Sanna Laaka
Helsingin yliopisto, kasvitieteen laitos Unioninkatu 44
00170 Helsinki
Selvitin elokuussa 1989 metsähallituksen ja ympäristöministeriön toimeksiannosta Talaskangas-Sopenmäen alueen sammallajistoa. Keräsin havaintoja ja näytteitä maksa -sammalista, erityisesti lahopuulla kasvavista lajeista. Tarkoituksena oli selvittää lajiston koostumus alueen metsien luonnontilaisuutta ja suojeluarvoa silmälläpitäen. Alueen maksasammallajistosta ei juuri ole aikaisempaa tietoa.
1 TUTKIMUSALUE
Talaskangas-Sopenmäen valtionmetsäalue sijaitsee Kuopion ja Oulun läänien rajalla.
Alueen eteläosa (Talaskangas) kuuluu Vieremän ja pohjoisosa (Sopenmäki) Vuolijoen kuntaan. Havaintoni keskittyvät kuvaan 1. merkityille alueille.
Talaskangas-Sopenmäen alueen yleiskuvaa luonnehtivat karunpuoleiset metsät ja suot.
Puronvarsinotkoissa ja soiden laitamilla on tuoreita, jopa lehtomaisia kuusivaltaisia metsiä. Puusto on paikoin järeää ja lahopuuta on runsaasti. Suuria maassa makaavia, suhteellisen pitkälle lahonneita männyn ja kuusen runkoja on runsaasti erityisesti varsi -naisella Talaskankaan metsäselänteellä ja ns. Kelokankaalla (kuva 1). .
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
Talaskangas-Sopenmäen alueelta keräämäni aineisto käsittää 158 sammalnäytettä.
Näytteet ovat Helsingin yliopiston Kasvimuseon (H) kokoelmissa.
Maksasammallajiston selvittämiseksi kiertelin sopiviksi katsomillani metsä- ja suoalueilla. Merkitsin havaitsemani sammallajit valmiiksi painettuun lajiluetteloon ja keräsin määritysten varmistamiseksi näytteitä erityisesti maksasammalista. Näytteiden määritykset perustuvat vertailuihin kasvimuseon kokoelmiin, kirjallisuuteen (Buch 1936, Piippo 1989) sekä keskusteluihin alan asiantuntijoiden kanssa.
3 TULOKSET
Talaskangas-Sopenmäen alueelta löytyi kaikl.iaan 45 maksasammallajia. Seuraavassa lajiluettelossa ovat mukana myös T. Ulvisen ja R. Virtasen havainnot Sopenmäen puolelta (0). X-merkki lajinimen perässä tarkoittaa, että laji kasvaa ensisijaisesti muulla alustalla kuin lahopuulla, mutta on tavattu lahopuulta Talaskangas-Sopenmäen
alueella. XX lajinimen perässä tarkoittaa, että laji kasvaa ensisijaisesti lahopuulla. S osoittaa lajin yleislevinneisyydeltään eteläiseksi ja Talaskangas-Sopenmäen korkeudella harvinaiseksi. V viittaa lajien uhanalaisluokitukseen Rassin ym. (1985) mukaan. Tieteellinen nimistö on Koposen ym. (1977) ja suomenkielinen nimistö Piipon (1989) mukainen.
Anastrophyllum helleranum, kantoraippasammal, XX.
A. minutum, pikkuraippasammal, XX.
Aneura pinguis, nauhasammal, O.
Barbilophozia attenuata, kantopykäsammal, X.
B. barbata, metsäpykäsammal, X.
B. floerkei, pohjanpykäsammal.
B. hatcheri, kivipykäsammal.
B. kunzeana, aapapykäsammal.
B. lycopodioides, vaarapykäsammal.
Blepharostoma trichophyllum, seittisammal, X.
Calypogeia integristipula, korpipaanusammal, X.
C. muelleriana, loukkopaanusammal, X, S.
C. neesiana, kalvaspaanusammal.
Cephalozia bicuspidata, saksipihtisammal, X.
C. connivens, kynsipihtisammal, X, S, O.
C. lunulifolia, rahkapihtisammal, X.
C. macounii, hitupihtisammal, XX, V.
Chiloscyphus polyanthos, hetealvesammal.
C. profundus, lahoalvesammal, XX, S.
Cladopodiella fluitans, silmäkerihmasammal.
