Tulosten pohdinta

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata, minkälaisia vaikutuksia koronapandemialla oli hoito-tieteen opiskelijoiden arkeen, sekä selvittää, miten pandemian aiheuttama kriisi opiskelijoiden elämässä näkyi ja minkälaisia hallintakeinoja he olivat pandemian aikana käyttäneet. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisellä tutkimusmenetelmällä ja päiväkirja-aineisto analysoitiin induktiivisen ja deduktiivisen sisällönanalyysin keinoin.

Terveystieteiden maisteriopiskelijoilla tulee olla pohjalla saman alan ammatillinen tutkinto. Tästä syystä kyseiset opiskelijat ovat aikuisopiskelijoita, joilla on jo kokemusta työelämästä. Useimpiin Euroopan unionin maihin verrattuna Suomessa yliopisto-opinnot aloitetaan vanhempana. Keski-ikä selvästi aikuisiällä aloittaneilla opiskelijoilla oli 37 vuotta, ja yliopisto-opinnot ovat osa aiem-man ammatillisen koulutuksen jatkumoa. (Nori&Vanttaja, 2018) Aineistona olleiden oppimispäi-väkirjojen kirjoittajilla oli taustalla aiempi terveydenhuollon koulutus. Kirjallisuuskatsaukseen va-likoiduissa tutkimuksissa kohderyhminä olivat yliopisto-opiskelijat, joiden koronapandemian ai-kaisia kokemuksia, asenteita ja mielenterveyttä kartoitettiin verkkokyselyillä. Yhdessä valitussa tutkimuksessa aineistona olivat jatko-opiskelijoiden päiväkirjat. Tutkimusten yleisin mainittu me-diaani-ikäryhmä oli noin 20–25-vuotiaat, kaksi vastaajista kuului ikäryhmään 65–74-vuotiaat ja nuorimmat vastaajista olivat 18-vuotiaita. Iällä nähtiin olevan ristiriitaisia vaikutuksia hyvinvoin-tiin (Lukács, 2021, Sarasjärvi ym., 2022, Hamzan ym., 2020). Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksien osallistujat olivat pääosin nuoria aikuisia, joista osa asui korona-aikana erillään muusta per-heestä, osa jopa vieraassa maassa. Suurimmissa osissa maita, joissa valitut tutkimukset tehtiin, koronapandemia alkoi aiemmin ja rajummin kuin Suomessa. Tämän tutkielman vastaajat asuivat Suomessa ja olivat parisuhteessa eläviä ja/tai perheellisiä aikuisia. Suomessa ihmisiä on pande-mian aikana sairastunut vakavasti ja kuollut koronaan, mutta kansainvälisesti vertaillen olemme selvinneet monia muita maita vähemmällä (Valtioneuvosto, 2022). Tämän tutkielman perusteella opiskelijoiden näkökulma elämään, opiskeluun ja stressaavaan elämäntapahtumaan poikkesivat jonkin verran tosistaan ja aiemmista tutkimustuloksista.

Koronapandemian vaikutukset opiskelijoiden arkeen

Oppimispäiväkirjojen alku sijoittui keväälle 2020, ajanjaksoon, jolloin koronapandemia saavutti Suomen. Pandemia laittoi koko maailman polvilleen, ja vaikutukset ulottuivat jokaisen päiväkir-jaa kirjoittaneen opiskelijan elämään. Pandemian laajuudesta ja kestosta ei vielä tuolloin ollut tietoa. Koronavirustautiin ei ollut olemassa rokotetta eikä lääkehoitoa. THL (2021h) yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ohjeistivat taudin leviämisen ehkäisemiseksi huolellisen ja usein toistuvan käsienpesun, fyysisen etäisyyden pitämisen sekä oikean yskimis- ja aivastushy-gienian. Aseptinen toiminta vaikutti olleen kaikille hoitajataustaisille vastaajille tuttua ja mahdolli-set kontaminaatiopinnat ja potentiaalimahdolli-set altistustilanteet osattiin huomioida hyvin. Rajoitukmahdolli-set ja suositukset olivat kaikille vastaajille samat mutta niiden vaikutukset yksilölliset. Ne vastaajat, joilla oli iäkkäitä vanhempia tai muita sukulaisia, eivät päässeet hoitokoteihin heitä tapaamaan ja heidän asioitaan hoitamaan. Ne vastaajat, joilla oli omillaan asuvia lapsia, eivät pystyneet rajoi-tustoimien vuoksi olemaan heihin normaaliin tapaan yhteyksissä. Tämä aiheutti vastaajissa huolta ja ikävää.

