Tutkimuksellinen avauspohdinto:
Tennistä voi harjoitella yksilölajina. Monesti pelaajalla, joka jaksaa harjoitella rutiininomaisesti yksittäisiä lyöntejä, on motivaatiota ja intohimoa lajia kohtaan.
Tennislyöntejä voidaan harjoitella erityisen pallokoneen avulla. Pallokone syöttää palloja automaattisesti, ja pelaaja voi konetta hyödyntämällä harjoitella yksittäisiä lyöntejä vaikka loputtomiin. Pallokoneen rytmi mahdollistaa lyöntitekniikan hiomisen. Pallokonetta voidaan myös säätää. Kun pallot ammutaan laitteesta nopeammin, harjoituksen tempo ja taso nousevat.
Tällöin pelaajan on luonnollisesti hankalampi palauttaa palloja ja hänen sykkeensä nousee.
Taitojen karttuessa tempon muutos haastaa pelaajaa ja tarjoaa elämyksiä. Pallokoneen ampuessa pallon pelaajaa kohden, harjoittelija ehtii etsiä oikean lyöntiasennon ja kohdistaa lyönnin haluttuun suuntaan. Pelaajan tavoite on onnistua lyömään niin sanotusti puhdas ja rento lyönti. Onnistunut lyönti antaa pelaajalle onnistumisen tunteen, joka motivoi jatkamaan harjoittelua.
Teoriassa pallokoneen voi säätää ampumaan palloja liian nopeasti. Tällöin pelaajalla saattaa aluksi olla jopa hauskaa ja pallojen palautukset saattavat onnistuakin. Pallojen noutaminen voi olla myös hauskempaa, kun pelaaja joutuu yrittämään enemmän. On kuitenkin oletettavaa, että liian haastava harjoite vie pelaajan äärirajoille.
4
Liian hankalan ja nopeatempoisen harjoituksen jatkuessa pelaajan lyöntitekniikka alkaa heikentyä. Pallon tullessa liian nopeasti pelaajaa kohden, pelaaja ei enää ehdi korjata lyöntiasentoaan, eivätkä lyönnit välttämättä lähde haluttuun suuntaan. Nopeatempoinen harjoitus väsyttää pelaajan jalkoja, ja harjoitus alkaa turhauttaa häntä.
On mahdollista, että pelaaja aloitti tenniksen harjoittelemisen, koska laji tuntui mukavalta ja kiehtovalta. Liian kovan harjoitteen jatkuessa epäonnistuvat lyönnit alkavat ärsyttää pelaajaa, ja lopulta pelaaja hädin tuskin suoriutuu harjoitteistaan.
Jatketaan ajatusta vielä hieman: entäpä jos harjoitukset jatkuisivat päivästä toiseen liian nopeatempoisina? Alkaisiko pelaajan pelimotivaatio lopulta laskea ja ennen mukavalta tuntunut laji etoa? Vaihtaisiko pelaaja lopulta lajia?
Pelaan tennistä, ja tämä ajatus ilmestyi päähäni tenniskentällä vuonna 2014. Istahdin kentälle hetkeksi ja pyörittelin ajatusta päässäni. Nyt jälkeenpäin ajateltuna se oli ensimmäinen kerta, kun tämän opinnäytetyön aihe alkoi elää mielessäni. Mielikuvalla oli valtava voima, ja se vaivasi minua. Väliverronen (1998, 33- 34) mainitsi, että tutkimus ilman teoriaa johtaa helposti pelkkään yksinkertaiseen aineiston kuvailuun. Tarvitsin siis tutkimukseni taustalle teorian tai näkökulman.
Opinnäytetyöni aihe liittyy osittain tennisesimerkkiini, mutta esimerkin tarkoitus oli enemmänkin kohdistaa huomio mielikuviin ja tarinankerrontaan.
Hoivatutkijat ovat kirjoittaneet esimerkiksi hoivaköyhyydestä (Tedre 2006, Kröger 2005), joka pitää sisällään ajatuksen mielikuvamaisesta näkymästä. Köyhtyvä hoiva, tai hoivaköyhyys ei kuitenkaan kuvannut täysin niitä ilmiöitä, joita halusin tutkia. Tutkijoiden retorinen tapa kuvata oman tutkimuksensa hoivailmiöitä ja oma mielikuvani säätimestä, palloista, juoksemisesta, kiireestä ja turhautumisesta prosessina saivat kuitenkin minut pohtimaan, voisinko yrittää luoda työhöni eräänlaisen taustanäkymän, jota voisin hyödyntää tutkimuskentälläni. Siitä lähti tämä ajatus koostaa hoivapolitiikan ajankohtaisista muutoksista tutkimukseni taustalle teoreettinen näkymä, jota kutsun tutkimuksessani pelkistyväksi hoivamaisemaksi. Näkymän voi käsittää hoivatyön muutosten kollaasina, ja se toimii apunani kenttätyöjaksolla.
Kiinnostukseni tutkimusaihettani kohden syntyi kolmesta eri suunnasta. Ensimmäinen niistä olivat markkinavetoisen kulttuurin asettamat uudenajan haasteet. Lähtökohdaksi asetin 2000- luvun jälkeen tapahtuneen hoivatyön nopean muutoksen kohti markkinavetoisempaa kulttuuria (Koskiaho 2008, 32) ja siihen liittyvät työntekijöiden huolet omasta riittämättömyydestään moniulotteisissa hoivatyönympäristöissä.
