Maisemat
Tutkimukseni toi esille kaikkiaan 45 taiteilijaa, jotka ovat kuvanneet Lappia vuodesta 1813 alkaen yhteensä 145 teoksessa. Nämä teokset edustavat
tyylil-Lehtola 1998, 362.
Vähäkangas 1996, 68-71.
Lapin komitean mietintö 1938, 7-9.
tään, sommittelultaan ja aihetyypiltään erilaisia kuvaustapoja. Aihetyypeistä maisema osoittautui suosituimmaksi ja 71 % Lappiin liittyvistä maalauksista kuului tähän aiheluokkaan (liite 2). Maisema on osa kulttuurisesti rakennettua kansallista identiteettiä ja siitä tuli isänmaallisen tunteen ja hengen ilmaisu, suomalaisuuden vertauskuva.9 Maisemalla on yhä edelleen suosittu aihetyyppi harrastajamaalareiden ja ns. suuren yleisön keskuudessa.10 Aihetyypin keskei
syys näkyy myös kansallisesti arvokkaiden maisemien luokittelussa ja vaalimi
sessa. Niitä on Suomessa periaatepäätöksen mukaan 156, joista 24 sijaitsee La-. 11 pissa.
Tutkimusmateriaalista löytyivät kaikki kolme maisematyyppiä -kaupun
kimaisema, kulttuurimaisema ja luonnonmaisema. Näistä kulttuurimaisema oli suosituin (liite 3). Hieman yli puolet Lapin maisemista kuului tähän tyyppiin.
Muita suositumpi se oli 1920- ja 1930-luvulla. Erämaata eli luonnonmaisemaa kuvattiin miltei yhtä innokkaasti. Se esiintyi hieman alle puolessa maisema
maalauksista ja se oli suosituin maisematyyppi vuosisadan vaihteen jälkeen ja 1910-luvulla. Vuosisadan vaihteessa ihailun kohteena oli ollut erämaa, mutta itsenäistyneen Suomen kansallinen identiteetti kytkeytyi agraariyhteiskuntaa.
1920- ja 1930-luvulla tätä yhteyttä ideologisten syiden vuoksi korostettiin.
Maatalous oli taannut Suomelle taloudellisen omavaraisuuden ja vakauden, joten agraariyhteiskunta loi kansallisen yhtenäisyyden ja antoi sen arvoille pe
rustan.12 Kaupungit eivät soveltuneet maisemaan ja kansaan liitettyyn identi
teettiin. Teollistuminen ja kaupungistuminen koettiin epäilyttävinä ja vaaralli sina. Erityisesti alkiolainen maalaisliitto suhtautui epäillen kaupunkikulttuu
riin.13 Lisäksi Lapissa oli vain kaksi kaupunkia, Kemi ja Tornio. Tutkimusmate
riaäliss,rni uli mukana vain yksi kaupunkimaisema.
Nämä kolme maisematyyppiii voidaan jakaa pienempiin alaluokkiin hal
litsevan maisemaelementin mukaan, jolloin selvästi suosituimmaksi nousee tunturimaisema. Miltei puolessa maisemamaalauksista on mukana tunturi. Se on usein ihmiskuvauksessa tai yksittäistä esinettä kuvaavan teoksen taustalla määrittämässä tapahtumapaikkaa, jonkinlaisena Lapin merkkinä. Seuraavaksi kuvatuimpia ovat jokinäkymät, joita on noin kuudes osa maisemista. Tunturia ja jokea harvinaisempia ovat metsä-, kylä-, koski-, järvi-, vuono-, suo- ja vaara
maisemat. Tie ja kallio ovat maiseman pääosana vain kerran. Revontulia on muutamassa maalauksessa, mutta pääosan ne saavat vain yhdessä teoksessa.
Maisemamaalausta säätelevät tietyt sovinnaissäännöt, konventiot, joihin kuuluvat aiheen valita, maalauksen päähuomio, näkökulma, sommittelu, väri
tys ja valaistus.14 Maisemamaalauksen yhtenä tavoitteena on löytää maisemasta
10
11 12 13 14
Savelainen 1998, 133-136.