Uusmaalaiset kokivat vielä omat rajoitteensa, kun asukkaiden oli pysyttävä maakunnan alueella, eivätkä muiden maakuntien asukkaat voineet käydä Uudellamaalla. Vapaa-ajan matkustus oli kielletty. (Valtioneuvosto, 2020b) Vaikka vastaajat ymmärsivät rajoitustoimien merkityksen ja ne nähtiin aiheellisena, aiheuttivat ne uusmaalaisissa kuitenkin huolta esimerkiksi tulevasta kesän-vietosta ja mökille pääsemisestä. Kesän tuloa ja irtiottoa kaupungista kaivattiin ja odotettiin. Pa-kollinen kesänvietto kaupungissa tuntui kamalalta ajatukselta. Vastaavia pelkoja eivät kuvanneet maalla asuvat opiskelijat.

Yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa hallitus totesi 16.3.2020 Suomen olevan poik-keusoloissa koronavirustilanteen vuoksi ja päätyi ottamaan valmiuslain käyttöön, ensimmäistä kertaa sen säätämisen jälkeen (Eduskunta, 2020, ETENE, 2020). Julkisella ja yksityisellä sektorilla lisättiin sosiaali- ja terveydenhuollon kapasiteettia. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon koulu-tettuja ammattihenkilöitä varauduttiin velvoittamaan tarpeen mukaan töihin. (Valtioneuvosto, 2021a) Terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa työvelvoite herätti kiukkua ja huolta

eten-kin niissä vastaajissa, jotka eivät olleet kirjoitushetkellä sairaalatyössä. Osa pelkäsi, että pakko-keinot ovat jatkossa helpompi ottaa käyttöön. Vaikka valmiuslaki aiheutti vastaajilla kielteisiä tun-teita, kokivat etenkin opintovapaalla olevat eettistä velvoitetta siitä, että pitäisi olla töissä ”eturin-tamalla”, vaikka samalla oltiin epävarmoja omasta kliinisestä osaamisesta ja haluttiin suojella lä-heisiä korona-altistuksilta. Työvelvoite herätti myös huolen perheen selviytymisestä; kuka huo-lehtisi lapsista, jos töihin olisi mentävä.

Vastaajilla oli suuri huoli haastavissa ja epävakaissa oloissa asuvista suomalaisista lapsista ja nuorista, jotka etäkoulun myötä jäivät kotiin, ja joille koulu saattoi olla ainoa turvallinen paikka.

