4.1 Yleinen luonnonmaantieteellinen suojeluarvo
Keskiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen kasvullisesta metsämaasta on suojeltu hieman vajaa 1 %. Kainuun osa-alueella on lukuisia hyvin merkittäviä vanhojen met-sien suojelualueita. Ne sijaitsevat kuitenkin pääosin alueen itälaidalla Neuvostoliiton rajan tuntumassa. Länsiosassa sijaitsee Rautavaaran Tiilikkajärven kansallispuisto, jos-sa metsiä on melko vähän ja niistäkin ojos-sa on nuoria. Lähimmät merkittävät metsäiset suojelualueet ovat 100 km:n päässä idässä sijaitsevat Hiidenportin kansallispuisto ja Teerisuon - Lososuon soidensuojelualue.
Suomenselän osa-alueen pohjoisosassa on useita hyvin laajoja soidensuojelualueita, joihin kuuluu huomattavassa määrin metsiä. Ne ovat kuitenkin melkoiselta osin nuoria tai tavanomaisia talousmetsiä.
Talaskangas-Sopenmäen alueelta puuttuvat korkeaa valtakunnallista luokkaa olevat luonnon erikoispiirteet. Sen yleinen luonnonsuojelumerkitys perustuu sijaintiin Kai-nuun luonnonmaantieteellisen alueen länsiosassa, jossa ei Tiiliklcajärven kansallispuis-ton lisäksi ole laajoja suojelualueita.
Ryhmä arvioi Talaskangas-Sopenmäen alueen valtakunnalliseen soidensuojeluohjel-maan kuuluuvan Talasjärvien alueen ansiosta valtakunnallisesti arvokkaaksi suojeluko-konaisuudeksi. Alueen metsät ryhmä arvioi maakunnallisesti arvokkaiksi.
160
4.2 Uhanalaiset lajit
Tehtyjen selvitysten perusteella Talaskangas-Sopenmäen alueelta tunnetaan yhteensä noin 30 uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä (komiteanmietintö 1985:43) uhanalaiseksi nimettyä lajia. Pääosa näistä on silmälläpi-dettäviä, varsinaisiin uhanalaisiin kuuluvat kolme vaarantunutta lajia (yksi kääpä-, yksi sammal- ja yksi kovakuoriaislaji) ja kolme erittäin uhanalaista lajia (yksi jäkälä-, yksi kaksisiipis- ja yksi perhoslaji).
Edellä mainitun toimikunnan mietinnön mukaisesti erittäin uhanalaisten ja vaarantunei-den lajien säilyttäiseksi on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin, kun taas silmälläpi-dettävien lajien suojelemiseksi riittää tässä vaiheessa seuranta. Talaskangas-Sopenmäen alueelta löytyneistä varsinaisista uhanalaisista lajeista viisi on vanhojen metsien tunnus-lajeja. Niiden ei kuitenkaan tiedetä vaativan laajoja koskemattomia alueita turvakseen.
Talaskangas-Sopenmäen alueelta löytynyttä uhanalaisten lajien määrää on pidettävä kohtuullisen pienenä ottaen huomioon alueen laajuuden ja käytetyn melko suuren etsin-täpanoksen. Alueella on vähäisessä määrin valtakunnallista merkitystä vanhojen metsien uhanalaisten lajien suojelussa.
4.3 Muu merkitys
Talaskangas-Sopenmäen alueella on ollut jonkin verran merkitystä kuntalaisten virkis-tys-, retkeily- ja monikäyttöalueena. Etenkin Sopenmäen alueella on Otanmäen taaja-man kannalta merkitystä metsästys-, kalastus-, marjastus- ja sienestyspaikkana. Alue saattaisi myös olla kehitettävissä luonnonmatkailukohteena seudulla, missä on vähän merkittäviä luonnonnähtävyyksiä.
5 RYHMÄN EHDOTUKSET 5.1 Aiueen stro,eetkfitiQ o
Ryhmä tarkasteli Talaskangas-Sopenmäen alueelle esitettyjä erilaisia suojeluvaihtoeh-toja. Niistä kansallispuisto ei ryhmän mielestä tullut kysymykseen, koska alueelta puuttuvat korkea valtakunnallinen suojeluarvo ja luonnon erikoispiirteet. Lisäksi Etelä-Suomen kansallispuistoissa ovat kiellettyjä metsästys ja kalastus, jotka ovat tämän alueen virkistyskäytön oleellisia osia.
Ryhmän tammikuun 24. päivänä 1989 esittämä luonnonhoitometsä ei ole saanut riittä-vää kannatusta. Lakisääteiset suojelualueet on poistettu hoitoalueiden hakkuusuunni-telmissa, kun taas luonnonhoitometsät ovat niissä mukana. Tästä syystä luonnonsuoje-lualueilla voidaan ottaa paremmin huomioon luonnonsuojelun kannalta tarpeelliset hakkuurajoitukset niiden aiheuttamatta painetta hoitoalueen muiden alueiden lisähak-kuisiin.
Edellä olevan perusteella ryhmä ehdottaa, että Talaskangas-Sopenmäen alueelle muo-dostettaisiin erityinen suojelualue, joka käsittäisi Sonkajärven ja Vieremän kunnissa
161
sijaitsevan Talasjärvien soidensuojelualueen, aiemmin ehdotetun luonnonhoitometsän Talasjärven valtionpuiston alueella sekä alueita Vuolijoen kunnassa Sopenmäen val-tionmailla.
Koska alueen pinta-ala tulisi olemaan yli 500 hehtaaria, alueen suojelusta tulisi säätää laki, jonka perusteella annettavan asetuksen ja laadittavan hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti aluetta pyrittäisiin suojelemaan ja kehittämään monipuolisena kokonaisuute-na, jossa olisi koskemattomana säilytettävien soiden vesistöjen ja kangasmetsäalueiden lisäksi metsätalousosia.
