Tulosten luotettavuuteen vaikuttaneet tekijät

7.2 Muutokset liito-oravahabitaateissa ja lajin alueellisessa levinneisyydessä

7.2.6 Tulosten luotettavuuteen vaikuttaneet tekijät

pienempi kuin yleiskaavoituksen kohdalla. Ympäristöministeriön (2017) mukaan kaavoi-tuksessa tulee varmistaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen, mikä voi edellyttää luontoselvitysten tekemistä yleis- ja asemakaavoja laadittaessa tai muuttaessa.

Asemakaavan sekä tietyissä tilanteissa yleiskaavan yhteydessä myös yksittäisten liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tarkistaminen voi tulla kyseeseen (Ympäristöministeriö 2017). Näiden selvitysten yhteydessä kerätyt havainnot ovat voineet vahvistaa jo aiemmin tiedossa olleita elinympäristöjä edelleen asutuiksi, mikä näkyy kaavoituksen suurena osuutena säilyneillä habitaateilla.

metrin rastereita, joilla pyrittiin saamaan kuva myös havaintopaikan ympäristöstä ja mahdollisesta elinpiiristä, mutta ruutu ei välttämättä silti osunut todelliselle havaintopaikalle, mikäli havainnon tarkkuus on ollut yksi kilometri. Havaintopaikkojen epätarkkuudet voivat heijastua erityisesti hävinneiden habitaattien tuloksiin: mikäli todellinen havaintopaikka ei ilmakuvatarkastelussa ole osunut hakkuualueelle sitä ei olla huomioitu hävinneeksi. Liito-oravan suojelutyön kannalta olisi arvokasta, jos viranomaisten havaintotietoihin saataisiin havaintojen laadun lisäksi myös tiedot niiden mahdollisimman tarkasta sijainnista.

Tutkimuksessa käytetyt muut paikkatietoaineistot ovat myös voineet aiheuttaa virhelähteitä tutkimustuloksiin. Esimerkiksi ilmakuvatarkastelussa käytettyjen kuvien iän ja laadun vuoksi jotkin hävinneistä havaintopaikoista ovat mahdollisesti voineet jäädä havaitsematta. Päällek-käisanalyyseissä käytetyt puustoaineistot olivat vuodelta 2019 ja alueiden ympäristö oli voinut puustotietojen ja ilmakuvatarkastelun ajankohdan välillä esimerkiksi hakkuiden vuoksi.

Avoimien paikkatietoaineistojen käytössä on myös yleisesti huomioitava aineistoissa mahdol-lisesti esiintyvät epätarkkuudet ja puuttuvat datapisteet, jotka voivat peilautua aineistojen myöhempiin käyttötarkoituksiin.

Tutkimuksen menetelmät saattoivat myös aiheuttaa epävarmuuksia saatuihin tuloksiin.

Ensinnäkin habitaattimuutosten tarkastelussa on otettava huomioon tarkastelujaksojen ajallinen eroavuus: ensimmäinen tarkastelujakso (vuodet 2000–2015) oli jälkimmäistä tarkastelujaksoa (vuodet 2016–2020) ajallisesti huomattavasti lyhyempi, vaikka niiden sisältämät havainto-määrät olivat lähes yhtä suuret. Lyhyempi aikaväli jälkimmäisessä tarkastelujaksossa on voinut korostaa muutamana vuonna tietylle alueelle kertyneitä havaintoja, kuten tässä tapauksessa Tampereen ja Nokian kaupunkiseuduilla tehtyjä havaintoja.

Toinen menetelmiin liittyvä epävarmuustekijä on jo aiemmin mainittu rasterien 400 solukoko, jota käytettiin päällekkäisanalyyseissä. Tämä solukoko ottaa ympäristöön ja havainnointiin liittyvien tekijöiden tiedot havaintopaikalta sekä sen lähiympäristöstä.