Ars 95 1995, 58. Taiteilijapari Komar & Melamid esitteli maalauksen Ihmisten vnlintn Val
tion taidemuseon järjestämässä Ars 95 näyttelyssä Helsingissä. Heidän projektinsa koos
tui tauluista, jotka maalattiin yleisön maun mukaan. He toteuttivat Suomessa teostaan varten mielipidekyselyn, jonka tarkoitus oli selvittää, millaisista maalauksista pidetään ja millaisista ei. Pidetyin aihe oli suomalainen kesämaisema, johon oli kuvattu työtä tekevät tuntemattomat ihmiset ja hirvi taustanaan järvi ja vaara.
Lapissa 24 kansallisesti arvokasta maisemaa. PS. 6.1.1995.
Savelainen 1998, 137.
Savelainen 1998, 111.
Ervamaa 1975a, 23.
sen oleelliset piirteet ja kuvata ne. Lausumattomat ja osin tiedostamattomat säännöt vaikuttavat siihen, mihin maisemassa kiinnitetään huomiota.15 Kulloin
kin muodissa olevat konventiot käyvät ilmi eri näköalapaikkojen ja maisemien suosiossa.16 Lappi-aiheisten teosten kuvakulmat olivat panorointi, silmäntaso ja yksityiskohtiin keskittyvä kuvasommittelu (liite 4). Silmäntaso oli käytetyin kuvakulma. Vain Lapin kuvauksen varhaiskaudella 1840- ja 1850-luvulla sekä 1890-luvulla panorointi oli silmäntasoa suositumpi. Vähiten käytettiin maise
man yksityiskohtiin keskittyvää, lähikuvaa korostavaa kuvaustapaa.
Ihmiskuvaus
Laatukuvamaalaus oli hyvin suosittua 1800-luvun alussa ja Diisseldorfin vai
kutuksesta sen suosio säilyi Skandinaviassa 1800-luvun lopulle asti. Suomessa sen sijaan R. W. Ekmanin romantisoitu kuva kansasta ja talonpojista turmeltu
mattoman kulttuurin säilyttäjänä säilyi aina realismin ja sitä seuranneen uus
romantiikan innoittajana. Lisäksi Suomen kansan eri heimojen ja maakuntien erityispiirteiden etsiminen liittyivät 1800-luvun maantieteeseen ja kansatietee
seen. Tutkimusmateriaalin teoksista viides osa (liite 2) liittyi ihmiskuvaukseen.
1900-luvun alussa henkilökuvaus oli miltei yhtä suosittua kuin maisemakuvaus ja seuraavalla vuosikymmenellä ihmistä esittäviä maalauksia oli hieman enemmän kuin maisemia. Lapin ihmiskuvausta hallitsevat saamelaiset, sillä 27 maalauksesta vain kuudessa oli joku muu henkilö kuten taiteilija itse, mies la
pioimassa, tuntematon onkija, ortodoksimunkki, kestikievarin emäntä ja uudis
raivaajia.
Ihmiskuvaus voidaan jakaa tyyppinsä puolesta muotokuviin ja toiminnal
lisiin henkilökuviin. Muotokuvissa kuvattava tai kuvattavat ovat asettuneet malleiksi ja selvästi "poseeraavat" taiteilijalle. Vaikka ei tiedetä, ketä kuva esit
tää, niin kuva voidaan varmuudella todeta muotokuvaksi suhteessa yksilöi
mättömään henkilökuvaan. Yksilöllisten piirteiden tallentaminen ei ole tarpeen, vaan kuvan sommittelu, rajaus, kuvatun asento ja ilme saavat aikaan sen, että ihmistä esittävä kuva vaikuttaa näköiseltä. Kuvattavan fysionomiset piirteet eivät ole tärkeitä tai olennaisia. Erottelevana piirteenä toimivat tyypittelevät piirteet kuten huulien muoto tai nenän kaari.17 Myös rotuun liitetyt ulkoiset piirteet tai vaatetus ovat tällaisia erottelevia tekijöitä. Toiminnallisissa henkilö
kuvissa kuvattavat tekevät jotain kuten käsitöitä, istuvat pöydän ääressä tai matkaavat porolla. Alle puolet ihmisiä esittävistä maalauksista oli muotokuvia ja loput olivat toiminnallisia henkilökuvia. Molempia ihmiskuvaustyyppejä esiintyi koko tarkastelujakson ajan.