Ryhmä ehdottaa, että koko suojelualueesta käytettäisiin nimeä Talaskankaan luonnon-suojelualue.
5.2 Alueen rajaus
Alueen rajauksessa (liite 1) ovat mukana entisen suuruisina Talasjärvien soidensuojelualue, jonka aiemmin yksityisomistuksessa olleet alueet on saatu hankituksi valtiolle sekä aiemmin ehdotettu Talaskankaan iuonnonhoitometsä.
Sopenmäen alueen raja on laadittu edellä mainitun Oulun tyhmän tekemän ehdotuksen perusteella.
Lailla perustettavan suojelualueen koko tulisi olemaan noin 1900 hehtaaria. Alueeseen liittyy välittömästi Sonkajärven kunnassa sijaitseva, Talasjärvien suojelualueeseen kuuluva ja Sukevan yhteismetsän omistama, 150 hehtaarin suuruinen metsä- ja suoalue, joka on jo Kuopion lääninhallituksen päätöksellä rauhoitettu.
Ehdotetuun suojelualueeseen rajoittuu myös eräitä yksityisomistuksessa olevia alueita;
etenkin koillispuolella sijaitseva Halikonsuo-Kananen suoalue, jotka olisi tarkoituk-senmukaista liittää suojelualueeseen. Jos ne saadaan hankituksi valtiolle, suojelualue-kokonaisuuden pinta-ala nousisi noin 2400 hehtaariin.
5.3 Suojelun tavoite
Talaskankaan suojelualueen perustamisen tavoitteena on metsä- ja suoluonnon sekä uhanalaisten lajien säilyttämisen ohella myös tutkimus. Alue tarjoaa tehtyjen varsin laajojen perusselvitysten ansiosta mahdollisuuden hankkia tutkimuksen ja seurannan avulla tietoa eriasteisten metsänkäsittelytapojen vaikutuksesta uhanalaisten lajien elin-olosuhteisiin ja metsäluonnon lajistollisen monipuolisuuden säilyttämiseen. Samassa yhteydessä voidaan selvittää myös kyseisten käsittelytapojen vaikutuksia käytännön metsätalouden kannalta.
5.4 Hoito- ja käyttösuunnitelma
Talaskankaan luonnonsuojelualueelle tulisi laatia hoito- ja käyttösuunnitelma työryh-mässä, jossa olisivat metsähallituksen ohella mukana lääninhallitukset, luonnonsuojelu-tutkimuksen edustaja ja paikalliset kunnat.
162
Suunnitelmassa määriteltäisiin kuviokohtaisesti mahdollisen uudistamisen tapa ja ajan-kohta. Yleisenä tavoitteena olisi uhanalaisten lajien ja lajistollisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeiden tekijöiden, kuten laho- ja lehtipuiden säästäminen sekä metsäluonnon moninaisuutta parantavien menetelmien käyttäminen (esim. lehtipuiden osuuden lisääminen). Uudistamisessa tulisi käyttää mahdollisimman paljon kulotusta.
5.5 Tutkimus- ja seurantasuunnitelina
Hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen yhteydessä Talaskankaan suojelualueelle tulee laatia myös tutkimus- ja seurantaohjelma. Alue tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia eriasteisesti käsiteltyjen metsien ja eri sukkessiovaiheiden lajistollisia muutoksia. Alue -ehdotukseen liittyy valtiolle hankittuja metsäkuvioita, joissa voidaan pyrkiä kokeelli-sesti saamaan aikaan luonnonmukaikokeelli-sesti syntynyt metsä.
Erityisesti tulisi tutkia tulen käytön mahdollisuuksia uhanalaisten lajien säilyttämisen ja metsän uudistamisen apuna. Näin saataisiin tutkimustietoa myös yleisestä luonnonsuo-jeluongelmasta, joka liittyy lehtipuiden säilyttämiseen vanhoissa metsissä. Tutkimuksen
= ja hoidon yhteistyöllä voidaan uhanalaisille lajeille ehkä tarjota sopivassa määrin laho- puuta myöskin pitkälllä tähtäyksellä.
Kainuuseen Kuhmoon perustetaan lähiaikoina Ystävyyden puisto, jonka merkittävin toimintamuoto tulee olemaan luonnonsuojelututkimus. Talaskankaan tutkimus- ja seu-rantaohjelma tulisi toteuttaa Ystävyyden puiston tutkimusohjelman yhteydessä.
5.6 Muut ehdotukset
Ryhmä ehdottaa, että samanaikaisesti kun ryhdytään valmistelemaan lakia alueen suoje-lusta käynnistettäisiin hoito- ja käyttösuunnitelman laadinta.
Ryhmä ehdottaa, että ehdotetun suojelualueeen metsätaloudellisista toimista pidättäy-dyttäisiin kunnes suojelualueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma. Mahdollisista poikkeamisista tulisi pyytää ympäristöministeriön lausunto.
Ryhmä ehdottaa, että Vieremällä Talaskankaan valtionpuistossa sijaitsevasta Kooko-mäen alueesta (noin 4 hehtaaria), jolla esiintyy useita uhanalaisia lajeja muodostettaisiin metsähallituksen omalla päätöksellä aarnialue.
Ryhmä on ehdotuksissaan yksimielinen ja katsoo tehtäväksiantonsa suoritetuksi.
Helsingissä, 3.1.1990.
163 LIITE 1
LIITE 1. EHDOTETTU TALASKANKAAN LUONNONSUOJELUALUE.
,' METSAN SUOJEUALUE
\
i
l Neim)ranfda `N164