T UTKIMUKSEN KOHDE , TAVOITE JA KONTRIBUUTIO

Tämä väitöskirja asemoituu keskustelunanalyyttiseen kokoustutkimukseen ja mikrotason kielellisten strategiakäytäntöjen tutkimukseen. Tutkimukseni kohdistuu yrityksen sisäisiin kasvokkain käytyihin suomenkielisiin kokouk-siin. Kokous on sosiaalisesti jäsentynyt institutionaalinen vuorovaikutustilan-ne, joka tyypillisesti noudattaa tiettyä kaavaa. Tämän vuoksi tarkastelen ko-kouksia rakenteellisesti järjestäytyneinä episodeina (vrt. Hendry & Seidl

2003) eli kommunikatiivisina tapahtumajaksoina, joilla on rakenteellinen aloitus ja lopetus. Analysoin episodeja mikrotason vuorovaikutuskäytäntöinä keskustelunanalyyttisestä ja vuorovaikutuslingvistisestä näkökulmasta. Kes-kustelunanalyyttinen kokoustutkimus korostaa sitä, että osallistujien orien-toituminen kokouksen institutionaaliseen luonteeseen on havaittavissa jopa sekunnin murto-osan tarkkuudella sanavalinnoissa, puheenvuorojen vaih-doissa ja kuulijan rooliin kulloinkin asettautuneiden osallistujien antamissa minimipalautteissa. Keskustelunanalyysin piiriin kuuluvassa vuorovaikutus-lingvistiikassa analyysin lähtökohdaksi otetaan esimerkiksi jokin aineistossa yleinen kielellinen aines, ja analyysi kohdistuu siihen, millaiseen vuorovaiku-tustilanteeseen tällainen aines liittyy. Tällä tavalla on mahdollista tehdä eri-laisia toimintoja, käytänteitä ja asenteita näkyväksi.

Vaikka niin kokoustutkimuksessa ja stategiakäytäntöjen tutkimuksessa kuin myös organisaatiotutkimuksessa yleisemminkin on tunnustettu, että kie-lellä ja puheella on keskeinen asema organisaation käytännöissä, niin siitä huolimatta kielitieteellisiä metodeja ja tutkimustuloksia voitaisiin näkemyk-seni mukaan soveltaa organisaatiotutkimuksen eri aloilla aiempaa systemaat-tisemmin. Tavoitteenani on osoittaa, että mikään kielellinen elementti ei ole keskustelussa merkityksetön, vaan että osallistujat hyödyntävät kielen pie-nimpiäkin yksiköitä keskustelun kuluessa. Niiden avulla osallistujat osoittavat orientoituvansa vuorovaikutustilanteen institutionaaliseen luonteeseen, vai-kuttavat vuorovaikutustilanteen etenemiseen vuoro vuorolta ja puhuvat vuo-rovaikutustilanteen kontekstin olemassa olevaksi. Tämän seikan näkyväksi tekeminen on tärkeää, sillä yleensä keskustelijat ovat harvemmin tietoisia sii-tä, minkälaisia kielen resursseja he käyttävät keskustelun aikana saati siisii-tä, miten nämä resurssit vaikuttavat vuorovaikutuksen kehittymiseen. Analyysin lähtökohtana on näkemys, että yhteisöllistä toimintaa ei ole ilman puhetta ja että puheen muotoileminen tietynlaiseksi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, millaiseksi episodin sisäinen yhteisöllinen toiminta muotoutuu. Tällä on puo-lestaan merkitystä siksi, että episodin sisäiset saavutukset siirretään tai ne siirtyvät joko osittain tai kokonaan seuraavaan tai seuraaviin episodeihin tu-levia toimenpiteitä varten. Tutkimusmenetelmäni sivuaa tältä osin myös reto-rista näkökulmaa (Potter 1996).

Valitsin tutkimukseni vuorovaikutuslingvistisen analyysin lähtökohdaksi suomen -hAn-liitepartikkelin kolmesta syystä: ensiksi tätä liitepartikkelia esiintyy aineistossani niin runsaasti, että se kiinnitti huomioni jo heti aineis-toon tutustuessani, toiseksi tämän liitepartikkelin avulla puhujan on

mahdol-lista merkitä puheena oleva asia yleisesti tunnetuksi tai itsestään selväksi tai asettaa itsensä keskustelussa tietävän osapuolen asemaan ja kolmanneksi ha-lusin selvittää, miten puhujat käyttävät -hAn-lausumia kokonaisen kokous-keskustelun ajan. Hyödynnän tutkimuksessani kielitieteen parissa -hAn-liitepartikkelista tehtyä tutkimusta (Hakulinen 2001b) ja tuon tämän tietä-myksen kokousvuorovaikutuksen ja strategiakäytäntöjen tutkimukseen. Suh-taudun -hAn-liitepartikkeliin indikaattorina, jota puhuja käyttää – tietoisesti tai tiedostamattaan – sellaisessa lausumassa, jossa puhuja tavalla tai toisella käsittelee tietoa. Tiedon käsittely on institutionaalisessa vuorovaikutuksessa keskeinen tekijä, ja yksi tapa tutkia tällaista tiedon käsittelyä on nimenomaan pureutua episteemisyyden kielelliseen ilmentäjään. Strategiakäytäntöjen tut-kimuksen kannalta on mielenkiintoista, että puhuja voi -hAn-liitepartikkelin avulla esittää puheenaiheen yleisenä, yhteisenä ja itsestään selvänä (Hakuli-nen 2001b, Halo(Hakuli-nen 1996, Berg 2003). Tämä merkityspotentiaali on lähellä yhteisen ymmärryksen, itsestäänselvyyden ja konsensuksen käsitteitä, jotka Weickin ym. (2005) mukaan esiintyvät tyypillisesti merkityksellistämis-prosessin yhteydessä.