Huoli ei ollut aiheeton. Kestilän ym. (2020) selvityksen mukaan perheiden ja lasten tuen tarve kasvoi samalla kun palvelujärjestelmän saatavuus heikkeni. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon saatavuudessa on ollut eroa eri yksiköiden välillä. Vammaisten henkilöiden palveluita rajoitettiin ja kunnat sulkivat niistä osan. (Kestilä ym., 2020) Osalla vastaajista oli perhepiirissä erityistarpei-sia laperityistarpei-sia, jotka jäivät täysin vanhemman/vanhempien hoitovastuulle koronpandemian aikana.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita on koronapandemian aikana siirrytty tarjoamaan nope-alla aikataululla digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen (ETENE, 2020). Näitä digipalveluita opiskelijat olivat hyödyntäneen niin omissa työpaikoissaan kuin omien ja perheenjäsenten asioita hoidetta-essa. Etäopintoihin siirtyminen kosketti kaikkia oppimispäiväkirjaa kirjoittaneita. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa (Xavier, 2020, Pan, 2020, Watts ym., 2021, Kee, 2021) etäopinnot olivat jo ennestään tuttuja ja niiden koettiin sujuneen hyvin eikä etäopintoihin siirtyminen aiheuttanut stressiä. Yhdysvalloissa (Kee, 2021) jatko-opiskelijat kuvasivat saman etäopintoihin liittyvän haas-teen, kuin mitä tässä tutkielmassa kävi ilmi: perheen ollessa päivisin samanaikaisesti kotona, oli rauhallista työtilaa vaikea löytää. Päiväkirja-aineiston perusteella etäopintoja toivottiin, koska luokkahuoneessa tapahtuva opetus koettiin riskialttiina. Digitaalisia mahdollisuuksia toivottiin jatkossa hyödynnettävän aiempaa enemmän. Nyt saatuihin tuloksiin saattoi vaikuttaa se, että osallistujat olivat aloittaneet opiskelunsa jo ennen pandemian alkua. Yliopistokampus oli tullut tutuksi, ja kurssikavereihin sekä opettajiin oli ennätetty tutustua ennen etäopintoihin siirtymistä.

Työn ohella kouluttautuminen on tyypillistä hoitotieteen opiskelijoille (Nori& Vanttaja, 2018). Etä-opinnot mahdollistivat aiempaa paremmin työn, perheen ja opintojen yhteensovittamisen, ja opinnot etenivät monella ennakoitua nopeammin. Tämä poikkeaa aiemmista tutkimustuloksista, joiden mukaan koronasta johtuvat muutokset voivat vaikuttaa kielteisesti akateemiseen menes-tykseen ja viivästyttää valmistumista (Vanageri ym., 2020, Browning ym., 2021, Drach-Zahavy ym., 2022). Sarajärven ym. (2022) tutkimuksessa osa vastaajista uskoi yliopiston tarjoavan pan-demian aikana huonompaa opetusta. Tällaista ei päiväkirjoista käynyt esille, vaan yliopiston toi-mintaan oltiin tyytyväisiä.

Koronapandemia aiheutti kaikille vastaajille jonkintasoista psyykkistä kuormittuneisuutta. Tun-teet olivat samoja, mitä kanssaopiskelijat maailmalla olivat kokeneet: huolta, pelkoa, ärtynei-syyttä, turhautumista, toivottomuutta, epätietoisuutta (Mamun ym., 2020, Vanageri ym., 2020, Xavier ym., 2020). Kuten aiemmissa korkeakouluopiskelijoita koskevissa tutkimuksissa (Cohen ym., 2020, Xavier ym., 2020, Lukács, 2021, Tasso ym., 2021, Drach-Zahavy ym., 2022, Sarasjärvi ym., 2022) myös tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että opiskelijat olivat enemmän huolissaan läheis-ten tai tuttavien sairastumisesta koronaan kuin että he itse sairastuisivat. Vastaajat kantoivat yh-dysvaltalaisten ja unkarilaisten opiskelutovereidensa tavoin huolta terveydenhuollon kantoky-vystä (Lukács, 2021, Cohen ym., 2020).

Ihminen kokee kriisit ja elämäntapahtumat ainutlaatuisella, itselleen luonteenomaisella tavalla.

Se, mihin ajankohtaan kriisi ihmisen elämässä ajoittuu, vaikuttaa siitä selviytymiseen. Samanai-kaiset muut elämää kuormittavat tilanteet, kuten järkyttävä tapahtuma tai menetys, vaikuttavat siihen, kuinka paljon stressiä ihminen sietää. Persoonallisuuden piirteistä muun muassa myön-teinen asenne ja kyky huumorin käyttöön suojaavat stressiltä. (Hedrenius & Johansson, 2016, Heikkinen-Peltonen ym., 2019) Vaikutti siltä, että osalla päiväkirjan kirjoittaneille elämäntilanne oli koronapandemiasta huolimatta melko vakaata. Arjen sai jakaa puolison tai perheen kanssa, taloudesta ei tarvinnut huolehtia liiaksi ja voimavarat tuntuivat riittäviltä. Koronasta löytyi myös myönteisiä puolia perheen yhteisen ajan lisääntyessä ja arjen kiireen loppuessa. Vaikka mielialat vaihtelivat, toivo pilkahti aika ajoin. Eräässä päiväkirjassa kuormittavia tapahtumia oli tapahtunut kirjoittajalle jo ennen koronapandemiaa. Arki oli työlästä eikä sosiaalista verkostoa juuri ollut.