5
Nähdäkseni hoivapolitiikan kautta tehtyjen päätösten ansiosta työnorganisointi on vääntänyt säädintä, ja tutkimukset kertoivat karua kieltään kotihoidon työntekijöiden kokemasta väsymyksestä. Työntekijät, jotka alun perin tulivat alalle motivoituneina, ovatkin nyt alkaneet harkita alanvaihtoa alaan liittyvien paineiden ja hektisyyden vuoksi (Vuorensyrjä & Kröger 2008). Työ ei tunnu heistä enää palkitsevalta, vaan se on nopeaan tahtiin muuttunut rastilta rastille kiiruhtamiseksi, jossa oman ammattitaidon soveltamiselle ja hiomiselle ei jätetä enää tarpeeksi aikaa ja tilaa (mm. Voutilainen ym. 2007, Hirvonen & Husso 2012, Hilden 2002,20).
Tehostaminen muuttaa hoivapalveluja ja vaikutukset säteilevät työntekijöiden työhön erilaisina kuormitustekijöinä.
Toinen näkökulmani liittyi arkisen hoivatyön aseman muutokseen ja ammatillisuuskysymyksiin.
Tässä opinnäytetyössä mielenkiintoni kohdistuu kodinhoidollisen hoivan ja näkymättömämmän hoivan kysymyksiin tehostuvissa rakenteissa. Vanhusten hoitamisessa tarvitaan työvoimaa, ja kotipalveluun on ilmestynyt uudenlaisia työtehtäviä vanhusten kotipalvelutarpeen lisääntyessä.
Nämä työt ovat luonteeltaan avustavia, ja niitä kutsutaan tukipalvelutehtäviksi. (Nyman 2009, 50.) Vanhusten kauppa- ja ateriapalveluyrityksessä työskentelee näitä uudentyyppisiä hoivatyöntekijöitä, joiden osa rakenteissa on mielenkiintoinen niin ammatillisuuden kuin hoivatyönkin näkökulmasta tarkasteltuna.
Tutkija Silva Tedre on tutkinut paljon erilaisia arkisia hoivatehtäviä (esim. 2000, 2004a). Silva Tedre (2003, 70) haluaa kiinnittää huomiota hoivatutkimukseen, koska hoiva on edelleen epäselvä arkisen aputyön ja ammatillisuuden osalta. Hoivaa ei ole myöskään helppo määritellä (Anttonen& Zechner 2009, 17). Hoiva- käsite avaa jälleen uuden puolensa tarkastellessa tukipalveluissa työskenteleviä uudentyyppisiä työntekijöitä ja heidän työtään.
Kolmanneksi olin kiinnostunut kotihoidon tukipalvelujen roolista tehostuvissa rakenteissa.
Vanhusten hoivapalveluja järjestellään uudelleen, ja pyrkimyksenä on tuottaa hoivapalveluja kustannustehokkaasti ja saumattomasti. Uudemmat hoivan kevytpalvelut, kuten ateria- ja kauppapalvelut ovat markkinaperusteisia, jolloin uusi hajautettu palvelujärjestelmä on tehnyt kotonaan asuvista vanhuksista autettavan ohella kuluttajia ja asiakkaita. Ikäihmisten tarpeita on tutkittu paljon, mutta kuluttajuuden käsitteen kautta tehtävä tutkimus on vielä vähäistä.
Kuluttajuuden näkökulman huomioiminen kuntien palvelusuunnittelussa olisi mahdollisesti hyvä keino parantaa ostopalvelujen laatua.
Tästä kokonaisuudesta lähdin luonnostelemaan hoivapalvelujen muutoksien, kehityslinjojen ja hoivan painotusten vaihteluiden kautta tutkimukseeni erityisnäkökulmaa, eräänlaista
6
hoivanjärjestämisen näkymää. Tutkimuksessani tutkimuskontekstin sisältöjen tarkastelun myötä hoivaratkaisujen ja käytännöllisten toimien tutkiminen kytketään laajempiin yhteyksiin ja muodostetaan visio tämän ajan hoivapoliittisesta muutossuunnasta ja pohjavireestä.
Yleisesti näkökulmaani voisi kuvata niin, että hoivamaiseman pelkistyessä hoivaa sopeutetaan uudenlaisiin talouden realiteetteihin. Uusi julkisjohtaminen ja palvelurakenteen tehostaminen vaikuttavat hoivapalveluihin monella eri tasolla. Muutos haastaa kokonaisvaltaisen hoivan, universalismin ihanteet ja perinteisen hyvinvointityön perustukset. Pelkistyvä hoivamaisema on visio tämän hetken kehityksestä, ja se on eräänlainen välähdys hoivapolitiikassa voimistuvasta arvopohjan muutoksesta.
Tutkimuksen kantava juoni on tulkita varovasti vanhusten ateria- ja kauppapalvelua osana tehostuvaa hoivan järjestämistä, mutta tutkia myös sitä, millaisilla tavoilla pelkistyvä hoivamaisema mahdollisesti näkyy omalla tutkimuskentälläni, arkisen hoivatyön piirissä. Tässä ajassa hoivanorganisoinnin muutokset ja talouspaineet ovat läsnä kaikkialla missä hoivaa tehdään, joten näkymä on kätevästi hyödynnettävissä monenlaisissa hoivatyön ympäristöissä.