Metodisten periaatteiden mukaisesti olen analysoinut kokousaineistossani esiintyvää vuorovaikutusta ilman ennakkokäsityksiä. Edellä esitetty aikai-sempi -hAn-liitepartikkeliin liittyvä tutkimus antoi kuitenkin aihetta olettaa, että aineistoni -hAn-lausumat liittyisivät tavalla tai toisella tiedon ja asentei-den käsittelyyn. Tutustuessani alustavasti aineistoon havaitsin myös, että useat aineistoni -hAn-lausumat esiintyvät kannanotoille tyypillisessä raken-teessa X on Y. Tutkimukseni tulokset -hAn-lausumien käytöstä ovat yhteneväisiä aiemmissa tutkimuksissa tehtyjen havaintojen kanssa. Tiedossa-ni ei kuitenkaan ole, että kyseisen liitepartikkelin käyttöä olisi tutkittu syste-maattisesti institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa episoditasolla vuo-rovaikutusepisodin alusta loppuun asti.

Aineistoni analyysi nosti esiin sen, että kokouskeskustelijat käyttävät -hAn-liitepartikkelin sisältäviä lausumia esittäessään tiedonantoja ja kannan-ottoja ja osoittaessaan suhtautumisensa puheena olevaan asiaan ja suhtautu-misensa osallistujien keskinäisiin tiedollisiin suhteisiin. Tutkimukseni kontri-buoi kokoustutkimukseen lisäämällä ymmärrystä siitä, miten osallistujat rakentavat kielen avulla keskinäisiä tiedollisia eli episteemisiä auktoriteet-tiasemia kokouskeskustelun kuluessa. Aineistossani osallistujat osoittavat keskustelun aikana, mitä osallistujien oletetaan tietävän, että tällainen tieto on joko yhteisesti jaettua tai itsestään selvää tai sitten yhteisesti jaettua siitä

hetkestä lukien, kun tietävä osapuoli on tehnyt sen yhteiseksi. Lisäksi osallis-tujat osoittavat, kenellä on kulloinkin oikeus arvioida puheena olevaa asiaa ja miten asia liittyy organisaation muuhun toimintaan.

Tutkimustyöni lisää tietämystä myös mikrotason strategiakäytänteistä.

Strategiakäytäntöjen tutkimuksen piirissä vallitsee käsitys, jonka mukaan strategiaa ja strategista toimintaa esiintyy kaikkialla koko organisaation rutii-neissa. Työyhteisön jäsenet eivät välttämättä aina edes tiedosta nimenomaan toteuttavansa strategiaa (Tsoukas 2010). Tästä huolimatta strategiakäytäntö-jen tutkimukset ovat pääosin keskittyneet käsittelemään nimenomaan ylim-män johdon muodollista strategiatyötä (ks. esim. Carter, Clegg & Kornberger 2008: 86–87). Viime aikoina tutkimus on laajentunut myös keskijohdon har-joittamaan strategiatyöhön (vrt. Mantere 2008). Carter ym. (2008: 92) kriti-soivat strategiakäytäntöjen tutkimusta siitä, että siinä otetaan lähtökohdaksi itse strategia, jonka tuottamisprosessia lähdetään tutkimaan. Sen sijaan hei-dän mukaansa tutkimuksen lähtökohdaksi olisi päinvastoin otettava eri käy-tännöt, jotka tuottavat sellaisia pitkäkestoisia tai säännöllisesti toistuvia tilan-teita, joiden seurauksena varsinainen strategia lopulta syntyy. Hendry ja Seidl (2003: 183–184) puolestaan ovat korostaneet strategisten ja operationaalis-ten käytänteiden välisen vuorovaikutuksen merkitystä strategisen suunnan vahvistamiselle ja muuttamiselle. Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista analysoida kahta erityyppistä operatiivista kokousta, jotka on käyty saman ajanjakson sisällä saman organisaation eri yksiköissä, mutta jotka eivät muu-ten liity toisiinsa.

Aineistoni vuorovaikutuslingvistinen analyysi osoittaa, että strateginen ajattelu elää kaikkialla koko organisaatiossa: operatiiviset työntekijät eivät tee työtään organisaation muusta toiminnasta irrallaan vaan reflektoivat omaa toimintaansa organisaation muuhun toimintaan nähden. Näin työntekijät merkityksellistävät strategiaa oman työnsä kannalta. Merkityksellistäminen tulee ilmi siinä, että työntekijät hakevat yhteisistä tavoitteista tukea oman työnsä suorittamiseen ja siinä, että työntekijät pyrkivät yhteiseen ymmärryk-seen siitä, missä hengessä heidän odotetaan työtään suorittavan. Tätä kautta aineistoni mikrotason analyysin tulokset lisäävät tietämystä myös tavallisissa osastokokouksissa harjoitettavista mesotason strategiakäytännöistä.