Lähiympäristö saattaa osassa tapauksista kuulua liito-oravaelinpiiriin ja toisissa tapauksissa ei, sillä havaintoaineistosta ei ollut saatavissa tietoa elinpiirien rajoista. Solukoko ei myöskään varsinaisesti perustunut liito-oravan elinpiirien kokoihin, sillä uroksen ja naaraan keskimääräiset elinpiirikoot eroavat toisistaan niin suuresti (Hanski ym. 2000).

Kolmannen menetelmällisen virhelähteen voi aiheuttaa puustoaineistojen rastereiden muodostuksessa käytetyt keskiarvot kunkin solun kohdalta. Keskiarvojen käyttö voi häivyttää puustossa paikallisesti esiintyviä vaihteluita sekä tasoittaa tuloksia habitaattiluokkien välillä.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Suomen liito-oravakanta on ollut vähenevä jo 1940-luvulta lähtien. Vaikka laji on täällä suojeltu luonnonsuojelulailla, sen kannan koko on edelleen voimakkaasti laskusuuntainen.

Tästä huolimatta vuosittaisten liito-oravahavaintojen määrä kasvoi Pirkanmaalla 2000-luvulla.

Lisääntyneet havaintomäärät johtunevat havainnointiin vaikuttavista tekijöistä, joita ovat esimerkiksi yleisön liito-oravatietouden lisääntyminen ja kaavoituksen määrän kasvu Pirkanmaalla.

Myös liito-oravan alueellinen levinneisyys oli yleisöhavaintojen perusteella muuttunut.

Lajin levinneisyysalue pieneni Pirkanmaalla 2000-luvun aikana. Habitaatteja hävittivät metsienhakkuut ja maankäytönmuutokset, joiden seurauksena kyseiset alueet eivät enää täyttäneet elinympäristövaatimuksia. Metsienhakkuut ja maankäytönmuutokset kuuluvatkin liito-oravan merkittävimpiin uhkiin. Lajin havaittiin myös siirtyneen vahvemmin maakunnan keskiosiin, kaupunki- ja asutusalueiden tuntumaan. Tähän on voinut vaikuttaa havainnointipotentiaalia lisäävien tekijöiden, kuten taajama-alueiden, ulkoilureittien ja kaavoituksen, keskittyminen näille alueille. Toisaalta myös kirjallisuudessa on havaittu kaupunkien sekametsien tarjoavan tärkeitä elinalueita liito-oravalle.

Liito-oravahabitaattien muutoksia Pirkanmaalla selittivät ympäristötekijät, kuten puuston ominaisuudet. Vanhoilta habitaateilta laji oli joko hävinnyt tai sitä ei ollut enää havaittu niillä vuoden 2015 jälkeen. Vanhat habitaatit vaikuttivat lukeutuvan pääosin talousmetsiin, joiden yksipuolinen puusto ei täysin vastaa elinympäristövaatimuksia. Säilyneillä habitaateilla lajia oli puolestaan havaittu tutkimuksen molemmilla tarkastelujaksoilla. Niiden ympäristö täytti liito-oravan elinympäristövaatimukset parhaiten: puusto oli järeintä, tiheintä ja sisälsi eniten kuusta sekä lehtipuustoa, mikä takaa riittävän määrän ravinto- ja pesäpuita sekä liikkumiseen tarvittavan puustoyhteyden. Ympäristön soveltuvuus lieneekin edesauttanut lajin säilymistä näillä alueilla. Uusille habitaateille laji oli puolestaan levittäytynyt vasta vuoden 2015 jälkeen tai ainakaan näiltä aluilta ei ollut raportoitu havaintoja tätä aiemmin. Uusien habitaattien ympäristö katsottiin liito-oravalle soveltuvaksi ja oli suurimmalta osin samanlaista kuin säilyneillä habitaateilla.

Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto perustui pääosin liito-oravan yleisöhavaintoihin, minkä vuoksi havainnointiin liittyvät tekijät vaikuttivat myös habitaattimuutoksiin. Säilyneet ja uudet habitaatit sijoittuivat vanhoja habitaatteja selvästi enemmän alueille, joilla sijaitsi liito-oravan havainnointia edistäviä tekijöitä. Tällaisia olivat esimerkiksi taajama-alueet, ulkoilu-reitit sekä kaavoitus, joiden takia laji on voinut tulla helpommin havaituksi näillä alueilla.