Pandemia vain lisäsi taloudellista ahdistusta ja huolta perheen tulevaisuudesta. Voimavarat oli-vat lopussa eikä koronapandemiasta löytynyt mitään myönteistä.

Koronapandemian aiheuttaman kriisin vaiheet opiskelijoiden kuvaamana

Koronapandemian alussa päiväkirjamerkinnöistä kuvastui sekä huolettomuutta että pelkoa. Tä-hän saattoi vaikuttaa se, että osa kirjoitti päiväkirjoihinsa tuntemuksia ajalta pari viikkoa ennen kurssitehtävän alkua. Maalis-huhtikuun aikana tunteet vaihtelivat epäuskosta, pelosta, ahdistuk-sesta sopeutumiseen. Huhti-toukokuussa kuvailtiin, kuinka vallitsevaan tilanteeseen alkaa jo tot-tua, vaikka edelleen korona turhautti. Välillä tuntemuksissa palattiin ahdistukseen ja pelkoon ja sitten taas optimismiin. Oppimispäiväkirjojen loppupuolella koronapandemiasta löydettiin myös myönteisiä puolia. Yhdessä päiväkirjassa näin ei kirjoitetun tekstin perusteella tapahtunut. Arjen ollessa työlästä ei koronatilanteen etenemistä jaksanut ajatella.

Kevät, luonto ja kesän odotus saivat ajatukset tulevaan, aikaan koronan jälkeen. Päiväkirjoissa useimmat kirjoittajat näyttivät päässeen uudelleensuuntautumisen vaiheeseen noin kolmessa kuukaudessa. Lieneekö yhtenä syynä myönteiseen näkymään ollut se, että THL (2021i) arveli al-kuun epidemian keston olevan ilman rajoitustoimia noin kolme kuukautta? Oppimispäiväkirjoja kirjoitettaessa rajoitustoimet otettiin käyttöön, ja näiden arveltiin lyhentävän pandemian kestoa.

Opiskelijoiden kuvaamat hallintakeinot

Oma resilienssi tunnistettiin ja sitä suojattiin esimerkiksi uutisointia ja tietolähteitä valikoimalla.

Tarpeen tullen pidettiin uutistaukoa ja ajatukset pyrittiin tietoisesti siirtämään muihin asioihin.

Vastaavia tuloksia on aiemmin saatu Intiasta, jossa yli 35-vuotiaiden todettiin tietoisesti vähentä-neen uutisten seuraamista. He kokivat vähemmän ahdistusta kuin nuoremmat opiskelijat. (Ma-jumdar ym., 2020) Mielenterveyttä suojaaviksi tekijöiksi päiväkirjoissa nousi samoja teemoja, mitä aiemmissa tutkimuksissa oli käynyt esille, muun muassa ottamalla päivän kerrallaan, opin-tojen eteneminen (Kee, 2021), riittävä ja oikeanlainen tieto koronasta, terveelliset aktiviteetit ku-ten liikunta, kotityöt (Khan ym., 2020), perheen taloudellinen vakaus ja sosiaalinen tuki

(Díaz-Jiméne ym., 2020). Opintojen eteneminen antoi hallinnantunteen, kun sitä muuten oli vaikea löy-tää (Kee, 2021). Lisäksi päiväkirjan kirjoittajat olivat löytäneet koronapandemiasta myönteisiä vai-kutuksia luonnolle ja ilmastolle. Perhe ja perheen kanssa vietetty aika tuki jaksamista. Pandemia nähtiin historiallisena ajanjaksona, josta saatuja oppeja voi ja tulee hyödyntää jatkossa.