1920-luvulla henkilökuvien määrä suhteessa muihin aiheisiin on vähenty
nyt ja seuraavalla vuosikymmenellä 45 teoksesta vain yhdessä on mukana ih
misiä. Rotukysymys oli suomalaisille arka asia ja se juonsi juurensa viime vuo
sisadan kielitaisteluihin. Tuolloin ruotsalaiset korostivat omaa etevämmyyttään liittämällä suomalaiset mongolidiseen rotuun. Itsenäisen Suomen taiteen
tehtä-16 l7
Sama.
Sepänmaa 1978, 18.
Palin 1993, 20.
vä oli suomalaisen rodun ja kansankuvauksen puhdistaminen. Tulevassa suo
malaisessa mahtikansassa tulisivat yhtymään hämäläis-pohjalainen miehekkyys ja karjalais-savolainen runollisuus. Tätä mieltä oli Suomen taideyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1922 alkaen toiminut Akseli Gallen-Kallela.18 Maan
viljelijäväestö olikin sopiva maisemamaalauksen ohella korostamaan suomalai
suutta, mutta saamelaiset eivät siihen soveltuneet.
Yksittäiset aiheet ja vuodenajat
Kolmas aiheluokka sisältää selkeästi yksittäisten esineiden tai asioiden kuva
usta, jolloin teoksen pääaiheena on vene, kota, rakennus tai poro. Tämä aihe
ryhmä on heterogeenisin ja pienin (liite 2). Siihen kuuluu vain 14 teosta, joiden aiheet vaihtelevat interiöörikuvauksesta poroa esittävään maalaukseen. Yksit
täiset esineet ilmaantuivat 1890-luvulla aiheistoon, mikä on ehkä seurausta kan
satieteen kiinnostuksen kasvusta. Lisäksi realismin myötä jokapäiväiseen elä
mään liittyvät, arkiset esineet koettiin tärkeiksi kuvauskohteiksi. Niillä saattaa olla myös symbolista arvoa, mutta silloin ne ovat osana maisema- tai henkilö
kuvausta. Esimerkiksi talousrakennuksilla ja tiellä viitataan suomalaisasutuk
seen ja kota ja ahkio taas liitetään saamelaisiin. Kuitenkin pääaiheena yksittäiset veneet, rakennukset tai eläimet ovat harvinaisia. Yksittäisten esineiden liittämi
nen maisema-aiheeseen viittasi ihmisten läsnäoloon tai vierailuun kuvatulla paikalla. Näin villiin ja pelottavaan luontoon luotiin tuttuuden tunnelma.
Interiöörikuvista ja joistakin henkilökuvista ei voi päätellä vuodenaikaa.
Näissä tapauksissa maalausajankohdalla ei todennäköisesti ole teoksen sisällön kannalta merkitystä. Tutkimusmateriaalin 127 teoksessa vuodenaika oli selvästi nähtävissä. Kaikki vuodenajat olivat edustettuina Lapin kuvauksessa ennen toista maailmansotaa (liite 5). Suosituin vuodenaika oli kesä, joka esiintyy rei
lusti yli puolessa kaikista teoksista. Talvikuvia oli neljännes. Syksy ja kevät ovat harvinaisia vuodenaikoja ja nuoria tulokkaita. Niiden kuvaus alkoi 1900-luvun alussa ja suosituksi ne tulivat vasta 1950- ja 1960-luvun myötä.
Taiteilijaparin Kamarin & Melarnidin maalaus Ihmisten valinta Ars 95 näyttelyssä Helsingissä esitti kesäistä suoma laista kulttuurimaisemaa järvineen ja vaaroineen silmäntasolta kuvattuna ja sommitelmallisesti etu-, keskiosaan ja taustaan jaettuna. Vaikka tutkimusmateriaalin Lappi-kuvaus osoittautui moni
naiseksi ja vaihtelevaksi, niin yleinen Lappi-aiheinen teos on samanlainen kuin teoksessa Ihmisten valinta. Se esittää silmäntasolta kuvattua kesäistä kulttuuri
maisemaa, jossa ihmisten tilalla on joku heidän toimintaansa viittaava esine tai rakennus. Usein teoksessa on selkeästi erotettavissa etuala, keskiala ja taustalla tunturin siluetti.
18 Savelainen 1998 115.