain opettajien ryhmän keskiarvo ylsi hieman neutraalin yläpuolelle. Verkkosalkussa on monia omi-naisuuksia, joiden avulla voidaan toteuttaa yhteistyötä tukevia käytäntöjä. Nämä näyt-täisivät nyt jäävän osin hyödyntämättä. Samaa asiaa, hieman eri näkökulmasta, kuvattiin faktorin Ryhmätyövälineiden käyttö avulla, jossa tulokset olivat vielä yllättä-vämpiä. Jälleen opettajat saivat juuri neutraalin yläpuolelle sijoittuvan keskiarvon, mutta opiskelijoiden ja muiden ryhmien mielestä kyseiselle faktorille latautuneita ryh-mätyövälineitä (yhteiset sähköiset kalenterit, asiakirja-arkistot, ilmoitustaulu ja vi-deoneuvottelut) ei ollut käytössä. Innovaatioiden diffuusion neljä elementtiä ovat innovaatio, kanavat, aika ja sosiaalinen järjestelmä (Rogers 2003, 5-6, 11). Yllä

kuva-tut faktorit Ryhmätyövälineiden käyttö jaVerkkosalkun ja verkon käyttö voivat tarjota innovaatioiden leviämistä auttavan kanavan ja voivat näin olla edistämässä sosiaali-sessa järjestelmässä tapahtuvaa kommunikaatiota. Arvioitaessa niiden vähäistä käyttöä tulee muistaa, että tässä tutkimuksessa ei ole huomioitu lainkaan diffuusioon vaikutta-via muita elementtejä - innovaatiota ja aikaa.

Yleisesti puhutaan nuorten hyvästä tietoteknologian osaamisesta. Kuitenkin tässä tut-kimuksessa teknologisen osaamisen taso ryhmittäin tarkasteltuna oli opettajilla (keski-ikä 46 v.) selvästi parempaa. Tämä poikkeaa myös Noora von Fieandtin (2005) tutki-muksen tuloksesta, jossa iäkkäämpien henkilöiden tietotekninen osaaminen oli hei-kompaa kuin heitä nuorempien vastaajien (von Fieandt 2005, 34). Ainoastaan Tieto-tekniset perusvalmiudet olivat sekä opiskelijoilla (keski-ikä 25 v.) että opettajilla lähes samantasoiset - erittäin hyvät. Muilla faktoreilla iäkkäämmät opettajat saivat huomat-tavasti korkeampia keskiarvoja. Tätä voidaan selittää Savonia-ammattikorkeakoulussa Kourin (2000) tekemän selvityksen jälkeen toteutetulla hankkeella, jossa sosiaali- ja terveysalan opettajien tieto- ja viestintäteknistä osaamista lähdettiin kehittämään suun-nitelmallisesti (Aromaa 2004). Opiskelijoiden osalta selkeää kehittämistä tulee miettiä Verkkosalkun ja ryhmätyövälineiden käytön suhteen. Tämä tutkimus ei selitä, miksi niiden käyttö opiskelijoiden keskuudessa on vähäistä. Tämän puntaroinnin pohjaksi palautetaan mieliin tutkimuksen viitekehyksessä esiin tulleita innovaatioiden diffuusi-oon vaikuttavia tekijöitä. Ensinnäkin tulee miettiä, mikä merkitys ajalla on innovaati-oiden leviämisessä. Jotkut innovaatiot vaativat pidemmän ajan levitäkseen kuin toiset.

Samoin eri sosiaalisessa järjestelmässä leviämiseen kuluva aika voi olla erilainen (De-nis ym. 2002, 69-70). Yhteisestä tavoitteesta huolimatta voidaan tässä tapauksessa ajatella opiskelijoiden ja opettajien kuuluvan eri sosiaaliseen järjestelmään. Jo aikai-semmin mainittu innovaatio itsessään vaikuttaa sen leviämiseen. Rogers (2003) mainit-see innovaation viisi ominaisuutta jolla on merkitystä innovaation diffuusioon:

innovaation suhteellinen paremmuus, soveltuvuus, ymmärrettävyys, kokeiltavuus ja siirrettävyys (Rogers 2003, 15-16; Kolehmainen 1997, 67).

Uuden teknologian hyödyntämisen suhteen suomalaisia pidetään esimerkillisenä maa-na. On myös esitetty arvioita, että käyttäytymistämme leimaa jonkin asteinen

teknolo-ginen optimismi – otamme helposti käyttöömme teknologisia apuvälineitä kyseenalais-tamatta niiden hyödyllisyyttä (Cronberg 2005). Tätä voidaan välttää miettimällä inno-vaation, olipa se luonteeltaan tai tyypiltään minkälainen tahansa, ominaisuuksia.

Tällöin helposti leviävällä innovaatiolla on kolme ominaisuutta. Ensinnäkin se tarjoaa selkeän edun (hyödyn) aikaisempiin vastaaviin tuotteisiin. Lisäksi se istuu hyvin suun-niteltuun työtehtävään ja siihen sosiaalisen ympäristöön mihin sitä ollaan tuomassa.

Kolmanneksi sen käyttö ja toiminnan ymmärtäminen on yksinkertaista ja helppoa.

Innovaatioiden leviämistä ja tämän tutkimuksen näkökulmia voidaan tarkastella verta-uskuvallisesti kasvimaailman kautta. Jokin innovaatio (kasvi) tarvitsee kehittyäkseen usean eri tekijän edistävää vaikutusta. Kasvi voidaan tuoda paikalleen valmiina, jolloin on ensiarvoisen tärkeää sen juurruttaminen (vrt. Kivisaari & Lovio 2004). Tällöin toi-menpiteet kohdistuvat pääasiassa kasvuympäristöön, sen muokkaamiseen. Kasvia voi-daan kuitenkin joutua koulimaan, jopa leikkaamaan (vrt. Trisha Greenhalgh ym. 2004, 596-597 reinvention; Rogers 2003, 180-188 re-invent). Osa kasveista taas nousee maasta, kun niiden siemenet, rönsyt tai juuret sattuvat kelvolliseen maaperään. Toisen maaperän kasvit valtaavat hetkessä, kun taas muualla ne saattavat tarvita pidemmän ajan leviämiseen tai ne voivat jäädä toisten kasvien jalkoihin. Ympäristötekijät: kui-vuus ja kylmyys voivat haitata kasvua. Näin kasvustot etenevät hyvin eri tahtia tai ne saattavat kuolla kokonaan. (vrt. Denis ym. 2002, 69-70: kova ydin, pehmeä ympäristö, häilyvät rajat). Viisas puutarhuri tietää minkälaisia kasveja kannatta istuttaa erilaisiin kasvuympäristöihin. Hän valitsee istutusajankohdan ja kasvupaikan huolella sekä tar-vittaessa muokkaa maaperän ja valvoo ympäristötekijöitä.