Sovittelija

Tuomioistuinsovittelulain 5.1 §:n mukaan sovittelijaksi määrätään asiaa käsittelevän tuomiois-tuimen tuomari. Toimivaltainen tuomioistuin määräytyy samoin kuin oikeudenkäynnissä (11

§) eli oikeudenkäymiskaaren 10 luvun (135/2009) säännösten mukaisesti. Vaikka oikeuden-käymiskaareen sisältyy yleisen oikeuspaikan lisäksi myös valinnaisia oikeuspaikkoja, ei se kuitenkaan mahdollista osapuolille oikeuspaikan valintaa vailla konkreettista liityntää. Halli-tuksen esityksessä sovittelussa toimivaltaisen tuomioistuimen kytkemistä

oikeudenkäyntiasi-285 Kilpeläinen 2015, s. 129. Kilpeläisen mukaan epäselvissä tilanteissa asianajaja voi kysyä vastapuolen kantaa siihen, kuka olisi oikea henkilö sovittelussa.

oissa toimivaltaiseen tuomioistuimeen on perusteltu sillä, että sovittelu saattaa olla laitettu jo vireille riita-asiana tai vaihtoehtoisesti sovittelun päätyttyä asian käsittelyä saatetaan jatkaa riita-asiana.²⁸⁶ Tuomioistuinsovittelulain 14.2 §:n mukaan sovittelija ei saa käsitellä oikeuden-käynnissä tuomarina sellaista asiaa, jossa hän on toiminut sovittelijana. Tuomarin esteellisyys käsitellä asiaa mahdollisessa oikeudenkäyntimenettelyssä on perusteltua tuomarille muodostu-neen ennakkokäsityksen ja mahdollisen ratkaisuehdotuksen antamisen ohjaavan vaikutuksen vuoksi.²⁸⁷ Oikeudenkäynti- ja sovittelutuomarin korostettu erillisyys antaisikin mahdollisuu-den osoittaa sovittelutuomariksi myös muu kuin toimivaltaisen tuomioistuimen tuomari.

Tuomioistuinsovittelulain mukaan osapuolilla on mahdollisuus ehdottaa tietyn tuomarin mää-räämistä sovittelijaksi (4.1 §). Lopullisen ratkaisun asiasta tekee tuomioistuin, joten kyseessä ei ole asianosaisten subjektiivinen oikeus.²⁸⁸ Edellä kuvatuista tuomioistuimen toimivalta-säännösten vuoksi mahdollisuus pyytää tiettyä tuomaria rajoittuu asiaa käsittelevän käräjäoi-keiden tuomareihin. Sovittelijan persoonalla on merkittävä vaikutus sovittelun onnistumiselle, joten herääkin kysymys miksi asianosaisille ei ole mahdollistettu laajempaa valinnanvapautta koskien sovittelutuomaria. Hallituksen esityksessä säännöksen katsottiin tukevan tuomareiden erikoistumismahdollisuutta²⁸⁹, lakivaliokunnan mietinnössä puolestaan merkittävämmäksi nähtiin sen luottamusta edistävä vaikutus²⁹⁰. On ymmärrettävää, ettei valintamahdollisuutta ole laajennettu johtuen oikeudenkäymiskaaren säännöksistä, mutta käsittääkseni siihen ei myöskään ole kohdistettu lakivaliokunnan edellyttämiä tarkastelutoimia koko sen kymmen-vuotisen voimassaolon aikana.²⁹¹. Esimerkiksi Jokela on katsonut käräjäviskaalien,

hovioi-286 HE 114/2004 vp, s. 39. Mikäli toimivaltaisuutta ei ole, jätetään sekä kanne että sovittelupyyntö tutkimatta.

287 Tapanila 2007, s. 214. Ennakkoasenteellisuudesta myös Knuts 2003, s. 756–757; HE 114/2004 vp, s. 44.

288 HE 284/2010 vp, s. 14; LaVM 32/2010 vp, s. 3. Hallituksen esityksessä tätä perusteltiin erityisesti tuomarei-den mahdollisuutena erikoistua, lakivaliokunnan mietinnössä puolestaan katsontakanta oli osapuolilähtöisempi, sillä tämän katsottiin korostavan osapuolten tuomaria kohtaan tunteman luottamuksen tärkeyttä.

289 HE 284/2010 vp, s. 14. Perusteluita ei tälle hallituksen esityksessä esitetty mutta mikäli de Hoonin ja Verber-kin tutkimuksissaan havaitsemat esteet erityisesti ammatillisella ja yksilöllisellä tasolla, kuten pelko auktoriteetin menettämisestä ja se, tuoko tyydytyksen ennemmin lopullisuus tuomion julistamisen myötä vai sovittelun parem-pi lopputulos, toteutuvat myös suomalaisessa tuomioistuintyön muutoksessa, on asianosaisten edun mukaista että sovittelijoiksi valikoituvat siitä aidosti kiinnostuneet tuomarit. Ks. de Hoon – Verberk 2014, s. 37–38.