Säilyneiden sekä uusien habitaattien kautta näkyi liito-oravan aiempaa vahvempi siirtyminen kaupunki- ja asutusalueille 2000-luvun aikana. Tulevaisuuden liito-oravasuojelu-työssä olisikin kiinnitettävä erityisetä huomiota kaupunki- ja asutusalueiden sekametsiköihin, sillä ne ovat lajin kannalta merkittävä elinympäristö.

KIITOKSET

Haluan kiittää Marja-Liisa Pitkästä ja Mervi Kunnasrantaa tutkielman ohjauksesta, sekä Pirkanmaan ELY-keskusta liito-oravahavaintoaineiston antamisesta käyttöön tätä työtä varten.

Kiitän myös Teemu Tahvanaista neuvoista tulosten tilastolliseen testaamiseen liittyen. Erittäin suuret ja lämpimät kiitokset haluan osoittaa Heikki Niemisaralle, kiitos kaikista neuvoista ja tuesta työn ideoinnin, paikkatietoanalyysien ja kaavioiden teossa kanssa. Kiitokset myös tutkielman oikoluvusta Elias Noltelle ja englanninkielisen tiivistelmän oikoluvusta Elisa Braunschweilerille.

LÄHDELUETTELO

Ahopelto L, Lundgren L, Kostiainen A, Peltola K, Laita A, Mäkelä A, Väänänen M, Perätie T, Ruohomäki A. 2021. Liito-oravan huomioiminen kaupunkisuunnittelussa, hyvien käytäntöjen opas. Metsähallitus, Espoon kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Kuopion

kaupunki. 108 s.

ArcGIS Pro Tool Reference. 2022. Kernel Density (Spatial Analyst). https://pro.arcgis.com/en/

pro-app/2.8/tool-reference/spatial-analyst/kernel-density.htm. 08.04.2022.

Bjärvall A & Ullström S. 2011. Suomen nisäkkäät. 285 s. Otava. Keuruu.

Desrochers A, Hanski I, Selonen V. 2003. Siberian flying squirrel responses to high- and low contrast forest edges. Landscape Ecology 18: 543–552.

Euroopan yhteisöjen neuvosto. 1992. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. 66 s.

Hanski I. 1998. Home ranges and habitat use in the declining flying squirrelPteromys volans in managed forests. Wildlife biology 4: 33-46.

Hanski I. 2006. Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti.

Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. 35 s.

Hanski I. 2016. Liito-orava: biologia ja käyttäytyminen. 94 s. Metsäkustannus. Helsinki.

Hanski I & Selonen V. 1999. Liito-oravien elinpiirit, liikkeet ja ympäristön käyttö radiolähetintutkimus. Suomen ympäristö 459. Liite 18. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto. Helsinki.

Hanski I & Selonen V. 2009. Female-biased natal dispersal in the Siberian flying squirrel.

Behavioral Ecology 20: 60–67. DOI:10.1093/beheco/arn115.

Hanski I, Stevens P, Ihalempiä P, Selonen V. 2000. Home-range size, movements, and nest site use in the Siberian flying squirrel,Pteromys Volans. Journal of Mammalogy, 81 (3):

798–809.

Hanski I, Henttonen H, Liukko, UM, Meriluoto M, Mäkelä A. 2001. Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. 130 s. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto. Helsinki.

Hyvärinen E, Juslén A, Kemppainen E, Uddström A, Liukko U. 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. 704 s. Ympäristöministeriö & Suomen

ympäristökeskus. Helsinki.

Ilonen A. 2019. Politiikan ekologisoituminen liito-oravakonfliktissa: Tapaustutkimuksena Tampereen raitiotiehanke. Pro gradu -työ. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta.

Helsingin yliopisto.

Jokinen A, Nikula A, Nygren N, Tersa P, Haila Y. 2010. Liito-oravan elinympäristöjen mallitus ja ennakointi Tampereen kaupunkiseudulla. 71 s. Suomen ympäristö 11/2010. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.