Geocalyx graveolens, ryytisammal, S.
Gymnocolea inflata, ruoppasammal, X.
Harpanthus flotowianus, purokaltiosamma1.
Jungermannia sphaerocarpa, rantakorvasammal, 0.
Lepidozia reptans, haarusammal, X.
Lophozia astendens, XX.
L. longidens, törrölovisammal, X.
L. longiflora, metsälovisammal, XX.
L. obtusa, herttalovisammal, S.
L. ventricosa, kantolovisammal, X.
L. wenzelii, kalliolovisammal, X.
Marsupella emarginata, kalliopussisammal.
Mylia anomala, rahkanäivesammal.
Odontoschisma denudatum, itupyörösammal, S.
Pellia epiphylla, taskulapasammal.
P. neesiana, kuppilapasammal.
Plagiochila asplenioides, isokastesammal, 0, S.
Ptilidium ciliare, isokorallisammal, X.
P. pulcherrinum, sirokorallisammal, XX.
Riccardia latifrons, kantoliuskasammal, XX, S.
Scapania curta, ojakinnassammal.
S. cf irrigua, rantakinnassammal.
S. paludicola, suokinnassammal.
S. undulata, purokinnassammal.
Zna
kW /L- I. i;M: :kangas-Sopenmäen alue. Maksasammaltiedot on kerätty päägi? >irrr kaikovii+l.<ilt' r-,i ?i:tilta alueilta. (Karttapohja © Maar1miiilna,, laitoksen lupA nro
141/)UI»I,r'✓.r_r, )
4 TULOSTEN TARKASTELU
Useimmat maksasarnmallajit kasvavat pienilmastoltaan kosteilla kasvupaikoilla. Run-saimmin maksasammalia kasvaakin soilla, purojen varsilla, tuoreissa korvissa ja lähteiköissä. Maksasammalet ovat usein heikkoja kilpailijoita metsien ja soiden lehti- ja rahkasammallajistoon verrattuna. Ne kasvavat yksin versoin muiden sammalten seassa tai pieninä kasvustoina muodostaen vain harvoin laajoja yhtenäisiä peitteitä. Monet maksasammalet ovat pieniä, vain muutaman millimetrin korkuisia ja siksi vaikeasti havaittavia ja tunnistettavia.
Talaskangas-Sopenmäen alueen maksasammallajistosta erottuu kolme ekologista laji:-ryhmää. Soiden ja kosteikkojen "perusmaksasammalet" (Cephalozia bicuspidate, C.
lunulifolia, Chiloscyphus polyanthos, Cladopodiella fluitans, Gymnocolea ingata, Harpanthus flotowianus, Marsupella emarginata, Pellia -lajit ,ja Scapania -lajit) ovat koko maassa yleisiä monentyyppisten kosteiden kasvupaikkojen lajeja. Metsän pohja-kerroksen maksasammalista Plagiochila asplenioides on vaatelias tuoreiden kosteiden metsien laji, jonka levinneisyys on painottunut maamme eteläpuoliskolle. Sen sijaan Barbilophozia -lajeista monet yleistyvät pohjoista kohden, mm. B. lycopodioides, B.
kunzeana ja B. floerkei. Huomattavaa on, että metsämaan maksasaminalista monet esiintyvät Talaskangas-Sopenmäen alueella runsaina vain tuoreimmissa metsissä, esim.