290 LaVM 32/2010 vp, s. 3. Valintamahdollisuudesta luottamusta lisäävänä tekijänä myös Esplugues 2015, s. 44.

291 Lakivaliokunta on lausunnoissaan sekä vuonna 2005 että 2010 pitänyt tärkeänä sen mahdollisuuden pohtimis-ta, että esimerkiksi saman hovioikeuspiirin alueella toimivan käräjäoikeuden tuomarilla olisi mahdollisuus toimia sovittelijana. LaVM 4/2005 vp, s. 4; LaVM 32/2010 vp, s. 3. Ensisijaisesti tätä on perusteltu tuomioistuinten voimavarojen tarkoituksenmukaisella käyttämisellä.

keuksien esittelijöiden ja tuomioistuinharjoittelua suorittavien notaarien ja tarvittaessa myös ulkopuolisten sovittelijoiden olevan soveltuvia hoitamaan vähäisempiä asioista sovittelussa, mikäli laamanni katsoisi henkilöt toimeen sopivaksi.²⁹² Tämä laajentaisi asianosaisten mahdol-lisuuksia valita tuomari erilaisilla tärkeiksi kokemillaan perusteilla. Edellä toin esiin, ettei so-vittelua ja mahdollista tuomioistuinkäsittelyä ole välttämätöntä käsitellä samassa tuomioistui-messa, koska tuomari molemmissa käsittelyissä eri. Tämä olisi myös asianosaisten itsemää-räämisperiaatteen näkökulmasta perusteltua.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty sovittelun yhtenä vaiheena valmistelu, jossa sovittelija muun muassa tutustuu ketkä ovat asian osapuolet, mitä asia pääpiirteittäin koskee ja millaisia eri-tyispiirteitä siihen mahdollisesti liittyy.²⁹³ Mikäli sovittelu tulee vireille haastehakemuksen yhteydessä, kuten se usein tulee, voisi asian käsittely eri tuomiopiireissä johtaa ongelmiin tie-donkulussa ja mahdollisen valmisteluistunnon aikataulutuksessa. Haastateltavien kokemusten mukaan sovittelutuomari ei usein perehdy soviteltavaan asiaan lainkaan ennen sovitteluistun-toa, jolloin tiedonvaihdolle ei ole perusteta. Myös valmisteluistunto voidaan sopia riittävän pitkälle, jolloin sovittelulle asetettu joutuisuusvaatimus ei aiheuta ristiriitaa näiden välillä. Toi-saalta sovittelu- ja valmisteluistuntoa ei nytkään ole tiukasti kytketty toisiinsa, jolloin muutos-ta tämänhetkiseen tilanteeseen ei aiheutuisi. Koska sovitteluun valmismuutos-tautuminen ja sovittelu-tavat ovat pitkälti sovittelijakohtaisia ja haastatteluaineistoni on verraten suppea, ei tästä voi vetää yleistettävää johtopäätöstä. Haastatteluista kuitenkin nousi esiin tämä ongelma, jolloin se olisi aiheellista nostaa laajempaankin keskusteluun.

Sehän on alueellisesti rajattu, minä olisin joskus halunnut sen Antin, kun oli rakennusriita.

Semmoinen, että minä voisin sanoa, että [paikkakunnan X] käräjäoikeuteen tulee Heikinheimon Antti Länsi-Uudeltamaalta sovittelijaksi. Että se liikkuu se. Tuomioistuinlaitoksessa kannattaisi olla ihan sovittelijatuomareita ja se liitelee eri paikkakunnille. (V141)

Vaikka sovittelutuomariksi on jo nyt mahdollista pyytää tiettyä tuomaria asiassa toimivaltai-sesta käräjäoikeudesta, tuli lähes kaikissa haastatteluissa esiin, ettei tätä mahdollisuutta

juuri-292 Jokela 2006, s. 591

293 Ervasti – Nylund 2014, s. 200–201.

kaan käytetty. Joko mahdollisuudesta ei tiedetty lainkaan, sovittelutuomareita ei tunnettu tai se muutoin aiheutti epävarmuutta kiistattomista eduista huolimatta.

Ja vaikka minä tiedän, että laissa sanotaan, että voi valita sovittelijan, niin en ole nähnyt sel-laista käräjäoikeuden sivua, jossa olisi sanottu, että tässä tuomioistuimesessa sovittelijana toi-mivat nämä henkilöt. Esimerkiksi [paikkakunta X:n] käräjäoikeus, en minä tiedä ketkä siellä on käynyt sovittelijakoulutuksen. Miten sen voi nimetä, jos ei tiedä sitä, että kuka on sovitteli-ja. Ja millaisia se on sovitellut. (V141)

Minä en tiedä oikein onko se oikein edes korrektia toimia näin mutta oma kohtaisesti voin sa-noa, että olen tehnyt yhdessä isossa asiassa sen, että olen ilmoittanut, että haluamme nimen-omaan tämän ja tämän tuomarin. (V162)

Sovittelutuomareiden tulisikin aktiivisemmin tuoda sovittelutoimintaa ja sovittelijoita esiin, jolloin asianosaisilla olisi myös reaalisesti mahdollisuus esittää soveltuvinta sovittelutuomaria.

Kaikissa tilanteissa tällä ei ole merkitystä, mutta kuten aiemmin jo on tuotu esiin, voi asiantun-tevasta sovittelijasta olla laajoissa ja teknisissä konflikteissa mittaamattoman arvokasta apua sovinnon saavuttamiseksi.