Jokinen M. 2012. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajausten vaikuttavuus lajin suojelukeinona. 91 s. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.

Jokinen M. 2019. Developing more effective conservation and research: the case of the Siberian flying squirrel. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta.

58 s. Helsinki.

Jokinen M, Mäkeläinen S, Ovaskainen O. 2015. “Strict”, yet ineffective: legal protection of breeding sites and resting places fails with the Siberian flying squirrel. Animal Conservation 18: 167–175.

Jokinen M, Hanski I, Numminen E, Valkama J, Selonen V. 2019. Promoting species protection with predictive modelling: Effects of habitat, predators and climate on the occurrence of the Siberian flying squirrel. Biological Conservation 230: 37–46.

Kellomäki S, Peltola H, Nuutinen T, Korhonen K, Strandman H. 2008. Sensitivity of managed boreal forests in Finland to climate change, with implications for adaptive management.

Philosophical Transactions of the Royal Society B 363: 2341–2351.

DOI:10.1098/rstb.2007.2204.

Knuuttila M. 2020. Ekologinen kompensaatio ja direktiivilajisuojelun sääntelykehykset:

Liito-orava vastaan Suomen tasavalta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma. 90 s.

Korhonen V. 2015. Laji.fi on avattu. https://www.luomus.fi/fi/uutinen/lajifi-avattu.

05.10.2022.

Koskimäki J, Huitu O, Kotiaho J, Lampila S, Mäkelä A, Sulkava R, Mönkkönen M. 2014.

Are habitat loss, predation risk and climate related to the drastic decline in a Siberian flying squirrel population? A 15-year study. Population Ecology 56: 341–348.

Kurhinen J, Kulebyakina E, Zadiraka E, Mamontov V, Muravskaya E, Hanski I. 2011.

Distribution of the Siberian flying squirrel (Pteromys volans L.) in taiga isthmuses between Baltic and White Sea regions. Acta Zoologica Lituanica vol. 21, n:o. 4.

DOI: 10.2478/v10043-011-0037-8.

Kusmin & Sulkava. 2021. Vanhat metsät vähenevät nopeasti, eikä talousmetsien luonnonhoito voi korvata niitä. https://pihkassa.fi/vanhat-metsat-vahenevat-nopeasti-eika-talousmetsien luonnonhoito-voi-korvata-niita/. 22.11.2022.

Lohi J. 2020. Metsätalouden vaikutukset Fennoskandian tikkoihin ja tiaisiin. Kandidaatin tutkielma. Oulun yliopisto. 35 s.

Luonnonsuojelulaki (1096/1996). 1996. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096.

27.03.2022.

Luonnontila. 2017. Metsien ikärakenne.

https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsat/me8-metsien-ikarakenne. 21.11.2022.

Luonnonvarakeskus. 2021. Monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) kartta aineisto 2019. https://geoportal.ymparisto.fi/META/JULKINEN/DOKUMENTIT/

LUKE_VMI2019.PDF. 29.03.2022.

Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. 2016. Liito-oravan huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä. Neuvontamateriaali. 18 s.

Metsähallitus. 2022. Liito-orava-LIFE – verkostoja ja yhteistyötä. https://www.metsa.fi/

projekti/liito-orava-life/. 11.04.2022.

Metsäkeskus. 2020. Pirkanmaan metsäohjelma 2021–2025. 142 s. Suomen metsäkeskus.

Metsälaki (1093/1996). 1996. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093. 7.4.2022.

Mäkelä A. 1996. Liito-oravan (Pteromys volans L.) ravintokohteet eri vuodenaikoina ulosteanalyysin perusteella (diet of flying squirrel). WWF Finland Reports 8: 54–58.

Mäkeläinen S. 2016. Occurrence, habitat use and movements of the flying squirrel in human-modified forest landscapes. Väitöskirja. University of Helsinki. 36 s. Helsinki.