B. lycopodioides ja Plagiochila asplenioides.
Kolmannen lajiryhniän muodostavat lahopuulla kasvavat maksasamanelet. TVion,et kostean metsämaan maksasammallajit kasvavat vaihtoehtoisesti pitkälle lahonn;elfa puuaineksella (mm. Calypogeia-lajit, Cephalozia bicuspidata, C. lunulifolia ja Lophozia ventricosa). Talaskangas-Sopenmäen maksasammalkasvistoon kuuluu huomattavan monta ensisijaisesti lahopuulla kasvavaa lajia. Näistä Anastrophyllum helleranum ja Ptilidium pulcherrinum esiintyvät runsaina koko alueella. Riccardia latifrons on levinneisyydeltään eteläinen laji, joka näyttää suosivan lahoavia lehtipuun (koivun) runkoja ja kantoja tuoreissa, kosteissa metsissä. Chiloscyphus profundus on myös eteläinen laji, jonka kasvupaikkavaatimukset ovat levinneisyysalueen pohjoisra-joilla tiukemmat. Se kasvaa Talaskangas-Sopenmäen alueella niukkana tuoreissa purokorvissa ja kuusikoissa. Rassin ym. (1985) mukaisessa kasvien uhanalaisuusluokit-telussa vaarantuneisiin (V) maksasammaliin luettu Cephalozia macounii kasvaa 't'alas-kangas-Sopenmäen alueella. Tämä pikkuruinen maksasammal kasvaa varjoisea kosteassa metsässä laholla koivun rungolla pieninä kasvustoina, jotka hädin tuskin erottuvat muun lahopuun päällyskasviston seasta. Talaskangas-Sopenmäen alue on lajin pohjoisin tunnettu kasvupaikkaja 1960-luvunjälkeen ainoa havainto lajista Suomessa, Kaikkiaan 21 lajia Talaskangas-Sopenmäen alueen maksasammalkasvistosta on laho-puulla ensisijaisesti tai vaihtoehtoisesti kasvavia. Lahopuun maksasammalten kasvu-paikkavaatimuksia ei toistaiseksi tunneta kovin hyvin. Puuaineksen ominaisuuksien muuttuminen lahoamisen edistyessä muuttaa samalla puunrunkojen päällyskasviston lajikoostumusta. Eri lajit menestyvät päällyskasvillisuuden sukkession eri vaiheissa (Söderström 1987). Lahopuun maksasammalten kasvualustavaatimukset vastaavat tiet-tyä sukkessiovaihetta. Osa lajeista kasvaa parhaiten sukkession alkuvaiheessa rungon vasta kaaduttua kolonisoiden rungon jo ennen kaarnan irtoamista (esim. Ptilidium pulcherrinum). Jotkin lajit taas suosivat pehmennyttä, pitkälle lahonnutta puuainesta (esim. Chiloscyphus profundus). Osa lajeista suosii joko lahoavaa lehtipuuta (Riccardia latifrons) tai havupuuta (Anastrophylluin helleranum). Monet lahopuun maksasammalet
ovat kooltaan pieniä, eikä niiden lyhytikäiset itiöpesäkkeetkään kohoa kuin 1 - 2 cm kasvustojen yläpuolelle. Koska itiöt ovat usein kooltaan suhteellisen suuria ja itiöpesäkkeet tuskin kohoavat ympäröivän kasvillisuuden yläpuolelle, on lahopuun maksasamraalten leviärniskyky heikko.
Heikon leviänviskyvyn, usein kapea-alaisten kasvualusta- ja ympäristövaatimusten vuoksi monien lahopuulla kasvavien maksasammalten säilyminen Talaskangas-Sopen-mäen alueen metsissä vaatii kasvuympäristön jatkuvuuden turvaamista. Harvinaiset ja uhanalaisetkin lahopuun maksasammalet voidaan suojella häviämiseltä, mikäli eri -ikäisen lahopuun määrä ja syntyminen alueen metsissä turvataan ja metsien pienilmas-toa radikaalisti muuttavista toimenpiteistä pidättäydytään.
KIITOKSE`.T'
Kiitän dos. Sinikka Piippoa ja FK Krister Karttusta neuvoista ja avusta, sekä museon -hoitaja Tauno Ulvista ja FK Risto Virtasta Oulun yliopistosta maksasammaltiedoista Sopenmäen alueelta, Sydämelliset kiitokset fil.yo Lauri Kailalle opastuksesta ja valai-sevista keskusteluista Talaskankaalla. Lopuksi kiitän Talaksen Ystäviä majapaikan tar-joamisesta selvitystyöni ajaksi.
K1RJAL1,115 ~ tu US
Buch, H. 1936: Suomen maksasammalet. - 116 s. Helsinki.
Koponen, T., Isoviita, P. & Lammes, T. 1977: The bryophytes of Finland: An annotated checklist. - Flora Fennica 6: 1-77.
Piippo, S. 1989: Maksasammalten määritysopas. Toinen uusittu painos. - Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 117:1-78.
Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm, M. & Väisänen, R. 1985: Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. III Suomen uhanalaiset kasvit. - 431 s.
Komiteamietintö 1985:43. Helsinki.
Söderström, t,. 1987: Tie regulation of abundance and distribution patterns of bryophyte species on decaying logs in spruce forests. - 144 s. Doctoral dissertation. Umeå University.
Department of Ecological Botany. Umeå.