Mäkeläinen S, Schrader M, Hanski I. 2015. Factors explaining the occurrence of the Siberian flying squirrel in urban forest landscape. Urban Ecosystems 18: 223–238. DOI:

10.1007/s11252-014-0381-0.

Mönkkönen M, Reunanen P, Nikula A, Inkeröinen J, Forsman J. 1997. Landscape

characteristics associated with the occurrence of the flying squirrelPteromys volans in old growth forests of northern Finland. Ecography 20: 634–642.

Paikkatietohakemisto. 2012. Tampereen luontopolkureitit.

https://www.paikkatietohakemisto.fi/geonetwork/srv/fin/catalog.search#/metadata/fa0e54a 4-4e55-4a78-90db-6c8dc76f4ff4. 29.03.2022.

Pirskanen A. 2014. Liito-oravista tehdyt ilmoitukset lisääntyneet – "havaintoja ällistyttävän paljon". Yle-uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-7577037. 15.04.2022.

Pettinen P. 2011. Liito-oravan (Pteromys volans) lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen metsien hakkuissa Pirkanmaalla. Opinnäytetyö. Metsätalouden koulutusohjelma. Tampereen ammattikorkeakoulu. 29 s.

Reunanen P. 1998. Liito-orava levinneisyytensä äärilaidalla Pohjois-Suomessa. Luonnon Tutkija 102: 29–30.

Reunanen P, Mönkkönen M, Nikula A. 2002. Habitat requirements of the Siberian flying squirrel in northern Finland: comparing field survey and remote sensing data. Annales Zoologici Fennici 39: 7–20.

Reunanen P, Mönkkönen M, Nikula A, Hurme E, Nivala V. 2004. Assessing landscape thresholds for the Siberian flying squirrel. Ecological Bulletins 51: 277–286.

Salmi P, Kolari I, Auvinen H, Kunnasranta M, Eskelinen P, Mellanoura J, Hirvonen E. 2013.

Kalastus, saimaannorppa ja norppahavainnointi. Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 03/2013. 34 s. Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos. Helsinki.

Salomäki P. 2019. Liito-oravien ja maankäytön yhteensovittaminen Joensuun kaupungin alueella. Opinnäytetyö. Lapin ammattikorkeakoulu. Luonnonvara-ala. 74 s.

Santangeli A, Wistbacka R, Hanski I, Laaksonen T. 2013. Ineffective enforced legislation for nature conservation: a case study with Siberian flying squirrel and forestry in a boreal landscape. Biological Conservation 157: 237–244.

Schrader M. 2011. Metsän rakenteen muutokset ja liito-oravan esiintyminen Tampereen kaupunkialueella vuosina 1966–2004. Pro gradu -tutkielma. Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. 57 s. Helsinki.

Selonen V. 1999. Nuorten liito-oravien dispersaali. Liito-oravasymposio. Lammi. Suomen ympäristö 459. Liite 19. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto. Helsinki.

Selonen V & Mäkeläinen S. 2017. Ecology and protection of a flagship species, the Siberian flying squirrel. Hystrix, the Italian Journal of Mammalogy: Online. DOI:10.4404/hystrix-28.2-12328.

Selonen V & Wistbacka R. 2016. Siberian flying squirrels do not anticipate future resource abundance. BMC Ecology 16: 51.

Selonen V, Sulkava P, Sulkava R, Sulkava S, Korpimäki E. 2010. Decline of flying and red squirrels in boreal forests revealed by long-term diet analyses of avian predators. Animal Conservation 13: 579–585. DOI:10.1111/j.1469-1795.2010.00379.x.

Selonen V, Painter J, Rantala S, Hanski I. 2013. Mating system and reproductive success in the Siberian flying squirrel. Journal of Mammalogy 94 (6): 1266–1273.

Sulkava R, Mäkelä A, Paakkonen J, Eronen P, Sulkava P, Hokkanen H, Wistbacka R. 1999.

Liito-oravan elinympäristöjen säilyttäminen. Liito-oravasymposio. Lammi. Suomen ympäristö 459. Liite 20. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto. Helsinki.

Sulkava R, Mäkelä A, Kotiaho J, Mönkkönen M. 2008. The Difficulty of Getting Accurate and Precise Estimates of Population Size. the case of the Siberian flying squirrel in Finland.

Annales Zoologici Fennici 45 (6): 521–526. DOI: 10.5735/086.045.0609.

Suomen lajitietokeskus. 2022a. Liito-orava, havainnot. https://laji.fi/observation/statistics?

target=MX.48243&provinceId=ML.1231. 15.04.2022.

Suomen lajitietokeskus. 2022b. Suomen Lajitietokeskus pähkinänkuoressa.

https://laji.fi/about/2915. 15.04.2022.

Suomen lajitietokeskus. 2022c. Liito-oravan elinympäristön ennustekartat.

https://laji.fi/about/5922. 24.04.2022.

Suomen metsäkeskus. 2022. Liito-oravatietoa kartoitukseen ja metsänkäytön suunnitteluun.

Etäkoulutusmateriaali. https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2022/04/Liito-oravatietoa -kartoitukseen-ja-metsankayton-suunnitteluun_etakoulutus_04_2022-1.pdf. 15.04.2022.

Suomen ympäristökeskus. 2017. TARKKA on uusi karttapalvelu tarkan maastoerotuskyvyn satelliittikuville. https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Uutiset/TARKKA_on_uusi_

karttapalvelu_tarkan_maas(43788). 02.04.2022.

Suomen ympäristökeskus. 2021a. Corine maanpeite 2018. https://ckan.ymparisto.fi/dataset/

%7B0B4B2FAC-ADF1-43A1-A829-70F02BF0C0E5%7D. 29.03.2022.

Suomen ympäristökeskus. 2021b. YKR-Taajama. https://ckan.ymparisto.fi/dataset/%7B28 F79998-B5E2-4085-AF80-FB3FA5E9F9BA%7D. 29.03.2022.

Swihart R, Slade N, Bergstrom B.1988. Relating body size to the rate of home range use in mammals. Ecology 69: 393–399.

Tapio. 2022. Metsänkäyttäjän liito-oravasimulaattori. http://www.tapio.fi/liito-orava/.

11.04.2022.

Wilson D & Reeder D. 2005. Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference. 3. painos. 2142 s. Johns Hopkins University Press. Baltimore.

Wistbacka & Mäkelä. 1999. Raportti Mustasaaren tutkimuksesta. Suomen

ympäristö 459. Liite 15. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto. Helsinki.

Ympäristöministeriö. 2017. Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Diaarinumero:

YM1/501/2017. 15 s. Kirje Ympäristöministeriöltä. Vastaanottajat: kunnat, maakuntien liitot, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.

Ympäristöministeriö. 2022. Ekologinen kompensaatio. https://ym.fi/ekologinen-kompensaatio.

25.04.2022.

Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P. 2019. Metsänhoidon suositukset.

Tapion julkaisuja. 252 s.

LIITTEET

Liite 1. T-testin tulokset habitaattiluokkien välisistä eroista puuston ominaisuuksissa.

Muuttuja Säilyneet

ja hävinneet habitaatit (p-arvo)

Vanhat ja uudet habitaatit (p-arvo)

Säilyneet ja uudet habitaatit (p-arvo)

Hävinneet ja vanhat habitaatit (p-arvo)

Puuston ikä 0,0239 <0,0001 0,1506 <0,0001

Keskipituus <0,0001 0,003 0,0022 <0,0001

Keskiläpimitta <0,0001 0,0133 0,0542 0,0006

Latvuspeittävyys, koko puusto

<0,0001 0,0323 0,1042 <0,0001

Latvuspeittävyys, lehtipuut

<0,0001 <0,0001 0,081 0,0639

Tilavuus, kuusi 0,0038 0,1495 0,0015 0,1445

Tilavuus, mänty 0,4957 <0,0001 0,247 <0,0001

Tilavuus, koivu <0,0001 <0,0001 0,0029 0,8039

Tilavuus, muut lehtipuut

<0,0001 <0,0001 <0,0001 0,3221

Tilavuus, puusto yhteensä

<0,0001 0,0018 0,001 <0,0001

Liite 2. Khiin neliö-testin tulokset habitaattiluokkien välillä liito-oravan havaittavuutta todennäköisesti lisäävien tekijöiden osalta (yleis- ja asemakaavat, taajamat, ulkoilureitit ja metsänkäyttöilmoitukset avohakkuut poisluettuina).

Habitaattiluokat χ² df p-arvo

Säilyneet ja hävinneet 22,512 4 0,000158

Vanhat ja uudet habitaatit 163,613 4 <0,001

Säilyneet ja uudet habitaatit

31,354 4 0,00000259

Hävinneet ja vanhat habitaatit

116,760 4 <0,001

Liite 3. Khiin neliö-testin tulokset habitaattiluokkien välillä avohakkuiden suhteen.

Habitaattiluokat χ² df p-arvo

Säilyneet ja hävinneet

habitaatit 2,483 1 0,1151

Vanhat ja uudet habitaatit

132,446 1 <0,001

Säilyneet ja uudet habitaatit

2,333 1 0,1266

Hävinneet ja vanhat habitaatit

185,837 1 <0,001

Liite 4. Khiin neliö-testin tulokset habitaattiluokkien välillä kasvupaikkatyyppien osalta.

Habitaattiluokat χ² df p-arvo

Säilyneet ja hävinneet

habitaatit 3,952 6 0,6831

Vanhat ja uudet habitaatit

47,215 4 <0,001

Säilyneet ja uudet habitaatit

29,712 4 0,000005601

Hävinneet ja vanhat habitaatit

53,485 6 <0,001

Liite 5. Maankäyttöluokkien osuudet liito-oravahabitaattiluokkien alueella. Maankäyttö-luokkien toinen taso. Maankäyttöluokat: © Suomen ympäristökeskus.

Maankäyttöluokka Vanhat habitaatit n=1426

Uudet habitaatit n=757

Säilyneet habitaatit n=1439

Hävinneet habitaatit n=1326

Asuinalueet 2,5 % 29,1 % 12,6 % 26,8 %

Teollisuuden, palveluiden

ja liikenteen alueet

1,1 % 5,2 % 2,2 % 0,7 %

Maa-aineisten ottoalueet, kaatopaikat

ja rakennustyöalueet

0,0 % 0,0 % 0,1 % 0,0 %

Virkistys- ja vapaa-ajan toiminta-alueet

0,2 % 0,7 % 3,3 % 0,3 %

Peltomaat 1,2 % 0,4 % 0,1 % 0,2 %

Heterogeeniset

maatalousvaltaiset alueet

10,4 % 10,7 % 7,6 % 3,4 %

Sulkeutuneet metsät 77,8 % 51,3 % 71,0 % 66,0 %

Harvapuustoiset metsät, pensastot sekä avoimet kankaat

5,9 % 1,1 % 1,5 % 2,6 %

Sisämaan kosteikot ja avosuot

0,1 % 0,0 % 0,0 % 0,1 %

Sisävedet 0,8 % 1,7 % 1,5 % 0,1 %

Liite 6. Maankäyttöluokkien osuudet liito-oravahabitaattiluokkien alueella. Maankäyttö-luokkien kolmas taso. Maankäyttöluokat: © Suomen ympäristökeskus.

Maankäyttöluokka Vanhat habitaatit n=1426

Uudet habitaatit n=757

Säilyneet habitaatit n=1439

Hävinneet habitaatit n=1326 Väljästi

rakennetut asuinalueet 2,5 % 29,1 % 12,6 % 26,8 %

Palveluiden alueet 1,1 % 5,2 % 2,2 % 0,7 %

Rakennustyöalueet 0,0 % 0,0 % 0,1 % 0,0 %

Taajamien

viheralueet ja puistot 0,2 % 0,7 % 3,2 % 0,0 %

Urheilu- ja vapaa-ajan

toiminta-alueet 0,0 % 0,0 % 0,1 % 0,3 %

Pellot 1,2 % 0,4 % 0,1 % 0,2 %